Sinä joka olet luovuttanut kumppanin etsinnässä

HSEn adonis kirjoitti:

Väitän että jos on ihan siedettävän näköinen nainen joka hymyilee ja katsoo silmiin niin miehet tulee juttelemaan.

Tämäkin pelkästään jo riittää.

Vierailija kirjoitti:

Luovutin, koska miehillä (ja sama varmaan naisilla) tuntuu olevan niin tarkat kriteerit, etten voi niitä kaikkia mitenkään täyttää. Ulkonäkö pitää olla tietynlainen pituuden, painon, hiustyylin jne suhteen, pelkkä normaalipainoinen tai pitkähiuksinen ei riitä. Harrastusten ja kiinnostuksenkohteiden pitää olla prikulleen samat, pyöräily ja uinti ei kelpaa, pitää käydä salilla ja juoksulenkillä. Erilainen musiikkimaku on kauhistus, samoin jos luet erilaisia kirjoja tai tykkäät erilaisista leffoista. Tuntuvat etsivän itsensä peilikuvaa... huoh

Tämä sali on joku kuningaslaji mitä pitää oikeasta kaikkien harrastaa. Se, että harrasta sitä lintubongausta on ok että vastapuoli ei harrasta sitä tai sit juurikin harrastat tuota uintia, niin on ok sekin että vastapuoli ei sitä harrasta, mutta anna olla jos se käy salilla niin sinunkin pitää käydä.

Joo kyllähän ne tulee. Varatut miehet. Sellaista en halua.

Vierailija kirjoitti:

M42 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ei oikeasti kuuluisi tulla tähän ketjuun vastaamaan ohi aiheen, mutta mutta...

Minulla ei vielä 24-vuotiaana ollut ollut lainkaan seurustelusuhdetta. Ensisuudelman olin kokenut 20- tai 21-vuotiaana erään nettituttavan kanssa, mutta siitä ei sen enempää tullut. Teininä en kuulunut suosittuihin tyttöihin. En välittänyt kampauksista ja meikeistä vaan olin luomunaamainen kirjanörtti. Ystäviä minulla oli paljon muttei ketään poikia - tunsin oloni aina vaivaantuneeksi ja epävarmaksi poikien seurassa.

Yliopistossa tutustuin miehiinkin ja heistä tuli jopa ystäviäni. Mitään pientäkään ihastumista ei silti koskaan ollut, ainakaan molemminpuolista. Tuo ensisuudelma oli ja meni. Edelleen olin yksin. Koko tänä aikana ikäkautena 19 - 24 minulle oma-aloitteisesti flirttaili kolme miestä: tämä nettituttava, yksi mies, jonka ryhmää opastin töissä museokierroksella (ei kuitenkaan tehnyt selvää aloitetta ja itse olin liian nössö pyytämään numeroa) ja yksi känninen solkkaaja kerran baarissa. Siis viiden vuoden aikana kolme todella kaukaista tilaisuutta parinmuodostukseen.

Mitään luonnollisia tilaisuuksia kumppanin löytymiselle ei avautunut sitten millään. 24-vuotiaana kirjauduin nettitreffeihin, tapasin kolme miestä, ja se kolmas on aviomieheni. Ne kaksi, muuta, joiden kanssa ei oikein natsannut, olivat hekin ihan tavallisia miehiä, eivät mitään outoja hiippareita. Outojen vastaajien kanssa en edes kirjoitellut. Eli minulla on vain hyviä kokemuksia nettitreffeistä. Jos en olisi kerinnyt ensin sopia treffejä nykyisen mieheni kanssa, olisin vielä erään neljännenkin mukavanoloisen kanssa voinut lähteä. Hyvää tarjontaa siis oli. Meni alle vuosi koko prosessissa ja sitten olinkin jo rakastunut ja seurustelusuhteessa mieheni kanssa.

Jos ajattelen elämääni, niin ei olisi myöhemminkään mitään tilaisuuksia tullut harrastusten tai työn kautta. Nettitreffit olivat minulle ainoa mahdollisuus. Onneksi käytin sen. Minulla on tuttava, joka hokee, että on jo hyväksynyt sen, että jää yksin. Kaunis ja kiinnostava nainen. Hän ei usko nettitreffeihin. Ei edes halua kokeilla. Jos itse olisin tuon linjan pitänyt, olisin minäkin yhä yksin.

