Jatkoa toiseen keskusteluun! Vaimo jättää minut toisen naisen vuoksi

Taisi olla niin paljon parempaa että ei halua sinua takaisin. Oletko koskaan kuullut esileikistä tai naisten or gasmista?

Olen tosi pahoillani puolestasi :(

Miehet vaan ei osaa tyydyttää naista.

Lisäksi loisivat ja sotkevat yhteisen kodin.

Pahoittelen, että näin on käynyt. Tuskin tunteet ovat kokonaan kadonneet, mutta kumppanisi on löytänyt jotakin uutta (itsestään), jotakin vahvaa, mikä vie mukanaan...

Itse olen seurustellut miesten kanssa pääosin, kerran naisen kanssa (useamman vuoden). Suhde naisen kanssa on aivan eri maailmasta... Seksi myös on jotakin aivan uskomatonta! Tämä nainen oli elämäni suurin rakkaus ja muistelen yhdessä vietettyä aikaa suurella lämmöllä, vaikka suhde päättyikin.

Toivon sulle voimia ja ymmärrystä. Joskus suurin rakkauden osoitus, on päästää toinen menemään...

Tuo on vaarana avoimissa suhteissa. Ja liekkö ihan puskasta edes tämä toinen nainen tullut, vai mistä niin nopeaan löysi sopivan seksikumppanin?

Et tainnut lukea aiempaa keskustelua?

Vierailija kirjoitti:

Taisi olla niin paljon parempaa että ei halua sinua takaisin. Oletko koskaan kuullut esileikistä tai naisten or gasmista?

Ei meidän seksielämässä ole ollut mitään valittamista. Ihan kummankin toiveita ollaan kuunneltu ja toteutettu. Ehkä tässä on sitten kyse siitä jostain, mitä en itse pysty hänelle tarjoamaan. En vain ymmärrä, mitä se voi olla. Samat asiat kait minä osaan tehdä kuin nainen, lisäksi tunnen vaimoni tarpeet paremmin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelen, että näin on käynyt. Tuskin tunteet ovat kokonaan kadonneet, mutta kumppanisi on löytänyt jotakin uutta (itsestään), jotakin vahvaa, mikä vie mukanaan...

Itse olen seurustellut miesten kanssa pääosin, kerran naisen kanssa (useamman vuoden). Suhde naisen kanssa on aivan eri maailmasta... Seksi myös on jotakin aivan uskomatonta! Tämä nainen oli elämäni suurin rakkaus ja muistelen yhdessä vietettyä aikaa suurella lämmöllä, vaikka suhde päättyikin.

Toivon sulle voimia ja ymmärrystä. Joskus suurin rakkauden osoitus, on päästää toinen menemään...

En ymmärrä vaimoa. Jättää lapset ja kodin jonkun uuden ihastuksen vuoksi. Entä sitten kun se hetken huuma loppuu? Tuhoaa meidän pitkän avioliiton. Kaiken, minkä olemme yhdessä rakentaneet. Kumpa saisin vain vaimoni tajuamaan, mitä on tekemässä ennenkuin on liian myöhäistä.

Ap

Ap:lle vähän toista puolta mietittäväksi.

Olen ollut mieheni kanssa naimisissa 20 vuotta ja myös meillä on ihanat lapset saatu aikaan. Murrosikäinen tyttö ja poika. Mieheni on minulle se paras ystävä, kumppani ja tuki, johon voin aina turvautua. Päällisin puolin meillä on kaikki hyvin. Molemmilla hyvät työt, harrastukset sekä ystävät. Mitä muuta voisin edes odottaa elämältä?

