Minä en yh-äitinä ymmärrä äitejä, jotka haluavat muuttaa yhteen uuden poikaystävänsä kanssa

Voi luoja tätä koko keskustelua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/perhe/200707266226092_pr.shtml

https://www.is.fi/perhe/art-2000000686850.html

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/09/kun-aitipuolesta-tulee-hirvio

https://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/uusperheessa-mennaan-ryt…

Tässäpä näitä miksi kaikki voi huonosti

Ai. Seuraava lause on kopioitu niistä:

Uusperheiden lapsilla oli myös alakuloisuuden ja depression oireita, mutta vähemmän kuin yksinhuoltajaperheiden lapsilla.

Niin niin, kaikki voi huonosti. Siis kaikki.

Mä en oo puolesta enkä vastaan, koska eiköhän kaikki oo tarpeeksi fiksuja tekemään ne omat päätökset, eikä ne mun per*että raavita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt jo, millä perusteella uusperhe on aina haitallinen lapselle? Lähteitä?

Ymmärrän toki, jos itsellä on huonoja kokemuksia siitä, mutta millä perusteella sitä ei koskaan voi saada toimimaan?

Olen samaa mieltä siitä, että jonkun poikaystävän kanssa ei kannata sitä perustaa, mutta etteikö se koskaan toimisi...?

Tästä raportista http://docplayer.fi/1974629-Uusperheen-voimavarat-ja-lasten-hyvinvointi…

poimittuja kohtia (s. 42):

"Psyykkiset häiriöt näyttäisivät olevan yleisempiä uusperheessä asuvilla lapsilla kuin ydinperheessä asuvilla lapsilla (Hetherington ym. 1998; O ́Connor, Dunn, Jenkins, Pickering & Rashbash 2001). "

"Uusperheen lapsilla on myös enemmän emotionaalisen alueen ongelmia (Amato & Keith, 1991; Zill, Morrison & Coiro, 1993, Demo & Acock, 1996, Hanson, Lamahan & Thomson, 1996, Hetherinton et al., , 1998)."

"Uusperheissä asuvilla lapsilla on enemmän toverisuhdeongelmia ja yleensä sosiaalisen kompetenssin ongelmia (Hetherington & Clingempeel 1992; Dunn, Deater-Deckard, Pickering, O’Connor & Golding 1998) ja antisosiaalista käyttäytymistä (Rodgers 1994) kuin ydinperheen lapsilla."

"Kirjallisuudessa on myös esitetty, että uusperheiden lapset muuttavat pois kotoa hyvin varhain (Crosbie-Burnett, Lewis, Sullivan, Podolsky, Mantilla de Souza & Mitrani 2005, 214), että uusperheiden lapsilla esiintyy enemmän huumeiden käyttöä (Hoffman & Johnson 1998) ja että heillä on suurempi

seksuaalisen hyväksikäytön vaara (esim. Coleman ym. 2000)."

Sen sijaan "avioero ei vaikuta heikentävästi lasten ja äidin suhteeseen (Aquilino, 1994)" ja "ruotsalaisen tutkimuksen mukaan suurin osa yksinhuoltajaperheiden lapsista voi psykologisesti hyvin aikuisina (Gähler, 1998)" Eli ero sinänsä ei aina ole pitkällä tähtäimellä riskitekijä.

Totta. Ero traumatisoi aina lapsen. Mutta sinullekin:

”Uusperheiden lapsilla oli myös alakuloisuuden ja depression oireita, mutta vähemmän kuin yksinhuoltajaperheiden lapsilla.”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Meillä lapset vielä 16-vuotiaanakin valitsivat, että haluavat jatkaa vuoroviikkoilua.

Minä en kyllä haluaisi, edes aikuisena.

En ole se kelle vastasit, mutta toi vuoroviikkosysteemi on kanssa aivottomien vanhempien yksi hengentuotos nykyaikana. Siinä ei ole mitään hienoa, vaikka niinhän ne pariskunnat jotka lapsiaan pallottelevat viikosta toiseen, haluavat aina mussuttaa. 

