Jos tietäisit saavasi unelmavartalon ja hyvän itsetunnon 3 kk:ssa niin tekisitkö sen?
Joutuisit eristäytymään muista, mutta olosi olisi parempi ja parempi päivä päivältä ja saisit pysyvän tuloksen, koska hyvät ohjeet?
Kommentit (37)
En tekisi, jos kasvoja ei saisi vaihtaa samalla.
Hyvät ohjeet ja eristäytyminen auttaa sen 3 kk, mutta tuskin pitkällä tähtäimellä. Jotta tulokset ois pysyviä pitäis uudet elämäntavat saada osaksi arkea, eikö?
Olen jo muutenkin eristäytynyt muista, joten miksei. En vain usko, että unelmakroppa parantaa itsetuntoani
Eristäytyisin mielelläni, mutta ei ole mahdollista, kun on nuita velvollisuuksia.
Olen ollut eristäytynyt muista yli 10 vuotta joten kyllä, tekisin.
En.
Minulla on aika "unelmavartalo" enkä koe siitä mitää valtaisaa onnen tunnetta. Päinvastoin, vakavaa hyvää parisuhdetta on todella vaikea löytää, koska miehet haluavat ensisijaisesti vain seksiä tällaisen kanssa, eivät tutustua minuun ihmisenä.
Toisin sanoen, minua lähestyy vain sellaiset miehet joista en todellakaan ole kiinnostunut ja joiden ajatukset näkyy kilometrin päähän. Ärsyttävää ja turhauttavaa :-(
Mikä ihmeen eristäytyminen? Mihinkäs minä lapset laitan ja kukas töissä minun puolestani käy? Ja luulenpa, että tuo eristäytyminen ei vielä ihan riitä, vaan minulta vaaditaan paljon muutakin.
En. Minulla on sen verran hyvä itsetunto etten tarvitse unelmavartaloa.
Minulla oli joskus unelmavartalo, ja surkea itsetunto.
En ole viitsinyt nähdä vaivaa, kun ei se itsetuntoani korjaa. Se korjaisi kyllä muiden asennetta, joten pistän harkintaan.
Onko tämä bisnesidea?
Eli järjestäisit leirejä, joilla personal trainer, ravintoterapetti ja psykologi ja muutakin ammattikuntaa?
Maksaisi toki kymppitonnin.
Alottajalle tuskin riittäisi kolmen kuukauden kuuri itsetunnonkohotushoitoa...
En, mulla on ihan ok vartalo ja varmasti voisinkin saada sen kolmessa kuukaudessa aika hyvään tikkiin, mutta ei kiinnosta. En nauti liikunnasta, rakastan roskaruokaa ja tykkään ottaa alkoholia. Mielummin elän itselle mukavaa elämää kuin ruoskin itseäni ulkonäön tähden.
Mikä on tämän kysymyksen tarkoitus? 3 kk on aivan liian lyhyt aika kummankaan tavoitteen saavuttamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli joskus unelmavartalo, ja surkea itsetunto.
En ole viitsinyt nähdä vaivaa, kun ei se itsetuntoani korjaa. Se korjaisi kyllä muiden asennetta, joten pistän harkintaan.
Sama täällä, hiukan nuorempana mulla oli jälkeenpäin katsottuna, jos ei nyt unelmavartalo, niin oikein hyvä kroppa kuitenkin. Mutta itsetunto oli silti heikko enkä nähnyt sitä sellaisena. No, nyt on kroppa kohtuullisessa kunnossa, mutta kannan sen ainakin paremmin☺️
Tällä hetkellä fiilis on, että kyllä lähtisin vaikka heti! Varsinaisesti itsetunnossa ei ole vikaa, mutta tarvitsisin omaa aikaa, jotta pääsisin yli tästä uupumuksesta. Ja unelmakroppa siihen kaupan päälle olisi tosi huippujuttu!
Käytännössähän tälläinen ei olisi mitenkään mahdollista, sillä tällein viimeisillään raskaana ollessa en voisi jättää vastasyntynyttä (enkä tuota 1,5-vuotiasta taaperoa) ilman äitiä 3kk.
Persjalkaisesta tylleröstä ei saa unelmavartoaloa vaikka mitä tekisi.
Eiköhän useimpien kohdalla asia tyssää rakenteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on tämän kysymyksen tarkoitus? 3 kk on aivan liian lyhyt aika kummankaan tavoitteen saavuttamiseen.
Itsetunnon suhteen, kyllä. Jos kroppa kuitenkin on jo aika lähellä sitä unelmaa ja on valmis treenaamaan kovasti, kyllä 3 kk:ssa saa ihmeitä aikaan. Ja kyllä ne leikkaushaavat ja mustelmatkin jo tuossa ajassa taitavat parantua, jos sille tielle lähtee😉
Tekisin, mutta minulla ei ole varaa tuohon pitkän sairauslomani jälkeen.