Lue keskustelun säännöt.
Häiritseekö lapsia saanutta koskaan se, ettei tiedä mikä omasta kasvusta on sitä, että on saanut lapsia ja mikä ei?
25.07.2018 |
Itse olen 34-vuotias lapseton, ja pystyn hyvin havainnoimaan omaa kypsymistä, kasvua ja kehitystä. Ajattelun mustavalkoisuuden lientymistä, turvallisuushakuisuutta, lempeää hyväksyntää montaa asiaa kohtaan. Jne. Varsinkin viimeisen 4 vuoden aikana koen muuttuneeni todella paljon!
Lapsethan kasvattaa, niin aina sanotaan, mutta entäs jos ei oikeastaan niin paljon?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Ei kai kukaan tee lapsia itselleen opettajaksi.
No ei tietenkään! Ei mulla ole tässä mitään kantaa, kunhan pohdin.
Mä taisin tehdä. Mä en ole koskaan hyväksynyt ajatusta, että lapset tehdään, jotta he voisivat hoitaa vanhempiaan vanhoina tai tuoda seuraa omaan yksinäisyyteen. Mun mielestä se ei ole lapsen tehtävä ja on epärealistista olettaa, että elämä menee joidenkin " normien" mukaisesti. Mä halusin lapsen, jotta voisin kokea äitiyden (eli kasvaa ja oppia ihmisenä, rakastaa) ja nähdä ja opastaa toisen ihmisen kasvua samalla itse oppien. Mä varauduin muun muassa myös siihen, että lapsi voi syntyessään olla vammainen tai se voi aikuistuessaan muuttaa ulkomaille, olla huumeongelmainen jne. Lapsi on vasta kaksi, mutta mä oon todellakin kasvanut ja oppinut paljon nopeammalla tahdilla kuin ilman lasta. Yllättävänkin konkreettisia asioita: siivousta, ajan ja tavaroiden organisointia, kokkausta, painonhallintaa ilman liikuntaa, rohkeampaa sijoittamista lapsen tulevaisuuden varalle.
Henkisellä tasolla mm. en enää huolehdi tulevasta vaan nautin tästä hetkestä, olen sallivampi/ymmärtäväisempi parisuhteessa, toimin enemmän jaksamiseni rajoilla ja samalla kasvattanut hurjasti omia jaksamisen rajoja, lapsuuden traumat ovat muuttuneet pieniksi enkä jaksa turhasta enää murehtia, osaan keskittyä olennaiseen, työ on menettänyt merkitystään elämän keskipisteenä ja työstressi vähentynyt, rahan ja tavaran arvostus pienentynyt, enkä hae tavaran ostamisella enää onnea, päivät täyttyvät touhuamisella, yhdessä tekemisellä ja päivissä on enemmän elämää.
Mä taas tajusin lasten myötä, miten maata päin painettu mä olen omassa elämässäni miestä myöten, jätin lapset miehelle, menin terapiaan ja aloin itsenäistyä. Lapset ei kiinnosta mua enää ollenkaan. Lapsuudessani on myös traumoja. Niin kauan kun olin lasten seurassa liikkuminen, syöminen ja kaikki meni ihan epäterveelliseksi. N suosittele kenellekään. Mutta hyvin lasten ansiosta tosiaan kasvaa ihmisenä ja alkaa löytää sitä mitä haluaa.
Äitihullu prkl! Suurin osa ihmisistä suhtautuu vanhemmuuteen vastuullisemmin kuin sinä. Jättää vaikkapa ne lapset hankkimatta, jollei paukkuja kasvatustyöhön ole.
Sitäpaitsi vanhempi, joka ajattelee lapset vain kasvatustyönä, on paska vanhempi. Just sellainen, kuin minun äitini. Siitäpä kaikki traumani ovatkin peräisin, ei mitään sävyjä rakkaudesta siinä, pelkkä kasvatustyö. Sen nyt voi hoitaa aivan kuka tahansa.
Ei kuka hyvänsä: selvästikään se ei sinulta onnistu. Olet vielä paljon omaa äitiäsi huonompi vanhempi, koska et pysty pitämään huolta lapsistasi.
Pystynhän, ja näin en aiheuta hille samanlaisia traumoja, jotka pilaavat elämän ja joista selviytyä, senkin kusipäää. Olen heille paljon parempi äiti, kuin mun äitini. Hänen "huolenpitoaan" ei ois kukaan lapsi tarvinnut, paitsi ehkä sinä, koska et ansaitse rakkautta, koska olet tuollainen paska-kusipää. Mä pidän mun lapsistani hyvää huolta, vaikka elänkinnomaa elämääni, en heidän kauttaan. Kadehdi sitä :D
Miten pidät lapsistasi huolta? Et maksa elatusmaksuja. Et ole kertaakaan ottanut heitä molempia luoksesi edes tunniksi viimeisen vuoden aikana
Kotona asuessa et tehnyt heille ruokaa. Et leikkinyt. Et tehnyt yhtään mitään
Miksi valehtelet itsellesi. Sinä olet maa7lman huonoin äiti. Epä-äiti
Maksan lasten isälle noin 500e/kk, eihän se ole elarit, mutta älä sä sitä nuija itke. Siten pidän huolta, lisäksi olen hankkinut meille (yhteiskunnan lälläslää maksamaa) perheterapiaa yms.
Maksatko sen 500 isän tilille lasten elatusta varten. Et maksa vaan lapset elää alle köyhyysrajan. Olet kamala ihminen
Ja terapia on pojan toistuvan masennuksen vuoksi. Älä kaappaa sitä minä minä minä
Mitä sillä on väliä mille tilille ja millä saatesanoilla, oot säkin aivan saaatanan urpo. Ei sillä ole väliä, mille tilille maksan, sillä on, että se raha menee miehelle lapsia varten. Päättäköön itse miten ne rahat käyttää, niinhän elareissakin tehdään. Yhteiskunta ei huomioi vanhemman saamia elatusapuja onneksi asumistuissa :)
Se raha menee sinun tyhjän talosi maksam7seen. Et suostu itsekkäistä syistä sitä myymään
Penniäkään et anna lasten elatukseen
Se on väärin. Mies elättää sinun lapsesi yksin peruspäivärahalla. Elävät alle köyhyysrajan. Mutta ei se sinua kiinnosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Ei kai kukaan tee lapsia itselleen opettajaksi.
No ei tietenkään! Ei mulla ole tässä mitään kantaa, kunhan pohdin.
Mä taisin tehdä. Mä en ole koskaan hyväksynyt ajatusta, että lapset tehdään, jotta he voisivat hoitaa vanhempiaan vanhoina tai tuoda seuraa omaan yksinäisyyteen. Mun mielestä se ei ole lapsen tehtävä ja on epärealistista olettaa, että elämä menee joidenkin " normien" mukaisesti. Mä halusin lapsen, jotta voisin kokea äitiyden (eli kasvaa ja oppia ihmisenä, rakastaa) ja nähdä ja opastaa toisen ihmisen kasvua samalla itse oppien. Mä varauduin muun muassa myös siihen, että lapsi voi syntyessään olla vammainen tai se voi aikuistuessaan muuttaa ulkomaille, olla huumeongelmainen jne. Lapsi on vasta kaksi, mutta mä oon todellakin kasvanut ja oppinut paljon nopeammalla tahdilla kuin ilman lasta. Yllättävänkin konkreettisia asioita: siivousta, ajan ja tavaroiden organisointia, kokkausta, painonhallintaa ilman liikuntaa, rohkeampaa sijoittamista lapsen tulevaisuuden varalle.
Henkisellä tasolla mm. en enää huolehdi tulevasta vaan nautin tästä hetkestä, olen sallivampi/ymmärtäväisempi parisuhteessa, toimin enemmän jaksamiseni rajoilla ja samalla kasvattanut hurjasti omia jaksamisen rajoja, lapsuuden traumat ovat muuttuneet pieniksi enkä jaksa turhasta enää murehtia, osaan keskittyä olennaiseen, työ on menettänyt merkitystään elämän keskipisteenä ja työstressi vähentynyt, rahan ja tavaran arvostus pienentynyt, enkä hae tavaran ostamisella enää onnea, päivät täyttyvät touhuamisella, yhdessä tekemisellä ja päivissä on enemmän elämää.
Mä taas tajusin lasten myötä, miten maata päin painettu mä olen omassa elämässäni miestä myöten, jätin lapset miehelle, menin terapiaan ja aloin itsenäistyä. Lapset ei kiinnosta mua enää ollenkaan. Lapsuudessani on myös traumoja. Niin kauan kun olin lasten seurassa liikkuminen, syöminen ja kaikki meni ihan epäterveelliseksi. N suosittele kenellekään. Mutta hyvin lasten ansiosta tosiaan kasvaa ihmisenä ja alkaa löytää sitä mitä haluaa.
Äitihullu prkl! Suurin osa ihmisistä suhtautuu vanhemmuuteen vastuullisemmin kuin sinä. Jättää vaikkapa ne lapset hankkimatta, jollei paukkuja kasvatustyöhön ole.
Sitäpaitsi vanhempi, joka ajattelee lapset vain kasvatustyönä, on paska vanhempi. Just sellainen, kuin minun äitini. Siitäpä kaikki traumani ovatkin peräisin, ei mitään sävyjä rakkaudesta siinä, pelkkä kasvatustyö. Sen nyt voi hoitaa aivan kuka tahansa.
Ei kuka hyvänsä: selvästikään se ei sinulta onnistu. Olet vielä paljon omaa äitiäsi huonompi vanhempi, koska et pysty pitämään huolta lapsistasi.
Pystynhän, ja näin en aiheuta hille samanlaisia traumoja, jotka pilaavat elämän ja joista selviytyä, senkin kusipäää. Olen heille paljon parempi äiti, kuin mun äitini. Hänen "huolenpitoaan" ei ois kukaan lapsi tarvinnut, paitsi ehkä sinä, koska et ansaitse rakkautta, koska olet tuollainen paska-kusipää. Mä pidän mun lapsistani hyvää huolta, vaikka elänkinnomaa elämääni, en heidän kauttaan. Kadehdi sitä :D
Miten pidät lapsistasi huolta? Et maksa elatusmaksuja. Et ole kertaakaan ottanut heitä molempia luoksesi edes tunniksi viimeisen vuoden aikana
Kotona asuessa et tehnyt heille ruokaa. Et leikkinyt. Et tehnyt yhtään mitään
Miksi valehtelet itsellesi. Sinä olet maa7lman huonoin äiti. Epä-äiti
Maksan lasten isälle noin 500e/kk, eihän se ole elarit, mutta älä sä sitä nuija itke. Siten pidän huolta, lisäksi olen hankkinut meille (yhteiskunnan lälläslää maksamaa) perheterapiaa yms.
