Mikä mun tytärtä vaivaa?
On teini. Jää jumittamaan. Esim läksyjä tehdessään yhtäkkiä lopettaa ja jäätyy ihan suolapatsaaksi. Ei tunnu kuulevan mitään (vai kuuleeko muttei kuuntele?) Katse lasittunut.
Sitten jatkaa kuin ei mitään. Saattaa olla noin 20 minuuttiakin. Sattuu tätä muulloinkin, myös silloin kun on tekemässä jotain mihin ei tarvitse keskittyä. Epäilisin päihteitä, muttakun on ollut tuollainen ihan pari vuotiaasta.
Suuttuu myös herkästi, vaikkei onneksi usein, ja silloin on arvaamaton. Lääkärissä ei olla otettu huoltani todesta. Ei ole kiinnostunut muista ihmisistä. Pärjää koulussa ihan ok, perus kasin oppilas.
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Raivokohtaukset voivat johtua yksinkertaisesti teidän perhedynamiikasta. Etenkin jos lapsi on herkkä, hän saattaa tuntea jäävänsä vähemmälle huomiolle ja jos vanhempi ei tajua asiaa, tai on yhtään kyvytön ohjaamaan lapsen tunne-elämää, niin usein reaktiona lapsella on raivokohtaus. Lapsessa itsessään ei tarvitse olla mitään vikaa.
Huomiota hän saa tarpeeksi. Usein haluaa saada huomiota veljensä yli. Näin on ollut aina. En ole voinut veljelleen antaa huomiota niin paljon koska tyttäreni vaatii kaiken itselleen.
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki lapsena ovat saaneet rajoja ja rakkautta tasapuolisesti."
Ei ole saanut vaan olet suosinut jotakuta lapsistaan perusteettomasti ja antanut hänen ymmärtää olevansa huonompi. Myöskään omalta sairaudeltasi et ole kyennyt rajoja asettamaan, tai sitten olet vaatinut liikaa ja kohdellut liian isona lapsena.
Tämä.
Jotenkinhan sä olet nyt töpeksinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raivokohtaukset voivat johtua yksinkertaisesti teidän perhedynamiikasta. Etenkin jos lapsi on herkkä, hän saattaa tuntea jäävänsä vähemmälle huomiolle ja jos vanhempi ei tajua asiaa, tai on yhtään kyvytön ohjaamaan lapsen tunne-elämää, niin usein reaktiona lapsella on raivokohtaus. Lapsessa itsessään ei tarvitse olla mitään vikaa.
Huomiota hän saa tarpeeksi. Usein haluaa saada huomiota veljensä yli. Näin on ollut aina. En ole voinut veljelleen antaa huomiota niin paljon koska tyttäreni vaatii kaiken itselleen.
Vaikuttaa toimintahäiriöltä teidän koko perheessä jota lapsi oireilee, oireillut aina. Jo tämä miten hänestä kirjoitat puhuu sen puolesta.
Mäkin ajattelin, että jo tuo miten hän puhuu lapsestaan kertoo kyllä mulle jo ihan kaiken.
Pahaan oloon perheessä lapsi saattaa myös kehittää tuon dissosiaatiohäiriön, dissosiaatio on mielen suojamekanismi henkisesti tai fyysisesti raskaita olosuhteita vastaan.
En ihmettele, jos ja kun se kaveri saa kaiken ihan ilman mitään ponnisteluja, ilmaiseksi ja hän joutuu ponnistella ihan liikaakin. Näinhän se meni?
Vierailija kirjoitti:
Jotenkinhan sä olet nyt töpeksinyt.
No, mä voin antaa mun tyttären sulle, katotaan saatko sä ton kateudesta raivoamisen loppumaan. Minä en ole saanut. En vaikka miten olen asiasta keskustellut tai rankaissut. Hänen mielestään tuntuu olevan kivaa ja ok puhua siitä miten haluaa tappaa kun asiat eivät mene halutulla tavalla. Vaikka on sanottu että ei ole ok.
Miten epilepsia on "suljettu pois"? Epilepsia voi toisinaan olla hyvin hankala diagnosoida. Aivosähkökäyrässä tai muissakaan testeissä ei ehkä koskaan löydetä mitään poikkeavaa. Noilla oireilla aivan ehdottomasti hoitaisin tytön uusiin tutkimuksiin.
Epilepsian poissaolokohtaukselta kuulostaa, sitä ei välttämättä ole helppo saada näkymään tutkimuksissa.
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele, jos ja kun se kaveri saa kaiken ihan ilman mitään ponnisteluja, ilmaiseksi ja hän joutuu ponnistella ihan liikaakin. Näinhän se meni?
