Lue keskustelun säännöt.
Mikä mun tytärtä vaivaa?
17.07.2018 |
On teini. Jää jumittamaan. Esim läksyjä tehdessään yhtäkkiä lopettaa ja jäätyy ihan suolapatsaaksi. Ei tunnu kuulevan mitään (vai kuuleeko muttei kuuntele?) Katse lasittunut.
Sitten jatkaa kuin ei mitään. Saattaa olla noin 20 minuuttiakin. Sattuu tätä muulloinkin, myös silloin kun on tekemässä jotain mihin ei tarvitse keskittyä. Epäilisin päihteitä, muttakun on ollut tuollainen ihan pari vuotiaasta.
Suuttuu myös herkästi, vaikkei onneksi usein, ja silloin on arvaamaton. Lääkärissä ei olla otettu huoltani todesta. Ei ole kiinnostunut muista ihmisistä. Pärjää koulussa ihan ok, perus kasin oppilas.
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo että haluaa kaiken huomion itselleen kertoo kaiken siitä kuinka suositte miehenne kanssa veljeään.
Ei, meillä ei suosita ketään. Kumpikaan ei ole toista erityisempi.
Ei olekaan ja siksi se ärsyttääkin lasta.
Eli mun tytärtä häiritsee se ettei kumpikaan ole toista erityisempi eikä vain toista heistä suosita? Eli mun pitäis alkaa suosimaan häntä? Niinkö? Mitähän logiikkaa tuossa on että meidän pitäisi alkaa suosimaan häntä? Me emme suosi kumpaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epilepsia
Epilepsia :DDD mun kaverilla on epilepsia, eikä oo tommosta. Kaatuu silloin kun kohtaus tuleeja kouristelee lattialla :D joo. Olisipa epilepsia noin harmiton.... ohis
Mun kaverilla on epilepsia ja saa pelkästään parin minuutin poissaolokohtauksia. Että joo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epilepsia
Epilepsia :DDD mun kaverilla on epilepsia, eikä oo tommosta. Kaatuu silloin kun kohtaus tuleeja kouristelee lattialla :D joo. Olisipa epilepsia noin harmiton.... ohis
Minun tutulla kohtaus näkyi vain silmistä. Valkuaiset näkyvissä. Ei kaatunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko tytölläsi esiintynyt näitä raivokohtauksia koulussa, kavereiden kanssa tms?
Kyllä on.
Onko sinulla ollut raivokohtauksia. Kyllä on.
No ei ole. Minä en raivoa, ei sillä saa haluamaansa. Päinvastoin.
Ymmärrätkö että lapsen vihan tunteet ja raivoaminen ei ole vain hänen yritystään saada mitä haluaa, vaan pahaa oloa ja usein myös keino saada vanhempi vuorovaikutukseen tunnetasolla. Miten olet huomioinut ja ohjannut lasta pienenä kun hän oli kiukuissaan? Jotenkin tekstistäsi kuuluu, että käsittelet lasta järkiperäisesti ilman minkäänlaista tunneyhteyttä, tai asettumista lapsen asemaan. Osaatko itse ilmaista tunteitasi ja miyen sen teet? Mitä ajattelet, miten lapsesi kokee oman elämänsä ja millainen identiteetti hänellä mielestäsi on?
Minun sukulaisellani diagnosoitiin vaikea epilepsia ja sen jälkeen perhe sai selvyyden tuollaisiin poissaolokohtauksiin. Ne tuli ihan yhtäkkiä ja saattoivat kestää puolisen tuntia. Ei vastannut kysymyksiin tai jos vastasi, vastaus ei aina liittynyt kysymykseen mitenkään. Jos oli tekemässä jotain niin saattoi vaan ykskaks lopettaa sen ja rueta vaan istuskelemaan hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko tytölläsi esiintynyt näitä raivokohtauksia koulussa, kavereiden kanssa tms?
Kyllä on.
Miten koulu on puuttunut asiaan?
On soittanut minulle ja kertonut miten alkanut, kauanko kestänyt ja miten ilmennyt ja joskus annettu jälki-istuntoa.
Olisiko kyse ollut kuitenkin tavallisesta kiukuttelusta ja mielenosoittamisesta? Jos lapsessa olisi jotain oikeasti vialla kyllä koulu huolestuisi, eikä todellakaan kuittaisi asiaa jälki-istunnolla vaan ohjaisi lapsen vähintään kuraattorille ja koulupsykologille.
No kerran hän oli kuraattorilla, mutta oli huoritellut ja käskenyt hypätä katolta....
Mitä kuraattori sitten teki? Seurasiko tästä mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko tytölläsi esiintynyt näitä raivokohtauksia koulussa, kavereiden kanssa tms?
