Olen 24-vuotias nuori nainen, joka on vaimo ja kahden lapsen äiti. Suorastaan naurattaa suurin osa nuorista aikuisista :D
Niin. Olen siis naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa ja meillä on myös kaksi maailman ihaninta lasta. Suorastaan naurattaa suurin osa nykyisistä nuorista aikuisista, joille perhe-elämä on kauhistus ja halutaan jatkaa sitä päämäärätöntä lapsetonta elämää loputtomiin.
Monet näistä sanovat, etteivät halua lapsia, koska haluavat ensin nähdä maailmaa. Voin sanoa, että on kyllä käsittämättömän tylsää ja pinnallista sellainen. Olen kyllä itse käynyt mieheni kanssa aiemmin jokusen kerran ulkomailla, mutta eipä ne loppujen lopuksi kovin kummoisia kokemuksia olleet. Matkustelu on myös maailman kannalta erittäin haitallista. Se saastuttaa ja tuhoaa luonnonvaroja. Turismi on myös erittäin haitallista, sillä turismi tuhoaa monia kohteita, turistit roskaavat ja sotkevat ja turismi on tuhonnut myös monia kulttuureita. Lähinnä tulee tuosta monien matkustelusta mieleen, että ikään kuin pakenevat jotain ja eivät ole sinut itsensä kanssa. Onko se sitten yksinäisyyttä vai mitä?
Samaan kategoriaan voi laittaa myös näiden nuorten aikuisten loputtoman bilettämisen. Aina vain puhutaan bilettämisestä bilettämisen perään. Mitä siitä loppujen lopuksi edes saa? Sekin vaikuttaa vain joltain pakenemiselta ja itsensä etsimiseltä. Sitten on myös näitä vaihtuvia kumppaneita ja bylsitään miltei jokaisen kanssa. Se kyllä osoittaa, ettei näillä henkilöillä ole ollenkaan pitkäjänteisyyttä ja sitoutumiskykyä.
Mutta perhe-elämä omien lapsien ja miehen kanssa on jotain sellaista, jota en vaihtaisi mihinkään. Lapseton ei voi todellakaan ymmärtää, kuinka ihanaa on seurata omien lasten kasvua ja kehittymistä. Lapsten ansiosta näkee ja kokee sellaisia asioita, joita ei koskaan muuten kokisi. Lapsilta saa myös sellaista rakkautta jota ei voi koskaan keneltäkään toiselta saada. Ei edes omalta puolisolta.
Mut hei, jatkakaa toki ihmeessä sitä päämäärätöntä ja pinnallista elämäänne vailla mitään tarkoitusta. Se tulee kyllä vielä kostautumaan jossain vaiheessa. Huomaatte nimittäin joskus vanhemmalla iällä olevanne todella yksin, eikä sitä yksinäisyyttä poista mikään matkustelu tai biletys. Se yksinäisyys kun tulee teidän mukaanne, menitte minne tahansa.
Kommentit (244)
Jaksoin lukea kolmasosan tuosta ja kävi jo selväksi, että pidät vain itseäsi parempana ihmisenä koska olet hankkinut lapsia nuorena ja jollain muulla on erilaiset intressit elämässä.
Tiedoksesi: et ole parempi ihminen.
Tulee mieleen, että AP EI OLE ihan sinut elämänsä kanssa kun täytyy tällainen aloitus tehdä. :)
Taitaa kuitenkin olla vähän jotain hampaan kolossa ja katkeruutta ilmassa? ;)
24-vuotiaana opiskelin ulkomailla ilman lapsia ja miestä. Joo ja bailattiin niin ettei sitten nelikymppisenä tarvitse hukattua nuoruutta kaivata.
Ap:n aloitus saa minut näkemään suorastaan punaista. Hän on itse ylentänyt itsensä ja kuvittelee että hänen valitsemansa elintapa on se ainoa oikea jota muidenkin pitäisi noudattaa ollakseen ap.:n mielestäni ns.kunnollisia ja hyviä ihmisiä. Tämä käy siksi tunteisiin sillä minulla oli työkaverina tällainen ihminen ja niinä päivinä kun töitä oli vähän hän kehui jatkuvasti kuinka hyvin hänen asiansa ovat. Aloin melkein jo itsekin uskoa häneen kun tätä aivopesua jouduin reilut 10 vuotta kuuntelemaan. Onneksi hän kuitenkin vaihtoi työpaikkaaja ah kuinka onnellinen ja vapaa minusta sen jälkeen tulikaan.
Todella itsekästä tehdä lapsia ettei tarvitse olla yksin ja että joku olisi aina riippuvainen itsestäsi.
Tulee ehkä vähän surullinen olo niiden puolesta jotka kuvittelevat että ainoat vaihtoehdot elämään ovat joko lapsiperhearki tai biletys. Katkeruus ei kaunista ketään, olkaa lempeitä toisillenne.
