Lapsettomille samat oikeudet vapaisiin kuin lapsellisille

Kun haet työpaikka, selvitä ensin itsellesi voitko tehdä vuorotyötä, sopiiko sinulle kiertävä lomalista ja minkälaiset työajat perhe- ja yksityiselämä  vaatii. Sitten etsit työpaikan vaatimustesi mukaan.  Jos yksityis-ja perhe-elämä on kovin vaativaa voit aina ryhtyä yrittäjäksi, silloin päätät itse työajoistasi ja lomistasi.

Näin yksinkertaista se on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jassu91 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän työnantaja tykkää siitä että vaihtuvuus lisääntyy, kun työvuorot ei sovi?

En tiedä. Mitäköhän liitto tykkää jos työnantaja suosii muita epäreiluin perustein?

Koska sinne mä aion olla yhteydessä jos mua vaaditaan työnantajan puolelta palaamaan siihen vanhaan systeemiin.

Eli sinulla onkin tarkoitus olla kusipää ja vaikeuttaa lapsiperheiden elämää. Onnea valitsemallesi tielle.

Näin se vaan on että perhe menee työn edelle. Jos teet perheellisen elämän vaikeaksi, niin se vaihtaa työpaikkaa ja kohta sinulla on vain niitä lapsettomia ja aina jonku perheutyssä menetät hänet.

Usko tai älä, mutta meillä lapsettomillakin on perhe ja oma elämä. 

Perhe ilman lapsia? No lapsiperheessä on se ihan sama "perhe" ja sen lisäksi lapset.

Aina tämä menee tähän, että lapsettomien perustelut ovat lapsellisia.

Lapsellisten perustelutko ei? Itse tehty lapset ja sitten vaaditaan etuoikeuksia! Lapsilisä vasta vitsi onkin ja siihen päälle vielä pitäisi saada erivapauksia. Vastuutonta, mukavuudenhaluista ja suorastaan itsekästä.

Minulla on puoliso, jonka kanssa haluan viettää aikaa, omakotitalotyömaa ja muistisairas lähiomainen, mutta ne eivät ole ilmeisesti sitten taas mitään kun eihän avioliitto ole pyhää tosirakkautta ja vanhuksetkin voi dumpata hoitokotiin (vaikka se vanhuuden turva on kyllä ollut lapsia tehneiden tärkeä argumentti meitä pahoja veloja kohtaan). Haluaisin myös tietää, miksi minun työni ja sen kautta ansaittu vapaa-aikani on arvottomampaa siksi, että en ole lisääntynyt? Tekeekö perheellinen jotenkin paremmin töitä kuin minä, vai miten se liittyy edes työpaikkaan? Tuohan tarkoittaa että olen ihmisenä arvottomampi ja vaikka vanhempi olisi kuinka kelvoton kasvattaja tai huoltaja, niin silti aina minua lapsetonta parempi.

Lapsiperheelliselläkin voi olla puoliso, omakotitalotyömaa, muistisairas lähiomainen.

Ihan sama miten pyörittelet asiaa, niin lapsiperheelisellä on sama elämä plus ne lapset. Perheellisellä on lähtökohtaisesti aina enemmän pakottavia velvollisuuksia.

Ei sillä olekaan väliä miten niitä pyörittelee, pointti on se, että  mikään noista asioista ei liity töihin mitenkään ja omista elämänvalinnoista riippumatta kaikkien tulisi olla tasavertaisia ja jokaisen oikeus omaan elämään ja vapaa-aikaan yhtä arvokas. 

Perheelisellä on kuitenkin aina enemmän vastuita kuin perheettömällä.

Sitten on. Ja mitä sitten?

Onko reilua potkia niitä joilla on vaikeampaa?

Ja mitenköhän se määritellään, kenellä on vaikeinta?

Jos sulla on mielenterveysongelma, sulla on vaikeea.

Jos sulla on mielenterveysongema ja huollettava lapsi, niin sulla on vaikeampaa.

Lapsi voi tuoda iloa siihen sairauden keskelle. Tätä ei ole lapsettomalla. Hänellä on vain se sairaus. Eiku sehän meneekin sinne jumppaan ja sinne koirakouluun. Lapsellinenhan ei voi näitä harrastaa, kun on lapsi ja vaikeempi elämä.

