Ruokavalio pistettiin uusiksi, ostettiin trampoliini mutta lapsi vain lihoo entisestänän

Olin koulun terkkaharkassa 2002 ja silloin oli yhdessä luokassa vain yksi ylipainoinen, tämä ramppasi lähes päivittäin selkäkivun,jalkakivun tms takia vastaanotolla , ja terkan mukaan painosta oli keskusteltu jo yli vuosi vanhempien kanssa.  Sama meno jatkui että tyttö meni aina koulun jälkeen hakemaan karkkia, vanhemmat antoivat auliisti rahaa.

missälie nykyään,toivottavasti saanut asiat kuntoon ja painon.

Minä olin 11-vuotiaana 148cm ja 48kg, ja olin lihava. Tiedostin sen vasta kauan sen jälkeen, koska ei tuossa iässä vielä ulkonäkö kiinnostanut. Onneksi äiti oli päättänyt silloin tehdä asialle jotain, vei kaikki herkut pois ja rajoitti ruokavaliotani muutenkin, tosin aikalailla minun huomaamattani, koska hän ei koskaan puhunut asiasta, eikä sanonut minun olevan lihava tai laihdutuksen tarpeessa. Kertoi vasta jälkikäteen kun olin jo teini. Ja pituuskasvu tietysti auttoi myös omalta osaltaan. 13-vuotiaana olinkin sitten 162cm pitkä ja painoin edelleen sen saman 48 kiloa.

Siinä painossa pysyinkin sitten aina ensimmäiseen raskauteen asti, ja senkin jälkeen pääsin siihen takaisin. Nyt sitten jo ikää on kertynyt niin paino on ollut siinä 55 kilossa normaalisti, ja saa nähdä miten käy näin 10 vuotta iäkkäämpänä odottajana raskauskilojen kanssa... 

Toivottavasti saat ap laihdutettua lapsesi! Mitään muuta vinkkejä en osaa antaa kun sen että koita tehdä se niin ettei lapsi itse sitä tajua jolloin ei jää mitään traumoja aiheesta. 

Annoskoista vielä. Tavallinen, suht terveellinen ruokavalio ei auta, jos annoskoot ovat liian suuria. Kiinnittäkää niihin huomiota. Jos santsaa, niin osa saisi aina olla salaattia tai jotain muuta kevyttä.

Jos ei kavereiden kanssa juuri liiku, niin sitten liikkuu vanhempien kanssa. Kaverit voi ottaa mukaan pelaamaan jalkapalloa tai muuta peliä. Harrastaako lapsi mitään ohjattua liikuntaa?

Itse käyn 5v:n kanssa potkimassa palloa, pyöräilemässä, juoksemassa urheilukentällä (lapsesta on kivaa juosta oikealla radalla ja meneminen on aika vapaata).. Talvisin käydään kerran viikossa uimahallissa. Kaikki nämä ovat kivaa yhdessäoloa eikä lapsi ota niitä minkään treenin vaan leikin kannalta. Kiva heitellä samalla palloa kun ulkoillaan. Uimahallireissut on ihan suosikkeja.

En itse ole saanut minkäänlaista rohkaisua liikunnalliseen elämäntapaan ja inhoan kaikkea ryhmäliikuntaa ja ohjattua liikuntaa. Lapsen kanssa olen alkanut liikkua, koska siinä ei itse tarvitse osata mitään, tulee samalla aktivoitua lasta ja vietettyä aikaa yhdessä. Haluan myös opettaa lapselle, että liikkumiseen on matala kynnys ja liikunta on mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vihaksi pistää. 

Suonet paukkuu ja diabetes kolkuttelee ovella, vaikkei ole edes murrosiässä. Tuo on valtava paino alle murrosikäiselle lapselle. 

Kohta ellei jo nyt tuo alkaa olla myös vakava psyykkinen ongelma. Ulkonäköseikat ovat kohta todella tärkeitä. 

