Isä kuoli ja luulin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen tasinko. Leski ei ole velvollinen maksamaan pesän osakkaille mitään tasinkoja. Vaadi älykääpiö provomaisteri lakiosaasi jota et saa jos toivottavasti sinua järkevämpi äitisi on ehtinyt järjestää isäsi allekirjoituksen hallintaoikeus testamenttiin. Ja sanomatta selvääkin on, että et voi myydä rykäistä vanhempiesi yhteistä kotia koti- irtaimistoineen jossa äitisi voi potkia vaikka loppuun saakka. Perintöverosta pääset luopumalla perinnöstäsi. Ja sulla ei voi olla lapsia joille se menisi näin tehdessäsi.

Mulla on 4 lasta.ap.

Jos sinä itse olisit kieltäytynyt perinnöstä - joka siis on nyt jo myöhäistä - perintö olisi mennyt lapsillesi. Perintövero ei todellakaan olisi ollut sinun verosi jaettuna 4 osaan. Voit tarkistaa perintöverolaskurilla, paljonko se olisi ollut. Jos sinun osuutesi arvo oli 100 000€ (satatuhatta) maksat veroa 8700€. Jos olisit kieltäytynyt perinnöstä, osuutesi oli jaettu 4 lapsellesi -> 25 000€ / lapsi. Jokainen heistä olisi maksanut perintöveroa 450€, eli yhteensä 1800€.  Jos sinun osuutesi oli alle 80 000€, lapsillesi siirtyneestä perinnöstä ei olisi tullut lainkaan perintöveroa.

Äitisi siis omistaa nyt asunnon kokonaan yksin, eli isäsi perintö on jotain muuta kuin se asunto. Miksi sitä ei voi realisoida? Jako on ilmeisesti jo tehty, jos allekirjoitit paperin, jossa asunnon omistaja on äitisi. Mitä sinun perintösi on?

  Juu, talo on kokonaan äidin. Minun perintö on pieni osuus isän säästöistä.ap.

Varmaan 500€.

Etkö voi maksaa perintörahoilla perintöverot?

Ap, kuinka paljon sait perintöä? Osuutesi arvon pitäisi olla vähintään 20000 euroa, koska sitä pienemmästä perinnöstä ei mene perintöveroa lainkaan.

Tapahtuiko perunkirjoituksen jälkeen jotain yllättäviä käänteitä perinnön jaossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisen vanhempani kuollessa suurin ongelmani ja suruni oli se, että hän kuoli. Rahalla ei voi korvata sitä, että tärkeää ihmistä ei enää ole.

Kyllä mua kiinnosti raha silloinkin, jollain ne monen tonnin hautajaisetkin piti maksaa.

Sieltähän ne tililtä maksettiin.

T. Toinen, jota ei kiinnosta saamansa perintö, kun suru on niin kova

Kovasti haluaisin auttaa, jos ap kysyisi neuvoa. Varsinaista ongelmaa en vielä ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen tasinko. Leski ei ole velvollinen maksamaan pesän osakkaille mitään tasinkoja. Vaadi älykääpiö provomaisteri lakiosaasi jota et saa jos toivottavasti sinua järkevämpi äitisi on ehtinyt järjestää isäsi allekirjoituksen hallintaoikeus testamenttiin. Ja sanomatta selvääkin on, että et voi myydä rykäistä vanhempiesi yhteistä kotia koti- irtaimistoineen jossa äitisi voi potkia vaikka loppuun saakka. Perintöverosta pääset luopumalla perinnöstäsi. Ja sulla ei voi olla lapsia joille se menisi näin tehdessäsi.

Mulla on 4 lasta.ap.

Jos sinä itse olisit kieltäytynyt perinnöstä - joka siis on nyt jo myöhäistä - perintö olisi mennyt lapsillesi. Perintövero ei todellakaan olisi ollut sinun verosi jaettuna 4 osaan. Voit tarkistaa perintöverolaskurilla, paljonko se olisi ollut. Jos sinun osuutesi arvo oli 100 000€ (satatuhatta) maksat veroa 8700€. Jos olisit kieltäytynyt perinnöstä, osuutesi oli jaettu 4 lapsellesi -> 25 000€ / lapsi. Jokainen heistä olisi maksanut perintöveroa 450€, eli yhteensä 1800€.  Jos sinun osuutesi oli alle 80 000€, lapsillesi siirtyneestä perinnöstä ei olisi tullut lainkaan perintöveroa.