Kauheen moni unohtaa tässä sen, että tässä työvuorohommassa se ei ole vanhemman oikeus, vaan lapsen oikeus vanhempiin,joka puhuu. Mulle on aivan sama olisinko illat töissä miehen kans yhtäaikaa ja 3 vee päiväkodissa 14-07 seuraavaan aamuun saakka, koska 21.00 jälkeen ei lapsia saa hakea päiväkodista. Mutta kyse on lapsen oikeudesta ja siitä onko lapselle ok olla semmosia aikoja hoidossa.. Mutta voihan alansa valita. Itse vaihdoin kaupan alalta päivätöihin hoitovapaan aikana. Kaksi vanhempaa vuorotöissä on mahdoton yhdistelmä, jos työpaikka ei jousta ollenkaan.

Ennen lapsia tuurasin paljon lapsellisten hankalia vuoroja, kosks ymmärsin ettei ekaluokkalaista voi pitää illalla yöuniaikaan saakka yksin kotona..

Toinen asia on, että lapselliset vs. lapsettomat on vääristävä kahtiajako: on muitakin tarpeisiin vaikuttavia olosuhdetekijöitä.

Juuri näin.

Ja ne lapset. Ne eivät ole mikään riesa, joita on pakko kestää yhteiskunnassa. Kun me eletään yhteiskunnassa, niin se on semmonen asia, että KAIKKI pyrkii joustamaan ja auttamaan kanssaihmistä. Minäkin olisin aiemmassa työssäni voinut hyvin tehdä sitten vuorostaan viikonloppuvuoroja festareille haluavan puolesta jne, koska se olisi multa miehen vapaiden puitteissa ollut mahdollista. Mutta samoissa puitteissa olisin toivonut joustoa työvuorojen suhteen niin, ettei ILTAvuorot ole päällekkäin, ja niitä on vain kaksi 10 päivän aikana. Ei luulis olevan keneltäkään liikaa vaadittu.

Onneksi alanvaihdos sujui näppärästi, ja nyt päiväkodissa työskennellessä saan olla vapaalla kaikki illat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä18762 kirjoitti:

En tahallani, mut tiedän sen varmaan osaltaan hankaloittavan heidän arkeaan. Vastavuoroisesti se helpottaa lapsettomien elämää.

Sinulla ei varmaan ole itselläsi lapsia? Nykyajan työelämän ja lapsiperhe-elämän yhdistäminen on muutenkin tosi raskasta. En ihmettelisi, jos lapselliset alkavat katsella toisia työpaikkoja, jos tarpeeksi hankaloitat elämää.

Miksi niiden jotka ovat valinneet olls tekemättä lapsia pitää uhrautua jotta sinulla lapsellisena olisi helpompaa? Ihan oma valintasi oli tehdä lapsia. Lapset eivät oikeuta sinua asettamaan lapsettomia eri asemaan töissä. Ap toimii täysin niin kuin pitääkin, lain mukaan.

Lapsettomat näköjään rakastaa hokea tätä että lasten hankkiminen on elämäntapavalinta. Joo, niin onkin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että myös lapsettomat hyötyy siitä, että meidän yhteiskunnassa on myös nuorempia sukupolvia kasvamassa ja opettelemassa pyörittämään  näitä hommia jatkossakin ja tuottamaan rahaa, jolla maksetaan aikanaan teidänkin ajan kanssa väistämättä lisääntyvät hoivat, hoidot ja palvelut.

Perheelliset tekevät paljon "ylimääräistä" työtä lastensa eteen ja on ihan oikeutettua, että se otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon työelämässä. Ainakin minun alallani me ollaan joustettu valtavasti tekemällä töitä virka-ajan ulkopuolella, viikonloppuisin ja pyhisin.  Toki tiedän ja ymmärrän, että kaikilla aloilla tämä ei ole mahdollista. Nytkin meillä pyörii rinki, joka hoitaa erään merkittävää ulkomaankauppaa tekevän yrityksen kuljetuksia kolmessa vuorossa, vaikka perustyöaikamme on 7,5 tuntia/arkipäivä normiaikaan.  Vuorot jaetaan ensin hira-periaatteella ja jos vuoro ei itselle sovi, sen vaihtamisesta sovitaan ringin sisällä etukäteen. Yhtään vuoroa ei ole jäänyt tekemättä.

