Sinä joka olet luovuttanut kumppanin etsinnässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi kuulemma hyväksyä itsensä ja rakastaa itseään ja "olla kunnossa" ennen suhteeseen ryhtymistä. Tällaisista asioista vaan ei mikään taho jakele mitään diplomeja tai todistuksia ja eihän ihminen koskaan mitenkään valmis ole. Maailmassa on valtavasti hyvinkin ongelmaisia ihmisiä joilla on sentään elämässään läheisyyttä ja mahdollisuus jakaa asioita kumppanin kanssa. Yritän kehittää itseäni ja työstää vanhoja traumoja mutta se on hidasta.

Henkilökohtainen käsitykseni omasta arvosta on kyllä ajoittain lähellä nollaa joten synkkinä hetkinä tuntuu että tasapainoiseen suhteeseen ei taida olla toivoa. Mutta kuten eräs tutkija jonka nimeä en tietysti muista, "ei rakkaudetonta elämääkään loputtomiin jaksa". Ja olenpa kuullut myös termin "tervehdyttävä ihmissuhde". Sen ymmärrän hyvin ettei kumppani ole terapeutti, mutta joidenkin harvojen ihmisten kanssa tekemisissä ollessa on jotenkin hurjasti ehjempi olo kuin toisten.

Niin ap:n kysymykseen: en ilmeisesti osaa kommunikoida riittävän rennosti omana itsenäni uusia ihmisiä tavatessa. Vanhat traumat tekevät olon erittäin uhatuksi paikoissa joissa on useampia vieraita ihmisiä, eli juuri niissä joissa esim. treffeillä pitäisi pystyä käymään. Jäykät tokaisut ja refleksinomainen oman persoonan suojaaminen "piiloutumalla" ovat aika huono tapa tutustua tarpeeksi moneen ihmiseen että sieltä joukosta seuloutuisi esiin kumppani.

Jep. Itsetunto on kuulemma kaiken a ja o, mutta kun se on pyöreä 0. Ei ole yhtään positiivista kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta. Olen mielestäni kiva ihminen mutta selvästikin miehille arvoton. Miten siis voisin ensin hankkia sen itsevarmuuden jolla kuulemma varmasti (hah!) mies isketään?

Itsetunto on kaiken a ja o, miehelle joka etsii naista.

Naisilla voi olla huonokin itsetunto, ei se ole niin tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi kuulemma hyväksyä itsensä ja rakastaa itseään ja "olla kunnossa" ennen suhteeseen ryhtymistä. Tällaisista asioista vaan ei mikään taho jakele mitään diplomeja tai todistuksia ja eihän ihminen koskaan mitenkään valmis ole. Maailmassa on valtavasti hyvinkin ongelmaisia ihmisiä joilla on sentään elämässään läheisyyttä ja mahdollisuus jakaa asioita kumppanin kanssa. Yritän kehittää itseäni ja työstää vanhoja traumoja mutta se on hidasta.

Henkilökohtainen käsitykseni omasta arvosta on kyllä ajoittain lähellä nollaa joten synkkinä hetkinä tuntuu että tasapainoiseen suhteeseen ei taida olla toivoa. Mutta kuten eräs tutkija jonka nimeä en tietysti muista, "ei rakkaudetonta elämääkään loputtomiin jaksa". Ja olenpa kuullut myös termin "tervehdyttävä ihmissuhde". Sen ymmärrän hyvin ettei kumppani ole terapeutti, mutta joidenkin harvojen ihmisten kanssa tekemisissä ollessa on jotenkin hurjasti ehjempi olo kuin toisten.

Niin ap:n kysymykseen: en ilmeisesti osaa kommunikoida riittävän rennosti omana itsenäni uusia ihmisiä tavatessa. Vanhat traumat tekevät olon erittäin uhatuksi paikoissa joissa on useampia vieraita ihmisiä, eli juuri niissä joissa esim. treffeillä pitäisi pystyä käymään. Jäykät tokaisut ja refleksinomainen oman persoonan suojaaminen "piiloutumalla" ovat aika huono tapa tutustua tarpeeksi moneen ihmiseen että sieltä joukosta seuloutuisi esiin kumppani.

