Miehelle koko ajan tärkeämpää remontit yms miesten työt kuin perhe- tai parisuhdeaika! Onko muilla tällaista?

Uusi mies katsottuna? Taitaa ap olla tekemässä lähtöä ja hakee täältä vahvistusta päätökselleen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hieman samanlainen tilanne, joskin miesystäväni kyllä nauttii seurastani ja tekee asioita kanssani. Meillä ei vain vapaa-ajan käyttöä koskevat toiveet sikäli kohtaa, että mies on tulevaisuudessa perimässä suvun kesäpaikan, jota hän kunnostaa kaiken vapaa-aikansa. Kyseessä on kuivanmaan mökki ilman mitään mukavuuksia. Koko suku on raahannut vuosikymmenien ajan mökille säilytykseen kaikenlaista tarpeetonta roinaa, eikä kenelläkään ole ollut aikaa tai motivaatiota tehdä mökillä mitään kunnostustöitä moneen vuoteen.

Suhteemme on melko tuore, eikä minulla ole mökkiin mitään tunnesidettä. En viihdy mökillä, sillä minun näkökulmastani kyse on purkukuntoisesta mörskästä, jossa pitää kaikki tehdä pilkulleen niin kuin on aina tehty. Kun mökillä ollaan isommalla porukalla miehen suvun kesken, minun odotetaan tekevän mökillä "naisten töitä", mutta annetaan ymmärtää, että teen kaiken tiskaamisesta lähtien väärin. Koinsyömiä, haisevia vilttejä ei voi vaihtaa uusiin ja niin edelleen.

Miehellä on siis haave mökin "palauttamisesta loistoonsa", ja kaikki hänen aikansa ja rahansa menee remonttiin niin, että muihin kesäaktiviteetteihin ei ole mahdollisuutta. Sen jälkeen, kun remontti joskus valmistuu, mies toivoo, että viettäisimme kesät mökillä. Itse en ole mikään mökki-ihminen, eikä esimerkiksi puutarhanhoito kiinnosta minua yhtään. Jos mökin lähellä olisi edes järvi, meri tai vaikka joki, voisin sentään uida.

Kuulostaa varmaan hölmöltä ja pikkumaiselta, mutta oikeasti mietin suhteemme tulevaisuutta tämän asian vuoksi. Miehelle sopisi paremmin joku remppahenkinen mökkeilijänainen ja minulle taas kaupunkielämästä nauttiva mies.

Sinuna varmaan lähtisin tuosta suhteesta. Jos teidän toiveet ja unelmat eivät mene nyt yksiin, niin miten myöhemmin? Et ole onnellinen miehen kanssa ja se onnellisuus ei kasva epäilemällä tulevaisuutta.

Remontointihan on mitä parasta parisuhdeaikaa! Siinä voi auttaa toinen toista, tehdä yhteistyötä ja hioutua yhteen. Mitä ihmettä sen parisuhdeajan pitäisi olla? Nysvätään kynttilänvalossa sohvalla vai, olisipa turhauttavaa! Jos asuu talossa, jota pitää rempata ja laitella, niin jostainhan se aika siihen on otettava, ja etköhän sinäkin nauti lopputuloksesta? Jos kaipaat enemmän miehen seuraa, sinne mukaan remppaamaan ja laittamaan autoa! Miksi parisuhdeajan harrastukset pitäisi mennä aina naisen mieltymysten mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä yhteistä liikuntaharrastusta jatkaa kotosallakin/tallissa vaikka kahvakuulatreeneillä tms, johon voi kaikki halukkaat osallistua. Tallissa voi myös maalata, neuloa, lukea kirjoja ääneen ja sitten keskustella miehen kanssa niistä.

Ja jos sulle ei oo aivan kauhistuttava ajatus auttaa miestä jossain rempassa, niin mene toki mukaan! Saatat tykätäkin.

Myötämielisyyden vallitessa myös miehesi saattaa ymmärtää paremmin syyt sille, minkä vuoksi haluat viettää perhe/kahdenkeskistä aikaa. Että mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä, millaista elämää sinä haluaisit viettää hänen ja perheen kanssa. Hyvää kesänjatkoa teille!