Yhtä lailla esimerkiksi omaishoitajien työ on tärkeää. Lapset on saatava hoitoon ja sieltä pois.   Luisteluturnaukset, koirakoulut, golffaus, mokkapalojen leivonta ja thaimaaseen-matkailut ovat vähemmän tärkeitä.

Jos jollekulle lapsettomalle on niin tärkeetä saada vapaat viikonloppunsa että pää hajoo, sitä varten saa työterveyshoidosta apua ja vipuvartta nostaa tarpeensa korkeammalle tasolle. Esimiesten tehtävä on sitten suunnitella tekemiset siten, että meno on mahdollisimman tasapuolista. 

Jos minä tekisin nyt lapsen, niin se olis minun ongelmani eikä työkavereiden. Enhän minä voi ajatella asioita niin, että kun on lapsi niin sitten muut venyy. Kun tekee lapsen, niin se on sen perheen asia ei muiden. Ihan turha lapsellisten on hokea, että lapsettomatkin hyötyy sitten joskus siitä. Teet lapsen niin mutkin joutuu osallistumaan ja ymmärtään, koska tulevaisuudessa Pirkon lapsi saattaa antaa ruiskeen hanuriin.

Vierailija kirjoitti:

Itse teen listoja kolmivuorotyöläisille enkä muista milloin jonkun toive olisi jäänyt toteutumatta oli lapseton tai lapsellinen. Minusta listojen tekijä on joko osaamaton jos ei kykene tuohon tai sitten työntekijöitä on liian vähän/ei oteta sijaisia. Meillä onnistuu myös vuorojen vaihto lyhyellä aikavälillä ja lomat saa käytännössä kaikki siihen mihin ne on toivottukin. Koko työyhteisö on tyytyväinen listoihin ja työilmapiiri on hyvä.

Juu, meillä on sama juttu ja kiertävät vuosilomat. Tasapuolista kaikille ☺.

Lapsettomille pakollinen yhteiskuntapalvelu hoitotyössä. Oppivat oikeuksien lisäksi velvollisuuksia.

kiitos kunnioituksesta kirjoitti:

Ihan järkyttävää... Kiva tietää näin nelikymppisenä lapsettomana, että minun ihmisarvo työpaikalla on nolla ja ainoa tehtävä ja olemassolon syy on se, että voin täyttää lapsellisten toiveet lomista ja vapaista unohtaen kaikki omat toiveeni ja haluni. Kaiken tämän lisäksi olen vielö lähtökohtasesti huonompi työntekijä, koska minulla ei ole lapsia.

Tietsä mikä vituttaa eniten. Meillä on 5 naista duunissa joilla kaikilla on pieni skidi. Nämä 5 ei ole kahden vuoden aikana ollu kertaakaan samaa aikaa duunissa, kun on saikutellut vuorotellen lapsen takia. Sitten maanantaina ensimmäiset sanat pomolta. Joo hei tehdään nyt duunit tärkeysjärjestyksessä, kun se on poissa viikon. Viikko sit perjantaina taas yksi pamautti pinon papereita mun työpöydälle ja sanoi tee noi, kun jään saikulle ja palaan vasta syyskuun ekapäivä, kun pidän lomat samalla. Olin jep jep. Mä jään ite perjantaina lomalle, niin teen tasan oman pöytäni tyhjäksi niiin, että kun palaan on omat duunit nollissa. Mulle ei makseta kahden edestä mulle maksetaan yhden edestä. Alkaa käymään vähän raskaaksi duunit. Yksi saitsukone on koeajalla ja siitä pääsee varmasti eroon, kun koeaika on loppu. Pomokin raapii jo päätään.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomille pakollinen yhteiskuntapalvelu hoitotyössä. Oppivat oikeuksien lisäksi velvollisuuksia.

Entäs perheellisille? Pakollinen elämänhallintakurssi? Tai terapiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomille pakollinen yhteiskuntapalvelu hoitotyössä. Oppivat oikeuksien lisäksi velvollisuuksia.

Entäs perheellisille? Pakollinen elämänhallintakurssi? Tai terapiaa?

Ehkäisyvalistusta!!! 😂

Voisivatko kaikki "niin mutku meilläkään ei kaikki halua tehdä tasaisesti kaikkia vuoroja"-nillittäjät ottaa silmän käteen ja lukea ap:n viestit oikein ajatuksen kanssa? Hän nimenomaan sanoo, että pyrkii jakamaan vuorot kaikkien toiveita kuunnellen. Tasapuolisuus tulee siitä, että _kaikkien_ toiveita kuunnellaan, ei siitä, että jokainen tekee tasan saman määrän iltaa, yötä ja aamua.

