Rehellisiä vastauksia: mistä asioista olet muille kateellinen?

Tällä hetkellä timmistä kropasta, itsellä vasta laihdutus kesken. Lisäksi siitä, jos joku on aidosti onnellinen.

Että olen vähän sellainen että teen mitä haluan, enkä välitä muiden näkemyksistä mitään.

Olen kateellinen niille, joilla on jokin ammatillinen kutsumus. En vieläkään kolmekymppisenä ole kiinnostunut mistään työstä. Olen kyllä ollut nykyisessä työssäni lähes 10 vuotta, mutta koko ajan samalla pohtien, mitä oikeasti haluaisin tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Aidosta, sisäisestä halusta harrastaa liikuntaa terveellä tavalla ja säännöllisesti.

Mullekkin mahdotonta mennä esim kuntosalille tai lenkille. Parina viime vuonna ollut 4 kk/v ojankaivuuhommissa ja on mahtavaa huomata et hei mullahan on hauikset ja muutenkin parempi mieli. Mut heti jos siitä ei makseta, lopetan. Ja parissa kkaudessa pikku kaljamaha ja pikku narukädet ja pikku vitutus palaavat. Pyöräiltyä tulee sentään jonkun verran mutta ei niin paljon että edellämainitut poistuisivat. Ööö meni vähä ohi mutta.

Vierailija kirjoitti:

Olen kateellinen niille, joilla on jokin ammatillinen kutsumus. En vieläkään kolmekymppisenä ole kiinnostunut mistään työstä. Olen kyllä ollut nykyisessä työssäni lähes 10 vuotta, mutta koko ajan samalla pohtien, mitä oikeasti haluaisin tehdä.

Jep. Kaikki kiinnostas mut just sitä ei osaa.

Koulutuksesta. Suvussa on nuoria kauniita naisia jotka on juristeja ja arkkitehteja. Oon sairaanhoitaja ja vihreä kateudesta..

Vierailija kirjoitti:

Että olen vähän sellainen että teen mitä haluan, enkä välitä muiden näkemyksistä mitään.

Eli olet muille kateellinen siitä, että he saavat nauttia estottomasta ja näkemyksettömästä seurastasi?

Ai niin ja sitten niille, jotka saavat lapsia heti kun pyllistävät puolison edessä. Itselläni se on ollut vuosien "työ" saada vauva.

-Hallitusta ajankäytöstä.

En osaa yhdistää opiskelua ja työtä, jätän kaiken aina viime tippaan ja tuntuu, ettei koskaan jää vapaa-aikaa.

-Ystävistä ja kavereista.

Minulla ei ole yhtä ainuttakaan ystävää tai kaveria, joka asusi samalla paikkakunnalla.

-Parisuhteesta.

Pelkään, etten saa koskaan kokea, miltä tuntuu kun joku rakastaa aidosti. Sattuu fyysisesti nähdä kadulla pareja.

-Läheisyydestä

Kukaan ei koskaan kosketa.

Vierailija kirjoitti:

ihonvärisestä ihosta, itse olen vitivalkoinen eikä rusketu tänäkään kesänä :)

Ja mä olen kateellinen sulle. Vitivalkoinen iho on niin kaunis

Rahasta, koska se mahdollistaa asioita. Haluan toteuttaa ideoitani, mutta tavallinen päivätyö vie aikaa ja jaksamista.

Kaikki on kiinni olosuhteista, sekä ONNESTA/TUURISTA/SATTUMASTA. Onni ei tavallaan ole mistään riippuvaista. Mutta toisen onni voi olla toisen epäonni.

Vaikka rahalla ei saa kaikkea, esim. lopullista terveyttä ja tosiystäviä.

Olen myös kateellinen älystä. Jotkut tajuavat syy-seuraus-suhteita ällistyttävän nopeasti! Sekä musikaalisuudesta, joku on soittanut viulua 3-vuotiaasta asti. Mulla ei ole ollut mahdollisuutta siihen. Enkä mä kestä sitä että moni on hyvä puhumaan, saa asiat esitettyä selkeästi ja nopeasti.