Maksatko sen 500 isän tilille lasten elatusta varten. Et maksa vaan lapset elää alle köyhyysrajan. Olet kamala ihminen
Ja terapia on pojan toistuvan masennuksen vuoksi. Älä kaappaa sitä minä minä minä
Mitä sillä on väliä mille tilille ja millä saatesanoilla, oot säkin aivan saaatanan urpo. Ei sillä ole väliä, mille tilille maksan, sillä on, että se raha menee miehelle lapsia varten. Päättäköön itse miten ne rahat käyttää, niinhän elareissakin tehdään. Yhteiskunta ei huomioi vanhemman saamia elatusapuja onneksi asumistuissa :)
Se raha menee sinun tyhjän talosi maksam7seen. Et suostu itsekkäistä syistä sitä myymään
Penniäkään et anna lasten elatukseen
Se on väärin. Mies elättää sinun lapsesi yksin peruspäivärahalla. Elävät alle köyhyysrajan. Mutta ei se sinua kiinnosta
Ei mene, se ei edes ole tuossa summassa. Mutta lapsilisät on.
Mä maksan taloa perinnöllä, en tuloillani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Ei kai kukaan tee lapsia itselleen opettajaksi.
No ei tietenkään! Ei mulla ole tässä mitään kantaa, kunhan pohdin.
Mä taisin tehdä. Mä en ole koskaan hyväksynyt ajatusta, että lapset tehdään, jotta he voisivat hoitaa vanhempiaan vanhoina tai tuoda seuraa omaan yksinäisyyteen. Mun mielestä se ei ole lapsen tehtävä ja on epärealistista olettaa, että elämä menee joidenkin " normien" mukaisesti. Mä halusin lapsen, jotta voisin kokea äitiyden (eli kasvaa ja oppia ihmisenä, rakastaa) ja nähdä ja opastaa toisen ihmisen kasvua samalla itse oppien. Mä varauduin muun muassa myös siihen, että lapsi voi syntyessään olla vammainen tai se voi aikuistuessaan muuttaa ulkomaille, olla huumeongelmainen jne. Lapsi on vasta kaksi, mutta mä oon todellakin kasvanut ja oppinut paljon nopeammalla tahdilla kuin ilman lasta. Yllättävänkin konkreettisia asioita: siivousta, ajan ja tavaroiden organisointia, kokkausta, painonhallintaa ilman liikuntaa, rohkeampaa sijoittamista lapsen tulevaisuuden varalle.
Henkisellä tasolla mm. en enää huolehdi tulevasta vaan nautin tästä hetkestä, olen sallivampi/ymmärtäväisempi parisuhteessa, toimin enemmän jaksamiseni rajoilla ja samalla kasvattanut hurjasti omia jaksamisen rajoja, lapsuuden traumat ovat muuttuneet pieniksi enkä jaksa turhasta enää murehtia, osaan keskittyä olennaiseen, työ on menettänyt merkitystään elämän keskipisteenä ja työstressi vähentynyt, rahan ja tavaran arvostus pienentynyt, enkä hae tavaran ostamisella enää onnea, päivät täyttyvät touhuamisella, yhdessä tekemisellä ja päivissä on enemmän elämää.
Mä taas tajusin lasten myötä, miten maata päin painettu mä olen omassa elämässäni miestä myöten, jätin lapset miehelle, menin terapiaan ja aloin itsenäistyä. Lapset ei kiinnosta mua enää ollenkaan. Lapsuudessani on myös traumoja. Niin kauan kun olin lasten seurassa liikkuminen, syöminen ja kaikki meni ihan epäterveelliseksi. N suosittele kenellekään. Mutta hyvin lasten ansiosta tosiaan kasvaa ihmisenä ja alkaa löytää sitä mitä haluaa.
Äitihullu prkl! Suurin osa ihmisistä suhtautuu vanhemmuuteen vastuullisemmin kuin sinä. Jättää vaikkapa ne lapset hankkimatta, jollei paukkuja kasvatustyöhön ole.
Sitäpaitsi vanhempi, joka ajattelee lapset vain kasvatustyönä, on paska vanhempi. Just sellainen, kuin minun äitini. Siitäpä kaikki traumani ovatkin peräisin, ei mitään sävyjä rakkaudesta siinä, pelkkä kasvatustyö. Sen nyt voi hoitaa aivan kuka tahansa.
Ei kuka hyvänsä: selvästikään se ei sinulta onnistu. Olet vielä paljon omaa äitiäsi huonompi vanhempi, koska et pysty pitämään huolta lapsistasi.
Pystynhän, ja näin en aiheuta hille samanlaisia traumoja, jotka pilaavat elämän ja joista selviytyä, senkin kusipäää. Olen heille paljon parempi äiti, kuin mun äitini. Hänen "huolenpitoaan" ei ois kukaan lapsi tarvinnut, paitsi ehkä sinä, koska et ansaitse rakkautta, koska olet tuollainen paska-kusipää. Mä pidän mun lapsistani hyvää huolta, vaikka elänkinnomaa elämääni, en heidän kauttaan. Kadehdi sitä :D
Miten pidät lapsistasi huolta? Et maksa elatusmaksuja. Et ole kertaakaan ottanut heitä molempia luoksesi edes tunniksi viimeisen vuoden aikana
Kotona asuessa et tehnyt heille ruokaa. Et leikkinyt. Et tehnyt yhtään mitään
Miksi valehtelet itsellesi. Sinä olet maa7lman huonoin äiti. Epä-äiti
Maksan lasten isälle noin 500e/kk, eihän se ole elarit, mutta älä sä sitä nuija itke. Siten pidän huolta, lisäksi olen hankkinut meille (yhteiskunnan lälläslää maksamaa) perheterapiaa yms.
Maksatko sen 500 isän tilille lasten elatusta varten. Et maksa vaan lapset elää alle köyhyysrajan. Olet kamala ihminen
Ja terapia on pojan toistuvan masennuksen vuoksi. Älä kaappaa sitä minä minä minä
Mitä sillä on väliä mille tilille ja millä saatesanoilla, oot säkin aivan saaatanan urpo. Ei sillä ole väliä, mille tilille maksan, sillä on, että se raha menee miehelle lapsia varten. Päättäköön itse miten ne rahat käyttää, niinhän elareissakin tehdään. Yhteiskunta ei huomioi vanhemman saamia elatusapuja onneksi asumistuissa :)
Se raha menee sinun tyhjän talosi maksam7seen. Et suostu itsekkäistä syistä sitä myymään
Penniäkään et anna lasten elatukseen
Se on väärin. Mies elättää sinun lapsesi yksin peruspäivärahalla. Elävät alle köyhyysrajan. Mutta ei se sinua kiinnosta
Säälittävä vinkuja :D Tiedoksi sitten, että tällä vinkujalla on jalkojensa välissä hyödytön nakki :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Ei kai kukaan tee lapsia itselleen opettajaksi.
No ei tietenkään! Ei mulla ole tässä mitään kantaa, kunhan pohdin.
Mä taisin tehdä. Mä en ole koskaan hyväksynyt ajatusta, että lapset tehdään, jotta he voisivat hoitaa vanhempiaan vanhoina tai tuoda seuraa omaan yksinäisyyteen. Mun mielestä se ei ole lapsen tehtävä ja on epärealistista olettaa, että elämä menee joidenkin " normien" mukaisesti. Mä halusin lapsen, jotta voisin kokea äitiyden (eli kasvaa ja oppia ihmisenä, rakastaa) ja nähdä ja opastaa toisen ihmisen kasvua samalla itse oppien. Mä varauduin muun muassa myös siihen, että lapsi voi syntyessään olla vammainen tai se voi aikuistuessaan muuttaa ulkomaille, olla huumeongelmainen jne. Lapsi on vasta kaksi, mutta mä oon todellakin kasvanut ja oppinut paljon nopeammalla tahdilla kuin ilman lasta. Yllättävänkin konkreettisia asioita: siivousta, ajan ja tavaroiden organisointia, kokkausta, painonhallintaa ilman liikuntaa, rohkeampaa sijoittamista lapsen tulevaisuuden varalle.
Henkisellä tasolla mm. en enää huolehdi tulevasta vaan nautin tästä hetkestä, olen sallivampi/ymmärtäväisempi parisuhteessa, toimin enemmän jaksamiseni rajoilla ja samalla kasvattanut hurjasti omia jaksamisen rajoja, lapsuuden traumat ovat muuttuneet pieniksi enkä jaksa turhasta enää murehtia, osaan keskittyä olennaiseen, työ on menettänyt merkitystään elämän keskipisteenä ja työstressi vähentynyt, rahan ja tavaran arvostus pienentynyt, enkä hae tavaran ostamisella enää onnea, päivät täyttyvät touhuamisella, yhdessä tekemisellä ja päivissä on enemmän elämää.
Mä taas tajusin lasten myötä, miten maata päin painettu mä olen omassa elämässäni miestä myöten, jätin lapset miehelle, menin terapiaan ja aloin itsenäistyä. Lapset ei kiinnosta mua enää ollenkaan. Lapsuudessani on myös traumoja. Niin kauan kun olin lasten seurassa liikkuminen, syöminen ja kaikki meni ihan epäterveelliseksi. N suosittele kenellekään. Mutta hyvin lasten ansiosta tosiaan kasvaa ihmisenä ja alkaa löytää sitä mitä haluaa.
Äitihullu prkl! Suurin osa ihmisistä suhtautuu vanhemmuuteen vastuullisemmin kuin sinä. Jättää vaikkapa ne lapset hankkimatta, jollei paukkuja kasvatustyöhön ole.
Sitäpaitsi vanhempi, joka ajattelee lapset vain kasvatustyönä, on paska vanhempi. Just sellainen, kuin minun äitini. Siitäpä kaikki traumani ovatkin peräisin, ei mitään sävyjä rakkaudesta siinä, pelkkä kasvatustyö. Sen nyt voi hoitaa aivan kuka tahansa.
Ei kuka hyvänsä: selvästikään se ei sinulta onnistu. Olet vielä paljon omaa äitiäsi huonompi vanhempi, koska et pysty pitämään huolta lapsistasi.
Pystynhän, ja näin en aiheuta hille samanlaisia traumoja, jotka pilaavat elämän ja joista selviytyä, senkin kusipäää. Olen heille paljon parempi äiti, kuin mun äitini. Hänen "huolenpitoaan" ei ois kukaan lapsi tarvinnut, paitsi ehkä sinä, koska et ansaitse rakkautta, koska olet tuollainen paska-kusipää. Mä pidän mun lapsistani hyvää huolta, vaikka elänkinnomaa elämääni, en heidän kauttaan. Kadehdi sitä :D
Miten pidät lapsistasi huolta? Et maksa elatusmaksuja. Et ole kertaakaan ottanut heitä molempia luoksesi edes tunniksi viimeisen vuoden aikana
Kotona asuessa et tehnyt heille ruokaa. Et leikkinyt. Et tehnyt yhtään mitään
Miksi valehtelet itsellesi. Sinä olet maa7lman huonoin äiti. Epä-äiti
Maksan lasten isälle noin 500e/kk, eihän se ole elarit, mutta älä sä sitä nuija itke. Siten pidän huolta, lisäksi olen hankkinut meille (yhteiskunnan lälläslää maksamaa) perheterapiaa yms.
