Elämä menee hukkaan jos on kokoaikatöissä
Ma-pe 8-16 tai 9-17 + valmistautuminen ja työmatkat. Päivästä jää omaan käyttöön ehkä 5-6h, jos on sen verran onnekas ettei työmatka ole kovin pitkä. Naurettavan lyhyt aika omalle elämälle. Eikö muita järkytä ja ahdista tämä? Valmistuin keväällä opinnoistani ja olen nyt 2kk tehnyt kokoaikaisesti töitä: vapaa-ajan rajallisuus tuli järkytyksenä, vaikka luulin olevani asennoitunut siihen oikein!
Työni on ihan kiva, mutta äkkiseltään en keksi yhden yhtä työtä, jota en lopettaisi jos voittaisin suuren summan rahaa. Vapaus on ja tulee aina olemaan minulle tärkeintä, mutta se ei ole tilanteessani mahdollista (ellei tosiaan se lottovoitto osu kohdalle - vanhaa rahaa kun ei minulla ole yhtään ja jotenkinhan se eläminen pitää kustantaa).
Toivottavasti tulevaisuudessa minulla on mahdollisuus osa-aikatyöhön ja silti kohtalaiseen elintasoon. Harmi että pk-seudulla vuokrat ovat niin kovia. Pelkään, että kokoaikatyössä minusta tulee juuri sellainen "lammas", joka ei jaksa työpäivän jälkeen edes ajatella vaan katsoo vain telkkaria tai selaa av-palstaa. Nyt vielä nämä helteet päälle, niin tuntuu että elämä valuu hukkaan.
Miten te muut oikein jaksatte?
Kommentit (133)
Jos työ ei ole mielekäs, tämä on totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työpäivä on esim. klo: 8-16, niin sen jälkeen ei muka ehdi harrastamaan jotain liikuntaa ja / tai lukemaan kirjaa? Sekä myös ehkä viettää aikaa puolison kanssa? Ja kaiken tämän lisäksi menemään jopa ajoissa nukkumaan??? Nyt kannattaa hiukan tehostaa toimintaa niin ehtii enemmän :) Elämä on valintoja.
Tiedä sitten, minä en ainakaan pysty. Oma arki-iltani, johon ottaisin mielelläni lisää aikaa:
- Lähden yleensä töistä 16.30
- Kotona aikaisintaan 17.15
- Vaatteiden vaihto, mahdollinen kauppa, välipalan olen syönyt töissä
- Liikuntaharrastuksessa kuluu matkoineen n. klo 18-19.30 välinen aika minimissään
- Suihku, iltatoimet, ruoanlaitto, kello on n. 21 kun saan nämä valmiiksi
Lopputuloksena se max. TUNTI omaa aikaa, eli nyt ehdin kenties viettämään hetken miehen kanssa aikaa tai lukemaan kirjaa, "jipii".
Klo 22 myöhäisintään nukkumaan, sillä herätys jälleen klo 6 ja tarvitsisin ideaaleimmillaan 8 h unta.
Ehkä olen heikko, mutta arki väsyttää ja se väsyttää vielä enemmän jos en liiku säännöllisesti. Aikoina, jolloin teen ylitöitä venyvät luonnollisesti vielä pidemmiksi.
Kenen liikuntaharrastuksessa?
Siis miksi ihmeessä kysymystäni miinuspeukutetaan? Kun ei tuossa lue, että onko lapsen vai kirjoittajan harrastus. Sitten kuitenkin lukee, että 21 on kaikki valmista, jolloin jää tunti omaa aikaa lukea jne. Eli tunti on omaa aikaa. Kyllä minusta omaa aikaa on ainakin 2,5 h jos tuo liikuntaharrastus on oma.
"Arki väsyttää enemmän jos en liiku säännöllisesti" = pääteltävissä, että kyseessä oma, ei lapsen harrastus.
Ja monet tarvitsee nimenomaan sitä ei-organisoitua aikaa kotonaan enemmän kuin mihin on kokopäivätöissä mahdollisuus, ehkä kirjoittaja viittasi siihen.
Eli omaa aikaa.
Kyllä, ihan samaa olen miettinyt. Olen poikki ja ootan vain vapaapäiviä. Mulla on vielä paskat työvuorotkin, ma ja ti klo 7.30-17.30 ja ke ja to klo 12-19 (tai 13-19, riippuu viikosta). Pe on ainoa ns. normiaika kun on klo 7.30-14.30. Tuntuu kun olisin aina illat pois kotoa, vapaata ei tunnu olevan juuri nimeksikään. Onneks työmatka vie vaan tunnin per päivä...
Vierailija kirjoitti:
Tuo sinun valmistautuminen ja työmatkaan käyttämäsi aika on ihan sinun omaa aikaasi.
No ei todellakaan ole :D Jos en olisi töissä niin en käyttäisi 1½h päivästäni autolla ajaen
Hirvittää ja suoraan sanottuna myös säälittää miten moni osallistuu tähän oravanpyörään ja alistuneena toteaa että sellaista se elämä nyt vaan on!
Vierailija kirjoitti:
Hirvittää ja suoraan sanottuna myös säälittää miten moni osallistuu tähän oravanpyörään ja alistuneena toteaa että sellaista se elämä nyt vaan on!
itsekin kyllä haluaisin elämältä jotain parempaa.
