Lue keskustelun säännöt.
Minä en yh-äitinä ymmärrä äitejä, jotka haluavat muuttaa yhteen uuden poikaystävänsä kanssa
31.07.2018 |
Mulle ei tulisi mieleenkään moinen. Maailma on pervoja/ hulluja (miehiä) täynnä.
Monilla tuntuu menevän miehennälkä lasten edelle, omituista. En voi millään ymmärtää miksi. Mikä niissä miehissä niin kiehtoo, ettei mietitä edes lasten turvallisuutta ja kotioloja.
Eikö voi vain tapailla jotain miestä jos siltä tuntuu, pitääkö sen kanssa muuttaa yhteen asumaan!?
Muuttaisi vasta sitten, kun lapsi/lapset lentäneet pesästä, jos niin kova hinku asua miehen kanssa saman katon alla.
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei tulisi mieleenkään moinen. Maailma on pervoja/ hulluja (miehiä) täynnä.
Monilla tuntuu menevän miehennälkä lasten edelle, omituista. En voi millään ymmärtää miksi. Mikä niissä miehissä niin kiehtoo, ettei mietitä edes lasten turvallisuutta ja kotioloja.Eikö voi vain tapailla jotain miestä jos siltä tuntuu, pitääkö sen kanssa muuttaa yhteen asumaan!?
Muuttaisi vasta sitten, kun lapsi/lapset lentäneet pesästä, jos niin kova hinku asua miehen kanssa saman katon alla.Niin siis jos tekee lapsia, jonkun miehen kanssa ja eroaa niin ei saa sen jälkeen elää kunnolla elämäänsä tai rakastaa saati mennä naimisiin tai tehdä lisää lapsia uuden puolison kanssa kunnes edelliset lapset on potkittu pesästä johon saattaa mennä, jos lapset on pieniä 15-20v. Tai siis saa kunhan ei asu samankaton alla ettei edellisten lasten mieli pahoitu.
Saathan sinä tehdä ihan mitä haluat. Tässä on vaan perustellusti kritisoitu joitakin elämänvalintoja lasten näkökulmasta. Ei internet ole sinun äitisi joka antaa sinulle luvan tai kieltää asioita.
Mutta kukaan ei ole luvannut että elämä olisi reilua, ja että voisit saada tasan kaiken mitä haluat elämässä (eron, ihanan uusperheen, onnelliset lapset ja muiden hyväksynnän).
"Muiden hyväksynnän" sori mut en elä elämääni muiden mukaan saati ole kiinnostunut mitä muut katkerat ja kateelliset naiaet ovat mieltä elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei tulisi mieleenkään moinen. Maailma on pervoja/ hulluja (miehiä) täynnä.
Monilla tuntuu menevän miehennälkä lasten edelle, omituista. En voi millään ymmärtää miksi. Mikä niissä miehissä niin kiehtoo, ettei mietitä edes lasten turvallisuutta ja kotioloja.Eikö voi vain tapailla jotain miestä jos siltä tuntuu, pitääkö sen kanssa muuttaa yhteen asumaan!?
Muuttaisi vasta sitten, kun lapsi/lapset lentäneet pesästä, jos niin kova hinku asua miehen kanssa saman katon alla.Minun taas on erinomaisen vaikea ymmärtää näin yksioikoista ja halveksivaa suhtautumista miehiin. - Sinulle Ap on varmasti suuri järkytys ja käsittämätön ajatus, että yksinhuoltajana ja(/tai) lasten lähivanhempana voi toimia ja olla myös lasten isä. - Ja tähän ratkaisuun on voitu päätyä ilman, että lasten äidissä olisi, jotain erityisen moitittavaa tai torjuttavaa, kuten se, että hän olisi alkoholisti tai henkisesti hyvin sairas.
Mutta joo. Kyllä minäkin suhtaudun torjuvasti kumppanina sellaiseen yksinhuoltajaan sukupuolesta riippumatta, joka on sitä mieltä, että minä (miehenä) olisin hänelle se tärkein ja merkittävin henkilö ja vasta sitten tulisi (mm.) hänen jälkikasvunsa.
Olin vuosia samaa mieltä kuin ap. Sitten tapasin kaltaisesi ihanan, järkevän, turvallisen, aikuisen miehen. Meille lapset menee kaiken edelle ja yksi syy miksi häneen niin ihastuin oli se millainen isä on omille lapsilleen.