Maksatko sen 500 isän tilille lasten elatusta varten. Et maksa vaan lapset elää alle köyhyysrajan. Olet kamala ihminen
Ja terapia on pojan toistuvan masennuksen vuoksi. Älä kaappaa sitä minä minä minä
Mitä sillä on väliä mille tilille ja millä saatesanoilla, oot säkin aivan saaatanan urpo. Ei sillä ole väliä, mille tilille maksan, sillä on, että se raha menee miehelle lapsia varten. Päättäköön itse miten ne rahat käyttää, niinhän elareissakin tehdään. Yhteiskunta ei huomioi vanhemman saamia elatusapuja onneksi asumistuissa :)
Se raha menee sinun tyhjän talosi maksam7seen. Et suostu itsekkäistä syistä sitä myymään
Penniäkään et anna lasten elatukseen
Se on väärin. Mies elättää sinun lapsesi yksin peruspäivärahalla. Elävät alle köyhyysrajan. Mutta ei se sinua kiinnosta
Ei mene, se ei edes ole tuossa summassa. Mutta lapsilisät on.
Sinä maksat isälle lapsilisät...
Eli hän ainoana elättäjänä ei saa edes niitä
Kuinka itsekäs olet
Miksi lapsilisät tulevat sinulle kun lapsia et edes tapaa. Etkä maksa mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Ei kai kukaan tee lapsia itselleen opettajaksi.
No ei tietenkään! Ei mulla ole tässä mitään kantaa, kunhan pohdin.
Mä taisin tehdä. Mä en ole koskaan hyväksynyt ajatusta, että lapset tehdään, jotta he voisivat hoitaa vanhempiaan vanhoina tai tuoda seuraa omaan yksinäisyyteen. Mun mielestä se ei ole lapsen tehtävä ja on epärealistista olettaa, että elämä menee joidenkin " normien" mukaisesti. Mä halusin lapsen, jotta voisin kokea äitiyden (eli kasvaa ja oppia ihmisenä, rakastaa) ja nähdä ja opastaa toisen ihmisen kasvua samalla itse oppien. Mä varauduin muun muassa myös siihen, että lapsi voi syntyessään olla vammainen tai se voi aikuistuessaan muuttaa ulkomaille, olla huumeongelmainen jne. Lapsi on vasta kaksi, mutta mä oon todellakin kasvanut ja oppinut paljon nopeammalla tahdilla kuin ilman lasta. Yllättävänkin konkreettisia asioita: siivousta, ajan ja tavaroiden organisointia, kokkausta, painonhallintaa ilman liikuntaa, rohkeampaa sijoittamista lapsen tulevaisuuden varalle.
Henkisellä tasolla mm. en enää huolehdi tulevasta vaan nautin tästä hetkestä, olen sallivampi/ymmärtäväisempi parisuhteessa, toimin enemmän jaksamiseni rajoilla ja samalla kasvattanut hurjasti omia jaksamisen rajoja, lapsuuden traumat ovat muuttuneet pieniksi enkä jaksa turhasta enää murehtia, osaan keskittyä olennaiseen, työ on menettänyt merkitystään elämän keskipisteenä ja työstressi vähentynyt, rahan ja tavaran arvostus pienentynyt, enkä hae tavaran ostamisella enää onnea, päivät täyttyvät touhuamisella, yhdessä tekemisellä ja päivissä on enemmän elämää.
Mä taas tajusin lasten myötä, miten maata päin painettu mä olen omassa elämässäni miestä myöten, jätin lapset miehelle, menin terapiaan ja aloin itsenäistyä. Lapset ei kiinnosta mua enää ollenkaan. Lapsuudessani on myös traumoja. Niin kauan kun olin lasten seurassa liikkuminen, syöminen ja kaikki meni ihan epäterveelliseksi. N suosittele kenellekään. Mutta hyvin lasten ansiosta tosiaan kasvaa ihmisenä ja alkaa löytää sitä mitä haluaa.
Äitihullu prkl! Suurin osa ihmisistä suhtautuu vanhemmuuteen vastuullisemmin kuin sinä. Jättää vaikkapa ne lapset hankkimatta, jollei paukkuja kasvatustyöhön ole.
Sitäpaitsi vanhempi, joka ajattelee lapset vain kasvatustyönä, on paska vanhempi. Just sellainen, kuin minun äitini. Siitäpä kaikki traumani ovatkin peräisin, ei mitään sävyjä rakkaudesta siinä, pelkkä kasvatustyö. Sen nyt voi hoitaa aivan kuka tahansa.
Ei kuka hyvänsä: selvästikään se ei sinulta onnistu. Olet vielä paljon omaa äitiäsi huonompi vanhempi, koska et pysty pitämään huolta lapsistasi.
Pystynhän, ja näin en aiheuta hille samanlaisia traumoja, jotka pilaavat elämän ja joista selviytyä, senkin kusipäää. Olen heille paljon parempi äiti, kuin mun äitini. Hänen "huolenpitoaan" ei ois kukaan lapsi tarvinnut, paitsi ehkä sinä, koska et ansaitse rakkautta, koska olet tuollainen paska-kusipää. Mä pidän mun lapsistani hyvää huolta, vaikka elänkinnomaa elämääni, en heidän kauttaan. Kadehdi sitä :D
Miten pidät lapsistasi huolta? Et maksa elatusmaksuja. Et ole kertaakaan ottanut heitä molempia luoksesi edes tunniksi viimeisen vuoden aikana
Kotona asuessa et tehnyt heille ruokaa. Et leikkinyt. Et tehnyt yhtään mitään
Miksi valehtelet itsellesi. Sinä olet maa7lman huonoin äiti. Epä-äiti
Maksan lasten isälle noin 500e/kk, eihän se ole elarit, mutta älä sä sitä nuija itke. Siten pidän huolta, lisäksi olen hankkinut meille (yhteiskunnan lälläslää maksamaa) perheterapiaa yms.
Maksatko sen 500 isän tilille lasten elatusta varten. Et maksa vaan lapset elää alle köyhyysrajan. Olet kamala ihminen
Ja terapia on pojan toistuvan masennuksen vuoksi. Älä kaappaa sitä minä minä minä
Mitä sillä on väliä mille tilille ja millä saatesanoilla, oot säkin aivan saaatanan urpo. Ei sillä ole väliä, mille tilille maksan, sillä on, että se raha menee miehelle lapsia varten. Päättäköön itse miten ne rahat käyttää, niinhän elareissakin tehdään. Yhteiskunta ei huomioi vanhemman saamia elatusapuja onneksi asumistuissa :)
Se raha menee sinun tyhjän talosi maksam7seen. Et suostu itsekkäistä syistä sitä myymään
Penniäkään et anna lasten elatukseen
Se on väärin. Mies elättää sinun lapsesi yksin peruspäivärahalla. Elävät alle köyhyysrajan. Mutta ei se sinua kiinnosta
Ei mene, se ei edes ole tuossa summassa. Mutta lapsilisät on.
Sinä maksat isälle lapsilisät...
Eli hän ainoana elättäjänä ei saa edes niitä
Kuinka itsekäs olet
Miksi lapsilisät tulevat sinulle kun lapsia et edes tapaa. Etkä maksa mitään
No tietenkin ne tulee äidille, njuija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Ei kai kukaan tee lapsia itselleen opettajaksi.
No ei tietenkään! Ei mulla ole tässä mitään kantaa, kunhan pohdin.
Mä taisin tehdä. Mä en ole koskaan hyväksynyt ajatusta, että lapset tehdään, jotta he voisivat hoitaa vanhempiaan vanhoina tai tuoda seuraa omaan yksinäisyyteen. Mun mielestä se ei ole lapsen tehtävä ja on epärealistista olettaa, että elämä menee joidenkin " normien" mukaisesti. Mä halusin lapsen, jotta voisin kokea äitiyden (eli kasvaa ja oppia ihmisenä, rakastaa) ja nähdä ja opastaa toisen ihmisen kasvua samalla itse oppien. Mä varauduin muun muassa myös siihen, että lapsi voi syntyessään olla vammainen tai se voi aikuistuessaan muuttaa ulkomaille, olla huumeongelmainen jne. Lapsi on vasta kaksi, mutta mä oon todellakin kasvanut ja oppinut paljon nopeammalla tahdilla kuin ilman lasta. Yllättävänkin konkreettisia asioita: siivousta, ajan ja tavaroiden organisointia, kokkausta, painonhallintaa ilman liikuntaa, rohkeampaa sijoittamista lapsen tulevaisuuden varalle.
Henkisellä tasolla mm. en enää huolehdi tulevasta vaan nautin tästä hetkestä, olen sallivampi/ymmärtäväisempi parisuhteessa, toimin enemmän jaksamiseni rajoilla ja samalla kasvattanut hurjasti omia jaksamisen rajoja, lapsuuden traumat ovat muuttuneet pieniksi enkä jaksa turhasta enää murehtia, osaan keskittyä olennaiseen, työ on menettänyt merkitystään elämän keskipisteenä ja työstressi vähentynyt, rahan ja tavaran arvostus pienentynyt, enkä hae tavaran ostamisella enää onnea, päivät täyttyvät touhuamisella, yhdessä tekemisellä ja päivissä on enemmän elämää.
Mä taas tajusin lasten myötä, miten maata päin painettu mä olen omassa elämässäni miestä myöten, jätin lapset miehelle, menin terapiaan ja aloin itsenäistyä. Lapset ei kiinnosta mua enää ollenkaan. Lapsuudessani on myös traumoja. Niin kauan kun olin lasten seurassa liikkuminen, syöminen ja kaikki meni ihan epäterveelliseksi. N suosittele kenellekään. Mutta hyvin lasten ansiosta tosiaan kasvaa ihmisenä ja alkaa löytää sitä mitä haluaa.
Äitihullu prkl! Suurin osa ihmisistä suhtautuu vanhemmuuteen vastuullisemmin kuin sinä. Jättää vaikkapa ne lapset hankkimatta, jollei paukkuja kasvatustyöhön ole.
Sitäpaitsi vanhempi, joka ajattelee lapset vain kasvatustyönä, on paska vanhempi. Just sellainen, kuin minun äitini. Siitäpä kaikki traumani ovatkin peräisin, ei mitään sävyjä rakkaudesta siinä, pelkkä kasvatustyö. Sen nyt voi hoitaa aivan kuka tahansa.
Ei kuka hyvänsä: selvästikään se ei sinulta onnistu. Olet vielä paljon omaa äitiäsi huonompi vanhempi, koska et pysty pitämään huolta lapsistasi.
Pystynhän, ja näin en aiheuta hille samanlaisia traumoja, jotka pilaavat elämän ja joista selviytyä, senkin kusipäää. Olen heille paljon parempi äiti, kuin mun äitini. Hänen "huolenpitoaan" ei ois kukaan lapsi tarvinnut, paitsi ehkä sinä, koska et ansaitse rakkautta, koska olet tuollainen paska-kusipää. Mä pidän mun lapsistani hyvää huolta, vaikka elänkinnomaa elämääni, en heidän kauttaan. Kadehdi sitä :D
Miten pidät lapsistasi huolta? Et maksa elatusmaksuja. Et ole kertaakaan ottanut heitä molempia luoksesi edes tunniksi viimeisen vuoden aikana
Kotona asuessa et tehnyt heille ruokaa. Et leikkinyt. Et tehnyt yhtään mitään
Miksi valehtelet itsellesi. Sinä olet maa7lman huonoin äiti. Epä-äiti
Maksan lasten isälle noin 500e/kk, eihän se ole elarit, mutta älä sä sitä nuija itke. Siten pidän huolta, lisäksi olen hankkinut meille (yhteiskunnan lälläslää maksamaa) perheterapiaa yms.