Jep. Itsetunto on kuulemma kaiken a ja o, mutta kun se on pyöreä 0. Ei ole yhtään positiivista kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta. Olen mielestäni kiva ihminen mutta selvästikin miehille arvoton. Miten siis voisin ensin hankkia sen itsevarmuuden jolla kuulemma varmasti (hah!) mies isketään?

Itsetunto on kaiken a ja o, miehelle joka etsii naista.

Naisilla voi olla huonokin itsetunto, ei se ole niin tärkeä.

Huonoitsetuntoinen nainen joutuu hyväksikäyttäjän, narsistin tai vaimonhakkaajan saaliiksi. Parempi yksin kuin kammottavassa suhteessa.

Mun äiti, 70 v on luovuttanut, ja siihen ei ole myöskään ratkaisua.

Jäädä on vielä virtaa, hoitaa taloa ja mökkiä, käy tansseissa ja lomamatkoilla. Valitettavasti samanikäiset miehet ovat sairaita tai käyttävät liikaa alkoholia. Tai jahtaavat nuorempia naisia, joilta saavat pakkeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi kuulemma hyväksyä itsensä ja rakastaa itseään ja "olla kunnossa" ennen suhteeseen ryhtymistä. Tällaisista asioista vaan ei mikään taho jakele mitään diplomeja tai todistuksia ja eihän ihminen koskaan mitenkään valmis ole. Maailmassa on valtavasti hyvinkin ongelmaisia ihmisiä joilla on sentään elämässään läheisyyttä ja mahdollisuus jakaa asioita kumppanin kanssa. Yritän kehittää itseäni ja työstää vanhoja traumoja mutta se on hidasta.

Henkilökohtainen käsitykseni omasta arvosta on kyllä ajoittain lähellä nollaa joten synkkinä hetkinä tuntuu että tasapainoiseen suhteeseen ei taida olla toivoa. Mutta kuten eräs tutkija jonka nimeä en tietysti muista, "ei rakkaudetonta elämääkään loputtomiin jaksa". Ja olenpa kuullut myös termin "tervehdyttävä ihmissuhde". Sen ymmärrän hyvin ettei kumppani ole terapeutti, mutta joidenkin harvojen ihmisten kanssa tekemisissä ollessa on jotenkin hurjasti ehjempi olo kuin toisten.

Niin ap:n kysymykseen: en ilmeisesti osaa kommunikoida riittävän rennosti omana itsenäni uusia ihmisiä tavatessa. Vanhat traumat tekevät olon erittäin uhatuksi paikoissa joissa on useampia vieraita ihmisiä, eli juuri niissä joissa esim. treffeillä pitäisi pystyä käymään. Jäykät tokaisut ja refleksinomainen oman persoonan suojaaminen "piiloutumalla" ovat aika huono tapa tutustua tarpeeksi moneen ihmiseen että sieltä joukosta seuloutuisi esiin kumppani.

Jep. Itsetunto on kuulemma kaiken a ja o, mutta kun se on pyöreä 0. Ei ole yhtään positiivista kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta. Olen mielestäni kiva ihminen mutta selvästikin miehille arvoton. Miten siis voisin ensin hankkia sen itsevarmuuden jolla kuulemma varmasti (hah!) mies isketään?

Itsetunto on kaiken a ja o, miehelle joka etsii naista.

Naisilla voi olla huonokin itsetunto, ei se ole niin tärkeä.

Huonoitsetuntoinen nainen joutuu hyväksikäyttäjän, narsistin tai vaimonhakkaajan saaliiksi. Parempi yksin kuin kammottavassa suhteessa.

Jälkimmäinen virkkeesi kiteyttää koko ketjun. Siinä on ratkaisujankkaajallekin vähän pureskeltavaa.

