Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minä en yh-äitinä ymmärrä äitejä, jotka haluavat muuttaa yhteen uuden poikaystävänsä kanssa
31.07.2018 |
Mulle ei tulisi mieleenkään moinen. Maailma on pervoja/ hulluja (miehiä) täynnä.
Monilla tuntuu menevän miehennälkä lasten edelle, omituista. En voi millään ymmärtää miksi. Mikä niissä miehissä niin kiehtoo, ettei mietitä edes lasten turvallisuutta ja kotioloja.
Eikö voi vain tapailla jotain miestä jos siltä tuntuu, pitääkö sen kanssa muuttaa yhteen asumaan!?
Muuttaisi vasta sitten, kun lapsi/lapset lentäneet pesästä, jos niin kova hinku asua miehen kanssa saman katon alla.
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä8082 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin muutama vuosi eron jälkeen seurustella todella kunnollisen miehen kanssa. Ei silti tulisi mieleenkään muuttaa yhteen. Murrosikäisestä tyttärestä tuskin olisi mukavaa, jos kotiin muuttaisi jokin ulkopuolinen. Lisäksi minä tuskin itse jaksan teinin kiukutteluja. Ehkä muutamme joskus yhteen. Toisaalta intohimo näyttää säilyvän, kun asutaan eri osoitteissa.
Ei se mies ole ulkopuolinen. Lasten täytyy ensin tutustua äidin kumppaniin. Ilmankos ex naiset ovat katkeria isän nyxistä. Elämä jatkuu sen eron jälkeen. Uusia kumppaneita tulee.
Kummallista tää nykyaika, kun ei muka hetkeäkään nainen selviä ilman parisuhdetta. Sen ymmärrän ettei miehet selviä, mutta nainen kyllä selviää. Ei me kaikki olla parisuhderiippuvaisia.
Mulle ei teinityttären äitinä tulisi mieleenkään tuoda kotiini miestä asumaan, vaikka ois miten "tutustuttu". Anteeksi, mutta ei ketään voi tuntea niin hyvin.Jos et tunne "ketään niin hyvin" niin miksi alunperin teit lapsen jonkun miehen kanssa. Ethän voinut häntäkään tuntea niin hyvin. Olit silloin lapsenteko hetkellä parisuhderiippuvainen.
Siksi, että halusin lapsen. Eihän mulla sillon vielä ollut lasta, jota olisi pitänyt vierailta miehiltä suojella. Haloo pahvi.
Nyt kun mulla on lapsi, ei tulisi mieleenkään jakaa kotia jonkun miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme uuden miesystäväni kanssa niitä oikeita jos nyt sellaiseen enää kukaan uskoo. Ainakin hyvin rakastuneita ja oikeasti sekä hyvistä syistä eronneina vasta tulimmekin vastatusten.
Tämä rakkaus on ollut huikea lisä ja oikea Lahja elämältä meille kaikille ja meillä on mennyt hienosti perheiden yhteinenkin aika, lomareissut yms. Olemme jopa rakastuneet toistemme lapsiinkin kovasti.
Kuitenkaan kumpikaan ei halua lasten elämiin enempää huolta tai stressiä, muuttamista, koulun vaihtoa tai edes vuoroasumista ja 50-50 -asumista (eli käytännössä lapsettomia lomaviikkoja aikuisille).
Lapsillamme on siis konkreettisesti yhdet kodit ja toinen vanhempi myös riittävän aikuinen suostumaan yhden kodin kuvioon. (Tässäkin sitä aikaa voi viettää yhdessä, myös yökyliä yms, vaikkei lapsi asukaan kahta kotia.)
Jos viikon välein muuttaminen ei mukamas stressaa, mikseivät ikinä yhtälön aikuiset tee niin?
Pienin on vasta viisivuotias, joten 14-15 vuotta eteenpäin on ajateltu jatkaa näin. Tietysti elämämme on molemmissa kodeissa toki uusperheitä taloudellisesti tiukempaa mutta riittävän hyvää.
Rakkautta riittää, elämän puitteet ovat kunnossa ja sitä luksustahan ei välttämättömästi hyvään elämään tarvitakaan :)
Itse asiassa juuri tämä itsenäinen mutta rakkaudentäyteinen elämä on itselleni ja miesystävälleni juuri sitä luksusta <3
Haluaisimme me syvästi rakastavat ja hetkittäin kovin kaipaavat aikuiset toki asua yhdessä, mutta mielestämme se olisi lasten kannalta itsekäs valinta.