Maksatko sen 500 isän tilille lasten elatusta varten. Et maksa vaan lapset elää alle köyhyysrajan. Olet kamala ihminen
Ja terapia on pojan toistuvan masennuksen vuoksi. Älä kaappaa sitä minä minä minä
Mitä sillä on väliä mille tilille ja millä saatesanoilla, oot säkin aivan saaatanan urpo. Ei sillä ole väliä, mille tilille maksan, sillä on, että se raha menee miehelle lapsia varten. Päättäköön itse miten ne rahat käyttää, niinhän elareissakin tehdään. Yhteiskunta ei huomioi vanhemman saamia elatusapuja onneksi asumistuissa :)
Se raha menee sinun tyhjän talosi maksam7seen. Et suostu itsekkäistä syistä sitä myymään
Penniäkään et anna lasten elatukseen
Se on väärin. Mies elättää sinun lapsesi yksin peruspäivärahalla. Elävät alle köyhyysrajan. Mutta ei se sinua kiinnosta
Ei mene, se ei edes ole tuossa summassa. Mutta lapsilisät on.
Sinä maksat isälle lapsilisät...
Eli hän ainoana elättäjänä ei saa edes niitä
Kuinka itsekäs olet
Miksi lapsilisät tulevat sinulle kun lapsia et edes tapaa. Etkä maksa mitään
Koita nyt vaikka vetää käteen viileässä vessassa, niin hieman rauhoitut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen lapsi kasvatti, toinen ei, sen jälkeen olen kehittynyt itse ja yhdessä lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, olen toistaiseksi lapseton päälle 30 v ja miettinyt kuluneella viikolla tuota samaa teemaa. Ehkäpä näin vähemmistössä miettii enemmän miten normiratkaisu olisi vaikuttanut omaan elämään kuin normiratkaisun tehneet miettivät kovin filosofisella tasolla mitä jos olisivat jättäneet sen tekemättä. Varsinkin kun kyse on ratkaisusta mitä ei pysty jälkikäteen vaihtamaan.
Oma pohdinta lähti siitä että hiljattain olen ymmärtänyt että olen todella tarvinnut kaikki nämä vuodet kasvaakseni uudelleen ja oivaltaakseni itseni traumaattisen lapsuuden ja nuoruuden jälkeen. Olen ollut loputtoman kiitollinen itselleni että olen sen kai jossain määrin tiedostanut koska en ole hankkinut perhettä vielä. Se jos mikä on ollut omalla kohdallani vastuullisen ihmisen toimintaa.
Ne jotka kommentoivat että ei lapsia oman kasvun välineiksi hankita eivät ehkä tiedosta sitä että yhä edelleen joidenkin mielestä perheellistyminen on onnistuneen, täyden ja vastuullisen aikuisuuden merkki ja joillain on käsitys että juuri ne lapset saa sen ihmisenä kasvamisen aikaiseksi ja sitä glorifioidaan.
Ilmeisesti sen pitäisi olla itsestäänselvää yllä olevien kommenttien pohjalta, mutta ymmärsin vasta kuluneena kesänä muiden lasten kanssa vietetyn ajan myötä, että aika ilman lapsia on tehnyt tehtävänsä ja yhtä vastuullisesti suhtaudun heihin ja muuhun maailman menoon kun vanhempansakin. Vaikka ei niitä lapsia ole niin elän silti aikuisten arkea enkä valitettavasti vietä kesää enää kaksikymppisten tapaan. Sen ymmärrettyäni jäin miettimään että väkisinkin elämä kasvattaa eikä se kasvu ole erikseen varattu vain tiettyjä valintoja tekeville vaikka joskus sellaisen käsityksen saakin.
Nyt sitten kipikapi opettelemaan välimerkkien käyttöä, kun on aikaa. Pilkkujen käyttö, erityisesti filosofisessa pohdinnassa, auttaa huomattavasti lukiessa ja avaa tekstin ajatusta.
Tuollaisen vuodatuksen lukeminen vain hengästyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös kaikki "kasvu" tapahdu sekä ympäristöstä tulevien ärsykkeiden että sisäisen prosessoinnin kautta. Ap:n ympäristö on lapseton, jollain toisella osa sitä ovat lapset. Ilman vuorovaikutusta ympäristön kanssa oma kasvu jäisi sangen vähäiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Ei kai kukaan tee lapsia itselleen opettajaksi.
No ei tietenkään! Ei mulla ole tässä mitään kantaa, kunhan pohdin.
Mä taisin tehdä. Mä en ole koskaan hyväksynyt ajatusta, että lapset tehdään, jotta he voisivat hoitaa vanhempiaan vanhoina tai tuoda seuraa omaan yksinäisyyteen. Mun mielestä se ei ole lapsen tehtävä ja on epärealistista olettaa, että elämä menee joidenkin " normien" mukaisesti. Mä halusin lapsen, jotta voisin kokea äitiyden (eli kasvaa ja oppia ihmisenä, rakastaa) ja nähdä ja opastaa toisen ihmisen kasvua samalla itse oppien. Mä varauduin muun muassa myös siihen, että lapsi voi syntyessään olla vammainen tai se voi aikuistuessaan muuttaa ulkomaille, olla huumeongelmainen jne. Lapsi on vasta kaksi, mutta mä oon todellakin kasvanut ja oppinut paljon nopeammalla tahdilla kuin ilman lasta. Yllättävänkin konkreettisia asioita: siivousta, ajan ja tavaroiden organisointia, kokkausta, painonhallintaa ilman liikuntaa, rohkeampaa sijoittamista lapsen tulevaisuuden varalle.
Henkisellä tasolla mm. en enää huolehdi tulevasta vaan nautin tästä hetkestä, olen sallivampi/ymmärtäväisempi parisuhteessa, toimin enemmän jaksamiseni rajoilla ja samalla kasvattanut hurjasti omia jaksamisen rajoja, lapsuuden traumat ovat muuttuneet pieniksi enkä jaksa turhasta enää murehtia, osaan keskittyä olennaiseen, työ on menettänyt merkitystään elämän keskipisteenä ja työstressi vähentynyt, rahan ja tavaran arvostus pienentynyt, enkä hae tavaran ostamisella enää onnea, päivät täyttyvät touhuamisella, yhdessä tekemisellä ja päivissä on enemmän elämää.
Mä taas tajusin lasten myötä, miten maata päin painettu mä olen omassa elämässäni miestä myöten, jätin lapset miehelle, menin terapiaan ja aloin itsenäistyä. Lapset ei kiinnosta mua enää ollenkaan. Lapsuudessani on myös traumoja. Niin kauan kun olin lasten seurassa liikkuminen, syöminen ja kaikki meni ihan epäterveelliseksi. N suosittele kenellekään. Mutta hyvin lasten ansiosta tosiaan kasvaa ihmisenä ja alkaa löytää sitä mitä haluaa.
Äitihullu prkl! Suurin osa ihmisistä suhtautuu vanhemmuuteen vastuullisemmin kuin sinä. Jättää vaikkapa ne lapset hankkimatta, jollei paukkuja kasvatustyöhön ole.
Sitäpaitsi vanhempi, joka ajattelee lapset vain kasvatustyönä, on paska vanhempi. Just sellainen, kuin minun äitini. Siitäpä kaikki traumani ovatkin peräisin, ei mitään sävyjä rakkaudesta siinä, pelkkä kasvatustyö. Sen nyt voi hoitaa aivan kuka tahansa.
Ei kuka hyvänsä: selvästikään se ei sinulta onnistu. Olet vielä paljon omaa äitiäsi huonompi vanhempi, koska et pysty pitämään huolta lapsistasi.
Pystynhän, ja näin en aiheuta hille samanlaisia traumoja, jotka pilaavat elämän ja joista selviytyä, senkin kusipäää. Olen heille paljon parempi äiti, kuin mun äitini. Hänen "huolenpitoaan" ei ois kukaan lapsi tarvinnut, paitsi ehkä sinä, koska et ansaitse rakkautta, koska olet tuollainen paska-kusipää. Mä pidän mun lapsistani hyvää huolta, vaikka elänkinnomaa elämääni, en heidän kauttaan. Kadehdi sitä :D
Miten pidät lapsistasi huolta? Et maksa elatusmaksuja. Et ole kertaakaan ottanut heitä molempia luoksesi edes tunniksi viimeisen vuoden aikana
Kotona asuessa et tehnyt heille ruokaa. Et leikkinyt. Et tehnyt yhtään mitään
Miksi valehtelet itsellesi. Sinä olet maa7lman huonoin äiti. Epä-äiti
Maksan lasten isälle noin 500e/kk, eihän se ole elarit, mutta älä sä sitä nuija itke. Siten pidän huolta, lisäksi olen hankkinut meille (yhteiskunnan lälläslää maksamaa) perheterapiaa yms.
Maksatko sen 500 isän tilille lasten elatusta varten. Et maksa vaan lapset elää alle köyhyysrajan. Olet kamala ihminen
Ja terapia on pojan toistuvan masennuksen vuoksi. Älä kaappaa sitä minä minä minä
Mitä sillä on väliä mille tilille ja millä saatesanoilla, oot säkin aivan saaatanan urpo. Ei sillä ole väliä, mille tilille maksan, sillä on, että se raha menee miehelle lapsia varten. Päättäköön itse miten ne rahat käyttää, niinhän elareissakin tehdään. Yhteiskunta ei huomioi vanhemman saamia elatusapuja onneksi asumistuissa :)
Se raha menee sinun tyhjän talosi maksam7seen. Et suostu itsekkäistä syistä sitä myymään
Penniäkään et anna lasten elatukseen
Se on väärin. Mies elättää sinun lapsesi yksin peruspäivärahalla. Elävät alle köyhyysrajan. Mutta ei se sinua kiinnosta
Ei mene, se ei edes ole tuossa summassa. Mutta lapsilisät on.
Sinä maksat isälle lapsilisät...
Eli hän ainoana elättäjänä ei saa edes niitä
Kuinka itsekäs olet
Miksi lapsilisät tulevat sinulle kun lapsia et edes tapaa. Etkä maksa mitään
No tietenkin ne tulee äidille, njuija.
Ai vaikka asuu erillään eikä tapaa lapsiaan
Sinä kuppaat siis lapsilisätkin lapsiltasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Ei kai kukaan tee lapsia itselleen opettajaksi.
No ei tietenkään! Ei mulla ole tässä mitään kantaa, kunhan pohdin.