Vierailija kirjoitti:

perhettä toivova m36 kirjoitti:

Ongelmiin on aina ratkaisu. Ehkä naisten pitäisi vähemmän puhua nykyajan eufemismeilla kuten "haaste", ja myöntää että nyt on ongelma käsillä "Ikisinkkuus on kestänyt ja kestänyt ja viimeinen päiväys lähestyy". Kun ongelma on myönnetty ja määritelty, sitä voidaan analysoida tarkemmin:

"Mitä turhia vaatimuksia olen asettanut miehille?"

"Mistä vaatimuksista en voi luopua?"

"Mitkä vaatimukseni ovat aidosti minun ja elämäni kannalta tärkeitä?"

"Mitkä vaatimukset olen adoptoinut viiteryhmiltäni, esimerkiksi siksi kun kaikkien kaverienikin miehet ovat jotain, tai siksi kun siitä on puhuttu jo teini-ikäisestä lähtien että sellainen ja sellainen mies tarvitaan?"

Tämän jälkeen voidaan alkaa hahmotella toimintakenttää (= tarjolla olevat miehet) sekä miettiä miten parhaiten saavutetaan maksimaalinen vaikutus toimintakentässä.

Viisaasti ajateltu tämäkin. Itse olen ajatellut sen niin, että minulle aidosti tärkeää on se, että toinen on sellainen ihminen, josta vilpittömästi pidän henkilönä, jonka seurassa viihdyn, jonka kanssa on hyvä olla, suurin piirtein vastaavat perusarvot ja jolla ei ole rasitteinaan päihteiden väärinkäyttöä, väkivaltaisuutta, narsismia, suhteeseen vaikuttavia mielenterveydellisiä ongelmia jne. Ja joka tavoittelee samanhenkistä loppuelämää kuin itsekin. Tässä tapauksessa toivottavasti lapsia, kotoisaa onnellista elämää, ajan viettoa myös läheisten ja ystävien seurassa, matkustelua ja mukavia juttuja arkea piristämään silloin tällöin. En voi kuvitella mitään, mikä tekisi minut tällaista tilannetta onnellisemmaksi. Uskon, että joku mukava tavallinen mies olisi myös hyvin onnellinen tällaisessa tilanteessa kanssani. Vielä kun löytyisi. ;)

Kokemus on osoittanut, että ulkonäkö vaikuttaa vain sen aikaa, että ensivaikutelman muodostaa. Vaikka toinen olisi miten "ruma" tms tahansa, siinä vaiheessa kun yhtään tutustuu ja ajatukset osuvatkin kohdalleen, ei sillä ulkonäöllä ole mitään väliä. Mutta se ensivaikutelma onkin nykyään se kriittinen osuus.

Nyt siis pitäisi miettiä, miten "saavuttaisi parhaiten maksimaalisen vaikutuksen toimintakentässä". Kuinka saan yhteyden normaaleihin kunnollisiin miehiin, jotka tavoittelevat samaa kuin minäkin? En usko, että deittisovellukset tai baari-illat siihen vaikuttavat toivotusti. Sanokaapa nyt miehet, miten tässä parhaiten kannattaisi toimia? En kaipaa yhden yön juttuja. Miten saan kontaktin niihin metsästeleviin ja kalasteleviin hiljaisiin miehiin, jotka luulevat, ettei ketään naista kiinnosta, kun eivät ymmärrä etsiä niitä, joita kiinnostaisi? Tai kodeissaan tietokoneella istuskeleviin miehiin, jotka keräilevät Star Wars -hahmoja ja pelaavat iltansa muun tekemisen puutteessa? Niihin, jotka soittelevat itsekseen kitaraa tai nikkaroivat autotalleissaan kauniita huonekaluja, tai rassaavat vintage-autoja? Remontoivat mökkiä, tai leikittävät siskonsa lapsia ja toivovat että olisipa joskus vielä omakin? Ikähaarukaksi käyköön joku 27-53v.

