Lue keskustelun säännöt.
Miksi mies ei voi pahoitella pieniäkään asioita?
24.07.2018 |
Mies oli hakunut luotani lapsen lääkkeen ja huomannut pussissa samalla kaksi samanlaista magnesiumpurkkia, jotka olin ostanut. Hän on syönyt samaa tuotetta aiemminkin, ja keittiössä oli edelleen hänen avattu purkkinsa, josta ei nyt ollut kuitenkaan syönyt noin vuoteen.
En itse halunnut syödä niitä, koska on todella ärsyttävää, kun haluaisit ottaa jotain tuotetta, ja toinen onkin syönyt sen loppuun, vaan ostin itselleni uudet purkit, ja tiedän tarvitsevani molemmat, eli kumpikin purkki oli minulle.
Niin mies oli ottanut toisen (asuu muualla) ja siis tiedänhän minä sen takaisin saavani, mutta silti ei voi mitään, että suutuin siitä, että mies otti sen edes kysymättä.
Miehellä oli asiaan selityksiä, mutta so what? Ainoa mikä minua kiinnostaa, on pahoillaan oleminen, pahoittelu siitä, että aiheutti minulle mielipahaa.
Mutta mies ei pysty pahoittelemaan.
Tämä on varmaankin yksi syy, ettemme asu enää yhdessä, vaikken olekaan sitä tajunnut, mutta silti olemme ihan hyvissä väleissä.
Lapsuudenkodissani kaikkia minun tunteitani aina vähäteltiin, joten miehen toiminta herättää minulla pahan mielen muistoja siitä, etten ole arvokas.
Kommentit (55)
On se vaan kumma kun ei oma äiti voi tai osaa olla se läheisin ihminen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ihan turha kuvitella, että ois se läheisin, jos omia väärintekemisiä pitää puolustella.
ap
Kivikissa elää vihasta ja kiukusta. Jos niitä ei ole, ei kivikissalla ole syytä elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies oli hakunut luotani lapsen lääkkeen ja huomannut pussissa samalla kaksi samanlaista magnesiumpurkkia, jotka olin ostanut. Hän on syönyt samaa tuotetta aiemminkin, ja keittiössä oli edelleen hänen avattu purkkinsa, josta ei nyt ollut kuitenkaan syönyt noin vuoteen.
En itse halunnut syödä niitä, koska on todella ärsyttävää, kun haluaisit ottaa jotain tuotetta, ja toinen onkin syönyt sen loppuun, vaan ostin itselleni uudet purkit, ja tiedän tarvitsevani molemmat, eli kumpikin purkki oli minulle.
Niin mies oli ottanut toisen (asuu muualla) ja siis tiedänhän minä sen takaisin saavani, mutta silti ei voi mitään, että suutuin siitä, että mies otti sen edes kysymättä.
Miehellä oli asiaan selityksiä, mutta so what? Ainoa mikä minua kiinnostaa, on pahoillaan oleminen, pahoittelu siitä, että aiheutti minulle mielipahaa.
Mutta mies ei pysty pahoittelemaan.
Tämä on varmaankin yksi syy, ettemme asu enää yhdessä, vaikken olekaan sitä tajunnut, mutta silti olemme ihan hyvissä väleissä.
Lapsuudenkodissani kaikkia minun tunteitani aina vähäteltiin, joten miehen toiminta herättää minulla pahan mielen muistoja siitä, etten ole arvokas.Ei exiä kuulu päästää omaan kotiin eikä varsinkaan antaa niille avainta. Oma mokasi kun olet noin tyhmä ja rajaton.
