Ruokavalio pistettiin uusiksi, ostettiin trampoliini mutta lapsi vain lihoo entisestänän
Stressaan jo valmiiksi syksyä ja kouluterkkarin kommentteja. Että voi voi, taas on Sonjalle tullut tuota painoa. .
Olemme siis kevään ja kesän aikana yrittäneet hilata lapsen painoa alas puhumatta laihduttamisesta , ostimme trampoliinin ja muutimme ruokavaliota mm. Lisäämällä kasviksia. Ei auta! Maha pömpöttää entistä pahemmin ja kaksoiisleuka muuttuu kohta kolmoisleuaksi :(
Tyttö on siis 10v ja 146/52.
Kommentit (214)
Tuon ikäisen lapsen ei tarvitse laihduttaa, eikä syömisestä pidä missään nimessä tehdä millintarkaksi kontrolloinniksi. Täyspäiväisellä laihdutuksella saadaan aikaan se että lapsen koko elämä pyörii ruuan ja kehon ympärillä, ja tuloksena on jonkunlainen syömishäiriö. 10-vuotias ottaa herkästi itseensä ympäristön mielipiteet ja alkaa pohtia painoaan ja miettii, ettei ole normaali. Perheen ei pidä laihdutuksesta puhua vaan pitää yllä hyvää, rakastavaa ympäristöä ja antaa edellytyksiä terveeseen elämään.
Pidetään huolta, että lapsi saa terveellisen ruokavalion ja oppii syömään normaalia, terveellistä ruokaa sekä hillitsemään annoskokoaan. Kasviksilla on hyvä harjoitella, kun niissä ei kalorit pauku. Tällöin pituuskasvu tasapainottaa sen painon ajan kanssa. Mutta toki jos elämäntavat on huonot ja syö väärin, pituuskasvukaan ei auta, vaan syö aina vaan enemmän ja enemmän.
Perusasia on jättää kaikki sipsit + popcornit + keksit sun muut puhtaat herkut mielellään kokonaan pois tai sitten pieniä määriä viikonloppuisin tms. Tässä helpottaa kun aikuiset tekee saman itse, niin ei ole lapsella mistä ottaa, ainakaan kotona. Kahvileivät lihottaa helposti ja erityisen paljon ne lihottaa lapsia jos hekin saavat ottaa joka laatua mitä pöydästä löytyy, se yksikin keksi tulee täysin ylimääräiseksi energiaksi normaaliruokien päälle.
Toinen perusansa mitä ei monesti oivalleta on kaikki juotava, monessa perheessä juodaan paljon mehuja mistä saa helposti valtavan paljon täysin ylimääräistä energiaa; limpparit nyt suurin osa ymmärtää jättää pois (myös makeutusaineilla makeutetut, nekin lisäävät nälkää, makea on viesti keholle varastoida energiaa ---> pitää syödä lisää).
Tarpeeksi rasvaa ruuasta joka synnyttää kylläisyyden tunteen; kokeilkaa vaikka tehdä pieni munakas niin että pistätte pannulle reilusti voita, muna tai pari ja vähän raastatte vielä rasvaista juustoa sekaan, takaan että on vaikea syödä kokonaan kun tulee olo todella kylläiseksi nopeasti (tämä siis vain esimerkkinä siitä että RASVA tekee kylläiseksi). Eli missään nimessä ei pidä leikata kaikki rasvoja pois koska silloin nälkä pakottaa lapsenne hakemaan ruokaa jostain ja jos itse pääsee valitsemaan se on varmasti herkullisimmasta päästä ---> karkkia, sipsejä, suklaata, jäätelöä, jne.
Ja tietenkin se itsestäänselvyys että paljon pitäisi olla ruuassa kasviksia, noin puolet kasviksia annoksesta olisi hyvä lähtökohta. Esimerkiksi kesäkurpitsapasta ruokana (niin että pasta korvataan raastetulla kesäkurpitsalla), meillä tehdään 10 litran kattilassa niin että raastetaan mukaan 5-6 kiloa kesäkurpitsaa, kasvisten osuus tulee mukaan automaattisesti, pari perhekoon dolmiopurkkia ja vähän lisää tomaattimurskaa ja muita mausteita... hieman työtä kyllä mutta riittääkin hetkeksi sitten.
Eli keventäkää arkiruokaa, aika moneen ruokaan voi laittaa suoraan kasvikset sekaan niin ne menevät samalla (plus niiden maku pehmenee ja maistuu lapsillekin helpommin), makaronilaatikonkin sekaan voi samaan vuokaan laittaa ison pussin porkkana-parsakaali-kukkakaali-kasvissekoitusta uuniin hautumaan (ja vaikka puolittaa se makaronien määrä niin mahtuu paremmin, niissä on aika rutkasti energiaa).