Haluaisitko itse olla heittopussi jolla ei ole yhtä kotikotia, vaan vain kaksi puolikotia, josta joutuu aina lähtemään, kun alkaa vasta kotiutua?

Niin, en minäkään.

ap

Kylläpäs se ottaa AP:n mentaalille pahasti jos lasten vuoroviikkoilu toimiikin hyvin, ja lapset on tyytyväisiä. Täällä myös vuoroviikkoihin kannustava palstalainen. Eksään on matkaa noin 5 kilometriä ja lapset vuoroviikoin lapsuuden kodissaan ja toisen minulla. Tosin saattaa olla että yhtenä (ei vuoroviikko) päivänä lapsi ilmestyy toiseen huusholliin hakemaan jotain, tai kavereiden kanssa touhuamaan ja pistäytyy syömässä tms. Kaikki menee todella luontevasti, eikä hampaita ole tarvinnut kiristää kertaakaan, lapset huomaa miten onnellisia vanhemmat ovat ja se tarttuu myös muksuihin. Kukaan ei ole heittopussina, vaan lapsilla on kaksi rakastavaa ja huolehtivaa kotia. Koulu sijaitsee kotien keskellä ja kavereita löytyy paljon molemmista suunnista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei tulisi mieleenkään moinen. Maailma on pervoja/ hulluja (miehiä) täynnä.

Monilla tuntuu menevän miehennälkä lasten edelle, omituista. En voi millään ymmärtää miksi. Mikä niissä miehissä niin kiehtoo, ettei mietitä edes lasten turvallisuutta ja kotioloja.

Eikö voi vain tapailla jotain miestä jos siltä tuntuu, pitääkö sen kanssa muuttaa yhteen asumaan!?

Muuttaisi vasta sitten, kun lapsi/lapset lentäneet pesästä, jos niin kova hinku asua miehen kanssa saman katon alla.

Niin siis jos tekee lapsia, jonkun miehen kanssa ja eroaa niin ei saa sen jälkeen elää kunnolla elämäänsä tai rakastaa saati mennä naimisiin tai tehdä lisää lapsia uuden puolison kanssa kunnes edelliset lapset on potkittu pesästä johon saattaa mennä, jos lapset on pieniä 15-20v. Tai siis saa kunhan ei asu samankaton alla ettei edellisten lasten mieli pahoitu.

Saathan sinä tehdä ihan mitä haluat. Tässä on vaan perustellusti kritisoitu joitakin elämänvalintoja lasten näkökulmasta. Ei internet ole sinun äitisi joka antaa sinulle luvan tai kieltää asioita.

Mutta kukaan ei ole luvannut että elämä olisi reilua, ja että voisit saada tasan kaiken mitä haluat elämässä (eron, ihanan uusperheen, onnelliset lapset ja muiden hyväksynnän).

"Muiden hyväksynnän" sori mut en elä elämääni muiden mukaan saati ole kiinnostunut mitä muut katkerat ja kateelliset naiaet ovat mieltä elämästäni.

No miksi ihmeessä vaivauduit kirjoittamaan tuon aiemmin lainaamani tekstin?

Se nyt vaan on fakta ihan tilastojen valossa että uusperhe on lapsille riski. Jokainen toki päättää itse mitä riskejä lastensa kustannuksella ottaa.

Eiköhän se ero lapsen toisesta vanhemmasta ole ollut vielä isompi riski.

Tuskin. Kyllä uusperhe-elämä on paljon levottomampaa kuin rauhallinen ja turvallinen elämä äidin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Halvempaa se toki usein on, mutta nää on sen verran isoja asioita, että tuskin kannattaa rahalla perustella päätöksiä.

Niinhän sitä luulisi. Mutta kyllä mun kokemuksen mukaan nimenomaan ns. köyhemmissä piireissä tämä on tapana, miestä vaihdetaan ja se uusi mies muuttaa aina äidin ja lasten luo asumaan, kunnes se potkaistaan ulos.  Ja uusi lapsi laitetaan tietysti aina, että saadaan tuet. Ei noissa piireissä ole varaa pitää mitään kaksia asuntoja, hyvä jos yhtäkään.

