Vakava vaaratilanne päiväkodissa: Down-lapsi Roope, 6, katosi hoitajilta – piilopaikasta mitattiin 60 astetta

Samaten samassa kesäpäivystyksessä ihmettelin sitä kun erään päiväkodin integroigun ryhmän kehitysvammainen lapsi oli laitettu sinnen päivystykseen aivan ilman avustajaa muiden lasten joukkoon. Ja se kesäpäivystyksen meno on aikamoista kun lähes kymmenen päiväkodin lapsia ja aikuisia siellä yhdessä. Monesti katsoin säälien kun tämä lapsi sitten kyyhötti siellä pihalla.

- ja niin, siis työhaastattelija katsoi kummasti ja sanoi vielä päälle että "väärä vastaus, lapset pitää aina integroida". [/quote]

Inkluusio ja integraatio eivät ole sama asia. Googletapa!

Jestas. Niin no, arkipäivää se on, että kaikilla erityislapsilla ei ole avustajia ja aikuisia muutenkin liian vähän. Onni onnettomuudessa ei käynyt mitään pahempaa.

Aika monessa päiväkodissa nuo hiekoituslaatikot on muuten päiväkodin piha-alueen ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Isä on nostanut asiasta aika älämölön, vaikka jutusta ilmenee, että poika on karannut mm. häneltä itseltään kun isä itse keskittyi tietokonehommiin.

Ja vielä kuvailee hiekkalaatikkodraamasta jääneen vanhemmille helveltilliset traumat.

Lol.

Lapseni katosi kerran minulta kaupassa, oli noin 2-vuotias, ja silmäni käänsin tutussa kaupassa leluhyllyllä vain hetkeksi. Etsimme häntä, myyjät, asiakkaat ja minä, todella huolestuneina, oli helle ja kaupan ovet olivat auki. Lapsi löytyi, ehdimme etsiä vain muutaman minuutin, mutta voi taivas, miten pitkiä ne minuutit olivat.

Oli hyvä opetus minulle, ei hetkeksikään otetta ja silmiä irti lapsesta.

Menettämisen pelko vaivasi pitkään ja vieläkin tuon tapauksen muisto saa kyyneleet virtaamaan.

Ymmärrän tuota isää, lapsen kuolema on ollut aika lähellä.

Tapaus jättää varmasti pelon.

Vieläkin minua puistattaa tuo muisto

Isä on aivan oikeassa. Tuollaista ei saisi tapahtua. ja tälläisellä lapsella tulisi olla ehdottomasti avustaja varsinkin tälläisessä kesäpäivystystilanteessa jossa ei välttämättä ole paikalla edes hänen oman ryhmänsä aikuisia. Siellä ulkona on saattanut olla paikalla vaikkapa vain pelkästään hänelle vieraita aikuisia. Ne aikuiset kun vaihtuu vielä siellä päivystyksessä viikottain ja päivittäin.

Moni päiväkoti ihminen puhuu peläten siitä että mitä pitää tapahtua että tiettyihin asioihin saadaan muutosta. No taas ehkä jotain pientä parannusta tapahtuu kun jotain tapahtui. Mutta vain pientä valitettavasti..

Tuo olisi voinut aivan hyvin tapahtua mille vain lapselle. esim kaksi vuotias pääisisi laatikkoon muttei välttämättä saisi kantta sisältä auki.

Ihan järkyttäviä kommentteja joltakin täällä koskien vammaisuutta.

Ei se nyt pojan vika ollut eikä hänen vanhempiensa että tämä lapsi oli siellä heikosti valvottuna pihalla jota ei oltu mietitty kunnolla.

Tai neljä vuotias tyttö menisi sinnen piiloon ja toinen lapsi laittaisi kannen päälle ämpärillisen hiekkaa jolloin kasi olisi jo painava.

Luultavasti jos pahemmin olisi känyt niin joku olisi laitettu syytteesen siitä että tuollainen laatikko on lasten ulkoilutilassa. Yleensä ne on pihan ulkopuolella.

Ettekö ole katsoneet sarjaa "erilaiset frendit" Siinähän on ainakin kaksi down-naista. Oikein eläväisiä. Toinen heistä näytellyt "salatuissa elämissä " vuosia sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä on nostanut asiasta aika älämölön, vaikka jutusta ilmenee, että poika on karannut mm. häneltä itseltään kun isä itse keskittyi tietokonehommiin.

Ja vielä kuvailee hiekkalaatikkodraamasta jääneen vanhemmille helveltilliset traumat.

Lol.

