Lue keskustelun säännöt.
Miksi mies ei voi pahoitella pieniäkään asioita?
24.07.2018 |
Mies oli hakunut luotani lapsen lääkkeen ja huomannut pussissa samalla kaksi samanlaista magnesiumpurkkia, jotka olin ostanut. Hän on syönyt samaa tuotetta aiemminkin, ja keittiössä oli edelleen hänen avattu purkkinsa, josta ei nyt ollut kuitenkaan syönyt noin vuoteen.
En itse halunnut syödä niitä, koska on todella ärsyttävää, kun haluaisit ottaa jotain tuotetta, ja toinen onkin syönyt sen loppuun, vaan ostin itselleni uudet purkit, ja tiedän tarvitsevani molemmat, eli kumpikin purkki oli minulle.
Niin mies oli ottanut toisen (asuu muualla) ja siis tiedänhän minä sen takaisin saavani, mutta silti ei voi mitään, että suutuin siitä, että mies otti sen edes kysymättä.
Miehellä oli asiaan selityksiä, mutta so what? Ainoa mikä minua kiinnostaa, on pahoillaan oleminen, pahoittelu siitä, että aiheutti minulle mielipahaa.
Mutta mies ei pysty pahoittelemaan.
Tämä on varmaankin yksi syy, ettemme asu enää yhdessä, vaikken olekaan sitä tajunnut, mutta silti olemme ihan hyvissä väleissä.
Lapsuudenkodissani kaikkia minun tunteitani aina vähäteltiin, joten miehen toiminta herättää minulla pahan mielen muistoja siitä, etten ole arvokas.
Kommentit (55)
Aloitit ketjun miehen käytöksestä ja nyt tuota iänikuista äitivihaa. Joo sulla oli paska äiti, eiköhän tuo jo ole selvä asia kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho! Minä menin ensimmäistä kertaa harhaan! Ei vaikuttanut otsikon perusteella KKÄn jankutusrallilta mutta muutaman rivin kun luki niin olin vain että jaahas.
Vierailija kirjoitti:
Aloitit ketjun miehen käytöksestä ja nyt tuota iänikuista äitivihaa. Joo sulla oli paska äiti, eiköhän tuo jo ole selvä asia kaikille.
Kannattaiskohan kaikkien paskojen tajuta se, että voivat ottaa opikseen?
ap
Ei ole nimittäin maailman ainoa henkilö, joka tehtyään väärin rupeaa puolustelemaan!
ap
Millä oikeudella ihmiset vain on paskoja muille ja puolustelevat sitä, eli että on oikein ja nönnönnööö?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollain kummallisella tavalla tämä ihminen on viihdyttävä.
Minä teen vuorotyötä ja jostain syystä jo henk.koht perinteeni on se, että aamulla kun pääsen kotiin yövuorosta menen suihkuun ja peiton alle ja selaan hetken palstaa. Todella usein näinä aamuina KKÄ jankuttaa jostain ja sitä on ihan viihdyttävää lukea kunnes nukahdan siihen jankutukseen. Jotenkin kiva rutiini, mukava nukahtaa tämmöiseen mankumiseen. Nyt jatkan unia taas, kiitos kivikissa ja toivon lisää jankutusta kun taas herään!
Vierailija kirjoitti:
Jollain kummallisella tavalla tämä ihminen on viihdyttävä.
Minä teen vuorotyötä ja jostain syystä jo henk.koht perinteeni on se, että aamulla kun pääsen kotiin yövuorosta menen suihkuun ja peiton alle ja selaan hetken palstaa. Todella usein näinä aamuina KKÄ jankuttaa jostain ja sitä on ihan viihdyttävää lukea kunnes nukahdan siihen jankutukseen. Jotenkin kiva rutiini, mukava nukahtaa tämmöiseen mankumiseen. Nyt jatkan unia taas, kiitos kivikissa ja toivon lisää jankutusta kun taas herään!
Pitää myös osata mankua jos jotain haluaa, mikäli joku koittaa sen estää.
:)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko Kivis miettinyt, että jos linkkaisit äidillesi näitä ketjuja, joita kirjoitat hänestä tänne vauvalle? Ehkä äitisi alkaisi paremmin ymmärtämään sinun tunteita, jos lukisi sinun ajatuksia täältä. Tunnut kirjoittavan tänne aika avoimen rehellisesti, luultavasti avoimemmin kuin mitä hänen kanssa pystyt kasvotusten puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtanut mies huokaista syvään kun on päässyt tuollaisesta draamailijasta eroon. Hanki apua nopeasti.
Miksei ottanut sitä avattua purkkia joka on mätääntynyt pöydällä vuoden?Ja mikä sinussa on vikana kun et kykene niitä syömään? Kun mies on koskenut siihen purkkiin niin sinä et herkkäpimppinä katso edes purkkia päin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko Kivis miettinyt, että jos linkkaisit äidillesi näitä ketjuja, joita kirjoitat hänestä tänne vauvalle? Ehkä äitisi alkaisi paremmin ymmärtämään sinun tunteita, jos lukisi sinun ajatuksia täältä. Tunnut kirjoittavan tänne aika avoimen rehellisesti, luultavasti avoimemmin kuin mitä hänen kanssa pystyt kasvotusten puhumaan.
Niiin....mä olen kyllä sanonut kaiken hänelle. Tosin ehkä kommunikaatiomme "pohja" on edelleen ajalta kun olin lapsi, ja kaikenlaisista purkauksista olisi äidin kuulunut ymmärtää, mitä on tehnyt, eikä syytellä lasta.
Toisaalta jos ihminen ei kykene tarkastelemaan aikuisenkaan lapsen kertomana niitä tilanteita sen lapsen kannalta, kuten äitini ei pysty, niin tuskin siinä on vain kommunikaatiosta kysymys.
ap
Vierailija kirjoitti:
Miksei ottanut sitä avattua purkkia joka on mätääntynyt pöydällä vuoden?Ja mikä sinussa on vikana kun et kykene niitä syömään? Kun mies on koskenut siihen purkkiin niin sinä et herkkäpimppinä katso edes purkkia päin?
No siis en syönyt niitä, koska oletus on, että mies vielä joskus ne syö . Ja koska pussisssa oli kaksi purkkia, eihän se mies muistanut sitä hyllyllä olevaa, vaikka on vielä näkösällä. Miehen kanssa olen asian nyt pääosin läpi keskustellut, enkä enää vihainen. Hän osoitti siinä kuitenkin, että tunteeni ovat tärkeitä, tällaiselle, jonka läheisille ne eivät ole koskaan olleet tärkeitä (paitsi jollekin harvoin, koska osaan sitä tahtoa, että ne olisivat) on vaikeaa, jos pitää itse vain kuvitella päässään, että kai mä jotain merkitsen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissa kiitoksilla elää, anteeksipyyntelyillä ei kukaan.
Että en tiedä, kuvitteliko hän, että se millainen hän oli, oli minusta jotenkin hauskaa, että ahhahhhah, kylläpäs onkin kivaa elää kanssasi satutettuna, mutta ONNEKSI voin nähdä, että teet väärin ja satuta minua, sehän se tekeekin minusta jotenkin hyvän ihmisen. Siis millähän logiikalla?
ap