Lapset keskustelevat pihalla: "Meidän äidillä on uusi poikaystävä, Jarno-Petteri. Se on tosi kiva!" "Joo, me tunnetaan se! Se on tosi kiva. Se oli meillä viime vuonna."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei tulisi mieleenkään moinen. Maailma on pervoja/ hulluja (miehiä) täynnä.

Monilla tuntuu menevän miehennälkä lasten edelle, omituista. En voi millään ymmärtää miksi. Mikä niissä miehissä niin kiehtoo, ettei mietitä edes lasten turvallisuutta ja kotioloja.

Eikö voi vain tapailla jotain miestä jos siltä tuntuu, pitääkö sen kanssa muuttaa yhteen asumaan!?

Muuttaisi vasta sitten, kun lapsi/lapset lentäneet pesästä, jos niin kova hinku asua miehen kanssa saman katon alla.

Niin siis jos tekee lapsia, jonkun miehen kanssa ja eroaa niin ei saa sen jälkeen elää kunnolla elämäänsä tai rakastaa saati mennä naimisiin tai tehdä lisää lapsia uuden puolison kanssa kunnes edelliset lapset on potkittu pesästä johon saattaa mennä, jos lapset on pieniä 15-20v. Tai siis saa kunhan ei asu samankaton alla ettei edellisten lasten mieli pahoitu.

Saathan sinä tehdä ihan mitä haluat. Tässä on vaan perustellusti kritisoitu joitakin elämänvalintoja lasten näkökulmasta. Ei internet ole sinun äitisi joka antaa sinulle luvan tai kieltää asioita.

Mutta kukaan ei ole luvannut että elämä olisi reilua, ja että voisit saada tasan kaiken mitä haluat elämässä (eron, ihanan uusperheen, onnelliset lapset ja muiden hyväksynnän).

"Muiden hyväksynnän" sori mut en elä elämääni muiden mukaan saati ole kiinnostunut mitä muut katkerat ja kateelliset naiaet ovat mieltä elämästäni.

No miksi ihmeessä vaivauduit kirjoittamaan tuon aiemmin lainaamani tekstin?

Se nyt vaan on fakta ihan tilastojen valossa että uusperhe on lapsille riski. Jokainen toki päättää itse mitä riskejä lastensa kustannuksella ottaa.

Eiköhän se ero lapsen toisesta vanhemmasta ole ollut vielä isompi riski.

Tuskin. Kyllä uusperhe-elämä on paljon levottomampaa kuin rauhallinen ja turvallinen elämä äidin kanssa.

 

Jaa enpä moista huinannut. Olihan tuo tosi rauhallista ja turvallista kun äiti oli vähän viinaan menevä.

Uusperhe elämä isän kanssa oli kyllä puolet rauhallisempaa ja turvallisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin 10 vuotta sitten ja tein sen ratkaisun, että meidän kuvio pysyy eikä lasten tarvitse sopeutua uusiin ihmisiin tai muuttaa enää yhtään mihinkään, ero oli jo niin iso muutos kaikille. Ratkaisu on ollut meille se oikea; olemme läheisiä ja tuntuisi väärältä ja oudolta pakottaa nyt teini-ikäiset tytöt asumaan heille vieraan miehen kanssa.

Tämä ei ole tarkoittanut kohdallani totaalisinkkuilua, vaan suhdetta, jossa kummallakin omat asunnot ja vapaa-aikaa vietämme yhdessä. Lapsetkin välillä mukana.

Jokainen tekee omat ratkaisunsa, ja tämä on meidän. On ollut liikuttavaa kuulla palautetta tenavilta: ”äiti, ihanaa kun me kolme ollaan perhe ja meillä on tämä meidän oma koti eikä täällä ole muita.” Lasten isä tapasi pian eron jälkeen uuden puolison ja muuttivat heti yhteen. Kompensoin siitä seurannutta kipuilua, mutta en koe menettäneeni mitään. Päinvastoin.