Kyllä on.
Onko sinulla ollut raivokohtauksia. Kyllä on.
No ei ole. Minä en raivoa, ei sillä saa haluamaansa. Päinvastoin.
Ymmärrätkö että lapsen vihan tunteet ja raivoaminen ei ole vain hänen yritystään saada mitä haluaa, vaan pahaa oloa ja usein myös keino saada vanhempi vuorovaikutukseen tunnetasolla. Miten olet huomioinut ja ohjannut lasta pienenä kun hän oli kiukuissaan? Jotenkin tekstistäsi kuuluu, että käsittelet lasta järkiperäisesti ilman minkäänlaista tunneyhteyttä, tai asettumista lapsen asemaan. Osaatko itse ilmaista tunteitasi ja miyen sen teet? Mitä ajattelet, miten lapsesi kokee oman elämänsä ja millainen identiteetti hänellä mielestäsi on?
Otin hänet aina syliin kun harmitti. Jos hän puri/potki, pidin hänestä kiinni sen verran että rauhoittui. Sitten puhuimme siitä mikä harmitti ja miksi, ja miten tunteita kannattaa käsitellä. Ja kerroin että pureminen/potkiminen on rumaa ja tekee kipeää, niin ei saa tehdä. Sitten anteeksipyyntö, halaus (ei tosin ikinä halannut takaisin en tiedä olivatko anteeksipyynnöt todellisia, haluan ajatella että kyllä) ja vein tekemään jotain kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai oikeammin ne on siellä jossain piilossa ja jos lapsi on tarpeeksi älykäs, tietää kyllä että vanhempi rakastaa vaikkei sitä aina osaa näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko tytölläsi esiintynyt näitä raivokohtauksia koulussa, kavereiden kanssa tms?
Kyllä on.
Miten koulu on puuttunut asiaan?
On soittanut minulle ja kertonut miten alkanut, kauanko kestänyt ja miten ilmennyt ja joskus annettu jälki-istuntoa.
Olisiko kyse ollut kuitenkin tavallisesta kiukuttelusta ja mielenosoittamisesta? Jos lapsessa olisi jotain oikeasti vialla kyllä koulu huolestuisi, eikä todellakaan kuittaisi asiaa jälki-istunnolla vaan ohjaisi lapsen vähintään kuraattorille ja koulupsykologille.
No kerran hän oli kuraattorilla, mutta oli huoritellut ja käskenyt hypätä katolta....
Mitä kuraattori sitten teki? Seurasiko tästä mitään?
No ei seurannut (vaikka toivoin että olisi edes jotain) ei vain enää ota tyttöä juttusille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle jäi kyllä pitkäksi aikaa traumat, kun olin kuolla isomman sisarukseni käsittelyyn ja äitini ei voinut soittaa lasun pelossa mulle ambulanssia. Koin ettei edes henkeni ole riittävän arvokas. T. Skitsofreenikon lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko tytölläsi esiintynyt näitä raivokohtauksia koulussa, kavereiden kanssa tms?
Kyllä on.
Miten koulu on puuttunut asiaan?
On soittanut minulle ja kertonut miten alkanut, kauanko kestänyt ja miten ilmennyt ja joskus annettu jälki-istuntoa.
Olisiko kyse ollut kuitenkin tavallisesta kiukuttelusta ja mielenosoittamisesta? Jos lapsessa olisi jotain oikeasti vialla kyllä koulu huolestuisi, eikä todellakaan kuittaisi asiaa jälki-istunnolla vaan ohjaisi lapsen vähintään kuraattorille ja koulupsykologille.
No kerran hän oli kuraattorilla, mutta oli huoritellut ja käskenyt hypätä katolta....
Mitä kuraattori sitten teki? Seurasiko tästä mitään?
No ei seurannut (vaikka toivoin että olisi edes jotain) ei vain enää ota tyttöä juttusille.
Nyt kyllä epäilen sinua provoksi. Kuraattorin velvollisuus olisi ollut tehdä lastensuojeluilmoitus. Ja mikäli koululla olisi lapsen terveydestä huoli se olisi tehty jo ajat sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko pikkuveli tytön täyssisarus?
Ja taas revittiin vanhat haavat auki piittaamatta tippaakaan siitä miltä toisesta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko pikkuveli tytön täyssisarus?
No kyllä on. 4 vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko tytölläsi esiintynyt näitä raivokohtauksia koulussa, kavereiden kanssa tms?
Kyllä on.
Onko sinulla ollut raivokohtauksia. Kyllä on.
No ei ole. Minä en raivoa, ei sillä saa haluamaansa. Päinvastoin.