Ap voisi perustella naurettavan kommenttinsa siitä, miten matkustaminen tuhoaa luonnonvaroja vs. Hän on vapaasta tahdostaan työntänyt ylikansoitettuun maailmaan pari asukasta lisää.
Tekopyhyys loistaa!
itsensä etsiminen kuuluu nuoruuteen ja se on parempi tehdä nuorena kuin vanhana ja ehkä perheellisenä. ei lainkaan huono asia siis. jotenkin tekstistä tuli mieleen, että kaipaatko sittenkin vielä itsekin sitä nuoruutta kun pitää muiden elämää noin kovin arvostella...?
itse olen yli 30 ja perhe on myös, en näe tarvetta arvostella muiden valintoja. kaikille ei samat asiat ole tärkeitä.
Hei katkera elämääs kyllästyny vosu, jos sulla on noin paha olla niin tee elämälläs jotain ☺️
Äiti2017! kirjoitti:
Provo tai ei,mutta ymmärrän pointin.
Elin itse kolmekymppiseksi kuvailemaasi elämää mieheni kanssa. Teimme hulluna töitä jotta pääsisimme jokaisella lomalla kauas täältä ja vapaapäivinäkin monesti hotelliloma tai risteily oli varattuna.
Nyt vuoden ikäisen tyttären äitinä en käsitä mitä pakoilin näinkin kauan :D
Elämä on parasta juuri nyt,pieniä oli ilot ennen lasta. Ja se on totta että sen tajuaa vasta kun on itse äiti.
Omasta halustaan lapsettomia on vaan nyt vaikeampi ymmärtää. Toivottavasti eivät katkeroidu myöhemmin...
On kyllä todella vaikeaa ymmärtää ihmisiä, jotka eivät halua asua maalla omakotitalossa. Toivottavasti eivät katkeroidu myöhemmin kun ovat asuneet yhä kalliimmin kustannuksin kämpässä, jonka edes seiniä eivät koskaan omista ja jossa on katsottava kellosta mitä tehdä milloinkin jos ei halua naapureilta heippalappuja. Todella vaikea on ymmärtää myös ihmisiä, jotka eivät hanki itselleen vähintään maisterintutkintoa. Toivottavasti eivät katkeroidu myöhemmin pienipalkkaisessa työssä ja työkkärin kanssa vuorotellessaan. Ja vaikea on ymmärtää ihmisiä, jotka eivät halua ajaa uudella saksalaisella laatuautolla vaihtaen vuosimallin aina uusimpaan parin-kolmen vuoden välein. Toivottavasti eivät katkeroidu myöhemmin. Sen uuden laatuauton nyt vaan tajuaa vasta kun on itse sellaisen omistaja, ajaminen on vain paikasta toiseen romulla siirtymistä sitä ennen.
Tai ehkä on parempi vain keskittyä omiin asioihinsa? Jos on aikaa pohtia muiden katkeroitumisia, ei ole kyllä itselläkään oikein sisältöä elämässä.
Olen itse saanut lapset 24-vuotiaana ja ajattelin sinun iässäsi aivan samalla tavalla.
Tuosta ei kulunut kuin 5 vuotta ja ymmärsin asioita eri kantilta.
Ja matkustelusta: se matkakuume voi iskeä myös perheelliselle, nuorelle äidille kuin ”hyvän” ikäisellekin.
Nyt kun olen melkein 30-vuotias, niin me matkustetaan noin 3 kertaa vuodessa, lasten kanssa sekä ilman (oumaigaaaaaddd). Tälläkin hetkellä olemme miehen kanssa kahdestaan Hollannissa.
Tätini, hyvin kouluttautunut, lapset tehnyt Tilastojen mukaan 30-35-vuotiaana, matkusti aina ilman lapsia useita viikkoja (jätti mummille lapset jopa kuukaudeksi) miehensä kanssa ja matkustaa vieläkin jo kohta viisikymppisenä. He ovat hyvissä viroissa ja varakkaita, mutta heidän toimintaansa ei paheksuta, koska ovat tehneet lapset ”niin vanhoina” ;D
Ja ps. Minua ei kiinnosta, mitä minusta ajatelleen, kun jätimme lapset mummilaan ja lähdimme. Aiomme mennä toistekin. Usein ja varmaan vielä eläkkeelläkin.
Muista sitten antaa lapsillesi tilaa sekä vapautta kun ovat "lentäneet pesästä" ja tunnet elämäsi tyhjäksi ja sisällöttömäksi ilman heitä. Ja muista olla katkeroitumatta kun muut ovat aloittaneet itsensä etsimisen parikymmentä vuotta sinua aikaisemmin.