Miten ette ole hoitanut asiaa jo viimeistään kymmenen kiloa sitten? Silloinkin on ollut jo hieman pulska. 

Mitä luulet viestisi aloittajaa auttavan?

Eiköhän nyt kannattaisi vain koettaa selvittää, mistä tytön lihominen johtuu. Onko se liian iso annoskoko, jatkuva napostelu vai salaiset karkkiostokset? Muuttaa sitten koko perheen ruokailuja tarpeen mukaan. Keksiä muuta kivaa yhteistä tekemistä kuin syöminen, mielellään jotain liikunnallisia. Tärkeää olisi sekin ettei liikunnasta tule pakkopullaa ja syömisestä peikkoa. Jotenkin pitäisi välittää tytölle tunne, että hänestä ja hänen voinnistaan välitetään. Ei niin että hän on epäonnistunut läski.

Ruokavaliosta:

-juusto kannattaa vaihtaa vähärasvaiseen, siinä melko paljon rasvaa(piilorasva), pähkinät hyvä asia, muutenkin kannattaa huomioida, että ruokavaliossa on ns. pehmeitä rasvoja riittävästi, eli rypsiöljy, kasvimargariinit jne.

-täysjyväviljaa kannattaa syödä, mieluummin riisi-peruna-pasta vähemmälle, mutta ei kokonaan pois. Kyseessä kasvava lapsi joka liikkuu, tarvitsee myös energiaa.Täysjyvävilja sisältää kuitua, ja se "imee" huonoa rasvaa suolistossa ja tärkeää muutenkin suoliston hyvinvoinnille

-kolme pääateriaa päivässä+ välipalat X 2- tasainen verensokeri joka pitää nälkää, ei tule "himoja"

-lautasmalli käyttöön-ihan paras joka aterialle. Ja tähän vinkkinä, että pieni lautanen !

- rasvatonta maitoa ruokajuomaksi-lapsi tarvitsee kalsiumia

- liikuntaa joka päivä 1h

- karkkipäivä hyvä, mutta ei liikaa silloinkaan

- myös jäätelöt, mehujäätelöt yms kaloripommeja-eihän näitä mene paljon?

Vielä lisää, että liikunta ei pakkopulla- etsikää sellainen tapa liikkua, mikä lapselle mukavaa.Voisiko löytyä vaikka joku liikunnallinen harrastus?

Toi lautasen koko on ihan tutkittu tapa laihtua-isompi lautanen isompi annos. Vaihda koko perheen lautaset pienempään, niin ei lapselle tule sellainen olo, että hän olisi silmätikku.

Lapselle kannattaa myös opettaa tuo -lautasmalli, se on myös toimiva.

Juoko paljon mehuja ja limuja? Onko syönyt nyt kesällä paljon jäätelöä tai mehujäitä?

Vierailija kirjoitti:

Nykylapset on valtavan lihavia kaikki, 12-vuotiaalla pojalla näin jo sellaisen keski-ikäisen miehen roikkuvan kaljamahan. Tytöt ovat järjestään punkeroita. Vanhemmat samaa rataa, koko ajan syödään. Seurasin syrjäisellä uimarannalla muutamaa perhettä, voi valtava mitä ihrakasoja! Miehiä ja naisia, valtavia valaita. 200 kg paukkui varmaan useimmilla.

Eikö ihmisillä oikeasti ole _minkäänlaista_ itsekuria? Yhdellä naisella oikeasti maha roikkui polvissa. Oli varmaankin näitä body positive -ihmisiä, näin kun oli bikineissä.

Ajat ovat vähän erilaiset, kuin omassa lapsuudessa 70-luvulla, jolloin jouduttiin menemään syömään. Syötiin muutama peruna, lihapulla ja tomaatinsiivuja. Oltiin aamusta iltaan ulkona juoksemassa pihaleikkejä tai mentiin porukalla uimaan. Kaikki oltiin laihoja.

