En saa naista, joka haluaisi lapsia kanssani. Onko vinkkejä?
Meillä on nykyisen naiseni kanssa ikää 27 v. ja 24 v. Hän ilmoitti juhannuksena, että ei ole varma, haluaako ollenkaan lapsia. On jokseenkin petetty olo. Sanoin jo 3 vuotta sitten kun tavattiin, että haaveeni on perustaa perhe, ostaa omakotitalo ja viettää tavallista perhe-elämää. Nyt ei kelpaa. Enemmän kiinnostaa liihottaa radalla. Luin jostain lehdestä, että joku ex-missi (aasialaiset kasvonpiirteet, nimi Shirly) ja sen miesystävä olivat eronneet samasta syystä. Jos joku nainen voisi valaista, miksei kelpaa? Onko mies ihan vässykkä, jos haluaa lapsia ja perhearkea?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Minä olin 35, kun aloin haluamaan lasta ja perheen perustamista. Sainkin sen. 24-vuotiaana en olisi ikinä vielä ollut valmis lisääntymään.
Hanki ap vähän vanhempi nainen itsellesi, joku 33 on hyvä sinulle.
Ja sitten hedelmöityshoitoihin aikaa tilaamaan...
Vierailija kirjoitti:
Nykyään monet haluavat elää ilman lapsia n. 30v asti ja vasta sen jälkeen ovat valmiita vanhemmiksi. Jos naisesi on 24v on hän ehkä mielestään vielä liian nuori äidiksi.
Saattaa olla noinkin, mutta eilisaamuna kysyin, onko hänelle ok hankkia lapsia joskus. Vastaus oli, että ei ehkä halua lapsia ollenkaan. Tämä olisi ollut aika hyvä kertoa silloin 3 vuotta sitten, eikä uskotella, että perheen hankinta on suunnitelmissa.
Ap
Moni on 28-vuotiaana sitä mieltä että ei halua lapsia, mutta 31-vuotiaana se mieli onkin muuttunut ja lapsia on yksi ja toinen tulossa.
Minä olen tällä hetkellä sinkku. Mies alkoi haluta lapsia, minä en. Molemmat yli kolmekymppisiä, eli ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ero. En sitten tiedä onko mies löytänyt itselleen sitä tulevien lastensa äitiä vai etsiikö vielä. Toivottavasti löytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään monet haluavat elää ilman lapsia n. 30v asti ja vasta sen jälkeen ovat valmiita vanhemmiksi. Jos naisesi on 24v on hän ehkä mielestään vielä liian nuori äidiksi.
Saattaa olla noinkin, mutta eilisaamuna kysyin, onko hänelle ok hankkia lapsia joskus. Vastaus oli, että ei ehkä halua lapsia ollenkaan. Tämä olisi ollut aika hyvä kertoa silloin 3 vuotta sitten, eikä uskotella, että perheen hankinta on suunnitelmissa.
Ap
Ymmärrän, että asia on vaikea ja tuntuu loukkaavalta. Mutta toisaalta, ihmisellä on oikeus myös muuttaa mieltään tällaisissa asioissa. Sinun täytyy sitten vain tehdä asiassa omat johtopäätöksesi. Katkeroituminen on turhaa. Tovottavasti saat perheen, jota selvästi niin kovasti haluat.
Haaveita voi toteuttaa oikein hyvin myös perheellinen. Itse en ymmärrä ollenkaan, että se elämä pitäisi elää tyyliin ikävuosina 18-28 ja sen jälkeen hankitaan lapsi, eikä koskaan enää tehdä mitään.
Asuin ulkomailla aikoinaan opiskelujen aikana työharjoittelussa (ikää 21-22) ja myöhemmin olin töissä (ikää 24). Voin sanoa, että eipä ollut mikään autuaaksi tekevä juttu. Pienet tulot meni vuokraan ja ruokaan, eikä siellä ollut rahaa tehdä niitä asioita, mitä oli kuvitellut. Säästin lentolippuja varten rahaa, että pääsin Suomeen. Sosiaaliset suhteet rajoittui muutamaan tyyppiin. Suomalainen aina kuvittelee, että voi pelmahtaa keskelle työyhteisöä ja löytää heti sydänystäviä, kuten jossain TV-sarjoissa. Ei se ihan niin mene. Ulkomaalaisena osaat vähän heikosti kieltä, muilla on jo valmiiksi ystävät ja perheet siellä, ja itse täytyy nähdä vaivaa, että tulisi kutsutuksi mukaan yhteisiin menoihin. Etenkin isommassa kaupungissa jää helposti yksin. Nyt nelikymppisenä olisi varmaan vähän mielekkäämpää, jos mukaan lähtisi esim. mies ja oma perhe. Kukin tyylillään.
Lasten kanssa minä olen mukavimmat matkat tehnyt, esim. New York oli sekä 12-vuotiaalle että minulle mahtava elämys. Mieheni kanssa toteutetaan myös haaveita, esim. yhtenä vuonna käytiin kahdestaan urheilulomalla Alpeilla. Joka kesä ollaan yhdet festarit koluttu. Minulla ei ollut koskaan rahaa lähteä festareille nuorena, joten nyt olen toteuttanut sitäkin puolta. Ja hotellissa yövytään, eikä missään teltassa, koska olen aina vihannut telttailua. Näin nelikymppisenä on helpompaa, kun on säännölliset tulot. Eikä ole lapset (8 ja 12 v.) valittaneet, että miksi te aina lähdette jonnekin festareille. Niistä on vain hauskaa, kun pääsevät joko mummin tai kumminsa luo pitkäksi viikonlopuksi kesällä.