Minä en yh-äitinä ymmärrä äitejä, jotka haluavat muuttaa yhteen uuden poikaystävänsä kanssa
Mulle ei tulisi mieleenkään moinen. Maailma on pervoja/ hulluja (miehiä) täynnä.
Monilla tuntuu menevän miehennälkä lasten edelle, omituista. En voi millään ymmärtää miksi. Mikä niissä miehissä niin kiehtoo, ettei mietitä edes lasten turvallisuutta ja kotioloja.
Eikö voi vain tapailla jotain miestä jos siltä tuntuu, pitääkö sen kanssa muuttaa yhteen asumaan!?
Muuttaisi vasta sitten, kun lapsi/lapset lentäneet pesästä, jos niin kova hinku asua miehen kanssa saman katon alla.
Kommentit (188)
Pakko olla eri mieltä, ainakin oman kokemukseni kautta.
Jäin äitini kanssa kahdestaan ollessani alle kaksivuotias. Toki näin isääni, aina välillä. Ehkä kerran kuukauteen keskimäärin. Isän puolen isovanhempia näin sentään enemmän kuin omaa isääni, onneksi.
Äitini löysi uuden miehen joskus kun olin ehkä 5-vuotias. Mies asui meillä kun menin kouluun. Meillä oli tosi läheiset välit. Taisin kutsua häntä isäksi. Äiti teki kolmivuorotyötä ja tämä uusi isä oli minun kanssani paljon, vei harrastuksiin ja uimaan ja Linnanmäelle.
He saivat yhteisenkin lapsen myöhemmin.
Edelleen, nyt kun olen 25-vuotias, tämä mies kertoo että hänellä on kaksi tytärtä, vaikka on eronnut äidistäni jo viisi vuotta sitten.
Hän on minulle enemmän isä kuin oma biologinen isäni on koskaan ollut tai tulee koskaan olemaan.
Olen kiitollinen äidilleni että hän toi tämän miehen minun elämääni.
Vierailija kirjoitti:
yhmies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja onhan noissa yh-äitien ”metsästäjissä” niitä pedofiilejäkin jotka etsivät lähinnä mahdollisuutta olla lasten kanssa.
Minulla nousee inho, kun joku mies etsii netissä yksinhuoltajaäitiä. Hälytyskellojen pitäisi suorastaan moukua, jos hakukriteereinä on naisen yksinhuoltajuus.
No just :)
Itse ainakin etsin pelkästään YH äitejä koska en oikein aviomiestäkään mukaan kuvioihin halua ;)
Mulla on jo kolme lasta enkä enempää halua joten parempi kuin naisellakin on jo lapset hankittu.
Olen sitten varmaan ihan pervo - tai olenhan minä, mutta mielestäni ihan terveellä tavalla
Minä puhuikin miehistä jotka etsivät pelkästään yksinhuoltajaäitejä, miksi ei etsi vain naista. Se, että sovitaanko yhteen, riippuu kyllä monesta muustakin tekijästä, kuin niistä lapsista.
Paitsi että (pahasti yleistäen) neljääkymppiä lähestyvät lapsettomat naiset ovat joko sellaisia, etteivät he juuri halua lapsia eivätkä siis ehkä tulisi toimeen minunkaan lasteni kanssa. Tai sitten he päinvastoin yrittävät tulla paksuksi. Lisäksi jostain ihmeen syystä minusta raskausjäljet naisessa ovat aika kiihottavia - aikuisen naisen merkkejä.
Miehen kanssa asuva on HUONO ÄITI.
Nämä "en toisi talooni muita miehiä kuin lapsen isä".
Miksi?
Että lapsi voi uudestaan kokea teidän eron?
Sille on syy miksi erotaan ja se syy kannattaa aina pitää mielessä, varsinkin hyvinä aikoina.
Eteenpäin elämässä jatkaminen ei ole rikos.
Tekö ihan oikeesti väitätte, että jos kohdalle osuis herra täydellinen, joka kohtelee lapsiasi kuin omiaan, ei muuttaisi saman katon alle kuin vasta kun lapset ovat lähteneet.
Miten te luulette, että suhde missä ei oteta seuraavaa askelta pysyy kasassa tuosta noin vain?
Sekö on ok, ettei uutta puolisoa edes hyväksytä perheeseen oikeasti mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehen kanssa asuva on HUONO ÄITI.
Huono äiti ei jatka elämäänsä eteenpäin vaan roikkuu kiinni menneessä ja opettaa lapsilleen, ettei ihmisille voi antaa edes mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
yhmies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja onhan noissa yh-äitien ”metsästäjissä” niitä pedofiilejäkin jotka etsivät lähinnä mahdollisuutta olla lasten kanssa.
Minulla nousee inho, kun joku mies etsii netissä yksinhuoltajaäitiä. Hälytyskellojen pitäisi suorastaan moukua, jos hakukriteereinä on naisen yksinhuoltajuus.
No just :)
Itse ainakin etsin pelkästään YH äitejä koska en oikein aviomiestäkään mukaan kuvioihin halua ;)
Mulla on jo kolme lasta enkä enempää halua joten parempi kuin naisellakin on jo lapset hankittu.