Nykyään vaan istutaan ja mätetään ruokaa. Suhde ruokaan on muuttunut ihan täysin. Se on jotenkin niin yököttävää.

Missäpäin Suomea useimmat aikuiset ihmiset rannalla ovat 200-kiloisia? Ihan vaan kiinnostaisi, kun en Tampereella ole varmaan kertaakaan nähnyt elämässäni 200-kiloista ihmistä. 

Pikkuveljen kanssa liikuntaa, sählyä, jalista, painia, sulkapalloa, hippaa, taitoratoja pyörällä, uimista, leikkiolympialaisia jne. Kännykkä pois. Pienet ruokalautaset, annokset pieniä. Vettä paljon. Unta paljon.

Vierailija kirjoitti:

Ruokavaliosta:

-juusto kannattaa vaihtaa vähärasvaiseen, siinä melko paljon rasvaa(piilorasva)

- liikuntaa joka päivä 1h

- Tai sitten juustoa vain silloin tällöin, esim. salaatissa, jolloin sen rasvaprosentilla ei ole väliä. Ei niin että leivän päälle mätetään aina juustoa.

- Tai mieluummin niin, että liikunta tulee muiden aktiviteettien yhteydessä: koulu- ja harrastusmatkat, pihaleikit, kesällä uimaretket, kavereiden kanssa pyöräily ilman kummempaa päämäärää... Eli että koko elämäntapa on liikunnallinen. Tunti liikuntaa päivässä on joskus aikuisille annettu minimisuositus, mutta lapselle se ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostimme trampoliinin liikunan lisäämiseksi, pyöräilee kavereiden kanssa aika paljon mutta koska kaverit asuvat samassa taloyhtiössä/samalla kadulla matka pyytämään ei ole pitkä. Ja monesti jämähtävät rinkiin johonkin hiekkalaatikon reunalle pelaamaan kännyköillä... Olemme koettaneet pitää huolen, ettei saa rahaa ja pääse käymään kaupalla omin päin, mutta ikävä kyllä kavereilla on jollain aina rahaa ja epäilen että käyvät salapäin karkkostoksilla :( Kavereilla vain käynyt parempi onni geenilotossa , eivätkä näytä keräävän  lisäkiloja yhtään mikä saattaa selittää sen, etteivät muiden vanhemmat ota stressiä salaherkuttelusta vaikka epäilisivätkin jotain.

Joku taisi kysyä syömisistämme.  No esim. tänään meillä oli lounaalla salaattia ( kanaa, fetaa, salaatinlehtiä, paprikaa, kurkkua,) ja lämpimiä voileipiä (ruisleipää, tonnikalaa , juustoraastetta), päivälliseksi valmistuu kesäkurpitsalasangea ja iltapalaksi on varmaan kaurapuuroa mehukeitolla.  Naposteltavana pöydällä pähkinöitä ja viinirypäleitä, janoon löytyy kannullinen  vesimelonilla maustettua vettä sekä rasvatonta maitoa mutta olemme opettaneet, ettei maito ole janojuoma.

Eilen oli elokuva-ilta ja tein kattilassa popcorneja joissa vain suolaa mausteena  .  Varsinainen karkkipäivä on lauantaina ja silloin saa valita  sipsipussin/karkkipussin sekä pikkupullon limsaa. 

Mies on hoikka, lähes laiha ja minä normaalipainossa niukin naukin ( olen 166 cm pitkä ja 68 kg on juuri ja juuri normaalinpaino pituiselleni), nuorempi lapsi ( poika 6v) isäänsä tullut kuikelo.

Ap

Leipää? Ei.

Kaikki hiilarit pois, ei ikinä leipää paitsi aamiaisella. Lisää proteiinia, kalaa, kanaa, ja tasvaa tarpeeksi!

Yrittäkää päästä eroon noista sipseistä.