Veikkaan karppausbuumin auttaneen monia sen vuoksi että he ovat lopultakin saaneet edes vähän rasvaa ja kylläisyydentunne on taas löytynyt. Tasapainoisemmin syöneet taas ovat ihmetelleet mistä tässä koko höpötyksessä on kyse; itse laihdutin 15 kiloa karppaamalla MUTTA samalla myös lisättiin runsaasti kasviksiakin ruokavalioon joten vaikea olla varma lopullisista syistä, nyt kuitenkin oma elopaino suht ok.
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisen lapsen ei tarvitse laihduttaa, eikä syömisestä pidä missään nimessä tehdä millintarkaksi kontrolloinniksi. Täyspäiväisellä laihdutuksella saadaan aikaan se että lapsen koko elämä pyörii ruuan ja kehon ympärillä, ja tuloksena on jonkunlainen syömishäiriö. 10-vuotias ottaa herkästi itseensä ympäristön mielipiteet ja alkaa pohtia painoaan ja miettii, ettei ole normaali. Perheen ei pidä laihdutuksesta puhua vaan pitää yllä hyvää, rakastavaa ympäristöä ja antaa edellytyksiä terveeseen elämään.
Pidetään huolta, että lapsi saa terveellisen ruokavalion ja oppii syömään normaalia, terveellistä ruokaa sekä hillitsemään annoskokoaan. Kasviksilla on hyvä harjoitella, kun niissä ei kalorit pauku. Tällöin pituuskasvu tasapainottaa sen painon ajan kanssa. Mutta toki jos elämäntavat on huonot ja syö väärin, pituuskasvukaan ei auta, vaan syö aina vaan enemmän ja enemmän.
Itsekin ajattelen että syömisestä ei pidä tehdä numeroa, riittää kun vanhemmat itse eivät osta karkkeja / keksejä / muita herkkuja kaupasta ja tehdään vain hyvää, terveellistä kotiruokaa missä energiatasapaino on kunnossa niin ei lapselle tarvitse mitenkään erityisesti mitään selitellä. Kaikki kun syö kuitenkin samaa ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos kyse on todella pahasta herkkuhimosta, niin auttaisikohan, jos vaikka välipalana ja päivällisen jälkiruokana saisi jotain ”hyvää”. Jotain kohtuullisen terveellistä, mutta veisi makeanhimoa.
Makean saaminen ruokkii makeanhimoa. Valitettavasti. Ja moni lihomiskierteeseen joutunut varmasti tietää tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä siis liikaa kaloreita ja liian vähän kulutusta.
Tuon ikäisen pitäisi liikkua (harrastaa tai hyötyliikkua, ihan sama) 2-3 tuntia päivässä vähintään. Tuleeko se täyteen?
Kaupungissa nyt ei juuri liikkua pysty ilman että siitä pitää maksaa itsensä kipeäksi.
Voi hyvänen aika! Hyppynarukisat koko perheelle, kävelyä ulkona tai rappusissa, pyöräilyä, sisäsählyä kotona, voimistelua ja pomppuja ja kahvakuulaa sisällä kotona. Painia, nyrkkeilyä, kiipeilyä, matonpesua, kotitöitä......jne. Kaikki ilmaista! Selittelyä en kestä. Ei ihme, ettei lapsi pidä liikunnasta, jos äidin asenne on noin kielteinen.
suosittelen psykologikäyntejä tyttärelle. ehkä löytyy syy tunnesyömiseen. onhan ruokavaliossa tarpeeksi proteiinia ja juodaanko tarpeeksi vettä. syödäänkö ateriat ilman kiirettä? onhan kilpirauhaskokeet kuitenkin otettu?
Jos viittaatte painoindeksiin niin muistakaa että se toimii vain aikuisilla, ja antaa parhaimman tuloksen n. 170 senttisille. Tuota lyhyemmille ja pidemmille kannattaa käyttää uutta painoindeksiä, joka antaa totuudenmukaisemmat lukemat. Eli lyhyet ovat lihavampia (eivät valheellisesti vielä normaalipainossa) ja pidemmät hoikempia (eli eivät valheellisesti jo läskejä).
https://www.painoindeksi.org/uusi/
Aloittajan lapsi on tuon uuden painoindeksin mukaan läski, BMI 26,25, ei normaalipainossa. Mutta tuo ei kylläkään päse lapsille, joten aloittajan lapsi on todella läski.