Olen sitten varmaan ihan pervo - tai olenhan minä, mutta mielestäni ihan terveellä tavalla
Minä puhuikin miehistä jotka etsivät pelkästään yksinhuoltajaäitejä, miksi ei etsi vain naista. Se, että sovitaanko yhteen, riippuu kyllä monesta muustakin tekijästä, kuin niistä lapsista.
Eri mies. Erosimme ja meillä on lapset vuoroviikoin. Minulle lapset ovat elämäni paras asia. En lapsia enempää halua tällä iällä, joten olen etsinyt vain eronneita (en itsekkäitä, epätasa-arvoisia, lapset omivia yh-tapauksia), joilla myös lapset hankittuna. Minä en halua, että elämäni rakkaus joutuisi jäämään ilman lapsia vain sen vuoksi, että menisi rakastumaan minuun. VALA-naiset tuskin haluavat myöskään miestä, jolla pienet lapset niin keskeisessä osassa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Tekö ihan oikeesti väitätte, että jos kohdalle osuis herra täydellinen, joka kohtelee lapsiasi kuin omiaan, ei muuttaisi saman katon alle kuin vasta kun lapset ovat lähteneet.
Miten te luulette, että suhde missä ei oteta seuraavaa askelta pysyy kasassa tuosta noin vain?
Sekö on ok, ettei uutta puolisoa edes hyväksytä perheeseen oikeasti mukaan.
Siitä on ihan tutkittua tietoa, että suhde pysyy pitempään intohimoisena kun ei asuta saman katon alla. Ja sen ihanan miehen mukana saattaa tulla miehen vähemmän ihanat lapset... Näin introverttina ajatus talosta täynnä lapsia ilman omaa rauhaa puistattaa, oli mies miten ihana tahansa.
Vuoroasumiseen liittyen (ei uusioperheisiin sinänsä): KAIKKI tutkimukset tällä hetkellä ovat sitä mieltä, että TOIMIVA ydinperhe on lapsille paras paikka asua ja kasvaa. Aivan KINTEREILLÄ on vuoroasuminen, jossa on omat haasteensa, mutta lapset voivat silti LÄHES yhtä hyvin, kuin TOIMIVASSA ydinperheessä. Vanhempien ei tarvitse edes tulla hyvin toimeen keskenään. Vasta KOLMANTENA tulee tulehtunut ydinperhe. HUONOIN vaihtoehto lapsille kasvaa on yksinhuoltajan kanssa.
Vuoroasumista on tutkittu tällä vuosituhannella PALJON ympäri maailmaa ja kaikissa tutkimuksissa tulokset ovat samansuuntaisia. Tämän vuoksi vuoroasuminen on tulossa yhä enenevissä määrin oletusarvoiseksi huoltomalliksi eri maissa, josta poiketaan vain PAINAVISTA syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekö ihan oikeesti väitätte, että jos kohdalle osuis herra täydellinen, joka kohtelee lapsiasi kuin omiaan, ei muuttaisi saman katon alle kuin vasta kun lapset ovat lähteneet.
Miten te luulette, että suhde missä ei oteta seuraavaa askelta pysyy kasassa tuosta noin vain?
Sekö on ok, ettei uutta puolisoa edes hyväksytä perheeseen oikeasti mukaan.Siitä on ihan tutkittua tietoa, että suhde pysyy pitempään intohimoisena kun ei asuta saman katon alla. Ja sen ihanan miehen mukana saattaa tulla miehen vähemmän ihanat lapset... Näin introverttina ajatus talosta täynnä lapsia ilman omaa rauhaa puistattaa, oli mies miten ihana tahansa.
No varmasti pysyy intohimosempana eriksee asuessa jos verrataa siihe et kumpiki läsöttää sohvalla yökkärit päällä.
Miksi sä luulet, että naiset ostelee itelle esim. Babydoll asuja?
Että ne voi yllättää sen miehen makuuhuonees ja lisätä vähä kipinää siihen hommaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja onhan noissa yh-äitien ”metsästäjissä” niitä pedofiilejäkin jotka etsivät lähinnä mahdollisuutta olla lasten kanssa.
Juuri näin.
Sen lisäksi muutenkin arvaamattomia löytyy, miksi luotetaan johonkin vieraaseen mieheen niin paljon, että se tuodaan lasten elämään.
Ei ollenkaan viisasta.ap
En oikein ymmärrä tätä ajatustapaa. Mitä merkitystä sillä on, luotetaanko johonkin "vieraaseen" mieheen niin paljon, että se tudaan lasten elämään, vai luotetaanko johonkin "vieraaseen" mieheen niin paljon, että hänen elämäänsä tehdään lapsi? Ihan yhtä lailla se biologinen isäkin voi olla pedofiili. Tällä logiikalla lapsia ei saisi tehdä ollenkaan tai ainakaan antaa isien olla heidän kanssaan tekemisissä.
