Elämä menee hukkaan jos on kokoaikatöissä
Ma-pe 8-16 tai 9-17 + valmistautuminen ja työmatkat. Päivästä jää omaan käyttöön ehkä 5-6h, jos on sen verran onnekas ettei työmatka ole kovin pitkä. Naurettavan lyhyt aika omalle elämälle. Eikö muita järkytä ja ahdista tämä? Valmistuin keväällä opinnoistani ja olen nyt 2kk tehnyt kokoaikaisesti töitä: vapaa-ajan rajallisuus tuli järkytyksenä, vaikka luulin olevani asennoitunut siihen oikein!
Työni on ihan kiva, mutta äkkiseltään en keksi yhden yhtä työtä, jota en lopettaisi jos voittaisin suuren summan rahaa. Vapaus on ja tulee aina olemaan minulle tärkeintä, mutta se ei ole tilanteessani mahdollista (ellei tosiaan se lottovoitto osu kohdalle - vanhaa rahaa kun ei minulla ole yhtään ja jotenkinhan se eläminen pitää kustantaa).
Toivottavasti tulevaisuudessa minulla on mahdollisuus osa-aikatyöhön ja silti kohtalaiseen elintasoon. Harmi että pk-seudulla vuokrat ovat niin kovia. Pelkään, että kokoaikatyössä minusta tulee juuri sellainen "lammas", joka ei jaksa työpäivän jälkeen edes ajatella vaan katsoo vain telkkaria tai selaa av-palstaa. Nyt vielä nämä helteet päälle, niin tuntuu että elämä valuu hukkaan.
Miten te muut oikein jaksatte?
Kommentit (133)
Osa ketjuun vastanneista ei näytä käsittävän edes otsikon sisältöä. Toistamiseen: kyse ei ole siitä etteikö haluttaisi olla työelämässä, vaan siitä että kokoaikainen työ vie suurimman osan ajasta elämästäsi ja aikaa ei jää juuri muuhun työpäivinä.
No jos ihan kokoaika on töissä, niin hukkaanhan se menee.
Onneksi olen nyt lomalla.
Sinkkumies
Mikä on se "muu", jota haluatte sitten tehdä kaikki päivät? Juoksulenkit, sukan kutominen, mikä?? eikö noita ehdi työn ohella tehdä?
Niin se elämä vaan menee, että jos haluaa rahaa, niin töissä on oltava. Jos haluaa vapaa-aikaa, niin muuttaa telttaan asumaan. Siellä voi pohdiskella syntyjä syviä ja elinkustannukset ovat pienet.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se "muu", jota haluatte sitten tehdä kaikki päivät? Juoksulenkit, sukan kutominen, mikä?? eikö noita ehdi työn ohella tehdä?
Niin se elämä vaan menee, että jos haluaa rahaa, niin töissä on oltava. Jos haluaa vapaa-aikaa, niin muuttaa telttaan asumaan. Siellä voi pohdiskella syntyjä syviä ja elinkustannukset ovat pienet.
"Kaikki päivät"? Jos työpäiväni ilman lounastaukoa olisi esimerkiksi vain sen 5h, ehtisin liikkumaan säännöllisesti arkena, lukemaan kirjoja, ehtisin edes nukkumaan omalle terveydelleni riittävän määrän eli ainakin 8h ja mm. viettämään aikaa mieheni kanssa enemmän.
Tykkään todella paljon työstäni, mutta on jumiutumista ajatella että koska vuonna X työelämän ollessa erilainen työajaksi vakiintui tietty aika, sama tilanne vallitsisi nykyaikana. On terveellistä kyseenalaistaa asioita ja vallitsevia käytänteitä. Onneksi asiantuntijatöissä ainakin on menty hiukan eteenpäin ja itseohjautuminen on mahdollista esimerkiksi etätöiden kautta.
Niin no, ennen kuin yhteiskunnan rakenteet muuttuvat tarpeeksi, on elettävä tämänhetkisen yhteiskunnan mukaan. Eli jokainen saa kyllä itse päättää, paljonko ja onko ollenkaan työelämässä mukana. Mutta ei pidä sitten itkeä, ettei ole rahaa. Sehän se onkin, että kyllä raha kelpaisi mutta mitään sen eteen ei haluta tehdä.
Jos työpäivä on esim. klo: 8-16, niin sen jälkeen ei muka ehdi harrastamaan jotain liikuntaa ja / tai lukemaan kirjaa? Sekä myös ehkä viettää aikaa puolison kanssa? Ja kaiken tämän lisäksi menemään jopa ajoissa nukkumaan??? Nyt kannattaa hiukan tehostaa toimintaa niin ehtii enemmän :) Elämä on valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Jos työpäivä on esim. klo: 8-16, niin sen jälkeen ei muka ehdi harrastamaan jotain liikuntaa ja / tai lukemaan kirjaa? Sekä myös ehkä viettää aikaa puolison kanssa? Ja kaiken tämän lisäksi menemään jopa ajoissa nukkumaan??? Nyt kannattaa hiukan tehostaa toimintaa niin ehtii enemmän :) Elämä on valintoja.