Elämän ei tarvitse loppua eroon mutta lasten ja aikuisten etujen ristiriitatilanteissa on aikuisuutta ja vanhemmuutta asettaa lapset ykkössijalle myös teoissa.
Kuinka sinun ex-miehesi, laittaako hän vanhemmuuden etusijalle? Vai laittaisiko jos sinä antaisit etkä omisi lapsia itsellesi? Ajatteletko itseäsi vai lapsiasi?
Lapsilla on kaksi vanhempaa, ei pelkästään äiti. Osa isistä hoitaa vanhemmuutensa todella hyvin. Tällä palstalla tuo fakta tuntuu unohtuvan. Vuoroviikkoasumisesta saa täysin toimivan halutessaan, ja näin lapsilla säilyy sek isä että äiti. Kumpaa lapsi kaipaa enemmän: tuttuja seiniä vai rakastavaa vanhempaa? Halutessaan vanhemmat voivat tehdä lapselle hyvän kahden kodin mallin jossa molemmat vanhemmat pysyvät elämässä. Kun itse erosi, järjestimme asunnot lähelle toisiaan, kävelymatkan päähän. Varhaisteinit kykenivät liikkumaan vapaasti kotien väliä päivittäin halutessaan, ja kuljetukset harrastuksiin ym. järjestettiin sujuvasti kummalla aikuisella vaan oli aikaa. Eivät olleet heittopusseja, saivat itse vaikuttaa vaihtorytmiin jne - ja käydä koska vaan molemmissa kodeissa. Nyt lapset ovat jo täysi-ikäisiä, opiskelevat muissa kaupungeissa, mutta kotikaupungissa käydessään jatkavat tuota sujuvaa kahden kodin välin mallia, molemmissa kodeissa vieläkin omat sängyt, nukkuvat ja syövät molemmissa mielensä mukaan. Vaikka emme ex-miehen kanssa jaksaneet elää yhdessä kumpikin haluaa lapselleen parasta - ja meistä se paras on kaksi välittävää vanhempaa. Millaisen suhteen tuolla yhden kodin mallilla erolapsi saa siihen etävanhempaan?
Käyttäjä8082 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä8082 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin muutama vuosi eron jälkeen seurustella todella kunnollisen miehen kanssa. Ei silti tulisi mieleenkään muuttaa yhteen. Murrosikäisestä tyttärestä tuskin olisi mukavaa, jos kotiin muuttaisi jokin ulkopuolinen. Lisäksi minä tuskin itse jaksan teinin kiukutteluja. Ehkä muutamme joskus yhteen. Toisaalta intohimo näyttää säilyvän, kun asutaan eri osoitteissa.
Ei se mies ole ulkopuolinen. Lasten täytyy ensin tutustua äidin kumppaniin. Ilmankos ex naiset ovat katkeria isän nyxistä. Elämä jatkuu sen eron jälkeen. Uusia kumppaneita tulee.
Kummallista tää nykyaika, kun ei muka hetkeäkään nainen selviä ilman parisuhdetta. Sen ymmärrän ettei miehet selviä, mutta nainen kyllä selviää. Ei me kaikki olla parisuhderiippuvaisia.
Mulle ei teinityttären äitinä tulisi mieleenkään tuoda kotiini miestä asumaan, vaikka ois miten "tutustuttu". Anteeksi, mutta ei ketään voi tuntea niin hyvin.Jos et tunne "ketään niin hyvin" niin miksi alunperin teit lapsen jonkun miehen kanssa. Ethän voinut häntäkään tuntea niin hyvin. Olit silloin lapsenteko hetkellä parisuhderiippuvainen.
Siksi, että halusin lapsen. Eihän mulla sillon vielä ollut lasta, jota olisi pitänyt vierailta miehiltä suojella. Haloo pahvi.
Nyt kun mulla on lapsi, ei tulisi mieleenkään jakaa kotia jonkun miehen kanssa.
Voi luoja.... eli et kykene rakastamaan miestä. Eikä tyttäresikään tule olemaan siihen kykenevä, koska hänellä ei ole sellaista parisuhdemallia.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä8082 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin muutama vuosi eron jälkeen seurustella todella kunnollisen miehen kanssa. Ei silti tulisi mieleenkään muuttaa yhteen. Murrosikäisestä tyttärestä tuskin olisi mukavaa, jos kotiin muuttaisi jokin ulkopuolinen. Lisäksi minä tuskin itse jaksan teinin kiukutteluja. Ehkä muutamme joskus yhteen. Toisaalta intohimo näyttää säilyvän, kun asutaan eri osoitteissa.
