Lue keskustelun säännöt.
Minä en yh-äitinä ymmärrä äitejä, jotka haluavat muuttaa yhteen uuden poikaystävänsä kanssa
31.07.2018 |
Mulle ei tulisi mieleenkään moinen. Maailma on pervoja/ hulluja (miehiä) täynnä.
Monilla tuntuu menevän miehennälkä lasten edelle, omituista. En voi millään ymmärtää miksi. Mikä niissä miehissä niin kiehtoo, ettei mietitä edes lasten turvallisuutta ja kotioloja.
Eikö voi vain tapailla jotain miestä jos siltä tuntuu, pitääkö sen kanssa muuttaa yhteen asumaan!?
Muuttaisi vasta sitten, kun lapsi/lapset lentäneet pesästä, jos niin kova hinku asua miehen kanssa saman katon alla.
Kommentit (188)
Entisenä uusperheen lapsena samaa mieltä kuin ap. Vaikka kaikki osapuolet olisivat ns. normaaleja niin on lapsille paljon parempi etteivät joudu asumaan isä/äitipuolen kanssa. Voi myös seurustella eri asunnoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä elän uusperheessä. Ja joo, en minäkään ymmärrä yh-äitejä, jotka haluavat muuttaa yhteen ”uuden poikaystävänsä kanssa”. En minäkään sellaisen kanssa yhteen halunnut muuttaa. Muutin vasta vuosien jälkeen, kun poikaystävästä oli jo tullut aviomies. Tiesin siis jo silloin, että tämän miehen kanssa haluan vanheta ja hänen kanssaan rämpiä eteenpäin myös ne vastamäet.
Ja onhan noissa yh-äitien ”metsästäjissä” niitä pedofiilejäkin jotka etsivät lähinnä mahdollisuutta olla lasten kanssa.
Ihmettelen samaa. Näitä tuntuu nykyään olevan paljon.
Kai ne joiden itsetunto muodostuu vain suosiosta miesten keskuudessa, tekevät noin, eivät tunne itseään naisiksi, elleivät ole jonkun vaimo/puoliso ym. paskaa. Siinä jää lapset kakkoseksi.
Yleensä vielä vääntävät sen kotiin raahatun miehen kanssa yhteisenkin lapsen, jolla luullaan olevan taikaa tekevä vaikutus.
järkevä äiti (ei miestä, eikä tule)
Vierailija kirjoitti:
Ja onhan noissa yh-äitien ”metsästäjissä” niitä pedofiilejäkin jotka etsivät lähinnä mahdollisuutta olla lasten kanssa.
Juuri näin.
Sen lisäksi muutenkin arvaamattomia löytyy, miksi luotetaan johonkin vieraaseen mieheen niin paljon, että se tuodaan lasten elämään.
Ei ollenkaan viisasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entisenä uusperheen lapsena samaa mieltä kuin ap. Vaikka kaikki osapuolet olisivat ns. normaaleja niin on lapsille paljon parempi etteivät joudu asumaan isä/äitipuolen kanssa. Voi myös seurustella eri asunnoista.
Olen varmaan jonkunmielestä hieman jäävi sanomaan tähän mitään koska itse en ole eronnut, eikä esimerkiksi vanhempani ole eronneet. - Eronneita lsten vanhempia kyllä tunnen ja tiedän. - Tältä pohjalta sanoisin, että tuskin yhteen muuttoa kannattaa kenen tahansa kanssa. Mutta usein se on luultavasti €uroissa laskien taloudellisempaa... Ja pitkällä aikavälillä varmasti jollain lailla luontevaakin. Tietysti jos rahaa ja taloudellisia resursseja on paljon, tai enempi käytössä, niin onhan se toki kivaa, että on paikka, johon tarvittaessa voi minne mennä ja ottaa etäisyyttä tai vain olla. - Kyllä. Minä luulen, että yksi syy miksi vanhempani ovat edelleen yhdessä johtuu osaksi myös mm. siitä, että vaikka viettävät aikaa paljon toistensa seurassa, niin elävät myös "jonkin verran" toisistaan erillään ja eri paikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Ja onhan noissa yh-äitien ”metsästäjissä” niitä pedofiilejäkin jotka etsivät lähinnä mahdollisuutta olla lasten kanssa.