Tässä ketjussa näkee taas hienosti, miten lasten saaminen tekee ihmisistä kypsempiä ja aikuisempia... Miten voi olla niin monelle vanhemmalle epäselvää, että a) se aika, jonka vietät lapsesi kanssa, on ihan omaa vapaa-aikaasi ja b) kun käytät rahojasi lapseen, se on ihan omaa rahankäyttöäsi? Samoin jos lapseton käyttää aikaa/rahaa vaikka luonnonsuojeluun, kummilapseen, rescue-koiraan tai dementikkoäidin kuntoutukseen, niin se on hänen omaa ajan/rahankäyttöään eikä työnantajan tarvitse sitä kompensoida työvuoroja/lomia jaettaessa. Jos et halua käyttää aikaa/rahaa lapseen, niin älä hanki lapsia. Jos hankit jo, eikä lapsi tunnu aikasi/rahojesi arvoiselta, niin voi voi, sääliksi käy. Sitä lasta.

Ja sitten nämä "mutku mun miehen työvuorot näin, niin mun on pakko saada noin". Ensinnäkin, miesten työpaikat voi joustaa ihan siinä missä naistenkin. Ja toiseksi, välillä työnajantaja ei vaan pysty joustamaan ja silloin viimekädessä vastuu asioiden järjestämisestä on vanhemmilla. Esim. lukioaikoina lähipiirissäni oli perhe, jossa äiti teki osan viikosta toisella paikkakunnalla ja isän oli välillä oltava töissä iltaisin. Lähipäiväkoti ei mahdollista ilta/yöhoitoa, joten asia ratkaistiin niin, että minut tai pari muuta lähistön lukiolaista palkattiin vahtimaan ja nukuttamaan lapset niinä iltoina, kun isä oli töissä. 

miiafkfkfn kirjoitti:

Kauheen moni unohtaa tässä sen, että tässä työvuorohommassa se ei ole vanhemman oikeus, vaan lapsen oikeus vanhempiin,joka puhuu. Mulle on aivan sama olisinko illat töissä miehen kans yhtäaikaa ja 3 vee päiväkodissa 14-07 seuraavaan aamuun saakka, koska 21.00 jälkeen ei lapsia saa hakea päiväkodista. Mutta kyse on lapsen oikeudesta ja siitä onko lapselle ok olla semmosia aikoja hoidossa.. Mutta voihan alansa valita. Itse vaihdoin kaupan alalta päivätöihin hoitovapaan aikana. Kaksi vanhempaa vuorotöissä on mahdoton yhdistelmä, jos työpaikka ei jousta ollenkaan.

Ennen lapsia tuurasin paljon lapsellisten hankalia vuoroja, kosks ymmärsin ettei ekaluokkalaista voi pitää illalla yöuniaikaan saakka yksin kotona..

Ja vanhemmat huolehtivat niistä lapsen oikeuksista sillä, että ovat kotona lasten ollessa pieniä ja sen jälkeen valitsevat työn, joka sopii lapsen aikatauluihin. Lapsen tarpeista ei huolehdi yhteiskunta eikä työnantaja, saati kollegat, vaan VANHEMMAT.

Ihmettelen suuresti tätä (lapsiperhe)vihaa. Kuulostaa tosi huonoilta työpaikoilta, jos työaika/-paikkajärjestelyt on niin perseellään, että aina joutuu "paskavuoroon". Onko se oikeasti sen kollegan vika? Kuten sanottu, kaikilla on erilaisia elämäntilanteita ja hyvällä työpaikalla otetaan huomioon lapsiperheelliset, puolityökykyiset, opiskelijat, pitkän työmatkan päästä tulevat... Joustoa tarvitaan kaikilta, kun halutaan 24h yhteiskuntaa.

Yhdelle 6-14 vuoro on kurja ja jollekin toiselle 21-05 vuoro on kurja. Eikö kaikkien etu ole, että se tekee, jolle sopii? Alanvalintakysymyksiä... Onko osa-aikatyökään täysi mahdottomuus, jos elämässä oikeasti on NIIN paljon muuttuvia tekijöitä ja vastuuta läheisistä? 