Lapseni katosi kerran minulta kaupassa, oli noin 2-vuotias, ja silmäni käänsin tutussa kaupassa leluhyllyllä vain hetkeksi. Etsimme häntä, myyjät, asiakkaat ja minä, todella huolestuneina, oli helle ja kaupan ovet olivat auki. Lapsi löytyi, ehdimme etsiä vain muutaman minuutin, mutta voi taivas, miten pitkiä ne minuutit olivat.

Oli hyvä opetus minulle, ei hetkeksikään otetta ja silmiä irti lapsesta.

Menettämisen pelko vaivasi pitkään ja vieläkin tuon tapauksen muisto saa kyyneleet virtaamaan.

Ymmärrän tuota isää, lapsen kuolema on ollut aika lähellä.

Tapaus jättää varmasti pelon.

Vieläkin minua puistattaa tuo muisto

Olet kyllä erityisherkkä. 

Eiköhän vähän jokaiselta lapsi muutaman minuutin ole kadoksissa joskus. 

Ikävä, jos se vaikuttaa noin paljon lapsen elämään, että on kuin kahlittuna nyt vuosikaudet. 

Onhan se paniikkia nostattava kokemus, en sitä sano. Normaali ihminen osaa kuitenkin suhteuttaa sen elämänkulkuun ja pääsee yli ilman itkukohtauksia jälkikäteen. 

Vierailija kirjoitti:

Isä on nostanut asiasta aika älämölön, vaikka jutusta ilmenee, että poika on karannut mm. häneltä itseltään kun isä itse keskittyi tietokonehommiin.

Ja vielä kuvailee hiekkalaatikkodraamasta jääneen vanhemmille helveltilliset traumat.

Lol.

Samaa ihmettelin, että pojan katoaminen ja pihaportista ulos lähtemistä vain naureskeltiin. Isi naureskeli, että se nyt on sellainen kumiukko, vaikka omalla hyvin vakavalla huolimattomuudellaan oli aiheuttanut lapselleen erittäin ison vaaran. Nyt tämä laatikkojuttu nostettiin esille sitten jätti-isona mörkönä... Eli taas saatiin vika vieritettyä näppärästi muiden niskaan.

Pikkuveli meni aikoinaan käytöstä poistettuun pakastimeen, joka oli autotallissa . Ja ihan normaali 5v kyseessä , ei ymmärtänyt ettei saa kantta enää auki . Kyllä hirvittää ajatella , mitä olisi tapahtunut jos isä ei olisi käynyt autotallissa ja kuullut vaimeaa pauketta ....

Veli on nyt 31 vuotias eikä onneksi muista tapahtunutta, mutta äiti muistaa loppuelämänsä.

Elävässä elämässä sattuu ja tapahtuu kenelle tahansa. Muutama vuosi sitten pikkupoika tukehtui lumikasaan Ylöjärvellä. Ei näitä aina voi ennakoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä on nostanut asiasta aika älämölön, vaikka jutusta ilmenee, että poika on karannut mm. häneltä itseltään kun isä itse keskittyi tietokonehommiin.

Ja vielä kuvailee hiekkalaatikkodraamasta jääneen vanhemmille helveltilliset traumat.

Lol.

Lapseni katosi kerran minulta kaupassa, oli noin 2-vuotias, ja silmäni käänsin tutussa kaupassa leluhyllyllä vain hetkeksi. Etsimme häntä, myyjät, asiakkaat ja minä, todella huolestuneina, oli helle ja kaupan ovet olivat auki. Lapsi löytyi, ehdimme etsiä vain muutaman minuutin, mutta voi taivas, miten pitkiä ne minuutit olivat.

Oli hyvä opetus minulle, ei hetkeksikään otetta ja silmiä irti lapsesta.

Menettämisen pelko vaivasi pitkään ja vieläkin tuon tapauksen muisto saa kyyneleet virtaamaan.

Ymmärrän tuota isää, lapsen kuolema on ollut aika lähellä.

Tapaus jättää varmasti pelon.

Vieläkin minua puistattaa tuo muisto

Olet kyllä erityisherkkä. 

Eiköhän vähän jokaiselta lapsi muutaman minuutin ole kadoksissa joskus. 

Ikävä, jos se vaikuttaa noin paljon lapsen elämään, että on kuin kahlittuna nyt vuosikaudet. 

Onhan se paniikkia nostattava kokemus, en sitä sano. Normaali ihminen osaa kuitenkin suhteuttaa sen elämänkulkuun ja pääsee yli ilman itkukohtauksia jälkikäteen. 

Jaa, tämä kahlittu lapsi on nyt 39-vuotias hyvin työssään menestynyt, hyvin tienaava aikuinen, jolla on ihana perhe ja sydämellinen tapa huolehtia läheisistään, myös vanhemmistaan ja sisaruksistaan. Työssään on erittäin pidetty ja toivottu esimies.

