Ei kelvannut köyhälle terveelliset ILMAISET ruuat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta minullekaan ei olisi valitettavasti tarjoilusi kelvanneet. Varsinkin lapset söisivät varmaan mielellään sellaista ruokaa mihin ovat tottuneet ja en itsekään nyt rupeaisi mitään erikoista tarjoamaan. Rahat on minullakin loppu, mutta silti en voisi edes ilmaiseksi kaikkea syödä. Esimerkiksi se sushi olisi jäänyt syömättä. 

Kerro, että mitä ihmeellistä ruoissa oli tuon sushin lisäksi? Ihanko oikeasti tumma leipä, salaatti, uunipuuro, kala/kana, vihannekset ja herkkusienet on jotain, mihin lapset ei ole tottuneet? Mitä ihmettä teillä oikein syödään tai grillataan?

Meillä syödään vain kasvisruokaa. Kalaa joskus, mutta ei sushia. Tarkoitin lähinnä tällä viestillä sitä, että itse järjestäisin ruokailut "emäntänä" niin, että tarjoaisin vierasporukalla sopivaa ruokaa. On meidänkin perhe monesti syönyt lihaa kyläpaikassa vain "kohteliaisuussyistä" ja niinpä en voisi kuvitellakaan pakottavani kenenkään esim syömään kasvisruokaa väkisin jos meille kylään tulisi.  En haluaisi, että kyläreissu menisi siihen, että olisi ikävät ruuat. Tietysti jos ei tästä piittaa niin mikä siinä. Itse järjestäisin ruokailut melko lailla vieraiden mukaan. Silloin jäisi hyvä mieli itselle ja muille. Ehkä olen sitten tottunut liikaa miellyttämään muita. 

Öööh..

Ihan mielenkiinnosta, miksi syöt kotona vain kasvisruokaa jos kylässä syöt kuitenkin lihaa ja vieraille tarjoat liharuokaa?

Itse olen kasvissyöjä enkä kyllä söisi vastoin omia arvojani, koen lihan vastenmieliseksi. Jos kylässä ei ole kasvisruokaa, söisin numeroa tekemättä sitä mitä voin. Vaikka perunaa ja salaattia.

Kyllähän lihansyöjänkin ruokavalioon kuuluu myös kasvisruuat,miksi et tarjoa niitä kun tulee vieraita? Siis kai nyt suurinpiirtein jokainen tietää ettei jokapöiväinen lihan mättäminen ole terveellistä,tarpeellista tai eettistä? Nekin vanhukset jotka ei tiedä,syö kuitenkin esim.pinaattikeittoa,kasvissosekeittoa ym.kasvisruokia.

Suunnitelkaa menu seuraavan kerran yhdessä. Kaikilla on mukavaa ja kaikilla hyvä mieli. Vai meneekö siitä hauskuus, kun ei saa parjata jälkikäteen? He olivat ehkä rajoittuneita ruoan suhteen, mutta ap on aika tuomitseva ja suvaitsematon erilaisten ihmisten suhteen. Edellinen on parempi vaihtoehto. Vieras omi sivistyneempi. Hän ei postaa täällä aloitusta kaameasta kyläpaikasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin itsekin valinnut ne makkarat.

Minä yleensä valitsen sen, jota kylässä tarjotaan. Sitä kutsutaan käytöstavaksi. Se makkara oli kaupassa, ei valittavana vaihtoehtona

Vieraanvaraisuudeksi kutsutaan sitä, että kuullaan vierasta ja ymmärretään hänen tarpeensa ja valionsa. Olihan tuo nyt liian eksoottista makkaran kuluttajalle, mutta saitpa valittaa ja näpäyttää sukulaista.

Ainakin ennen kyläilypaikassa otettiin sitä mitä oli tarjolla, eikä lähetelty etukäteen mitään listaa ruuista jotka menee alas. Jos oli pahaa, niin sitten otettiin vain pienempi annos, eikä alettu osoittamaan mieltä ja haettu "parempaa ruokaa" kaupasta kesken kaiken.