T. Lapseton (lasta suunnitteleva) sekavuorotyöläinen, jolla ei ole mitään ongelmaa pitää lomaansa toukokuussa tai syyskuussa / tehdä satunnaisia ylitöitä, 14h päiviä / vaihtaa vuoroja työkaverin pyytäessä. 

Vierailija kirjoitti:

miiafkfkfn kirjoitti:

Kauheen moni unohtaa tässä sen, että tässä työvuorohommassa se ei ole vanhemman oikeus, vaan lapsen oikeus vanhempiin,joka puhuu. Mulle on aivan sama olisinko illat töissä miehen kans yhtäaikaa ja 3 vee päiväkodissa 14-07 seuraavaan aamuun saakka, koska 21.00 jälkeen ei lapsia saa hakea päiväkodista. Mutta kyse on lapsen oikeudesta ja siitä onko lapselle ok olla semmosia aikoja hoidossa.. Mutta voihan alansa valita. Itse vaihdoin kaupan alalta päivätöihin hoitovapaan aikana. Kaksi vanhempaa vuorotöissä on mahdoton yhdistelmä, jos työpaikka ei jousta ollenkaan.

Ennen lapsia tuurasin paljon lapsellisten hankalia vuoroja, kosks ymmärsin ettei ekaluokkalaista voi pitää illalla yöuniaikaan saakka yksin kotona..

Ja vanhemmat huolehtivat niistä lapsen oikeuksista sillä, että ovat kotona lasten ollessa pieniä ja sen jälkeen valitsevat työn, joka sopii lapsen aikatauluihin. Lapsen tarpeista ei huolehdi yhteiskunta eikä työnantaja, saati kollegat, vaan VANHEMMAT.

Samalla logiikalla kenenkään tarpeista ei huolehdi yhteiskunta vaan itse ja omaiset.

Näinhän monissa maissa on ja siksi niissä jokaisen on pyrittävä saamaan omia lapsia koska kukaan muu saati yhteiskunta ei huolehdi missään tilanteessa.

Tämä yhteiskunnan huolehtiminen näyttää monille olevan niin itsestään selvää ettei sitä edes tajuta enää.

Ja siksi tuntuu näiden ilmaisen koulutuksen ja terveydenhoidon ym hyvän saaneiden ylimielinen uho, hoitakaa itse lapsenne, ei kuulu meille lapsettomille yhtään mitään, aika vastenmieliseltä.

Vierailija kirjoitti:

miiafkfkfn kirjoitti:

Kauheen moni unohtaa tässä sen, että tässä työvuorohommassa se ei ole vanhemman oikeus, vaan lapsen oikeus vanhempiin,joka puhuu. Mulle on aivan sama olisinko illat töissä miehen kans yhtäaikaa ja 3 vee päiväkodissa 14-07 seuraavaan aamuun saakka, koska 21.00 jälkeen ei lapsia saa hakea päiväkodista. Mutta kyse on lapsen oikeudesta ja siitä onko lapselle ok olla semmosia aikoja hoidossa.. Mutta voihan alansa valita. Itse vaihdoin kaupan alalta päivätöihin hoitovapaan aikana. Kaksi vanhempaa vuorotöissä on mahdoton yhdistelmä, jos työpaikka ei jousta ollenkaan.

Ennen lapsia tuurasin paljon lapsellisten hankalia vuoroja, kosks ymmärsin ettei ekaluokkalaista voi pitää illalla yöuniaikaan saakka yksin kotona..

Ja vanhemmat huolehtivat niistä lapsen oikeuksista sillä, että ovat kotona lasten ollessa pieniä ja sen jälkeen valitsevat työn, joka sopii lapsen aikatauluihin. Lapsen tarpeista ei huolehdi yhteiskunta eikä työnantaja, saati kollegat, vaan VANHEMMAT.

Mitä sinä sitä minulle huudat. Niinhän juuri tein.

Vierailija kirjoitti:

Voisivatko kaikki "niin mutku meilläkään ei kaikki halua tehdä tasaisesti kaikkia vuoroja"-nillittäjät ottaa silmän käteen ja lukea ap:n viestit oikein ajatuksen kanssa? Hän nimenomaan sanoo, että pyrkii jakamaan vuorot kaikkien toiveita kuunnellen. Tasapuolisuus tulee siitä, että _kaikkien_ toiveita kuunnellaan, ei siitä, että jokainen tekee tasan saman määrän iltaa, yötä ja aamua.

