Tunnen itseni idiootiksi
Ja sitä kai olenkin, useita erilaisia oppimisvaikeuksia diagnosoitu. Sen lisäksi minulla on huono muisti, huono käsiala, olen sosiaalisesti kömpelö ja kärsin paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Koen, ettei elämäni ole enää elämisen arvoista. Olen täysin turha ja hyödytön, minusta tuskin koskaan tulee tuottavaa yksilöä yhteiskunnalle. En usko, että minulla on mitään mahdollisuuksia työllistyä, enkä tuskin tule pärjäämään yksin. Epäilen myös jonkinlaista kehitysviivästymää itselläni, koska muut ikäiseni tuntuvat huomattavasti fiksummilta ja kypsemmiltä kuin mitä itse olen. Olen myös hyvin yksinäinen, koska kukaan ei jaksa seurassani kovin kauaa. Huomaan jopa pienten lasten pitävän minua hieman yksinkertaisena, eli nuorempienkaan seuraan en oikein voi tunkeutua. Synnytyksessä oli hapenpuutetta ja olen keskonen, todennäköisesti sekin vaikuttaa tähän.
Kommentit (28)
En oikein uskalla hakeutua mihinkään terapiaan tai psykologille näin typerän ongelman takia, tuntuu jotenkin niin vähäpätöiseltä. Ala-asteella kävin pari kertaa ja se riitti.
Ap
Hmmh, tietämättä sinusta tai asiasta yhtään mitään, reilun kahdenkymmenen rivin ja (tähän mennessä) kolmen viestin omista huonoista puolista herättää ajatuksia masennuksesta ja/tai huonosta itsetunnosta. Voithan toki olla noita kaikkia muitakin mutta masennukselle ja huonolle itsetunnolle saattaa itse voidakin jotain, ne eivät sentään ole ylhäältä annettuja asioita.
Mikään ei ole liian vähäpätöistä jos se haittaa elämääsi noin paljon.
Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Pyri olemaan vertaamatta kykyjäsi ja taitojasi muihin, vaan vertaa niitä aikaisempaan itseesi. Ole iloinen niistä asioista, jotka olet oppinut ja jotka osaat. Harrasta niitä asioita, joiden parissa viihdyt. Vietä aikaa niiden ihmisten seurassa, joiden kanssa sinulla on hyvä olla. Jos heitä ei ole, etsi heitä.
En tunne oloani mitenkään alakuloiseksi tai surulliseksi, mutta voihan masennus toki näinkin ilmetä.
Huono itsetunto minulla kyllä on, mutta sille on myös hyvä selitys. Harvemmin ne vähä-älyisimmät ja syrjäytyneet mitään itsevarmoja ovat. Tiedän kyllä vahvuuteni ja heikkouteni, mutta heikkoudet vievät aina kaiken huomion pois vahvuuksistani ja saan enemmän huomiota niiden negatiivisten asioiden vuoksi.
Enemmän saan kuulla epämiellyttäviä kommentteja itsestäni kuin positiivisia. Suurin kehu tähän mennessä on ollut omalta siskolta, että en sentään ihan kehitysvammainen ole. :D Sehän on jo tosi hyvä juttu, eikö?
Ap
Keskity vaikka parantamaan ulkonäköäsi, jos äly ei riitä. Kauneudella saa paljon anteeksi.
Samaa mieltä edellisen viestin kanssa eli ala panostaa enemmän ulkonäköön. Opettele meikkaamaan näyttävästi ja treenaa hyvä perse. Sillä ne muutkin vähemmän älykkäät tienaavat, rupea vaikka tähtitytöksi tai personal traineriksi
No ei tuo teksti yhtään viitannut mihinkään poikkeavaan idioottimaisuuteen. Jos nyt täällä lukee näitä juttuja niin vaikutti fiksummalta.
Mielelläni tekisinkin sen, mutta valitettavasti kävi huono tuuri myös geenilotossa. Muistutan jotain apinan ja tyypillisen kilpirauhaspotilaan välimuotoa, vaikken mitään sairastakaan. Näytän samalta kuin tuo henkilö ekassa kuvassa yhdistettynä alemman linkin naiseen
http://thyroidnosurgery.com/wp-content/uploads/2016/12/016-e14811467489…
https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcR_FGD39RlLmnG9kao…
Ap
Sitä ei huomaa niin hyvin netin välityksellä, mutta jos tapaisit minut joskus netin ulkopuolella, järkyttyisit. Todennäköisesti pitäisit minua jollain tavalla säälittävänä.
Ap
Huumorintajua ainakin tuntuu olevan. Se on hyvä asia.
Joo, olen ihan yleinen vitsi jo muutenkin vähän kaikkien keskuudessa. Ei tässä enää oikein muutakaan voi.
Ap
Sä olet tosi hyvä kirjoittamaan ja huumoriakin löytyy. Se on paljon se. Minusta sinun kannattaisi keskittyä niihin asioihin missä olet hyvä, kuten kirjoittamiseen. Ala kirjoittamaan blogia tai kirjaa, vaikkapa elämästäsi.
Lukion ekalle olen nyt menossa. Sosionomin koulutusta olen harkinnut, mutta en ole vielä varma siitä. Hain lukioon, koska haluan vielä aikaa miettiä, mitä todella haluan ja missä voisin realistisesti ajateltuna pärjätä.
Pitää jutella heti syksyllä opon kanssa mahdollisuuksistani ja mitä rajoitteita minulla on. Haluaisin joskus kuitenkin saada työpaikan ja ihan kohtuullista palkkaa, mutta en tiedä, onko se minun kohdallani mahdollista.
Ap
Olen myös suunnitellut käyväni ehkä ammatinvalintapsykologilla syksymmällä juttelemassa.
Ap
Olen tehnyt myös useita ammatinvalintatestejä, mutta niissä usein suositellaan jotain insinöörin hommaa tai vastaavaa, ne ovat ainakin täysin poissuljettuja vaihtoehtoja. Matemaattisissa aineissa minulla oli suuria vaikeuksia.
Ap
Millaisia diagnooseja sinulla tarkalleen ottaen on?
Nämä oppimisvaikeudet eivät siis millään tavalla vaikuta kirjoitustaitooni, kun joku kuitenkin kohta sen mainitsee. Heikkolahjaisetkin voivat kirjoittaa suht. normaalisti.
Ap