Mä taisin tehdä. Mä en ole koskaan hyväksynyt ajatusta, että lapset tehdään, jotta he voisivat hoitaa vanhempiaan vanhoina tai tuoda seuraa omaan yksinäisyyteen. Mun mielestä se ei ole lapsen tehtävä ja on epärealistista olettaa, että elämä menee joidenkin " normien" mukaisesti. Mä halusin lapsen, jotta voisin kokea äitiyden (eli kasvaa ja oppia ihmisenä, rakastaa) ja nähdä ja opastaa toisen ihmisen kasvua samalla itse oppien. Mä varauduin muun muassa myös siihen, että lapsi voi syntyessään olla vammainen tai se voi aikuistuessaan muuttaa ulkomaille, olla huumeongelmainen jne. Lapsi on vasta kaksi, mutta mä oon todellakin kasvanut ja oppinut paljon nopeammalla tahdilla kuin ilman lasta. Yllättävänkin konkreettisia asioita: siivousta, ajan ja tavaroiden organisointia, kokkausta, painonhallintaa ilman liikuntaa, rohkeampaa sijoittamista lapsen tulevaisuuden varalle.
Henkisellä tasolla mm. en enää huolehdi tulevasta vaan nautin tästä hetkestä, olen sallivampi/ymmärtäväisempi parisuhteessa, toimin enemmän jaksamiseni rajoilla ja samalla kasvattanut hurjasti omia jaksamisen rajoja, lapsuuden traumat ovat muuttuneet pieniksi enkä jaksa turhasta enää murehtia, osaan keskittyä olennaiseen, työ on menettänyt merkitystään elämän keskipisteenä ja työstressi vähentynyt, rahan ja tavaran arvostus pienentynyt, enkä hae tavaran ostamisella enää onnea, päivät täyttyvät touhuamisella, yhdessä tekemisellä ja päivissä on enemmän elämää.
Mä taas tajusin lasten myötä, miten maata päin painettu mä olen omassa elämässäni miestä myöten, jätin lapset miehelle, menin terapiaan ja aloin itsenäistyä. Lapset ei kiinnosta mua enää ollenkaan. Lapsuudessani on myös traumoja. Niin kauan kun olin lasten seurassa liikkuminen, syöminen ja kaikki meni ihan epäterveelliseksi. N suosittele kenellekään. Mutta hyvin lasten ansiosta tosiaan kasvaa ihmisenä ja alkaa löytää sitä mitä haluaa.
Äitihullu prkl! Suurin osa ihmisistä suhtautuu vanhemmuuteen vastuullisemmin kuin sinä. Jättää vaikkapa ne lapset hankkimatta, jollei paukkuja kasvatustyöhön ole.
Sitäpaitsi vanhempi, joka ajattelee lapset vain kasvatustyönä, on paska vanhempi. Just sellainen, kuin minun äitini. Siitäpä kaikki traumani ovatkin peräisin, ei mitään sävyjä rakkaudesta siinä, pelkkä kasvatustyö. Sen nyt voi hoitaa aivan kuka tahansa.
Ei kuka hyvänsä: selvästikään se ei sinulta onnistu. Olet vielä paljon omaa äitiäsi huonompi vanhempi, koska et pysty pitämään huolta lapsistasi.
Pystynhän, ja näin en aiheuta hille samanlaisia traumoja, jotka pilaavat elämän ja joista selviytyä, senkin kusipäää. Olen heille paljon parempi äiti, kuin mun äitini. Hänen "huolenpitoaan" ei ois kukaan lapsi tarvinnut, paitsi ehkä sinä, koska et ansaitse rakkautta, koska olet tuollainen paska-kusipää. Mä pidän mun lapsistani hyvää huolta, vaikka elänkinnomaa elämääni, en heidän kauttaan. Kadehdi sitä :D
Miten pidät lapsistasi huolta? Et maksa elatusmaksuja. Et ole kertaakaan ottanut heitä molempia luoksesi edes tunniksi viimeisen vuoden aikana
Kotona asuessa et tehnyt heille ruokaa. Et leikkinyt. Et tehnyt yhtään mitään
Miksi valehtelet itsellesi. Sinä olet maa7lman huonoin äiti. Epä-äiti
Maksan lasten isälle noin 500e/kk, eihän se ole elarit, mutta älä sä sitä nuija itke. Siten pidän huolta, lisäksi olen hankkinut meille (yhteiskunnan lälläslää maksamaa) perheterapiaa yms.
Maksatko sen 500 isän tilille lasten elatusta varten. Et maksa vaan lapset elää alle köyhyysrajan. Olet kamala ihminen
Ja terapia on pojan toistuvan masennuksen vuoksi. Älä kaappaa sitä minä minä minä
Mitä sillä on väliä mille tilille ja millä saatesanoilla, oot säkin aivan saaatanan urpo. Ei sillä ole väliä, mille tilille maksan, sillä on, että se raha menee miehelle lapsia varten. Päättäköön itse miten ne rahat käyttää, niinhän elareissakin tehdään. Yhteiskunta ei huomioi vanhemman saamia elatusapuja onneksi asumistuissa :)
Se raha menee sinun tyhjän talosi maksam7seen. Et suostu itsekkäistä syistä sitä myymään
Penniäkään et anna lasten elatukseen
Se on väärin. Mies elättää sinun lapsesi yksin peruspäivärahalla. Elävät alle köyhyysrajan. Mutta ei se sinua kiinnosta
Ei mene, se ei edes ole tuossa summassa. Mutta lapsilisät on.
Sinä maksat isälle lapsilisät...
Eli hän ainoana elättäjänä ei saa edes niitä
Kuinka itsekäs olet
Miksi lapsilisät tulevat sinulle kun lapsia et edes tapaa. Etkä maksa mitään
No tietenkin ne tulee äidille, njuija.
Ai vaikka asuu erillään eikä tapaa lapsiaan
Sinä kuppaat siis lapsilisätkin lapsiltasi
En voisi elää itseni kanssa, jos toimisin kuin äitihullu.
No en minä lapseton sinkkunainen osaa mitenkään osoittaa että mistä mikäkin kasvu johtuu. Toki lihakseni kehittyvät harjoittelun myötä, ja kuntoni kasvaa mitä enemmän juoksen, mutta sitten taas joku "henkinen kypsyys"... Olenko kärsivällisempi siksi, että olen ollut pitkään asiakaspalvelutyössä, ja suurin osa työtovereistani on m*ulkkuja, vai siksi että vanhemmiten sitä vaan rauhottuu? Olenko järkevämpi kuluttaja siksi, että minulla on aikaa vertailla tuotteiden eettisyyttä ja ekologisuutta suhteessa hintaan, vai siksi että nuorena tuli shopattua ja lopulta huomasin että minulla on kaapit täynnä tavaraa joita en edes käytä?
Minun mielipide on siis se, ettet voi mitenkään tietää ainakaan kaikista asioita, miksi olet muokkautunut sellaiseksi kuin olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Ei kai kukaan tee lapsia itselleen opettajaksi.
No ei tietenkään! Ei mulla ole tässä mitään kantaa, kunhan pohdin.
Mä taisin tehdä. Mä en ole koskaan hyväksynyt ajatusta, että lapset tehdään, jotta he voisivat hoitaa vanhempiaan vanhoina tai tuoda seuraa omaan yksinäisyyteen. Mun mielestä se ei ole lapsen tehtävä ja on epärealistista olettaa, että elämä menee joidenkin " normien" mukaisesti. Mä halusin lapsen, jotta voisin kokea äitiyden (eli kasvaa ja oppia ihmisenä, rakastaa) ja nähdä ja opastaa toisen ihmisen kasvua samalla itse oppien. Mä varauduin muun muassa myös siihen, että lapsi voi syntyessään olla vammainen tai se voi aikuistuessaan muuttaa ulkomaille, olla huumeongelmainen jne. Lapsi on vasta kaksi, mutta mä oon todellakin kasvanut ja oppinut paljon nopeammalla tahdilla kuin ilman lasta. Yllättävänkin konkreettisia asioita: siivousta, ajan ja tavaroiden organisointia, kokkausta, painonhallintaa ilman liikuntaa, rohkeampaa sijoittamista lapsen tulevaisuuden varalle.
Henkisellä tasolla mm. en enää huolehdi tulevasta vaan nautin tästä hetkestä, olen sallivampi/ymmärtäväisempi parisuhteessa, toimin enemmän jaksamiseni rajoilla ja samalla kasvattanut hurjasti omia jaksamisen rajoja, lapsuuden traumat ovat muuttuneet pieniksi enkä jaksa turhasta enää murehtia, osaan keskittyä olennaiseen, työ on menettänyt merkitystään elämän keskipisteenä ja työstressi vähentynyt, rahan ja tavaran arvostus pienentynyt, enkä hae tavaran ostamisella enää onnea, päivät täyttyvät touhuamisella, yhdessä tekemisellä ja päivissä on enemmän elämää.
Mä taas tajusin lasten myötä, miten maata päin painettu mä olen omassa elämässäni miestä myöten, jätin lapset miehelle, menin terapiaan ja aloin itsenäistyä. Lapset ei kiinnosta mua enää ollenkaan. Lapsuudessani on myös traumoja. Niin kauan kun olin lasten seurassa liikkuminen, syöminen ja kaikki meni ihan epäterveelliseksi. N suosittele kenellekään. Mutta hyvin lasten ansiosta tosiaan kasvaa ihmisenä ja alkaa löytää sitä mitä haluaa.
Äitihullu prkl! Suurin osa ihmisistä suhtautuu vanhemmuuteen vastuullisemmin kuin sinä. Jättää vaikkapa ne lapset hankkimatta, jollei paukkuja kasvatustyöhön ole.
Sitäpaitsi vanhempi, joka ajattelee lapset vain kasvatustyönä, on paska vanhempi. Just sellainen, kuin minun äitini. Siitäpä kaikki traumani ovatkin peräisin, ei mitään sävyjä rakkaudesta siinä, pelkkä kasvatustyö. Sen nyt voi hoitaa aivan kuka tahansa.
Ei kuka hyvänsä: selvästikään se ei sinulta onnistu. Olet vielä paljon omaa äitiäsi huonompi vanhempi, koska et pysty pitämään huolta lapsistasi.
Pystynhän, ja näin en aiheuta hille samanlaisia traumoja, jotka pilaavat elämän ja joista selviytyä, senkin kusipäää. Olen heille paljon parempi äiti, kuin mun äitini. Hänen "huolenpitoaan" ei ois kukaan lapsi tarvinnut, paitsi ehkä sinä, koska et ansaitse rakkautta, koska olet tuollainen paska-kusipää. Mä pidän mun lapsistani hyvää huolta, vaikka elänkinnomaa elämääni, en heidän kauttaan. Kadehdi sitä :D
Miten pidät lapsistasi huolta? Et maksa elatusmaksuja. Et ole kertaakaan ottanut heitä molempia luoksesi edes tunniksi viimeisen vuoden aikana
Kotona asuessa et tehnyt heille ruokaa. Et leikkinyt. Et tehnyt yhtään mitään
Miksi valehtelet itsellesi. Sinä olet maa7lman huonoin äiti. Epä-äiti
Maksan lasten isälle noin 500e/kk, eihän se ole elarit, mutta älä sä sitä nuija itke. Siten pidän huolta, lisäksi olen hankkinut meille (yhteiskunnan lälläslää maksamaa) perheterapiaa yms.