Ja se vielä, että tällaiselle miehelle kelpaisi hyväntuulinen, hymyilevä, lempeä, hassu, suloinen pikku pullukka, ihan sellaisenaan, vaikka voisihan sitä laihtuakin, kenties yhdessä. Ettei tarvitsisi olla mitään muuta kuin se mitä on, kaikkine hyvine kuin huonoinekin puolineen, kumminkin puolin.

Tässä on todella paljon vaatimuksia. Lisäksi kaikki nämä ominaisuudet ovat sellaisia, etä niiden ominaisuuksien ilmeneminen vaatii melko pitkää ja tiivistä yhtäjaksoista yhdessäoloa. Uutuuden viehätys, treffijännitys ja teeskentely pitää karsia pois. Lisäksi korostat että seksiseura on poissuljettu, eli ainakin teeskentelet ja vaadit toisen osapuolen teeskentelevän, että seksi tulisi kuvioon vasta, kun nämä muut vaatimukset on selvitetty. Tämä ei ole mahdollista! Mistä tällainen neuroottinen pelko seksiä kohtaan? Vaikka seksihän voisi juuri olla se ensimmäinen yhdistävä tekijä, johon liittyy pitkäaikainen yhdessäolo jms jonka jälkeen nämä vaatimasi ominaisuudet vasta voivat näyttäytyä aidosti.

Olen yksin, koska naiset haluavat etsiä huippumiehen Helsingistä tai ulkomailta. Ei kelpaa tavis suomijäbä Joensuusta.

Olen sinkku, kun vapaana on vain miehiä, jotka eivät kelpaa kenellekään, hyvät on jo varattuja.Vapaana olevat ovat TAATUSTI jotakin näistä useimmat useita, Jotkut jopa kaikki ja: miesvauvoja,jurpoja,alko-ongelmaisia, pllunvonkaajia,pershäiriköitä....juu, ei kiitos, mieluummin yksin

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti, 70 v on luovuttanut, ja siihen ei ole myöskään ratkaisua.

Jäädä on vielä virtaa, hoitaa taloa ja mökkiä, käy tansseissa ja lomamatkoilla. Valitettavasti samanikäiset miehet ovat sairaita tai käyttävät liikaa alkoholia. Tai jahtaavat nuorempia naisia, joilta saavat pakkeja.

Äidilläsi sama tilanne kuin miehenä 35v. Hehe

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovutin, koska miehillä (ja sama varmaan naisilla) tuntuu olevan niin tarkat kriteerit, etten voi niitä kaikkia mitenkään täyttää. Ulkonäkö pitää olla tietynlainen pituuden, painon, hiustyylin jne suhteen, pelkkä normaalipainoinen tai pitkähiuksinen ei riitä. Harrastusten ja kiinnostuksenkohteiden pitää olla prikulleen samat, pyöräily ja uinti ei kelpaa, pitää käydä salilla ja juoksulenkillä. Erilainen musiikkimaku on kauhistus, samoin jos luet erilaisia kirjoja tai tykkäät erilaisista leffoista. Tuntuvat etsivän itsensä peilikuvaa... huoh

Tämä sali on joku kuningaslaji mitä pitää oikeasta kaikkien harrastaa. Se, että harrasta sitä lintubongausta on ok että vastapuoli ei harrasta sitä tai sit juurikin harrastat tuota uintia, niin on ok sekin että vastapuoli ei sitä harrasta, mutta anna olla jos se käy salilla niin sinunkin pitää käydä.

Kaikkien pitäisikin käydä salilla. Toki, toki, muitakin hyviä liikuntamuotoja on, mutta sali on tehokkaampi lihaskunnolle ja muodoille kuin kaikki muut. Sitä vartenhan se on ylipäätään keksitty ja kehitetty. Kaikki tosissaan urheilevat käyvät salilla urheilun lisäksi. Etenkin kun ikää tulee lisää, niin salin tarve korostuu.