"Omasta halustaan lapsettomia on vaan nyt vaikeampi ymmärtää. Toivottavasti eivät katkeroidu myöhemmin..."
Sinun logiikallasi voidaan sanoa, että lapsia haluavia ja tekeviä on vaan nyt vaikeampi ymmärtää. Toivottavasti eivät katkeroidu myöhemmin.
Miksi ihmeessä ihminen, joka on tehnyt OMAN halunsa mukaiset valinnat, katkeroituisi? Jos joku ei halua lapsia, millä logiikalla hän katkeroituisi, kun on saanut haluamansa = ei lapsia?
Etkö ymmärrä eroa valitun ja tahattoman lapsettomuuden välillä? Tahattomasti lapseton voikin katkeroitua kun ei ole saanut haluamiaan lapsia, siis haluamiaan. Mutta lapsia haluamaton kun ei niitä lapsia halua, niin hän sitten katkeroituisi kun ei saanut lapsia, joita ei edes halunnut. Selvä :DDDDDD
Vierailija kirjoitti:
Niin. Olen siis naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa ja meillä on myös kaksi maailman ihaninta lasta. Suorastaan naurattaa suurin osa nykyisistä nuorista aikuisista, joille perhe-elämä on kauhistus ja halutaan jatkaa sitä päämäärätöntä lapsetonta elämää loputtomiin.
Monet näistä sanovat, etteivät halua lapsia, koska haluavat ensin nähdä maailmaa. Voin sanoa, että on kyllä käsittämättömän tylsää ja pinnallista sellainen. Olen kyllä itse käynyt mieheni kanssa aiemmin jokusen kerran ulkomailla, mutta eipä ne loppujen lopuksi kovin kummoisia kokemuksia olleet. Matkustelu on myös maailman kannalta erittäin haitallista. Se saastuttaa ja tuhoaa luonnonvaroja. Turismi on myös erittäin haitallista, sillä turismi tuhoaa monia kohteita, turistit roskaavat ja sotkevat ja turismi on tuhonnut myös monia kulttuureita. Lähinnä tulee tuosta monien matkustelusta mieleen, että ikään kuin pakenevat jotain ja eivät ole sinut itsensä kanssa. Onko se sitten yksinäisyyttä vai mitä?
Samaan kategoriaan voi laittaa myös näiden nuorten aikuisten loputtoman bilettämisen. Aina vain puhutaan bilettämisestä bilettämisen perään. Mitä siitä loppujen lopuksi edes saa? Sekin vaikuttaa vain joltain pakenemiselta ja itsensä etsimiseltä. Sitten on myös näitä vaihtuvia kumppaneita ja bylsitään miltei jokaisen kanssa. Se kyllä osoittaa, ettei näillä henkilöillä ole ollenkaan pitkäjänteisyyttä ja sitoutumiskykyä.
Mutta perhe-elämä omien lapsien ja miehen kanssa on jotain sellaista, jota en vaihtaisi mihinkään. Lapseton ei voi todellakaan ymmärtää, kuinka ihanaa on seurata omien lasten kasvua ja kehittymistä. Lapsten ansiosta näkee ja kokee sellaisia asioita, joita ei koskaan muuten kokisi. Lapsilta saa myös sellaista rakkautta jota ei voi koskaan keneltäkään toiselta saada. Ei edes omalta puolisolta.
Mut hei, jatkakaa toki ihmeessä sitä päämäärätöntä ja pinnallista elämäänne vailla mitään tarkoitusta. Se tulee kyllä vielä kostautumaan jossain vaiheessa. Huomaatte nimittäin joskus vanhemmalla iällä olevanne todella yksin, eikä sitä yksinäisyyttä poista mikään matkustelu tai biletys. Se yksinäisyys kun tulee teidän mukaanne, menitte minne tahansa.
Pakettimatka Alanyaan?
Oliko täys vai puolihoito?
maksoiko matka yht 600 eur?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitäs koet, että oot saavuttanut elämässä?. Opiskelut, työ? Ajatusmaailmas on ainaki naurettava.
Sinun kirjoitustaitosi on ainakin naurettava, mutta siis asiaan:
Olen ap:n kanssa samaa mieltä ja ne opiskelut ja työt on hoidettu ihan siinä sivussa lasten kasvaessa.(2 tutkintoa ja nyt jo eläkkeellä)
Lapset eivät ole rajoittaneet elämäämme mitenkään. On tehty sitä kaikkea, mistä bilehileet kuvittelevat meidän jäänen paitsi.
Avioliittokin on kestäny jo 50 vuotta, eikä ole laastarisuhteita tarvittu.
Ajan mittaan tarkeää on vain terveys, kaikki muu on oman itsensä päätettävissä.