>kaikki hiilarit pois

>leipää saa syödä aamiaisella

Taattua AV-"laatua" :D

Jep. Kokeilepa niin ei tarvitse läskeistä valittaa. Kannattaa tietenkin mielummin kuunnella lihavia kuin laihija.

Joo. Mistä saa ostettua hiilaritonta leipää? :o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykylapset on valtavan lihavia kaikki, 12-vuotiaalla pojalla näin jo sellaisen keski-ikäisen miehen roikkuvan kaljamahan. Tytöt ovat järjestään punkeroita. Vanhemmat samaa rataa, koko ajan syödään. Seurasin syrjäisellä uimarannalla muutamaa perhettä, voi valtava mitä ihrakasoja! Miehiä ja naisia, valtavia valaita. 200 kg paukkui varmaan useimmilla.

Eikö ihmisillä oikeasti ole _minkäänlaista_ itsekuria? Yhdellä naisella oikeasti maha roikkui polvissa. Oli varmaankin näitä body positive -ihmisiä, näin kun oli bikineissä.

Ajat ovat vähän erilaiset, kuin omassa lapsuudessa 70-luvulla, jolloin jouduttiin menemään syömään. Syötiin muutama peruna, lihapulla ja tomaatinsiivuja. Oltiin aamusta iltaan ulkona juoksemassa pihaleikkejä tai mentiin porukalla uimaan. Kaikki oltiin laihoja.

Nykyään vaan istutaan ja mätetään ruokaa. Suhde ruokaan on muuttunut ihan täysin. Se on jotenkin niin yököttävää.

Kaikki oli paremmin silloin kun sinä olit nuori.

Ei ehkä kaikki ollut paremmin, mutta suhtautuminen ruokaan oli.

Punkero alkaa olla uusi normaali. Hoikka ja normaalipainoinen jotenkin viallinen, ainakin näiden punkeroiden mielestä.

Ei tuo paino nyt vielä ole mikään järkyttävä, vaikka täällä niin kohistaan. Jos asiasta nyt tehdään joku iso numero niin paino tulee vaan nousemaan, yritätte vaan normaalisti nauttia elämästä, keksiä liikunnallisia juttuja ja keventää huomaamatta ruokavaliota kuitenkaan moittimatta lasta. Koska se lapsi kyllä huomaa, jos häntä yritetään estää syömästä ja rupeaa inhoamaan itseään ja kehoaan, mikä taas johtaa syömishäiriöihin. Pieni ylipaino on kuitenkin parempi kuin loppuelämän tuska syömishäiriön kanssa.

Kaikki eivät ole hoikkia eikä tarvitsekaan olla vaan meitä on erilaisia. Minulla on neljä lasta ja ovat kaikki isokokoisia, leveäharteisia ja vahvoja, mutta normaalipainoisia ja liikunnallisia. Kuten me vanhemmatkin. Ei siinä ole mitään pahaa vaan me ollaan kaikki erilaisia.

Lapsellesi on varmasti myös tulossa iso kasvupyrähdys, joten paino voi normalisoitua siinäkin vaiheessa. Minun 13-vuotias on jo 170cm :)

Täällä on joku oletus, että (lapsen) lihavuus johtuu herkuista ja roskaruoasta.

Minä olin aina hieman pullea lapsi, vaikka meillä oli karkkipäivä, jolloin sai pienen kipollisen karkkia. En ostanut todellakaan koulumatkoilla herkkua. Paino tuli ihan kotiruoasta, jota söin liikaa. Meillä oli viikonloppuisin tapa, että aamupalan jälkeen seuraava ateria saattoi olla päivällinen myöhään illalla, jolloin oli odottanut nälissään jo tunteja. Vanhemmat tekivät paljon herkkuruokia ja niitä sitten syötiin koko päivän edestä, lisäksi ne karkit lauantaisin ruoan päälle. Näin opin, että ruoallakin pitää herkutella ja ahtaa itsensä kerralla ähkyyn saakka. Nämä viikonloput taisivat tehdä sen, etten viikollakaan oppinut syömään vain nälkäni verran.