Itselleni siitä on tosiaan tullut ehdoton kriteeri, jos nainen ei käy salilla niin minua ei kiinnosta.

Sorry ohiksesta.

Eikä ole koskaan tullut mieleen, että tuo ehdoton kriteeri karkottaa kaikki fiksut naiset? 

- salilla itse käyvä nainen-

Kuinka fiksu voit olla, jos luulet että joku mistä et tiedä, voisi karkoittaa sinut?

Oikeastiko luulet, että asenteesi ei näy arjessa?

On minulla ihan tarpeeksi todisteita siitä. Ihan käsin kosketeltavia todistekappaleita. Seurasta ei ole koskaan ollut pulaa. Ei vaan aina ole täysin semmoista seuraa mistä haaveilen. Siksi kirjoitin ohis ensimmäiseen viestiini, en minä ole luovuttanut.

Kiinnostava ketju tämä kyllä on.

sossutohtori kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

perhettä toivova m36 kirjoitti:

Ongelmiin on aina ratkaisu. Ehkä naisten pitäisi vähemmän puhua nykyajan eufemismeilla kuten "haaste", ja myöntää että nyt on ongelma käsillä "Ikisinkkuus on kestänyt ja kestänyt ja viimeinen päiväys lähestyy". Kun ongelma on myönnetty ja määritelty, sitä voidaan analysoida tarkemmin:

"Mitä turhia vaatimuksia olen asettanut miehille?"

"Mistä vaatimuksista en voi luopua?"

"Mitkä vaatimukseni ovat aidosti minun ja elämäni kannalta tärkeitä?"

"Mitkä vaatimukset olen adoptoinut viiteryhmiltäni, esimerkiksi siksi kun kaikkien kaverienikin miehet ovat jotain, tai siksi kun siitä on puhuttu jo teini-ikäisestä lähtien että sellainen ja sellainen mies tarvitaan?"

Tämän jälkeen voidaan alkaa hahmotella toimintakenttää (= tarjolla olevat miehet) sekä miettiä miten parhaiten saavutetaan maksimaalinen vaikutus toimintakentässä.

Viisaasti ajateltu tämäkin. Itse olen ajatellut sen niin, että minulle aidosti tärkeää on se, että toinen on sellainen ihminen, josta vilpittömästi pidän henkilönä, jonka seurassa viihdyn, jonka kanssa on hyvä olla, suurin piirtein vastaavat perusarvot ja jolla ei ole rasitteinaan päihteiden väärinkäyttöä, väkivaltaisuutta, narsismia, suhteeseen vaikuttavia mielenterveydellisiä ongelmia jne. Ja joka tavoittelee samanhenkistä loppuelämää kuin itsekin. Tässä tapauksessa toivottavasti lapsia, kotoisaa onnellista elämää, ajan viettoa myös läheisten ja ystävien seurassa, matkustelua ja mukavia juttuja arkea piristämään silloin tällöin. En voi kuvitella mitään, mikä tekisi minut tällaista tilannetta onnellisemmaksi. Uskon, että joku mukava tavallinen mies olisi myös hyvin onnellinen tällaisessa tilanteessa kanssani. Vielä kun löytyisi. ;)

Kokemus on osoittanut, että ulkonäkö vaikuttaa vain sen aikaa, että ensivaikutelman muodostaa. Vaikka toinen olisi miten "ruma" tms tahansa, siinä vaiheessa kun yhtään tutustuu ja ajatukset osuvatkin kohdalleen, ei sillä ulkonäöllä ole mitään väliä. Mutta se ensivaikutelma onkin nykyään se kriittinen osuus.

