Mies lopetti tapailun kun kuuli että mulla on tyypin 1 diabetes???

Mun on vaikea ymmärtää, mikä tässä asiassa nyt joillain on vaikea ymmärtää. Parisuhdeasiat, valinnat, on aina henkilökohtaisia päätöksiä ja niitä ei koske mitkään normaaliin ihmisarvoon liittyvät kysymykset. Esimerkiksi minusta vammaiset on ihmisenä yhtä arvokkaita kuin muutkin, mutta en pariutuisi vammaisen kanssa. Susirumalla ihmisellä on ihmisarvo ja voi olla kovinkin ihana, mutten huolisi sellaistakaan. Jopa useat ei-kaukaasialaiset etniset piirteet ovat minulle sellaisia monesti, etten pysty ulkoisista syistä ihastumaan, vaikka ihmisarvoon etnisyys ei vaikuta mitenkään.

Sama koskee älyä, käytöstä ja vaikka niitä sairauksia. Ei parisuhdevalinta ole mitään reilua peliä vaan täysin itsekästä, subjektiivista ja omiin mieltymyksiin perustuvaa. Eikä niitä kriteerejä tarvitse kenellekään perustella, eikä ketään voi syyttää siitä, ettei noin tasa-arvon vuoksi huoli ketä vaan, ettei jollein tule paha mieli.

Tutustuin naiseen, josta pidin kovasti mutta joka jätti minut nopeasti kun huomasi että olen hiljainen ja kiltti nössö (hänen omia sanojaan). Eikö tuo ole samanlaista syrjintää kuin ap:n kokema? Nuo ominaisuudet ovat luonteenpiirteitäni, minä en niitä halunnut enkä voi niille mitään. Olisin paljon mieluummin tatuoitu ja lävistetty narsistinen, raakalaismainen, ekstrovertti jännis.

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea ymmärtää, mikä tässä asiassa nyt joillain on vaikea ymmärtää. Parisuhdeasiat, valinnat, on aina henkilökohtaisia päätöksiä ja niitä ei koske mitkään normaaliin ihmisarvoon liittyvät kysymykset. Esimerkiksi minusta vammaiset on ihmisenä yhtä arvokkaita kuin muutkin, mutta en pariutuisi vammaisen kanssa. Susirumalla ihmisellä on ihmisarvo ja voi olla kovinkin ihana, mutten huolisi sellaistakaan. Jopa useat ei-kaukaasialaiset etniset piirteet ovat minulle sellaisia monesti, etten pysty ulkoisista syistä ihastumaan, vaikka ihmisarvoon etnisyys ei vaikuta mitenkään.

Sama koskee älyä, käytöstä ja vaikka niitä sairauksia. Ei parisuhdevalinta ole mitään reilua peliä vaan täysin itsekästä, subjektiivista ja omiin mieltymyksiin perustuvaa. Eikä niitä kriteerejä tarvitse kenellekään perustella, eikä ketään voi syyttää siitä, ettei noin tasa-arvon vuoksi huoli ketä vaan, ettei jollein tule paha mieli.

Hyvin puhuttu!

Tämäkin valitusvirsien vuo olisi vältetty, jos miespolo olisi valehdellut jotain ympäripyöreää tai vain häippäissyt.

Kenenkään ei tarvitse säälistä tai ylevämielisyydestä seurustella. Kuka sellaista edes haluaa?

Onko ap tottunut kelpaavansa kaikille?

Itse pystyisin luettelemaan miettimättä 10 itsessäni piirrettä, joiden vuoksi joku mut varmasti diskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea ymmärtää, mikä tässä asiassa nyt joillain on vaikea ymmärtää. Parisuhdeasiat, valinnat, on aina henkilökohtaisia päätöksiä ja niitä ei koske mitkään normaaliin ihmisarvoon liittyvät kysymykset. Esimerkiksi minusta vammaiset on ihmisenä yhtä arvokkaita kuin muutkin, mutta en pariutuisi vammaisen kanssa. Susirumalla ihmisellä on ihmisarvo ja voi olla kovinkin ihana, mutten huolisi sellaistakaan. Jopa useat ei-kaukaasialaiset etniset piirteet ovat minulle sellaisia monesti, etten pysty ulkoisista syistä ihastumaan, vaikka ihmisarvoon etnisyys ei vaikuta mitenkään.

