Miehelle koko ajan tärkeämpää remontit yms miesten työt kuin perhe- tai parisuhdeaika! Onko muilla tällaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep,kyllä vaan oli vaan ei ole enää. Ex lisäksi vielä yksityisyrittäjä eikä koskaan aikaa olla perheen kanssa. 10-15v katselin enkä mitään ole katunut niin paljon kuin reilua viittä loppuvuotta. Siis miksen lähtenyt aikaisemmin. Pitäisi järjenkin sanoa,että jos olet aviopuolisosi tärkeysasteikolla AINA numerolla nolla niin eihän sitä parempaa aikaa kannata odottaa. Exällä itku ja parku alkoi vasta kun lähdettiin ;nuorin oli enää kotona. Nyt toistakymmentä vuotta on ollut elämäni parasta aikaa. Miehiä en osaa edes kaivata koska minulla ei ole mitään muistijälkiä hellyydestä,välittämisestä...... Aika surullista toisaalta mutta toisaalta sitä mitä ei ole saanut,ei osaa myöhemminkään kaivata. Pelkkänä masturbointialustana olemista en kaipaa. Sitähän avioliitto oli viime vuodet.

Ja millä tavalla sinun elämä tästä nyt on sitten parantunut? Eihän se mies sinua enää häiritse, mutta eihän se häirinnyt aiemminkaan?

Ihanko meinaat,että avioLIITTO on vain sitä kassien tyhjentämistä eikä siihen sitten muuta tarvitsekaan liittää? Kyllä vaan elämäni on parantunut joakisella sektorilla huikeasti. Mies kyllä häiritsee ja makuun tapaamista ym. vielä yli 10 v eron jälkeen.

Veikkaan, että miehellä on nyt jotain pään sisäisiä ongelmia ja hän yrittää paeta niitä "olemalla hyödyllinen". Tottakai ymmärrän, että jos tekemistä on, niin haluaa ne tehdä, mutta vastapainoksi pitää osata myös rentoutua. Tuollainen työnteko on jo jotenkin maanista ja juontaa juurensa varmasti lapsuudesta.

Jossakin vaiheessa tuollaisella ihmisellä pakka ja pää hajoaa. Kyn mikään ei enää riitä, oma työ ei enää tyydytä ja mikään ei tunnu miltään, niin tulee täydellinen romahdus. Työnarkomaanius on vakava sairaus ja siitä ei välttämättä omin avuin pois pääse. Eikä edes perheen avulla, vaan tarvitaan ammattiapua, jotta tilanne normalisoituu. Ajatukset ovat hommissa koko ajan kiinni ja yötkin menevät hommia miettiessä.

Listaa ap vaikka viikon ajan miehen tekemät työt, niihin mennyt aika, aikakin miehen ajatukset ovatsevästi töissä ja perheen kanssa vietetty hyvä rento vapaa-aika. Sinun ei tarvitse ymmärtää kaikkea, mutta yritä vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin kuin romanttiset komediat esittää, miehet eivät nauti viinin juonnista villapaita olkapäillä.

Ehdottomasti suurin osa miehistä on suorittajia jotka mieluummin rakentavat jotain. Se on niiden käsitys onnesta.

Olisi hyvä jos naiset alkaisi vähitellen ymmärtää tämän sen sijaan että toivovat miesten muuttuvan naisiksi käytökseltään.

Kiitos tästä kommentista. Tosiaankin tämä kuvaa miestäni, että hän selkeästi tykkää tehdä koko ajan jotain projektiaan ja selkeästi on tympääntynyt jos joskus minua miellyttääkseen istahtaa illalla katsomaan TV:tä seurakseni (tapahtuu harvoin). En voi sille silti mitään, että koen monesti itseni yksinäiseksi ja että mies välttelisi seuraani...

No, ihan lähtökohtaisesti kannattaa miettiä asiaa siltä kannalta, että jos sinun tarjoama seura on lähinnä television katselua, niin ihan varmasti tuollainen tekevä mies ei siihen halua aikaansa käyttää. Ruvetkaa yhdessä tekemään jotakin niin se voi onnistua. Ei tuollainen passiivinen töllön tuijotus.