Tsiisus miten typerä kirjoitus... Mene keskenäsi neulomaan autotalliin. Voi ihme näitä juttuja taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että miehellä on nyt jotain pään sisäisiä ongelmia ja hän yrittää paeta niitä "olemalla hyödyllinen". Tottakai ymmärrän, että jos tekemistä on, niin haluaa ne tehdä, mutta vastapainoksi pitää osata myös rentoutua. Tuollainen työnteko on jo jotenkin maanista ja juontaa juurensa varmasti lapsuudesta.

Jossakin vaiheessa tuollaisella ihmisellä pakka ja pää hajoaa. Kyn mikään ei enää riitä, oma työ ei enää tyydytä ja mikään ei tunnu miltään, niin tulee täydellinen romahdus. Työnarkomaanius on vakava sairaus ja siitä ei välttämättä omin avuin pois pääse. Eikä edes perheen avulla, vaan tarvitaan ammattiapua, jotta tilanne normalisoituu. Ajatukset ovat hommissa koko ajan kiinni ja yötkin menevät hommia miettiessä.

Listaa ap vaikka viikon ajan miehen tekemät työt, niihin mennyt aika, aikakin miehen ajatukset ovatsevästi töissä ja perheen kanssa vietetty hyvä rento vapaa-aika. Sinun ei tarvitse ymmärtää kaikkea, mutta yritä vielä.

Ei siinä pää ole sekaisin, se nyt vaan on niin, että perhe- tai parisuhdeaika ei jaksa kauan kiinnostaa. Tämänkin naiset kääntävät mielenterveyden ongelmaksi, ehkä jopa sairaudeksi.

Et taida tuntea yhtään työnarkomaania? Tunnetko edes yrittäjiä, joiden elämä on 24/7 pelkkää yritystä? Et ilmeisesti.

Tekeekö mies oikeasti jotain hyödyllistä? Vai onko joku auton rassaaminen vain toissijaista toimintaa?

Suoraan sanottuna en edes tiedä, mitä milloinkin tekee. Aika paljon laittanut autoa ja tallia, mutta taloa myös remontoinut. Kyllä varmaan omasta mielestään on hyödyllistä, mutta itse en näe kaikea tarpeelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies siis tekee? Onko tekemiset oikeasti välttämättömiä ja hyödyllisiä? Jos hän vaikka rassaa autoa, niin onko se sellaista, mikä on pakko tehdä vai vain huvin vuoksi?

Minua myös kiinnostaa, mitä nämä autonrassaajat käytännössä tekevät. Kuka ostaa niin huonon auton, että sitä täytyy yhtenään remontoida? Luulisi, että sellainen, joka autojen päälle ymmärtää, osaa valita ostaessa auton, joka ei saman tien leviä. Jos taas kyse on ns. harrasteautosta, ei korjaustyötä tehdä koko perheen hyväksi, vaan kyse on nimenomaan yhden perheenjäsenen omasta harrastuksesta, ja harrastuksiin liittyvästä ajankäytöstä sovitaan yhdessä perheen kesken.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kelpaisi ap:n mies. Nyt teen talon huolto- ja remppahommia yksin, hyvin voisin tehdä miehenkin kanssa, tai antaa miehen tehdä ja mennä "apupojaksi", tai toimia muonittajana. Kaikki kelpaisi. Voisin myös antaa miehelle rauhan puuhailla itsekseen, ja itse viettää aikaa lapsien tai lastenlasten tai koirien kanssa. Miksi miehet valitsee aina noi vaikeat akat, kun meitä mukaviakin on tarjolla? Ja usein olemme jopa nätimpiäkin. Pitää vaan ottaa se pirttihirmu tai itsekäs "minäminä ja minuntunteet".

Okei. :) Kyllä arvostan miehen aktiivisuutta, mutta minusta tämä menee jo yli, kaipaan yhteistä perheaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies siis tekee? Onko tekemiset oikeasti välttämättömiä ja hyödyllisiä? Jos hän vaikka rassaa autoa, niin onko se sellaista, mikä on pakko tehdä vai vain huvin vuoksi?