Sama koskee älyä, käytöstä ja vaikka niitä sairauksia. Ei parisuhdevalinta ole mitään reilua peliä vaan täysin itsekästä, subjektiivista ja omiin mieltymyksiin perustuvaa. Eikä niitä kriteerejä tarvitse kenellekään perustella, eikä ketään voi syyttää siitä, ettei noin tasa-arvon vuoksi huoli ketä vaan, ettei jollein tule paha mieli.

Hyvin puhuttu!

Tämäkin valitusvirsien vuo olisi vältetty, jos miespolo olisi valehdellut jotain ympäripyöreää tai vain häippäissyt.

Kenenkään ei tarvitse säälistä tai ylevämielisyydestä seurustella. Kuka sellaista edes haluaa?

Onko ap tottunut kelpaavansa kaikille?

Itse pystyisin luettelemaan miettimättä 10 itsessäni piirrettä, joiden vuoksi joku mut varmasti diskaa.

Tehtävä: etsi tekstistä kaksi virhettä! 😁***

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä voi kun ihmetellä mitä ihmisen mielessä liikkuu. Tuttavani kenellä on yli 40 kiloa ylipainoa, verenpainetauti ja korkea kolesteroli, kauhistelee diabetestäni.

Itselläni ei ole muita sairauksia, olen hoikka ja hyväkuntoinen. Kumppaniehdokkaita on ollut runsaasti, yhden kelpuutin. Ei se kaikille ole este ja kenelle sairaus sitten on este "Ole hyvä ja siirry seuraavaan, kiitos".

En itse huolisi alkoholistia, väkivaltaista tai vaikka huumehörhöä. Muille näyttää kelpaavan, on tämä palsta jo näyttänyt kuinka hyviä geenejä sieltä saa.

...eli sinulla on oikeus valikoida kumppaneita parhaaksi katsomillasi kriteereillä. Jospa muillakin olisi tämä oikeus.

Väitinkö muuta? Tais kalikka kalahtaa muutamalla. Mainitsin että "ole hyvä ja siirry seuraavaan, kiitos" ellen ole sopiva henkilö. Ketään en ole vaatinut huolimaan jos sairauteni on este. Ymmärrätkö? 

Silti koit tarpeelliseksi kirjoittaa tänne viestin, jossa ihmetellään mitä näiden väärää mieltä olevien päässä liikkuu? Ja perään pitkä lista itsekehuja? Ei nyt ihan kuulosta siltä, että olisit kovin sinut sen kanssa että muillakin on oikeus tehdä omat valintansa, kun näistä muiden valinnoista pitää kuitenkin (piilo)v*ttuilla kitkerään ja ylimieliseen sävyyn.

Pitkä lista itsekehuja? Koska hoidan itseäni? Mielenkiintoinen johtopäätös. 

Mikä siinä viestissäni sulla ei mene jakeluun? Kaikilla on kriteerinsä, myös minulla. Ikäviä ihmisiä en kaipaa lähelleni, edes kaveriksi.

Itse asiassa sua taitaa pahemman kerran nyppiä se, että olen jollekin kelvannut sairaudestani huolimatta, eikö vaan? Mitä siihen kitkerään ja ylimieliseen tulee (oma tulkintasi), niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Et sinä ole ensimmäinen joka tästä väittelee, minulla on kokemusta.

Senkun valitsette kuten haluatte, ei se minun elämään vaikuta mitenkään.

Uskon, että joudut väittelyihin ja riitoihin jatkuvasti.

Niinhän sulle käy nytkin.

Tajuatko edes, että syyttelet ja haukut tuntemattomia ihmisiä asioista, joita kuvittelet?

Näet muut ihmiset tyhminä ja pahoina, itsesi viisaana ja pätevänä.

Ei ole niitä viehättävimpiä ominaisuuksia.

Olet mielestäsi terästä, ja epäilemättä edellytät samaa muilta.

En ole tuo kirjoittaja, mutta ihan asiaa hän puhuu. Tämän ketjun tarkoitus suurimmalla osasta näistä kirjoittajista on dissata diabeetikkoja. Jos he puolustavat itseään ja sanovat voivansa hyvin, niin se ei vaan joillekin sovi.

Mun tarkoitus ei ainakaan ole, miksi olisi?