Olen kelju ja kateellinen ihminen.

En oo ainakaan kateellinen siitä jos joku saa helposti miehiä suhteeseen. :D Siihen ei kovin paljoa vaadita, miehet on yksinkertasia ja ite en halua olla mikää perus nainen muutenkaan ja haluun miehen joka sen myös ymmärtää.

ulkonäöstäkään en oo kateellinen.... on niin paljon eri näkösiä, hyvällä tavalla.. ja kaikessa on hyvät ja huonot puolensa ja en tiiä onks mun jarkevaa olla kateellinen koska mun pohja on kuitenk isellanen et jos vaan mua kiinnostaa niin voin olla hyvännäkönen...

en tiedä.... en tiedä kelle oisin kateellinen. oon kuitenki oma itteni.

Kadehdin työkykyisiä ihmisiä.

Olen kateellinen niille, kenellä on hyvät tukiverkot ja isovanhemmat oikein pyytävät lapsia yökylään.

Puhtaasta ihosta. Tämä pirun akne iski jo ala-asteella ja rienannut kohta kahdeksan vuotta. Tosin nyt menossa taas vähän parempaan suuntaan mutta varmaan kohta iskee kahta kauheampana takaisin :(

Vierailija kirjoitti:

Olen kateellinen siitä että muilla on kavereita ei välttämättä hyviä, mutta sellaisia että voi hengailla terassilla, jutustella kun näkee kaupassa ja pyytää muuttoapuun ym. Itsellä ei ole ollut kavereita ikinä.

Osaatko sanoa miks sulla ei oo ollut frendejä?

Läheisistä, ystävistä, perheestä, terveistä vanhemmista, parisuhteesta, lapsista, tukiverkosta; ei tarvitsisi aina huolehtia asioista yksin ja saisin apua jos on hätä tai pienempikin avun tarve. Mummista, vaarista, joillakin ikäisilläni isovanhemmat ovat vieläkin elossa, itse en ole heitä koskaan tavannut, ovat kuolleet nuorina.Olen totaaliyksin, vastuuta paljon esim. sairaista ja iäkkäistä vanhemmista. Läheisimmät ystävät ovat hylänneet joten en saa edes henkistä tukea mistään.

Monet ovat kateellisia minulle pinnallisemmista asioista kuten juurikin noista paksuista hiuksista. Toisaalta vaikea ymmärtää tällaista pinnallisuutta, olen itse käynyt läpi niin vaikeita asioita. Mutta toisaalta ymmärrän, minulla oli itselläni lapsena ja teininä huonokuntoinen, ohut tukka joka ei kasvanut ja jota vihasin ja häpesin ja kadehdin muiden tukkia. Voi kuinka olisin halunnut että tukkani olisi kasvanut edes olkapäille mutta ei. Vasta aikuisena tukkani alkoi kasvaa pitkäksi ja paksuuntui. Nyt en osaa iloita paksusta letistä yhtään. Pitäisi yrittää. Se onkin varmaan ainoa asia elämässäni josta voisi iloita.

Olen kateellinen yksinhuoltajille joilla on vahva tukiverkosto, itse kun olen täysin yksin lasten kanssa.

Normaaleista vanhemmista. Sukupäivällisistä, yhdessä tekemisestä, siitä että joku välittää. Tunteesta, että kuuluu jonnekin ja että on jonkinlaiset juuret.

Helposta elämästä. Terveestä ja onnellisesta lapsuuden perheestä, josta on saanut perusturvan tunteen, rahallista apua, opit siihen kuinka elämää hallinnoidaan jne. Sellaisesta elämästä, missä voi olla tekemisissä perheensä kanssa, kertoa ihan noin vain että veli osti asunnon ja sisko lähti ulkomaille jne. Minun perheessäni ei ole mitään kivoja juttuja kerrottavana, sairauksia ja onnettomuutta vain.