Kiitos kommentista. Totta kyllä tuo, että mies on tosi aktiivinen. Itse en ole yhtään kätevä käsistäni tms. Liikuntaa harrastan kyllä, ja aiemmin harrastimmekin yhdessä. Lapsen myötä hankaloitunut. Totta sekin että toista ei voi muuttaa, itseä voi yrittää...Pitäisikö minun sitten keksiä joku oma projektini talliin? Mikä ihme? En siis ole yhtään käytännöllinen ihminen. Ihmettelen, ettei luonteemme erot häirinneet seurusteluvaiheessa! Olimme kuitenkin monta vuotta yhdessä ennen lapsen tuloa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin kuin romanttiset komediat esittää, miehet eivät nauti viinin juonnista villapaita olkapäillä.

Ehdottomasti suurin osa miehistä on suorittajia jotka mieluummin rakentavat jotain. Se on niiden käsitys onnesta.

Olisi hyvä jos naiset alkaisi vähitellen ymmärtää tämän sen sijaan että toivovat miesten muuttuvan naisiksi käytökseltään.

Kiitos tästä kommentista. Tosiaankin tämä kuvaa miestäni, että hän selkeästi tykkää tehdä koko ajan jotain projektiaan ja selkeästi on tympääntynyt jos joskus minua miellyttääkseen istahtaa illalla katsomaan TV:tä seurakseni (tapahtuu harvoin). En voi sille silti mitään, että koen monesti itseni yksinäiseksi ja että mies välttelisi seuraani...

No, ihan lähtökohtaisesti kannattaa miettiä asiaa siltä kannalta, että jos sinun tarjoama seura on lähinnä television katselua, niin ihan varmasti tuollainen tekevä mies ei siihen halua aikaansa käyttää. Ruvetkaa yhdessä tekemään jotakin niin se voi onnistua. Ei tuollainen passiivinen töllön tuijotus.

Juuri näin. Miehen rakkaus perhettään kohtaan ilmenee usein juuri tekemisenä ja yhteisten asioiden, kuten kodin ja auton hoitamisena. Juuri niissä asioissa missä mies on hyvä. Naiset ei usein tätä ymmärrä vaa luulevat että mies ei välitä, kun ei ole hänen helmoissaan, vaan suorittavat jotain tavoitetta, jonka ajattelevat olevan perheelle eduksi. Naisen valtakunta on talossa ja miehen tallissa.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että miehellä on nyt jotain pään sisäisiä ongelmia ja hän yrittää paeta niitä "olemalla hyödyllinen". Tottakai ymmärrän, että jos tekemistä on, niin haluaa ne tehdä, mutta vastapainoksi pitää osata myös rentoutua. Tuollainen työnteko on jo jotenkin maanista ja juontaa juurensa varmasti lapsuudesta.

Jossakin vaiheessa tuollaisella ihmisellä pakka ja pää hajoaa. Kyn mikään ei enää riitä, oma työ ei enää tyydytä ja mikään ei tunnu miltään, niin tulee täydellinen romahdus. Työnarkomaanius on vakava sairaus ja siitä ei välttämättä omin avuin pois pääse. Eikä edes perheen avulla, vaan tarvitaan ammattiapua, jotta tilanne normalisoituu. Ajatukset ovat hommissa koko ajan kiinni ja yötkin menevät hommia miettiessä.

Listaa ap vaikka viikon ajan miehen tekemät työt, niihin mennyt aika, aikakin miehen ajatukset ovatsevästi töissä ja perheen kanssa vietetty hyvä rento vapaa-aika. Sinun ei tarvitse ymmärtää kaikkea, mutta yritä vielä.

Ei siinä pää ole sekaisin, se nyt vaan on niin, että perhe- tai parisuhdeaika ei jaksa kauan kiinnostaa. Tämänkin naiset kääntävät mielenterveyden ongelmaksi, ehkä jopa sairaudeksi.

Meillä akka tuijottaa töllöä vaan pakollisten tekemisten jälkeen, ei vie lasta pihalle, ei tee mitään sen kanssa.

Lapsi ei saa edes osallistua ruuanlaittoon, sen pitää istua pöydässä kiltisti odottamassa, ruokakin on pilkottu valmiiksi ettei tule sotkua.

Ei seksiä ei mitään, äm-mä vaan makaa sohvalla, puhelin kädessä tuijottaa töllöä.