Juuri näin! Ihan käsittämätöntä näiden törkeiden vieraiden puolustajien määrä. Järkyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teitä ärsyttäisi, että olette varanneet hienot sämpylät ja metvurstit, grillimakkarat (oikein Camping) ja valmis italiansalaatit ja sitten vieraat lähtisivät nenä nyrpistelleen hakemaan Stockan herkusta kylmäsavusiikaa ja äyriäissalaattia? 

Minusta taas ap. tapauksessa äidin kauppaan meno oli ihan ymmärrettävää, muuten lapset olisivat olleet nälissään viikonlopun.

Ap. kertoo vieraiden tulleen jo perjantaina ja olivat viikonlopun ja kertoi tarjoilun olleen sushia, uuniohrapuuroa, granaattiomenoita, salaattia ja ruisleipää.

Kyllä tarjoilu on ollut kovin niukkaa ja vähäkalorista kasvaville lapsille. Ei ihme, jos vieras kävi ostamassa ruokaa lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin itsekin valinnut ne makkarat.

Minä yleensä valitsen sen, jota kylässä tarjotaan. Sitä kutsutaan käytöstavaksi. Se makkara oli kaupassa, ei valittavana vaihtoehtona

Vieraanvaraisuudeksi kutsutaan sitä, että kuullaan vierasta ja ymmärretään hänen tarpeensa ja valionsa. Olihan tuo nyt liian eksoottista makkaran kuluttajalle, mutta saitpa valittaa ja näpäyttää sukulaista.

Ainakin ennen kyläilypaikassa otettiin sitä mitä oli tarjolla, eikä lähetelty etukäteen mitään listaa ruuista jotka menee alas. Jos oli pahaa, niin sitten otettiin vain pienempi annos, eikä alettu osoittamaan mieltä ja haettu "parempaa ruokaa" kaupasta kesken kaiken.

Juuri näin! Ihan käsittämätöntä näiden törkeiden vieraiden puolustajien määrä. Järkyttävää.

Ihan käsittämätöntä haukkua vieraita jälkikäteen. Ja vielä makuasioista.

Tässä ei kerrota, oliko grillikana esim maustettu jotenkin tulisesti. Kaikki ruoat sinänsä hyviä ja kaikkia söisin. Mutta omat lapseni eivät välttämättä. Yritän kouluttaa heitä. Joka viikko teen jotain uutta ruokaa. Kaikki menee roskiin tai urakoin itse. Täällä paljon kehutaan lapsia, jotka syövät vaikka mitä. Sitä ei vanhempi aina voi itse päättää. Eikä ole yrittämisestä kiinni. Kurjaa, että täällä toiset äidit syyllistää yhtä äitiä, joka sitten haki sopivia ruokia kaupasta ja vielä vähillä rahoilla. Ihme juttu.

Vierailija kirjoitti:

Miehen sisko tuli kahden lapsensa kanssa meille pk-seudulle kesäloman viettoon. Äitinsä oli hänelle ja lapsille menopaluuliput ostaneet. Heillä on ollut kosolti taloudellista epäonnea kuluneena vuonna ja halusimme tarjota heille pitkän viikonlopun. Järkkäsimme esim lapset lintsille jne.

Viikonlopun ruokailut olivatkin epäonnistunut farssi. Olimme varmistaneet allergiat jne. Perjantaina olimme hakeneet koko porukalle (meillä myös 2 lasta) sushia-jäivät syömättä. Sisko halusi hakea sämpylöitä ja meetvurstia kaupasta, meillä oli vain tummaa leipää ja siemennäkkäriä-mieheni lähti kauppaan hakemaan. Aamulla teimme smoothiet, jotka jäivät lasiin. Myöskään uunipuuro ja turkkilainen juhurtti ei kelvannut. He söivät sämpylöitä ja meetvurstia ja sisko kertoi jo aamupalapöydässä hakevansa muroja seuraavaksi aamuksi. Grillatessamme kasviksia, sieniä, kalaa ja kanaa ei löytynyt siitäkään heille sopivaa. Myös salaatti jäi koskematta, koska siinä oli granaattiomenaa ja he eivät pidä salaateista jossa on makeaa. Lähdettiin ostamaan makkaraa ja italiansalaattia. Koko viikonloppu tätä järjetöntä valikoimista ja valitusta. Ensin tulin surulliseksi, nyt lähinnä kiukuttaa. Kirjoitin tämän, joska tosi usein täällä on avauksia vähemmän varakkaiden ruokatottumuksista. Voin tosiaan kokemuksella kertoa, että kyse on jostakin muustakin kuin rahasta. Eniten säälitti lapset, jotka molemmat ”pullukoita”

