Elämä menee hukkaan jos on kokoaikatöissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on näitä ensimmäisen maailman nykyongelmia.. meillä on varaa pohtia tällaistakin, eikä kai siinä mitään väärää ole. Kuitenkin jokaisen täällä on töitä tehtävä ja minä uskon, että sekin on ihmisen mielenterveydelle hyväksi, niinkuin Freud sanoi: tehdä työtä ja rakastaa, onnen avaimet.

Nuo vanhat sanonnat työn tekemisen autuudesta viittaavat vain monesti, ainakin minun mielestä, johonkin muuhun kuin nykyiseen työelämään. Kalastaminen, puutarhanhoito, viljely, taiteen luominen, puiden hakaaminen ovat "töitä", joista moni nauttii, niillä ei vain monikaan saa tienattua elantoaan.

Elanto pitää sitten tienata usein jollakin, mikä ei ehkä ole muuten niin raskasta, mutta on mieletöntä, turhaa ja siksi voimille käyvää.

Kyllä vain. En väitä etteikö olisi raskasta "työtä" pitää vaikka omasta talosta ja tontista huolta, mutta se saattaisi ehkä tuntua sentään siltä, että tekee töitä tavallaan itselleen ja ainakin itseään varten. Tällainen toiselle ihmiselle (firmalle) työskentely huonohkolla palkalla käytännössä lähes koko hereilläolon aika tuntuu ihan hölmöltä ajanhukalta. Pakko oli ottaa työ kun tilaisuus tuli, koska rahatilanne olisi ajautunut muuten katastrofiin. Kummoinen ei tosin ole nytkään ja pelkään että elämästä häviää kaikki mielekkyys. Aivan älytöntä odotella joitain eläkepäiviä, varsinkaan minun sukupolvelleni kun eläkeikä on sen 70+...

Ap

Olen ihan samoilla linjoilla ap:n kanssa. Kokoaikatyö on ihan p*skaa, etenkin kun soppaan heittää pari lasta. Me ollaan huomattu se jo suht nuorina, joten ollaan tehty elämästä sen mukaan omannäköistä... Asuntolaina on pieni, ja niin on asuntokin. Lapsia kaksi.

Opiskelen nyt uutta ammattia, koska en jaksa raataa hoitajana persruvella 40h viikkoon ja saada siitä käteen 1800e/kk. Tulevaisuuden ammatissani voin tehdä sellaista 3.5 päiväistä viikkoa ja saada enemmän palkkaa. Puolisollakin osa-aikatyö tavoitteena lähitulevaisuudessa uudella alalla.

Suosittelen miettimään myös, mitä arvostaa elämässä eniten ja tähtämään siihen kaikin keinoin. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Kun tätä ketjua lukee, niin on oltava tyytyväinen omaan tilanteeseen. Pidän nimittäin työstäni erittäin paljon ja lisäksi työkaverit on ihania.

Kysymys: eikö se olisi tylsää olla vaan, jos ei kävisi töissä? Ei harrastukset aja samaa asiaa. Luulen, että ne, jotka sanovat että kaikki työ tehdään pakon edessä, eivät ole löytäneet sitä työtä jota itse rakastavat tehdä. Surullista heidän kannaltaan tietysti. Voin kuvitella kuinka kauheaa olisi, jos ei viihtyisi omassa työpaikassaan.

Olen sitä mieltä, että aikuiselle ihmiselle työnteko on hyväksi, jo mielenterveydenkin kannalta. Ei saa olla liian laiska ja pyrkiä pois työelämästä. Olkoon se työ sitten vaikka vapaaehtoistyötä.

Ei olisi tylsää, eihän vapaa-ajalla tarvitsisi vain olla möllöttää kun töistä vaputunut energia olisi käytettävissä mihin tahansa. Jos siis olisi rahaa. Mutta tosiaankaan en ole löytänyt työtä jota rakastaisin tehdä. En ylipäätään keksi, mikä sellainen työ olisi. Nykyisenkaltainen työelämä on kammottavaa - jos työpäivä olisi lyhyempi ja/tai työviikko myös, niin sitten varmaan ei tuntuisi niin pahalta. Jos olisin töissä vaikkapa klo 10-15 niin mikäs siinä! Tai jos olisin vapaalla pe-su. En vain käsitä tätä mentaliteettia, että "töitä pitää tehdä koska töitä pitää tehdä koska niin on aina tehty ja mitä jos kukaan ei tekisi töitä". Ennemmin olisi hienoa jos pyrittäisiin muuttamaan työelämää oikeasti joustavampaan suuntaan.