Ennakkotietoja diabeteksestä mulla ei myöskään ollut, ennenkuin tutun perheenjäsen sairastui. Olen kuunnellut myötätuntoisena ja kauhuissani, miten raskasta ja arvaamatonta koko perheen elämä nyt on. Lääkkeistä, laskemisesta ja tarkasta hoidosta huolimatta.

Ei voi todella väittää, että db olisi muutama piikki päivittäin ja se siitä.

Täällä mesoaa tuo yksi "täydellinen diabeetikko" raivoamassa, että diabetes on helppo homma ja muut kokemukset on pa*kapuhetta.

Ettet nyt itse lukisi niitä viestejä liian tunteella? Minusta tuo tyyppi vain toi toisen puolen ilmiöstä esiin: kun rutiinit syntyvät duabeetikko voi elää ihan tavallista arkea. Näin ainakin meillä. Lisävalmisteluja ei enää edes huomaa. Diabeetikko voi myös elää hyvin tervettä elämää, ehkä jopa terveempää kun on joutunut näitä juttuja miettimään jo kauan ennen keski-ikää missä vaiheessa muut yleensä heräävät. Musta ton tyypin jutut oli todella positiivista ja kivaa luettavaa. Julkisuutta yleensä saa vaan nää "tää on niin raskasta" jutut eikä se todellakaan ole koko totuus taudista.

Olen varmaan tuo viittaamasi täydellinen. Huomautan nyt, että kokemus on omasta elämästäni. En vähättele muita. Kaikilla ei ole yhtä hyvin kuin minulla. Tautiani ei voi parantaa. Teen elämästäni parhaan mahdollisen. Rutiinit auttavat. En surkuttele kohtaloani, koska se ei auta mitään. Joskus niitä huonoja päiviä minullakin on. Mutta niistä on mentävä yli. Jos joku asia askarruttaa niin otan diabeteshoitajaan yhteyttä, en odota seuraavaa kontrollikäyntiä ja voivottele elämääni. Elämä vaan on asennekysymys ihan jokaisella. Ja mittaan verensokerini 6-8 kertaa päivässä. Sekin varmaan auttaa hoitotasapainoon. Huonoina päivinä mittaan useammin. Haluan nauttia elämästäni. Elämä vaan on liian lyhyt suremiseen.

Tämäkin valitusvirsien vuo olisi vältetty, jos miespolo olisi valehdellut jotain ympäripyöreää tai vain häippäissyt.

Kenenkään ei tarvitse säälistä tai ylevämielisyydestä seurustella. Kuka sellaista edes haluaa?

Ei tarvitse ei. Kuka niin väitti? Muistakaa tämä kun joku taas itkee kuinka lihava ei saa kumppania ja miesten ikuinen valitusvirsi siitä kuinka naiset nirsoilee ja "killtimies" ei kelpaa. Samaa kauraa.

Tuli mieleen yksi ohjelma jossa haastateltiin HIV-positiivista miestä. Tämä mies sanoi että jos saisi valita kumman ottaisi, HIV vai diabeteksen, hän ottaisi todellakin sen HIV:n mieluummin. Diabeteslääkitys on jatkuvaa optimointia, toisin kuin HIV-lääkityksen annostelu.

Komppaan aiempia, hoitotasapaino kuntoon niin nämä elämän ja kuoleman kysymykset alkaa olla aikamoista utopiaa! Oma poikaystävä sairastui muutaman vuoden seurustelun jälkeen eikä mielessäni edes käynyt hänen jättämisensä, vaikka alussa olikin sairaalassa ja tuli huonoa oloa ja pyörtyilyä. Hyvällä omalla hoidolla hoitotasapaino ollut viime vuodet huipputasoa enkä huomaa diabetesta meidän arjessa juuri muuten kuin sokerin mittaamisena, insuliinin piikityksenä ja glukoositablettivarastoina kotona, autossa ja laukussa. Jossain vaiheessa elämää suurimmalle osalle ihmisistä tulee jotain sairauksia ja harvassa on ne suvut, jossa ei ole rasitetta mihinkään sairauteen. Sen takia tuntuisisi julmalta ajatella lisääntyvänsä vain "terveiden" kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Tutustuin naiseen, josta pidin kovasti mutta joka jätti minut nopeasti kun huomasi että olen hiljainen ja kiltti nössö (hänen omia sanojaan). Eikö tuo ole samanlaista syrjintää kuin ap:n kokema? Nuo ominaisuudet ovat luonteenpiirteitäni, minä en niitä halunnut enkä voi niille mitään. Olisin paljon mieluummin tatuoitu ja lävistetty narsistinen, raakalaismainen, ekstrovertti jännis.