Minua myös kiinnostaa, mitä nämä autonrassaajat käytännössä tekevät. Kuka ostaa niin huonon auton, että sitä täytyy yhtenään remontoida? Luulisi, että sellainen, joka autojen päälle ymmärtää, osaa valita ostaessa auton, joka ei saman tien leviä. Jos taas kyse on ns. harrasteautosta, ei korjaustyötä tehdä koko perheen hyväksi, vaan kyse on nimenomaan yhden perheenjäsenen omasta harrastuksesta, ja harrastuksiin liittyvästä ajankäytöstä sovitaan yhdessä perheen kesken.

Siis kyse harrasteautosta ja moottoripyöristä lähinnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäys vielä, että lapsen kanssa viettää aikaa lähinnä niin, että lapsi mukana askareissaan.

Tosi hyvä että ottaa lapsen mukaan. Työntekoa seuraamalla ja kokeilemalla lapsi oppii paljon taitoja ja alkaa pitää itse tekemistä hyvänä asiana. Varmasti moni lapsi jää tällaisesta paitsi perheissä joissa ei tehdä mitään käden taitoja vaativaa.

Sinulla on hyvä mies. Toivottavasti saat oman pääsi kuntoon.

Arvostan kyllä, että lapsi mukana projekteissa ja lapsikin tykkää. Rajansa vaan kaikella.

Suomi lienee ainoa maa, jossa puolison epäsosiaalista käytöstä hyväksytään näinkin pitkälle.

Tuollainen "suhde" on mielestäni huonompi kuin yksinolo. Parisuhteen molemmilla saa ja pitää olla omia harrastuksia ja juttuja, mutta jos perheen kanssa ei halua viettää aikaa, niin mitä järkeä olla yhdessä? Ehkä olisi paras antaa miehen mennä, silloin sinä tai lapsi ette ole enää häiritsemässä miehen projekteja.

Heh. Mieheni on samanlainen, mutta olettaa aina, että minulla on milloin vain aikaa ja halua (ja voimia!) kantaa ties mitä tavaroita sinne ja tänne ja muutenkin auttaa. Oikeasti sinun elämäsi kuulostaa minusta helpolta, jos sinulla on aikaa ja mahdollisuuksia vain olla ja tehdä omia juttujasi, eikä jatkuvasti toimia jonain assistenttina. Tosin olen kyllä ihmetellyt, miten joissain perheissä mies voi täysin yksin tehdä monia remontti- ym. isompia juttuja - siinä on paljon hommia, joita ei käytännössä voi tehdä, ellei toinen kanna mukana tms.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä yhteistä liikuntaharrastusta jatkaa kotosallakin/tallissa vaikka kahvakuulatreeneillä tms, johon voi kaikki halukkaat osallistua. Tallissa voi myös maalata, neuloa, lukea kirjoja ääneen ja sitten keskustella miehen kanssa niistä.

Ja jos sulle ei oo aivan kauhistuttava ajatus auttaa miestä jossain rempassa, niin mene toki mukaan! Saatat tykätäkin.

Myötämielisyyden vallitessa myös miehesi saattaa ymmärtää paremmin syyt sille, minkä vuoksi haluat viettää perhe/kahdenkeskistä aikaa. Että mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä, millaista elämää sinä haluaisit viettää hänen ja perheen kanssa. Hyvää kesänjatkoa teille!

Kiitos! Täytyy yrittää mennä mukaan, vaikka se on itselle hankalaa. Mies varmasti yllättyy! Toivottavasti positiivisesti...

Vierailija kirjoitti:

Oma isänikin oli toimelias, mutta teki sellaisia hommia, joihin sai kumppaninsa mukaan. Se on oikea tyyli. Lopuista paskaisista töistä voi maksaa muille.

t.kristallikissa

Meillä oli samoin ja sama juttu on myös nyt mieheni kanssa. Emme ota myöskään mitään ikuisuusprojekteja, vaan teetätämme ne mielummin ulkopuolisella ja keskitymme viisaampaan. Emme harrasta huonoja autojakaan, vaan jos autossa alkaa olemaan liikaa työtä, niin vaihdamme parempaan.