Minä olen vanhan laskurin mukaan 19,16, vanhan mukaan 18,82. Molemmat luvut näkyy tuolla.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsette perheterapiaa.
Ei totisesti ole normaalia, että kymmenvuotias varastaa kaupasta suklaalevyjä ja ahmii ne paikan päällä.
Perhesuhteissa on nyt jotain häiriötä ja lapsi oireilee ahmimalla ja muutenkin tietysti normeja uhmaamalla. Varmasti tietää, että kaupassa kuuluu maksaa.
Älä nyt maalaa piruja seinälle. Ei ihme, että nykyään on niin paljon ylisuorittavia helikopterivanhempia, kun koko ajan on joku nurkan takana moittimassa huonoista kotioloista ja traumoista.
Luultavasti ap:n tytär on vain hirveä herkkuperse ja paheita löytyy. Itsekin olen sellainen ja lihoin lapsena laihasta pullukaksi heti, kun osasin käydä kaupassa.
Karkkilakkoa, tai muuta ei kannata aloittaa. Väkisin herkuista eroon hankkiutuminen ei toimi lähes kenenkään aikuisen herkkuperseen kohdalla, saati sitten 10-vuotiaan. Kysy tytöltä, mitä hän himoitsee eniten ja koittakaa keksiä paheille terveellisemmät vaihtoehdot. Suosittelen tikkareita, tai imeskeltäviä karkkeja ennemmin, kuin sellaisia, jotka saa nieltyä hetkessä. Liikunnan lisäämiseen satsaisin paljon, ei syöpön tarvi sohvaperuna olla. Pyörällä kaikki alle 3km matkat ainakin näin alussa, kun pohjalta lähdetään. Ja älkää te aikuisetkaan turhia autolla ajelko
No. Kaupassa jos näen ylipainoisen lapsen niin kun näen vanhemmat, en ihmettele enää yhtään. Kaikki lihavia, eli kotiruuan laatu ja määrä.
Katse peiliin, ap, oletteko tekin tämmöisiä?
Jos ainoa huoli on, mitä terveydenhoitaja sanoo, niin voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Olin pyöreä lapsi ja pyöreä nuori. Aikuisena pysyin vain lievästi ylipainoisena silkan tahdonvoiman avulla, vaikka olin jatkuvasti nälkäinen ja mietin koko ajan seuraavaa ateriaa. Tunsin syyllisyyttä siitä etten onnistunut laihtumaan ja samalla ihmettelin miten kukaan muukaan siihen pystyy. Nälkään ei auttanut liikuntaharrastus, ei se että keksin itselleni koko päiväksi tekemistä, ei vedenjuonti eivätkä vitamiinikuurit. Ruoka, ja se mitä ja milloin saan seuraavaksi syödä, oli ajatuksissani jatkuvasti. Tätä ei pysty kukaan sellainen ymmärtämään, joka ei ole jatkuvasta nälästä ja ruuanhimosta kärsinyt, mutta kyse ei ollut pelkästä lohtusyömisestä eikä sokeriaddiktiostakaan, sillä sokeriherkkuja en ostanut lähes koskaan.
Kymmenen vuotta sitten kokeilin viimeisenä oljenkortena karppausta, jonka kuvittelin vielä silloin olevan epäterveellinen ruokavalio. Epäterveellisyydestä huolimatta ketoosin aiheuttama näläntunteen katoaminen houkutti niin paljon että olin valmis riskeeraamaan terveyteni. Muutaman kuukauden vähähiilihydraattisen ruokavalion jälkeen oli kuitenkin selvää ettei takaisin ole paluuta. Ainoastaan vhh-ruoalla näläntunne pysyi inhimillisellä tasolla ja pystyin keskittymään elämässäni muuhunkin kuin ruokaan. Vähähiilihydraattiseen ruokaan tottuminen kesti 2-3 kuukautta, joiden aikana tunsin itseni välillä voimattomaksi, mutta tällä hetkellä tunnen itseni erittäin terveeksi, veriarvoni ovat kunnossa ja olen virkeä ja aktiivinen. Syön yli puoli kiloa kasviksia päivittäin, yritän korvata lihan kasviproteiineilla, munilla ja juustoilla ja rasvaa käytän todella reilusti, paikkaamaan pastan ja leivän jättämän kalorivajeen. Tällä ruokavaliolla painoni putosi parissa vuodessa 20kg ja on pysynyt poissa siitä lähtien. Kaksi kertaa olen palannut vähäksi aikaa vähärasvaiseen ja runsashiilihydraattiseen ruokaan, kerran veganismikokeilun vuoksi, toisen kerran parisuhteen. Molemmilla kerroilla nälkä ja verensokerin heittelyt ovat palaneet kuukauden sisällä.