Nyt siis pitäisi miettiä, miten "saavuttaisi parhaiten maksimaalisen vaikutuksen toimintakentässä". Kuinka saan yhteyden normaaleihin kunnollisiin miehiin, jotka tavoittelevat samaa kuin minäkin? En usko, että deittisovellukset tai baari-illat siihen vaikuttavat toivotusti. Sanokaapa nyt miehet, miten tässä parhaiten kannattaisi toimia? En kaipaa yhden yön juttuja. Miten saan kontaktin niihin metsästeleviin ja kalasteleviin hiljaisiin miehiin, jotka luulevat, ettei ketään naista kiinnosta, kun eivät ymmärrä etsiä niitä, joita kiinnostaisi? Tai kodeissaan tietokoneella istuskeleviin miehiin, jotka keräilevät Star Wars -hahmoja ja pelaavat iltansa muun tekemisen puutteessa? Niihin, jotka soittelevat itsekseen kitaraa tai nikkaroivat autotalleissaan kauniita huonekaluja, tai rassaavat vintage-autoja? Remontoivat mökkiä, tai leikittävät siskonsa lapsia ja toivovat että olisipa joskus vielä omakin? Ikähaarukaksi käyköön joku 27-53v.

Ja se vielä, että tällaiselle miehelle kelpaisi hyväntuulinen, hymyilevä, lempeä, hassu, suloinen pikku pullukka, ihan sellaisenaan, vaikka voisihan sitä laihtuakin, kenties yhdessä. Ettei tarvitsisi olla mitään muuta kuin se mitä on, kaikkine hyvine kuin huonoinekin puolineen, kumminkin puolin.

Tässä on todella paljon vaatimuksia. Lisäksi kaikki nämä ominaisuudet ovat sellaisia, etä niiden ominaisuuksien ilmeneminen vaatii melko pitkää ja tiivistä yhtäjaksoista yhdessäoloa. Uutuuden viehätys, treffijännitys ja teeskentely pitää karsia pois. Lisäksi korostat että seksiseura on poissuljettu, eli ainakin teeskentelet ja vaadit toisen osapuolen teeskentelevän, että seksi tulisi kuvioon vasta, kun nämä muut vaatimukset on selvitetty. Tämä ei ole mahdollista! Mistä tällainen neuroottinen pelko seksiä kohtaan? Vaikka seksihän voisi juuri olla se ensimmäinen yhdistävä tekijä, johon liittyy pitkäaikainen yhdessäolo jms jonka jälkeen nämä vaatimasi ominaisuudet vasta voivat näyttäytyä aidosti.

Tyypillinen sellaisen miehen argumentti, jolle tärkeintä on varmistaa seksin saanti, mitä tunteista, arvoista, keskinäisestä kunnioituksesta tai yhteensopivuudesta. Teitä on niin nähty. Kaikki argumentit käytetään seksiin taivutteluun.

Asiantuntijat ennemmin suosittelevatkin tutustumaan ensin, ja tuomaan seksi suhteeseen vasta sitten. Seksi on huumaavaa ja vie normaalin arvostelukyvyn ja ihmistuntemuksen. Sitten päädytään raskaaksi väärälle miehelle, mutta ollaan jumissa.

sossutohtori kirjoitti:

Tässä on todella paljon vaatimuksia. Lisäksi kaikki nämä ominaisuudet ovat sellaisia, etä niiden ominaisuuksien ilmeneminen vaatii melko pitkää ja tiivistä yhtäjaksoista yhdessäoloa. Uutuuden viehätys, treffijännitys ja teeskentely pitää karsia pois. Lisäksi korostat että seksiseura on poissuljettu, eli ainakin teeskentelet ja vaadit toisen osapuolen teeskentelevän, että seksi tulisi kuvioon vasta, kun nämä muut vaatimukset on selvitetty. Tämä ei ole mahdollista! Mistä tällainen neuroottinen pelko seksiä kohtaan? Vaikka seksihän voisi juuri olla se ensimmäinen yhdistävä tekijä, johon liittyy pitkäaikainen yhdessäolo jms jonka jälkeen nämä vaatimasi ominaisuudet vasta voivat näyttäytyä aidosti.