Eroissa pahinta on tuo lasten pompottelu "kodista" toiseen. Antaisitte lasten rauhassa tehdä sen kodin yhteen paikkaan.

Mikä pompottelu? Lapset asuvat luonani ja viettävät isällään lomia ja viikonloppuja. Ex muutti uuden perässä toiselle puolelle Suomea.

Toi onkin ihan normaalia eron jälkeen, niin meilläkin.

Se on pompottelua kun lapsi yirtetään puolittaa vanhempien kesken, asuu vuoroviikoin äidin ja isän luona.

(Molemmat vielä pahimmassa tapauksessa perustaneet uusperheen). 

Mikähän villitys se vuoroviikkosysteemi on, sanoohan sen järkikin että aivan idioottimainen keksintö.

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko, että uusperheen ero on lapselle mikään riski. Siis jos kyse ei ole siitä, että lapsi ei muista toisenlaista elämää.

Minun lapseni, nyt jo teinit, elävät isänsä luona uusperheessä. Heille on ihan sama, onko nyksä siellä vai ei. En usko, että ero hetkauttaisi heitä mihinkään suuntaan, vakka nainen on ollut talossa jo vuosia.

Tottakai se hetkauttaisi, ja paljon! Jos tuttu ja turvallinen aikuinen lähtee lasten elämästä, sillä on merkitystä aina. On kamalaa, jos lapset oppivat, että on ihan normaalia, että vanhemmat vaihtavat puolisoa kuin paitaa.

Sinua ehkä korpeaa se, että toinen nainen on lapsillesi tärkeä, ja siksi haluaisit kuvitella, että hän ei merkitse lapsille mitään. Mutta kyllä lasten elämässä mukana oleva ihminen, joka asuu heidän kanssaan saman katon alla, on aina tärkeä. Joko hyvässä tai pahassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja onhan noissa yh-äitien ”metsästäjissä” niitä pedofiilejäkin jotka etsivät lähinnä mahdollisuutta olla lasten kanssa.

Minulla nousee inho, kun joku mies etsii netissä yksinhuoltajaäitiä. Hälytyskellojen pitäisi suorastaan moukua, jos hakukriteereinä on naisen yksinhuoltajuus.

No just :)

Itse ainakin etsin pelkästään YH äitejä koska en oikein aviomiestäkään mukaan kuvioihin halua ;)

Mulla on jo kolme lasta enkä enempää halua joten parempi kuin naisellakin on jo lapset hankittu.

Olen sitten varmaan ihan pervo - tai olenhan minä, mutta mielestäni ihan terveellä tavalla

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä8082 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä8082 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloin muutama vuosi eron jälkeen seurustella todella kunnollisen miehen kanssa. Ei silti tulisi mieleenkään muuttaa yhteen. Murrosikäisestä tyttärestä tuskin olisi mukavaa, jos kotiin muuttaisi jokin ulkopuolinen. Lisäksi minä tuskin itse jaksan teinin kiukutteluja. Ehkä muutamme joskus yhteen. Toisaalta intohimo näyttää säilyvän, kun asutaan eri osoitteissa.

Ei se mies ole ulkopuolinen. Lasten täytyy ensin tutustua äidin kumppaniin. Ilmankos ex naiset ovat katkeria isän nyxistä. Elämä jatkuu sen eron jälkeen. Uusia kumppaneita tulee.

Kummallista tää nykyaika, kun ei muka hetkeäkään nainen selviä ilman parisuhdetta. Sen ymmärrän ettei miehet selviä, mutta nainen kyllä selviää. Ei me kaikki olla parisuhderiippuvaisia.

Mulle ei teinityttären äitinä tulisi mieleenkään tuoda kotiini miestä asumaan, vaikka ois miten "tutustuttu". Anteeksi, mutta ei ketään voi tuntea niin hyvin.

Mistä sait sen käsityksen ettei naiset selviä "hetkeäkään" ilman parisuhdetta. Oon voinut olla ilman pisimmillään 9kk. Oletko se sinä joka määrittää milloin on oikea aika etsiä uusi kumppani vai pitääkö siirtyä nunnaluostariin eron jälkeen?