Kymmenen vhh-vuoden aikana olen kuullut monta tarinaa sokeririippuvuudesta, leivänhimosta ja ahmimishäiriöstä, jotka ovat parantuneet sillä että ruokavalioon on lisätty tarpeeksi rasvaa. Karppauksen ei tarvitse olla niin rajoittava ruokavalio kuin monet uskovat, sillä kasvikset ovat sekä aikuisille ja lapsille tärkeitä, ja pitkäkestoiseen vhh-ruokavalioon mahtuvat satunnaiset synttäriherkuttelut ja lauantain maltillinen karkkipussikin oikein mainiosti. Itselleni tärkein tekijä näläntunteen hallinnassa on ehdottomasti rasvan riittävä määrä ruokavaliossa ja ilman sitä kaikki maailman itsekurikaan ei riitä pitämään minua pois jääkaapilta.
Kohtalotoveri ❤️ Tunnistin niin itseni tästä. Minä, entinen normaalipainoinen aikuinen, olin saanut itseni lihotettua synnytyksen jälkeisen psykoottisen masennuksen, parantumista seuranneen mukavan elämän (ruoka ja herkut alkoivat maistumaan liikaa) ja kilpirauhasen vajaatoiminnan myötävaikutuksella niin, että vaikean ylipainon bmi-raja ylittyi. Sisuunnuin oltuani pari vuotta tuossa kunnossa, ja aloin karppaamaan loppiaisena 2013. Aluksi todella tiukasti, max 20 g hiilaria päivässä. Paino putosi kahdeksassa kuukaudessa 22 kiloa, eli olin enää lievästi ylipainoinen. Nykyään olen jo normaalipainon puolella, vaikka en enää ketoosidieetillä olekaan. Tuo tiukka karppausjakso opetti niin paljon ruokien ravintosisällöistä, nälänhallinnasta ja oman kropan kuuntelemisesta, että se on ollut hyvänä pohjana painonhallinnalle.
Tuo on perseestä, jotkut on luotu lihavaksi :( . Itse entisenä lihavana lapsena ja nuorena, mutta aikuisiän hoikkana voin sanoa, että en usko että voin koskaan olla onnellinen. Kyllä sitä ruokaa aina vaan ajattelee. Itsekurin kanssa kamppailemista. Uskon , että geenit määräävät ruokahalun pitkälti, veljeni oli aina hoikka.
Jos lapsi ei ole ns. urheiluliikunnan ystävä, niin kokeilkaa yhdessä geokätköilyä? Tuon ikäinen vielä saa löytämisen riemua :) Tulee liikuttua aivan huomaamatta ja on mukava koko perheen harrastus. Älyluuri lapsella ilmeisesti onkin, sovelluskaupasta vain sovellus(ilmainen riittää ainakin aluksi ihan hyvin), hyvät kengät ja iloinen mieli. Muuta ei tarvita.
Ihmettelen tätä näkemystä, että jos vanhemmat eivät syö ikinä kotona keksejä tai karkkia, niin sitten lapsi suostuu mukisematta itsekin näistä luopumaan, kun ei ole houkutuksia. Joo, toimii ehkä 3-vuotiaan kohdalla, mutta katsokaa nyt hyvänen aika mitä kouluikäiset lapset vetävät napaansa itsekseen kulkiessaan. Kyllä siinä on viikon mittaan sata ja yksi houkutusta, kun katsoo kaverien syövän ties mitä herkkuja. Jos ne herkut kielletään kotona ihan täysin, kasvaa houkutus hankkia herkut salaa ihan silmittömäksi. Mieluummin pieni määrä herkkuja kotona ja viikkorahoille keksitään kiva säästökohde. Sitten voi katsoa kaverien mussuttamista ja ajatella, että kotonakin on jotain herkkuja tarjolla, en lähde nyt itse ostamaan.
Miten sun ala-astekaverit liittyy asiaan kun puhutaan tilastoista? Tää jaksaa aina ihmetyttää. Jossain lukee että keskimäärin joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään niin eiköhän joku ilmaannu huutelemaan että ”EI MULLA OLE OLLU SYÖPÄÄ!!?!” Kasvupyrähdyksen huippu tarkoittaa sitä kun suurin _pituuskasvu_ on saavutettu. Ja jos tämä tapahtuu keskimäärin 12-vuotiaana niin se tarkoittaa että about puolet saavuttaa kasvupyrähdyksen huippunsa alle 12-vuotiaana. Silloin on ihan sama kuinka monta kaveriasi on kasvanut pituutta ala-asteen jälkeen.