Tässä ketjussa näkee taas hienosti, miten lasten saaminen tekee ihmisistä kypsempiä ja aikuisempia... Miten voi olla niin monelle vanhemmalle epäselvää, että a) se aika, jonka vietät lapsesi kanssa, on ihan omaa vapaa-aikaasi ja b) kun käytät rahojasi lapseen, se on ihan omaa rahankäyttöäsi? Samoin jos lapseton käyttää aikaa/rahaa vaikka luonnonsuojeluun, kummilapseen, rescue-koiraan tai dementikkoäidin kuntoutukseen, niin se on hänen omaa ajan/rahankäyttöään eikä työnantajan tarvitse sitä kompensoida työvuoroja/lomia jaettaessa. Jos et halua käyttää aikaa/rahaa lapseen, niin älä hanki lapsia. Jos hankit jo, eikä lapsi tunnu aikasi/rahojesi arvoiselta, niin voi voi, sääliksi käy. Sitä lasta.

Ja sitten nämä "mutku mun miehen työvuorot näin, niin mun on pakko saada noin". Ensinnäkin, miesten työpaikat voi joustaa ihan siinä missä naistenkin. Ja toiseksi, välillä työnajantaja ei vaan pysty joustamaan ja silloin viimekädessä vastuu asioiden järjestämisestä on vanhemmilla. Esim. lukioaikoina lähipiirissäni oli perhe, jossa äiti teki osan viikosta toisella paikkakunnalla ja isän oli välillä oltava töissä iltaisin. Lähipäiväkoti ei mahdollista ilta/yöhoitoa, joten asia ratkaistiin niin, että minut tai pari muuta lähistön lukiolaista palkattiin vahtimaan ja nukuttamaan lapset niinä iltoina, kun isä oli töissä. 

Meillä ainaki mies on säännöllisessä vuorotyössä, saa siis työvuoronsa tietoon aina vuodeksi eteenpäin. Voi toki tuurauttaa tai vaihtaa vuoroa. Mutta tämä oli itellä ainakin se syy, miksi vaihdoin itse kaksivuorotyöstä päivätyöhön lasten tullessa. Ei olis onnistunut mitenkään kahden vuorotyö, kun en tosiaan halunnut lähtä siihen, että lapset ovat yötäpäivää hoidossa iltavuorojen sattuessa päällekkäin.

miiaekkf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisivatko kaikki "niin mutku meilläkään ei kaikki halua tehdä tasaisesti kaikkia vuoroja"-nillittäjät ottaa silmän käteen ja lukea ap:n viestit oikein ajatuksen kanssa? Hän nimenomaan sanoo, että pyrkii jakamaan vuorot kaikkien toiveita kuunnellen. Tasapuolisuus tulee siitä, että _kaikkien_ toiveita kuunnellaan, ei siitä, että jokainen tekee tasan saman määrän iltaa, yötä ja aamua.

Tässä ketjussa näkee taas hienosti, miten lasten saaminen tekee ihmisistä kypsempiä ja aikuisempia... Miten voi olla niin monelle vanhemmalle epäselvää, että a) se aika, jonka vietät lapsesi kanssa, on ihan omaa vapaa-aikaasi ja b) kun käytät rahojasi lapseen, se on ihan omaa rahankäyttöäsi? Samoin jos lapseton käyttää aikaa/rahaa vaikka luonnonsuojeluun, kummilapseen, rescue-koiraan tai dementikkoäidin kuntoutukseen, niin se on hänen omaa ajan/rahankäyttöään eikä työnantajan tarvitse sitä kompensoida työvuoroja/lomia jaettaessa. Jos et halua käyttää aikaa/rahaa lapseen, niin älä hanki lapsia. Jos hankit jo, eikä lapsi tunnu aikasi/rahojesi arvoiselta, niin voi voi, sääliksi käy. Sitä lasta.

Ja sitten nämä "mutku mun miehen työvuorot näin, niin mun on pakko saada noin". Ensinnäkin, miesten työpaikat voi joustaa ihan siinä missä naistenkin. Ja toiseksi, välillä työnajantaja ei vaan pysty joustamaan ja silloin viimekädessä vastuu asioiden järjestämisestä on vanhemmilla. Esim. lukioaikoina lähipiirissäni oli perhe, jossa äiti teki osan viikosta toisella paikkakunnalla ja isän oli välillä oltava töissä iltaisin. Lähipäiväkoti ei mahdollista ilta/yöhoitoa, joten asia ratkaistiin niin, että minut tai pari muuta lähistön lukiolaista palkattiin vahtimaan ja nukuttamaan lapset niinä iltoina, kun isä oli töissä. 