Ei ole sellainen tilanne, tuota paikkaa voit ajatella vaikka kesämökkinä, jonka jaamme. Soitin miehelle ja puhuimme tosi pitkään ihan hyvässä hengessä. Mies sanoi että on pahoillaan, ehkä kaipaisin sen osoittamista vielä jotenkin muuten, mutta ehkä tuo, että hänellä oli aikaa ja halua jutella kanssani oli sitä. Mä tykkään, että se osoitetaan jotenkin sen saman asian tiimoilta, eikä "yleisesti", eihän sitä muuten voi tietää, miksi toinen on hyvä itselle, omaa hyvyyttäänkö vai koska haluaa nollata mielipahani.
ap
Miehesi kuulostaa ihanalta ihmiseltä. Ehkä vähän hölmöltä, joka kyllä pahoittelee aiheuttamaansa vääryyttä, kunhan ensin ymmärtää aiheuttaneensa sen. Mutta yritä vain muistaa, ettei kaikki aiheuta vääryyttä silkkaa ilkeyttään, jotkut ovat vain ajattelemattomia ihan luonnostaan. Sillä ei ole mitään tekemistä itsekkyyden ja narsismin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin vain kokea, etten ole ihan turha, kuten olin äidilleni jne.
ap
Sä olet omalla käytökselläsi tehnyt itsestäsi tarpeettoman ja turhan. Olet nobody ja se on oma syysi. Ei kukaan jaksa katella tollasta viripäätä.Jos sulla ei ole ketään se on sun syy koska olet qsipäisyydelläsi karkoittanut kaikki. Edessä on yksinäinen loppuelämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivikissa elää vihasta ja kiukusta. Jos niitä ei ole, ei kivikissalla ole syytä elää.
Puhu itsestäsi vaan, mulla on oikeus olla vihainen jos oon. Eikä se mitään tuollaista tarkoita. Vihaan ihmisiä, jotka alkavat puolustella väärää toimimistaan, itse en jotakuta loukattuani ikinä saanut lapsena tehdä niin.
ap
Koska ainoa, joka meillä sai teinin roolissa puolustella väärää toimintaansa oli äitini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini eli kuin minä olisin ollut se vnhempi, minulle kuului puolustella kun sai syytteet väärin tekemisestä, enkä mä tietenkään kyennyt rankaisemaan siitä äitiä, taikka opettamaan häntä välittämään muiden mielipahasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies oli hakunut luotani lapsen lääkkeen ja huomannut pussissa samalla kaksi samanlaista magnesiumpurkkia, jotka olin ostanut. Hän on syönyt samaa tuotetta aiemminkin, ja keittiössä oli edelleen hänen avattu purkkinsa, josta ei nyt ollut kuitenkaan syönyt noin vuoteen.
En itse halunnut syödä niitä, koska on todella ärsyttävää, kun haluaisit ottaa jotain tuotetta, ja toinen onkin syönyt sen loppuun, vaan ostin itselleni uudet purkit, ja tiedän tarvitsevani molemmat, eli kumpikin purkki oli minulle.
Niin mies oli ottanut toisen (asuu muualla) ja siis tiedänhän minä sen takaisin saavani, mutta silti ei voi mitään, että suutuin siitä, että mies otti sen edes kysymättä.
Miehellä oli asiaan selityksiä, mutta so what? Ainoa mikä minua kiinnostaa, on pahoillaan oleminen, pahoittelu siitä, että aiheutti minulle mielipahaa.
Mutta mies ei pysty pahoittelemaan.
Tämä on varmaankin yksi syy, ettemme asu enää yhdessä, vaikken olekaan sitä tajunnut, mutta silti olemme ihan hyvissä väleissä.
Lapsuudenkodissani kaikkia minun tunteitani aina vähäteltiin, joten miehen toiminta herättää minulla pahan mielen muistoja siitä, etten ole arvokas.Ei exiä kuulu päästää omaan kotiin eikä varsinkaan antaa niille avainta. Oma mokasi kun olet noin tyhmä ja rajaton.