9kk:tta pisimmillään ilman parisuhdetta, vau. Mitä tohon edes vastaisi.  Hrr.

En mä mitään määritä, kyllähän sinä saat hyppiä suhteesta toiseen niin paljon kuin huvittaa, ei sitä laki kiellä.  Mutta sellasia äitejä en ite arvosta enkä ymmärrä. Pidän vähän vajaina suoraansanottuna. Tiedän tollasia sarjarakastujia pari, eikä ne ole kummatkaan älyllä pilattuja naisia. 

 

En oo kyllä ollut suhteessa kuin kolme kertaa (4v, 2v ja nyt ollaan oltu jo kolme vuotta yhdessä) et varmaan tää lasketaan suhteesta suhteeseen hyppimiseksi 🤔varmaan nuo kolme miestä (kaksi edellistä ja yksi nykyinen) leimaa minut sarjarakastujaksi 🤔 ja tosiaan kaikki sänky kumppanitkin on vielä laskettavissa yhden käden sormilla 😂 mutta joo en oo älyllä pilattu kun lääkiksessä opiskelen 😂

Eli olet tosi nuori, etkä silti ole vielä uskaltanut koskaan elää ilman parisuhdetta. Aika surullista minusta, en pröystäilisi asialla.

Onneksi sinun ei tarvitsekaan ymmärtää tai toimia niin, kyseessähän on jokaisen henkilökohtainen valinta :)

Itse olin aikanani totaali-yh. Tapasin miehen, jonka kanssa ihastuimme ja lopulta rakastuimme, muutimme yhteen ja menimme naimisiin. Kohta 10v liittoa takana ja myös biologisesti yhteisiä lapsia olemme saaneet. Mies mieltää myös "minun" lapseni omikseen ja elämme ehjää perhe-elämää kaikin puolin onnellisina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei tulisi mieleenkään moinen. Maailma on pervoja/ hulluja (miehiä) täynnä.

Monilla tuntuu menevän miehennälkä lasten edelle, omituista. En voi millään ymmärtää miksi. Mikä niissä miehissä niin kiehtoo, ettei mietitä edes lasten turvallisuutta ja kotioloja.

Eikö voi vain tapailla jotain miestä jos siltä tuntuu, pitääkö sen kanssa muuttaa yhteen asumaan!?

Muuttaisi vasta sitten, kun lapsi/lapset lentäneet pesästä, jos niin kova hinku asua miehen kanssa saman katon alla.

Niin siis jos tekee lapsia, jonkun miehen kanssa ja eroaa niin ei saa sen jälkeen elää kunnolla elämäänsä tai rakastaa saati mennä naimisiin tai tehdä lisää lapsia uuden puolison kanssa kunnes edelliset lapset on potkittu pesästä johon saattaa mennä, jos lapset on pieniä 15-20v. Tai siis saa kunhan ei asu samankaton alla ettei edellisten lasten mieli pahoitu.

Saathan sinä tehdä ihan mitä haluat. Tässä on vaan perustellusti kritisoitu joitakin elämänvalintoja lasten näkökulmasta. Ei internet ole sinun äitisi joka antaa sinulle luvan tai kieltää asioita.

Mutta kukaan ei ole luvannut että elämä olisi reilua, ja että voisit saada tasan kaiken mitä haluat elämässä (eron, ihanan uusperheen, onnelliset lapset ja muiden hyväksynnän).

"Muiden hyväksynnän" sori mut en elä elämääni muiden mukaan saati ole kiinnostunut mitä muut katkerat ja kateelliset naiaet ovat mieltä elämästäni.

No miksi ihmeessä vaivauduit kirjoittamaan tuon aiemmin lainaamani tekstin?

Se nyt vaan on fakta ihan tilastojen valossa että uusperhe on lapsille riski. Jokainen toki päättää itse mitä riskejä lastensa kustannuksella ottaa.