Erosin 10 vuotta sitten ja tein sen ratkaisun, että meidän kuvio pysyy eikä lasten tarvitse sopeutua uusiin ihmisiin tai muuttaa enää yhtään mihinkään, ero oli jo niin iso muutos kaikille. Ratkaisu on ollut meille se oikea; olemme läheisiä ja tuntuisi väärältä ja oudolta pakottaa nyt teini-ikäiset tytöt asumaan heille vieraan miehen kanssa.
Tämä ei ole tarkoittanut kohdallani totaalisinkkuilua, vaan suhdetta, jossa kummallakin omat asunnot ja vapaa-aikaa vietämme yhdessä. Lapsetkin välillä mukana.
Jokainen tekee omat ratkaisunsa, ja tämä on meidän. On ollut liikuttavaa kuulla palautetta tenavilta: ”äiti, ihanaa kun me kolme ollaan perhe ja meillä on tämä meidän oma koti eikä täällä ole muita.” Lasten isä tapasi pian eron jälkeen uuden puolison ja muuttivat heti yhteen. Kompensoin siitä seurannutta kipuilua, mutta en koe menettäneeni mitään. Päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisenä uusperheen lapsena samaa mieltä kuin ap. Vaikka kaikki osapuolet olisivat ns. normaaleja niin on lapsille paljon parempi etteivät joudu asumaan isä/äitipuolen kanssa. Voi myös seurustella eri asunnoista.
Olen varmaan jonkunmielestä hieman jäävi sanomaan tähän mitään koska itse en ole eronnut, eikä esimerkiksi vanhempani ole eronneet. - Eronneita lsten vanhempia kyllä tunnen ja tiedän. - Tältä pohjalta sanoisin, että tuskin yhteen muuttoa kannattaa kenen tahansa kanssa. Mutta usein se on luultavasti €uroissa laskien taloudellisempaa... Ja pitkällä aikavälillä varmasti jollain lailla luontevaakin. Tietysti jos rahaa ja taloudellisia resursseja on paljon, tai enempi käytössä, niin onhan se toki kivaa, että on paikka, johon tarvittaessa voi minne mennä ja ottaa etäisyyttä tai vain olla. - Kyllä. Minä luulen, että yksi syy miksi vanhempani ovat edelleen yhdessä johtuu osaksi myös mm. siitä, että vaikka viettävät aikaa paljon toistensa seurassa, niin elävät myös "jonkin verran" toisistaan erillään ja eri paikoissa.
En ole varma mitä haluat sanoa, mutta ei se yhteenmuutto välttämättä ole kaikille "luonteva" vaihtoehto. Esim itse (ydinperheen 40v äiti) en usko että haluaisin koskaan muuttaa yhteen kenenkään miehen (tai naisen) kanssa, jos meidän liitolle tapahtuisi jotain. Pitempiaikainen vakava seurusteleminen eri asunnoista käsin on vaan tähän saakka ollut outoa ja poikkeus, mutta tuntuu olevan yleistymässä.
Halvempaa se toki usein on, mutta nää on sen verran isoja asioita, että tuskin kannattaa rahalla perustella päätöksiä. Mun mielestä olennaista on se, että lapset eivät joudu asumaan sellaisen ihmisen kanssa, johon heillä ei ole molemminpuolista, vakaata, positiivista tunnesuhdetta. Kokemuksesta voin kertoa, että sellainen elämä on lapselle, etenkin teinille, erittäin stressaavaa, vaikka se -puoli ei olisi mikään hullu pervo.
Muistelen, että vähän aikaa sitten oli lasten hyvinvointitutkimus, jossa uusperheiden lapset voivat huonommin tai yhtä huonosti kuin yh-perheiden lapset, huolimatta siitä että uusperheet olivat varakkaampia kuin yh-perheiden lapset (en jaksa nyt etsiä joten voin muistaa väärin).
Totisesti toivoisin että ihmiset eivät ajattelisi, että on "pakko" muuttaa yhteen, koska se on normi. Eri asunnot säästää paljolta stressiltä ja ongelmilta kun kuviossa on lapsia.