Ja jos joku epäilee trolliksi-valitettavasti tämä on ihan tosielämästä

Tuo on moukkamaisuutta, ei köyhyyden ilmenemismuoto.

Sushi ei uppoa kovinkaan monelle suurimpien kaupunkien ulkopuolella. Kas ettet jäädytettyä apinanaivoa tarjonnut, tai ostereita.

Itse olen muutaman kerran pyytänyt tinder-tyypin syömään luokseni (jos on ollut yhteisä tuttuja tms. luotettava tyyppi). Kohteliaasti olen kysynyt onko jotain allergioita tai muita inhokeita. Koskaan ei ole mitään ollut (laktoositon oli tosin yksi). Alkupalaksi olen tehnyt etanapannun ja pääruoaksi äyriäisrisoton. On aika hyvin kertonut miehestä jotain, miten on ruokiin reagoinut :) On myös muuten aika hyvin korreloinut sen kanssa, miten kiinnostava ihminen muutenkin on ollut ts. miten paljon meillä on ollut yhteistä.. Ruokavalinnat ja varsinkin suhtautuminen siihen kertovat ihmisestä yllätävän paljon..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen sisko tuli kahden lapsensa kanssa meille pk-seudulle kesäloman viettoon. Äitinsä oli hänelle ja lapsille menopaluuliput ostaneet. Heillä on ollut kosolti taloudellista epäonnea kuluneena vuonna ja halusimme tarjota heille pitkän viikonlopun. Järkkäsimme esim lapset lintsille jne.

Viikonlopun ruokailut olivatkin epäonnistunut farssi. Olimme varmistaneet allergiat jne. Perjantaina olimme hakeneet koko porukalle (meillä myös 2 lasta) sushia-jäivät syömättä. Sisko halusi hakea sämpylöitä ja meetvurstia kaupasta, meillä oli vain tummaa leipää ja siemennäkkäriä-mieheni lähti kauppaan hakemaan. Aamulla teimme smoothiet, jotka jäivät lasiin. Myöskään uunipuuro ja turkkilainen juhurtti ei kelvannut. He söivät sämpylöitä ja meetvurstia ja sisko kertoi jo aamupalapöydässä hakevansa muroja seuraavaksi aamuksi. Grillatessamme kasviksia, sieniä, kalaa ja kanaa ei löytynyt siitäkään heille sopivaa. Myös salaatti jäi koskematta, koska siinä oli granaattiomenaa ja he eivät pidä salaateista jossa on makeaa. Lähdettiin ostamaan makkaraa ja italiansalaattia. Koko viikonloppu tätä järjetöntä valikoimista ja valitusta. Ensin tulin surulliseksi, nyt lähinnä kiukuttaa. Kirjoitin tämän, joska tosi usein täällä on avauksia vähemmän varakkaiden ruokatottumuksista. Voin tosiaan kokemuksella kertoa, että kyse on jostakin muustakin kuin rahasta. Eniten säälitti lapset, jotka molemmat ”pullukoita”

Ja jos joku epäilee trolliksi-valitettavasti tämä on ihan tosielämästä

Tuo on moukkamaisuutta, ei köyhyyden ilmenemismuoto.

Sushi ei uppoa kovinkaan monelle suurimpien kaupunkien ulkopuolella. Kas ettet jäädytettyä apinanaivoa tarjonnut, tai ostereita.