Ja nuo ovat vaihtoehdot? Luonteelleen tai ainakin käytökselleen kyllä voi jotain diabetekselle ei, mutta joka tapauksessa jokaisella on oikeus valita seurustelukumppaninsa ihan omien kriteeriensä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en halunnut et mun lasten tulevalla isällä ois edes allergiaa. Et repikää siitä. Totta kai kannattaa valita paras jalostusyksilö et omat lapset ois mahd.terveitä.

Meinaat, että ei sen niin väliä, jos on luonteeltaan vähän paskempikin tyyppi, mutta kunhan terveys on priimaa? Mites, teetitkö geenitestit? 

No, kuka mitäkin sitten haluaa priorisoida peloissaan. Aina vaan elämä voi näyttää myös tuhannella keskisormea, vaikka kuinka koittaisi varmistella, ettei niin käy. Vastaavasti taas voi käydä niin, että mitään ongelmia ei ole, vaikka niihin jokin pieni mahdollisuus olisikin. 

Luonne myös tärkeä, lisäksi se, että on kunnianhimoa elättää itsensä ja perheensä, terveys ja jopa ok ulkonäkö. Nämä kriteerit siinä vaiheessa kun pohdin kumppania vakavaan seurusteluun. Sitä ennen olin jo ehtinyt testata arvoni markkinoilla, kokeilla eri lailla kiinnostavia ihmisiä ja päättää omat kriteerini.

Geenilotosta ei koskaan tiedä, mutta miksi ehdointahdoin hommata lapsilleen mahd.sairauksia tai itselleen jo nuorena omaishoitajan roolia, jos pienellä etukäteissuunnittelulla niitä voi myös yrittää välttää?

Soisi ihmisten enemmänkin pohtivan kumppaneita, joiden kanssa pariutuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä voi kun ihmetellä mitä ihmisen mielessä liikkuu. Tuttavani kenellä on yli 40 kiloa ylipainoa, verenpainetauti ja korkea kolesteroli, kauhistelee diabetestäni.

Itselläni ei ole muita sairauksia, olen hoikka ja hyväkuntoinen. Kumppaniehdokkaita on ollut runsaasti, yhden kelpuutin. Ei se kaikille ole este ja kenelle sairaus sitten on este "Ole hyvä ja siirry seuraavaan, kiitos".

En itse huolisi alkoholistia, väkivaltaista tai vaikka huumehörhöä. Muille näyttää kelpaavan, on tämä palsta jo näyttänyt kuinka hyviä geenejä sieltä saa.

...eli sinulla on oikeus valikoida kumppaneita parhaaksi katsomillasi kriteereillä. Jospa muillakin olisi tämä oikeus.

Väitinkö muuta? Tais kalikka kalahtaa muutamalla. Mainitsin että "ole hyvä ja siirry seuraavaan, kiitos" ellen ole sopiva henkilö. Ketään en ole vaatinut huolimaan jos sairauteni on este. Ymmärrätkö? 

Silti koit tarpeelliseksi kirjoittaa tänne viestin, jossa ihmetellään mitä näiden väärää mieltä olevien päässä liikkuu? Ja perään pitkä lista itsekehuja? Ei nyt ihan kuulosta siltä, että olisit kovin sinut sen kanssa että muillakin on oikeus tehdä omat valintansa, kun näistä muiden valinnoista pitää kuitenkin (piilo)v*ttuilla kitkerään ja ylimieliseen sävyyn.

Pitkä lista itsekehuja? Koska hoidan itseäni? Mielenkiintoinen johtopäätös. 

Mikä siinä viestissäni sulla ei mene jakeluun? Kaikilla on kriteerinsä, myös minulla. Ikäviä ihmisiä en kaipaa lähelleni, edes kaveriksi.

Itse asiassa sua taitaa pahemman kerran nyppiä se, että olen jollekin kelvannut sairaudestani huolimatta, eikö vaan? Mitä siihen kitkerään ja ylimieliseen tulee (oma tulkintasi), niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Et sinä ole ensimmäinen joka tästä väittelee, minulla on kokemusta.