Kiitos tästä. - Tämä teksti antoi ajateltavaa. Ja kun kirjoitin edellä, jollain lailla luontevaa, niin en itse tietenkään tarkoittanut, että aina olisi viisainta muuttaa yhteen. Ei edes vain taloudellisista syistä. Mutta toisinaan se voi uskoakseni olla myös luontevaa, jos ja kun muutenkin halutaan viettää aikaa paljon yhdessä ja lapsi tai lapset ja talouteen muuttava isäpuoli/ äitipuoli ovat onnistuneet muodostamaan myös riittävän luottamukselliset välit. Ei ihan pikkujuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei tulisi mieleenkään moinen. Maailma on pervoja/ hulluja (miehiä) täynnä.
Monilla tuntuu menevän miehennälkä lasten edelle, omituista. En voi millään ymmärtää miksi. Mikä niissä miehissä niin kiehtoo, ettei mietitä edes lasten turvallisuutta ja kotioloja.Eikö voi vain tapailla jotain miestä jos siltä tuntuu, pitääkö sen kanssa muuttaa yhteen asumaan!?
Muuttaisi vasta sitten, kun lapsi/lapset lentäneet pesästä, jos niin kova hinku asua miehen kanssa saman katon alla.Niin siis jos tekee lapsia, jonkun miehen kanssa ja eroaa niin ei saa sen jälkeen elää kunnolla elämäänsä tai rakastaa saati mennä naimisiin tai tehdä lisää lapsia uuden puolison kanssa kunnes edelliset lapset on potkittu pesästä johon saattaa mennä, jos lapset on pieniä 15-20v. Tai siis saa kunhan ei asu samankaton alla ettei edellisten lasten mieli pahoitu.
Saathan sinä tehdä ihan mitä haluat. Tässä on vaan perustellusti kritisoitu joitakin elämänvalintoja lasten näkökulmasta. Ei internet ole sinun äitisi joka antaa sinulle luvan tai kieltää asioita.
Mutta kukaan ei ole luvannut että elämä olisi reilua, ja että voisit saada tasan kaiken mitä haluat elämässä (eron, ihanan uusperheen, onnelliset lapset ja muiden hyväksynnän).
"Muiden hyväksynnän" sori mut en elä elämääni muiden mukaan saati ole kiinnostunut mitä muut katkerat ja kateelliset naiaet ovat mieltä elämästäni.
No miksi ihmeessä vaivauduit kirjoittamaan tuon aiemmin lainaamani tekstin?
Se nyt vaan on fakta ihan tilastojen valossa että uusperhe on lapsille riski. Jokainen toki päättää itse mitä riskejä lastensa kustannuksella ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei tulisi mieleenkään moinen. Maailma on pervoja/ hulluja (miehiä) täynnä.
Monilla tuntuu menevän miehennälkä lasten edelle, omituista. En voi millään ymmärtää miksi. Mikä niissä miehissä niin kiehtoo, ettei mietitä edes lasten turvallisuutta ja kotioloja.Eikö voi vain tapailla jotain miestä jos siltä tuntuu, pitääkö sen kanssa muuttaa yhteen asumaan!?
Muuttaisi vasta sitten, kun lapsi/lapset lentäneet pesästä, jos niin kova hinku asua miehen kanssa saman katon alla.Niin siis jos tekee lapsia, jonkun miehen kanssa ja eroaa niin ei saa sen jälkeen elää kunnolla elämäänsä tai rakastaa saati mennä naimisiin tai tehdä lisää lapsia uuden puolison kanssa kunnes edelliset lapset on potkittu pesästä johon saattaa mennä, jos lapset on pieniä 15-20v. Tai siis saa kunhan ei asu samankaton alla ettei edellisten lasten mieli pahoitu.
Kai sitä saa mutta kyse olikin nyt siitä, että harva täysjärkinen yh haluaa. Sitä eletään niiden lasten ehdoilla ja kunnioitetaan heidän kotia sillä ettei raahata sinne ulkopuolisia.
Eli siis ei myöskään lasten kaverit ja tulvat tyttö- ja poikaystävät ole tervetulleita. Se on myös sen äidin koti ja jos sinne muuttaa mies niin sen miehen koti. Lapset kunnioittaa miestä kodissa ja mies lapsia.
Kyläily on eri asia kuin pysyvä asuminen.
Ja tässä oli kai kyse siitä, että lapsille ei ole useinkaan hyväksi, että heidän on pakko asua äidin poikaystävän tai isän tyttöystävän kanssa. Toki äiti/isä voi heidät siihen pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja onhan noissa yh-äitien ”metsästäjissä” niitä pedofiilejäkin jotka etsivät lähinnä mahdollisuutta olla lasten kanssa.