Kun rakensimme taloamme, oli meidän rooli lähinnä työnantajana, siivoojana ja laaduntarkkailijana, sekä tietenkin teimme palkkatyötä, jotta saimme laskut maksettua. Talo oli täysin valmis vuodessa. Vapaa-aikani on arvokasta ja yritän olla käyttämättä siitä paljon täysin turhuuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hieman samanlainen tilanne, joskin miesystäväni kyllä nauttii seurastani ja tekee asioita kanssani. Meillä ei vain vapaa-ajan käyttöä koskevat toiveet sikäli kohtaa, että mies on tulevaisuudessa perimässä suvun kesäpaikan, jota hän kunnostaa kaiken vapaa-aikansa. Kyseessä on kuivanmaan mökki ilman mitään mukavuuksia. Koko suku on raahannut vuosikymmenien ajan mökille säilytykseen kaikenlaista tarpeetonta roinaa, eikä kenelläkään ole ollut aikaa tai motivaatiota tehdä mökillä mitään kunnostustöitä moneen vuoteen.

Suhteemme on melko tuore, eikä minulla ole mökkiin mitään tunnesidettä. En viihdy mökillä, sillä minun näkökulmastani kyse on purkukuntoisesta mörskästä, jossa pitää kaikki tehdä pilkulleen niin kuin on aina tehty. Kun mökillä ollaan isommalla porukalla miehen suvun kesken, minun odotetaan tekevän mökillä "naisten töitä", mutta annetaan ymmärtää, että teen kaiken tiskaamisesta lähtien väärin. Koinsyömiä, haisevia vilttejä ei voi vaihtaa uusiin ja niin edelleen.

Miehellä on siis haave mökin "palauttamisesta loistoonsa", ja kaikki hänen aikansa ja rahansa menee remonttiin niin, että muihin kesäaktiviteetteihin ei ole mahdollisuutta. Sen jälkeen, kun remontti joskus valmistuu, mies toivoo, että viettäisimme kesät mökillä. Itse en ole mikään mökki-ihminen, eikä esimerkiksi puutarhanhoito kiinnosta minua yhtään. Jos mökin lähellä olisi edes järvi, meri tai vaikka joki, voisin sentään uida.

Kuulostaa varmaan hölmöltä ja pikkumaiselta, mutta oikeasti mietin suhteemme tulevaisuutta tämän asian vuoksi. Miehelle sopisi paremmin joku remppahenkinen mökkeilijänainen ja minulle taas kaupunkielämästä nauttiva mies.

Sinuna varmaan lähtisin tuosta suhteesta. Jos teidän toiveet ja unelmat eivät mene nyt yksiin, niin miten myöhemmin? Et ole onnellinen miehen kanssa ja se onnellisuus ei kasva epäilemällä tulevaisuutta.

Toistaiseksi olen ajatellut asian niin, että kesäloma on vain muutama viikko vuodesta. Mökkiprojektia tehdään siis vain kesällä. Muu aika vuodesta mennään enemmän minun ehdoillani, esimerkiksi asumme kaupungissa, jossa minulla on työpaikka ja johon minulla on miestä vahvemmat siteet. Mies tekee töitä etänä kotoa käsin ja voisi asua, missä hyvänsä.

On monia muitakin syitä, miksi pariskunnat eivät voi aina viettää kesiä yhdessä -

kaikki eivät edes saa joka vuosi pidettyä kesälomia yhtä aikaa. Parisuhteessa pitää aina tehdä joitain kompromisseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että miehellä on nyt jotain pään sisäisiä ongelmia ja hän yrittää paeta niitä "olemalla hyödyllinen". Tottakai ymmärrän, että jos tekemistä on, niin haluaa ne tehdä, mutta vastapainoksi pitää osata myös rentoutua. Tuollainen työnteko on jo jotenkin maanista ja juontaa juurensa varmasti lapsuudesta.

Jossakin vaiheessa tuollaisella ihmisellä pakka ja pää hajoaa. Kyn mikään ei enää riitä, oma työ ei enää tyydytä ja mikään ei tunnu miltään, niin tulee täydellinen romahdus. Työnarkomaanius on vakava sairaus ja siitä ei välttämättä omin avuin pois pääse. Eikä edes perheen avulla, vaan tarvitaan ammattiapua, jotta tilanne normalisoituu. Ajatukset ovat hommissa koko ajan kiinni ja yötkin menevät hommia miettiessä.