Eiköhän se ero lapsen toisesta vanhemmasta ole ollut vielä isompi riski.

Tuskin. Kyllä uusperhe-elämä on paljon levottomampaa kuin rauhallinen ja turvallinen elämä äidin kanssa.

 

Jaa enpä moista huinannut. Olihan tuo tosi rauhallista ja turvallista kun äiti oli vähän viinaan menevä.

Uusperhe elämä isän kanssa oli kyllä puolet rauhallisempaa ja turvallisempaa.

Tiesinkin että joku tulee antamaan esimerkin jostain hirviöäidistä kommenttini siivittämänä, ootko varma ettei äitis myös syönyt lapsia ja puukottanut posteljoonia?

yhmies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja onhan noissa yh-äitien ”metsästäjissä” niitä pedofiilejäkin jotka etsivät lähinnä mahdollisuutta olla lasten kanssa.

Minulla nousee inho, kun joku mies etsii netissä yksinhuoltajaäitiä. Hälytyskellojen pitäisi suorastaan moukua, jos hakukriteereinä on naisen yksinhuoltajuus.

No just :)

Itse ainakin etsin pelkästään YH äitejä koska en oikein aviomiestäkään mukaan kuvioihin halua ;)

Mulla on jo kolme lasta enkä enempää halua joten parempi kuin naisellakin on jo lapset hankittu.

Olen sitten varmaan ihan pervo - tai olenhan minä, mutta mielestäni ihan terveellä tavalla

Saahan sitä leikkiä vaikka jeesusta jos huvittaa, ei se sitä tosiasiaa poista, että miehet saalistavat lapsia tavalla tai toisella, ja mikä olisikaan parempi keino nykyaikana, kuin etsiä yh-äitiä suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisenä uusperheen lapsena samaa mieltä kuin ap. Vaikka kaikki osapuolet olisivat ns. normaaleja niin on lapsille paljon parempi etteivät joudu asumaan isä/äitipuolen kanssa. Voi myös seurustella eri asunnoista.

Olen varmaan jonkunmielestä hieman jäävi sanomaan tähän mitään koska itse en ole eronnut, eikä esimerkiksi vanhempani ole eronneet. - Eronneita lsten vanhempia kyllä tunnen ja tiedän. - Tältä pohjalta sanoisin, että tuskin yhteen muuttoa kannattaa kenen tahansa kanssa. Mutta usein se on luultavasti €uroissa laskien taloudellisempaa... Ja pitkällä aikavälillä varmasti jollain lailla luontevaakin. Tietysti jos rahaa ja taloudellisia resursseja on paljon, tai enempi käytössä, niin onhan se toki kivaa, että on paikka, johon tarvittaessa voi minne mennä ja ottaa etäisyyttä tai vain olla. - Kyllä. Minä luulen, että yksi syy miksi vanhempani ovat edelleen yhdessä johtuu osaksi myös mm. siitä, että vaikka viettävät aikaa paljon toistensa seurassa, niin elävät myös "jonkin verran" toisistaan erillään ja eri paikoissa.    

En ole varma mitä haluat sanoa, mutta ei se yhteenmuutto välttämättä ole kaikille "luonteva" vaihtoehto. Esim itse (ydinperheen 40v äiti) en usko että haluaisin koskaan muuttaa yhteen kenenkään miehen (tai naisen) kanssa, jos meidän liitolle tapahtuisi jotain. Pitempiaikainen vakava seurusteleminen eri asunnoista käsin on vaan tähän saakka ollut outoa ja poikkeus, mutta tuntuu olevan yleistymässä.

Halvempaa se toki usein on, mutta nää on sen verran isoja asioita, että tuskin kannattaa rahalla perustella päätöksiä. Mun mielestä olennaista on se, että lapset eivät joudu asumaan sellaisen ihmisen kanssa, johon heillä ei ole molemminpuolista, vakaata, positiivista tunnesuhdetta. Kokemuksesta voin kertoa, että sellainen elämä on lapselle, etenkin teinille, erittäin stressaavaa, vaikka se -puoli ei olisi mikään hullu pervo.

