Rehellisiä vastauksia: mistä asioista olet muille kateellinen?

Kadehdin niitä, joiden lapsilla on isovanhemmat, jotka osallistuvat arkeen ja auttavat.

Oikeasti; hyvämuotoisesta kropasta. Vartaloni muoto on syönyt ja murentanut itsetunnon nuoresta asti vaikka olin laiha. Kaikki on vartalossani eriparia ja olen muinaisjäänne joltain 'maatuska-ajoilta'. Mikään vaate ei istu eikä näytä hyvältä.

Kun ei ole hyvää itsetuntoa, ei ole mitään. Muutakuin murusia.

Mielenterveydestä, normaalista persoonallisuudesta, joka mahdollistaa pärjäämisen työelämässä ja ihmissuhteissa.

Mitenkään katkeran kateellinen en on ensi osaa olla, mutta sellaisia asioita, jotka nyt eivät mahdottoman harvinaisia ole ja joita oikein kovasti toivoisin/olisin toivonut itselleni:

- onnellinen parisuhde (en ole koskaan ollut minkäänlaisessa parisuhteessa)

- voimia olla enemmän toisten kanssa (olen melko ääripään introvertti ja väsyn siitä, että ihmiset ympärillä vaihtuvat ja että pitäisi olla niin monen ihmisen kanssa, ja monesti ihmiset haluaisivat minun olevan aktiivisempi. Viihtyisin siis pienessä ja pysyvässä porukassa.)

- ihanat lapsuusmuistot (muistan lapsuudesta enimmäkseen ikäviä ja jopa traumaattisia kokemuksia)

Onneksi kuitenkin moni asia on hyvin: On kuitenkin ystäviä, on töitä, jaksan nykyisin urheilla ja kroppa on ihan ok-kunnossa, koen jonkinlaista onnellisuutta päivittäin (usein ihan pienistä asioista), on rakas harrastus, ja ei ole mitään akuuttia katastrofia päällä.

Vierailija kirjoitti:

Helposta elämästä. Terveestä ja onnellisesta lapsuuden perheestä, josta on saanut perusturvan tunteen, rahallista apua, opit siihen kuinka elämää hallinnoidaan jne. Sellaisesta elämästä, missä voi olla tekemisissä perheensä kanssa, kertoa ihan noin vain että veli osti asunnon ja sisko lähti ulkomaille jne. Minun perheessäni ei ole mitään kivoja juttuja kerrottavana, sairauksia ja onnettomuutta vain.

Sama juttu. Pelkkää paskaa koko suku. Alkoholismia, mielenterveysongelmia, riitoja, narsismia. Itse olen suht normaali, mutta todella kärsin, kun en voi olla ylpeä suvustani tai juuristani. Tätä on varmaan vaikea ymmärtää, jos ei ole kokenut..

Vierailija kirjoitti:

Rahasta, koska se mahdollistaa asioita. Haluan toteuttaa ideoitani, mutta tavallinen päivätyö vie aikaa ja jaksamista.

Kaikki on kiinni olosuhteista, sekä ONNESTA/TUURISTA/SATTUMASTA. Onni ei tavallaan ole mistään riippuvaista. Mutta toisen onni voi olla toisen epäonni.

Vaikka rahalla ei saa kaikkea, esim. lopullista terveyttä ja tosiystäviä.

Olen myös kateellinen älystä. Jotkut tajuavat syy-seuraus-suhteita ällistyttävän nopeasti! Sekä musikaalisuudesta, joku on soittanut viulua 3-vuotiaasta asti. Mulla ei ole ollut mahdollisuutta siihen. Enkä mä kestä sitä että moni on hyvä puhumaan, saa asiat esitettyä selkeästi ja nopeasti.

Olen kelju ja kateellinen ihminen.