Tiedä sitten, minä en ainakaan pysty. Oma arki-iltani, johon ottaisin mielelläni lisää aikaa:
- Lähden yleensä töistä 16.30
- Kotona aikaisintaan 17.15
- Vaatteiden vaihto, mahdollinen kauppa, välipalan olen syönyt töissä
- Liikuntaharrastuksessa kuluu matkoineen n. klo 18-19.30 välinen aika minimissään
- Suihku, iltatoimet, ruoanlaitto, kello on n. 21 kun saan nämä valmiiksi
Lopputuloksena se max. TUNTI omaa aikaa, eli nyt ehdin kenties viettämään hetken miehen kanssa aikaa tai lukemaan kirjaa, "jipii".
Klo 22 myöhäisintään nukkumaan, sillä herätys jälleen klo 6 ja tarvitsisin ideaaleimmillaan 8 h unta.
Ehkä olen heikko, mutta arki väsyttää ja se väsyttää vielä enemmän jos en liiku säännöllisesti. Aikoina, jolloin teen ylitöitä venyvät luonnollisesti vielä pidemmiksi.
Työelämä on jäänne 1800 luvulta. Näin ei tarvitsisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa todelliseen elämään. Noin me kaikki muutkin elämme.
No emme kyllä elä! T. Osa-aikainen joka tekee viikossa 2 * 15h työvuoron. Tienaa ihan ok ja 5 päivää viikosta aikaa elää :) otan myös palkattomia lomia silloin kun huvittaa! Älä tuhlaa elämääsi.
kiva kun kerrot tuon ja jätät alan ja maan kertomatta
Se onkin ihan kauheaa. Vielä kun on niin pitkä työmatka, että siihen menee pari tuntia työpäivän lisäksi, ei omaa vapaata aikaa jää kuin muutama hassu tunti.
Miehelläni on vuorotyö, niin iltaisin ei nähdä edes välttämättä, sitten kotona on nuoret murrosiässä, joten heidänkin asiat on huomioitava, mitä milloinkin...
Itse en jaksa töiden jälkeen enää juuri tehdä mitään, koska työ on raskasta ja itsellänikin jo kaikenlaista kremppaa.
Tekisin vaikka heti lyhennettyä työaikaa, mutta taloudellisesti en vielä pysty.
Kyllä työ vie liikaa voimia, syö naista!
Itse saikutan joka kerta, jos jokin velvollisuus uhkaa. Elämä on pelkkää lomaa. Harrastuksia minulla on kymmeniä. Tämän paremmaksi ei elä voi muuttua, eikä tämä tyyli tule kyllä koskaan muuttumaankaan. Oh yeah!
Vierailija kirjoitti:
Kun tätä ketjua lukee, niin on oltava tyytyväinen omaan tilanteeseen. Pidän nimittäin työstäni erittäin paljon ja lisäksi työkaverit on ihania.
Kysymys: eikö se olisi tylsää olla vaan, jos ei kävisi töissä? Ei harrastukset aja samaa asiaa. Luulen, että ne, jotka sanovat että kaikki työ tehdään pakon edessä, eivät ole löytäneet sitä työtä jota itse rakastavat tehdä. Surullista heidän kannaltaan tietysti. Voin kuvitella kuinka kauheaa olisi, jos ei viihtyisi omassa työpaikassaan.
Olen sitä mieltä, että aikuiselle ihmiselle työnteko on hyväksi, jo mielenterveydenkin kannalta. Ei saa olla liian laiska ja pyrkiä pois työelämästä. Olkoon se työ sitten vaikka vapaaehtoistyötä.
Säälittävää, jos elämässä ei ole tärkeämpää sisältöä kuin työ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työpäivä on esim. klo: 8-16, niin sen jälkeen ei muka ehdi harrastamaan jotain liikuntaa ja / tai lukemaan kirjaa? Sekä myös ehkä viettää aikaa puolison kanssa? Ja kaiken tämän lisäksi menemään jopa ajoissa nukkumaan??? Nyt kannattaa hiukan tehostaa toimintaa niin ehtii enemmän :) Elämä on valintoja.
Tiedä sitten, minä en ainakaan pysty. Oma arki-iltani, johon ottaisin mielelläni lisää aikaa:
- Lähden yleensä töistä 16.30
- Kotona aikaisintaan 17.15
- Vaatteiden vaihto, mahdollinen kauppa, välipalan olen syönyt töissä
- Liikuntaharrastuksessa kuluu matkoineen n. klo 18-19.30 välinen aika minimissään
- Suihku, iltatoimet, ruoanlaitto, kello on n. 21 kun saan nämä valmiiksi
Lopputuloksena se max. TUNTI omaa aikaa, eli nyt ehdin kenties viettämään hetken miehen kanssa aikaa tai lukemaan kirjaa, "jipii".