Ei se mies ole ulkopuolinen. Lasten täytyy ensin tutustua äidin kumppaniin. Ilmankos ex naiset ovat katkeria isän nyxistä. Elämä jatkuu sen eron jälkeen. Uusia kumppaneita tulee.
Kummallista tää nykyaika, kun ei muka hetkeäkään nainen selviä ilman parisuhdetta. Sen ymmärrän ettei miehet selviä, mutta nainen kyllä selviää. Ei me kaikki olla parisuhderiippuvaisia.
Mulle ei teinityttären äitinä tulisi mieleenkään tuoda kotiini miestä asumaan, vaikka ois miten "tutustuttu". Anteeksi, mutta ei ketään voi tuntea niin hyvin.Mistä sait sen käsityksen ettei naiset selviä "hetkeäkään" ilman parisuhdetta. Oon voinut olla ilman pisimmillään 9kk. Oletko se sinä joka määrittää milloin on oikea aika etsiä uusi kumppani vai pitääkö siirtyä nunnaluostariin eron jälkeen?
9kk:tta pisimmillään ilman parisuhdetta, vau. Mitä tohon edes vastaisi. Hrr.
En mä mitään määritä, kyllähän sinä saat hyppiä suhteesta toiseen niin paljon kuin huvittaa, ei sitä laki kiellä. Mutta sellasia äitejä en ite arvosta enkä ymmärrä. Pidän vähän vajaina suoraansanottuna. Tiedän tollasia sarjarakastujia pari, eikä ne ole kummatkaan älyllä pilattuja naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin 10 vuotta sitten ja tein sen ratkaisun, että meidän kuvio pysyy eikä lasten tarvitse sopeutua uusiin ihmisiin tai muuttaa enää yhtään mihinkään, ero oli jo niin iso muutos kaikille. Ratkaisu on ollut meille se oikea; olemme läheisiä ja tuntuisi väärältä ja oudolta pakottaa nyt teini-ikäiset tytöt asumaan heille vieraan miehen kanssa.
Tämä ei ole tarkoittanut kohdallani totaalisinkkuilua, vaan suhdetta, jossa kummallakin omat asunnot ja vapaa-aikaa vietämme yhdessä. Lapsetkin välillä mukana.
Jokainen tekee omat ratkaisunsa, ja tämä on meidän. On ollut liikuttavaa kuulla palautetta tenavilta: ”äiti, ihanaa kun me kolme ollaan perhe ja meillä on tämä meidän oma koti eikä täällä ole muita.” Lasten isä tapasi pian eron jälkeen uuden puolison ja muuttivat heti yhteen. Kompensoin siitä seurannutta kipuilua, mutta en koe menettäneeni mitään. Päinvastoin.
Eroissa pahinta on tuo lasten pompottelu "kodista" toiseen. Antaisitte lasten rauhassa tehdä sen kodin yhteen paikkaan.
Höpö höpö. Meillä lapset vielä 16-vuotiaanakin valitsivat, että haluavat jatkaa vuoroviikkoilua.
Minä en kyllä haluaisi, edes aikuisena.
En ole se kelle vastasit, mutta toi vuoroviikkosysteemi on kanssa aivottomien vanhempien yksi hengentuotos nykyaikana. Siinä ei ole mitään hienoa, vaikka niinhän ne pariskunnat jotka lapsiaan pallottelevat viikosta toiseen, haluavat aina mussuttaa.Haluaisitko itse olla heittopussi jolla ei ole yhtä kotikotia, vaan vain kaksi puolikotia, josta joutuu aina lähtemään, kun alkaa vasta kotiutua?
Niin, en minäkään.ap
Silloin kun lapseni olivat vuoroviikoin, niin minä itse asuin lapsettoman viikon miehen luona, useamman vuoden ajan. Olin siis vuoroviikkoaikuinen.
Minulle oli ihan sama, mihin osoitteeseen perjantaina töistä lähdin, niin kauan kuin ei tarvinnut ottaa tavaroita mukaan, vaan myös miehen luona oli omat meikit yms.Mutta joo, tämä on luonnekysymys. Toisia se haittaa.
Se oli sinun valintasi joka toinen viikko hylätä lapsi miehen takia.
Onko parempi, että isä hylkää lapsensa, jotta saa elää 26 päivää kuukaudessa itselleen?
Ei tähän ketjuu ole vielä tullut yhtäkään miestä julistamaan miten kivaa on kun pääsee eroon omasta lapsestaan, voi vaikka tapailla muita kun ei uskalla lapsen läsnäollessa.