Ap

Ihanaa, samat ajatukset työstä mullakin. Haluaisin olla vapaa, mutta en loinen. Valmistuin unelma-ammattiin, ja tajusin unelman muuttuneen pienipalkkaiseksi, raskaaksi työksi, mielenkiinto hiipui. Sitten ajauduin toiseen työhön, ja se vasta pienipalkkaista ja raskasta onkin. Ajatus on alkanut kehittyä siihen suuntaan, että ostaisin itseni vapaaksi joko opiskelemalla, säästämällä tai sijoittamalla. Harkitsen opiskelua hyväpalkkaiseen ja varmaan ammattiin, jotta voisin toteuttaa vapaa-ajalla unelmia. Toisaalta harkitsen, voisinko lähteä valloittamaan maailmaa nykyisillä ammateillani, välillä tehdä töitä ja sitten matkustaa... mut yhteiskunta ja velvoitteet sitoo nyt aika tarkasti paikalleen monesta syystä. Ehkä kaikkea ei vaan voi saada. Jos on rahaa, ei oo aikaa, ja toisin päin.

Itse sijoitankin palkkatuloja koko ajan ja kunhan jossain vaiheessa sjoitukset alkavat tuottamaan tarpeeksi, hyppään työelämästä kokonaan pois ja elän pelkillä pääomatuloilla. Tehkööt sitten töitä ja tuhlatkoon elämää töiden parissa joku toinen.

Vierailija kirjoitti:

Kun tätä ketjua lukee, niin on oltava tyytyväinen omaan tilanteeseen. Pidän nimittäin työstäni erittäin paljon ja lisäksi työkaverit on ihania.

Kysymys: eikö se olisi tylsää olla vaan, jos ei kävisi töissä? Ei harrastukset aja samaa asiaa. Luulen, että ne, jotka sanovat että kaikki työ tehdään pakon edessä, eivät ole löytäneet sitä työtä jota itse rakastavat tehdä. Surullista heidän kannaltaan tietysti. Voin kuvitella kuinka kauheaa olisi, jos ei viihtyisi omassa työpaikassaan.

Olen sitä mieltä, että aikuiselle ihmiselle työnteko on hyväksi, jo mielenterveydenkin kannalta. Ei saa olla liian laiska ja pyrkiä pois työelämästä. Olkoon se työ sitten vaikka vapaaehtoistyötä.

Olen ollut työttömänä, eikä päivät todellakaan ollut tylsiä. Päinvastoin, aika ei tuolloinkaan olisi riittänyt kaikkiin harrastuksiin. Tosin suurempi rajoittava tekijä tuolloin oli raha. Mutta leikitään, että rahaa olisi ollut tarpeeksi: silloinkin olisi tullut aika rajoittavana tekijänä vastaan.

Lisäksi pystyn kyllä tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä työn ulkopuolellakin, mm. harrastusten parissa ja muutenkin.

En mä ainakaan ”valmistaudu” mitenkään töihin menoon. Aamulla nousen sängystä ja ajan parran. Sen jälkeen ajan autolla töihin, aikaa menee 10 minuuttia.

Ja palkka on oikein hyvä menetetystä vapaa-ajasta. Bonuksena saan ilmaisen kännykän liittymineen mitä saan käyttää myös vapaa-ajalla, läppäri sekä jotain etuja mitä en ole jaksanut ottaa.

Ja töissä saan tehdä mitä tekisin kotonakin, eli koodata.

Työnantajana en sano muuta, kuin että suomalaisista työntekijöistä on tullut pelkkiä vikiseviä valittajia ja laiskureita. Mikään ei ole mukamas työssä hyvin ja kaikesta valitetaan. Mutta onneksipa tänne on tulossa ukrainalaisia, puolalaisia ja romanialaisia työntekijöitä. Voi veljet, niillä on asenne, motivaatio ja työteho kohdillaan! Eivät valita sanallakaan, vaan nauttivat työnteosta aivan täysillä ja sanovat, että kuinka tämä voittaa heidän kotimaansa työt, työolot ja palkkatasonkin aivan 100-0.

Eli eipä hätää suomalaiset kitisijät! Kyllä te kohta pääsette lomailemaan ihan vuoden ympäri. Varmasti suurin osa työnantajista alkaa yhä enenevissä määrin palkkaamaan reippaita itäeurooppalaisia töihin.