Minulle hyvin rakas, kuten kaikille läheisilleen.

Hyvin hän on peittänyt kahlitun lapsuutensa aiheuttamat traumat. 😊

Ja kumma kyllä, minäkin kuljen normalin ihmisen leima otsassani. Olen pidetty esimies, joka saa kiitosta lämpimästä, huolehtivasta asennoitumisesta alaisiinsa. Minun luokse on kuulema helppo tulla ja minulta saa lämpöä ja ymmärrystä, mutta myös kuulema konkreettiset neuvot ja ohjeet tilanteesta selviytymiseen. Nämä siis alaisteni kehityskeskusteluissa kertomaa.

Olen kiitollinen, etten ole niin tuomitseva, kuin sinä ja sinuna vähentäisin tuota arviointia, mikä on normaalia ja mikä ei, sinulla ei nimittäin taida riittää taito.

Itken ilosta, surusta ja onnesta!

Hyvää kesää!

Eikö pikkusisko ollut päiväkodissa, kun jutun mukaan isä meni puoli neljän aikaan hakemaan poikaa? Ei kai vain vanhemmat olleet viettämässä laatuaikaa toisen lapsen kanssa ja poika oli pistetty päiväkotiin...?

En olisi isänä kehdannut asiaa esiin tuoda ainakaan kuvien kanssa, sillä päällimmäisenä jutusta jäi mieleen liioittelu ja pojan isältä karkaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä on nostanut asiasta aika älämölön, vaikka jutusta ilmenee, että poika on karannut mm. häneltä itseltään kun isä itse keskittyi tietokonehommiin.

Ja vielä kuvailee hiekkalaatikkodraamasta jääneen vanhemmille helveltilliset traumat.

Lol.

Lapseni katosi kerran minulta kaupassa, oli noin 2-vuotias, ja silmäni käänsin tutussa kaupassa leluhyllyllä vain hetkeksi. Etsimme häntä, myyjät, asiakkaat ja minä, todella huolestuneina, oli helle ja kaupan ovet olivat auki. Lapsi löytyi, ehdimme etsiä vain muutaman minuutin, mutta voi taivas, miten pitkiä ne minuutit olivat.

Oli hyvä opetus minulle, ei hetkeksikään otetta ja silmiä irti lapsesta.

Menettämisen pelko vaivasi pitkään ja vieläkin tuon tapauksen muisto saa kyyneleet virtaamaan.

Ymmärrän tuota isää, lapsen kuolema on ollut aika lähellä.

Tapaus jättää varmasti pelon.

Vieläkin minua puistattaa tuo muisto

Olet kyllä erityisherkkä. 

Eiköhän vähän jokaiselta lapsi muutaman minuutin ole kadoksissa joskus. 

Ikävä, jos se vaikuttaa noin paljon lapsen elämään, että on kuin kahlittuna nyt vuosikaudet. 

Onhan se paniikkia nostattava kokemus, en sitä sano. Normaali ihminen osaa kuitenkin suhteuttaa sen elämänkulkuun ja pääsee yli ilman itkukohtauksia jälkikäteen. 

Mikä sinä olet kertomaan kuinka ihminen saa tunte ja kuinka ei?

Jokaisella meistä on omat tyylimme, toiset ovat tunteettomia, ihan sama missä ne kakarat on, ja toiset kantavat vastuuta ja ovat valmiita oppimaan virheistään.

Minä ymmärrä tuon vanhemman hädän, jos jotakin vakavaa olisi sattunut, itsesyytökset olisivat varmasti olleet raskaat. Sentään kyse kaksi vuotiaasta?

Ohis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käsitä miksi kaikkien jälkeenjääneiden ja erikoislapsien oletetaan nykyään vaan selviävän muiden lasten  joukossa.

Joidenkin "erikoislapsien" vanhemmat haluaa lapsensa olevan normaalien kanssa samassa ryhmässä.

Tiedetään. Lapseni luokalta joutui yksi poika erityisluokalle. En tiennyt pitkään aikaan siirrosta, vaikka lapseni oli samalla luokalla ja perhe asui naapurissamme. Kannattaisi silti miettiä sen lapsen parasta, vaikka vanhempien kulissit kaatuisivatkin.

No ensinnäkään sinulle ei tarvitse kenenkään kertoa mitään. Eihän oma lapsesikaan halunnut sinulle kertoa. Ja toiseksi vanhemmat eivät voi vaikuttaa siihen pääseekö lapsi pienryhmään, erityisluokalle tai erityiskouluun. Paikkoja on rajoitetusti ja aina löytyy joka kiilaa ohi. Kyllä monet meistä erityisten vanhemmista haluaisi lapsen pois sieltä normikoulusta olemasta tavisten silmätikkuna. Me haluaisimme, että lapsella olisi mahdollisuus löytää samanlaisia kavereita ja saada apua koulunkäyntiin. Ja kulissit ovat kaatuneet ajat sitten.