Maksatko sen 500 isän tilille lasten elatusta varten. Et maksa vaan lapset elää alle köyhyysrajan. Olet kamala ihminen
Ja terapia on pojan toistuvan masennuksen vuoksi. Älä kaappaa sitä minä minä minä
Mitä sillä on väliä mille tilille ja millä saatesanoilla, oot säkin aivan saaatanan urpo. Ei sillä ole väliä, mille tilille maksan, sillä on, että se raha menee miehelle lapsia varten. Päättäköön itse miten ne rahat käyttää, niinhän elareissakin tehdään. Yhteiskunta ei huomioi vanhemman saamia elatusapuja onneksi asumistuissa :)
Se raha menee sinun tyhjän talosi maksam7seen. Et suostu itsekkäistä syistä sitä myymään
Penniäkään et anna lasten elatukseen
Se on väärin. Mies elättää sinun lapsesi yksin peruspäivärahalla. Elävät alle köyhyysrajan. Mutta ei se sinua kiinnosta
Ei mene, se ei edes ole tuossa summassa. Mutta lapsilisät on.
Sinä maksat isälle lapsilisät...
Eli hän ainoana elättäjänä ei saa edes niitä
Kuinka itsekäs olet
Miksi lapsilisät tulevat sinulle kun lapsia et edes tapaa. Etkä maksa mitään
No tietenkin ne tulee äidille, njuija.
Ai vaikka asuu erillään eikä tapaa lapsiaan
Sinä kuppaat siis lapsilisätkin lapsiltasi
En voisi elää itseni kanssa, jos toimisin kuin äitihullu.
Ai että tekisit tilisiirtoja miehellesi? Okei. Aika vaikeaa varmaan sun elämäsi sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Ei kai kukaan tee lapsia itselleen opettajaksi.
No ei tietenkään! Ei mulla ole tässä mitään kantaa, kunhan pohdin.
Mä taisin tehdä. Mä en ole koskaan hyväksynyt ajatusta, että lapset tehdään, jotta he voisivat hoitaa vanhempiaan vanhoina tai tuoda seuraa omaan yksinäisyyteen. Mun mielestä se ei ole lapsen tehtävä ja on epärealistista olettaa, että elämä menee joidenkin " normien" mukaisesti. Mä halusin lapsen, jotta voisin kokea äitiyden (eli kasvaa ja oppia ihmisenä, rakastaa) ja nähdä ja opastaa toisen ihmisen kasvua samalla itse oppien. Mä varauduin muun muassa myös siihen, että lapsi voi syntyessään olla vammainen tai se voi aikuistuessaan muuttaa ulkomaille, olla huumeongelmainen jne. Lapsi on vasta kaksi, mutta mä oon todellakin kasvanut ja oppinut paljon nopeammalla tahdilla kuin ilman lasta. Yllättävänkin konkreettisia asioita: siivousta, ajan ja tavaroiden organisointia, kokkausta, painonhallintaa ilman liikuntaa, rohkeampaa sijoittamista lapsen tulevaisuuden varalle.
Henkisellä tasolla mm. en enää huolehdi tulevasta vaan nautin tästä hetkestä, olen sallivampi/ymmärtäväisempi parisuhteessa, toimin enemmän jaksamiseni rajoilla ja samalla kasvattanut hurjasti omia jaksamisen rajoja, lapsuuden traumat ovat muuttuneet pieniksi enkä jaksa turhasta enää murehtia, osaan keskittyä olennaiseen, työ on menettänyt merkitystään elämän keskipisteenä ja työstressi vähentynyt, rahan ja tavaran arvostus pienentynyt, enkä hae tavaran ostamisella enää onnea, päivät täyttyvät touhuamisella, yhdessä tekemisellä ja päivissä on enemmän elämää.
Mä taas tajusin lasten myötä, miten maata päin painettu mä olen omassa elämässäni miestä myöten, jätin lapset miehelle, menin terapiaan ja aloin itsenäistyä. Lapset ei kiinnosta mua enää ollenkaan. Lapsuudessani on myös traumoja. Niin kauan kun olin lasten seurassa liikkuminen, syöminen ja kaikki meni ihan epäterveelliseksi. N suosittele kenellekään. Mutta hyvin lasten ansiosta tosiaan kasvaa ihmisenä ja alkaa löytää sitä mitä haluaa.
Äitihullu prkl! Suurin osa ihmisistä suhtautuu vanhemmuuteen vastuullisemmin kuin sinä. Jättää vaikkapa ne lapset hankkimatta, jollei paukkuja kasvatustyöhön ole.
Sitäpaitsi vanhempi, joka ajattelee lapset vain kasvatustyönä, on paska vanhempi. Just sellainen, kuin minun äitini. Siitäpä kaikki traumani ovatkin peräisin, ei mitään sävyjä rakkaudesta siinä, pelkkä kasvatustyö. Sen nyt voi hoitaa aivan kuka tahansa.
Ei kuka hyvänsä: selvästikään se ei sinulta onnistu. Olet vielä paljon omaa äitiäsi huonompi vanhempi, koska et pysty pitämään huolta lapsistasi.
Pystynhän, ja näin en aiheuta hille samanlaisia traumoja, jotka pilaavat elämän ja joista selviytyä, senkin kusipäää. Olen heille paljon parempi äiti, kuin mun äitini. Hänen "huolenpitoaan" ei ois kukaan lapsi tarvinnut, paitsi ehkä sinä, koska et ansaitse rakkautta, koska olet tuollainen paska-kusipää. Mä pidän mun lapsistani hyvää huolta, vaikka elänkinnomaa elämääni, en heidän kauttaan. Kadehdi sitä :D
Miten pidät lapsistasi huolta? Et maksa elatusmaksuja. Et ole kertaakaan ottanut heitä molempia luoksesi edes tunniksi viimeisen vuoden aikana
Kotona asuessa et tehnyt heille ruokaa. Et leikkinyt. Et tehnyt yhtään mitään
Miksi valehtelet itsellesi. Sinä olet maa7lman huonoin äiti. Epä-äiti
Maksan lasten isälle noin 500e/kk, eihän se ole elarit, mutta älä sä sitä nuija itke. Siten pidän huolta, lisäksi olen hankkinut meille (yhteiskunnan lälläslää maksamaa) perheterapiaa yms.
Maksatko sen 500 isän tilille lasten elatusta varten. Et maksa vaan lapset elää alle köyhyysrajan. Olet kamala ihminen
Ja terapia on pojan toistuvan masennuksen vuoksi. Älä kaappaa sitä minä minä minä
Mitä sillä on väliä mille tilille ja millä saatesanoilla, oot säkin aivan saaatanan urpo. Ei sillä ole väliä, mille tilille maksan, sillä on, että se raha menee miehelle lapsia varten. Päättäköön itse miten ne rahat käyttää, niinhän elareissakin tehdään. Yhteiskunta ei huomioi vanhemman saamia elatusapuja onneksi asumistuissa :)
Se raha menee sinun tyhjän talosi maksam7seen. Et suostu itsekkäistä syistä sitä myymään
Penniäkään et anna lasten elatukseen
Se on väärin. Mies elättää sinun lapsesi yksin peruspäivärahalla. Elävät alle köyhyysrajan. Mutta ei se sinua kiinnosta
Ei mene, se ei edes ole tuossa summassa. Mutta lapsilisät on.
Sinä maksat isälle lapsilisät...
Eli hän ainoana elättäjänä ei saa edes niitä
Kuinka itsekäs olet
Miksi lapsilisät tulevat sinulle kun lapsia et edes tapaa. Etkä maksa mitään
No tietenkin ne tulee äidille, njuija.
Ai vaikka asuu erillään eikä tapaa lapsiaan
Sinä kuppaat siis lapsilisätkin lapsiltasi
Lapsilisät menee lähes aina äidille, miten sä perheetön voisitkaan sitä tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Ei kai kukaan tee lapsia itselleen opettajaksi.
No ei tietenkään! Ei mulla ole tässä mitään kantaa, kunhan pohdin.
Mä taisin tehdä. Mä en ole koskaan hyväksynyt ajatusta, että lapset tehdään, jotta he voisivat hoitaa vanhempiaan vanhoina tai tuoda seuraa omaan yksinäisyyteen. Mun mielestä se ei ole lapsen tehtävä ja on epärealistista olettaa, että elämä menee joidenkin " normien" mukaisesti. Mä halusin lapsen, jotta voisin kokea äitiyden (eli kasvaa ja oppia ihmisenä, rakastaa) ja nähdä ja opastaa toisen ihmisen kasvua samalla itse oppien. Mä varauduin muun muassa myös siihen, että lapsi voi syntyessään olla vammainen tai se voi aikuistuessaan muuttaa ulkomaille, olla huumeongelmainen jne. Lapsi on vasta kaksi, mutta mä oon todellakin kasvanut ja oppinut paljon nopeammalla tahdilla kuin ilman lasta. Yllättävänkin konkreettisia asioita: siivousta, ajan ja tavaroiden organisointia, kokkausta, painonhallintaa ilman liikuntaa, rohkeampaa sijoittamista lapsen tulevaisuuden varalle.
Henkisellä tasolla mm. en enää huolehdi tulevasta vaan nautin tästä hetkestä, olen sallivampi/ymmärtäväisempi parisuhteessa, toimin enemmän jaksamiseni rajoilla ja samalla kasvattanut hurjasti omia jaksamisen rajoja, lapsuuden traumat ovat muuttuneet pieniksi enkä jaksa turhasta enää murehtia, osaan keskittyä olennaiseen, työ on menettänyt merkitystään elämän keskipisteenä ja työstressi vähentynyt, rahan ja tavaran arvostus pienentynyt, enkä hae tavaran ostamisella enää onnea, päivät täyttyvät touhuamisella, yhdessä tekemisellä ja päivissä on enemmän elämää.
Mä taas tajusin lasten myötä, miten maata päin painettu mä olen omassa elämässäni miestä myöten, jätin lapset miehelle, menin terapiaan ja aloin itsenäistyä. Lapset ei kiinnosta mua enää ollenkaan. Lapsuudessani on myös traumoja. Niin kauan kun olin lasten seurassa liikkuminen, syöminen ja kaikki meni ihan epäterveelliseksi. N suosittele kenellekään. Mutta hyvin lasten ansiosta tosiaan kasvaa ihmisenä ja alkaa löytää sitä mitä haluaa.
Äitihullu prkl! Suurin osa ihmisistä suhtautuu vanhemmuuteen vastuullisemmin kuin sinä. Jättää vaikkapa ne lapset hankkimatta, jollei paukkuja kasvatustyöhön ole.
Sitäpaitsi vanhempi, joka ajattelee lapset vain kasvatustyönä, on paska vanhempi. Just sellainen, kuin minun äitini. Siitäpä kaikki traumani ovatkin peräisin, ei mitään sävyjä rakkaudesta siinä, pelkkä kasvatustyö. Sen nyt voi hoitaa aivan kuka tahansa.
Ei kuka hyvänsä: selvästikään se ei sinulta onnistu. Olet vielä paljon omaa äitiäsi huonompi vanhempi, koska et pysty pitämään huolta lapsistasi.
