Lehtori kielsi tulemasta luennoilleen -onko edes lainmukaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta yliopisto on työpaikka jossa kukaan ei ota vastuuta mistään ja kaikki ongelmat vain lakaistaan maton alle, esimerkkinä vaikka aiemmat plagiointisyytteet Huhtasaaren gradusta. Olisi hyvä että siellä olisi jotkin selkeät pelisäännöt mm. tällaisiin, ei niinkään harvinaisiin tapauksiin. Amerikkalaisissa yliopistoissa on monissa ihan kielto opettajakunnan ja opiskelijoiden seurusteluun/seksisuhteisiin. Olisi tervetullut tännekin, koska voi johtaa monenlaisiin työntekemistä haittaaviin tilanteisiin. Näistä tapauksista uutisointi tulee myös lisääntymään, koska nykyajan nuoret ovat erilaisia kuin me aikoinamme. Onhan näitä tapauksia ollut tietysti aina, mutta perinteisesti aina vahvempi eli opettajakuntaan kuuluva on voittanut ja heikommassa asemassa oleva on saanut väistyä.

Jatkan tähän vielä, että yhteiskunnan kannalta yksi pahimmista vaihtoehdoista on se että tällainen seurustelu muuttuu vakavaksi. Olen erinäisissä tutkimusryhmissä nähnyt niin toistaitoisia henkilöitä nostamassa hyvää palkkaa sillä perusteella että ovat suhteessa tutkimusryhmän vetäjän kanssa ettei ole tosikaan. On myös useampia pariskuntia jotka menevät "pakettina" läpi Suomen yliopistoja, eli valitsija tietää etukäteen että jos haluaa palkkalistoilleen menestyvän henkilön x, myös hänen partnerilleen y pitää hommata työpaikka.

Tämä on kyllä totta. Tosin on siellä kyvyttömiä tutkijoita ilman suhteitakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OLIN opiskelijana suuressa kotimaisessa yliopistossa. Opintojeni ensimmäisenä vuonna aloitin seurustelusuhteen oppiaineemme lehtorin kanssa. Rakastuin, ja tein omalta kannaltani huonoja valintoja mahdollistaakseni suhteen jatkumisen. Omat opintotavoitteeni unohtuivat nopeasti.

Suostuin lehtorin kanssa intiimiin kanssakäymiseen yliopiston tiloissa ja matkustin hänen mukanaan kansainväliseen konferenssiin. Yliopisto lienee maksanut hotellihuoneemme, lehtori maksoi lentoni.

Eikö kukaan valvo yliopistojen rahankäyttöä?

Hotellihuoneen hinta on yleensä sama yhdelle ja kahdelle hengelle. Mikäli hintaeroa on, maksaa työmatkailija erotuksen. Monilla työpaikoilla on käytäntönä, että puolison saa ottaa työmatkoille mukaan, jos huolehtii tämän kuluista itse. Ei ome työnantajan velvollisuus tarkistaa, onko mukana matkustava kumppani laillisesti vihitty puoliso vai salarakas.

Ainakin omassa yliopistossani on sääntönä, että jos huoneessa yöpyy työmatkalaisen lisäksi seuralainen, maksaa yliopisto vain puolet huoneen hinnasta, ja työmatkalaisen pitää itse maksaa toinen puoli. Tämä siinäkin tapauksessa, että huoneen hinta olisi täsmälleen sama yhdelle ja kahdelle hengelle. Mutta tässä jutussahan kirjoittajalla ei ollut mitään tietoa siitä, oliko yliopisto maksanut huoneen kokonaan vai maksoiko lehtori siitä itse puolet.

On ihan luonnollista, että yliopistomaailmassa muodostuu suhteita, kun ihmiset, jotka jakavat samat mielenkiinnonkohteet, viettävät paljon aikaa yhdessä. Muistan omilta opiskeluajoiltani, että opiskelijoiden ja esimerkiksi assareiden välillä saattoi hyvinkin olla vipinää ja pysyviäkin suhteita. Ei sitä kukaan paheksunut, ja nimenomaan opiskeluaikana moni löytää elämänkumppaninsa. Liikkui myös juttuja vanhemmista professoreista, jotka olivat nuorten opiskelijoiden perään, mutta näissä paheksuntaa herätti enemmänkin ikäero ja professorin uskottomuus kuin ajatus "kokemattoman nuoren" hyväksikäytöstä -

samat asiat, jotka muutenkin ulkopuolisia toisten suhteissa puhuttavat.

Ongelmalliset tapaukset ovat sen verran harvinaisia, ja varsinaisten ahdistelu- sekä hyväksikäyttötapausten varalta on jo olemassa ohjeistus, että suhteiden kieltäminen kokonaan kuulostaa liioittelulta. Tekstin kirjoittaja olisi voinut särkeä sydämensä samalla tavalla kenen tahansa kanssa, eikä hänen opintojensa etenemiselle ole tosiasiallista estettä. Jos osallistuminen yksittäisen opettajan luennoille tai seminaariin ei onnistu, löytyy kyllä korvaavia tapoja saada puuttuvat opintosuoritukset kasaan.

