Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää onko asperger vai vain totaaliyksinäisen lapsuuden takia huonosti sosiaalistunut
24.07.2018 |
En kaipaa pahemmin mitään ns. sosiaalista elämää, tai joskus kaipaan, mutta en käytännössä jaksaisi ihmisiä. Jotkut aspergerpiirteiset-kyselyn kuvauksista sopii minuun, olen sosiaalisesti todella epävarma enkä koskaan tiedä mitä ihmisille pitäisi puhua. Huonot kokemukset ihmisistä myös saavat hankkiutumaan mieluummin vain omaan seuraan ja vetäytymään. Lisäksi olen tietyllä tavalla "henkisesti hyvin rehellinen" - tarkoittaa sitä että mun on nykyään helppo nähdä muiden ihmisten läpi todellisia motiiveja käytöksen takana ja inhoan kaikenlaista omien ongelmien heijastamista muihin. Inhoan kiusaamista ja kaikenlaista paskan puhumista ja tykkään hankkia perusteet mielipiteilleni (jos ei perusteluja ole niin ei ole sitten mielipidettäkään aiheeseen liittyen).
Vetäytymisen ja epämääräisen outouteni takia jään kyllä helposti ulkopuoliseksi enkä "ymmärrä" ystävyyssuhteita, miksi pitää jatkuvasti yhteyttä ihmiseen jonka kanssa ei jaa arjessaan mitään? Tykkään kyllä toisaalta somen käytöstä ja keskustelujen seuraamisesta. Viimeinen läheisempi kaverisuhde mulla oli joskus peruskouluaikana, tosin sekin taisi olla toiselle osapuolelle enemmän sellainen että kun ei ollut parempaa seuraa niin sitten turvauduttiin minuun ja sitten sekin kaveruus hiipui niin että nyt ei ole nähty yli kymmeneen vuoteen. Se mikä mua tässä hämää on se että kasvoin hyvin epäsosiaalisessa perheessä, meillä ei harrastettu mitään sukujuhlia eikä vastaavia, ja mietin että jos olisin ollut lapsena enemmän tekemisissä ihmisten kanssa niin olisiko minusta tullut toisenlainen? Lisäksi tunsin itseni jopa perheessäni ulkopuoliseksi.
Kommentit (7)
Aspergerin oireyhtymän kriteereissä on (ollut, ja nykyään autisminkirjon diagnoosien kriteereissä on) että oireien pitää näkyä useammalla kuin yhdellä elämänalueella: kotona, ystäväpiirissä, työelämässä, opinnoissa harrastuksissa. Pelkällä epäsosiaalisuudella ja kaverien vähyydellä ei siis saa diagnoosia. Lisäksi tarvitaan muitakin oireita.
Vierailija kirjoitti:
mun on nykyään helppo nähdä muiden ihmisten läpi todellisia motiiveja käytöksen takana
Jos tämä on totta, eikä oman kuplasi harhakuvitelma, et todennäköisesti ole assi. Assien on nimenomaan vaikea nähdä ihmisten toddellisia tarkoitusperiä, tosin he eivät välttämättä itse tajua tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen sosiaalisesti todella kömpelö. Toisaalta koen yksinäisyyttä ja kaipaan ihmisseuraa, mutta sitten taas sosiaalisten tilanteiden tullen tahtoisin mieluummin olla yksin kotona. En saa luoda ystävyyssuhteita. Mutta sinuun verraten en sinänsä löydä itsestäni aspergerpiirteitä, vaan eristyneen ja pääasiassa yksinäistä aikaa sisältäneen lapsuuden ja nuoruuden aiheuttaman puutoksen sosiaalisissa taidoissa. Onneksi olen myös vahvasti introvertti, joten ystävättömyys ja kehnot sosiaaliset taitoni eivät häiritse minua niin paljon kuin voisivat.
Mitä väliä sillä sinulle on, tiedätkö sitä vai et?
En tiedä, koska itselläni ei ole ollut ihan vastaavaa , vaikka jotain samansuuntaisia tuntemuksia jaan. Erona vaan se, että tiedän hyvinkin mitä kannattaisi ja pitäisi sanoa tai käyttäytyä mutta en välttämättä halua tai jaksa toimia juuri sillä tavalla. Esim. kun joku ei erityisemmin välitä tai pidä jostain niin monet ovat valmiit heittämään jotain small talkia kuitenkin. Itse en haluaisi olla missään tekemisissä tuolloin. Uskon, että monen kohdalla se, että ei halua olla ihan kaikkien kanssa sosiaalinen katsotaan johtuvan ujoudesta tai kyvyttömyydestä keksiä mitä sanoa tms. mutta ei se sitä ole kaikkien kohdalla.
Itselläni oli myös ihan sosiaalinen perhe ja normi lapsuus joten en usko että se, että on vähemmän sosiaalinen esim. myöhemmällä iällä johtuisi suoraan lapsuudesta, vaikka monethan jakavat sellaisen näkökulman että kaikki johtuu lapsuudesta. Näinhän se ei kuitenkaan ole.
Häiritseekö sinua itseään tuo että et sosialisoi kaikkien kanssa vai häiritseekö enemmän muita ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen sosiaalisesti todella kömpelö. Toisaalta koen yksinäisyyttä ja kaipaan ihmisseuraa, mutta sitten taas sosiaalisten tilanteiden tullen tahtoisin mieluummin olla yksin kotona. En saa luoda ystävyyssuhteita. Mutta sinuun verraten en sinänsä löydä itsestäni aspergerpiirteitä, vaan eristyneen ja pääasiassa yksinäistä aikaa sisältäneen lapsuuden ja nuoruuden aiheuttaman puutoksen sosiaalisissa taidoissa. Onneksi olen myös vahvasti introvertti, joten ystävättömyys ja kehnot sosiaaliset taitoni eivät häiritse minua niin paljon kuin voisivat.
Tilanne on ehkä hankala jos haluat ystäviä ja sosiaalista elämää. Mulla ihan toisin. En halua ketään lisää elämääni jo sen lienen piirin lisäksi mitä on jo olemassa. Hassua jos sellaista ihmistä pidetään epäsosiaalisena koska kysymys ei ole siitä että en tietäisi tai osaisi toimia sosiaalisesti tai ystävällisesti vaan ihan omasta halusta olla sen kummemmin tutustumatta kehenkään tuodakseni lisää ihmisiä elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuota voi tietää ilman tutkimuksia.
Toisaalta, autistiset piirteet ovat osittain perinnöllisiä, perheesi omituisuus voi johtua jonkintasoisesta autismists myös.