Minä en tiedä miten hänen kaveriaan kasvatetaan, eikä se minulle kuulu eikä meidän perheeseen vaikuta, mutta minä en anna tuollaisia lahjoja jos ei ole edes yrittänyt parastaan (eipä sillä, ei ole varaa ostaa mopoa tuosta noin vain.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkinhan sä olet nyt töpeksinyt.
No, mä voin antaa mun tyttären sulle, katotaan saatko sä ton kateudesta raivoamisen loppumaan. Minä en ole saanut. En vaikka miten olen asiasta keskustellut tai rankaissut. Hänen mielestään tuntuu olevan kivaa ja ok puhua siitä miten haluaa tappaa kun asiat eivät mene halutulla tavalla. Vaikka on sanottu että ei ole ok.
Todennäköisesti teidän kiintymyssuhde on mennyt pieleen alun alkaenkin. Oletko ollut empaattinen, myötätuntoinen, oletko lohduttanut, tukenut, ollut läsnä, kertonut että hän on ihana ja riittävä ja että rakastat? Oletko kohdellut tasapuolisesti veljensä kanssa? Vai vaan keskustellut ja rankaissut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkinhan sä olet nyt töpeksinyt.
No, mä voin antaa mun tyttären sulle, katotaan saatko sä ton kateudesta raivoamisen loppumaan. Minä en ole saanut. En vaikka miten olen asiasta keskustellut tai rankaissut. Hänen mielestään tuntuu olevan kivaa ja ok puhua siitä miten haluaa tappaa kun asiat eivät mene halutulla tavalla. Vaikka on sanottu että ei ole ok.
Todennäköisesti teidän kiintymyssuhde on mennyt pieleen alun alkaenkin. Oletko ollut empaattinen, myötätuntoinen, oletko lohduttanut, tukenut, ollut läsnä, kertonut että hän on ihana ja riittävä ja että rakastat? Oletko kohdellut tasapuolisesti veljensä kanssa? Vai vaan keskustellut ja rankaissut?
Olen, olen, ja olen. Monta kertaa itsasiassa paljon enemmän kuin veljeään koska hän ei salli veljelleen mitään positiivista huomiota jos hän on näkemässä. Näin se on ollut aina. Kerron aina että rakastan, muttei ole ikinä siihen reagoinut mitenkään.
Onneks mä tiedän, ettei sulla ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ai että kaverien elämä ei vaikuta teidän elämään. Give me a break. Älä lisäänny.
No eihän se minulle kuulu miten kavereidensa vanhemmat lapsiaan kasvattavat... puututko sinä useinkin lastesi kavereiden vanhempien tapaan kasvattaa lapsiaan? En minä voi siihen vaikuttaa miten muut kasvattavat lapsensa...
Traumaperäinen dissosiaatio voi ilmetä noin. Tai tilaa aika neurologille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele, jos ja kun se kaveri saa kaiken ihan ilman mitään ponnisteluja, ilmaiseksi ja hän joutuu ponnistella ihan liikaakin. Näinhän se meni?
Minä en tiedä miten hänen kaveriaan kasvatetaan, eikä se minulle kuulu eikä meidän perheeseen vaikuta, mutta minä en anna tuollaisia lahjoja jos ei ole edes yrittänyt parastaan (eipä sillä, ei ole varaa ostaa mopoa tuosta noin vain.)
Kannattaisko ottaa selvää. Kiinnostaako sua ylipäätään missä seurassa pentus pyörii. Ei varmasti. Anna pois se lapsi.
Kiinnostaa kyllä, ja tunnen kavereidensa vanhemmat. Hyvin käyttäytyviä, aina ajoissa kotona, ei päihteidenkäyttöä. Mun tytärtä ei edes kiinnosta hengailla kaupungilla, kaverit joko tulevat tänne tai hän menee jommalle kummalle kaverilleen.
En jaksa lukea ketjua, mutta ehdotan, että kuvaat kohtaukset videolle ja näytät videot lääkärille tai koulun psykologille.
Epilepsiaa tulin minäkin ehdottamaan. Mun tyttärellä kohtaukset on noita enimmäkseen. Hyvin harvoin saa sellaista kouristelukohtausta, yleisin on just tuollainen että yhtäkkiä vain menee täysin katatoniseen tilaan eikä kuule eikä näe mitään. Sit taas kuin joku kääntäis valot taas päälle toiminta jatkuu kuin ei mitään eikä muista välillä koko kohtausta. Saa kohtauksen ehkä kerran kahdessa kuukaudessa nykyään.
Ei kyllä kävele unissaan.