Senkun valitsette kuten haluatte, ei se minun elämään vaikuta mitenkään.

Uskon, että joudut väittelyihin ja riitoihin jatkuvasti.

Niinhän sulle käy nytkin.

Tajuatko edes, että syyttelet ja haukut tuntemattomia ihmisiä asioista, joita kuvittelet?

Näet muut ihmiset tyhminä ja pahoina, itsesi viisaana ja pätevänä.

Ei ole niitä viehättävimpiä ominaisuuksia.

Olet mielestäsi terästä, ja epäilemättä edellytät samaa muilta.

En ole tuo kirjoittaja, mutta ihan asiaa hän puhuu. Tämän ketjun tarkoitus suurimmalla osasta näistä kirjoittajista on dissata diabeetikkoja. Jos he puolustavat itseään ja sanovat voivansa hyvin, niin se ei vaan joillekin sovi.

Mun tarkoitus ei ainakaan ole, miksi olisi?

Ennakkotietoja diabeteksestä mulla ei myöskään ollut, ennenkuin tutun perheenjäsen sairastui. Olen kuunnellut myötätuntoisena ja kauhuissani, miten raskasta ja arvaamatonta koko perheen elämä nyt on. Lääkkeistä, laskemisesta ja tarkasta hoidosta huolimatta.

Ei voi todella väittää, että db olisi muutama piikki päivittäin ja se siitä.

Täällä mesoaa tuo yksi "täydellinen diabeetikko" raivoamassa, että diabetes on helppo homma ja muut kokemukset on pa*kapuhetta.

Missään vaiheessa tämä "täydellinen diabeetikko" ei väittänyt sairautta helpoksi hommaksi tai että muut kokemukset ovat p*skapuhetta! Syyttelit suotta ja menit henkilökohtaisuuksiin. Ei sinullakaan ole käytöstapoja. Sinun maailmaasi ei nyt vaan mahdu ajatus siitä että joillakin diabeetikoilla on sairaus ja hoitotasapaino hallussa. Sinulla ei ole siitä edes riittävää kokemusta jos yhden tuttavaperheen jäsenen perusteella muka tiedät kuinka kaikki diabeetikot itsensä hoitaa.

Tämä "täydellinen diabeetikko" on tehnyt hitosti töitä sen eteen että hoitotasapaino on hyvällä mallilla. Katsos kun jonkun verran on kokemusta ja diabetes on hyvin yksilöllinen sairaus, siitä tulee elämäntapa ja se on pakollista jos meinaa hengissä pysyä. Valitettavasti kaikki diabeetikot eivät sitä saavuta. 

Kummastelen edelleen kuinka kiivaasti viitsit noin vähällä tiedolla jankata. Tietysti sairaus vaikuttaa parinvalintaan, niin tekee moni muukin seikka. 

Kuvittelit ilmeisesti että ketjussa on useampi kuin yksi mun kirjoittama viesti? Ei ole.

Täällä on monta ihmistä, jolla on kokemusta db.stä joko potilaana tai sivullisena.

Varsinkaan sivullisena en menisi vähättelemään. Olen istunut monet tunnit olkapäänä ja lohdutellut.

Siinä sitä tietoa on karttunut. Db.n lähiomainen tuntee muitakin tapauksia, joten niin suppea ei ole tietoni, kuin kuvittelet.

Olen varmaan tuo täydellinen. Ja täytyy sanoa, että olen töitä asian suhteen tehnyt. Verensokerin mittaan vähintään 6-7 kertaa päivässä. Koiran kanssa lenkkeilen pitkiä lenkkejä joka päivä. Itkin silloin, kun teininä sairastuin, mutta aika äkkiä huomasin, että aika paljon voin itsekin vaikuttaa. Sen jälkeen en ole tautiani surkutellut. Jos sellainen asia tulee päähäni, niin aika äkkiä ajattelen niitä hyviä asioita, mitä elämässäni on. En ymmärrä, miksi pitäisi itkeä. Itku on suurimmaksi osaksi turhaa. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, ja koskee vain minua. Joku muu kokee asiat toisin. Anteeksi nyt kun olen iloluonteinen ihminen, enkä ymmärrä olla masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en halunnut et mun lasten tulevalla isällä ois edes allergiaa. Et repikää siitä. Totta kai kannattaa valita paras jalostusyksilö et omat lapset ois mahd.terveitä.