Moni puhui tässä keskustelussa virasta ja virkaehtosopimuksesta, mutta ei yliopiston henkilökunnalla mitään virkoja ole. Työsopimuksessa mainitaan työaika ja palkka, mutta ei ole mitään "virkaehtosopimuksia", minkä vastaista olisi seurustella opiskelijan kanssa. Typeräähän tuo on, mutta ei kuulu esimiehelle tai yliopiston johdolle mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä mitä tuo opiskelija oletti lehtorin pomon asialle tekevän. Eihän lehtorin yksityisasiat kuulu mitenkään työpaikalle eikä se pomo voi lehtoria siitä rankaista ettei kertonut vaimostaan tälle opiskelijatyttöystävälle.

Toinen on sitten se että voiko lehtori kieltää luennoille osallistumisen. Jos yliopisto antaa opinto-oikeuden niin ei sitä lehtorit voi mielin määrin oman mukavuudenhalunsa vuoksi opiskelijalta kieltää. Vielä vähemmän jos kurssi on pakollinen.

Tuskin tuossakaan kirjoituksessa on kerrottu kaikki asiaan liittyvä mutten lähde tässä arvailemaan mitä kaikkea on jätetty kertomatta.

Totta kai jotain on jätetty kertomatta. Ei Hesarin mielipidepalstalla voi kertoa "kaikkea" jostakin mutkikkaasta ihmissuhteesta, joka on kestänyt vuosia. Oleellista ei ole, mitä kaikkea näiden kahden ihmisen välillä on tapahtunut, vaan se että tämän tyyppisiä asioita ylipäätään tapahtuu maamme yliopistoissa ja että ongelmalle voitaisiin ehkä tehdä jotain.

Avaatko vähän että mikä tarkkaan ottaen on ongelma ja mitä sille pitäisi/voisi tehdä?

No, minähän en ole tämän mielipidekirjoituksen kirjoittaja ja siinä mielessä olen väärä henkilö vastaamaan tähän, mutta ajattelen asian niin, että on ongelmallista jos yliopiston opettajilla ja oppilailla on tällaisia suhdedraamoja. Opettajat ovat opiskelijoille usein jonkinlaisia isä/äitihahmoja, joita ihaillaan ja kunnioitetaan. Jos tällainen henkilö kohtelee jotenkin huonosti tai käyttäytyy sopimattomasti, niin se voi saada pahaa jälkeä aikaan. Tätä eivät kaikki tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä mitä tuo opiskelija oletti lehtorin pomon asialle tekevän. Eihän lehtorin yksityisasiat kuulu mitenkään työpaikalle eikä se pomo voi lehtoria siitä rankaista ettei kertonut vaimostaan tälle opiskelijatyttöystävälle.

Toinen on sitten se että voiko lehtori kieltää luennoille osallistumisen. Jos yliopisto antaa opinto-oikeuden niin ei sitä lehtorit voi mielin määrin oman mukavuudenhalunsa vuoksi opiskelijalta kieltää. Vielä vähemmän jos kurssi on pakollinen.

Tuskin tuossakaan kirjoituksessa on kerrottu kaikki asiaan liittyvä mutten lähde tässä arvailemaan mitä kaikkea on jätetty kertomatta.

Totta kai jotain on jätetty kertomatta. Ei Hesarin mielipidepalstalla voi kertoa "kaikkea" jostakin mutkikkaasta ihmissuhteesta, joka on kestänyt vuosia. Oleellista ei ole, mitä kaikkea näiden kahden ihmisen välillä on tapahtunut, vaan se että tämän tyyppisiä asioita ylipäätään tapahtuu maamme yliopistoissa ja että ongelmalle voitaisiin ehkä tehdä jotain.

Avaatko vähän että mikä tarkkaan ottaen on ongelma ja mitä sille pitäisi/voisi tehdä?

No, minähän en ole tämän mielipidekirjoituksen kirjoittaja ja siinä mielessä olen väärä henkilö vastaamaan tähän, mutta ajattelen asian niin, että on ongelmallista jos yliopiston opettajilla ja oppilailla on tällaisia suhdedraamoja. Opettajat ovat opiskelijoille usein jonkinlaisia isä/äitihahmoja, joita ihaillaan ja kunnioitetaan. Jos tällainen henkilö kohtelee jotenkin huonosti tai käyttäytyy sopimattomasti, niin se voi saada pahaa jälkeä aikaan. Tätä eivät kaikki tajua.

Usein opettajat ovat opiskelijoille äiti- tai isähahmoja, mutta ei aina. Yliopistoissa syntyy myös aivan normaaleja parisuhteita, joista osa kestää ja osa ei. Myös rakkaudessa pettyminen on normaalia. Yliopisto on kuitenkin aikuisten ihmisten muodostama tiedeyhteisö, ei mikään rippileiri, jossa teinin ihastumista pappiin ei tietenkään voida tukea. Yliopistoyhteisön jäseniä taas ei tule eikä voi holhota samalla tavoin kuin alaikäisiä holhotaan. Sopimattoman käytöksen, kuten ahdistelun, varalle on jo olemassa lainsäädäntö. Kahden aikuisen, vapaaehtoisesti suhteeseen ryhtyvän henkilön tekemiset sen sijaan eivät kuulu työnantajalle, ellei voida osoittaa, että yksityiselämän tekemiset haittaavat työntekoa.