Klo 22 myöhäisintään nukkumaan, sillä herätys jälleen klo 6 ja tarvitsisin ideaaleimmillaan 8 h unta.
Ehkä olen heikko, mutta arki väsyttää ja se väsyttää vielä enemmän jos en liiku säännöllisesti. Aikoina, jolloin teen ylitöitä venyvät luonnollisesti vielä pidemmiksi.
Kenen liikuntaharrastuksessa?
age is just a number kirjoitti:
muutetaan tiettyyn low-cost maahan, jossa pärjää loistavasti n. 500 eurolla/kk (all in). Talosta saadut rahat riittävät siihen, että voin olla loppuelämäni ns. eläkkeellä ennen kuin täytän 50, mies aikoi hakea paikallista työtä (osaa paikallista kieltä sujuvastI). Varmaan perustan jonkun B&B:n tai konsulttiyrityksen että saan jotain epäsäännöllisiä tuloja (josta ei kuitenkaan olla riippuvaisia), etten ihan tylsisty pelkkään köllöttelyyn.
Jaa siis jonnekin etelä-Amerikkaan tai -Afrikkaan olette muuttamassa? Espanjassa/Portugalissa ei riitä 500e/kk ellette itse tuota sähköjä asuntoon. Vesimaksut siihen päälle. Kun rahat ja kunto loppuu eikä kunnon eläkettä ole, niin maitojunassa takaisin Suomeen.
Olen elämäntapatyötön ja minulla on kymmeniä harrastuksia, joten minulla ei ole koskaan juuri tylsää. Näin työttömänä on mukavaa kun voi hetken mielijohteesta viettää rantalomaa aamusta iltaan ja vaikka viikkotolkulla. Töissä ollessa oli per seestä se vähäinen oma aika. Se tuntui järjenvastaiselta elämältä. Onneksi loppuelämä on pelkkää lomaa.
-85
Yksi vaihtoehto on tehdä työpaikasta sen verran viihtyisä, että se ei tunnu työpaikalta vaan paikalta jonne on mukava mennä. Joka paikassa tämä ei tietenkään onnistu, mutta kannattaa miettiä jokaisesta näkökulmasta, miten voisi tehdä työpaikastaan mielekkäämpi.
Vierailija kirjoitti:
- Kotona aikaisintaan 17.15
- Vaatteiden vaihto, mahdollinen kauppa, välipalan olen syönyt töissä
- Liikuntaharrastuksessa kuluu matkoineen n. klo 18-19.30 välinen aika minimissään
- Suihku, iltatoimet, ruoanlaitto, kello on n. 21 kun saan nämä valmiiksi
Lopputuloksena se max. TUNTI omaa aikaa, eli nyt ehdin kenties viettämään hetken miehen kanssa aikaa tai lukemaan kirjaa, "jipii".
Klo 22 myöhäisintään nukkumaan, sillä herätys jälleen klo 6 ja tarvitsisin ideaaleimmillaan 8 h unta.
Huonosti suunnittelet elämäsi.
1. Viikko-ostokset, kaupassa ei tarvitse ravata joka päivä jos vähänkin suunnittelee etukäteen.
2. Liikuntaharrastus - harrasta miehen kanssa niin saatte yhdessäoloaikaa. Ja siten iltatoimet ja ruoanlaitto miehen kanssa..jälleen lisää yhdessäoloaikaa.
Ei tartte olla rocket scientist vaan mieti tämänhetkiset aikataulut uusiksi......
Minäkin aina ihmettelen, miten nuo hyvätuloiset miehet jaksaa laiskurinaisia katella.
Kun tätä ketjua lukee, niin on oltava tyytyväinen omaan tilanteeseen. Pidän nimittäin työstäni erittäin paljon ja lisäksi työkaverit on ihania.
Kysymys: eikö se olisi tylsää olla vaan, jos ei kävisi töissä? Ei harrastukset aja samaa asiaa. Luulen, että ne, jotka sanovat että kaikki työ tehdään pakon edessä, eivät ole löytäneet sitä työtä jota itse rakastavat tehdä. Surullista heidän kannaltaan tietysti. Voin kuvitella kuinka kauheaa olisi, jos ei viihtyisi omassa työpaikassaan.
Olen sitä mieltä, että aikuiselle ihmiselle työnteko on hyväksi, jo mielenterveydenkin kannalta. Ei saa olla liian laiska ja pyrkiä pois työelämästä. Olkoon se työ sitten vaikka vapaaehtoistyötä.