Pidän sitä ihan hyvänä ajatuksena, että hankkii vastuuta ja sitä kautta jotain merkitystä elämään. Mutta pelkkä velvollisuuksien suorittaminen tekee tyhjemmäksi kuin jos ei olisi vastuita yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Pidän sitä ihan hyvänä ajatuksena, että hankkii vastuuta ja sitä kautta jotain merkitystä elämään. Mutta pelkkä velvollisuuksien suorittaminen tekee tyhjemmäksi kuin jos ei olisi vastuita yhtään.
Jep.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan kiva duuni, asiantuntijatyö. Lähdetään miehen kanssa yleensä torstaina iltapäivällä mökille ja tullaan maanantaina illalla pois. 4-5 yötä mökillä ympäri vuoden, talviasuttava mökki 30 km matkaa sinne. Teen siellä etätöitä (yhteydet pelaa hyvin ja nopeasti), mies lähtee sieltä aamulla töihin.
En ymmärrä muutenkaan ajan puutteesta valittajia, kaikilla on 24 h vuorokaudessa. Liikuntaa voisi useimmat harrastaa työmatkalla kun jättää sen auton pihaan. Hikilenkki töihin ja siellä voi käydä suihkussa ja "valmistautua". Suunnitellut ruokaostokset kerran viikossa ja tekee ruokaa vähän useammaksi päiväksi kerralla. Sitten kun on kotona 17.15 niin on koko ilta aikaa sen miehen kanssa harrastaa, keksikää joku yhteinen harrastus. Ehtii leffaankin ja ulos syömään arki-iltana mainiosti ja silti nukkumaan klo 22.
Organisoikaa elämänne.
Kyllä. Pitää aloittaa tosta lasten organisoimisesta ensin pois. Ja sitten organisoida hoitotyö sellaiseksi että sitä tekee etänä. Ja niin hyvällä palkalla että on varaa mökkiin.
Eikun. Pitäydyn nykyisessä suunnitelmassa kouluttautua idioottivarmaan hyväpalkkaiseen ammattiin ja alan tekemään osa-aikaa. 3000e/kk riittää mainiosti bruttona.
Sain ekaa kertaa elämässäni unelmaduunini. Pääsin ison kaupungin teatterille maalaamaan lavasteita. Toivon että jonakin päivänä vakituisuus olisi mahdollista, nyt määrä-aikainen.
Olen 31v ja tätä ennen ollut työttömänä (paljon!) ja lyhyissä hanttihommissa. (Paljon!) Vihasin joka ikistä paikkaa niin paljon, että kituutin mieluummin työttömyystuella.
Se fiilis mikä nyt on, osaan arvostaa todella. Mukava työyhteisö, oikeasti ihmisiä joiden seurassa viihdyn. Hyvä palkka. Mielekästä hommaa ja vaihtelevia päiviä. Sopivasti haasteitakin. Rento meininki, ei kellokorttia tai muuta paskaa. Kukaan ei kyttää jos haluan kesken päivän käydä ottamassa vaikka aurinkoa. Kunhan viikkotunnit pysyy suht ok, niin sama vaikka tekisit yöllä työtuntisi!
Huh. Haluan olla täällä ikuisesti. Hanttihommiin en enää mene koskaan.
Työkykyiset työssäkäyvät!
Teillä on elämänne kaikin puolin kunnossa ja asiat hyvin: teillä on fyrkkaa ja ostovoimaa markkinoilla. Ei teidän tarvitse laskea mitä peruselintarvikkeita ja sanitäärikamoja teillä on minäkin päivänä varaa ostaa ja minkä puutteen korjaaminen täytyy jättää monen päivän päähän. Pitäisikö teidän palkkanne omasta mielestänne riittää samanlaiseen yltäkylläisyydessä rypemiseen kuin esim. Englannin kuningasperheellä, Saudi-Arabian hemmotelluilla prinsseillä, monilla Afrikan diktaattoreilla tai vaikkapa esim. tuolla (itä)naapurin isännällä? Pitäisikö teillä olla kultaiset vessanpöntöt ja vesihanat, timantein koristellut kylpyammeet, Champagne'a ja kaviaaria ehtymättömästi, kokaiinia, huvijahteja, sadan erikoisauton kokoelma, oma suihkuflygari ym?
Mikä on saanut teidät sekoamaan tuollaiseen suuruudenhulluuteen sekä ahneuteen, ja miksi te olette juopuneet omasta erinomaisuudestanne niin että te olette menettäneet otteenne reaalielämään noin perinpohjin?
Vai onko ongelma siinä, että te haluaisitte kaiken ilmaiseksi, ilman työntekoa ja ilman omaa vaivannäköä eteenne kannettuna, muiden maksamana, jos taviselämä ehkä riittäisikin?
Mikä tuossa teidän melko helpossa ja onnellisessa elämässänne niin mättää, että te ette milloinkaan ole tyytyväisiä?
Työssäkäyvät - ÄLKÄÄ AINA VALITTAKO!
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Siksi olenkin jo 2 kk ajan tehnyt vain kaksi päivää viikossa töitä. Aion myös jatkaa tällä tavalla. Onneksi mieheni tienaa niin hyvin, että meillä on varaa tähän.
Jätä se sika.
"Arki väsyttää enemmän jos en liiku säännöllisesti" = pääteltävissä, että kyseessä oma, ei lapsen harrastus.
Ja monet tarvitsee nimenomaan sitä ei-organisoitua aikaa kotonaan enemmän kuin mihin on kokopäivätöissä mahdollisuus, ehkä kirjoittaja viittasi siihen.