Naiset ihailevat johtavassa asemassa olevaa miestä. Jos tämä vielä lisäksi on hyvännäköinen, ei heitä pitele mikään. Ihastujia on jonoksi asti.

Miesten pää taas sekoaa tarjolla olevasta seksistä, eivät useinkaan voi vastustaa jos sitä oikein tarjottimella eteen tyrkätään. Jos mies on naimisissa, kyse on vain harvoin mistään sen vakavammasta. Pieni hauskanpito kelpaa useimmille, mutta panot eivät merkitse miehelle sen enempää.

Hauskanpito loppuu kuin seinään ja tilanne muuttuu, kun vaimo saa tietää, silloin salarakkaalla ei ole miehelle enää mitään arvoa. Valinta on yleensä aivan selvä, mies haluaa pitää vaimon jota rakastaa ja arvostaa. Fiksukin mies voi tiukassa tilanteessa vaimon/perheen menettämisen pelossa käyttäytyä kakkosnaista kohtaan todella halpamaisesti. 

Naisten ogelma on se, että he ovat tällaisissa jutuissa tunteella mukana, rakastuvat, niinkuin tämän keskustelun aloituksessakin kuvattiin. Suhteen, jonka nainen kuvitteli olevan jotain suurempaa molemminpuolisesti, ruma loppu sattuu siksi kamalasti.

En usko, että miehen perheellisyys on voinut pysyä salassa koko kahden vuoden seurustelun ajan. Nainen ei ole kuitenkaan ikään vajukki vaan täysi-ikäinen yliopisto-opiskelija. Ehkä hän on vain halunnut sivuuttaa sen, tai mies on helpon seksin toivossa lupaillut avioeroa (todella yleistä; "huono suhde vaimon kanssa, etäisyyttä ja riitoja"). Oikeastihan miehet eivät näissä tilanteissa jätä vaimojaan juuri koskaan. Paljon useammin uskottomuuden tietoonsa tietää saaneet vaimot ottavat eron miehestä.

Tilanne on naisen kannalta tosi ikävä, mutta odotettavissa jos tuollaiseen leikkiin ryhtyy. Olen nähnyt tämän todella monta kertaa, sekä itseni että muiden kohdalla.

Vähän lapsellista vinkua. Noin voi käydä ihan muutenkin seurustelusuhteessa, jossa ei ole mitään opettaja-oppilas asetelmaa, eikä siitä ole vastuussa pettäjän työpaikka :D

Ja eikö oikeasti tajunnut, että ei kovin vakava suhde ole, jos ei muualla nähty kuin yliopistolla. Kahden vuoden suhde, eikä koskaan käy toisen kotona?

Vierailija kirjoitti:

Naisten ogelma on se, että he ovat tällaisissa jutuissa tunteella mukana, rakastuvat, niinkuin tämän keskustelun aloituksessakin kuvattiin. Suhteen, jonka nainen kuvitteli olevan jotain suurempaa molemminpuolisesti, ruma loppu sattuu siksi kamalasti.

Minusta taas ongelma on se, että joku lähtee suhteeseen, eikä ole tosissaan. Kuten tämä lehtori, jolla oli perhe. 

Vierailija kirjoitti:

On ihan luonnollista, että yliopistomaailmassa muodostuu suhteita, kun ihmiset, jotka jakavat samat mielenkiinnonkohteet, viettävät paljon aikaa yhdessä. Muistan omilta opiskeluajoiltani, että opiskelijoiden ja esimerkiksi assareiden välillä saattoi hyvinkin olla vipinää ja pysyviäkin suhteita. Ei sitä kukaan paheksunut, ja nimenomaan opiskeluaikana moni löytää elämänkumppaninsa. Liikkui myös juttuja vanhemmista professoreista, jotka olivat nuorten opiskelijoiden perään, mutta näissä paheksuntaa herätti enemmänkin ikäero ja professorin uskottomuus kuin ajatus "kokemattoman nuoren" hyväksikäytöstä -

samat asiat, jotka muutenkin ulkopuolisia toisten suhteissa puhuttavat.

Ongelmalliset tapaukset ovat sen verran harvinaisia, ja varsinaisten ahdistelu- sekä hyväksikäyttötapausten varalta on jo olemassa ohjeistus, että suhteiden kieltäminen kokonaan kuulostaa liioittelulta. Tekstin kirjoittaja olisi voinut särkeä sydämensä samalla tavalla kenen tahansa kanssa, eikä hänen opintojensa etenemiselle ole tosiasiallista estettä. Jos osallistuminen yksittäisen opettajan luennoille tai seminaariin ei onnistu, löytyy kyllä korvaavia tapoja saada puuttuvat opintosuoritukset kasaan.