Vierailija kirjoitti:

Eikö pikkusisko ollut päiväkodissa, kun jutun mukaan isä meni puoli neljän aikaan hakemaan poikaa? Ei kai vain vanhemmat olleet viettämässä laatuaikaa toisen lapsen kanssa ja poika oli pistetty päiväkotiin...?

En olisi isänä kehdannut asiaa esiin tuoda ainakaan kuvien kanssa, sillä päällimmäisenä jutusta jäi mieleen liioittelu ja pojan isältä karkaaminen.

Erityislapsi on usein raskas hoitaa ja sisar joutuu varmasti pakosta joskus vähemmälle huomiolle. Sinustako olisi kamalan väärin, jos sisar saisi joskus oman aikansa?

Olette hirveitä ihmisiä, te lapsen haukkujat ja vanhempien tuomitsijat. Hävetkää, jos osaatte. Tuskin osaatte.

Kyseiseen pihapiiriin kuuluvaa päiväkotia käyvän lapsen vanhempana pari huomiota:

Hippoksen päiväkodissa on viisi integroitua erityisryhmää vammaisille tai neurologisesti sairaille lapsille. Siksi kyseinen lapsi on kesäpäivystyshoidossa siellä. Ei siis ole kyse tavallisesta ryhmästä. Hippoksen vakkarihoitajat ovat aina aktiivisia lasten kanssa pihalla - olen pistänyt asian merkille, koska harvassa päiväkodissa on näin. Näin päivystysaikaan kuitenkin sekä lapset että hoitajat ovat harvoin "vakiporukkaa".

Kyseisen päiväkodin piha on VAARALLINEN enkä ihmettele, että näin on päässyt käymään. Pihassa ulkoilee kolmen samassa pihapiirissä olevan päiväkodin lapset, ja joka päikylle on varattu oma alue mutta näitä ei ole mitenkään aidalla rajattu toisistaan erilleen. Olenkin jo aiemmin ihmetellyt, miten pihassa ei ole sattunut mitään tälläistä, koska kuka tahansa lapsi voisi keekoilla väärälle puolelle ja jäädä huomaamatta sekä oman päikyn että naapuripäikyn aikuisilta. Pihapiirissä on siis yksi yksityinen pk, Kalevanharjun päiväkoti ja lisäksi tämä Hippos, joka sekin toimii väistötilassa varsinaisen Hippoksen päiväkodin sijaitessa useamman kilometrin päässä (peruskorjattavana).

Tässä piha-asiassa on mielestäni säästetty väärässä paikassa. Myös Kalevanharjun pk on nyt päivystävä päiväkoti, eli sielläkin on vieraita hoitajia ja lapsia ja varmaan tupa täynnä. Yksityisestä en tiedä, onko auki nyt heinäkuussa. Jutun kymmenen aikuista tuskin ovat kaikki Hippoksesta, vaan mukaan lienee laskettu kaikkien päiväkotien hoitajat.

Vierailija kirjoitti:

Kyseiseen pihapiiriin kuuluvaa päiväkotia käyvän lapsen vanhempana pari huomiota:

Hippoksen päiväkodissa on viisi integroitua erityisryhmää vammaisille tai neurologisesti sairaille lapsille. Siksi kyseinen lapsi on kesäpäivystyshoidossa siellä.

Älä nyt, teit juuri tyhjäksi kolme sivua hyvää jankkausta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö pikkusisko ollut päiväkodissa, kun jutun mukaan isä meni puoli neljän aikaan hakemaan poikaa? Ei kai vain vanhemmat olleet viettämässä laatuaikaa toisen lapsen kanssa ja poika oli pistetty päiväkotiin...?

En olisi isänä kehdannut asiaa esiin tuoda ainakaan kuvien kanssa, sillä päällimmäisenä jutusta jäi mieleen liioittelu ja pojan isältä karkaaminen.

Erityislapsi on usein raskas hoitaa ja sisar joutuu varmasti pakosta joskus vähemmälle huomiolle. Sinustako olisi kamalan väärin, jos sisar saisi joskus oman aikansa?

Olette hirveitä ihmisiä, te lapsen haukkujat ja vanhempien tuomitsijat. Hävetkää, jos osaatte. Tuskin osaatte.

Kunnallinen päivähoito, varsinkaan päivystysaikana, ei ole se keino jonka avulla pikkusiskolle annetaan omaa aikaa vanhempien kanssa. Vanhemmat voivat palkata pojalleen oman hoitajan siksi aikaa, kun viettävät laatuaikaa siskon kanssa.