Mutta me kaikki tunnetaan semmonen mies.
Itse seurustelen sellaisen kanssa, joka ei koskaan halunnut lasta, silti sellaisen sai ja on nyt julistanut, ettei aio olla lapsen kanssa ikinä tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei tulisi mieleenkään moinen. Maailma on pervoja/ hulluja (miehiä) täynnä.
Monilla tuntuu menevän miehennälkä lasten edelle, omituista. En voi millään ymmärtää miksi. Mikä niissä miehissä niin kiehtoo, ettei mietitä edes lasten turvallisuutta ja kotioloja.Eikö voi vain tapailla jotain miestä jos siltä tuntuu, pitääkö sen kanssa muuttaa yhteen asumaan!?
Muuttaisi vasta sitten, kun lapsi/lapset lentäneet pesästä, jos niin kova hinku asua miehen kanssa saman katon alla.Niin siis jos tekee lapsia, jonkun miehen kanssa ja eroaa niin ei saa sen jälkeen elää kunnolla elämäänsä tai rakastaa saati mennä naimisiin tai tehdä lisää lapsia uuden puolison kanssa kunnes edelliset lapset on potkittu pesästä johon saattaa mennä, jos lapset on pieniä 15-20v. Tai siis saa kunhan ei asu samankaton alla ettei edellisten lasten mieli pahoitu.
Saathan sinä tehdä ihan mitä haluat. Tässä on vaan perustellusti kritisoitu joitakin elämänvalintoja lasten näkökulmasta. Ei internet ole sinun äitisi joka antaa sinulle luvan tai kieltää asioita.
Mutta kukaan ei ole luvannut että elämä olisi reilua, ja että voisit saada tasan kaiken mitä haluat elämässä (eron, ihanan uusperheen, onnelliset lapset ja muiden hyväksynnän).
"Muiden hyväksynnän" sori mut en elä elämääni muiden mukaan saati ole kiinnostunut mitä muut katkerat ja kateelliset naiaet ovat mieltä elämästäni.
No miksi ihmeessä vaivauduit kirjoittamaan tuon aiemmin lainaamani tekstin?
Se nyt vaan on fakta ihan tilastojen valossa että uusperhe on lapsille riski. Jokainen toki päättää itse mitä riskejä lastensa kustannuksella ottaa.
Eiköhän se ero lapsen toisesta vanhemmasta ole ollut vielä isompi riski.
Toki; sitä suuremmalla syyllä kannattaa varmaan välttää altistamasta lasta enemmille riskeille.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä8082 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä8082 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin muutama vuosi eron jälkeen seurustella todella kunnollisen miehen kanssa. Ei silti tulisi mieleenkään muuttaa yhteen. Murrosikäisestä tyttärestä tuskin olisi mukavaa, jos kotiin muuttaisi jokin ulkopuolinen. Lisäksi minä tuskin itse jaksan teinin kiukutteluja. Ehkä muutamme joskus yhteen. Toisaalta intohimo näyttää säilyvän, kun asutaan eri osoitteissa.
Ei se mies ole ulkopuolinen. Lasten täytyy ensin tutustua äidin kumppaniin. Ilmankos ex naiset ovat katkeria isän nyxistä. Elämä jatkuu sen eron jälkeen. Uusia kumppaneita tulee.
Kummallista tää nykyaika, kun ei muka hetkeäkään nainen selviä ilman parisuhdetta. Sen ymmärrän ettei miehet selviä, mutta nainen kyllä selviää. Ei me kaikki olla parisuhderiippuvaisia.
Mulle ei teinityttären äitinä tulisi mieleenkään tuoda kotiini miestä asumaan, vaikka ois miten "tutustuttu". Anteeksi, mutta ei ketään voi tuntea niin hyvin.Jos et tunne "ketään niin hyvin" niin miksi alunperin teit lapsen jonkun miehen kanssa. Ethän voinut häntäkään tuntea niin hyvin. Olit silloin lapsenteko hetkellä parisuhderiippuvainen.
Siksi, että halusin lapsen. Eihän mulla sillon vielä ollut lasta, jota olisi pitänyt vierailta miehiltä suojella. Haloo pahvi.
Nyt kun mulla on lapsi, ei tulisi mieleenkään jakaa kotia jonkun miehen kanssa.
Voi luoja.... eli et kykene rakastamaan miestä. Eikä tyttäresikään tule olemaan siihen kykenevä, koska hänellä ei ole sellaista parisuhdemallia.