Vierailija kirjoitti:

Ma-pe 8-16 tai 9-17 + valmistautuminen ja työmatkat. Päivästä jää omaan käyttöön ehkä 5-6h, jos on sen verran onnekas ettei työmatka ole kovin pitkä. Naurettavan lyhyt aika omalle elämälle. Eikö muita järkytä ja ahdista tämä? Valmistuin keväällä opinnoistani ja olen nyt 2kk tehnyt kokoaikaisesti töitä: vapaa-ajan rajallisuus tuli järkytyksenä, vaikka luulin olevani asennoitunut siihen oikein!

- - -  Pelkään, että kokoaikatyössä minusta tulee juuri sellainen "lammas", joka ei jaksa työpäivän jälkeen edes ajatella vaan katsoo vain telkkaria tai selaa av-palstaa. Nyt vielä nämä helteet päälle, niin tuntuu että elämä valuu hukkaan. Miten te muut oikein jaksatte?

Tervetuloa aikuisen ihmisen elämään. Olet varmaan vuosikymmenen - tai pari - nuorempi kuin minä.  Samaa rataa itselläkin ollut sen jälkeen kun valmistuin 20-v sitten.  Asun ulkomailla ja valmistuin täällä yliopistosta. Kaveri joka kävi ns. työnhakulomalla kyläilemässä kymmenen vuotta sitten (oli Suomen työkkärin rahoilla - ansiosidonnaisella) ja valitti sitä että en työpäivän jälkeen jaksanut lähteä bilettämään. Mun työmatka on 1,5 tuntia yhteen suuntaan. Olen nyt siinä iässä että ainoa tavoitteeni on ottaa loparit töistä 55-v ja elää säästöillä 60-v asti kunhan saan sitten nostaa työeläkkeen - tosin vähennettynä. (Eläkeikä 68 tällä hetkellä missä asun, varmaan nousee 70-v ennenkuin on aika....) Onneksi tulot on sen verran hyvät missä olen että ei ihan kamalasti tartte penniä venyttää että saan säästelltyä tarpeeksi seitsemää/kymmentä vuotta varten. Ns. valtioneläkkeeseen ei kannata uskoa. Se varmaan poistetaan siinä vaiheessa kun sinä/minä jäädään eläkeelle.

Tervetuloa arkielämään.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin aina ihmettelen, miten nuo hyvätuloiset miehet jaksaa laiskurinaisia katella.

Eiköhän usein ole niin, että se "laiskurinainen" on panoksellaan kotiin mahdollistanut miehen uran ja ne hyvät tulot. Harva mies tästä vaimolleen kiitosta antaa. Onneksi omani antaa kotityölleni tunnustusta.

Vierailija kirjoitti:

Työnantajana en sano muuta, kuin että suomalaisista työntekijöistä on tullut pelkkiä vikiseviä valittajia ja laiskureita. Mikään ei ole mukamas työssä hyvin ja kaikesta valitetaan. Mutta onneksipa tänne on tulossa ukrainalaisia, puolalaisia ja romanialaisia työntekijöitä. Voi veljet, niillä on asenne, motivaatio ja työteho kohdillaan! Eivät valita sanallakaan, vaan nauttivat työnteosta aivan täysillä ja sanovat, että kuinka tämä voittaa heidän kotimaansa työt, työolot ja palkkatasonkin aivan 100-0.

Eli eipä hätää suomalaiset kitisijät! Kyllä te kohta pääsette lomailemaan ihan vuoden ympäri. Varmasti suurin osa työnantajista alkaa yhä enenevissä määrin palkkaamaan reippaita itäeurooppalaisia töihin.

Taitaa olla sinulla aika paskat työolosuhteet tarjottavana. Jos pomon asennekin on tuollainen niin en ihmettele ettei työntekijät viihdy... ulkomaalaiset ehkä kun ei paremmasta tiedä/voittaa lähtömaan orjatyöt...

Joo kyllä pitäis saada kunnon summa rahaa tekemättä töitä niin ei päivät menis hukkaan! Semmone 3000€ kk riittäis jos eläis säästeliäästi 👍

Vierailija kirjoitti:

Ma-pe 8-16 tai 9-17 + valmistautuminen ja työmatkat. Päivästä jää omaan käyttöön ehkä 5-6h, jos on sen verran onnekas ettei työmatka ole kovin pitkä. Naurettavan lyhyt aika omalle elämälle. Eikö muita järkytä ja ahdista tämä? Valmistuin keväällä opinnoistani ja olen nyt 2kk tehnyt kokoaikaisesti töitä: vapaa-ajan rajallisuus tuli järkytyksenä, vaikka luulin olevani asennoitunut siihen oikein!