Ei työttömyysaikana jääty itsesäälissä kotiin makaamaan vaan mentiin Ruotsiin töihin, toiset meni Norjaan. Se oli tietysti pakko, kun ei mitään tukia ollut, mutta onpa itse kasvanut henkisesti ja kouluttanut lapsensa ja hoitanut lastenlapsetkin siinä sivussa.
Siihen aikaan tuntemani bilehileet ovat jo kuolleet viinaan yksinäisinä.
Koetko olevasi jotenkin parempi ihminen kuin ne bilehileet? Henkisesti voi kasvaa ihan ilman niitä lapsiakin.
Vähän huonosti tuntuu monelta onnistuneen. Näin kuusikymppisenä lapsettomat ns. vanhatpiiat kyllä erottuvat epäedukseen.
Ovat kaikesta valittavia, katkeroituneen tuntuisia oman terveytensä ympärillä pyöriviä rasituksia.
Lapsettomat ovat karsiutuneet tuttavapiiristä ihan luonnollista tietä -- hiipuvat pikku hiljaa pois, kun en jaksa tavata.
Ei vielä 30-vuotiaissa ole mitään eroa, eikä usein nelikymppisissäkään, mutta siinä viisissäkymmenissä alkaa näkyä kyllä kuka on lapseton nainen.
Lapsettomat miehet puolestaan ovat syrjäytyneitä ja alkoholisoituneita kaikki.
Mutta ehkä nyt on kasvamassa uusi sukupolvi, joka on "ylpeästi" lapseton. Vielä ikäluokassani se on miltei häpeä.
Liikut väärissä piireissä. Minun lähipiirissäni ei ole katkeroituneita alkoholisti lapsettomia. Enemmän niitä, jotka miettivät koska lapset tulevat käymään kun ei ole näkynyt. Enemmän se näyttää naisia katkeroittavan kun huomataan ettei se äiti olekkaan sen kasvaneen lapsen maailma enää. Ja nimenomaan omaan nämä katkeroituneet ovat siinä yli 50.
"Kun ei jaksa tavata" olet ihana ystävä.
Opettele muuten käsitteet. Vanhapiika on vanhempi nainen, joka ei ole ikinä ollut naimisissa. Lapset ei siihen liity.
Tiedän mikä vanhapiika on. He ovat siis pahimpia tapauksia. Jos on puoliso, niin ovatkin astetta miellyttävämpiä yleensä.
Keskiluokkaisissa piireissä liikun ja vähänkään menestyneemmillä miehillä on aina lapsia. Tämähän ihan tilastollisestikin fakta.
En sanonutkaan, että lapsettomissa kuusikymppisissä naisissa olisi syrjäytyneitä alkoholisteja. Tai on tietenkin, mutta ei varmaan olennaisesti enemmän kuin lapsellisilssa.
Ethän tiedä. Vanhapiikuus ei liity mitenkään lapsiin vai oletko luullut, että lapsia voi tehdä ja syntyä vain avioliitossa?
Vanhapiika/vanhapoika on koskaan avioitumaton keski-ikäinen tai sitä vanhempi henkilö. Lapset eivät asiaan liity. Mutta sinä yhdistit vanhapiikuuden lapsettomuuteen.
Miksi sitten vaikutat niin kateelliselta ? Oikeasti elämäänsä tyytyväinen ei noin pakkomielteisesti pohtisi muiden valintoja. Haet täältä selvästi muilta varmistelua/hyväksyntää sille, että valitsit oikein. Valitettavasti sitä eivät muut voi sinulle antaa.
Tunnenkin muuten yhden tällaisen tapauksen joka teki muksut hieman päälle kaksikymppisenä. Sittemmin tämä nainen on kehittänyt pakkomielteen omien lastensa paremmuudesta muihin verrattuna ja elää nyt menetettyjä nuoruuden unelmiaan pakottamalla henkisen ja fyysisenkin väkivallan saattelemana lapset harrastamaan orjallisesti samaa harrastusta jonka itse aikoinaan lopetti. Ammatitkin mukuloilla on jo etukäteen päätettynä. Tätä ihmistä ajaa sellaiset tunteet kuin kateus ja inho.
Sori, mutta lapsettomuus on ekoteko. Että turha nillittää turismista siellä.
Lapsettomalle vanhuus on helppoa kun heinän teko
Ei tarvii oottaa into pinkeenä Janican vuosittaista vanhainkoti vierailua.
Eläkkeen /säästöt voi käyttää syntisesti itseensä:)
Ei lapset takaa sitä ettet jäisi yksinäiseksi. Valitettavasti suurin osa perheellisistä on yksin hoivakodissa ja heidän seurana on ainoastaan me hoitajat. Lapset käy korkeintaan kerran vuodessa ja odottavat perintöä. Tällaistakin on, ihan hirveen surullista.
- hoivakodin hoitaja