Meinaat, että ei sen niin väliä, jos on luonteeltaan vähän paskempikin tyyppi, mutta kunhan terveys on priimaa? Mites, teetitkö geenitestit? 

No, kuka mitäkin sitten haluaa priorisoida peloissaan. Aina vaan elämä voi näyttää myös tuhannella keskisormea, vaikka kuinka koittaisi varmistella, ettei niin käy. Vastaavasti taas voi käydä niin, että mitään ongelmia ei ole, vaikka niihin jokin pieni mahdollisuus olisikin. 

Luonne myös tärkeä, lisäksi se, että on kunnianhimoa elättää itsensä ja perheensä, terveys ja jopa ok ulkonäkö. Nämä kriteerit siinä vaiheessa kun pohdin kumppania vakavaan seurusteluun. Sitä ennen olin jo ehtinyt testata arvoni markkinoilla, kokeilla eri lailla kiinnostavia ihmisiä ja päättää omat kriteerini.

Geenilotosta ei koskaan tiedä, mutta miksi ehdointahdoin hommata lapsilleen mahd.sairauksia tai itselleen jo nuorena omaishoitajan roolia, jos pienellä etukäteissuunnittelulla niitä voi myös yrittää välttää?

Soisi ihmisten enemmänkin pohtivan kumppaneita, joiden kanssa pariutuvat.

Mikään ei oo varmaa paitsi epävarma. Elämää ei voi ennustaa. Joku muu suunnittelee sen paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Tutustuin naiseen, josta pidin kovasti mutta joka jätti minut nopeasti kun huomasi että olen hiljainen ja kiltti nössö (hänen omia sanojaan). Eikö tuo ole samanlaista syrjintää kuin ap:n kokema? Nuo ominaisuudet ovat luonteenpiirteitäni, minä en niitä halunnut enkä voi niille mitään. Olisin paljon mieluummin tatuoitu ja lävistetty narsistinen, raakalaismainen, ekstrovertti jännis.

Miten tatuoinnit ja lävistykset liittyy narsismiin, raakalaismaisuuteen ja ekstrovertti jänniksiin? Voit ottaa tatuointeja ja lävistyksiä jos haluat, luonne ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Komppaan aiempia, hoitotasapaino kuntoon niin nämä elämän ja kuoleman kysymykset alkaa olla aikamoista utopiaa! Oma poikaystävä sairastui muutaman vuoden seurustelun jälkeen eikä mielessäni edes käynyt hänen jättämisensä, vaikka alussa olikin sairaalassa ja tuli huonoa oloa ja pyörtyilyä. Hyvällä omalla hoidolla hoitotasapaino ollut viime vuodet huipputasoa enkä huomaa diabetesta meidän arjessa juuri muuten kuin sokerin mittaamisena, insuliinin piikityksenä ja glukoositablettivarastoina kotona, autossa ja laukussa. Jossain vaiheessa elämää suurimmalle osalle ihmisistä tulee jotain sairauksia ja harvassa on ne suvut, jossa ei ole rasitetta mihinkään sairauteen. Sen takia tuntuisisi julmalta ajatella lisääntyvänsä vain "terveiden" kanssa. 

Kaikilla ei hoitotasapainon saavuttaminen ole lainkaan noin helppoa.

Tiedän kolme nuorta naista, joilla lasten saaminen on pistänyt sokerit sekaisin vuosiksi ja silloin ei elämän ja kuoleman kysymykset ole olleet utopiaa.

Tiedän lapsesta asti diabetesta sairastaneita, joille iskee murrosikä siinä kuin muillekin ja hoitovastaisuus, silloin läheiset eivät näe utopiaana kuolemaa.

Tiedän perheenisän, joka sairastui, työnsä oli vuorotyötä, sokerit ja syömiset, työt eivät olleet säännöllisiä, masennus, löydettiin kuolleena verensokerit nollassa.

Olen soittanut ambulanssia tajuttomalle läheiselle, verensokerin ollessa 1. Olen istunut läheisen päällä ja syöttänyt väkisin hunajaa.

Olen mennyt kaverin luo joka lojuu sohvalla tajuttomana 9kk vauvanhaalari kädessä, 3vn hoitaessa konttaavaa pikkuveljeä, utopiaa ei ollut kuoleman läheisyys.