Äitisi siis omistaa nyt asunnon kokonaan yksin, eli isäsi perintö on jotain muuta kuin se asunto. Miksi sitä ei voi realisoida? Jako on ilmeisesti jo tehty, jos allekirjoitit paperin, jossa asunnon omistaja on äitisi. Mitä sinun perintösi on?

  Juu, talo on kokonaan äidin. Minun perintö on pieni osuus isän säästöistä.ap.

Jos perintäverosi oli noin 500 euroa, pitäisi osuutesi isäsi säästöistä olla noin 25000 euroa. Miksi et maksa perintöveroasi käyttämällä näitä rahoja?

Sisaret ei suostu myymään mökkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

että hältä jäisi vähän perintöä. Mutta äiti rikkaampana vetosi oikeuteensa antaa meille lapsille tasinkoa.

Veroja joudutaan kuitenkin maksamaan ja tämä osa mikä "saadaan" riittää nippa nappa.

Että semmonen äiti, kiiti vaan.

Valehtelet tai sitten olet ymmärtänyt aivan väärin. Perintöä tulee vähintään 20 000 euroa, jos siitä joutuu  maksamaan veroa. 

Onkohan kyse siitä, että ainoa perintö on vanhempien asunto. Siitä vainajan osuus tulee lapsille perintönä, mutta leskellä on elinikäinen asumisoikeus. Siinä sitä onkin lusimista, jos vainajan uusi puoliso 20-vuotias leski jää yhteiseen asuntoon ja elää vanhemmaksi kuin perilliset.

Jos asunto on ainoa perintö, niin sitten olisi kannattanut luopua perinnöstä perunkirjoituksessa. Sitten ei tulisi veroakaan.

  Meidän piti allekirjoittaa paperit että asuntokin on kokonaan äidin omaisuutta eikä meillä ole mitään sanomista vaikka hän myisi sen.ap.

Menitkö nyt allekirjoittamaan jotain, minkä sisältöä et ymmärtänyt?

Vierailija kirjoitti:

Sisaret ei suostu myymään mökkiä.

Myy osuutesi heille. Elleivät halua ostaa osuuttasi, vihjaile että laitat mökin yleiseen myyntiin. Ja niin voit tehdäkin.

Vierailija kirjoitti:

Sisaret ei suostu myymään mökkiä.

Miten mökki tähän liittyy, jos kerran perintösi oli osuus isän säästöistä? Vai tarkoitatko, että sait perinnöksi sen lisäksi osuuden mökistä? Onko kuolinpesä jaettu? Kuolinpesä pitää jakaa, jos yksikin osakas vaatii sitä.

Minä en ymmärrä, mitä ap ajaa takaa? Jos hän olisi halunnut neuvoja, olisi hän heti alussa selittänyt tilanteen, eikä pantannut oleellisia tietoja tänne loppuun.

Ihan taisi olla vain huvin vuoksi vedätystä koko juttu.

Ilmestyyköhän seuraavaksi osakkeita. Sanoisin että next case please tänne, jossa ratkottavalle tapaukselle annetaan riittävästi pohjatietoa.

Vierailija kirjoitti:

Kovasti haluaisin auttaa, jos ap kysyisi neuvoa. Varsinaista ongelmaa en vielä ymmärrä.

Kiitos. Mutta en jaksa tätä sotkua enää, tapahtunut mikä tapahtunut. ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee ihan mieleen isän vanhimman lapsen riitely isän kuoltua. Meillä äiti omisti (omistaa yhä) kaiken perheen omaisuuden, koska aikanaa on siitä ison osan perinyt. Isä taas oli hurmaava hulivili taivaanrannan maalari, jolla raha ei näpeissä pysynyt.

Kun isä kuoli, oli meille lapsille selvää, että perittävää ei ole. Sen sijaan isän esikoinen edellisestä liitosta luuli, että hänelle kuuluu oikeus metsiin, osakkeisiin, asuntoihin jne. Hän maksoi lakimiehille tuhansia euroja ja kuullakseen uudestaan ja uudestaan, että ei ole perittävää eikä leski anna tasinkoa.

”Meille lapsille”, esikoinen on samalla tavalla isänsä lapsi kuin tekin.