Siksi, että tässä vaiheessa elämää haluan seksiä vasta jonkinasteisessa suhteessa. Ei minulla ole sitä kohtaan mitään pelkoa. Kumppaniin kiintyy ja tässä elämäntilanteessa se luo odotuksia, jolloin seurauksena on pettymys ja paluu lähtötilanteeseen. On vain hyvä, jos joukosta karsiutuvat suoraan ne, joilla ei ole kiinnostustakaan muuhun kuin petipuuhiin. Kuten edellä sanoinkin, tavoitteena on perhe, ja koska sitä aikaa ei ole enää loputtomiin jäljellä, enkä halua myöskään syöksyä lapsentekoon jonkun puoliksi tuntemattoman kanssa, tietysti tahdon ensin tutustua! Se sitten riippuu kyseisestä henkilöstä ja keskinäisistä kemioista, missä vaiheessa seksi tulee mukaan kuvioon.

Kyllä minullekin pelkkää seksiä olisi ollut tarjolla, mutta kun en ole pelkästään sen perässä ollut milloinkaan.

Mikä ongelma siis miehelle on tutustuminen potentiaalisesti kiinnostavaan naiseen? Pelko, että tutustuu "turhaan", eikä saakaan seksiä?

Viittaan tuohon edellä mainittuun toteamukseen, että yksin on parempi, kuin huonon kanssa. Olen ollut niin pitkään yksin, ettei se ole mikään ongelma. Tavoitteena olisi mies, jonka kanssa voisi olla vakituisessa suhteessa (johon tietenkin kuuluu myös seksi!).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi kuulemma hyväksyä itsensä ja rakastaa itseään ja "olla kunnossa" ennen suhteeseen ryhtymistä. Tällaisista asioista vaan ei mikään taho jakele mitään diplomeja tai todistuksia ja eihän ihminen koskaan mitenkään valmis ole. Maailmassa on valtavasti hyvinkin ongelmaisia ihmisiä joilla on sentään elämässään läheisyyttä ja mahdollisuus jakaa asioita kumppanin kanssa. Yritän kehittää itseäni ja työstää vanhoja traumoja mutta se on hidasta.

Henkilökohtainen käsitykseni omasta arvosta on kyllä ajoittain lähellä nollaa joten synkkinä hetkinä tuntuu että tasapainoiseen suhteeseen ei taida olla toivoa. Mutta kuten eräs tutkija jonka nimeä en tietysti muista, "ei rakkaudetonta elämääkään loputtomiin jaksa". Ja olenpa kuullut myös termin "tervehdyttävä ihmissuhde". Sen ymmärrän hyvin ettei kumppani ole terapeutti, mutta joidenkin harvojen ihmisten kanssa tekemisissä ollessa on jotenkin hurjasti ehjempi olo kuin toisten.

Niin ap:n kysymykseen: en ilmeisesti osaa kommunikoida riittävän rennosti omana itsenäni uusia ihmisiä tavatessa. Vanhat traumat tekevät olon erittäin uhatuksi paikoissa joissa on useampia vieraita ihmisiä, eli juuri niissä joissa esim. treffeillä pitäisi pystyä käymään. Jäykät tokaisut ja refleksinomainen oman persoonan suojaaminen "piiloutumalla" ovat aika huono tapa tutustua tarpeeksi moneen ihmiseen että sieltä joukosta seuloutuisi esiin kumppani.

Jep. Itsetunto on kuulemma kaiken a ja o, mutta kun se on pyöreä 0. Ei ole yhtään positiivista kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta. Olen mielestäni kiva ihminen mutta selvästikin miehille arvoton. Miten siis voisin ensin hankkia sen itsevarmuuden jolla kuulemma varmasti (hah!) mies isketään?

Itsetunto on kaiken a ja o, miehelle joka etsii naista.

Naisilla voi olla huonokin itsetunto, ei se ole niin tärkeä.

Huonoitsetuntoinen nainen joutuu hyväksikäyttäjän, narsistin tai vaimonhakkaajan saaliiksi. Parempi yksin kuin kammottavassa suhteessa.