Työni on ihan kiva, mutta äkkiseltään en keksi yhden yhtä työtä, jota en lopettaisi jos voittaisin suuren summan rahaa. Vapaus on ja tulee aina olemaan minulle tärkeintä, mutta se ei ole tilanteessani mahdollista (ellei tosiaan se lottovoitto osu kohdalle - vanhaa rahaa kun ei minulla ole yhtään ja jotenkinhan se eläminen pitää kustantaa).

Toivottavasti tulevaisuudessa minulla on mahdollisuus osa-aikatyöhön ja silti kohtalaiseen elintasoon. Harmi että pk-seudulla vuokrat ovat niin kovia. Pelkään, että kokoaikatyössä minusta tulee juuri sellainen "lammas", joka ei jaksa työpäivän jälkeen edes ajatella vaan katsoo vain telkkaria tai selaa av-palstaa. Nyt vielä nämä helteet päälle, niin tuntuu että elämä valuu hukkaan.

Miten te muut oikein jaksatte?

Alkoholia tai pilveä heti työpäivän jälkeen niin kykenet sietämään hyvin työelämää.

Muussa tapauksessa saatat alkaa hautomaan itsemurhaa.

Minulla auttoi kun aloin ottaa rennosti elämässä ja jätin päihteet ja työelämän.

Nyt työttömänä ollut seitsemän vuotta ja urheilen ja vointini on hyvä.

En enää kestäisi tuota mitä kutsuit työelämäksi. Selvinpäin sitä ei jaksa.

Olet ihan oikeassa että vain aivopesty kommunisti luulee tuollaista ihmisarvoiseksi elämäksi.

Vierailija kirjoitti:

Työnantajana en sano muuta, kuin että suomalaisista työntekijöistä on tullut pelkkiä vikiseviä valittajia ja laiskureita. Mikään ei ole mukamas työssä hyvin ja kaikesta valitetaan. Mutta onneksipa tänne on tulossa ukrainalaisia, puolalaisia ja romanialaisia työntekijöitä. Voi veljet, niillä on asenne, motivaatio ja työteho kohdillaan! Eivät valita sanallakaan, vaan nauttivat työnteosta aivan täysillä ja sanovat, että kuinka tämä voittaa heidän kotimaansa työt, työolot ja palkkatasonkin aivan 100-0.

Eli eipä hätää suomalaiset kitisijät! Kyllä te kohta pääsette lomailemaan ihan vuoden ympäri. Varmasti suurin osa työnantajista alkaa yhä enenevissä määrin palkkaamaan reippaita itäeurooppalaisia töihin.

Kyllä. Kiitos aktiivimallin ja työttömyyden pian korkeastikoulutetut äänestävät vasemmistoa yhä enemmän ja saadaan minimipalkka ja myös valistettua ukrainalaisia sekä puolalaisia vaatimaan maan tasoon korkeampaa minimipalkkaa.

Eli unohdetaan ne 80% 8:sta eurosta tai 8 euron tuntipalkat.

Tulevaisuudessa saat pulittaa vähintään 15 e tunti työstä näin kalliissa maassa.

Tuntipalkat tulee kohoamaan lähiaikoina kun SDP tulee johtoon.

Vierailija kirjoitti:

vapaa-ajan rajallisuus tuli järkytyksenä, vaikka luulin olevani asennoitunut siihen oikein! - - - Miten te muut oikein jaksatte?

Tervetuloa aikuisen ihmisen elämään.

Mikä vapaa-aika? Varsinkin jos on lapsia, niin saat sanoa hyvästit vapaa-ajalle. Sinkkuna on hyvä olla. Ei tartte muita ajatella kun raadat varhaiseläkkeelle jäämiseen - ilman lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä pitäis saada kunnon summa rahaa tekemättä töitä niin ei päivät menis hukkaan! Semmone 3000€ kk riittäis jos eläis säästeliäästi 👍

:D :D :D https://4.bp.blogspot.com/-Ps6VdaclYIY/TZDM54tzskI/AAAAAAAAA2w/bx7WITqo…

Printataan rahaa ihan vapaasti :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työpäivä on esim. klo: 8-16, niin sen jälkeen ei muka ehdi harrastamaan jotain liikuntaa ja / tai lukemaan kirjaa? Sekä myös ehkä viettää aikaa puolison kanssa? Ja kaiken tämän lisäksi menemään jopa ajoissa nukkumaan??? Nyt kannattaa hiukan tehostaa toimintaa niin ehtii enemmän :) Elämä on valintoja.