Meillä ainaki mies on säännöllisessä vuorotyössä, saa siis työvuoronsa tietoon aina vuodeksi eteenpäin. Voi toki tuurauttaa tai vaihtaa vuoroa. Mutta tämä oli itellä ainakin se syy, miksi vaihdoin itse kaksivuorotyöstä päivätyöhön lasten tullessa. Ei olis onnistunut mitenkään kahden vuorotyö, kun en tosiaan halunnut lähtä siihen, että lapset ovat yötäpäivää hoidossa iltavuorojen sattuessa päällekkäin.

Hyvä. Mutta kuten ehkä itsekin huomasit, viestini kritiikki ei näin ollen koskenut sinua, koska et olettanut, että sinun vuorotyössäsi työvuorot määrätään sen mukaan, miten sinun miehesi työpaikalla asiat on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miiafkfkfn kirjoitti:

Kauheen moni unohtaa tässä sen, että tässä työvuorohommassa se ei ole vanhemman oikeus, vaan lapsen oikeus vanhempiin,joka puhuu. Mulle on aivan sama olisinko illat töissä miehen kans yhtäaikaa ja 3 vee päiväkodissa 14-07 seuraavaan aamuun saakka, koska 21.00 jälkeen ei lapsia saa hakea päiväkodista. Mutta kyse on lapsen oikeudesta ja siitä onko lapselle ok olla semmosia aikoja hoidossa.. Mutta voihan alansa valita. Itse vaihdoin kaupan alalta päivätöihin hoitovapaan aikana. Kaksi vanhempaa vuorotöissä on mahdoton yhdistelmä, jos työpaikka ei jousta ollenkaan.

Ennen lapsia tuurasin paljon lapsellisten hankalia vuoroja, kosks ymmärsin ettei ekaluokkalaista voi pitää illalla yöuniaikaan saakka yksin kotona..

Ja vanhemmat huolehtivat niistä lapsen oikeuksista sillä, että ovat kotona lasten ollessa pieniä ja sen jälkeen valitsevat työn, joka sopii lapsen aikatauluihin. Lapsen tarpeista ei huolehdi yhteiskunta eikä työnantaja, saati kollegat, vaan VANHEMMAT.

Samalla logiikalla kenenkään tarpeista ei huolehdi yhteiskunta vaan itse ja omaiset.

Näinhän monissa maissa on ja siksi niissä jokaisen on pyrittävä saamaan omia lapsia koska kukaan muu saati yhteiskunta ei huolehdi missään tilanteessa.

Tämä yhteiskunnan huolehtiminen näyttää monille olevan niin itsestään selvää ettei sitä edes tajuta enää.

Ja siksi tuntuu näiden ilmaisen koulutuksen ja terveydenhoidon ym hyvän saaneiden ylimielinen uho, hoitakaa itse lapsenne, ei kuulu meille lapsettomille yhtään mitään, aika vastenmieliseltä.

Minkäs teet, näin se vaan menee. On lottovoitto syntyä Suomeen. On vaikka mitä etuoikeuksia muuhun maapalloon nähden vähän jokaisella. Ja minua saa kyllä syyllistää ihan kuinka paljon tahansa siitä etten lapsia aio tehdä, en syyllisty. Eikä se posken soittaminen poista silti sitä faktaa että tämä yhteiskunta mahdollistaa monenlaiset elämäntavat ja toiset hyötyvät siitä eri tilanteissa kuin toiset. Saa ihan vapaasti olla sitä mieltä että onpa ylimielinen asenne, ei mua haittaa mitä joku musta ajattelee. Mulla on puhdas omatunto ja tiedän olevani tälle yhteiskunnalle hyödyllinen muilla tavoin kuin uusia veronmaksajia tekemällä. Enkä itsekään syyllistä ketään siitä, että mun verorahat menee sellaiseen osoitteeseen mistä minä en välittömästi siitä hyödy (neuvolat, lastentarhat yms.). Jokainen meistä hyötyy toistemme verorahoista jollain tavalla eikä tämä ole mitään nollasummapeliä.