En haluaisi jatkaa tätä keskustelua syyllistämällä yksinhuoltajia. Mutta en malta olla kommentoimatta, tai kysymättä että mikä takaa sen, ettei yksinhuoltajana oleva -nainen tai mies- loukkaa tai satuta lapsia? Tai millaisen mielikuvan hän välittää lapsilleen vastakkaisesta sukupuolesta, jos hänellä on yleisempi ajatus "Maailma on pervoja/ hulluja miehiä tai naisia täynnä.... Kuin neutraali ja avoin/ ennakkoluuloista vapaampi suhde muita ihmisiä miehiä ja/tai naisia kohtaan.
Minä itse en ole eronnut. Onneksi. Mutta, jos näin ikävästi kävisi, niin en ymmärrä, miksi tämän eron tulisi merkitä myös sitä, että en voisi olla enää välittävä ja huolehtiva isä lapsilleni. Itseisarvoisesti lapset itsessään ovat erinomaisen tärkeitä ja arvokkaita, ilman odotuksia tai vaatimuksia, että lasteni tulisi olla erityisesti jotain -sitä tai tätä- jotta voisivat olla minulle merkittäviä ja äärettömän rakkaita ja tärkeitä.
Ootkohan saanu lämpöhalvauksen, ei tästä horinasta saa mitään tolkkua.
Kuka kieltää sua olemasta hyvä isä?
Kyllä minäkin olen hyvä äiti, vaikkei mulla miestä ole taloudessa.
Mistä sitä tietää. Kulissien takana sinä tai kuka vaan muu voi käyttää hyväkseen omia lapsiaan kun kukaan muu ei ole näkemässä ja lapset vain hyväksikäyttäjän armoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odota vain ap, kun sinäkin tapaat jonkun, joka vie jalat alta, tuntuu kuin teidät olisi tarkoitettu yhteen. Seurustelette ensin, sitten vain haluatte toisianne enemmän ja enemmän. Lopulta ihmettelette, miksi teillä on kaksi asuntoa, kun kuitenkin olette koko ajan samassa paikassa.
Never say never.
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt muistaa, että miehistä pieni on pedofiilejä, suurin osa on ihan oikeita, hyviä ihmisiä.
Ja onhan niitä naispedojakin - kenties jopa yh-mammoissa... 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei tulisi mieleenkään moinen. Maailma on pervoja/ hulluja (miehiä) täynnä.
Monilla tuntuu menevän miehennälkä lasten edelle, omituista. En voi millään ymmärtää miksi. Mikä niissä miehissä niin kiehtoo, ettei mietitä edes lasten turvallisuutta ja kotioloja.Eikö voi vain tapailla jotain miestä jos siltä tuntuu, pitääkö sen kanssa muuttaa yhteen asumaan!?
Muuttaisi vasta sitten, kun lapsi/lapset lentäneet pesästä, jos niin kova hinku asua miehen kanssa saman katon alla.Niin siis jos tekee lapsia, jonkun miehen kanssa ja eroaa niin ei saa sen jälkeen elää kunnolla elämäänsä tai rakastaa saati mennä naimisiin tai tehdä lisää lapsia uuden puolison kanssa kunnes edelliset lapset on potkittu pesästä johon saattaa mennä, jos lapset on pieniä 15-20v. Tai siis saa kunhan ei asu samankaton alla ettei edellisten lasten mieli pahoitu.
Saathan sinä tehdä ihan mitä haluat. Tässä on vaan perustellusti kritisoitu joitakin elämänvalintoja lasten näkökulmasta. Ei internet ole sinun äitisi joka antaa sinulle luvan tai kieltää asioita.
Mutta kukaan ei ole luvannut että elämä olisi reilua, ja että voisit saada tasan kaiken mitä haluat elämässä (eron, ihanan uusperheen, onnelliset lapset ja muiden hyväksynnän).
"Muiden hyväksynnän" sori mut en elä elämääni muiden mukaan saati ole kiinnostunut mitä muut katkerat ja kateelliset naiaet ovat mieltä elämästäni.
Katkerat ja kateelliset mistä?