Olen hoitaja, hoidan ihmisiä, pidän työstäni, olen sinkku ja pidän kyllä varani, etten rakastu ihmiseen, jonka puolesta joutuisin pelkäämään, monen mielestä hyvin arkisen sairauden vuoksi. On todella eri asia rakastaa ihmistä ja tämä sairastuu. Läheiset, jotka sairastavat diabetestä ovat rakkaita, mutta ne muutamat kerrat vuosien aikana ovat vieneet heidät kuoleman porteille ovat pelästyttäneet niin että joka päivä jossain on pieni pelko, suuremnman kanssa en jaksaisi elää.

Jokaiselle diabetestä sairastavalle toivon parisuhdetta, hyvää ihmistä, joka huomaa kun asiat eivät ole hyvin ja osaavat toimia, ihmistä, joka ei stressaa itseään hengiltä.

Ne kaksi läheistäni, joiden puolesta suren ja häteilen, hoitavat itseään hyvin, tapauksia, joissa apua olen joutunut antamaan on ollut ehkä 10, 40v aikana, niiden vähäisyys ei poista tosi asiaa, että kuolema ei ole mitään utopiaa vaan hyvin pienten unohdusten, kiireen, huolimattomuuden takana.

Monesti sairaat ihmiset uppoavat sairauteensa. Uhrituvat ja puhuvat kurjuudestaan koko ajan.

En koe itse sairauksien olevan ongelma, ongelma on niistä jatkuva jauhaminen ja niiden naamaan hierominen.

Elämä jatkuu, aina.

Vierailija kirjoitti:

Yhdelle miehelle olin liian sairas refluksitaudin takia. Näitä kyllä on..

Kyllä vaan, exäni oli sitä mieltä että olen ihan kiusallani sairastunut astmaan ja eläinallergioihin että hän ei voisi pitää koiria. Erottiin, mutta muista syistä. Seuraavan naisen hän lemppasi tuki-ja liikuntaelinsairauden vuoksi. Niin ja hänellä itselläänkin on krooninen sairaus, ja toinen korvien välissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä voi kun ihmetellä mitä ihmisen mielessä liikkuu. Tuttavani kenellä on yli 40 kiloa ylipainoa, verenpainetauti ja korkea kolesteroli, kauhistelee diabetestäni.

Itselläni ei ole muita sairauksia, olen hoikka ja hyväkuntoinen. Kumppaniehdokkaita on ollut runsaasti, yhden kelpuutin. Ei se kaikille ole este ja kenelle sairaus sitten on este "Ole hyvä ja siirry seuraavaan, kiitos".

En itse huolisi alkoholistia, väkivaltaista tai vaikka huumehörhöä. Muille näyttää kelpaavan, on tämä palsta jo näyttänyt kuinka hyviä geenejä sieltä saa.

...eli sinulla on oikeus valikoida kumppaneita parhaaksi katsomillasi kriteereillä. Jospa muillakin olisi tämä oikeus.

Väitinkö muuta? Tais kalikka kalahtaa muutamalla. Mainitsin että "ole hyvä ja siirry seuraavaan, kiitos" ellen ole sopiva henkilö. Ketään en ole vaatinut huolimaan jos sairauteni on este. Ymmärrätkö? 

Silti koit tarpeelliseksi kirjoittaa tänne viestin, jossa ihmetellään mitä näiden väärää mieltä olevien päässä liikkuu? Ja perään pitkä lista itsekehuja? Ei nyt ihan kuulosta siltä, että olisit kovin sinut sen kanssa että muillakin on oikeus tehdä omat valintansa, kun näistä muiden valinnoista pitää kuitenkin (piilo)v*ttuilla kitkerään ja ylimieliseen sävyyn.

Pitkä lista itsekehuja? Koska hoidan itseäni? Mielenkiintoinen johtopäätös. 

Mikä siinä viestissäni sulla ei mene jakeluun? Kaikilla on kriteerinsä, myös minulla. Ikäviä ihmisiä en kaipaa lähelleni, edes kaveriksi.

Itse asiassa sua taitaa pahemman kerran nyppiä se, että olen jollekin kelvannut sairaudestani huolimatta, eikö vaan? Mitä siihen kitkerään ja ylimieliseen tulee (oma tulkintasi), niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Et sinä ole ensimmäinen joka tästä väittelee, minulla on kokemusta.