Mikä ihmeen kaupunkijuttu tuo sushi muka on? Ymmärrän, että kaikki lapset eivät välttämättä koske, mutta kyllähän sushia nyt ihan laajasti joka puolella on eikä todellakaan mikään ihmeellinen juttu. Ja varsinkin, kun riisin kanssa on erityyppisiä juttuja eikä pelkkää raakaa kalaa, josta kaikki eivät ehkä välitä.

Itsellänikin on ollut näitä vieraita, että meidän tavallinen kotiruoka (nuo grillatut vihannekset ja siihe persikoita lisäksi) on ollut vieraiden mielestä liian ”eksoottista”. Ei meillä mitenkään ruuan kanssa hifistellä, mutta laitetaan lähes päivittäin itse ja kokeillaan jotain uutta.

Mä sanoisin, että sun sisko on tottunut elämään eineksillä. Kaikki muuhan sitten maistuu mauttomalta ja tuntuu vastenmieliseltä.

Kiitos kun yritit. Mä voisin vaihtaa mun siskot suhun :)

Olipa ahdistava keskustelu... Itse olen ihan hyvätuloinen tai ainakin ennen lapsia oltiin kun molemmat kävi töissä, mutta ei sillä mitään tekemistä ollut ruoka-asioiden kanssa. Ennen lapsia olin tottunut lämpimät ateriani syömään ulkona työpäivän aikana ja viikonloppusin käytiin ravintolassa. Kotona syötiin vaan leipää yms. , ehkä kerran viikossa ja viikonloppuna tehtiin miehen kanssa jotain helppoa ruokaa, kanaa, jauhelihaa yms. Ruoan laittaminen ei oo koskaan ollut mulle mitenkään kiinnostavaa ja koen sen tosi uuvuttavana. Olen aina ollut aika nirso ja perusmauista tykkäävä , koska lapsuuden kodissani ei tehty juurikaan eri ruokia. Ja omat vanhempani olivat kovin kaupunkilaisia. Mieheni vanhemmat ovat maalta ja tekevät hyvin monipuolisesti itse ruokaa , niin tuoreita kasviksia kuin ihan makkaraakin. Miestäni ei kiinnosta yhtään ruuan laitto, hän söisi mielellään vain ranskalaisia eikä koskaan innostunut jos jotain erikoisempaa koitin tehdä.

Sitten sain lapsen. Ensimmäinen vuosi meni kivasti, lapsi söi purkkiruokaa ja sormiruokaa silloin kun meillä syötiin. Sitten neuvolasta sanottiin, että nythän SAA SYÖDÄ sitä ruokaa kuin mitä muutenkin syötte, 2 lämmintä ateriaa päivässä, välipalat jne. Ei tarvitse purkkiruokaa syöttää. Olin hiljaa ja kauhuissani!!! En osaa tehdä ruokaa, inhoan ruuan laittamista, miten ihmeessä saan tehtyä ruuat lapselle?? Noh, aloin sitten tekemään ruokaa ja se ruoka sellaista mitä helpolla saa tehtyä ja mitä osaan laittaa ilamn kummoisempaa opettelua. Jauhelihaa ketsupilla, kanaa, keittoja valmis perunakasviksilla. Salaatin tilata on kurkkua ja tomaattia. Kaikki muu ylimääräinen jää pois, ei siksi että ei olisi varaa ostaa, vaan ei ole innostusta ja kiinnostusta: tulee hirveästi sotkua ja tiskiä ja roskia ym ja aikaa menee kun alat jokaista raaka-ainetta erikseen ostamaan ja laittamaan.