Listaa ap vaikka viikon ajan miehen tekemät työt, niihin mennyt aika, aikakin miehen ajatukset ovatsevästi töissä ja perheen kanssa vietetty hyvä rento vapaa-aika. Sinun ei tarvitse ymmärtää kaikkea, mutta yritä vielä.

Ei siinä pää ole sekaisin, se nyt vaan on niin, että perhe- tai parisuhdeaika ei jaksa kauan kiinnostaa. Tämänkin naiset kääntävät mielenterveyden ongelmaksi, ehkä jopa sairaudeksi.

Et taida tuntea yhtään työnarkomaania? Tunnetko edes yrittäjiä, joiden elämä on 24/7 pelkkää yritystä? Et ilmeisesti.

Tekeekö mies oikeasti jotain hyödyllistä? Vai onko joku auton rassaaminen vain toissijaista toimintaa?

Tunnen, mutta eikös nämä kannattaisi laittaa hoitoon jo ennen sitä avioliittoa, jos se on ongelma? Ei tässä ole kyse siitä, että on riippuvainen töistä, vaan siitä, että melkein mikä tahansa on kiintoisampaa kuin paikallaan istuminen ja tyhjistä lätiseminen. Valintahan siinä on ilmiselvästi tehty, ei kukaan pakota yrittämään.

Vierailija kirjoitti:

Heh. Mieheni on samanlainen, mutta olettaa aina, että minulla on milloin vain aikaa ja halua (ja voimia!) kantaa ties mitä tavaroita sinne ja tänne ja muutenkin auttaa. Oikeasti sinun elämäsi kuulostaa minusta helpolta, jos sinulla on aikaa ja mahdollisuuksia vain olla ja tehdä omia juttujasi, eikä jatkuvasti toimia jonain assistenttina. Tosin olen kyllä ihmetellyt, miten joissain perheissä mies voi täysin yksin tehdä monia remontti- ym. isompia juttuja - siinä on paljon hommia, joita ei käytännössä voi tehdä, ellei toinen kanna mukana tms.

Se on totta, että minulla on suht. paljon omaa aikaa, kun mies ottaa lapsen mukaan projekteihinsa. Minua ei koskaan siis edes pyydä mukaan! Monesti tosin esim laittelen ruokaa tms sillä välin. En siis ole juuri lainkaan perillä näistä projekteista tai niiden vaativuudesta.

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan ole. Mun mies ei tee mitään ns. miestentöitä. Viettää aikaa perheen kanssa 100%. En ottaisi tuollaista miestä.

Nii minunki. Ottaisin ap.n miehen mieluummin. Itse joudun tekee kaikki korjaukset ym.

Mies katsoo leffaa lasten kanssa.

Huom. Teen myös suurimmanosan kotitöistä muutenkin.

Mikä siinä ap.n autossa on kun jatkuvasti pitää rassata? Olisi varmaa järkevää ostaa uusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies siis tekee? Onko tekemiset oikeasti välttämättömiä ja hyödyllisiä? Jos hän vaikka rassaa autoa, niin onko se sellaista, mikä on pakko tehdä vai vain huvin vuoksi?

Minua myös kiinnostaa, mitä nämä autonrassaajat käytännössä tekevät. Kuka ostaa niin huonon auton, että sitä täytyy yhtenään remontoida? Luulisi, että sellainen, joka autojen päälle ymmärtää, osaa valita ostaessa auton, joka ei saman tien leviä. Jos taas kyse on ns. harrasteautosta, ei korjaustyötä tehdä koko perheen hyväksi, vaan kyse on nimenomaan yhden perheenjäsenen omasta harrastuksesta, ja harrastuksiin liittyvästä ajankäytöstä sovitaan yhdessä perheen kesken.

Siis kyse harrasteautosta ja moottoripyöristä lähinnä.