Jos suhteessa oleva henkilö antaa arvosanoja suhteen toisena osapuolena olevalle opiskelijalle, niin kyllä todellakin voidaan kieltää. Meillä töissä ei esimies alaissuhteita sallita, silloin hakeudutaan töihin muihin tiimeihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä mitä tuo opiskelija oletti lehtorin pomon asialle tekevän. Eihän lehtorin yksityisasiat kuulu mitenkään työpaikalle eikä se pomo voi lehtoria siitä rankaista ettei kertonut vaimostaan tälle opiskelijatyttöystävälle.

Toinen on sitten se että voiko lehtori kieltää luennoille osallistumisen. Jos yliopisto antaa opinto-oikeuden niin ei sitä lehtorit voi mielin määrin oman mukavuudenhalunsa vuoksi opiskelijalta kieltää. Vielä vähemmän jos kurssi on pakollinen.

Tuskin tuossakaan kirjoituksessa on kerrottu kaikki asiaan liittyvä mutten lähde tässä arvailemaan mitä kaikkea on jätetty kertomatta.

Totta kai jotain on jätetty kertomatta. Ei Hesarin mielipidepalstalla voi kertoa "kaikkea" jostakin mutkikkaasta ihmissuhteesta, joka on kestänyt vuosia. Oleellista ei ole, mitä kaikkea näiden kahden ihmisen välillä on tapahtunut, vaan se että tämän tyyppisiä asioita ylipäätään tapahtuu maamme yliopistoissa ja että ongelmalle voitaisiin ehkä tehdä jotain.

Avaatko vähän että mikä tarkkaan ottaen on ongelma ja mitä sille pitäisi/voisi tehdä?

No, minähän en ole tämän mielipidekirjoituksen kirjoittaja ja siinä mielessä olen väärä henkilö vastaamaan tähän, mutta ajattelen asian niin, että on ongelmallista jos yliopiston opettajilla ja oppilailla on tällaisia suhdedraamoja. Opettajat ovat opiskelijoille usein jonkinlaisia isä/äitihahmoja, joita ihaillaan ja kunnioitetaan. Jos tällainen henkilö kohtelee jotenkin huonosti tai käyttäytyy sopimattomasti, niin se voi saada pahaa jälkeä aikaan. Tätä eivät kaikki tajua.

Usein opettajat ovat opiskelijoille äiti- tai isähahmoja, mutta ei aina. Yliopistoissa syntyy myös aivan normaaleja parisuhteita, joista osa kestää ja osa ei. Myös rakkaudessa pettyminen on normaalia. Yliopisto on kuitenkin aikuisten ihmisten muodostama tiedeyhteisö, ei mikään rippileiri, jossa teinin ihastumista pappiin ei tietenkään voida tukea. Yliopistoyhteisön jäseniä taas ei tule eikä voi holhota samalla tavoin kuin alaikäisiä holhotaan. Sopimattoman käytöksen, kuten ahdistelun, varalle on jo olemassa lainsäädäntö. Kahden aikuisen, vapaaehtoisesti suhteeseen ryhtyvän henkilön tekemiset sen sijaan eivät kuulu työnantajalle, ellei voida osoittaa, että yksityiselämän tekemiset haittaavat työntekoa.

Melkein sanoisin, että pappi ja rippileiri ei ole niin kovin eri asia. Varmaan luulisin, että se on ihan eri asia, jos en olisi itse ollut yliopistolla ja nähnyt kaikenlaista. Valitettavasti tätä on hyvin vaikea selittää sellaisille, joille nämä asiat ovat vain teoriassa tuttuja. Kummallisinta on, että viisikymppisetkin taantuvat lähes lapsen asteelle aloittaessaan opiskelun. "Tee mitä teet, mut älä sielullesi vahinkoa."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten ogelma on se, että he ovat tällaisissa jutuissa tunteella mukana, rakastuvat, niinkuin tämän keskustelun aloituksessakin kuvattiin. Suhteen, jonka nainen kuvitteli olevan jotain suurempaa molemminpuolisesti, ruma loppu sattuu siksi kamalasti.

Minusta taas ongelma on se, että joku lähtee suhteeseen, eikä ole tosissaan. Kuten tämä lehtori, jolla oli perhe. 

Tottakai, mutta se vaan on fakta, että miehet, varsinkaan naimisissa olevat eivät yleensä ole vakavissaan ns. panosuhteissa. Siksi heihin kannattaisi suhtautua varauksella eikä ainakaan rakastua. Ihan vaan itseään suojellakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä nuorten naisopiskelijoiden ja henkilökuntaan kuuluvien kokeneempien miesten suhteita ilmenee yliopistoissa aina silloin tällöin. En tiedä onko totta, mutta itse kuulin kerran juttua jostain nuoresta blondista, joka olisi käynyt jopa oman tiedekuntansa johtoporrastakin "läpi" varsin läheisissä tunnelmissa. :D

"En tiedä onko totta, mutta - -" Pysähdypä hetkeksi miettimään, kuinka todennäköiseltä juttu kuulostaa. Nuori blondi, joka käy läpi tiedekuntansa johtoportaan. Tarinahan on kuin jostain vitsikirjasta. Se, että on nainen, nuori ja blondi, ilmeisesti mielestäsi todistaa oletetun kevytkenkäinen käytöksen. Brunetti ei syyllistyisi moiseen?