En haluaisi jatkaa tätä keskustelua syyllistämällä yksinhuoltajia. Mutta en malta olla kommentoimatta, tai kysymättä että mikä takaa sen, ettei yksinhuoltajana oleva -nainen tai mies- loukkaa tai satuta lapsia? Tai millaisen mielikuvan hän välittää lapsilleen vastakkaisesta sukupuolesta, jos hänellä on yleisempi ajatus "Maailma on pervoja/ hulluja miehiä tai naisia täynnä.... Kuin neutraali ja avoin/ ennakkoluuloista vapaampi suhde muita ihmisiä miehiä ja/tai naisia kohtaan.
Minä itse en ole eronnut. Onneksi. Mutta, jos näin ikävästi kävisi, niin en ymmärrä, miksi tämän eron tulisi merkitä myös sitä, että en voisi olla enää välittävä ja huolehtiva isä lapsilleni. Itseisarvoisesti lapset itsessään ovat erinomaisen tärkeitä ja arvokkaita, ilman odotuksia tai vaatimuksia, että lasteni tulisi olla erityisesti jotain -sitä tai tätä- jotta voisivat olla minulle merkittäviä ja äärettömän rakkaita ja tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja onhan noissa yh-äitien ”metsästäjissä” niitä pedofiilejäkin jotka etsivät lähinnä mahdollisuutta olla lasten kanssa.
En haluaisi jatkaa tätä keskustelua syyllistämällä yksinhuoltajia. Mutta en malta olla kommentoimatta, tai kysymättä että mikä takaa sen, ettei yksinhuoltajana oleva -nainen tai mies- loukkaa tai satuta lapsia? Tai millaisen mielikuvan hän välittää lapsilleen vastakkaisesta sukupuolesta, jos hänellä on yleisempi ajatus "Maailma on pervoja/ hulluja miehiä tai naisia täynnä.... Kuin neutraali ja avoin/ ennakkoluuloista vapaampi suhde muita ihmisiä miehiä ja/tai naisia kohtaan.
Minä itse en ole eronnut. Onneksi. Mutta, jos näin ikävästi kävisi, niin en ymmärrä, miksi tämän eron tulisi merkitä myös sitä, että en voisi olla enää välittävä ja huolehtiva isä lapsilleni. Itseisarvoisesti lapset itsessään ovat erinomaisen tärkeitä ja arvokkaita, ilman odotuksia tai vaatimuksia, että lasteni tulisi olla erityisesti jotain -sitä tai tätä- jotta voisivat olla minulle merkittäviä ja äärettömän rakkaita ja tärkeitä.
Ootkohan saanu lämpöhalvauksen, ei tästä horinasta saa mitään tolkkua.
Kuka kieltää sua olemasta hyvä isä?
Kyllä minäkin olen hyvä äiti, vaikkei mulla miestä ole taloudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisenä uusperheen lapsena samaa mieltä kuin ap. Vaikka kaikki osapuolet olisivat ns. normaaleja niin on lapsille paljon parempi etteivät joudu asumaan isä/äitipuolen kanssa. Voi myös seurustella eri asunnoista.