Aloin muutama vuosi eron jälkeen seurustella todella kunnollisen miehen kanssa. Ei silti tulisi mieleenkään muuttaa yhteen. Murrosikäisestä tyttärestä tuskin olisi mukavaa, jos kotiin muuttaisi jokin ulkopuolinen. Lisäksi minä tuskin itse jaksan teinin kiukutteluja. Ehkä muutamme joskus yhteen. Toisaalta intohimo näyttää säilyvän, kun asutaan eri osoitteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko tässä nyt tarkoitus yrittää ymmärtää muita? Vai vaan haukkua ja korostaa et se oma tapa elää on ainoo oikee?
Ei kumpikaan. Minähän nimenomaan EN ymmärrä tätä asiaa, että otetaan se uusi mies huusholliin, vaikka on lapsia.
ap
Eron jälkeen päätin alkaa elämään itseni näköistä elämää, enkä elää normien ja odotusten mukaisesti. Taloudellinen itsenäisyys takaa sen, että ei tarvitse asua kenenkään kanssa. Lähipiiriä seuranneena uusperheessä on paljon ongelmia, jotka voi välttää asumalla eri osoitteissa. Ei ole minkäänlaista mielenkiintoa huolehtia kumppanin jälkikasvusta tai ottaa vastaan kritiikkiä omasta tavasta kasvattaa lasta. Itsestäni tiedän, että en osaisi rakastaa toisen jälkikasvua kuin omaani, lisäksi oman tilan puute kävisi ahdistamaan. Vuoroviikkoasuminen on ollut hieno juttu. Lapsiviikolla voi keskittyä täysin lapseen ja lapsivapaalla viikolla omiin juttuihin ja tapailuun. En usko, että lapsen pois muutettua haluan silloinkaan asua kenenkään kanssa. Yksinasuminen on ihanaa! Ja ei, tässä ei ole kyse mistään uutuudenviehätyksestä. Kohta 6 vuotta yksineloa takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei tulisi mieleenkään moinen. Maailma on pervoja/ hulluja (miehiä) täynnä.
Monilla tuntuu menevän miehennälkä lasten edelle, omituista. En voi millään ymmärtää miksi. Mikä niissä miehissä niin kiehtoo, ettei mietitä edes lasten turvallisuutta ja kotioloja.Eikö voi vain tapailla jotain miestä jos siltä tuntuu, pitääkö sen kanssa muuttaa yhteen asumaan!?
Muuttaisi vasta sitten, kun lapsi/lapset lentäneet pesästä, jos niin kova hinku asua miehen kanssa saman katon alla.Niin siis jos tekee lapsia, jonkun miehen kanssa ja eroaa niin ei saa sen jälkeen elää kunnolla elämäänsä tai rakastaa saati mennä naimisiin tai tehdä lisää lapsia uuden puolison kanssa kunnes edelliset lapset on potkittu pesästä johon saattaa mennä, jos lapset on pieniä 15-20v. Tai siis saa kunhan ei asu samankaton alla ettei edellisten lasten mieli pahoitu.
Saathan sinä tehdä ihan mitä haluat. Tässä on vaan perustellusti kritisoitu joitakin elämänvalintoja lasten näkökulmasta. Ei internet ole sinun äitisi joka antaa sinulle luvan tai kieltää asioita.
Mutta kukaan ei ole luvannut että elämä olisi reilua, ja että voisit saada tasan kaiken mitä haluat elämässä (eron, ihanan uusperheen, onnelliset lapset ja muiden hyväksynnän).
"Muiden hyväksynnän" sori mut en elä elämääni muiden mukaan saati ole kiinnostunut mitä muut katkerat ja kateelliset naiaet ovat mieltä elämästäni.
Katkerat ja kateelliset mistä?
Vain katkerat ja kateelliset ihmiset puhuu toisten ihmisten elämästä. Hommatkaa se oma elämä ja sisältöä siihen niin ei tarvitse miettiä miksi se naapurin Lissu muutti yhteen miehen kanssa vaikka lapsia on edellisestä suhteesta. Silloin kun jollakin menee paremmin kuin sulla nii. Yleensä se vähän herättää kateutta ja siitä on pakko puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tässä nyt tarkoitus yrittää ymmärtää muita? Vai vaan haukkua ja korostaa et se oma tapa elää on ainoo oikee?
Ei kumpikaan. Minähän nimenomaan EN ymmärrä tätä asiaa, että otetaan se uusi mies huusholliin, vaikka on lapsia.
ap
Ei sun kultaseni tarvikkaan ymmärtää. Anna kaikkien kukkien kukkia.