Mulla ei ole tarvetta etsiä yhtään uusia ihmisiä elämääni, näissä nykyisissä läheisissä riittää rakastamista ihan tarpeeksi eikä jaksa kaikkia niitäkään nähdä tarpeeksi. Mihin sitä miestä tarvitaan?
Voi luoja itselles vaan.
Eiköhän tytär ole ihan kykeneväinen omiin tunteisiinsa kun sen aika tulee, vaikka en tuo tänne jotain ulkopuolista miestä mäkättämään, asumaan ja opettamaan teinityttärelleni rakkauden saloja. Hyi hitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt jo, millä perusteella uusperhe on aina haitallinen lapselle? Lähteitä?
Ymmärrän toki, jos itsellä on huonoja kokemuksia siitä, mutta millä perusteella sitä ei koskaan voi saada toimimaan?
Olen samaa mieltä siitä, että jonkun poikaystävän kanssa ei kannata sitä perustaa, mutta etteikö se koskaan toimisi...?
https://www.mll.fi/vanhemmille/tukea-perheen-huoliin-ja-kriiseihin/sope…
https://www.is.fi/perhe/art-2000005544124.html
https://www.kaleva.fi/viikko-kaleva/u-niin-kuin-uusperhe/41913/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei tulisi mieleenkään moinen. Maailma on pervoja/ hulluja (miehiä) täynnä.
Monilla tuntuu menevän miehennälkä lasten edelle, omituista. En voi millään ymmärtää miksi. Mikä niissä miehissä niin kiehtoo, ettei mietitä edes lasten turvallisuutta ja kotioloja.Eikö voi vain tapailla jotain miestä jos siltä tuntuu, pitääkö sen kanssa muuttaa yhteen asumaan!?
Muuttaisi vasta sitten, kun lapsi/lapset lentäneet pesästä, jos niin kova hinku asua miehen kanssa saman katon alla.Niin siis jos tekee lapsia, jonkun miehen kanssa ja eroaa niin ei saa sen jälkeen elää kunnolla elämäänsä tai rakastaa saati mennä naimisiin tai tehdä lisää lapsia uuden puolison kanssa kunnes edelliset lapset on potkittu pesästä johon saattaa mennä, jos lapset on pieniä 15-20v. Tai siis saa kunhan ei asu samankaton alla ettei edellisten lasten mieli pahoitu.
Saathan sinä tehdä ihan mitä haluat. Tässä on vaan perustellusti kritisoitu joitakin elämänvalintoja lasten näkökulmasta. Ei internet ole sinun äitisi joka antaa sinulle luvan tai kieltää asioita.
Mutta kukaan ei ole luvannut että elämä olisi reilua, ja että voisit saada tasan kaiken mitä haluat elämässä (eron, ihanan uusperheen, onnelliset lapset ja muiden hyväksynnän).
"Muiden hyväksynnän" sori mut en elä elämääni muiden mukaan saati ole kiinnostunut mitä muut katkerat ja kateelliset naiaet ovat mieltä elämästäni.
No miksi ihmeessä vaivauduit kirjoittamaan tuon aiemmin lainaamani tekstin?
Se nyt vaan on fakta ihan tilastojen valossa että uusperhe on lapsille riski. Jokainen toki päättää itse mitä riskejä lastensa kustannuksella ottaa.
Eiköhän se ero lapsen toisesta vanhemmasta ole ollut vielä isompi riski.
Toki; sitä suuremmalla syyllä kannattaa varmaan välttää altistamasta lasta enemmille riskeille.
Mä en usko, että uusperheen ero on lapselle mikään riski. Siis jos kyse ei ole siitä, että lapsi ei muista toisenlaista elämää.
Minun lapseni, nyt jo teinit, elävät isänsä luona uusperheessä. Heille on ihan sama, onko nyksä siellä vai ei. En usko, että ero hetkauttaisi heitä mihinkään suuntaan, vakka nainen on ollut talossa jo vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua myöskään. Vaikka olisi uuden kumppaninsa kanssa tuntenut jo lapsuudesta saakka, että rakkaus roihahtanut vasta myöhemmin.
Voisko niille lapsille antaa aikaansa? Miksi niiden uusien kumppanien kanssa pitää samantien muuttaa yhteen? Oli sitten mies tai nainen.