Olen varmaan jonkunmielestä hieman jäävi sanomaan tähän mitään koska itse en ole eronnut, eikä esimerkiksi vanhempani ole eronneet. - Eronneita lsten vanhempia kyllä tunnen ja tiedän. - Tältä pohjalta sanoisin, että tuskin yhteen muuttoa kannattaa kenen tahansa kanssa. Mutta usein se on luultavasti €uroissa laskien taloudellisempaa... Ja pitkällä aikavälillä varmasti jollain lailla luontevaakin. Tietysti jos rahaa ja taloudellisia resursseja on paljon, tai enempi käytössä, niin onhan se toki kivaa, että on paikka, johon tarvittaessa voi minne mennä ja ottaa etäisyyttä tai vain olla. - Kyllä. Minä luulen, että yksi syy miksi vanhempani ovat edelleen yhdessä johtuu osaksi myös mm. siitä, että vaikka viettävät aikaa paljon toistensa seurassa, niin elävät myös "jonkin verran" toisistaan erillään ja eri paikoissa.
En ole varma mitä haluat sanoa, mutta ei se yhteenmuutto välttämättä ole kaikille "luonteva" vaihtoehto. Esim itse (ydinperheen 40v äiti) en usko että haluaisin koskaan muuttaa yhteen kenenkään miehen (tai naisen) kanssa, jos meidän liitolle tapahtuisi jotain. Pitempiaikainen vakava seurusteleminen eri asunnoista käsin on vaan tähän saakka ollut outoa ja poikkeus, mutta tuntuu olevan yleistymässä.
Halvempaa se toki usein on, mutta nää on sen verran isoja asioita, että tuskin kannattaa rahalla perustella päätöksiä. Mun mielestä olennaista on se, että lapset eivät joudu asumaan sellaisen ihmisen kanssa, johon heillä ei ole molemminpuolista, vakaata, positiivista tunnesuhdetta. Kokemuksesta voin kertoa, että sellainen elämä on lapselle, etenkin teinille, erittäin stressaavaa, vaikka se -puoli ei olisi mikään hullu pervo.
Muistelen, että vähän aikaa sitten oli lasten hyvinvointitutkimus, jossa uusperheiden lapset voivat huonommin tai yhtä huonosti kuin yh-perheiden lapset, huolimatta siitä että uusperheet olivat varakkaampia kuin yh-perheiden lapset (en jaksa nyt etsiä joten voin muistaa väärin).
Totisesti toivoisin että ihmiset eivät ajattelisi, että on "pakko" muuttaa yhteen, koska se on normi. Eri asunnot säästää paljolta stressiltä ja ongelmilta kun kuviossa on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko tässä nyt tarkoitus yrittää ymmärtää muita? Vai vaan haukkua ja korostaa et se oma tapa elää on ainoo oikee?
Nämä naiset maksattavat exillään kaiken!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei tulisi mieleenkään moinen. Maailma on pervoja/ hulluja (miehiä) täynnä.
Monilla tuntuu menevän miehennälkä lasten edelle, omituista. En voi millään ymmärtää miksi. Mikä niissä miehissä niin kiehtoo, ettei mietitä edes lasten turvallisuutta ja kotioloja.Eikö voi vain tapailla jotain miestä jos siltä tuntuu, pitääkö sen kanssa muuttaa yhteen asumaan!?
Muuttaisi vasta sitten, kun lapsi/lapset lentäneet pesästä, jos niin kova hinku asua miehen kanssa saman katon alla.
Niin siis jos tekee lapsia, jonkun miehen kanssa ja eroaa niin ei saa sen jälkeen elää kunnolla elämäänsä tai rakastaa saati mennä naimisiin tai tehdä lisää lapsia uuden puolison kanssa kunnes edelliset lapset on potkittu pesästä johon saattaa mennä, jos lapset on pieniä 15-20v. Tai siis saa kunhan ei asu samankaton alla ettei edellisten lasten mieli pahoitu.
Sama ajatusmaailma. Olen ollut yh jo 12 vuotta enkä todellakaan olisi edes halunnut miestä vastuksikseni, kerran sellaisesta eroon pääsin!