Muistelen, että vähän aikaa sitten oli lasten hyvinvointitutkimus, jossa uusperheiden lapset voivat huonommin tai yhtä huonosti kuin yh-perheiden lapset, huolimatta siitä että uusperheet olivat varakkaampia kuin yh-perheiden lapset (en jaksa nyt etsiä joten voin muistaa väärin).

Totisesti toivoisin että ihmiset eivät ajattelisi, että on "pakko" muuttaa yhteen, koska se on normi. Eri asunnot säästää paljolta stressiltä ja ongelmilta kun kuviossa on lapsia.

Kiitos tästä. - Tämä teksti antoi ajateltavaa. Ja kun kirjoitin edellä, jollain lailla luontevaa, niin en itse tietenkään tarkoittanut, että aina olisi viisainta muuttaa yhteen. Ei edes vain taloudellisista syistä. Mutta toisinaan se voi uskoakseni olla myös luontevaa, jos ja kun muutenkin halutaan viettää aikaa paljon yhdessä ja lapsi tai lapset ja talouteen muuttava isäpuoli/ äitipuoli ovat onnistuneet muodostamaan myös riittävän luottamukselliset välit. Ei ihan pikkujuttu.    

Niin mutta katsos. osa yksinhuoltajista haluaa, että mies käy vain tuomassa rahaa ja paremman puutteeesa antamassa seksiä (, jollei ole sillä hetkellä, joku muu kierroksessa) ja vaihtamassa autoon renkaat ja täyttämässä jääkaapin. Luottokorttinsa mies voi antaa naisen vapaasti höylättäväksi, eikä sitä varten tarviytse muuttaa yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei tulisi mieleenkään moinen. Maailma on pervoja/ hulluja (miehiä) täynnä.

Monilla tuntuu menevän miehennälkä lasten edelle, omituista. En voi millään ymmärtää miksi. Mikä niissä miehissä niin kiehtoo, ettei mietitä edes lasten turvallisuutta ja kotioloja.

Eikö voi vain tapailla jotain miestä jos siltä tuntuu, pitääkö sen kanssa muuttaa yhteen asumaan!?

Muuttaisi vasta sitten, kun lapsi/lapset lentäneet pesästä, jos niin kova hinku asua miehen kanssa saman katon alla.

MÄ taas en ymmärrä miksi  olla yh kun yhteishuoltajuuskin on vaihtoehto.

Lisäksi  miksi pitäis lopettaa oma elämä lasten saamiseen? Kuulostat tunkkaiselta ja ummehtuneelta.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko, että uusperheen ero on lapselle mikään riski. Siis jos kyse ei ole siitä, että lapsi ei muista toisenlaista elämää.

Minun lapseni, nyt jo teinit, elävät isänsä luona uusperheessä. Heille on ihan sama, onko nyksä siellä vai ei. En usko, että ero hetkauttaisi heitä mihinkään suuntaan, vakka nainen on ollut talossa jo vuosia.

Tottakai se hetkauttaisi, ja paljon! Jos tuttu ja turvallinen aikuinen lähtee lasten elämästä, sillä on merkitystä aina. On kamalaa, jos lapset oppivat, että on ihan normaalia, että vanhemmat vaihtavat puolisoa kuin paitaa.

Sinua ehkä korpeaa se, että toinen nainen on lapsillesi tärkeä, ja siksi haluaisit kuvitella, että hän ei merkitse lapsille mitään. Mutta kyllä lasten elämässä mukana oleva ihminen, joka asuu heidän kanssaan saman katon alla, on aina tärkeä. Joko hyvässä tai pahassa.

Olen jutellut lasteni kanssa paljon, ja tiedän kyllä, mitä he ajattelevat. Menet myös vikaan siinä, että kuvittelet minun korpeamiseni.