Pahinta tässä kaikessa on se että kaveriperheeni haluaisivat kovasti vuorotella kenen luona millonkin aamupäivät ollaan ja siihen sisältyy tietysti se että syödään porukalla (yleensä se laittaa ruuat kene luona ollaan). Tosi mielelläni olisi näissä mukana, mutta ahdistun aina kun ovat tulossa meille. Voisin maksaa vaikka mitä jos joku tekisi ne rruat puolestani koska itse en osaa enkä enää keksi mitä tekisinkään heille.   Jatkan jauhelihakastikkeenkin vain vedellä ja ketsupilla koska jauhosta tulee klönttejä vaikka kuinka yrittäisin nauhana sekoitella. Yski kaveri kerran toivoi lapsiaan varten jotain spagetti ruokaa kun ajatteli varmaan sen olevan mulle helppo mutta enhän voi sellaista vesijauhelihakastiketta kaverille tarjota. Päädyin tekemään makaronilaatikon joka sekin oli ihan mauton. Olin todella nolona ja surullinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, aika harvoin taitaa köyhässä perheessä olla sushia ja granaattiomenalla höystettyä salaattia. Ei ihme, jos lapsille ne olivat outoja.

Ok, meillä (ollaan hyvätuloinen akateeminen perhe stadista) syödään tosi monipuolisesti, ja etninen ruoka on ollut lastemme herkkua pienestä pitäen - mutta kas kun kaikilla ei ole varaa herkutella. Ja silloin lapset ovat ehkä tottuneempia muroihin ja metvurstivoikkareihin.

Ei siinä ole mitään paheksuttavaa. Huomaavainen isäntä ottaa vierailta TOIVEITA vastaan, jos kerran kyse on lapsista, jotka ovat kylässä useamman päivän. 

Jonkun pitkän viikonlopun aikana on snobistista ylimielisyyttä ajatella, että "kasvatanpa noi ymmärtämään tämän meidän kokkaaman "paremman ruuan" päälle...."

Tällä asialla ei kyllä ole mitään tekemistä todellisen köyhyyden kanssa, jos tässä kuitenkin puhutaan henkilöistä, joilla on vara käydä ostamassa sämpylää ja metukkaa tarjolla olevien ruokien tilalle! Ei meilläkään rahassa kylvetä, mutta lapset tietävät mikä on granaattiomena ja pitävät sitä herkkuna. Tutkivat hedelmähyllyjä joka kauppakerta kiinnostuneina ja meillä on vuosien varrella maisteltu kyllä kaikki mahdolliset hedelmät, mitä saatavilla on ollut. Karkki-, sipsi ja limuhyllyt ohitetaan. Ja kun ei niitä kalliita erikoishedelmiä tarvitse ostaa säkillistä kerrallaan, yhdessä granaattiomenastakin tulee jo kipollinen syötävää ihan sellaisenaan tai vaikka maustamattoman jugurtin sekaan laitettuna.

Ai että voidaan olla ylpeitä sun lapsista, jotka tutkii hedelmähyllyt ja ohittaa karkkihyllyt. Odotas, kun ne on vähän vanhempia.

Kuinka vanhaksi pitää odottaa? Vanhin on 12v, omaa rahaa käytössä ja saa käyttää kuten haluaa. Säästää tällä hetkellä kameraa varten. Sun eikä muidenkaan tarvitse olla ylpeä mun lapsista, pointti oli se, että pienituloisenakin voit tarjota lapsille monipuolista ruokaa erilaisia ja uusia makuelämyksiä. Hedelmähylly on aika hyvä siihen. Ja omien havaintojen mukaan en vanhempana ole edes mikään poikkeus tässä. Ja karkkiakin on syöty.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ei kerrota, oliko grillikana esim maustettu jotenkin tulisesti. Kaikki ruoat sinänsä hyviä ja kaikkia söisin. Mutta omat lapseni eivät välttämättä. Yritän kouluttaa heitä. Joka viikko teen jotain uutta ruokaa. Kaikki menee roskiin tai urakoin itse. Täällä paljon kehutaan lapsia, jotka syövät vaikka mitä. Sitä ei vanhempi aina voi itse päättää. Eikä ole yrittämisestä kiinni. Kurjaa, että täällä toiset äidit syyllistää yhtä äitiä, joka sitten haki sopivia ruokia kaupasta ja vielä vähillä rahoilla. Ihme juttu.