Itsekästä on sotkea lasten elämä ja kotikuviot jollain random jampalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja onhan noissa yh-äitien ”metsästäjissä” niitä pedofiilejäkin jotka etsivät lähinnä mahdollisuutta olla lasten kanssa.
En haluaisi jatkaa tätä keskustelua syyllistämällä yksinhuoltajia. Mutta en malta olla kommentoimatta, tai kysymättä että mikä takaa sen, ettei yksinhuoltajana oleva -nainen tai mies- loukkaa tai satuta lapsia? Tai millaisen mielikuvan hän välittää lapsilleen vastakkaisesta sukupuolesta, jos hänellä on yleisempi ajatus "Maailma on pervoja/ hulluja miehiä tai naisia täynnä.... Kuin neutraali ja avoin/ ennakkoluuloista vapaampi suhde muita ihmisiä miehiä ja/tai naisia kohtaan.
Minä itse en ole eronnut. Onneksi. Mutta, jos näin ikävästi kävisi, niin en ymmärrä, miksi tämän eron tulisi merkitä myös sitä, että en voisi olla enää välittävä ja huolehtiva isä lapsilleni. Itseisarvoisesti lapset itsessään ovat erinomaisen tärkeitä ja arvokkaita, ilman odotuksia tai vaatimuksia, että lasteni tulisi olla erityisesti jotain -sitä tai tätä- jotta voisivat olla minulle merkittäviä ja äärettömän rakkaita ja tärkeitä.
Ootkohan saanu lämpöhalvauksen, ei tästä horinasta saa mitään tolkkua.
Kuka kieltää sua olemasta hyvä isä?
Kyllä minäkin olen hyvä äiti, vaikkei mulla miestä ole taloudessa.
Valitettavasti olet osin oikeassa. En näet voi kiistää olevani myös osin "virheellinen isä" tai siis muutakin kuin vain ja ainoastaan hyvä isä. Säännöllisen epäsäännöllisesti koen piston sisälläni siitä, että miten tai kuinka kykenisin tai pystyisin olemaan niin hyvä isä lapsilleni, kuin mitä itse haluaisin ja toivoisin olevani.
Miten olla ja elää, niin että lapsieni olisi hyvä ja turvallinen olla; niin, että he voisivat varttua ja kasvaa ns. täyspäisiksi/ vastuullisiksi ja oman osansa tiedostaviksi aikuisiksi...
- Tässä kohtaa olen varmasti itse kaikkein ankarin itselleni. Kilvoittelen siis enempi itseni kanssa, kuin ajatuksella, että minun pitäisi olla erityisesti niin kuin se tai tuo, vaan toivottavasti voin olla paras versio omasta itsestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei tulisi mieleenkään moinen. Maailma on pervoja/ hulluja (miehiä) täynnä.
Monilla tuntuu menevän miehennälkä lasten edelle, omituista. En voi millään ymmärtää miksi. Mikä niissä miehissä niin kiehtoo, ettei mietitä edes lasten turvallisuutta ja kotioloja.Eikö voi vain tapailla jotain miestä jos siltä tuntuu, pitääkö sen kanssa muuttaa yhteen asumaan!?
Muuttaisi vasta sitten, kun lapsi/lapset lentäneet pesästä, jos niin kova hinku asua miehen kanssa saman katon alla.Niin siis jos tekee lapsia, jonkun miehen kanssa ja eroaa niin ei saa sen jälkeen elää kunnolla elämäänsä tai rakastaa saati mennä naimisiin tai tehdä lisää lapsia uuden puolison kanssa kunnes edelliset lapset on potkittu pesästä johon saattaa mennä, jos lapset on pieniä 15-20v. Tai siis saa kunhan ei asu samankaton alla ettei edellisten lasten mieli pahoitu.
Kai sitä saa mutta kyse olikin nyt siitä, että harva täysjärkinen yh haluaa. Sitä eletään niiden lasten ehdoilla ja kunnioitetaan heidän kotia sillä ettei raahata sinne ulkopuolisia.