Kaveri muutti uuden kumppanin kanssa yhteen kolme kuukautta erosta ja toinen 8 kk erosta. Mitä hittoa tuommoinen härdelli tekeekään lapsen psyykkeelle? Huh! Ekassa tapauksessa kaksi lapsista sairastaa vaikeaa masennusta, toinen on laitoshoidossa, kun viilteli itseään ja lopetti syömisen. Ihan puhtaasti voi vetää viivoja, miksi tämä lapsi on masentuntu. Kun kumppania ei tunne, niin tappeluita riittää joka päivälle ja useaan otteeseen. Kaikesta erilain tekemisestä pitää kehittää kolmannen maailmansodan riita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt jo, millä perusteella uusperhe on aina haitallinen lapselle? Lähteitä?
Ymmärrän toki, jos itsellä on huonoja kokemuksia siitä, mutta millä perusteella sitä ei koskaan voi saada toimimaan?
Olen samaa mieltä siitä, että jonkun poikaystävän kanssa ei kannata sitä perustaa, mutta etteikö se koskaan toimisi...?
https://www.mll.fi/vanhemmille/tukea-perheen-huoliin-ja-kriiseihin/sope…
https://www.is.fi/perhe/art-2000005544124.html
https://www.kaleva.fi/viikko-kaleva/u-niin-kuin-uusperhe/41913/
Niin? Luin artikkelit. Ne käsittelivät aiheita, joiden olemassaoloa ei voi etukäteen tiedostaa. Mutta kun ne tiedostaa, että asiat on mahdollista saada toimimaan. En löytänyt nopealla luvulla mitään väitettä, että uusperhe on haitallinen lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajua myöskään. Vaikka olisi uuden kumppaninsa kanssa tuntenut jo lapsuudesta saakka, että rakkaus roihahtanut vasta myöhemmin.
Voisko niille lapsille antaa aikaansa? Miksi niiden uusien kumppanien kanssa pitää samantien muuttaa yhteen? Oli sitten mies tai nainen.
Kaveri muutti uuden kumppanin kanssa yhteen kolme kuukautta erosta ja toinen 8 kk erosta. Mitä hittoa tuommoinen härdelli tekeekään lapsen psyykkeelle? Huh! Ekassa tapauksessa kaksi lapsista sairastaa vaikeaa masennusta, toinen on laitoshoidossa, kun viilteli itseään ja lopetti syömisen. Ihan puhtaasti voi vetää viivoja, miksi tämä lapsi on masentuntu. Kun kumppania ei tunne, niin tappeluita riittää joka päivälle ja useaan otteeseen. Kaikesta erilain tekemisestä pitää kehittää kolmannen maailmansodan riita.
Tämä
Vierailija kirjoitti:
En tajua myöskään. Vaikka olisi uuden kumppaninsa kanssa tuntenut jo lapsuudesta saakka, että rakkaus roihahtanut vasta myöhemmin.
Voisko niille lapsille antaa aikaansa? Miksi niiden uusien kumppanien kanssa pitää samantien muuttaa yhteen? Oli sitten mies tai nainen.
Kaveri muutti uuden kumppanin kanssa yhteen kolme kuukautta erosta ja toinen 8 kk erosta. Mitä hittoa tuommoinen härdelli tekeekään lapsen psyykkeelle? Huh! Ekassa tapauksessa kaksi lapsista sairastaa vaikeaa masennusta, toinen on laitoshoidossa, kun viilteli itseään ja lopetti syömisen. Ihan puhtaasti voi vetää viivoja, miksi tämä lapsi on masentuntu. Kun kumppania ei tunne, niin tappeluita riittää joka päivälle ja useaan otteeseen. Kaikesta erilain tekemisestä pitää kehittää kolmannen maailmansodan riita.
Tuohan on typerää. Itselleen sitä kerää ongelmia, jos ei anna lasten toipua erosta. Hyvä esimerkki väärin hoidetusta tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin 10 vuotta sitten ja tein sen ratkaisun, että meidän kuvio pysyy eikä lasten tarvitse sopeutua uusiin ihmisiin tai muuttaa enää yhtään mihinkään, ero oli jo niin iso muutos kaikille. Ratkaisu on ollut meille se oikea; olemme läheisiä ja tuntuisi väärältä ja oudolta pakottaa nyt teini-ikäiset tytöt asumaan heille vieraan miehen kanssa.
Tämä ei ole tarkoittanut kohdallani totaalisinkkuilua, vaan suhdetta, jossa kummallakin omat asunnot ja vapaa-aikaa vietämme yhdessä. Lapsetkin välillä mukana.