Totta! Meillä on kaksi lasta, jotka ovat aika ennakkoluulottomia, toinen vielä kokeilee rohkeammin kuin toinen.

Vaan tämä kolmas. Ei käy oikein mikään. Samassa ruokapöydässä ovat kuitenkin istuneet. Kolmannen suhteen olen tullut siihen tulokseen, että häntä vaivaa monen ruuan rakenne, esimerkiksi mansikoiden siemenet siinä päällä. Hullulta kuulostaa, mutta niin se vain on. Kaloista menee hädintuskin lohi (pitää olla lähes kuivaksi paistettu), mutta mieluiten syö pihviä ja perunoita. Ilman kasitkkeita, ilman vihanneksia, ihan vain sellaisenaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä keskustelupalsta oikeasti näin täynnä juntteja 😂

Olisin hyvin voinut valita juuri nuo ap:n tarjoilut vieraille, eipä ole tullut mieleen, että vielä nykyaikana esim sushi ja smoothie voi olla joillekin täysin vieras juttu.

En tiedä ainuttakaan aikuista tai lasta, joka ei pidä sushista, meidän 2-vuotiaankin suurinta herkkua. Kannattaisi varmaan edes kokeilla, saattaisi vaikka yllättää?

Ja että joku oikeasti lähtee pullaleipä-metukka-muro -ostoksille kun ei viikonlopun tarjoilut kylässä kelpaa.

Hävytöntä touhua!

Minä taas en tiedä yhtään lasta joka olisi edes maistanut sushia. Enkä kovin montaa aikuistakaan.

Grillatua kanaa tai kalaa ei myöskään kerrostalossa saa. Oudolta siis varmaan maistuu.

Pirtelöä olen juonut, onko smoothie siis pirtelöä? Aamupalaksi?

Uunipuuroista sain lapsena yliannostuksen. Niitä ei enää tehdä. Ei ainakaan helteellä.

Vierailija kirjoitti:

Olipa ahdistava keskustelu... Itse olen ihan hyvätuloinen tai ainakin ennen lapsia oltiin kun molemmat kävi töissä, mutta ei sillä mitään tekemistä ollut ruoka-asioiden kanssa. Ennen lapsia olin tottunut lämpimät ateriani syömään ulkona työpäivän aikana ja viikonloppusin käytiin ravintolassa. Kotona syötiin vaan leipää yms. , ehkä kerran viikossa ja viikonloppuna tehtiin miehen kanssa jotain helppoa ruokaa, kanaa, jauhelihaa yms. Ruoan laittaminen ei oo koskaan ollut mulle mitenkään kiinnostavaa ja koen sen tosi uuvuttavana. Olen aina ollut aika nirso ja perusmauista tykkäävä , koska lapsuuden kodissani ei tehty juurikaan eri ruokia. Ja omat vanhempani olivat kovin kaupunkilaisia. Mieheni vanhemmat ovat maalta ja tekevät hyvin monipuolisesti itse ruokaa , niin tuoreita kasviksia kuin ihan makkaraakin. Miestäni ei kiinnosta yhtään ruuan laitto, hän söisi mielellään vain ranskalaisia eikä koskaan innostunut jos jotain erikoisempaa koitin tehdä.

Sitten sain lapsen. Ensimmäinen vuosi meni kivasti, lapsi söi purkkiruokaa ja sormiruokaa silloin kun meillä syötiin. Sitten neuvolasta sanottiin, että nythän SAA SYÖDÄ sitä ruokaa kuin mitä muutenkin syötte, 2 lämmintä ateriaa päivässä, välipalat jne. Ei tarvitse purkkiruokaa syöttää. Olin hiljaa ja kauhuissani!!! En osaa tehdä ruokaa, inhoan ruuan laittamista, miten ihmeessä saan tehtyä ruuat lapselle?? Noh, aloin sitten tekemään ruokaa ja se ruoka sellaista mitä helpolla saa tehtyä ja mitä osaan laittaa ilamn kummoisempaa opettelua. Jauhelihaa ketsupilla, kanaa, keittoja valmis perunakasviksilla. Salaatin tilata on kurkkua ja tomaattia. Kaikki muu ylimääräinen jää pois, ei siksi että ei olisi varaa ostaa, vaan ei ole innostusta ja kiinnostusta: tulee hirveästi sotkua ja tiskiä ja roskia ym ja aikaa menee kun alat jokaista raaka-ainetta erikseen ostamaan ja laittamaan.