Hiusten väri ei liity tähän mitenkään, mutta yliopistoissa sattuu ja tapahtuu. Useimmiten kyse on kännisäätämisestä, joskus suhde jatkuu pidempään. Onpa jotkut päätyneet suhteen virallistamiseen saakka. Ei yliopisto eroa mitenkään muusta yhteiskunnasta tässäkään asiassa.

Tiedän. Olen opiskellut yliopistossa. Pointtini oli, että jos haluaa todistaa, kuinka tällaisia asioita tapahtuu yliopistossa, niin kannattaako valita kliseisintä ja epäuskottavinta mahdollista esimerkkiä, jonka on kaiken lisäksi kuullut huhupuheena.

Tuolla kommentoijallahan ei ole yhtään oikeaa esimerkkiä annettavaksi, vaikka "yliopistoissa sattuu ja tapahtuu". Vähän kuin sanoisi, että Helsinki on vaarallinen paikka ja sitten kertoisi jonkun ikivanhan urbaanilegendan. Uskottavuus nolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan luonnollista, että yliopistomaailmassa muodostuu suhteita, kun ihmiset, jotka jakavat samat mielenkiinnonkohteet, viettävät paljon aikaa yhdessä. Muistan omilta opiskeluajoiltani, että opiskelijoiden ja esimerkiksi assareiden välillä saattoi hyvinkin olla vipinää ja pysyviäkin suhteita. Ei sitä kukaan paheksunut, ja nimenomaan opiskeluaikana moni löytää elämänkumppaninsa. Liikkui myös juttuja vanhemmista professoreista, jotka olivat nuorten opiskelijoiden perään, mutta näissä paheksuntaa herätti enemmänkin ikäero ja professorin uskottomuus kuin ajatus "kokemattoman nuoren" hyväksikäytöstä -

samat asiat, jotka muutenkin ulkopuolisia toisten suhteissa puhuttavat.

Ongelmalliset tapaukset ovat sen verran harvinaisia, ja varsinaisten ahdistelu- sekä hyväksikäyttötapausten varalta on jo olemassa ohjeistus, että suhteiden kieltäminen kokonaan kuulostaa liioittelulta. Tekstin kirjoittaja olisi voinut särkeä sydämensä samalla tavalla kenen tahansa kanssa, eikä hänen opintojensa etenemiselle ole tosiasiallista estettä. Jos osallistuminen yksittäisen opettajan luennoille tai seminaariin ei onnistu, löytyy kyllä korvaavia tapoja saada puuttuvat opintosuoritukset kasaan.

Jos suhteessa oleva henkilö antaa arvosanoja suhteen toisena osapuolena olevalle opiskelijalle, niin kyllä todellakin voidaan kieltää. Meillä töissä ei esimies alaissuhteita sallita, silloin hakeudutaan töihin muihin tiimeihin.

Tässä mielessä on minustakin toimittu väärin. Lehtorin olisi pitänyt jäävätä itsensä kyseisen opiskelijan kurssien arvostelusta tai jos suhde on haluttu pitää salaisena, opiskelijan vähin äänin hakeutua muiden opettajien kursseille. Toisaalta emme tiedä, kuinka paljon opetusta ja arvosteltavia töitä tässä on edes ollut. Yliopistossa, aineesta riippuen, kursseilla on useita eri opettajia eli mistään pitkään jatkuneesta intensiivisestä opetussuhteesta tuskin on kyse. Kirjoittaja myös kertoo luopuneensa opinnoistaan seurustelun alussa. Joskus on tilanteita, joissa jäävääminen ei onnistu. Mieleen tulee pikkupaikkakuntien lukiot, joissa opettajat joutuvat arvioimaan lastensa kursseja, kun vaihtoehtoja ei ole. En tiedä, mikä on yliopistojen kanta, jos kyse on jostain harvinaisesta kurssista tai jos opiskelija haluaa tehdä gradun jostain sellaisesta aiheesta, että tietyn professorin on toimittava ohjaajana.

Mitä ihmettä? Siis kuka avautuu tollasesta asiasta Helsingin Sanomien mielipidepalstalla. Mielestäni tekstistä paistaa, että se toisen osapuolen tarina on varmasti hieman erilainen. Ehkä kyseessä on vähän epävakaa nainen, jolla on voinut olla seksisuhde tms. opettajan kanssa, jonka on tiennyt olleen aviossa. 