Pystynhän, ja näin en aiheuta hille samanlaisia traumoja, jotka pilaavat elämän ja joista selviytyä, senkin kusipäää. Olen heille paljon parempi äiti, kuin mun äitini. Hänen "huolenpitoaan" ei ois kukaan lapsi tarvinnut, paitsi ehkä sinä, koska et ansaitse rakkautta, koska olet tuollainen paska-kusipää. Mä pidän mun lapsistani hyvää huolta, vaikka elänkinnomaa elämääni, en heidän kauttaan. Kadehdi sitä :D
Miten pidät lapsistasi huolta? Et maksa elatusmaksuja. Et ole kertaakaan ottanut heitä molempia luoksesi edes tunniksi viimeisen vuoden aikana
Kotona asuessa et tehnyt heille ruokaa. Et leikkinyt. Et tehnyt yhtään mitään
Miksi valehtelet itsellesi. Sinä olet maa7lman huonoin äiti. Epä-äiti
Maksan lasten isälle noin 500e/kk, eihän se ole elarit, mutta älä sä sitä nuija itke. Siten pidän huolta, lisäksi olen hankkinut meille (yhteiskunnan lälläslää maksamaa) perheterapiaa yms.
Maksatko sen 500 isän tilille lasten elatusta varten. Et maksa vaan lapset elää alle köyhyysrajan. Olet kamala ihminen
Ja terapia on pojan toistuvan masennuksen vuoksi. Älä kaappaa sitä minä minä minä
Mitä sillä on väliä mille tilille ja millä saatesanoilla, oot säkin aivan saaatanan urpo. Ei sillä ole väliä, mille tilille maksan, sillä on, että se raha menee miehelle lapsia varten. Päättäköön itse miten ne rahat käyttää, niinhän elareissakin tehdään. Yhteiskunta ei huomioi vanhemman saamia elatusapuja onneksi asumistuissa :)
Se raha menee sinun tyhjän talosi maksam7seen. Et suostu itsekkäistä syistä sitä myymään
Penniäkään et anna lasten elatukseen
Se on väärin. Mies elättää sinun lapsesi yksin peruspäivärahalla. Elävät alle köyhyysrajan. Mutta ei se sinua kiinnosta
Ei mene, se ei edes ole tuossa summassa. Mutta lapsilisät on.
Sinä maksat isälle lapsilisät...
Eli hän ainoana elättäjänä ei saa edes niitä
Kuinka itsekäs olet
Miksi lapsilisät tulevat sinulle kun lapsia et edes tapaa. Etkä maksa mitään
No tietenkin ne tulee äidille, njuija.
Ai vaikka asuu erillään eikä tapaa lapsiaan
Sinä kuppaat siis lapsilisätkin lapsiltasi
En voisi elää itseni kanssa, jos toimisin kuin äitihullu.
Ai että tekisit tilisiirtoja miehellesi? Okei. Aika vaikeaa varmaan sun elämäsi sitten.
En voisi elää noin itsekeskeistä elämää ja vaurioittaa psyykkisesti jopa omia lapsiani. Olet kykenemätön rakastamaan. Olet narsisti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Ei kai kukaan tee lapsia itselleen opettajaksi.
No ei tietenkään! Ei mulla ole tässä mitään kantaa, kunhan pohdin.
Mä taisin tehdä. Mä en ole koskaan hyväksynyt ajatusta, että lapset tehdään, jotta he voisivat hoitaa vanhempiaan vanhoina tai tuoda seuraa omaan yksinäisyyteen. Mun mielestä se ei ole lapsen tehtävä ja on epärealistista olettaa, että elämä menee joidenkin " normien" mukaisesti. Mä halusin lapsen, jotta voisin kokea äitiyden (eli kasvaa ja oppia ihmisenä, rakastaa) ja nähdä ja opastaa toisen ihmisen kasvua samalla itse oppien. Mä varauduin muun muassa myös siihen, että lapsi voi syntyessään olla vammainen tai se voi aikuistuessaan muuttaa ulkomaille, olla huumeongelmainen jne. Lapsi on vasta kaksi, mutta mä oon todellakin kasvanut ja oppinut paljon nopeammalla tahdilla kuin ilman lasta. Yllättävänkin konkreettisia asioita: siivousta, ajan ja tavaroiden organisointia, kokkausta, painonhallintaa ilman liikuntaa, rohkeampaa sijoittamista lapsen tulevaisuuden varalle.
Henkisellä tasolla mm. en enää huolehdi tulevasta vaan nautin tästä hetkestä, olen sallivampi/ymmärtäväisempi parisuhteessa, toimin enemmän jaksamiseni rajoilla ja samalla kasvattanut hurjasti omia jaksamisen rajoja, lapsuuden traumat ovat muuttuneet pieniksi enkä jaksa turhasta enää murehtia, osaan keskittyä olennaiseen, työ on menettänyt merkitystään elämän keskipisteenä ja työstressi vähentynyt, rahan ja tavaran arvostus pienentynyt, enkä hae tavaran ostamisella enää onnea, päivät täyttyvät touhuamisella, yhdessä tekemisellä ja päivissä on enemmän elämää.
Mä taas tajusin lasten myötä, miten maata päin painettu mä olen omassa elämässäni miestä myöten, jätin lapset miehelle, menin terapiaan ja aloin itsenäistyä. Lapset ei kiinnosta mua enää ollenkaan. Lapsuudessani on myös traumoja. Niin kauan kun olin lasten seurassa liikkuminen, syöminen ja kaikki meni ihan epäterveelliseksi. N suosittele kenellekään. Mutta hyvin lasten ansiosta tosiaan kasvaa ihmisenä ja alkaa löytää sitä mitä haluaa.
Äitihullu prkl! Suurin osa ihmisistä suhtautuu vanhemmuuteen vastuullisemmin kuin sinä. Jättää vaikkapa ne lapset hankkimatta, jollei paukkuja kasvatustyöhön ole.
Sitäpaitsi vanhempi, joka ajattelee lapset vain kasvatustyönä, on paska vanhempi. Just sellainen, kuin minun äitini. Siitäpä kaikki traumani ovatkin peräisin, ei mitään sävyjä rakkaudesta siinä, pelkkä kasvatustyö. Sen nyt voi hoitaa aivan kuka tahansa.
Ei kuka hyvänsä: selvästikään se ei sinulta onnistu. Olet vielä paljon omaa äitiäsi huonompi vanhempi, koska et pysty pitämään huolta lapsistasi.
Pystynhän, ja näin en aiheuta hille samanlaisia traumoja, jotka pilaavat elämän ja joista selviytyä, senkin kusipäää. Olen heille paljon parempi äiti, kuin mun äitini. Hänen "huolenpitoaan" ei ois kukaan lapsi tarvinnut, paitsi ehkä sinä, koska et ansaitse rakkautta, koska olet tuollainen paska-kusipää. Mä pidän mun lapsistani hyvää huolta, vaikka elänkinnomaa elämääni, en heidän kauttaan. Kadehdi sitä :D
Miten pidät lapsistasi huolta? Et maksa elatusmaksuja. Et ole kertaakaan ottanut heitä molempia luoksesi edes tunniksi viimeisen vuoden aikana
Kotona asuessa et tehnyt heille ruokaa. Et leikkinyt. Et tehnyt yhtään mitään
Miksi valehtelet itsellesi. Sinä olet maa7lman huonoin äiti. Epä-äiti
Maksan lasten isälle noin 500e/kk, eihän se ole elarit, mutta älä sä sitä nuija itke. Siten pidän huolta, lisäksi olen hankkinut meille (yhteiskunnan lälläslää maksamaa) perheterapiaa yms.
Maksatko sen 500 isän tilille lasten elatusta varten. Et maksa vaan lapset elää alle köyhyysrajan. Olet kamala ihminen
Ja terapia on pojan toistuvan masennuksen vuoksi. Älä kaappaa sitä minä minä minä
Mitä sillä on väliä mille tilille ja millä saatesanoilla, oot säkin aivan saaatanan urpo. Ei sillä ole väliä, mille tilille maksan, sillä on, että se raha menee miehelle lapsia varten. Päättäköön itse miten ne rahat käyttää, niinhän elareissakin tehdään. Yhteiskunta ei huomioi vanhemman saamia elatusapuja onneksi asumistuissa :)
Se raha menee sinun tyhjän talosi maksam7seen. Et suostu itsekkäistä syistä sitä myymään
Penniäkään et anna lasten elatukseen
Se on väärin. Mies elättää sinun lapsesi yksin peruspäivärahalla. Elävät alle köyhyysrajan. Mutta ei se sinua kiinnosta
Ei mene, se ei edes ole tuossa summassa. Mutta lapsilisät on.
Sinä maksat isälle lapsilisät...
Eli hän ainoana elättäjänä ei saa edes niitä
Kuinka itsekäs olet
Miksi lapsilisät tulevat sinulle kun lapsia et edes tapaa. Etkä maksa mitään
No tietenkin ne tulee äidille, njuija.
Ai vaikka asuu erillään eikä tapaa lapsiaan
Sinä kuppaat siis lapsilisätkin lapsiltasi
En voisi elää itseni kanssa, jos toimisin kuin äitihullu.
Tiedätkö miksi elämäsi on muutenkin niin vaikeaa? Kutsut netissä itseäsi järkevämpiä ihmisiä hulluksi. Miten pölvästi siis itse mahdatkaan olla? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Ei kai kukaan tee lapsia itselleen opettajaksi.
No ei tietenkään! Ei mulla ole tässä mitään kantaa, kunhan pohdin.
Mä taisin tehdä. Mä en ole koskaan hyväksynyt ajatusta, että lapset tehdään, jotta he voisivat hoitaa vanhempiaan vanhoina tai tuoda seuraa omaan yksinäisyyteen. Mun mielestä se ei ole lapsen tehtävä ja on epärealistista olettaa, että elämä menee joidenkin " normien" mukaisesti. Mä halusin lapsen, jotta voisin kokea äitiyden (eli kasvaa ja oppia ihmisenä, rakastaa) ja nähdä ja opastaa toisen ihmisen kasvua samalla itse oppien. Mä varauduin muun muassa myös siihen, että lapsi voi syntyessään olla vammainen tai se voi aikuistuessaan muuttaa ulkomaille, olla huumeongelmainen jne. Lapsi on vasta kaksi, mutta mä oon todellakin kasvanut ja oppinut paljon nopeammalla tahdilla kuin ilman lasta. Yllättävänkin konkreettisia asioita: siivousta, ajan ja tavaroiden organisointia, kokkausta, painonhallintaa ilman liikuntaa, rohkeampaa sijoittamista lapsen tulevaisuuden varalle.
Henkisellä tasolla mm. en enää huolehdi tulevasta vaan nautin tästä hetkestä, olen sallivampi/ymmärtäväisempi parisuhteessa, toimin enemmän jaksamiseni rajoilla ja samalla kasvattanut hurjasti omia jaksamisen rajoja, lapsuuden traumat ovat muuttuneet pieniksi enkä jaksa turhasta enää murehtia, osaan keskittyä olennaiseen, työ on menettänyt merkitystään elämän keskipisteenä ja työstressi vähentynyt, rahan ja tavaran arvostus pienentynyt, enkä hae tavaran ostamisella enää onnea, päivät täyttyvät touhuamisella, yhdessä tekemisellä ja päivissä on enemmän elämää.