Pahinta tässä kaikessa on se että kaveriperheeni haluaisivat kovasti vuorotella kenen luona millonkin aamupäivät ollaan ja siihen sisältyy tietysti se että syödään porukalla (yleensä se laittaa ruuat kene luona ollaan). Tosi mielelläni olisi näissä mukana, mutta ahdistun aina kun ovat tulossa meille. Voisin maksaa vaikka mitä jos joku tekisi ne rruat puolestani koska itse en osaa enkä enää keksi mitä tekisinkään heille.   Jatkan jauhelihakastikkeenkin vain vedellä ja ketsupilla koska jauhosta tulee klönttejä vaikka kuinka yrittäisin nauhana sekoitella. Yski kaveri kerran toivoi lapsiaan varten jotain spagetti ruokaa kun ajatteli varmaan sen olevan mulle helppo mutta enhän voi sellaista vesijauhelihakastiketta kaverille tarjota. Päädyin tekemään makaronilaatikon joka sekin oli ihan mauton. Olin todella nolona ja surullinen.

Mitä ihmeen vaikeaa esimerkiksi kalakeitossa on? Toki hommaa hieman, jos itse pilkkoo vihannekset, mutta periaatteessa yksinkertainen homma. Toisaalta niihin uusiin makuihin voi totutella myös siellä ravintolassa tai vaikka kokeillen jotain uutta hedelmää. Opeta ja tutustuta ainakin lapsesi uusiin makuihin ja opettele itse pikkuhiljaa.

En käsitä, miten turkkilainen/kreikkalainen jugurtti terveellistä olisi, se on 90% eläinrasvaa. Ainoat hyvät ominaisuudet ovat kalsium ja bakteerikanta.

Toki sillä herkuttelen, nokare jugua kulhon pohjalle, päälle mansikoita, basilikanlehti ja vähän juoksevaa hunajaa. Ei sovi laihduttajalle.

Uunipuuroa kesähelteellä? 😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

En käsitä, miten turkkilainen/kreikkalainen jugurtti terveellistä olisi, se on 90% eläinrasvaa. Ainoat hyvät ominaisuudet ovat kalsium ja bakteerikanta.

Toki sillä herkuttelen, nokare jugua kulhon pohjalle, päälle mansikoita, basilikanlehti ja vähän juoksevaa hunajaa. Ei sovi laihduttajalle.

Öö miksi ei sopisi laihduttajalle? Oletko näitä light-tuote-uskovaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa ahdistava keskustelu... Itse olen ihan hyvätuloinen tai ainakin ennen lapsia oltiin kun molemmat kävi töissä, mutta ei sillä mitään tekemistä ollut ruoka-asioiden kanssa. Ennen lapsia olin tottunut lämpimät ateriani syömään ulkona työpäivän aikana ja viikonloppusin käytiin ravintolassa. Kotona syötiin vaan leipää yms. , ehkä kerran viikossa ja viikonloppuna tehtiin miehen kanssa jotain helppoa ruokaa, kanaa, jauhelihaa yms. Ruoan laittaminen ei oo koskaan ollut mulle mitenkään kiinnostavaa ja koen sen tosi uuvuttavana. Olen aina ollut aika nirso ja perusmauista tykkäävä , koska lapsuuden kodissani ei tehty juurikaan eri ruokia. Ja omat vanhempani olivat kovin kaupunkilaisia. Mieheni vanhemmat ovat maalta ja tekevät hyvin monipuolisesti itse ruokaa , niin tuoreita kasviksia kuin ihan makkaraakin. Miestäni ei kiinnosta yhtään ruuan laitto, hän söisi mielellään vain ranskalaisia eikä koskaan innostunut jos jotain erikoisempaa koitin tehdä.