Sitten kun opettaja on halunnut lopettaa suhteen niin kostona hän yrittää pilata toisen uran. En usko etteikö hän ylipäätään ole tiennyt ettei lehtori ole naimisissa. Ei sillä, että se muuttaisi mitään mutta se, että hän korostaa erikseen miten järkyttyi asiasta, kun sai tietää toisen olevankin naimisissa kielii enemmänkin siitä, että vetää jotakin uhrin roolia. Varmasti häiriköinyt opettajaa ja siitä syystä kielto osallistua luennoille.  Ja mikä ihmeen pedagoginen vastuunkanto? 

words of wisdom kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä mitä tuo opiskelija oletti lehtorin pomon asialle tekevän. Eihän lehtorin yksityisasiat kuulu mitenkään työpaikalle eikä se pomo voi lehtoria siitä rankaista ettei kertonut vaimostaan tälle opiskelijatyttöystävälle.

Toinen on sitten se että voiko lehtori kieltää luennoille osallistumisen. Jos yliopisto antaa opinto-oikeuden niin ei sitä lehtorit voi mielin määrin oman mukavuudenhalunsa vuoksi opiskelijalta kieltää. Vielä vähemmän jos kurssi on pakollinen.

Tuskin tuossakaan kirjoituksessa on kerrottu kaikki asiaan liittyvä mutten lähde tässä arvailemaan mitä kaikkea on jätetty kertomatta.

Totta kai jotain on jätetty kertomatta. Ei Hesarin mielipidepalstalla voi kertoa "kaikkea" jostakin mutkikkaasta ihmissuhteesta, joka on kestänyt vuosia. Oleellista ei ole, mitä kaikkea näiden kahden ihmisen välillä on tapahtunut, vaan se että tämän tyyppisiä asioita ylipäätään tapahtuu maamme yliopistoissa ja että ongelmalle voitaisiin ehkä tehdä jotain.

Avaatko vähän että mikä tarkkaan ottaen on ongelma ja mitä sille pitäisi/voisi tehdä?

No, minähän en ole tämän mielipidekirjoituksen kirjoittaja ja siinä mielessä olen väärä henkilö vastaamaan tähän, mutta ajattelen asian niin, että on ongelmallista jos yliopiston opettajilla ja oppilailla on tällaisia suhdedraamoja. Opettajat ovat opiskelijoille usein jonkinlaisia isä/äitihahmoja, joita ihaillaan ja kunnioitetaan. Jos tällainen henkilö kohtelee jotenkin huonosti tai käyttäytyy sopimattomasti, niin se voi saada pahaa jälkeä aikaan. Tätä eivät kaikki tajua.

Usein opettajat ovat opiskelijoille äiti- tai isähahmoja, mutta ei aina. Yliopistoissa syntyy myös aivan normaaleja parisuhteita, joista osa kestää ja osa ei. Myös rakkaudessa pettyminen on normaalia. Yliopisto on kuitenkin aikuisten ihmisten muodostama tiedeyhteisö, ei mikään rippileiri, jossa teinin ihastumista pappiin ei tietenkään voida tukea. Yliopistoyhteisön jäseniä taas ei tule eikä voi holhota samalla tavoin kuin alaikäisiä holhotaan. Sopimattoman käytöksen, kuten ahdistelun, varalle on jo olemassa lainsäädäntö. Kahden aikuisen, vapaaehtoisesti suhteeseen ryhtyvän henkilön tekemiset sen sijaan eivät kuulu työnantajalle, ellei voida osoittaa, että yksityiselämän tekemiset haittaavat työntekoa.

Melkein sanoisin, että pappi ja rippileiri ei ole niin kovin eri asia. Varmaan luulisin, että se on ihan eri asia, jos en olisi itse ollut yliopistolla ja nähnyt kaikenlaista. Valitettavasti tätä on hyvin vaikea selittää sellaisille, joille nämä asiat ovat vain teoriassa tuttuja. Kummallisinta on, että viisikymppisetkin taantuvat lähes lapsen asteelle aloittaessaan opiskelun. "Tee mitä teet, mut älä sielullesi vahinkoa."

Minä ja moni muukin täällä on opiskellut yliopistossa. Minä en ainakaan taantunut lapsen asteella tai pitänyt opettajia äiti/isähahmoina.

words of wisdom kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä mitä tuo opiskelija oletti lehtorin pomon asialle tekevän. Eihän lehtorin yksityisasiat kuulu mitenkään työpaikalle eikä se pomo voi lehtoria siitä rankaista ettei kertonut vaimostaan tälle opiskelijatyttöystävälle.

Toinen on sitten se että voiko lehtori kieltää luennoille osallistumisen. Jos yliopisto antaa opinto-oikeuden niin ei sitä lehtorit voi mielin määrin oman mukavuudenhalunsa vuoksi opiskelijalta kieltää. Vielä vähemmän jos kurssi on pakollinen.

Tuskin tuossakaan kirjoituksessa on kerrottu kaikki asiaan liittyvä mutten lähde tässä arvailemaan mitä kaikkea on jätetty kertomatta.