Muistan tukevana lapsena syöneeni kaikkea hyvää liikaa. Kaksi isoa lautasellista mysliä välipalaksi, liikaa voileipiä, liikaa arkiruokaa... Eivätkä vanhemmat tietenkään tällaisia "terveellisiä" ruokia rajoittaneet. Minulla on myös hoikka sisko, joka pysyi hoikkana samalla ruoalla, sillä hän vain osaa lopettaa sen syömisen aiemmin.

Lapselle on varmaan vaikea sanoa, että yksi voileipä riittää. Siksi ruoista kannattaa tehdä kevyitä ja täyttäviä kokonaan. Salaatin lisäys kylkeen ei auta, jos sen lisäksi syö aikuisen annoksen jotain suomalaista perusruokaa. Lisäksi on pakko miettiä, mitä se lapsi syö yksinään esim. koulusta tullessaan. Itse saatoin tosiaan syödä vaikkapa kolmekin lautasellista riisimuroja, koska olivat niin hyviä...

Tähän näläntunteen hallitsemiseen saattaa vielä liittyä monia asioita, kuten suolistobakteerit, stressi, ahdistuminen, tylsyys jne jne.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo paino nyt vielä ole mikään järkyttävä, vaikka täällä niin kohistaan. Jos asiasta nyt tehdään joku iso numero niin paino tulee vaan nousemaan, yritätte vaan normaalisti nauttia elämästä, keksiä liikunnallisia juttuja ja keventää huomaamatta ruokavaliota kuitenkaan moittimatta lasta. Koska se lapsi kyllä huomaa, jos häntä yritetään estää syömästä ja rupeaa inhoamaan itseään ja kehoaan, mikä taas johtaa syömishäiriöihin. Pieni ylipaino on kuitenkin parempi kuin loppuelämän tuska syömishäiriön kanssa.

Kaikki eivät ole hoikkia eikä tarvitsekaan olla vaan meitä on erilaisia. Minulla on neljä lasta ja ovat kaikki isokokoisia, leveäharteisia ja vahvoja, mutta normaalipainoisia ja liikunnallisia. Kuten me vanhemmatkin. Ei siinä ole mitään pahaa vaan me ollaan kaikki erilaisia.

Lapsellesi on varmasti myös tulossa iso kasvupyrähdys, joten paino voi normalisoitua siinäkin vaiheessa. Minun 13-vuotias on jo 170cm :)

Paino on nimenomaan järkyttävä kymmenvuotiaalle lapselle. 

Lapsen luusto on hyvinkin n. 30 prossaa suhteessa kapeampi ja sitä kannattelee 50 prosenttia pienempi lihaksisto. 

Siksi lasten painoindeksi lasketaan täysin eri perustein. Tämä lapsi ylittää jo sairaalloisen ylipainon rajan, vaikka indeksilaskurit eivät käytä lapsista tätä sanaa ymmärrettävistä syistä. 

Lihava lapsi on hyvin todennäköisesti myös lihava nuori ja aikuinen. Eli tähän kasvupyrähdykseen luottaminen ei toimi. 

Toki joillain, mutta ei pidä laskea mitään sen varaan. 

Lapsi, joka on aina tottunut syömään liikaa, saattaa myös saada "vieroitusoireita" ruoasta. Saattaa olla kauhea näläntunne, vaikka olisi syönyt ihan normaalia ruokaa, mutta vain vähemmän kuin ennen. Etenkin jos sokerin ja rasvan määrä vähenee, voi seurauksena olla päänsärkyä. Se aiheuttaa usein sen että repsahdetaan vanhoihin tapoihin ja syödään entiseen malliin, jopa enemmän. Terveelliset tavat pitää huolella juurruttaa.