Me rakastuimme ja mies halusi perustaa perheen kanssani. So simple
Olin tuntenut miehen 1,5v työn kautta ja olimme ystävystyneet. Tiesin hänen taustansa, elämäntilanteensa ja -arvonsa. Ei todellakaan mikään "jamppa"
Lapset rakastuivat häneen ensitapaamisella, samoin hänen vanhempiinsa jotka ottivat ilolla uudet lapsenlapset vastaan. Heitäkään ei yhtään epäilyttänyt hyväksyä pojalleen vaimoa jolla on 3 valmista lasta.
Meistä on 22 vuodessa kehittynyt aika hyvä paketti, nyt ollaan jo isovanhempia ja yhteinenkin lapsi on jo teini. Elämä on ollut kuin italialaista sirkusta mutta ihan mielettömän rikasta ja ihanaa!
Olisikohan ollut parempi jäädä/pysyä yksin kuten samaan aikaan eronnut ystävättäreni?? Katkeroitunut, elämään kyllästynyt yksinäinen nainen. Epäilen ap
Vierailija kirjoitti:
Vuoroasumiseen liittyen (ei uusioperheisiin sinänsä): KAIKKI tutkimukset tällä hetkellä ovat sitä mieltä, että TOIMIVA ydinperhe on lapsille paras paikka asua ja kasvaa. Aivan KINTEREILLÄ on vuoroasuminen, jossa on omat haasteensa, mutta lapset voivat silti LÄHES yhtä hyvin, kuin TOIMIVASSA ydinperheessä. Vanhempien ei tarvitse edes tulla hyvin toimeen keskenään. Vasta KOLMANTENA tulee tulehtunut ydinperhe. HUONOIN vaihtoehto lapsille kasvaa on yksinhuoltajan kanssa.
Vuoroasumista on tutkittu tällä vuosituhannella PALJON ympäri maailmaa ja kaikissa tutkimuksissa tulokset ovat samansuuntaisia. Tämän vuoksi vuoroasuminen on tulossa yhä enenevissä määrin oletusarvoiseksi huoltomalliksi eri maissa, josta poiketaan vain PAINAVISTA syistä.
Näin on. Luulen, että tämä vuoroviikkoasumisen haukkuminen on tullut siitä, että mammat sekoittavat siihen ihan pienen lapsen vuoroviikkoilun. Sitähän ei suositella alle 4-vuotiaalle.
Nää yh-äidit, jotka ei ota miestä elämään on niitä, jotka katkeroituu luihin asti.
Vierailija kirjoitti:
Nää yh-äidit, jotka ei ota miestä elämään on niitä, jotka katkeroituu luihin asti.
Vanhana akkana syytetää lapsianku ne pilas "äidin rakkauselämän".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää yh-äidit, jotka ei ota miestä elämään on niitä, jotka katkeroituu luihin asti.
Vanhana akkana syytetää lapsianku ne pilas "äidin rakkauselämän".
No voihan sen miehen elämään ottaa, ei vaan jaa yhteistä kotia tämän kanssa. Miksi katkeroitua, jos kyseessä on oma päätös? Jos elämä on kaikinpuolin tapahtumarikasta ja mielekästä, niin ei silloin ehdi katkeroitua.
Monilla on elämänhallinta kadoksissa, minusta tämä on kytköksissä siihen. Tarvitaan mies omaa oloa tasoittamaan eikä oikein osata olla onnellisia itsekseen/lasten kanssa. Mielenterveysongelmia monilla :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää yh-äidit, jotka ei ota miestä elämään on niitä, jotka katkeroituu luihin asti.
Vanhana akkana syytetää lapsianku ne pilas "äidin rakkauselämän".
No voihan sen miehen elämään ottaa, ei vaan jaa yhteistä kotia tämän kanssa. Miksi katkeroitua, jos kyseessä on oma päätös? Jos elämä on kaikinpuolin tapahtumarikasta ja mielekästä, niin ei silloin ehdi katkeroitua.
Mies joka kelpaa hauskan pitoon ja sänkyyn, mutta ei kumppaniksi ja sitoutumiseen? Ja ne yhteen muuttaneet on miehenkipeitä 😂vähän teko pyhää yh-mammoilta. Harva mies lähtee suhteeseen, jossa pitää odottaa sen edellisen miehen jälkikasvun kasvamista aikuiseksi ennen kuin pääsee kunnolla elämään parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Monilla on elämänhallinta kadoksissa, minusta tämä on kytköksissä siihen. Tarvitaan mies omaa oloa tasoittamaan eikä oikein osata olla onnellisia itsekseen/lasten kanssa. Mielenterveysongelmia monilla :(
Mitä väärää on haluta kumppani? Elämänhallinta on kadoksissa silloin kun pitää ruveta uhraamaan itsensä lasten takia. Täällä kuulostaa nämä "miehet on pedofiilejä" ihmiset olevan niitä mt-ongelmaisia.
Kaikkea tapahtuu, mutta sitä minäkään en tajua, että eron jälkeen alle vuodessa sekä isä että äiti on ottanut uuden puolison kotiin, ja KYLLÄ, tuollaiset teini-ikäiset jää monen uuden rakkauden varjoon ja oi ja voi kun se uusi rakkaus on vaan niin ihana, että mitään kahdenkeskistä lasten kanssa ei sen jälkeen juuri tehdä.