Jotenkin kummasti isolla herralla tahtoo olla hieman vinksahtanut huumorintaju ja nakkasi eteeni naisen. Naisen, johon rakastuin ihan silmittömän paljon. Myös hän rakastui minuun. En ole koskaan ennen tavannut ihmistä, joka aiheuttaa minussa sellaisen tunnevyöryn. Olin onnellisempi kuin ikinä. Samaan aikaan kuitenkin pelästyin omia tunteitani. Ahdisti ajatus siitä, mikä minä oikein olen. Hoin itselle olevani hetero (mitään muuta vaihtoehtoa ei edes olisi). Rakastamani nainen on sinut itsensä kanssa ja ulkona kaapista, joten selvää oli ettei tällainen nainen kauaa odottaisi minua. Pelästyin ja panikoin. En uskaltanut lähteä turvallisesta avioliitosta ja heittäytyä suhteeseen, jossa olisi voinut käydä huonosti. Pelkäsin, mitä minusta ajatellaan. Millainen nainen jättää miehensä ja lapsensa. Pelkäsin, etten saisi ikinä anteeksi sitä heiltä. Joten särjin tämän naisen. Hän yritti viimeiseen asti puhua minua ympäri ja kertoi, kuinka paljon rakastaa minua. Lopulta minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin sanoa, etten rakasta häntä takaisin. Enkä ole koskaan rakastanut. Se hetki rikkoi minut täysin.

Nyt elän edelleenkin perheeni kanssa, mutta sydän on jossain muualla. Itken lähes päivittäin yksin ollessa ja ikävöin rakastamaani naista. Siltikään en vaan pysty lähtemään tästä avioliitosta. Olen pelkuri. Mieheni kanssa asiat on hyvin (vaikka poden ihan hirvittävää syyllisyyttä pettämisestä). Ehkä tarvitsen vain lisää aikaa unohtaa ja selviytyä tästä sotkusta.

Se, miksi kerroin tämän tarinan sinulle oli ehkä siksi että ymmärtäisit vaimoasi. Hänelle tilanne on myös ihan hirveä ja vaikea.

Miksi on oletus, että nainen jättää lapsetkin? Olen nähnyt että mies jätetään naisen vuoksi, mutta ei niitä lapsia jätetty. Poissaoleva mies korvaantui toisella naisella ja mies opetteli eron myötä olemaan lastensa kanssa. Ja oppi! Ennen eroa huiteli omissa menoissaan, ei paljon perhe ja lapset kiinnostanut. Lapset saivat miehen tilalle turvallisen ja ennen kaikkea läsnäolevan toisen aikuisen äidin kaveriksi ja koko perheen tueksi. Ja ajan kanssa lapset saivat myös isän, joka vuorollaan viettää aikaansa heidän kanssa. 

Surullista tietenkin, että pitää ensin tapahtua ero, ennen kuin isä oppii (pakon edessä) olemaan läsnä lastensa elämässä. Mutta ehkä tässä kuitenkin kaikki voittivat?

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle vähän toista puolta mietittäväksi.

Olen ollut mieheni kanssa naimisissa 20 vuotta ja myös meillä on ihanat lapset saatu aikaan. Murrosikäinen tyttö ja poika. Mieheni on minulle se paras ystävä, kumppani ja tuki, johon voin aina turvautua. Päällisin puolin meillä on kaikki hyvin. Molemmilla hyvät työt, harrastukset sekä ystävät. Mitä muuta voisin edes odottaa elämältä?

Jotenkin kummasti isolla herralla tahtoo olla hieman vinksahtanut huumorintaju ja nakkasi eteeni naisen. Naisen, johon rakastuin ihan silmittömän paljon. Myös hän rakastui minuun. En ole koskaan ennen tavannut ihmistä, joka aiheuttaa minussa sellaisen tunnevyöryn. Olin onnellisempi kuin ikinä. Samaan aikaan kuitenkin pelästyin omia tunteitani. Ahdisti ajatus siitä, mikä minä oikein olen. Hoin itselle olevani hetero (mitään muuta vaihtoehtoa ei edes olisi). Rakastamani nainen on sinut itsensä kanssa ja ulkona kaapista, joten selvää oli ettei tällainen nainen kauaa odottaisi minua. Pelästyin ja panikoin. En uskaltanut lähteä turvallisesta avioliitosta ja heittäytyä suhteeseen, jossa olisi voinut käydä huonosti. Pelkäsin, mitä minusta ajatellaan. Millainen nainen jättää miehensä ja lapsensa. Pelkäsin, etten saisi ikinä anteeksi sitä heiltä. Joten särjin tämän naisen. Hän yritti viimeiseen asti puhua minua ympäri ja kertoi, kuinka paljon rakastaa minua. Lopulta minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin sanoa, etten rakasta häntä takaisin. Enkä ole koskaan rakastanut. Se hetki rikkoi minut täysin.