Jokainen tekee omat ratkaisunsa, ja tämä on meidän. On ollut liikuttavaa kuulla palautetta tenavilta: ”äiti, ihanaa kun me kolme ollaan perhe ja meillä on tämä meidän oma koti eikä täällä ole muita.” Lasten isä tapasi pian eron jälkeen uuden puolison ja muuttivat heti yhteen. Kompensoin siitä seurannutta kipuilua, mutta en koe menettäneeni mitään. Päinvastoin.
Eroissa pahinta on tuo lasten pompottelu "kodista" toiseen. Antaisitte lasten rauhassa tehdä sen kodin yhteen paikkaan.
Mikä pompottelu? Lapset asuvat luonani ja viettävät isällään lomia ja viikonloppuja. Ex muutti uuden perässä toiselle puolelle Suomea.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt jo, millä perusteella uusperhe on aina haitallinen lapselle? Lähteitä?
Ymmärrän toki, jos itsellä on huonoja kokemuksia siitä, mutta millä perusteella sitä ei koskaan voi saada toimimaan?
Olen samaa mieltä siitä, että jonkun poikaystävän kanssa ei kannata sitä perustaa, mutta etteikö se koskaan toimisi...?
Tästä raportista http://docplayer.fi/1974629-Uusperheen-voimavarat-ja-lasten-hyvinvointi…
poimittuja kohtia (s. 42):
"Psyykkiset häiriöt näyttäisivät olevan yleisempiä uusperheessä asuvilla lapsilla kuin ydinperheessä asuvilla lapsilla (Hetherington ym. 1998; O ́Connor, Dunn, Jenkins, Pickering & Rashbash 2001). "
"Uusperheen lapsilla on myös enemmän emotionaalisen alueen ongelmia (Amato & Keith, 1991; Zill, Morrison & Coiro, 1993, Demo & Acock, 1996, Hanson, Lamahan & Thomson, 1996, Hetherinton et al., , 1998)."
"Uusperheissä asuvilla lapsilla on enemmän toverisuhdeongelmia ja yleensä sosiaalisen kompetenssin ongelmia (Hetherington & Clingempeel 1992; Dunn, Deater-Deckard, Pickering, O’Connor & Golding 1998) ja antisosiaalista käyttäytymistä (Rodgers 1994) kuin ydinperheen lapsilla."
"Kirjallisuudessa on myös esitetty, että uusperheiden lapset muuttavat pois kotoa hyvin varhain (Crosbie-Burnett, Lewis, Sullivan, Podolsky, Mantilla de Souza & Mitrani 2005, 214), että uusperheiden lapsilla esiintyy enemmän huumeiden käyttöä (Hoffman & Johnson 1998) ja että heillä on suurempi
seksuaalisen hyväksikäytön vaara (esim. Coleman ym. 2000)."
Sen sijaan "avioero ei vaikuta heikentävästi lasten ja äidin suhteeseen (Aquilino, 1994)" ja "ruotsalaisen tutkimuksen mukaan suurin osa yksinhuoltajaperheiden lapsista voi psykologisesti hyvin aikuisina (Gähler, 1998)" Eli ero sinänsä ei aina ole pitkällä tähtäimellä riskitekijä.
Käyttäjä8082 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä8082 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin muutama vuosi eron jälkeen seurustella todella kunnollisen miehen kanssa. Ei silti tulisi mieleenkään muuttaa yhteen. Murrosikäisestä tyttärestä tuskin olisi mukavaa, jos kotiin muuttaisi jokin ulkopuolinen. Lisäksi minä tuskin itse jaksan teinin kiukutteluja. Ehkä muutamme joskus yhteen. Toisaalta intohimo näyttää säilyvän, kun asutaan eri osoitteissa.
Ei se mies ole ulkopuolinen. Lasten täytyy ensin tutustua äidin kumppaniin. Ilmankos ex naiset ovat katkeria isän nyxistä. Elämä jatkuu sen eron jälkeen. Uusia kumppaneita tulee.
Kummallista tää nykyaika, kun ei muka hetkeäkään nainen selviä ilman parisuhdetta. Sen ymmärrän ettei miehet selviä, mutta nainen kyllä selviää. Ei me kaikki olla parisuhderiippuvaisia.
Mulle ei teinityttären äitinä tulisi mieleenkään tuoda kotiini miestä asumaan, vaikka ois miten "tutustuttu". Anteeksi, mutta ei ketään voi tuntea niin hyvin.Mistä sait sen käsityksen ettei naiset selviä "hetkeäkään" ilman parisuhdetta. Oon voinut olla ilman pisimmillään 9kk. Oletko se sinä joka määrittää milloin on oikea aika etsiä uusi kumppani vai pitääkö siirtyä nunnaluostariin eron jälkeen?