Vierailija kirjoitti:

Hei koittakaa puhua asiaa kunnolla auki, jotta tiedätte millainen merkitys tekemisellä/yhdessäololla kummallekin on. Ja voisitko itsekin mennä joskus miehen kanssa puuhailemaan? Yhteinen tekeminen yhdistää. Jos et osaa remppoja erityisemmin tehdä, niin mies saattaa nauttia suuresti, kun pääsee sua opastamaan. Ja jos taas tykkää enemmän tehdä itsekseen, voit sinä puuhata jotain omiasi siinä vieressä.

Mutta kannattaa puhua, sillä pitkän päälle tuollainen erilläänolo saattaa hajottaa koko perheen. Sitä mieskään tuskin toivoo, teidän eteennehän hän asioita tekee. On kait sekin tiettyä tapaa osoittaa rakkautta?

Kiitos kommentista. Täytyy yrittää vielä puhua ilman vastakkainasettelua. Olen siis usein puhunut, mutta keskustelu kääntyy usein siihen, että mies syyttää minua siitä, että en tee tarpeeksi kodin remonttien tms eteen. En kuitenkaan ymmärrä miksi projekteja pitää hoitaa koko ajan (aina siis miehellä joku kiire päällä), ja olisi kiva tehdä perheenä kivoja asioita yhdessä. Erityisesti nyt lomalla tämä ristiriita kärjistynyt.

Mulla ja mun miehellä on asioita joita tykkäämme tehdä. Miehelläni se on soittaminen, ja kah, niinpä minullakin! Eli kun toinen ottaa soittimen käteen, ei kauaa, niin toisellakin on, ja siinä vierähtääkin pari tuntia. Tuo jos mikä on parisuhdeaikaa. Pidetään molemmat uimisesta, joten käydään näin helteillä lähes joka ilta uimassa. Molemmat tykätään tehdä käsillä, ja aina ollaan kahdestaan tekemässä pikkuremppaa. 

Kun ottaa puolison jonka kanssa on samoja mielenkiinnon kohteita, niin se parisuhdeaika, ja yhdessätekeäminen joka sitä suhdetta vahvistaa, tulee kuin automaattisesti. Eli pitäisi miettiä että jos itse haluaa vain katsoa tvtä ja toinen haluaa värkätä autoja, että onko siinä suhteessa sitten mitään järkeä. Ainakaan alkaa lapsia siihen värkkäämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että miehellä on nyt jotain pään sisäisiä ongelmia ja hän yrittää paeta niitä "olemalla hyödyllinen". Tottakai ymmärrän, että jos tekemistä on, niin haluaa ne tehdä, mutta vastapainoksi pitää osata myös rentoutua. Tuollainen työnteko on jo jotenkin maanista ja juontaa juurensa varmasti lapsuudesta.

Jossakin vaiheessa tuollaisella ihmisellä pakka ja pää hajoaa. Kyn mikään ei enää riitä, oma työ ei enää tyydytä ja mikään ei tunnu miltään, niin tulee täydellinen romahdus. Työnarkomaanius on vakava sairaus ja siitä ei välttämättä omin avuin pois pääse. Eikä edes perheen avulla, vaan tarvitaan ammattiapua, jotta tilanne normalisoituu. Ajatukset ovat hommissa koko ajan kiinni ja yötkin menevät hommia miettiessä.

Listaa ap vaikka viikon ajan miehen tekemät työt, niihin mennyt aika, aikakin miehen ajatukset ovatsevästi töissä ja perheen kanssa vietetty hyvä rento vapaa-aika. Sinun ei tarvitse ymmärtää kaikkea, mutta yritä vielä.

Ei siinä pää ole sekaisin, se nyt vaan on niin, että perhe- tai parisuhdeaika ei jaksa kauan kiinnostaa. Tämänkin naiset kääntävät mielenterveyden ongelmaksi, ehkä jopa sairaudeksi.

Miksi perhe- tai parisuhdeaika ei kiinnosta? Itselle nämä elämän tärkeimmät asiat!

Mulle kelpaisi ap:n mies. Nyt teen talon huolto- ja remppahommia yksin, hyvin voisin tehdä miehenkin kanssa, tai antaa miehen tehdä ja mennä "apupojaksi", tai toimia muonittajana. Kaikki kelpaisi. Voisin myös antaa miehelle rauhan puuhailla itsekseen, ja itse viettää aikaa lapsien tai lastenlasten tai koirien kanssa. Miksi miehet valitsee aina noi vaikeat akat, kun meitä mukaviakin on tarjolla? Ja usein olemme jopa nätimpiäkin. Pitää vaan ottaa se pirttihirmu tai itsekäs "minäminä ja minuntunteet".