Ai niin. Piti vielä sanoa, että opiskelijana itse flirttailin kahdelle miehelle mutta flirttiin ei vastattu (luulen että olivat varattuja). En siis odottanut vain miesten aloitteita vaan yritin osoittaa itsekin kiinnostukseni. Silti ei vain onnistunut ennen nettitreffeille lähtöä.

/tuo lainauksen kirjoittaja

Kiva että löysit puolison. Itse olen 35v. ikisinkku enkä usko enää että mitään löytyykään.

Ikävuodet 18-30 vietin suht aktiivisesti seuraa hakien. Esitin suoria treffipyyntöjä lukuisille miehille (ei siis pelkkiä flirttailuja vaan selkeä kysymys, siimä vaiheessa kun oli jo juteltu/tutustuttu vähän). Tapasin kaverinkavereita ja kävin harrastuksissa ja tapahtumissa. Kokeilin nettiä jo v. 2002, jolloin tutustuin ikäisiini poikiin chatissa ja tapasinkin heitä. Lisäksi oli lukuisia nettideittiprofiileja vuosien varrella. Myös Tinder tuli kokeiltua.

Tulos oli pyöreä 0. 0 suhdetta, 0 treffit, 0 suudelmaa. 0 ihmistä kiinnostui minusta, 0 pyysi ulos.

30-vuotiaana tajusin ettei hommassa ole mitään järkeä. Käytin yli vuosikymmenen ajan liikaa energiaa parin etsimiseen (vaikkei se elämäni keskipiste ollutkaan). Oli mietitty monet kerrat mitä teen väärin ja mitä voisi parantaa. En vain jaksanut enää.

Nyt siis olen vain unohtanut koko jutun. Keskityn kavereihin, harrastuksiin, matkusteluun, asun ulkomailla, teen mitä haluan, nautin, olen aikas onnellinen. Miestä en tule koskaan löytämään mutta mitäs sitten. Elämä on kivaa näinkin.

Miten tällainen on mahdollista? Kuulostaa siltä että siellä on taas deittailtu niitä kaikkien naisten haluamia miehiä.

t. M35

Huokaus. Aina sama vastaus näissä keskusteluissa. Jos kaikkien haluama mies on pitkä, rikas ja komea, niin ei, en ole heitä yrittänyt. Olen tietoinen ulkonäöstäni joka on tällä typerällä tasoastekolla varmaankin 7-8, arvostelijasta riippuen. En koe vetoa "täydellisiin" miehiin vaan he ovat pelottavia. En myöskään halua kevytkenkäistä naistenmiestä, olenhan itse kokematon.

Meitä tavallisia naisia on kaikkialla - meitä joiden nimeä ei muisteta, joiden seurasta ei kilpailla, joiden oven takana ei ole jonoa kolkuttelemassa.

Koska te ette ilmaise, että kiinnostaisi millään tasolla. Ei me miehet voida arvata minkä oven takana on sinkkunainen.

Vastasit naiselle joka teki 12 vuoden ajan aloitteita...

Ymmärtääkö miehet sitten sinun kiinnostuksesi vai luulevatko he vain sinun olevan ystävällinen?

HSEn adonis kirjoitti:

Väitän että jos on ihan siedettävän näköinen nainen joka hymyilee ja katsoo silmiin niin miehet tulee juttelemaan.

Tämä. Aiemmin olin se tyttö, joka tuijottelee kaikkia estottomasti silmiin ja hymyilee onnellisena, ei flirttimielessä vaan ylipäätään uteliaana uusien ihmisten suhteen. Lähestyjistä ei ollut puutetta. Sitten minua lähestyikin ihminen, joka teki minulle pahaa. Se muutti minua, enkä uskaltanut enää katsella ihmisiä silmiin ja hymyni meni menojaan. Ei ole ollut jonoksi asti jutulle tulijoita sen jälkeen, mitä nyt joku puliukko joskus huutelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole luovuttanut, enkä myöskään enään etsi. Etsimällä satutin vain itseäni. Nykyään vain odotan. Jos puoliso on meikäläiselle määrätty, se tulkoon ennenkuin henki ruumiista ulos valuu. Enkä pidä enään edes mitään fyysisiä kriteerejä. Toivoisin vain naikkosta jonka kanssa poltella bongia, käydä sillointällöin lenkillä ja salilla, kokata ruokaa yhdessä, katsella hyviä ja paskoja leffoja syysiltoina peiton alla hipsutellen. Sitä on oikeastaan valmis antamaan paljon saadakseen edes vähän, mutta sitten taas toisaalta taustalla on kuumotus vääränlaiseen suhteeseen päätymisestä. No, tää on vaan elämää eikä siitä kukaan oo ennenkään hengissä selvinny. Tiedän kyllä myös että elämän ohjauspaneelissa sanottiin ettei elämä ole, eikä se tule koskaan olemaan reilua ja tasapuolista. 