Ei ole sellainen tilanne, tuota paikkaa voit ajatella vaikka kesämökkinä, jonka jaamme. Soitin miehelle ja puhuimme tosi pitkään ihan hyvässä hengessä. Mies sanoi että on pahoillaan, ehkä kaipaisin sen osoittamista vielä jotenkin muuten, mutta ehkä tuo, että hänellä oli aikaa ja halua jutella kanssani oli sitä. Mä tykkään, että se osoitetaan jotenkin sen saman asian tiimoilta, eikä "yleisesti", eihän sitä muuten voi tietää, miksi toinen on hyvä itselle, omaa hyvyyttäänkö vai koska haluaa nollata mielipahani.
apMiehesi kuulostaa ihanalta ihmiseltä. Ehkä vähän hölmöltä, joka kyllä pahoittelee aiheuttamaansa vääryyttä, kunhan ensin ymmärtää aiheuttaneensa sen. Mutta yritä vain muistaa, ettei kaikki aiheuta vääryyttä silkkaa ilkeyttään, jotkut ovat vain ajattelemattomia ihan luonnostaan. Sillä ei ole mitään tekemistä itsekkyyden ja narsismin kanssa.
En olekaan väittänyt että olisi narsisti tai itsekäskään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin vain kokea, etten ole ihan turha, kuten olin äidilleni jne.
apSä olet omalla käytökselläsi tehnyt itsestäsi tarpeettoman ja turhan. Olet nobody ja se on oma syysi. Ei kukaan jaksa katella tollasta viripäätä.Jos sulla ei ole ketään se on sun syy koska olet qsipäisyydelläsi karkoittanut kaikki. Edessä on yksinäinen loppuelämä.
Uskotko noin? Se kerto vain sinusta, minä en ajattele laisinkaan noin. Ei minun TARVITSE millään teoillani OSOITTAA, että olen tärkeä, sellainen on aivan sairasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin vain kokea, etten ole ihan turha, kuten olin äidilleni jne.
apSä olet omalla käytökselläsi tehnyt itsestäsi tarpeettoman ja turhan. Olet nobody ja se on oma syysi. Ei kukaan jaksa katella tollasta viripäätä.Jos sulla ei ole ketään se on sun syy koska olet qsipäisyydelläsi karkoittanut kaikki. Edessä on yksinäinen loppuelämä.
Uskotko noin? Se kerto vain sinusta, minä en ajattele laisinkaan noin. Ei minun TARVITSE millään teoillani OSOITTAA, että olen tärkeä, sellainen on aivan sairasta.
ap
Sitäpaitsi mulla on niin paljon rahaa, ettei minusta ikinä tule turhaa ja ei-tärkeää.
ap
Luulin otsikon perusteelle, että tämä olisi järjellinen avaus kiinnostavasta aiheesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin otsikon perusteelle, että tämä olisi järjellinen avaus kiinnostavasta aiheesta...
Eilen ois ollutkin, mutta yp poisti ketjun.
ap
Se oli siis tosi uuvuttavaa, kun oma äiti ei koskaan voinut myöntää, että on tehnyt väärin, saati ajatella, miltä minusta tuntuu!!!!!!!!!!!!!!!!!! Ja pahoitella. Siksi ei olla väleissä. Tai hän kuvittelee olevansa.
ap
Onkohan kelvollisia mansikoita vielä myynnissä jossain, vai jokohan on mennyt se sesonki ohi?
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kelvollisia mansikoita vielä myynnissä jossain, vai jokohan on mennyt se sesonki ohi?
Voi olla jossain.
ap
Äitini oli teinipaskaprinsessa-äiti. Keskenkasvuinen vaajaatoiminen hyypiö, ei kuninkaallismatskua.
ap
Sitten hän joskus irvi, kun hänelle irvi asioista, joita hän on tehnyt väärin, että "onneksi mulla on itseäni parempi tai täydellinen tytär". Miten niin onneksi? Mitä hän otti siitä opikseen? Miten hän kuvitteli, että se esim. ois ollut mulle parempi? Ei ollut, mullehan se oli huonompi asia, olisin paljon mieluummin ollut itseäni osaavamman henkilön lapsi.
ap
Jos äiti teki jotain väärin mua kohtaan, ainoa mihin kykeni oli itsensä puolustelu, eli käytännössä sen syytteleminen, jota kohtaan oli väärin tehnyt. Toivottavasti mätänee ylikuumaan kaksioonsa.
ap