9kk:tta pisimmillään ilman parisuhdetta, vau. Mitä tohon edes vastaisi. Hrr.
En mä mitään määritä, kyllähän sinä saat hyppiä suhteesta toiseen niin paljon kuin huvittaa, ei sitä laki kiellä. Mutta sellasia äitejä en ite arvosta enkä ymmärrä. Pidän vähän vajaina suoraansanottuna. Tiedän tollasia sarjarakastujia pari, eikä ne ole kummatkaan älyllä pilattuja naisia.
En oo kyllä ollut suhteessa kuin kolme kertaa (4v, 2v ja nyt ollaan oltu jo kolme vuotta yhdessä) et varmaan tää lasketaan suhteesta suhteeseen hyppimiseksi 🤔varmaan nuo kolme miestä (kaksi edellistä ja yksi nykyinen) leimaa minut sarjarakastujaksi 🤔 ja tosiaan kaikki sänky kumppanitkin on vielä laskettavissa yhden käden sormilla 😂 mutta joo en oo älyllä pilattu kun lääkiksessä opiskelen 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei tulisi mieleenkään moinen. Maailma on pervoja/ hulluja (miehiä) täynnä.
Monilla tuntuu menevän miehennälkä lasten edelle, omituista. En voi millään ymmärtää miksi. Mikä niissä miehissä niin kiehtoo, ettei mietitä edes lasten turvallisuutta ja kotioloja.Eikö voi vain tapailla jotain miestä jos siltä tuntuu, pitääkö sen kanssa muuttaa yhteen asumaan!?
Muuttaisi vasta sitten, kun lapsi/lapset lentäneet pesästä, jos niin kova hinku asua miehen kanssa saman katon alla.Niin siis jos tekee lapsia, jonkun miehen kanssa ja eroaa niin ei saa sen jälkeen elää kunnolla elämäänsä tai rakastaa saati mennä naimisiin tai tehdä lisää lapsia uuden puolison kanssa kunnes edelliset lapset on potkittu pesästä johon saattaa mennä, jos lapset on pieniä 15-20v. Tai siis saa kunhan ei asu samankaton alla ettei edellisten lasten mieli pahoitu.
Saathan sinä tehdä ihan mitä haluat. Tässä on vaan perustellusti kritisoitu joitakin elämänvalintoja lasten näkökulmasta. Ei internet ole sinun äitisi joka antaa sinulle luvan tai kieltää asioita.
Mutta kukaan ei ole luvannut että elämä olisi reilua, ja että voisit saada tasan kaiken mitä haluat elämässä (eron, ihanan uusperheen, onnelliset lapset ja muiden hyväksynnän).
"Muiden hyväksynnän" sori mut en elä elämääni muiden mukaan saati ole kiinnostunut mitä muut katkerat ja kateelliset naiaet ovat mieltä elämästäni.
No miksi ihmeessä vaivauduit kirjoittamaan tuon aiemmin lainaamani tekstin?
Se nyt vaan on fakta ihan tilastojen valossa että uusperhe on lapsille riski. Jokainen toki päättää itse mitä riskejä lastensa kustannuksella ottaa.
Eiköhän se ero lapsen toisesta vanhemmasta ole ollut vielä isompi riski.
Toki; sitä suuremmalla syyllä kannattaa varmaan välttää altistamasta lasta enemmille riskeille.
Mä en usko, että uusperheen ero on lapselle mikään riski. Siis jos kyse ei ole siitä, että lapsi ei muista toisenlaista elämää.
Minun lapseni, nyt jo teinit, elävät isänsä luona uusperheessä. Heille on ihan sama, onko nyksä siellä vai ei. En usko, että ero hetkauttaisi heitä mihinkään suuntaan, vakka nainen on ollut talossa jo vuosia.
Siis minä tarkoitin uusperhettä sinänsä riskinä, en uusperheen eroa (se on monille lapsille kuulemani mukaan helpotus).
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/perhe/200707266226092_pr.shtml
https://www.is.fi/perhe/art-2000000686850.html
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/09/kun-aitipuolesta-tulee-hirvio
https://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/uusperheessa-mennaan-ryt…
Tässäpä näitä miksi kaikki voi huonosti
Ai. Seuraava lause on kopioitu niistä:
Uusperheiden lapsilla oli myös alakuloisuuden ja depression oireita, mutta vähemmän kuin yksinhuoltajaperheiden lapsilla.
Alue: Aihe vapaa
Niinpä. Enemmän se vanhempien ero traumatisoi lasta kuin uusperheen ero.