Minusta tuollainen on ankeaa. Kyllä miehellä pitäisi olla varaa palkata pääosaan töistä joku, ja omistaa aikaansa läheisilleen.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Mulla ja mun miehellä on asioita joita tykkäämme tehdä. Miehelläni se on soittaminen, ja kah, niinpä minullakin! Eli kun toinen ottaa soittimen käteen, ei kauaa, niin toisellakin on, ja siinä vierähtääkin pari tuntia. Tuo jos mikä on parisuhdeaikaa. Pidetään molemmat uimisesta, joten käydään näin helteillä lähes joka ilta uimassa. Molemmat tykätään tehdä käsillä, ja aina ollaan kahdestaan tekemässä pikkuremppaa. 

Kun ottaa puolison jonka kanssa on samoja mielenkiinnon kohteita, niin se parisuhdeaika, ja yhdessätekeäminen joka sitä suhdetta vahvistaa, tulee kuin automaattisesti. Eli pitäisi miettiä että jos itse haluaa vain katsoa tvtä ja toinen haluaa värkätä autoja, että onko siinä suhteessa sitten mitään järkeä. Ainakaan alkaa lapsia siihen värkkäämään.

Kiitos kommentista. Tuo TV:n katselu on nyt ylikorostunut, se oli vain yksi esimerkki :). Lapsen kanssa käymme uimassa, leivotaan, kerätään marjoja, käyty huvipuistossa jne. Mies ei lähde juurikaan mukaan tai sitten on kärmeissään näistä projekteistaan varastetusta ajasta. Aiemmin liikuimme miehen kanssa yhdessä, mutta noiden lajien harrastaminen ei oikein luonnistu lapsen kanssa. Ennen emme asuneet ok-taloassa ja mies ei paennut talliin...

Vierailija kirjoitti:

Lisäys vielä, että lapsen kanssa viettää aikaa lähinnä niin, että lapsi mukana askareissaan.

Tosi hyvä että ottaa lapsen mukaan. Työntekoa seuraamalla ja kokeilemalla lapsi oppii paljon taitoja ja alkaa pitää itse tekemistä hyvänä asiana. Varmasti moni lapsi jää tällaisesta paitsi perheissä joissa ei tehdä mitään käden taitoja vaativaa.

Sinulla on hyvä mies. Toivottavasti saat oman pääsi kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuollainen on ankeaa. Kyllä miehellä pitäisi olla varaa palkata pääosaan töistä joku, ja omistaa aikaansa läheisilleen.

t.kristallikissa

Minäkin koen nykyisen tilanteen ankeaksi ja ykinäiseksi. Olenkin ehdottanut, voisimmeko muuttaa kerrostaloon, mutta mies ei missään nimessä suostu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että miehellä on nyt jotain pään sisäisiä ongelmia ja hän yrittää paeta niitä "olemalla hyödyllinen". Tottakai ymmärrän, että jos tekemistä on, niin haluaa ne tehdä, mutta vastapainoksi pitää osata myös rentoutua. Tuollainen työnteko on jo jotenkin maanista ja juontaa juurensa varmasti lapsuudesta.

Jossakin vaiheessa tuollaisella ihmisellä pakka ja pää hajoaa. Kyn mikään ei enää riitä, oma työ ei enää tyydytä ja mikään ei tunnu miltään, niin tulee täydellinen romahdus. Työnarkomaanius on vakava sairaus ja siitä ei välttämättä omin avuin pois pääse. Eikä edes perheen avulla, vaan tarvitaan ammattiapua, jotta tilanne normalisoituu. Ajatukset ovat hommissa koko ajan kiinni ja yötkin menevät hommia miettiessä.

Listaa ap vaikka viikon ajan miehen tekemät työt, niihin mennyt aika, aikakin miehen ajatukset ovatsevästi töissä ja perheen kanssa vietetty hyvä rento vapaa-aika. Sinun ei tarvitse ymmärtää kaikkea, mutta yritä vielä.

Ei siinä pää ole sekaisin, se nyt vaan on niin, että perhe- tai parisuhdeaika ei jaksa kauan kiinnostaa. Tämänkin naiset kääntävät mielenterveyden ongelmaksi, ehkä jopa sairaudeksi.