Tota ootsä varma että toi on kateutta eikä menetettyjen mahkujen haikailua? Vai meneekö se niin että kun näät esim. musikaalisen ihmisen, tulee tunne että haluisit olla se? Ja se että on teknisesti hyvä soittamaan jotain instrumenttia ei oo sama kuin musikaalisesti lahjakas jos tunne puuttuu. Oisitko oikeesti halunnut kolmen vanhana treenata kolme tuntia päivässä viulua kun muut hyppii lätäköissä?

Olen kateellinen itsekkäille ja oman etunsa ottaville ihmisille. Taas huomaan olevani lapsenvahtina, vaikka olen ihan poikki...

Hyvistä vanhemmista ja turvallisesta lapsuudenkodista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahasta, koska se mahdollistaa asioita. Haluan toteuttaa ideoitani, mutta tavallinen päivätyö vie aikaa ja jaksamista.

Kaikki on kiinni olosuhteista, sekä ONNESTA/TUURISTA/SATTUMASTA. Onni ei tavallaan ole mistään riippuvaista. Mutta toisen onni voi olla toisen epäonni.

Vaikka rahalla ei saa kaikkea, esim. lopullista terveyttä ja tosiystäviä.

Olen myös kateellinen älystä. Jotkut tajuavat syy-seuraus-suhteita ällistyttävän nopeasti! Sekä musikaalisuudesta, joku on soittanut viulua 3-vuotiaasta asti. Mulla ei ole ollut mahdollisuutta siihen. Enkä mä kestä sitä että moni on hyvä puhumaan, saa asiat esitettyä selkeästi ja nopeasti.

Olen kelju ja kateellinen ihminen.

Tota ootsä varma että toi on kateutta eikä menetettyjen mahkujen haikailua? Vai meneekö se niin että kun näät esim. musikaalisen ihmisen, tulee tunne että haluisit olla se? Ja se että on teknisesti hyvä soittamaan jotain instrumenttia ei oo sama kuin musikaalisesti lahjakas jos tunne puuttuu. Oisitko oikeesti halunnut kolmen vanhana treenata kolme tuntia päivässä viulua kun muut hyppii lätäköissä?[/quote

Jatkan että en tiedä idiksistäs mitä haluisit toteuttaa, enkä muutenkaan elämäntilanteestas tai siitä, kuinka paljon rahaa tarvisit että voisit ne toteuttaa, mutta älähän huoli. Valuuttasysteemi vetelee viimesiään. Kehotankin tässä jokaista hakeen hirveen lainan 50v maksuajalla.

Minulta puuttuu nämä asiat ja olen vähän kade kaikille, joilla nämä on: lauluääni ja yleensä musikaalisuus, kädentaidot ja notkeus. Ulkonäöllisesti kauniista sääristä. Aika pinnallisia asioita.

Tuntuu että melkein jokaisella on tai onnollut joskus nuorenpana se yksi ystävä ylitse muiden. Mä taas olen aina ollut se "varafrendi" jonka seura kelpaa kun ei muutakaan ole. Olisi kiva kokea millaista on olla tärkeä toiselle

Olen kateellinen ihmisille, joilla on kiva työpaikka. Sairas työyhteisö nujersi täysin ammatillisen itsetuntoni.

Vierailija kirjoitti:

Olen kateellinen itsekkäille ja oman etunsa ottaville ihmisille. Taas huomaan olevani lapsenvahtina, vaikka olen ihan poikki...

Ei ne oo itsekkäitä omanedun tavoittelijoita. Ne on vaan tunteettomia m u l k k u j a. Sä etit hyväksyntää elämällä muille. Herää. Lopeta. Ota elämäs. Saatko toiminnastas kiitosta? Tarjotaanko sulle jeesiä? Soitetaanko muutenkin kuin tarpeessa?

Olen joskus hetkellisesti kateellinen jonkun kauniista kasvonpiirteistä. Itse olen aika tavallisen näköinen, mutta en varsinaisesti ruma. Useimmiten kyllä elelen elämääni ihan tyytyväisenä. Eli en tosiaan kateutta haudo jatkuvasti mielessäni :)

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksesta. Suvussa on nuoria kauniita naisia jotka on juristeja ja arkkitehteja. Oon sairaanhoitaja ja vihreä kateudesta..