Vierailija kirjoitti:
Erosin 10 vuotta sitten ja tein sen ratkaisun, että meidän kuvio pysyy eikä lasten tarvitse sopeutua uusiin ihmisiin tai muuttaa enää yhtään mihinkään, ero oli jo niin iso muutos kaikille. Ratkaisu on ollut meille se oikea; olemme läheisiä ja tuntuisi väärältä ja oudolta pakottaa nyt teini-ikäiset tytöt asumaan heille vieraan miehen kanssa.
Tämä ei ole tarkoittanut kohdallani totaalisinkkuilua, vaan suhdetta, jossa kummallakin omat asunnot ja vapaa-aikaa vietämme yhdessä. Lapsetkin välillä mukana.
Jokainen tekee omat ratkaisunsa, ja tämä on meidän. On ollut liikuttavaa kuulla palautetta tenavilta: ”äiti, ihanaa kun me kolme ollaan perhe ja meillä on tämä meidän oma koti eikä täällä ole muita.” Lasten isä tapasi pian eron jälkeen uuden puolison ja muuttivat heti yhteen. Kompensoin siitä seurannutta kipuilua, mutta en koe menettäneeni mitään. Päinvastoin.
Eroissa pahinta on tuo lasten pompottelu "kodista" toiseen. Antaisitte lasten rauhassa tehdä sen kodin yhteen paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei tulisi mieleenkään moinen. Maailma on pervoja/ hulluja (miehiä) täynnä.
Monilla tuntuu menevän miehennälkä lasten edelle, omituista. En voi millään ymmärtää miksi. Mikä niissä miehissä niin kiehtoo, ettei mietitä edes lasten turvallisuutta ja kotioloja.Eikö voi vain tapailla jotain miestä jos siltä tuntuu, pitääkö sen kanssa muuttaa yhteen asumaan!?
Muuttaisi vasta sitten, kun lapsi/lapset lentäneet pesästä, jos niin kova hinku asua miehen kanssa saman katon alla.Niin siis jos tekee lapsia, jonkun miehen kanssa ja eroaa niin ei saa sen jälkeen elää kunnolla elämäänsä tai rakastaa saati mennä naimisiin tai tehdä lisää lapsia uuden puolison kanssa kunnes edelliset lapset on potkittu pesästä johon saattaa mennä, jos lapset on pieniä 15-20v. Tai siis saa kunhan ei asu samankaton alla ettei edellisten lasten mieli pahoitu.
Sinulle "kunnolla eläminen" siis tarkottaa sitä, että raahaat kotiisi sen uuden "elämäsi rakkauden" lastes iloksi ja alat lisääntyä senkin kanssa. No joo, anteeksi, jos en todellakaan ymmärrä kaltaisiasi.
kakskytä vuotta on kuule perhosen lento, oot ehtinyt jo erota monta kertaa sinä aikana niistä rakkauksistasi, joten kyllä, viisas äiti vain seurustelisi, ei jakaisi kotia tämän miehen kanssa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Aloin muutama vuosi eron jälkeen seurustella todella kunnollisen miehen kanssa. Ei silti tulisi mieleenkään muuttaa yhteen. Murrosikäisestä tyttärestä tuskin olisi mukavaa, jos kotiin muuttaisi jokin ulkopuolinen. Lisäksi minä tuskin itse jaksan teinin kiukutteluja. Ehkä muutamme joskus yhteen. Toisaalta intohimo näyttää säilyvän, kun asutaan eri osoitteissa.
Ei se mies ole ulkopuolinen. Lasten täytyy ensin tutustua äidin kumppaniin. Ilmankos ex naiset ovat katkeria isän nyxistä. Elämä jatkuu sen eron jälkeen. Uusia kumppaneita tulee.
Ootteko miettiny, et ku erotaan ja se yks lapsi jää jommallekummalle vanhemmalle, tulee se uus "vakava" suhe ja taas lisäännytään, niin että pahimmassa tapauksessa se yks lapsi elää kahessa uusioperhe helv*tissä?
Eli siis ei myöskään lasten kaverit ja tulvat tyttö- ja poikaystävät ole tervetulleita. Se on myös sen äidin koti ja jos sinne muuttaa mies niin sen miehen koti. Lapset kunnioittaa miestä kodissa ja mies lapsia.