Alea iacta est. 

mies

Kuulostat unelmamieheltäni, en usko että jäät yksin.

Tuota sanaa, "unelmamies", ei ole koskaan kukaan meikäläisestä käyttänyt. Luot valoisaa toivoa tulevaisuudelle. Kiitos kauniista sanoista, ehkä polkumme joskus kohtaavat. :)

Vierailija kirjoitti:

HSEn adonis kirjoitti:

Väitän että jos on ihan siedettävän näköinen nainen joka hymyilee ja katsoo silmiin niin miehet tulee juttelemaan.

Tämä. Aiemmin olin se tyttö, joka tuijottelee kaikkia estottomasti silmiin ja hymyilee onnellisena, ei flirttimielessä vaan ylipäätään uteliaana uusien ihmisten suhteen. Lähestyjistä ei ollut puutetta. Sitten minua lähestyikin ihminen, joka teki minulle pahaa. Se muutti minua, enkä uskaltanut enää katsella ihmisiä silmiin ja hymyni meni menojaan. Ei ole ollut jonoksi asti jutulle tulijoita sen jälkeen, mitä nyt joku puliukko joskus huutelee.

Yksi ikävä ihminen sai sinun luonteesi muuttumaan. 

Vierailija kirjoitti:

HSEn adonis kirjoitti:

Väitän että jos on ihan siedettävän näköinen nainen joka hymyilee ja katsoo silmiin niin miehet tulee juttelemaan.

Tämä. Aiemmin olin se tyttö, joka tuijottelee kaikkia estottomasti silmiin ja hymyilee onnellisena, ei flirttimielessä vaan ylipäätään uteliaana uusien ihmisten suhteen. Lähestyjistä ei ollut puutetta. Sitten minua lähestyikin ihminen, joka teki minulle pahaa. Se muutti minua, enkä uskaltanut enää katsella ihmisiä silmiin ja hymyni meni menojaan. Ei ole ollut jonoksi asti jutulle tulijoita sen jälkeen, mitä nyt joku puliukko joskus huutelee.

Ihan odotettavissa oleva lopputulos, jos vähän jokaiselle on hymyilemässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono itsetunto ja pieni penis. Muna vai kana - tilanne, mutta lopputulos on se etten jaksa uskoa pysyvän rakkauden löytämiseen kohdallani. Kukaan nainen ei halua miestä, jolla on pieni penis. Joku voi toki tyytyä sellaiseen, mutta ei niitäkään ole paljoa. Itseluottamusta kun on ilkeillä kommenteilla saatu tuhottua, niin ei enää löydy jaksamista etsiä ja ottaa vastaan pakkeja ja nöyryyttämistä.

Liian monta kertaa lupaava suhde on louunuy ekaan yhteiseen yöhön. "Oot tosi kiva, hauska, älykäs yms., mutta....)

Kynnys laittaa tinderiin kuvaus " Olen 32-vuotias akateeminen, urheilullinen ja kulttuurista kiinnostunut minimuna" on syys ätä tai toisesta aika korkea.

Mulle kelpaa, jos meidän ei tarvitse harrastaa seksiä lainkaan. En juuri seksistä piittaa, joten minulle ratkaisu olisi hyvä. :)

Kuka seksuaalinen ihminen haluaisi tuollaisen suhteen?

Mies, joka ei omasta mielestään saa parisuhdetta pienen peniksensä vuoksi. Silloin saisi ainakin sen parisuhteen.

Se se ole seksuaaliselle ihmiselle parisuhde, jos siinä ei ole seksiä. Parisuhde ei ole sitä, että eletään kämppiksenä.

Vähän sama kuin pitäisi autoa tallissa käyttämättömänä. Käy silittelemässä sitä aina välillä ja pyyhkii pölyt. Mahdollisesti maksaa vielä vakuutuksetkin. Ei kannata, ei.

lottovoittamaton kirjoitti:

Lähes mahdottoman yhdistelmän takia.