Et taida tuntea yhtään työnarkomaania? Tunnetko edes yrittäjiä, joiden elämä on 24/7 pelkkää yritystä? Et ilmeisesti.

Tekeekö mies oikeasti jotain hyödyllistä? Vai onko joku auton rassaaminen vain toissijaista toimintaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäys vielä, että lapsen kanssa viettää aikaa lähinnä niin, että lapsi mukana askareissaan.

Tosi hyvä että ottaa lapsen mukaan. Työntekoa seuraamalla ja kokeilemalla lapsi oppii paljon taitoja ja alkaa pitää itse tekemistä hyvänä asiana. Varmasti moni lapsi jää tällaisesta paitsi perheissä joissa ei tehdä mitään käden taitoja vaativaa.

Sinulla on hyvä mies. Toivottavasti saat oman pääsi kuntoon.

Joopa joo, asiaa ymmärtämättömät taas syyllistävät ja kääntävät asian muiden syyksi.

Voihan sitä yhteistä liikuntaharrastusta jatkaa kotosallakin/tallissa vaikka kahvakuulatreeneillä tms, johon voi kaikki halukkaat osallistua. Tallissa voi myös maalata, neuloa, lukea kirjoja ääneen ja sitten keskustella miehen kanssa niistä.

Ja jos sulle ei oo aivan kauhistuttava ajatus auttaa miestä jossain rempassa, niin mene toki mukaan! Saatat tykätäkin.

Myötämielisyyden vallitessa myös miehesi saattaa ymmärtää paremmin syyt sille, minkä vuoksi haluat viettää perhe/kahdenkeskistä aikaa. Että mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä, millaista elämää sinä haluaisit viettää hänen ja perheen kanssa. Hyvää kesänjatkoa teille!

Oma isänikin oli toimelias, mutta teki sellaisia hommia, joihin sai kumppaninsa mukaan. Se on oikea tyyli. Lopuista paskaisista töistä voi maksaa muille.

t.kristallikissa

Minulla on hieman samanlainen tilanne, joskin miesystäväni kyllä nauttii seurastani ja tekee asioita kanssani. Meillä ei vain vapaa-ajan käyttöä koskevat toiveet sikäli kohtaa, että mies on tulevaisuudessa perimässä suvun kesäpaikan, jota hän kunnostaa kaiken vapaa-aikansa. Kyseessä on kuivanmaan mökki ilman mitään mukavuuksia. Koko suku on raahannut vuosikymmenien ajan mökille säilytykseen kaikenlaista tarpeetonta roinaa, eikä kenelläkään ole ollut aikaa tai motivaatiota tehdä mökillä mitään kunnostustöitä moneen vuoteen.

Suhteemme on melko tuore, eikä minulla ole mökkiin mitään tunnesidettä. En viihdy mökillä, sillä minun näkökulmastani kyse on purkukuntoisesta mörskästä, jossa pitää kaikki tehdä pilkulleen niin kuin on aina tehty. Kun mökillä ollaan isommalla porukalla miehen suvun kesken, minun odotetaan tekevän mökillä "naisten töitä", mutta annetaan ymmärtää, että teen kaiken tiskaamisesta lähtien väärin. Koinsyömiä, haisevia vilttejä ei voi vaihtaa uusiin ja niin edelleen.

Miehellä on siis haave mökin "palauttamisesta loistoonsa", ja kaikki hänen aikansa ja rahansa menee remonttiin niin, että muihin kesäaktiviteetteihin ei ole mahdollisuutta. Sen jälkeen, kun remontti joskus valmistuu, mies toivoo, että viettäisimme kesät mökillä. Itse en ole mikään mökki-ihminen, eikä esimerkiksi puutarhanhoito kiinnosta minua yhtään. Jos mökin lähellä olisi edes järvi, meri tai vaikka joki, voisin sentään uida.

Kuulostaa varmaan hölmöltä ja pikkumaiselta, mutta oikeasti mietin suhteemme tulevaisuutta tämän asian vuoksi. Miehelle sopisi paremmin joku remppahenkinen mökkeilijänainen ja minulle taas kaupunkielämästä nauttiva mies.

Mitä mies siis tekee? Onko tekemiset oikeasti välttämättömiä ja hyödyllisiä? Jos hän vaikka rassaa autoa, niin onko se sellaista, mikä on pakko tehdä vai vain huvin vuoksi?