Minäkin olen uudelleen naimisissa, enkä usko lasteni kovin paljon miestäni kaipaavan vastaavassa tilanteessa. Mies on lapsille kaveri, ei isä. Ei kaveria samalla tavalla kaivata. Toinen syy on se, että lapseni olivat jo teinejä, kun hänet tapasivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja onhan noissa yh-äitien ”metsästäjissä” niitä pedofiilejäkin jotka etsivät lähinnä mahdollisuutta olla lasten kanssa.

En haluaisi jatkaa tätä keskustelua syyllistämällä yksinhuoltajia. Mutta en malta olla kommentoimatta, tai kysymättä että mikä takaa sen, ettei yksinhuoltajana oleva -nainen tai mies- loukkaa tai satuta lapsia?  Tai millaisen mielikuvan hän välittää lapsilleen vastakkaisesta sukupuolesta, jos hänellä on yleisempi ajatus "Maailma on pervoja/ hulluja miehiä tai naisia täynnä.... Kuin neutraali ja avoin/ ennakkoluuloista vapaampi  suhde muita ihmisiä miehiä ja/tai naisia kohtaan. 

Minä itse en ole eronnut. Onneksi. Mutta, jos näin ikävästi kävisi, niin en ymmärrä, miksi tämän eron tulisi merkitä myös sitä, että en voisi olla enää välittävä ja huolehtiva isä lapsilleni.  Itseisarvoisesti lapset itsessään ovat erinomaisen tärkeitä ja arvokkaita, ilman odotuksia tai vaatimuksia, että lasteni tulisi olla erityisesti jotain -sitä tai tätä- jotta voisivat olla minulle merkittäviä ja äärettömän rakkaita ja tärkeitä. 

Ootkohan saanu lämpöhalvauksen, ei tästä horinasta saa mitään tolkkua.

Kuka kieltää sua olemasta hyvä isä? 

Kyllä minäkin olen hyvä äiti, vaikkei mulla miestä ole taloudessa.

Valitettavasti olet osin oikeassa. En näet voi kiistää olevani myös osin "virheellinen isä" tai siis muutakin kuin vain ja ainoastaan hyvä isä. Säännöllisen epäsäännöllisesti koen piston sisälläni siitä, että miten tai kuinka kykenisin tai pystyisin olemaan niin hyvä isä lapsilleni, kuin mitä itse haluaisin ja toivoisin olevani.

Miten olla ja elää, niin että lapsieni olisi hyvä ja turvallinen olla; niin, että he voisivat varttua ja kasvaa ns. täyspäisiksi/ vastuullisiksi ja oman osansa tiedostaviksi aikuisiksi...

- Tässä kohtaa olen varmasti itse kaikkein ankarin itselleni. Kilvoittelen siis enempi itseni kanssa, kuin ajatuksella, että minun pitäisi olla erityisesti niin kuin se tai tuo, vaan toivottavasti voin olla paras versio omasta itsestäni.  

Eivät naiset halua miehekseen ketään isyydestään epävarmuutta ja toisinaan huonoa omaatuntoa potevaa.. Tai sellaista, joka olisi paras omana itsenään, koska nainen haluaa vaikuttaa siihen, millainen mies on. 

Itse eronneena ihmettelen sitä lokeroimista eniten. Koen että ihmiset eroavat eri syistä,erilaisilla kokemuspohjilla. Toiset noudattavat jotain stereotypista kaavaa. Ja uusperheissä on täysin epäonnistuneita kaikkien kannalta surullisia käänteitä. Koen kuitenkin vahvasti, että jokainen ihminen pystyy vaikuttamaan siihen miten työstää eronsa. Väittäisin että sillä on merkitystä tulevissa ihmissuhtei, miten tuntee itsensä,miten kokee elämänsä,mihin laittaa rajat ja millaiset arvot ovat ja katsoo menneeseen miettien miksi ei sovittu yhteen jne.

Vuoroasuminen voi olla myös lapsen toive. Me vanhemmat asumme alle kilsan etäisyydellä ja homma toimii kaikkien mielestä. En ymmärrä, mikä tässä kuviossa niin risoo ja mikä olisi parempi. Se, että lapsi viettäisi vähemmän aikaa toisen vanhemman kanssa?