Toki, mutta ei peri isänsä uutta puolisoa elävänä eikä kuolleena. Hänellähän on oma äitinsä perittävänään. Ja mainitussa tapauksessa omaisuus oli uuden puolison ikiomaa, mm. perintöomaisuutta.

Näissä perintöasioissa tunnesiteet eivät ole ratkaisevia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisaret ei suostu myymään mökkiä.

Miten mökki tähän liittyy, jos kerran perintösi oli osuus isän säästöistä? Vai tarkoitatko, että sait perinnöksi sen lisäksi osuuden mökistä? Onko kuolinpesä jaettu? Kuolinpesä pitää jakaa, jos yksikin osakas vaatii sitä.  Sitä minäkin ihmettelen, ei meillä ole koskaan ollut mitään mökkiä. Tää on jonkun toisen juttuja.ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee ihan mieleen isän vanhimman lapsen riitely isän kuoltua. Meillä äiti omisti (omistaa yhä) kaiken perheen omaisuuden, koska aikanaa on siitä ison osan perinyt. Isä taas oli hurmaava hulivili taivaanrannan maalari, jolla raha ei näpeissä pysynyt.

Kun isä kuoli, oli meille lapsille selvää, että perittävää ei ole. Sen sijaan isän esikoinen edellisestä liitosta luuli, että hänelle kuuluu oikeus metsiin, osakkeisiin, asuntoihin jne. Hän maksoi lakimiehille tuhansia euroja ja kuullakseen uudestaan ja uudestaan, että ei ole perittävää eikä leski anna tasinkoa.

”Meille lapsille”, esikoinen on samalla tavalla isänsä lapsi kuin tekin.

Toki, mutta ei peri isänsä uutta puolisoa elävänä eikä kuolleena. Hänellähän on oma äitinsä perittävänään. Ja mainitussa tapauksessa omaisuus oli uuden puolison ikiomaa, mm. perintöomaisuutta.

Näissä perintöasioissa tunnesiteet eivät ole ratkaisevia.

Kuse oli sanavalinnoista. Oli kuin esikoinen ei olisi isänsä lapsi lainkaan. Uusperheen onni ja autuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisen vanhempani kuollessa suurin ongelmani ja suruni oli se, että hän kuoli. Rahalla ei voi korvata sitä, että tärkeää ihmistä ei enää ole.

Kyllä mua kiinnosti raha silloinkin, jollain ne monen tonnin hautajaisetkin piti maksaa.

Hautajaiset maksetaan kuolinpesän varoista ja jos kuolinpesä on varaton, niin sossu maksaa.

Tietysti ahne av-mamma laskee, että jokainen hautajaisiin laitettu penni on pois perinnöstä, joka on tietysti surullisempi asia kuin vanhemman kuolema.

Jos kuolinpesällä ei ole käteisvaroja mutta on muuta omaisuutta, niin sossu ei maksa vaan omaiset maksaa. Esim. isäni omisti purkukuntoisen talon, jonka vuoksi ei tullut mitään avustuksia vaan jouduin ottamaan lainaa hautajaisia varten. Taloa ei saada realisoitua ikinä. 

Kyllä minua vitutti niin paljon, etten paljon surrut. Olisi hankkiutunut eroon paskamökistään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota nyt hyvä ihminen asioista selvää oikeusoppineilta. Vaikka omasta pankistasi löytyy kyseisiä.Selvästi sinua harmittaa /ottaa päähän niin paljon ettet ainakaan vastauksiesi perusteella ole sisäistänyt asioita. Sääliksi käy kuollutta isääkin kun "haaskat raadolla" tyyliin mulle mulle!!!

  Äiti ei sure isää.ap.

Kauheaa kyllä. Sureeko miesparkaa kukaan.

Pyhimysmäinen asenne.

Tosiasia on, etteivät kaikki vanhemmat ole ansainneet lastensa rakkautta.

On voinut olla fyysistä/henkistä väkivaltaa tai muuta kylmyyttä ja piittaamattomuutta vanhemman luonnollisista velvollisuuksista lasta kohtaan. Kyllä sellainen kantaa aikuisuuteen asti. Biologinen side ei valitettavasti aina takaa sitä, että lapsen oikeus turvallisuuteen ja kiintymykseen - saati vaikkapa isänrakkauteen - toteutuisi.