Totta kai jotain on jätetty kertomatta. Ei Hesarin mielipidepalstalla voi kertoa "kaikkea" jostakin mutkikkaasta ihmissuhteesta, joka on kestänyt vuosia. Oleellista ei ole, mitä kaikkea näiden kahden ihmisen välillä on tapahtunut, vaan se että tämän tyyppisiä asioita ylipäätään tapahtuu maamme yliopistoissa ja että ongelmalle voitaisiin ehkä tehdä jotain.

Avaatko vähän että mikä tarkkaan ottaen on ongelma ja mitä sille pitäisi/voisi tehdä?

No, minähän en ole tämän mielipidekirjoituksen kirjoittaja ja siinä mielessä olen väärä henkilö vastaamaan tähän, mutta ajattelen asian niin, että on ongelmallista jos yliopiston opettajilla ja oppilailla on tällaisia suhdedraamoja. Opettajat ovat opiskelijoille usein jonkinlaisia isä/äitihahmoja, joita ihaillaan ja kunnioitetaan. Jos tällainen henkilö kohtelee jotenkin huonosti tai käyttäytyy sopimattomasti, niin se voi saada pahaa jälkeä aikaan. Tätä eivät kaikki tajua.

Usein opettajat ovat opiskelijoille äiti- tai isähahmoja, mutta ei aina. Yliopistoissa syntyy myös aivan normaaleja parisuhteita, joista osa kestää ja osa ei. Myös rakkaudessa pettyminen on normaalia. Yliopisto on kuitenkin aikuisten ihmisten muodostama tiedeyhteisö, ei mikään rippileiri, jossa teinin ihastumista pappiin ei tietenkään voida tukea. Yliopistoyhteisön jäseniä taas ei tule eikä voi holhota samalla tavoin kuin alaikäisiä holhotaan. Sopimattoman käytöksen, kuten ahdistelun, varalle on jo olemassa lainsäädäntö. Kahden aikuisen, vapaaehtoisesti suhteeseen ryhtyvän henkilön tekemiset sen sijaan eivät kuulu työnantajalle, ellei voida osoittaa, että yksityiselämän tekemiset haittaavat työntekoa.

Melkein sanoisin, että pappi ja rippileiri ei ole niin kovin eri asia. Varmaan luulisin, että se on ihan eri asia, jos en olisi itse ollut yliopistolla ja nähnyt kaikenlaista. Valitettavasti tätä on hyvin vaikea selittää sellaisille, joille nämä asiat ovat vain teoriassa tuttuja. Kummallisinta on, että viisikymppisetkin taantuvat lähes lapsen asteelle aloittaessaan opiskelun. "Tee mitä teet, mut älä sielullesi vahinkoa."

Minä ja moni muukin täällä on opiskellut yliopistossa. Minä en ainakaan taantunut lapsen asteella tai pitänyt opettajia äiti/isähahmoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä mitä tuo opiskelija oletti lehtorin pomon asialle tekevän. Eihän lehtorin yksityisasiat kuulu mitenkään työpaikalle eikä se pomo voi lehtoria siitä rankaista ettei kertonut vaimostaan tälle opiskelijatyttöystävälle.

Toinen on sitten se että voiko lehtori kieltää luennoille osallistumisen. Jos yliopisto antaa opinto-oikeuden niin ei sitä lehtorit voi mielin määrin oman mukavuudenhalunsa vuoksi opiskelijalta kieltää. Vielä vähemmän jos kurssi on pakollinen.

Tuskin tuossakaan kirjoituksessa on kerrottu kaikki asiaan liittyvä mutten lähde tässä arvailemaan mitä kaikkea on jätetty kertomatta.

Totta kai jotain on jätetty kertomatta. Ei Hesarin mielipidepalstalla voi kertoa "kaikkea" jostakin mutkikkaasta ihmissuhteesta, joka on kestänyt vuosia. Oleellista ei ole, mitä kaikkea näiden kahden ihmisen välillä on tapahtunut, vaan se että tämän tyyppisiä asioita ylipäätään tapahtuu maamme yliopistoissa ja että ongelmalle voitaisiin ehkä tehdä jotain.

Avaatko vähän että mikä tarkkaan ottaen on ongelma ja mitä sille pitäisi/voisi tehdä?

No, minähän en ole tämän mielipidekirjoituksen kirjoittaja ja siinä mielessä olen väärä henkilö vastaamaan tähän, mutta ajattelen asian niin, että on ongelmallista jos yliopiston opettajilla ja oppilailla on tällaisia suhdedraamoja. Opettajat ovat opiskelijoille usein jonkinlaisia isä/äitihahmoja, joita ihaillaan ja kunnioitetaan. Jos tällainen henkilö kohtelee jotenkin huonosti tai käyttäytyy sopimattomasti, niin se voi saada pahaa jälkeä aikaan. Tätä eivät kaikki tajua.