Tähän alapeukutin, kun arvostan sairaanhoitajia niin paljon enemmän, kuin noita kahta muuta mainitsemaasi. Olenkin kateellinen, kun en nuorena päässyt alaa opiskelemaan.

Normaaleista, tasapainoisista vanhemmista ja hyvistä kotioloista. En osaa edes kuvitella, millaista olisi, jos kotona ei koko ajan huudettaisi ja elämä ei olisi yhtä sotatannerta.

Kadehdin myös hyviä peppuja ikäisilläni ja vähän vanhemmilla tytöillä ja naisilla. Omani on litteä ja aavistuksen roikkuva. Olen kyllä hoikka.

N16

Vierailija kirjoitti:

Hyvistä vanhemmista ja turvallisesta lapsuudenkodista.

Samoin. Siitä, että olisi rakastettu tasapuolisesti ilman ehtoja ja vertailua muihin. Olisi kannustettu taipumusten mukaisiin opintoihin ja ohjattu ammattiin.

Kateutta tunnen siitäkin, että minulla ei ole miehistä tukea, turvaa ja apua. Kateellinen olen niille naisille, joilla on edes suunnilleen kunnollinen mies, joka vastaa perheestään.

Kadehdin niitä, joilla on vakaa rahatilanne ja sitä kautta valinnan mahdollisuuksia eri asioihin.

Minua ei haluta ottaa tosissaan.

Rehellisesti, olen kateellinen niille, jotka voivat vain olla. Olen itse helposti ahdistuva ja temperamenttinen, negatiivinen kuumakalle. Hikoilen kuim possu säällä kuin säällä, vaatteet ahdistaa ja äänet ahdistaa ja liika valo ja aagh! En yksinkertaisesti osaa olla normaalisti kun ihan kaikki jutut maailmassa ärsyttää ja saa mut huutamaan :( saan jatkuvasti raivareita vaikka mistä ja mies ja lapset ja omat vanhemmatkin saa jatkuvasti kuunnella ku meikä raivoo/valittaa. En osaa olla kateellinen materiasta tai esimerkiksi muiden kropasta, kun kaikki on tavoiteltavissa, paitsi totaalinen persoonan muutos

N24

Ei kannata olla kateellinen , aina on muita joilla on asiat paremmin. Kun on tyytyväinen voi paremmin . Ainoastaan itse voi muuttaa elämäänsä

- Juuri nyt siitä, että heillä on hyvä asunto ja raha-asiat kunnossa. Meillä aiemmasta, suht. uudesta vuokra-asunnosta löydettiin hometta kuten koko talosta ja samalla selvisi että rapussa on kauheasti luteita, muutettiin tähän 8kk sitten ja nyt vuokranantaja haluaa asunnon omaan käyttöön asap vaikka vuokratessa halusi pitkäaikaista vuokralaista. Ei meinata löytää oikein mitään kivaa asuntoa, eikä huvittaisi ottaa mitä tahansa luukkua ja muuttaa sitten kohta taas uudestaan. Luteiden takia ei uskallettu ottaa kaikkea tavaraa mukaan, koska luteiden alkuperä oli meidän seinänaapurissa. Rahaa palanut muuttoihin ihan kivasti.

Sitten kun katselee kavereita jotka elävät rennosti ja huolettomasti, välillä tulee ajatus että milloin tämä loppuu.

- Olen kateellinen siitä että muilla ihmisillä on jokseenkin normaali suhde ruokaan, itse kun ahmin jokaiseen tunteeseen ja myös näytän siltä.

- Olen kateellinen siitä että muut ovat niin aikaansaavia, tekevät ja menevät ja itse en jaksa toteuttaa kaikkia haluamiani juttuja.