Pähkinät eivät ole painoa pudottavan lapsen ruokaa. Niitä saa syödä todella vähän, jotta kalorit pysyvät kohtuullisena. Yhdessä pähkinäpussissa saattaakin sitten olla lähemmäs 1000kcal jos sen kokonaan vetää (etenkin suolatut pähkinät koukuttavat pahasti...). Mieluummin niin että vähennettäisiin rasvaisista jutuista, jotta täyttävää voisi syödä enemmän. Silloin ei tule näläntunnetta ja salaattiakin saa ahtaa huolella ihan siihen rajaan asti ettei enempää mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo paino nyt vielä ole mikään järkyttävä, vaikka täällä niin kohistaan. Jos asiasta nyt tehdään joku iso numero niin paino tulee vaan nousemaan, yritätte vaan normaalisti nauttia elämästä, keksiä liikunnallisia juttuja ja keventää huomaamatta ruokavaliota kuitenkaan moittimatta lasta. Koska se lapsi kyllä huomaa, jos häntä yritetään estää syömästä ja rupeaa inhoamaan itseään ja kehoaan, mikä taas johtaa syömishäiriöihin. Pieni ylipaino on kuitenkin parempi kuin loppuelämän tuska syömishäiriön kanssa.

Kaikki eivät ole hoikkia eikä tarvitsekaan olla vaan meitä on erilaisia. Minulla on neljä lasta ja ovat kaikki isokokoisia, leveäharteisia ja vahvoja, mutta normaalipainoisia ja liikunnallisia. Kuten me vanhemmatkin. Ei siinä ole mitään pahaa vaan me ollaan kaikki erilaisia.

Lapsellesi on varmasti myös tulossa iso kasvupyrähdys, joten paino voi normalisoitua siinäkin vaiheessa. Minun 13-vuotias on jo 170cm :)

Paino on nimenomaan järkyttävä kymmenvuotiaalle lapselle. 

Lapsen luusto on hyvinkin n. 30 prossaa suhteessa kapeampi ja sitä kannattelee 50 prosenttia pienempi lihaksisto. 

Siksi lasten painoindeksi lasketaan täysin eri perustein. Tämä lapsi ylittää jo sairaalloisen ylipainon rajan, vaikka indeksilaskurit eivät käytä lapsista tätä sanaa ymmärrettävistä syistä. 

Lihava lapsi on hyvin todennäköisesti myös lihava nuori ja aikuinen. Eli tähän kasvupyrähdykseen luottaminen ei toimi. 

Toki joillain, mutta ei pidä laskea mitään sen varaan. 

Juuri tällaisella asenteella ja kauhistelun määrällä näistä lapsista kasvaa sitten niitä oikeasti sairaalloisen ylipainoisia aikuisia, jotka kärsii ongelmallisesta suhteesta syömiseen ja kehoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on joku oletus, että (lapsen) lihavuus johtuu herkuista ja roskaruoasta.

Minä olin aina hieman pullea lapsi, vaikka meillä oli karkkipäivä, jolloin sai pienen kipollisen karkkia. En ostanut todellakaan koulumatkoilla herkkua. Paino tuli ihan kotiruoasta, jota söin liikaa. Meillä oli viikonloppuisin tapa, että aamupalan jälkeen seuraava ateria saattoi olla päivällinen myöhään illalla, jolloin oli odottanut nälissään jo tunteja. Vanhemmat tekivät paljon herkkuruokia ja niitä sitten syötiin koko päivän edestä, lisäksi ne karkit lauantaisin ruoan päälle. Näin opin, että ruoallakin pitää herkutella ja ahtaa itsensä kerralla ähkyyn saakka. Nämä viikonloput taisivat tehdä sen, etten viikollakaan oppinut syömään vain nälkäni verran.