Plussat: olen töissäkäyvä, keskustelutaitoinen, huumorintajuinen ja elämäntavatkin ovat kunnossa.

Miinukset: olen seksuaalisesti alistuva (ja lisäksi alle 175cm). Tykkäisin että nainen vie, suhteen ollessa muilta osin tasa-arvoinen.

Jotta suhde toimisi, naisen tulisi olla ainakin jossain määrin seksuaalisesti dominoiva...ja sen lisäksi fiksu, mukava ja ehkä liikunnallinenkin.

Kuvattuja naisia ei ole juuri olemassa, ja mikäli olisi, puhuttaisiin fantasiahahmosta josta kilpailisi valtava joukko miehiä.

Todennäköisyys että löytäisin sopivan naisen ja tämä kiinnostuisi minusta on verrattavissa lottovoittoon. Siksi olen luovuttanut ja keskityn muihin asioihin.

 

Wau! Kuule kyllä löytyy naisia jotka kiinnostuvat seksuaalisesti alistuvista miehistä! Tässäkin on yksi! 😘

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HSEn adonis kirjoitti:

Väitän että jos on ihan siedettävän näköinen nainen joka hymyilee ja katsoo silmiin niin miehet tulee juttelemaan.

Tämä. Aiemmin olin se tyttö, joka tuijottelee kaikkia estottomasti silmiin ja hymyilee onnellisena, ei flirttimielessä vaan ylipäätään uteliaana uusien ihmisten suhteen. Lähestyjistä ei ollut puutetta. Sitten minua lähestyikin ihminen, joka teki minulle pahaa. Se muutti minua, enkä uskaltanut enää katsella ihmisiä silmiin ja hymyni meni menojaan. Ei ole ollut jonoksi asti jutulle tulijoita sen jälkeen, mitä nyt joku puliukko joskus huutelee.

Ihan odotettavissa oleva lopputulos, jos vähän jokaiselle on hymyilemässä. 

Sitä ennen minulle ei ollut vielä ehtinyt tapahtua mitään oikeasti pahaa, joten en osannut varoa. Nykyään olen viisaampi, mutta toisaalta kaipaan sitä ennakkoluulotonta avoimuutta, joka silloin auttoi tutustumaan myös hyviin, hienoihin ihmisiin. Ihan molemmista sukupuolista, ihan ystävinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HSEn adonis kirjoitti:

Väitän että jos on ihan siedettävän näköinen nainen joka hymyilee ja katsoo silmiin niin miehet tulee juttelemaan.

Tämä. Aiemmin olin se tyttö, joka tuijottelee kaikkia estottomasti silmiin ja hymyilee onnellisena, ei flirttimielessä vaan ylipäätään uteliaana uusien ihmisten suhteen. Lähestyjistä ei ollut puutetta. Sitten minua lähestyikin ihminen, joka teki minulle pahaa. Se muutti minua, enkä uskaltanut enää katsella ihmisiä silmiin ja hymyni meni menojaan. Ei ole ollut jonoksi asti jutulle tulijoita sen jälkeen, mitä nyt joku puliukko joskus huutelee.

Ihan odotettavissa oleva lopputulos, jos vähän jokaiselle on hymyilemässä. 

Sitä ennen minulle ei ollut vielä ehtinyt tapahtua mitään oikeasti pahaa, joten en osannut varoa. Nykyään olen viisaampi, mutta toisaalta kaipaan sitä ennakkoluulotonta avoimuutta, joka silloin auttoi tutustumaan myös hyviin, hienoihin ihmisiin. Ihan molemmista sukupuolista, ihan ystävinä.

Luuletko oikeasti, että se ikävä tapahtuma johtui sinun iloisuudesta ja kun katsoit silmiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HSEn adonis kirjoitti:

Väitän että jos on ihan siedettävän näköinen nainen joka hymyilee ja katsoo silmiin niin miehet tulee juttelemaan.

Tämä. Aiemmin olin se tyttö, joka tuijottelee kaikkia estottomasti silmiin ja hymyilee onnellisena, ei flirttimielessä vaan ylipäätään uteliaana uusien ihmisten suhteen. Lähestyjistä ei ollut puutetta. Sitten minua lähestyikin ihminen, joka teki minulle pahaa. Se muutti minua, enkä uskaltanut enää katsella ihmisiä silmiin ja hymyni meni menojaan. Ei ole ollut jonoksi asti jutulle tulijoita sen jälkeen, mitä nyt joku puliukko joskus huutelee.