Ymmärrätkö että lapsen vihan tunteet ja raivoaminen ei ole vain hänen yritystään saada mitä haluaa, vaan pahaa oloa ja usein myös keino saada vanhempi vuorovaikutukseen tunnetasolla. Miten olet huomioinut ja ohjannut lasta pienenä kun hän oli kiukuissaan? Jotenkin tekstistäsi kuuluu, että käsittelet lasta järkiperäisesti ilman minkäänlaista tunneyhteyttä, tai asettumista lapsen asemaan. Osaatko itse ilmaista tunteitasi ja miyen sen teet? Mitä ajattelet, miten lapsesi kokee oman elämänsä ja millainen identiteetti hänellä mielestäsi on?
Otin hänet aina syliin kun harmitti. Jos hän puri/potki, pidin hänestä kiinni sen verran että rauhoittui. Sitten puhuimme siitä mikä harmitti ja miksi, ja miten tunteita kannattaa käsitellä. Ja kerroin että pureminen/potkiminen on rumaa ja tekee kipeää, niin ei saa tehdä. Sitten anteeksipyyntö, halaus (ei tosin ikinä halannut takaisin en tiedä olivatko anteeksipyynnöt todellisia, haluan ajatella että kyllä) ja vein tekemään jotain kivaa.
Ettei vaan mennyt niin että uhkasit, että isä tulee kotiin ja pieksää? Että parempi totella.
Tai kerroit lapselle miten mielipuoli ja huono tämä on kun käyttäytyy näin?
Ei. Toimin aina juuri kuten kerroin. Millaisia ihmisiä te oikein olette? Kuka muka sanoo noin lapselleen? Te itse kun tulee tuollaista mieleen?
Esmes mun äiti. Lyhyt psykologian oppi tässä: yleensä kun joku haukkuu toista, on itse tai on kokenut sen itse. Niin tämä maailma pyörii kultaseni.
Mitä ajattelet AP, miten lapsesi kokee oman elämänsä ja millainen identiteetti hänellä mielestäsi on?
Taisipa tuo äitini kertoa myös sen, ettei isäni olis koskaan mua edes halunnut. Silloin kun olin uhma-ikäinen. Toisaalta tuo kaikki lopulta pelasti mut. Siis että ymmärsin ettei vika ole mussa vaan niissä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelet AP, miten lapsesi kokee oman elämänsä ja millainen identiteetti hänellä mielestäsi on?
Mikä teetti? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko tytölläsi esiintynyt näitä raivokohtauksia koulussa, kavereiden kanssa tms?
Kyllä on.
Onko sinulla ollut raivokohtauksia. Kyllä on.
No ei ole. Minä en raivoa, ei sillä saa haluamaansa. Päinvastoin.
Ymmärrätkö että lapsen vihan tunteet ja raivoaminen ei ole vain hänen yritystään saada mitä haluaa, vaan pahaa oloa ja usein myös keino saada vanhempi vuorovaikutukseen tunnetasolla. Miten olet huomioinut ja ohjannut lasta pienenä kun hän oli kiukuissaan? Jotenkin tekstistäsi kuuluu, että käsittelet lasta järkiperäisesti ilman minkäänlaista tunneyhteyttä, tai asettumista lapsen asemaan. Osaatko itse ilmaista tunteitasi ja miyen sen teet? Mitä ajattelet, miten lapsesi kokee oman elämänsä ja millainen identiteetti hänellä mielestäsi on?
Otin hänet aina syliin kun harmitti. Jos hän puri/potki, pidin hänestä kiinni sen verran että rauhoittui. Sitten puhuimme siitä mikä harmitti ja miksi, ja miten tunteita kannattaa käsitellä. Ja kerroin että pureminen/potkiminen on rumaa ja tekee kipeää, niin ei saa tehdä. Sitten anteeksipyyntö, halaus (ei tosin ikinä halannut takaisin en tiedä olivatko anteeksipyynnöt todellisia, haluan ajatella että kyllä) ja vein tekemään jotain kivaa.
Ettei vaan mennyt niin että uhkasit, että isä tulee kotiin ja pieksää? Että parempi totella.
Tai kerroit lapselle miten mielipuoli ja huono tämä on kun käyttäytyy näin?
Mun kohdalla se oli ja. Vaikka ainut hullu olikin äitini itse.
Ketju on lukittu.
Olisiko kyse ollut kuitenkin tavallisesta kiukuttelusta ja mielenosoittamisesta? Jos lapsessa olisi jotain oikeasti vialla kyllä koulu huolestuisi, eikä todellakaan kuittaisi asiaa jälki-istunnolla vaan ohjaisi lapsen vähintään kuraattorille ja koulupsykologille.