Nyt elän edelleenkin perheeni kanssa, mutta sydän on jossain muualla. Itken lähes päivittäin yksin ollessa ja ikävöin rakastamaani naista. Siltikään en vaan pysty lähtemään tästä avioliitosta. Olen pelkuri. Mieheni kanssa asiat on hyvin (vaikka poden ihan hirvittävää syyllisyyttä pettämisestä). Ehkä tarvitsen vain lisää aikaa unohtaa ja selviytyä tästä sotkusta.

Se, miksi kerroin tämän tarinan sinulle oli ehkä siksi että ymmärtäisit vaimoasi. Hänelle tilanne on myös ihan hirveä ja vaikea.

Kiitos tästä viestistä. Se sai minut hieman surulliseksi sinun puolesta. En ikinä haluaisi, että vaimoni jäisi rinnalleni, jos hänellä olisi samanlaiset ajatukset kuin sinulla. Ehkä minulla on vain opittava elämään tämän uuden tilanteen kanssa ja hyväksyttävä eron olevan tulossa. En vai osaa nähdä vaimoani rakastamassa toista naista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle vähän toista puolta mietittäväksi.

Olen ollut mieheni kanssa naimisissa 20 vuotta ja myös meillä on ihanat lapset saatu aikaan. Murrosikäinen tyttö ja poika. Mieheni on minulle se paras ystävä, kumppani ja tuki, johon voin aina turvautua. Päällisin puolin meillä on kaikki hyvin. Molemmilla hyvät työt, harrastukset sekä ystävät. Mitä muuta voisin edes odottaa elämältä?

Jotenkin kummasti isolla herralla tahtoo olla hieman vinksahtanut huumorintaju ja nakkasi eteeni naisen. Naisen, johon rakastuin ihan silmittömän paljon. Myös hän rakastui minuun. En ole koskaan ennen tavannut ihmistä, joka aiheuttaa minussa sellaisen tunnevyöryn. Olin onnellisempi kuin ikinä. Samaan aikaan kuitenkin pelästyin omia tunteitani. Ahdisti ajatus siitä, mikä minä oikein olen. Hoin itselle olevani hetero (mitään muuta vaihtoehtoa ei edes olisi). Rakastamani nainen on sinut itsensä kanssa ja ulkona kaapista, joten selvää oli ettei tällainen nainen kauaa odottaisi minua. Pelästyin ja panikoin. En uskaltanut lähteä turvallisesta avioliitosta ja heittäytyä suhteeseen, jossa olisi voinut käydä huonosti. Pelkäsin, mitä minusta ajatellaan. Millainen nainen jättää miehensä ja lapsensa. Pelkäsin, etten saisi ikinä anteeksi sitä heiltä. Joten särjin tämän naisen. Hän yritti viimeiseen asti puhua minua ympäri ja kertoi, kuinka paljon rakastaa minua. Lopulta minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin sanoa, etten rakasta häntä takaisin. Enkä ole koskaan rakastanut. Se hetki rikkoi minut täysin.

Nyt elän edelleenkin perheeni kanssa, mutta sydän on jossain muualla. Itken lähes päivittäin yksin ollessa ja ikävöin rakastamaani naista. Siltikään en vaan pysty lähtemään tästä avioliitosta. Olen pelkuri. Mieheni kanssa asiat on hyvin (vaikka poden ihan hirvittävää syyllisyyttä pettämisestä). Ehkä tarvitsen vain lisää aikaa unohtaa ja selviytyä tästä sotkusta.

Se, miksi kerroin tämän tarinan sinulle oli ehkä siksi että ymmärtäisit vaimoasi. Hänelle tilanne on myös ihan hirveä ja vaikea.

Anteeksi, mutta minusta sinä teet ison virheen. Heität ehkä elämäsi rakkauden syrjään vain sen vuoksi, ettet uskalla sanoa ääneen rakastavasi naista. Hei c'moon, ei se enään niin suuri järkytys ole ihmisille. Mietihän vielä ja antaisit itsellesi luvan rakastaa.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, miksi joka vuotiset pridet suomessa ei ole ollenkaan turhia.