Mä taas tajusin lasten myötä, miten maata päin painettu mä olen omassa elämässäni miestä myöten, jätin lapset miehelle, menin terapiaan ja aloin itsenäistyä. Lapset ei kiinnosta mua enää ollenkaan. Lapsuudessani on myös traumoja. Niin kauan kun olin lasten seurassa liikkuminen, syöminen ja kaikki meni ihan epäterveelliseksi. N suosittele kenellekään. Mutta hyvin lasten ansiosta tosiaan kasvaa ihmisenä ja alkaa löytää sitä mitä haluaa.
Äitihullu prkl! Suurin osa ihmisistä suhtautuu vanhemmuuteen vastuullisemmin kuin sinä. Jättää vaikkapa ne lapset hankkimatta, jollei paukkuja kasvatustyöhön ole.
Sitäpaitsi vanhempi, joka ajattelee lapset vain kasvatustyönä, on paska vanhempi. Just sellainen, kuin minun äitini. Siitäpä kaikki traumani ovatkin peräisin, ei mitään sävyjä rakkaudesta siinä, pelkkä kasvatustyö. Sen nyt voi hoitaa aivan kuka tahansa.
Ei kuka hyvänsä: selvästikään se ei sinulta onnistu. Olet vielä paljon omaa äitiäsi huonompi vanhempi, koska et pysty pitämään huolta lapsistasi.
Pystynhän, ja näin en aiheuta hille samanlaisia traumoja, jotka pilaavat elämän ja joista selviytyä, senkin kusipäää. Olen heille paljon parempi äiti, kuin mun äitini. Hänen "huolenpitoaan" ei ois kukaan lapsi tarvinnut, paitsi ehkä sinä, koska et ansaitse rakkautta, koska olet tuollainen paska-kusipää. Mä pidän mun lapsistani hyvää huolta, vaikka elänkinnomaa elämääni, en heidän kauttaan. Kadehdi sitä :D
Miten pidät lapsistasi huolta? Et maksa elatusmaksuja. Et ole kertaakaan ottanut heitä molempia luoksesi edes tunniksi viimeisen vuoden aikana
Kotona asuessa et tehnyt heille ruokaa. Et leikkinyt. Et tehnyt yhtään mitään
Miksi valehtelet itsellesi. Sinä olet maa7lman huonoin äiti. Epä-äiti
Maksan lasten isälle noin 500e/kk, eihän se ole elarit, mutta älä sä sitä nuija itke. Siten pidän huolta, lisäksi olen hankkinut meille (yhteiskunnan lälläslää maksamaa) perheterapiaa yms.
Maksatko sen 500 isän tilille lasten elatusta varten. Et maksa vaan lapset elää alle köyhyysrajan. Olet kamala ihminen
Ja terapia on pojan toistuvan masennuksen vuoksi. Älä kaappaa sitä minä minä minä
Mitä sillä on väliä mille tilille ja millä saatesanoilla, oot säkin aivan saaatanan urpo. Ei sillä ole väliä, mille tilille maksan, sillä on, että se raha menee miehelle lapsia varten. Päättäköön itse miten ne rahat käyttää, niinhän elareissakin tehdään. Yhteiskunta ei huomioi vanhemman saamia elatusapuja onneksi asumistuissa :)
Se raha menee sinun tyhjän talosi maksam7seen. Et suostu itsekkäistä syistä sitä myymään
Penniäkään et anna lasten elatukseen
Se on väärin. Mies elättää sinun lapsesi yksin peruspäivärahalla. Elävät alle köyhyysrajan. Mutta ei se sinua kiinnosta
Ei mene, se ei edes ole tuossa summassa. Mutta lapsilisät on.
Sinä maksat isälle lapsilisät...
Eli hän ainoana elättäjänä ei saa edes niitä
Kuinka itsekäs olet
Miksi lapsilisät tulevat sinulle kun lapsia et edes tapaa. Etkä maksa mitään
No tietenkin ne tulee äidille, njuija.
Ai vaikka asuu erillään eikä tapaa lapsiaan
Sinä kuppaat siis lapsilisätkin lapsiltasi
En voisi elää itseni kanssa, jos toimisin kuin äitihullu.
Ai että tekisit tilisiirtoja miehellesi? Okei. Aika vaikeaa varmaan sun elämäsi sitten.
En voisi elää noin itsekeskeistä elämää ja vaurioittaa psyykkisesti jopa omia lapsiani. Olet kykenemätön rakastamaan. Olet narsisti!
Jokainen vanhempi vaurioittaa lapsiaan ainakin jnkv psyykkisesti, vai katsopa ympärillesi, missä ne kaikki terveitsetuntoiset, reippaat, neuroosittomat suomalaiset oikein ovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Ei kai kukaan tee lapsia itselleen opettajaksi.
No ei tietenkään! Ei mulla ole tässä mitään kantaa, kunhan pohdin.
Mä taisin tehdä. Mä en ole koskaan hyväksynyt ajatusta, että lapset tehdään, jotta he voisivat hoitaa vanhempiaan vanhoina tai tuoda seuraa omaan yksinäisyyteen. Mun mielestä se ei ole lapsen tehtävä ja on epärealistista olettaa, että elämä menee joidenkin " normien" mukaisesti. Mä halusin lapsen, jotta voisin kokea äitiyden (eli kasvaa ja oppia ihmisenä, rakastaa) ja nähdä ja opastaa toisen ihmisen kasvua samalla itse oppien. Mä varauduin muun muassa myös siihen, että lapsi voi syntyessään olla vammainen tai se voi aikuistuessaan muuttaa ulkomaille, olla huumeongelmainen jne. Lapsi on vasta kaksi, mutta mä oon todellakin kasvanut ja oppinut paljon nopeammalla tahdilla kuin ilman lasta. Yllättävänkin konkreettisia asioita: siivousta, ajan ja tavaroiden organisointia, kokkausta, painonhallintaa ilman liikuntaa, rohkeampaa sijoittamista lapsen tulevaisuuden varalle.
Henkisellä tasolla mm. en enää huolehdi tulevasta vaan nautin tästä hetkestä, olen sallivampi/ymmärtäväisempi parisuhteessa, toimin enemmän jaksamiseni rajoilla ja samalla kasvattanut hurjasti omia jaksamisen rajoja, lapsuuden traumat ovat muuttuneet pieniksi enkä jaksa turhasta enää murehtia, osaan keskittyä olennaiseen, työ on menettänyt merkitystään elämän keskipisteenä ja työstressi vähentynyt, rahan ja tavaran arvostus pienentynyt, enkä hae tavaran ostamisella enää onnea, päivät täyttyvät touhuamisella, yhdessä tekemisellä ja päivissä on enemmän elämää.
Mä taas tajusin lasten myötä, miten maata päin painettu mä olen omassa elämässäni miestä myöten, jätin lapset miehelle, menin terapiaan ja aloin itsenäistyä. Lapset ei kiinnosta mua enää ollenkaan. Lapsuudessani on myös traumoja. Niin kauan kun olin lasten seurassa liikkuminen, syöminen ja kaikki meni ihan epäterveelliseksi. N suosittele kenellekään. Mutta hyvin lasten ansiosta tosiaan kasvaa ihmisenä ja alkaa löytää sitä mitä haluaa.
Äitihullu prkl! Suurin osa ihmisistä suhtautuu vanhemmuuteen vastuullisemmin kuin sinä. Jättää vaikkapa ne lapset hankkimatta, jollei paukkuja kasvatustyöhön ole.
Sitäpaitsi vanhempi, joka ajattelee lapset vain kasvatustyönä, on paska vanhempi. Just sellainen, kuin minun äitini. Siitäpä kaikki traumani ovatkin peräisin, ei mitään sävyjä rakkaudesta siinä, pelkkä kasvatustyö. Sen nyt voi hoitaa aivan kuka tahansa.
Ei kuka hyvänsä: selvästikään se ei sinulta onnistu. Olet vielä paljon omaa äitiäsi huonompi vanhempi, koska et pysty pitämään huolta lapsistasi.
Pystynhän, ja näin en aiheuta hille samanlaisia traumoja, jotka pilaavat elämän ja joista selviytyä, senkin kusipäää. Olen heille paljon parempi äiti, kuin mun äitini. Hänen "huolenpitoaan" ei ois kukaan lapsi tarvinnut, paitsi ehkä sinä, koska et ansaitse rakkautta, koska olet tuollainen paska-kusipää. Mä pidän mun lapsistani hyvää huolta, vaikka elänkinnomaa elämääni, en heidän kauttaan. Kadehdi sitä :D
Miten pidät lapsistasi huolta? Et maksa elatusmaksuja. Et ole kertaakaan ottanut heitä molempia luoksesi edes tunniksi viimeisen vuoden aikana
Kotona asuessa et tehnyt heille ruokaa. Et leikkinyt. Et tehnyt yhtään mitään
Miksi valehtelet itsellesi. Sinä olet maa7lman huonoin äiti. Epä-äiti
Maksan lasten isälle noin 500e/kk, eihän se ole elarit, mutta älä sä sitä nuija itke. Siten pidän huolta, lisäksi olen hankkinut meille (yhteiskunnan lälläslää maksamaa) perheterapiaa yms.
Maksatko sen 500 isän tilille lasten elatusta varten. Et maksa vaan lapset elää alle köyhyysrajan. Olet kamala ihminen
Ja terapia on pojan toistuvan masennuksen vuoksi. Älä kaappaa sitä minä minä minä
Mitä sillä on väliä mille tilille ja millä saatesanoilla, oot säkin aivan saaatanan urpo. Ei sillä ole väliä, mille tilille maksan, sillä on, että se raha menee miehelle lapsia varten. Päättäköön itse miten ne rahat käyttää, niinhän elareissakin tehdään. Yhteiskunta ei huomioi vanhemman saamia elatusapuja onneksi asumistuissa :)
Se raha menee sinun tyhjän talosi maksam7seen. Et suostu itsekkäistä syistä sitä myymään
Penniäkään et anna lasten elatukseen
Se on väärin. Mies elättää sinun lapsesi yksin peruspäivärahalla. Elävät alle köyhyysrajan. Mutta ei se sinua kiinnosta
Ei mene, se ei edes ole tuossa summassa. Mutta lapsilisät on.
Sinä maksat isälle lapsilisät...
Eli hän ainoana elättäjänä ei saa edes niitä
Kuinka itsekäs olet
Miksi lapsilisät tulevat sinulle kun lapsia et edes tapaa. Etkä maksa mitään
No tietenkin ne tulee äidille, njuija.
Ai vaikka asuu erillään eikä tapaa lapsiaan
Sinä kuppaat siis lapsilisätkin lapsiltasi
En voisi elää itseni kanssa, jos toimisin kuin äitihullu.
Ai että tekisit tilisiirtoja miehellesi? Okei. Aika vaikeaa varmaan sun elämäsi sitten.
En voisi elää noin itsekeskeistä elämää ja vaurioittaa psyykkisesti jopa omia lapsiani. Olet kykenemätön rakastamaan. Olet narsisti!
Sullakin on pikku pakkomielteitä vaikka muille jakaa. Ja jaatkin niitä ahkerasti.
Onneksi pääsin todella paljon eteenpäin elämässäni lasten ansiosta. Olitkos sinä äidillesi yhtä hyödyllinen? :D