Ihan odotettavissa oleva lopputulos, jos vähän jokaiselle on hymyilemässä. 

Sitä ennen minulle ei ollut vielä ehtinyt tapahtua mitään oikeasti pahaa, joten en osannut varoa. Nykyään olen viisaampi, mutta toisaalta kaipaan sitä ennakkoluulotonta avoimuutta, joka silloin auttoi tutustumaan myös hyviin, hienoihin ihmisiin. Ihan molemmista sukupuolista, ihan ystävinä.

Luuletko oikeasti, että se ikävä tapahtuma johtui sinun iloisuudesta ja kun katsoit silmiin?

Tuskin se suoranaisesti siitä johtui. Mutta tapahtuma jätti pelon, että en vain lähettäisi kenellekään vääriä signaaleja. Pelolleni en voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen koulutettu ja työelämässä menestynyt 32 vuotias mies. En pääse yli enkä ympäri siitä ajatuksesta, että kaikki lihavat läskinaiset on vähän kouluja käyneytä, heikosti elämässä menestyneitä ja pääosin wt-kansaa. Mutta jos en saa kaltaistani koulutettua, urheilullista naista, elän mieluummin yksin. Ehkä sellaisen läskin wt-naisen hyväksyisin käveleväksi kodinkoneeksi, mutta koskettaa ei sellaista kykene. 

Miksi naisen koulutus on sulle kynnyskysymys? Erikoinen suhtautuminen miehenä.

Pihi, ajattelee että se tienaa eikä itse tarvitse käytellä rahaa. Pihit ihmiset on kitsaita myös tunteiden suhteen.

Vierailija kirjoitti:

lottovoittamaton kirjoitti:

Lähes mahdottoman yhdistelmän takia.

Plussat: olen töissäkäyvä, keskustelutaitoinen, huumorintajuinen ja elämäntavatkin ovat kunnossa.

Miinukset: olen seksuaalisesti alistuva (ja lisäksi alle 175cm). Tykkäisin että nainen vie, suhteen ollessa muilta osin tasa-arvoinen.

Jotta suhde toimisi, naisen tulisi olla ainakin jossain määrin seksuaalisesti dominoiva...ja sen lisäksi fiksu, mukava ja ehkä liikunnallinenkin.

Kuvattuja naisia ei ole juuri olemassa, ja mikäli olisi, puhuttaisiin fantasiahahmosta josta kilpailisi valtava joukko miehiä.

Todennäköisyys että löytäisin sopivan naisen ja tämä kiinnostuisi minusta on verrattavissa lottovoittoon. Siksi olen luovuttanut ja keskityn muihin asioihin.

 

Wau! Kuule kyllä löytyy naisia jotka kiinnostuvat seksuaalisesti alistuvista miehistä! Tässäkin on yksi! 😘

Täällä toinen. Miehet eivät kilpaile minusta, suurin osa miehistä kavahtaa dominoivaa naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HSEn adonis kirjoitti:

Väitän että jos on ihan siedettävän näköinen nainen joka hymyilee ja katsoo silmiin niin miehet tulee juttelemaan.

Tämä. Aiemmin olin se tyttö, joka tuijottelee kaikkia estottomasti silmiin ja hymyilee onnellisena, ei flirttimielessä vaan ylipäätään uteliaana uusien ihmisten suhteen. Lähestyjistä ei ollut puutetta. Sitten minua lähestyikin ihminen, joka teki minulle pahaa. Se muutti minua, enkä uskaltanut enää katsella ihmisiä silmiin ja hymyni meni menojaan. Ei ole ollut jonoksi asti jutulle tulijoita sen jälkeen, mitä nyt joku puliukko joskus huutelee.

Ihan odotettavissa oleva lopputulos, jos vähän jokaiselle on hymyilemässä. 

Sitä ennen minulle ei ollut vielä ehtinyt tapahtua mitään oikeasti pahaa, joten en osannut varoa. Nykyään olen viisaampi, mutta toisaalta kaipaan sitä ennakkoluulotonta avoimuutta, joka silloin auttoi tutustumaan myös hyviin, hienoihin ihmisiin. Ihan molemmista sukupuolista, ihan ystävinä.

Luuletko oikeasti, että se ikävä tapahtuma johtui sinun iloisuudesta ja kun katsoit silmiin?