Taitaa olla aika yleistä keski-iän kriiseilyä. Miehet vaihtaa nuorempaan naiseen ja naiset naisiin. Aika huonot markkinat miehillä 😂

Tänään vaimo keräsi kamppeet ja lähti siskonsa luokse yöpymään, kunnes saa uuden asunnon. En voi uskoa tätä todeksi. Sanokaa minulle, että tämä on vain jotain pahaa unta ja herään kohta vanhaan todellisuuteen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tänään vaimo keräsi kamppeet ja lähti siskonsa luokse yöpymään, kunnes saa uuden asunnon. En voi uskoa tätä todeksi. Sanokaa minulle, että tämä on vain jotain pahaa unta ja herään kohta vanhaan todellisuuteen.

Ap

Toivon sinulle paljon voimia selviytyä kriisistä. ❤

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle vähän toista puolta mietittäväksi.

Olen ollut mieheni kanssa naimisissa 20 vuotta ja myös meillä on ihanat lapset saatu aikaan. Murrosikäinen tyttö ja poika. Mieheni on minulle se paras ystävä, kumppani ja tuki, johon voin aina turvautua. Päällisin puolin meillä on kaikki hyvin. Molemmilla hyvät työt, harrastukset sekä ystävät. Mitä muuta voisin edes odottaa elämältä?

Jotenkin kummasti isolla herralla tahtoo olla hieman vinksahtanut huumorintaju ja nakkasi eteeni naisen. Naisen, johon rakastuin ihan silmittömän paljon. Myös hän rakastui minuun. En ole koskaan ennen tavannut ihmistä, joka aiheuttaa minussa sellaisen tunnevyöryn. Olin onnellisempi kuin ikinä. Samaan aikaan kuitenkin pelästyin omia tunteitani. Ahdisti ajatus siitä, mikä minä oikein olen. Hoin itselle olevani hetero (mitään muuta vaihtoehtoa ei edes olisi). Rakastamani nainen on sinut itsensä kanssa ja ulkona kaapista, joten selvää oli ettei tällainen nainen kauaa odottaisi minua. Pelästyin ja panikoin. En uskaltanut lähteä turvallisesta avioliitosta ja heittäytyä suhteeseen, jossa olisi voinut käydä huonosti. Pelkäsin, mitä minusta ajatellaan. Millainen nainen jättää miehensä ja lapsensa. Pelkäsin, etten saisi ikinä anteeksi sitä heiltä. Joten särjin tämän naisen. Hän yritti viimeiseen asti puhua minua ympäri ja kertoi, kuinka paljon rakastaa minua. Lopulta minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin sanoa, etten rakasta häntä takaisin. Enkä ole koskaan rakastanut. Se hetki rikkoi minut täysin.

Nyt elän edelleenkin perheeni kanssa, mutta sydän on jossain muualla. Itken lähes päivittäin yksin ollessa ja ikävöin rakastamaani naista. Siltikään en vaan pysty lähtemään tästä avioliitosta. Olen pelkuri. Mieheni kanssa asiat on hyvin (vaikka poden ihan hirvittävää syyllisyyttä pettämisestä). Ehkä tarvitsen vain lisää aikaa unohtaa ja selviytyä tästä sotkusta.

Se, miksi kerroin tämän tarinan sinulle oli ehkä siksi että ymmärtäisit vaimoasi. Hänelle tilanne on myös ihan hirveä ja vaikea.

Kylläpä tuli surullinen olo kirjoittajan puolesta. Ihan alkoi ahdistaa ajatus siitä, miten olisin edelleenkin onneton, jos itse en olisi uskaltanut lähteä vanhasta suhteesta. Vaikeaa se oli minullekin jättää vakaa ja hyvä liitto, mutta minkäs teet, kun rakastut. Nyt olen onnellisempi kuin ikinä. Jälkikäteen huomasin, kuinka minulta puuttui aina jotain vaikka asiat olivat hyvin. N45

Onko ne kaikki lesbot nyt tänne siirtynyt

Jätä se sika, ja hae yksinhuoltajuutta.

Vierailija kirjoitti:

Tänään vaimo keräsi kamppeet ja lähti siskonsa luokse yöpymään, kunnes saa uuden asunnon. En voi uskoa tätä todeksi. Sanokaa minulle, että tämä on vain jotain pahaa unta ja herään kohta vanhaan todellisuuteen.

Ap

Nopeaa toimintaa sinun vaimolla. Tuskin liitto on niin hyvä sitten ollut kuin oot antanut ymmärtää.

Mitä ap:lle kuuluu?