Senkun valitsette kuten haluatte, ei se minun elämään vaikuta mitenkään.

Uskon, että joudut väittelyihin ja riitoihin jatkuvasti.

Niinhän sulle käy nytkin.

Tajuatko edes, että syyttelet ja haukut tuntemattomia ihmisiä asioista, joita kuvittelet?

Näet muut ihmiset tyhminä ja pahoina, itsesi viisaana ja pätevänä.

Ei ole niitä viehättävimpiä ominaisuuksia.

Olet mielestäsi terästä, ja epäilemättä edellytät samaa muilta.

En ole tuo kirjoittaja, mutta ihan asiaa hän puhuu. Tämän ketjun tarkoitus suurimmalla osasta näistä kirjoittajista on dissata diabeetikkoja. Jos he puolustavat itseään ja sanovat voivansa hyvin, niin se ei vaan joillekin sovi.

Mun tarkoitus ei ainakaan ole, miksi olisi?

Ennakkotietoja diabeteksestä mulla ei myöskään ollut, ennenkuin tutun perheenjäsen sairastui. Olen kuunnellut myötätuntoisena ja kauhuissani, miten raskasta ja arvaamatonta koko perheen elämä nyt on. Lääkkeistä, laskemisesta ja tarkasta hoidosta huolimatta.

Ei voi todella väittää, että db olisi muutama piikki päivittäin ja se siitä.

Täällä mesoaa tuo yksi "täydellinen diabeetikko" raivoamassa, että diabetes on helppo homma ja muut kokemukset on pa*kapuhetta.

Ettet nyt itse lukisi niitä viestejä liian tunteella? Minusta tuo tyyppi vain toi toisen puolen ilmiöstä esiin: kun rutiinit syntyvät duabeetikko voi elää ihan tavallista arkea. Näin ainakin meillä. Lisävalmisteluja ei enää edes huomaa. Diabeetikko voi myös elää hyvin tervettä elämää, ehkä jopa terveempää kun on joutunut näitä juttuja miettimään jo kauan ennen keski-ikää missä vaiheessa muut yleensä heräävät. Musta ton tyypin jutut oli todella positiivista ja kivaa luettavaa. Julkisuutta yleensä saa vaan nää "tää on niin raskasta" jutut eikä se todellakaan ole koko totuus taudista.

Olen varmaan tuo viittaamasi täydellinen. Huomautan nyt, että kokemus on omasta elämästäni. En vähättele muita. Kaikilla ei ole yhtä hyvin kuin minulla. Tautiani ei voi parantaa. Teen elämästäni parhaan mahdollisen. Rutiinit auttavat. En surkuttele kohtaloani, koska se ei auta mitään. Joskus niitä huonoja päiviä minullakin on. Mutta niistä on mentävä yli. Jos joku asia askarruttaa niin otan diabeteshoitajaan yhteyttä, en odota seuraavaa kontrollikäyntiä ja voivottele elämääni. Elämä vaan on asennekysymys ihan jokaisella. Ja mittaan verensokerini 6-8 kertaa päivässä. Sekin varmaan auttaa hoitotasapainoon. Huonoina päivinä mittaan useammin. Haluan nauttia elämästäni. Elämä vaan on liian lyhyt suremiseen.

Et ole vielä saanut Libreä?

Tyypin 1 diapeetikot kuolevat valitettavan usein nuorina.

Vierailija kirjoitti:

Tyypin 1 diapeetikot kuolevat valitettavan usein nuorina.

Kyllä näitäkin löytyy. Ylipäänsä ihmiset kuolee eri syistä turhan nuorina, on masennusta, sepelvaltimotautia, syöpää... Monet diabeetikot elää vanhoiksi, kuten monet muutkin ihmiset.

Koskaan et voi tietää, koska mahdollinen kumppanisi kuolee, tai koska itsekään kuolet. Se tapahtuu ehkä jo huomenna kun auto ajaa päälle. Jossittelu on typerää ja pilaa elämän.

Vierailija kirjoitti:

Tyypin 1 diapeetikot kuolevat valitettavan usein nuorina.

Tänä päivänä hyvin hoidettu T1D ei lyhennä elinikää, sanoi mulle endokrinologi. Mutta kyllä av- palsta tietää paremmin...