Usein opettajat ovat opiskelijoille äiti- tai isähahmoja, mutta ei aina. Yliopistoissa syntyy myös aivan normaaleja parisuhteita, joista osa kestää ja osa ei. Myös rakkaudessa pettyminen on normaalia. Yliopisto on kuitenkin aikuisten ihmisten muodostama tiedeyhteisö, ei mikään rippileiri, jossa teinin ihastumista pappiin ei tietenkään voida tukea. Yliopistoyhteisön jäseniä taas ei tule eikä voi holhota samalla tavoin kuin alaikäisiä holhotaan. Sopimattoman käytöksen, kuten ahdistelun, varalle on jo olemassa lainsäädäntö. Kahden aikuisen, vapaaehtoisesti suhteeseen ryhtyvän henkilön tekemiset sen sijaan eivät kuulu työnantajalle, ellei voida osoittaa, että yksityiselämän tekemiset haittaavat työntekoa.

Tässäkin tapauksessa on haitannut työntekoa kun ex-heila ei voi tulla kursseille. Entä jos hän todella olisi pakollisen aineen lehtori ja ainoa tapa suorittaa kurssi on olla paikalla. Osa aloista on sellaisia, joissa on pakollisia läsnäoloja.

words of wisdom kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä mitä tuo opiskelija oletti lehtorin pomon asialle tekevän. Eihän lehtorin yksityisasiat kuulu mitenkään työpaikalle eikä se pomo voi lehtoria siitä rankaista ettei kertonut vaimostaan tälle opiskelijatyttöystävälle.

Toinen on sitten se että voiko lehtori kieltää luennoille osallistumisen. Jos yliopisto antaa opinto-oikeuden niin ei sitä lehtorit voi mielin määrin oman mukavuudenhalunsa vuoksi opiskelijalta kieltää. Vielä vähemmän jos kurssi on pakollinen.

Tuskin tuossakaan kirjoituksessa on kerrottu kaikki asiaan liittyvä mutten lähde tässä arvailemaan mitä kaikkea on jätetty kertomatta.

Totta kai jotain on jätetty kertomatta. Ei Hesarin mielipidepalstalla voi kertoa "kaikkea" jostakin mutkikkaasta ihmissuhteesta, joka on kestänyt vuosia. Oleellista ei ole, mitä kaikkea näiden kahden ihmisen välillä on tapahtunut, vaan se että tämän tyyppisiä asioita ylipäätään tapahtuu maamme yliopistoissa ja että ongelmalle voitaisiin ehkä tehdä jotain.

Avaatko vähän että mikä tarkkaan ottaen on ongelma ja mitä sille pitäisi/voisi tehdä?

No, minähän en ole tämän mielipidekirjoituksen kirjoittaja ja siinä mielessä olen väärä henkilö vastaamaan tähän, mutta ajattelen asian niin, että on ongelmallista jos yliopiston opettajilla ja oppilailla on tällaisia suhdedraamoja. Opettajat ovat opiskelijoille usein jonkinlaisia isä/äitihahmoja, joita ihaillaan ja kunnioitetaan. Jos tällainen henkilö kohtelee jotenkin huonosti tai käyttäytyy sopimattomasti, niin se voi saada pahaa jälkeä aikaan. Tätä eivät kaikki tajua.

Usein opettajat ovat opiskelijoille äiti- tai isähahmoja, mutta ei aina. Yliopistoissa syntyy myös aivan normaaleja parisuhteita, joista osa kestää ja osa ei. Myös rakkaudessa pettyminen on normaalia. Yliopisto on kuitenkin aikuisten ihmisten muodostama tiedeyhteisö, ei mikään rippileiri, jossa teinin ihastumista pappiin ei tietenkään voida tukea. Yliopistoyhteisön jäseniä taas ei tule eikä voi holhota samalla tavoin kuin alaikäisiä holhotaan. Sopimattoman käytöksen, kuten ahdistelun, varalle on jo olemassa lainsäädäntö. Kahden aikuisen, vapaaehtoisesti suhteeseen ryhtyvän henkilön tekemiset sen sijaan eivät kuulu työnantajalle, ellei voida osoittaa, että yksityiselämän tekemiset haittaavat työntekoa.

Melkein sanoisin, että pappi ja rippileiri ei ole niin kovin eri asia. Varmaan luulisin, että se on ihan eri asia, jos en olisi itse ollut yliopistolla ja nähnyt kaikenlaista. Valitettavasti tätä on hyvin vaikea selittää sellaisille, joille nämä asiat ovat vain teoriassa tuttuja. Kummallisinta on, että viisikymppisetkin taantuvat lähes lapsen asteelle aloittaessaan opiskelun. "Tee mitä teet, mut älä sielullesi vahinkoa."

Olen kyllä itsekin opiskellut yliopistossa ja "nähnyt kaikenlaista". En kai kirjoittaisi asiasta, josta en mitään tiedä. Olisin paheksunut, jos olisin opiskeluaikana kuullut naimisissa olevan opettajan salasuhteesta opiskelijaan, aivan samoin kuin paheksun mitä tahansa salasuhdetta, mutta pitäisin silti tapausta yksityisasiana, mikäli ei olisi viitteitä kyseisen opiskelijan suosimisesta.

Seurustelivat kahden vuoden ajan. Arvosteliko lehtori tänä aikana opiskelijan tehtävät?