Muistan tukevana lapsena syöneeni kaikkea hyvää liikaa. Kaksi isoa lautasellista mysliä välipalaksi, liikaa voileipiä, liikaa arkiruokaa... Eivätkä vanhemmat tietenkään tällaisia "terveellisiä" ruokia rajoittaneet. Minulla on myös hoikka sisko, joka pysyi hoikkana samalla ruoalla, sillä hän vain osaa lopettaa sen syömisen aiemmin.

Lapselle on varmaan vaikea sanoa, että yksi voileipä riittää. Siksi ruoista kannattaa tehdä kevyitä ja täyttäviä kokonaan. Salaatin lisäys kylkeen ei auta, jos sen lisäksi syö aikuisen annoksen jotain suomalaista perusruokaa. Lisäksi on pakko miettiä, mitä se lapsi syö yksinään esim. koulusta tullessaan. Itse saatoin tosiaan syödä vaikkapa kolmekin lautasellista riisimuroja, koska olivat niin hyviä...

Tähän näläntunteen hallitsemiseen saattaa vielä liittyä monia asioita, kuten suolistobakteerit, stressi, ahdistuminen, tylsyys jne jne.

Nyt ei puhuta "hieman pulleasta" lapsesta vaan todella lihavasta lapsesta. 

Jos teillä on ollut riisimuroja, niin se on roskaruokaa. Ei roskaruuan käsite ole vain jotkut hampurilaiset ja ranskikset. Ylipäänsä täysin raffinoitu, ravintoköyhä ruoka on sitä. 

En muista ikääni, mutta ikuisesti on jäänyt mieleen omat mittani 152/52 ala-asteella. Terkkarissa sanottiin äitini ollessa mukana että nyt ei paino enää saa nousta vaan tulisi jäädä tuohon. Siitä alkoivat ongelmani.

Pullea lapsi, tosi pyöreä teini ja lihava parikymppinen. 22 vuotiaana laihdutin 25kg päästen mittoihin 167/60. Siitä alkoi sitten lähes 10 vuotta kestänyt taistelu bulimian kanssa ja paino jojoili väliä 65-75kg. Nyt noin kolmevitosena vihdoin olen terve ja mitat 167/64-66 säilyneet 3-4 vuotta ilman bulimiaa. Opin lopultakin sen, mitä on syödä oikein ja terveellisesti. Mistään en kieltäydy ja kaikkea kohtuudella. Nälkä syödään pois isolla määrällä kasveja ja niiden sivussa sitten ehkä 1 peruna ja 200g lihaa päivässä.

Oivallus oli sekin, että nälkä on normaali tila ja sitä pitääkin tuntea aina silloin tällöin. Ja kasviksilla ja salaateilla saa sitten mättää jos tulee se vanha bulimiasta tuttu ahmimisreaktio esiin. Ei tule huonoa omaatuntoa enää ja oksentaminen ei käy enää mielessäkään.

Mutta tosiaan. Lapsuus ja sen aikainen pyöreys voi vaikuttaa todella dramaattisesti pitkälle elämään vaikka itse koenkin olevani tässä kohtaa onnistuja.

Olin ala-asteen alkupäässä hoikka (normaalipainoinen) ja hyvin aktiivinen. Sain sukulaisilta kuulla kommentteja tyyliin "söisit enemmän" "oot niin laiha" jne jatkuvasti! Ala-asteen loppupuolella ja vielä ylä-asteen alussa menikin sitten normisyömisten lisäksi joka päivä levy suklaata, sipsejä ja vähintään yksi iso limpparipullo... Ylipainoahan siitä kertyi ja rutkasti (ja hävetti stanasti terveydenhoitajan kommentit sekä oma ulkomuoto), sitten lukio-ikäisenä oli syömättömyyttä jne.

Pointti tässä oli se, että mitä tuolle lapsenne asialle tehdäänkään niin asiasta kannattaa puhua hänelle erittäin, erittäin hienovaraisesti ja heittää syyllistävät/ulkonäköön viittaavat kommentit romukoppaan. (niin teidän kuin terkan/lääkärinkin)