Ja siis tarkennus: viestini pointti ei ollut se, että pahoja asioita tapahtuu, kun hymyilee ja katsoo ihmisiä silmiin. Pointti oli se, että omasta kokemuksestani ainakin sanoisin, että hymyileviä ja rohkeasti silmiin katsovia ihmisiä lähestytään paljon herkemmin. :)

Tajusin, että ulkonäöllisten ominaisuuksieni (ylipainoa, ei partaa, ei lihaksia), väärien harrastusten (videopelit, lukeminen, anime), työttömyyden, ujouden, hiljaisuuden, introvertiyden kokemattomuuden takia ei kannata edes yrittää. Naisille kelpaa vain tatuoitu, komea ja menestyvä mies. Ikinä en ole naisilta minkäänlaista huomiota koskaan saanut - tästä tein johtopäätöksein ja päätin elää loppuelämäni yksin katkeruuteni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono itsetunto ja pieni penis. Muna vai kana - tilanne, mutta lopputulos on se etten jaksa uskoa pysyvän rakkauden löytämiseen kohdallani. Kukaan nainen ei halua miestä, jolla on pieni penis. Joku voi toki tyytyä sellaiseen, mutta ei niitäkään ole paljoa. Itseluottamusta kun on ilkeillä kommenteilla saatu tuhottua, niin ei enää löydy jaksamista etsiä ja ottaa vastaan pakkeja ja nöyryyttämistä.

Liian monta kertaa lupaava suhde on louunuy ekaan yhteiseen yöhön. "Oot tosi kiva, hauska, älykäs yms., mutta....)

Kynnys laittaa tinderiin kuvaus " Olen 32-vuotias akateeminen, urheilullinen ja kulttuurista kiinnostunut minimuna" on syys ätä tai toisesta aika korkea.

Mulle kelpaa, jos meidän ei tarvitse harrastaa seksiä lainkaan. En juuri seksistä piittaa, joten minulle ratkaisu olisi hyvä. :)

Kuka seksuaalinen ihminen haluaisi tuollaisen suhteen?

Mies, joka ei omasta mielestään saa parisuhdetta pienen peniksensä vuoksi. Silloin saisi ainakin sen parisuhteen.

Se se ole seksuaaliselle ihmiselle parisuhde, jos siinä ei ole seksiä. Parisuhde ei ole sitä, että eletään kämppiksenä.

Ei seksi riipu peniksen koosta. Onhan kädet, suu, lelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lottovoittamaton kirjoitti:

Lähes mahdottoman yhdistelmän takia.

Plussat: olen töissäkäyvä, keskustelutaitoinen, huumorintajuinen ja elämäntavatkin ovat kunnossa.

Miinukset: olen seksuaalisesti alistuva (ja lisäksi alle 175cm). Tykkäisin että nainen vie, suhteen ollessa muilta osin tasa-arvoinen.

Jotta suhde toimisi, naisen tulisi olla ainakin jossain määrin seksuaalisesti dominoiva...ja sen lisäksi fiksu, mukava ja ehkä liikunnallinenkin.

Kuvattuja naisia ei ole juuri olemassa, ja mikäli olisi, puhuttaisiin fantasiahahmosta josta kilpailisi valtava joukko miehiä.

Todennäköisyys että löytäisin sopivan naisen ja tämä kiinnostuisi minusta on verrattavissa lottovoittoon. Siksi olen luovuttanut ja keskityn muihin asioihin.

 

Wau! Kuule kyllä löytyy naisia jotka kiinnostuvat seksuaalisesti alistuvista miehistä! Tässäkin on yksi! 😘

Täällä toinen. Miehet eivät kilpaile minusta, suurin osa miehistä kavahtaa dominoivaa naista.

Koska teitä dominoivia naisia on selkeä enemminstö.

Vierailija kirjoitti:

Tajusin, että ulkonäöllisten ominaisuuksieni (ylipainoa, ei partaa, ei lihaksia), väärien harrastusten (videopelit, lukeminen, anime), työttömyyden, ujouden, hiljaisuuden, introvertiyden kokemattomuuden takia ei kannata edes yrittää. Naisille kelpaa vain tatuoitu, komea ja menestyvä mies. Ikinä en ole naisilta minkäänlaista huomiota koskaan saanut - tästä tein johtopäätöksein ja päätin elää loppuelämäni yksin katkeruuteni kanssa.

Videopeli- ja animefoorumeilta ja -tapahtumista suosittelisin etsimään rakkautta sinun tapauksessasi.