Tiedä sitten, minä en ainakaan pysty. Oma arki-iltani, johon ottaisin mielelläni lisää aikaa:

- Lähden yleensä töistä 16.30

- Kotona aikaisintaan 17.15

- Vaatteiden vaihto, mahdollinen kauppa, välipalan olen syönyt töissä

- Liikuntaharrastuksessa kuluu matkoineen n. klo 18-19.30 välinen aika minimissään

- Suihku, iltatoimet, ruoanlaitto, kello on n. 21 kun saan nämä valmiiksi

Lopputuloksena se max. TUNTI omaa aikaa, eli nyt ehdin kenties viettämään hetken miehen kanssa aikaa tai lukemaan kirjaa, "jipii".

Klo 22 myöhäisintään nukkumaan, sillä herätys jälleen klo 6 ja tarvitsisin ideaaleimmillaan 8 h unta.

Ehkä olen heikko, mutta arki väsyttää ja se väsyttää vielä enemmän jos en liiku säännöllisesti. Aikoina, jolloin teen ylitöitä venyvät luonnollisesti vielä pidemmiksi.

Kenen liikuntaharrastuksessa?

Siis miksi ihmeessä kysymystäni miinuspeukutetaan? Kun ei tuossa lue, että onko lapsen vai kirjoittajan harrastus. Sitten kuitenkin lukee, että 21 on kaikki valmista, jolloin jää tunti omaa aikaa lukea jne. Eli tunti on omaa aikaa. Kyllä minusta omaa aikaa on ainakin 2,5 h jos tuo liikuntaharrastus on oma.

Täällä yks elämään oikein tyytyväinen nainen: työaika 3x6h ja koko kesä palkallista lomaa.

Tuo työaikakin on täysin sellaista kuin itse haluan, sekä ajankäytön että ajankohdan suhteen.

Nooh, palkkakin on sitten vain osa normaalista kk-palkasta. Mutta pärjään!

Olin nuorena työttömänä ja ilman opiskelupaikkaa kun jätin kouluni kesken ja se vasta ahdistavaa oli. Tuntui ettei kuulu edes muiden ihmisten joukkoon ja raha ei riittänyt edes ruokaan ja vaatteisiin, puhumattakaan mistään muusta. Sitten kun kuuden vuoden työttömyyden jälkeen sain ensin opiskelupaikan ja sen jälkeen töitä, oli tunne kuin lottovoittajalla. 12 vuotta ollut töissä tuon jälkeen ja muistan edelleen miten ankeaa työttömyys oli. Vapaa aika kannattaa käyttää harkiten. Levätä täytyy, mutta vähintään viikkotasolla repii itsensä jonnekin liikkeelle töiden jälkeen, se yleensä ei pistä kaduttamaan. Ravinto ja liikunta antaa energiaa kun niihin panostaa ja kunnon yöunet.

Mulla on ihan kiva duuni, asiantuntijatyö. Lähdetään miehen kanssa yleensä torstaina iltapäivällä mökille ja tullaan maanantaina illalla pois. 4-5 yötä mökillä ympäri vuoden, talviasuttava mökki 30 km matkaa sinne. Teen siellä etätöitä (yhteydet pelaa hyvin ja nopeasti), mies lähtee sieltä aamulla töihin.

En ymmärrä muutenkaan ajan puutteesta valittajia, kaikilla on 24 h vuorokaudessa. Liikuntaa voisi useimmat harrastaa työmatkalla kun jättää sen auton pihaan. Hikilenkki töihin ja siellä voi käydä suihkussa ja "valmistautua". Suunnitellut ruokaostokset kerran viikossa ja tekee ruokaa vähän useammaksi päiväksi kerralla. Sitten kun on kotona 17.15 niin on koko ilta aikaa sen miehen kanssa harrastaa, keksikää joku yhteinen harrastus. Ehtii leffaankin ja ulos syömään arki-iltana mainiosti ja silti nukkumaan klo 22.

Organisoikaa elämänne.