Ei olisi minun mies... Kuinka paljon aikaa ja rahaa tuollaiseen turhuuteen menee? Lähtisin ja en tulisi takaisin, vaikka miten mies vonkuisi. Ap:n paikalla lopettaisin myös kaiken passaamisen ja lähtisin lapsen kanssa viikoksi pariksi vaikka mökkeilemään tai ulkomaille. Ehkä mies tajuaisi silloin perheen arvon. Tai sitten ei tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hieman samanlainen tilanne, joskin miesystäväni kyllä nauttii seurastani ja tekee asioita kanssani. Meillä ei vain vapaa-ajan käyttöä koskevat toiveet sikäli kohtaa, että mies on tulevaisuudessa perimässä suvun kesäpaikan, jota hän kunnostaa kaiken vapaa-aikansa. Kyseessä on kuivanmaan mökki ilman mitään mukavuuksia. Koko suku on raahannut vuosikymmenien ajan mökille säilytykseen kaikenlaista tarpeetonta roinaa, eikä kenelläkään ole ollut aikaa tai motivaatiota tehdä mökillä mitään kunnostustöitä moneen vuoteen.

Suhteemme on melko tuore, eikä minulla ole mökkiin mitään tunnesidettä. En viihdy mökillä, sillä minun näkökulmastani kyse on purkukuntoisesta mörskästä, jossa pitää kaikki tehdä pilkulleen niin kuin on aina tehty. Kun mökillä ollaan isommalla porukalla miehen suvun kesken, minun odotetaan tekevän mökillä "naisten töitä", mutta annetaan ymmärtää, että teen kaiken tiskaamisesta lähtien väärin. Koinsyömiä, haisevia vilttejä ei voi vaihtaa uusiin ja niin edelleen.

Miehellä on siis haave mökin "palauttamisesta loistoonsa", ja kaikki hänen aikansa ja rahansa menee remonttiin niin, että muihin kesäaktiviteetteihin ei ole mahdollisuutta. Sen jälkeen, kun remontti joskus valmistuu, mies toivoo, että viettäisimme kesät mökillä. Itse en ole mikään mökki-ihminen, eikä esimerkiksi puutarhanhoito kiinnosta minua yhtään. Jos mökin lähellä olisi edes järvi, meri tai vaikka joki, voisin sentään uida.

Kuulostaa varmaan hölmöltä ja pikkumaiselta, mutta oikeasti mietin suhteemme tulevaisuutta tämän asian vuoksi. Miehelle sopisi paremmin joku remppahenkinen mökkeilijänainen ja minulle taas kaupunkielämästä nauttiva mies.

Sinuna varmaan lähtisin tuosta suhteesta. Jos teidän toiveet ja unelmat eivät mene nyt yksiin, niin miten myöhemmin? Et ole onnellinen miehen kanssa ja se onnellisuus ei kasva epäilemällä tulevaisuutta.

Toistaiseksi olen ajatellut asian niin, että kesäloma on vain muutama viikko vuodesta. Mökkiprojektia tehdään siis vain kesällä. Muu aika vuodesta mennään enemmän minun ehdoillani, esimerkiksi asumme kaupungissa, jossa minulla on työpaikka ja johon minulla on miestä vahvemmat siteet. Mies tekee töitä etänä kotoa käsin ja voisi asua, missä hyvänsä.

On monia muitakin syitä, miksi pariskunnat eivät voi aina viettää kesiä yhdessä -

kaikki eivät edes saa joka vuosi pidettyä kesälomia yhtä aikaa. Parisuhteessa pitää aina tehdä joitain kompromisseja.

Ymmärrän hyvin tuskaasi. Miehenikin varmaan toivoisi, että nauttisin esim puutarhanhoidosta tms puuhastelusta, mutta se on minusta ankeaa... En halua käyttää vähäistä vapaa-aikani/ lomaani tekemiseen, jota inhoan. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan ole. Mun mies ei tee mitään ns. miestentöitä. Viettää aikaa perheen kanssa 100%. En ottaisi tuollaista miestä.

Nii minunki. Ottaisin ap.n miehen mieluummin. Itse joudun tekee kaikki korjaukset ym.

Mies katsoo leffaa lasten kanssa.

Huom. Teen myös suurimmanosan kotitöistä muutenkin.

Mikä siinä ap.n autossa on kun jatkuvasti pitää rassata? Olisi varmaa järkevää ostaa uusi.

Marttyyri ja laiska mies. Hyvä yhdistelmä.