Vierailija kirjoitti:
Ja onhan noissa yh-äitien ”metsästäjissä” niitä pedofiilejäkin jotka etsivät lähinnä mahdollisuutta olla lasten kanssa.
Minulla nousee inho, kun joku mies etsii netissä yksinhuoltajaäitiä. Hälytyskellojen pitäisi suorastaan moukua, jos hakukriteereinä on naisen yksinhuoltajuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei tulisi mieleenkään moinen. Maailma on pervoja/ hulluja (miehiä) täynnä.
Monilla tuntuu menevän miehennälkä lasten edelle, omituista. En voi millään ymmärtää miksi. Mikä niissä miehissä niin kiehtoo, ettei mietitä edes lasten turvallisuutta ja kotioloja.Eikö voi vain tapailla jotain miestä jos siltä tuntuu, pitääkö sen kanssa muuttaa yhteen asumaan!?
Muuttaisi vasta sitten, kun lapsi/lapset lentäneet pesästä, jos niin kova hinku asua miehen kanssa saman katon alla.Niin siis jos tekee lapsia, jonkun miehen kanssa ja eroaa niin ei saa sen jälkeen elää kunnolla elämäänsä tai rakastaa saati mennä naimisiin tai tehdä lisää lapsia uuden puolison kanssa kunnes edelliset lapset on potkittu pesästä johon saattaa mennä, jos lapset on pieniä 15-20v. Tai siis saa kunhan ei asu samankaton alla ettei edellisten lasten mieli pahoitu.
Saathan sinä tehdä ihan mitä haluat. Tässä on vaan perustellusti kritisoitu joitakin elämänvalintoja lasten näkökulmasta. Ei internet ole sinun äitisi joka antaa sinulle luvan tai kieltää asioita.
Mutta kukaan ei ole luvannut että elämä olisi reilua, ja että voisit saada tasan kaiken mitä haluat elämässä (eron, ihanan uusperheen, onnelliset lapset ja muiden hyväksynnän).
Ketju, joka jälleen todistaa, että av-mammat ovat paranoideja, asennevammaisia hulluja;
"koska minun elämäni on viturallaan, täytyy muidenkin elämä olla jos..."
Onneksi ei vauvapalsta edusta kuitenkaan suomalaista keskivertonaista... (?!)
🙊🙉🙈
Minä olen onnellinen, että toinen pojistani löysi nykyisen vaimonsa, jolla oli kuusivuotias lapsi edellisestä suhteestaan. Lapsi ilmiselvästi rakastaa poikaani ja poikani häntä. Poikani huolehtii bonuslapsestaan erinomaisesti ja asettaa lapset elämässä ensijallle. Perheeseen on syntynyt toinen lapsi, joka on sisarukselleen erittäin rakas ja tärkeä. Minä olen mumma molemmille.
Koittakaa nyt muistaa, että miehistä pieni on pedofiilejä, suurin osa on ihan oikeita, hyviä ihmisiä.
Minun taas on erinomaisen vaikea ymmärtää näin yksioikoista ja halveksivaa suhtautumista miehiin. - Sinulle Ap on varmasti suuri järkytys ja käsittämätön ajatus, että yksinhuoltajana ja(/tai) lasten lähivanhempana voi toimia ja olla myös lasten isä. - Ja tähän ratkaisuun on voitu päätyä ilman, että lasten äidissä olisi, jotain erityisen moitittavaa tai torjuttavaa, kuten se, että hän olisi alkoholisti tai henkisesti hyvin sairas.
Mutta joo. Kyllä minäkin suhtaudun torjuvasti kumppanina sellaiseen yksinhuoltajaan sukupuolesta riippumatta, joka on sitä mieltä, että minä (miehenä) olisin hänelle se tärkein ja merkittävin henkilö ja vasta sitten tulisi (mm.) hänen jälkikasvunsa.