Sain tällä viikolla tietää, että mun terminaalivaiheessa oleva (upporikas) kummisetäni on testamentannut melkein kaiken omaisuutensa mulle

Jotenkin epäuskoinen olo. Hän on koko ikänsä ollut pihi kuin mikä, eikä suvusta kukaan edes oikein tiennyt hänen varallisuutensa määrää ennen kuin hänen varainhoitajansa minulle sunnuntaina kertoi. Itse olen painanut lähihoitajan töitä ja elänyt pienituloisen ihmisen elämää viimeiset 15 vuotta, mutta nyt se kaikki sitten yhtäkkiä muuttuukin.
Olen toki kiitollinen, mutta täytyy kyllä myöntää, että päällimmäinen tunne on tällä hetkellä katkeruus. Kummisetäni olisi voinut auttaa minua taloudellisesti aivan helposti ilman että se olisi vaikuttanut hänen elämäänsä millään tavalla, mutta ei silti ole oikeastaan koskaan tehnyt niin. Ja enää en häneltä kunnon vastausta onnistu saamaan siihen, että miksi hän ei ole koskaan niin tehnyt. On kyllä tasan tarkkaan tiennyt miten tiukkaa elämää olen taloudellisesti elänyt. Lapseton ja naimaton mies, joten rahalle ei ole ilmeisesti ollut juuri käyttöä. Kunhan on sitä (onnekkailla) sijoituksillaan haalinut ja pimittänyt koko suvulta. V*tuttaa tavallaan.