Sitten sain lapsen. Ensimmäinen vuosi meni kivasti, lapsi söi purkkiruokaa ja sormiruokaa silloin kun meillä syötiin. Sitten neuvolasta sanottiin, että nythän SAA SYÖDÄ sitä ruokaa kuin mitä muutenkin syötte, 2 lämmintä ateriaa päivässä, välipalat jne. Ei tarvitse purkkiruokaa syöttää. Olin hiljaa ja kauhuissani!!! En osaa tehdä ruokaa, inhoan ruuan laittamista, miten ihmeessä saan tehtyä ruuat lapselle?? Noh, aloin sitten tekemään ruokaa ja se ruoka sellaista mitä helpolla saa tehtyä ja mitä osaan laittaa ilamn kummoisempaa opettelua. Jauhelihaa ketsupilla, kanaa, keittoja valmis perunakasviksilla. Salaatin tilata on kurkkua ja tomaattia. Kaikki muu ylimääräinen jää pois, ei siksi että ei olisi varaa ostaa, vaan ei ole innostusta ja kiinnostusta: tulee hirveästi sotkua ja tiskiä ja roskia ym ja aikaa menee kun alat jokaista raaka-ainetta erikseen ostamaan ja laittamaan.

Pahinta tässä kaikessa on se että kaveriperheeni haluaisivat kovasti vuorotella kenen luona millonkin aamupäivät ollaan ja siihen sisältyy tietysti se että syödään porukalla (yleensä se laittaa ruuat kene luona ollaan). Tosi mielelläni olisi näissä mukana, mutta ahdistun aina kun ovat tulossa meille. Voisin maksaa vaikka mitä jos joku tekisi ne rruat puolestani koska itse en osaa enkä enää keksi mitä tekisinkään heille.   Jatkan jauhelihakastikkeenkin vain vedellä ja ketsupilla koska jauhosta tulee klönttejä vaikka kuinka yrittäisin nauhana sekoitella. Yski kaveri kerran toivoi lapsiaan varten jotain spagetti ruokaa kun ajatteli varmaan sen olevan mulle helppo mutta enhän voi sellaista vesijauhelihakastiketta kaverille tarjota. Päädyin tekemään makaronilaatikon joka sekin oli ihan mauton. Olin todella nolona ja surullinen.

Mitä ihmeen vaikeaa esimerkiksi kalakeitossa on? Toki hommaa hieman, jos itse pilkkoo vihannekset, mutta periaatteessa yksinkertainen homma. Toisaalta niihin uusiin makuihin voi totutella myös siellä ravintolassa tai vaikka kokeillen jotain uutta hedelmää. Opeta ja tutustuta ainakin lapsesi uusiin makuihin ja opettele itse pikkuhiljaa.

Kuinka lukutaitoisia ihmiset on? Tässä ketjussa on vaikka kuinka moni kertonut, että vaikka itse syö vaikka mitä, ei ne lapset välttämättä syö. Ylemmyydentuntoista porukkaa. Jos on sattunut itselle maisteleva lapsi, moititaan toisia, etteivät tutustuta lapsia uusiin ruokiin. Olen keskituloinen. Itkettää ihan, kun mietin, miten ihania ja laadukkaita ja terveellisiä ruokia lapset ei ole syöneet. Siinä on turha haukkua äitiä juntiksi. Ja esim meillä aikuiset ei syö oekobia, mutta 12v lapsi rakastaa sitä. Epäterveellistä roskaa, mutta minkäs teet. Enkä edes laita sitä itse, nutta lapsi tilaa ravintolassa pizzaan tai ottaa subwayn leipiin. Että tiedoksi gourmet aikuinen ei välttämättä saa gourmet lapsia.

Siis pekonia.