Paitsi jos on fiksu. Jos on sekä hölmö, että huonoitsetuntoinen, sitten voi mennä köpelösti.

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti, 70 v on luovuttanut, ja siihen ei ole myöskään ratkaisua.

Jäädä on vielä virtaa, hoitaa taloa ja mökkiä, käy tansseissa ja lomamatkoilla. Valitettavasti samanikäiset miehet ovat sairaita tai käyttävät liikaa alkoholia. Tai jahtaavat nuorempia naisia, joilta saavat pakkeja.

Äidilläsi sama tilanne kuin miehenä 35v. Hehe

Toisen yksinäisyys on susta hauskaa? Ei ihme ettet ole kumppaniainesta.

Minulla on toiveena löytää kumppaniksi mies. Mutta olen luovuttanut etsinnän. Koska ikäiseni miehet etsivät nuorempaa, näyttävää, harrastuslajissaan tasavertaisesti taidokasta naista.

Olen rehellinen, ystävällinen, nätti, normaalipainoinen, luomu "ilman lisäkkeitä", liikunnallinen, savuton ja työssä käyvä.

Ymmärrän realiteetit, eli miinuksenani olen 50 täyttänyt, minulla on lapsia, en voi saada niitä enempää, minulla ei ole

varallisuutta ja olen tosi tavallinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen sinkku, kun vapaana on vain miehiä, jotka eivät kelpaa kenellekään, hyvät on jo varattuja.Vapaana olevat ovat TAATUSTI jotakin näistä useimmat useita, Jotkut jopa kaikki ja: miesvauvoja,jurpoja,alko-ongelmaisia, pllunvonkaajia,pershäiriköitä....juu, ei kiitos, mieluummin yksin

Olen 30-vuotias lievästi Asperger-syndroomainen mies. Vaikutan sosiaalisissa tilanteissa tyhmältä ja hitaalta eli kemiaa ei ole kenenkään puolitutun tai tuntemattoman kanssa. En ole koskaan seurustellut. Mikä luettelemastasi listasta olen?

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Joku ei näissä jutuissa klikkaa.

Tutkitusti naiset arvioivat miesten ulkonäön epärealistisesti (n. 80% keskivertoa rumemmiksi), mutta yleensä ajatellaan että naiset osaavat arvioida oman ulkonäkönsä melko realistisesti.

Vaikuttaa siltä että naiset ovat sokeita omalle ikääntymiselleen. Naisen silmissä lapsenpyöreytensä (=seksikkäät muotonsa) menettäneen nelikymppisen naisen korkeat poskipäät ovat upeat, mies katsoo eri asioita.

Ei mene läpi etteikö oikeasti kaunis ja seksikäs kolmekymppinen-nelikymppinen nainen saisi huomiota tasokkailta miehiltä. Naiset eivät vain tunnu ymmärtävän että mittatikku kauneudelle ja seksikkyydelle on parikymppinen nainen. Aina.

Niin tietysti, jos mies (primitiivinen elukka) hakee sitä optimaalisinta parittelukumppania lisääntymisen kannalta. Mitään muuta syytä parikymppisen valitsemiseen ei sitten olekaan.

Kuka hemmetti sitä jaksaa koko ajan jyystää?

Sitäpaitsi itse ainakin koen, että minulla on rutkasti enemmän annettavaa miehelle myös sängyssä näin vanhempana, kuin oli tuolloin ujona ja epävarmana parikymppisenä.

Minäkin koen että olen lyhyenä, hoikkana ja tasa-arvoisena parempi kumppani naiselle kuin pitkä, raamikas ja selkeämmin miehen roolin ottava mies.

Harmi vain kun omaa tasoaan ei voi päättää itse.

Täällä joku, tai jotkut jaksaa ja jaksaa jankata näistä hemmetin tasoista. Joo, ymmärrän kyllä, että jääkiekkoulijat ja missit pariutuvat keskenään...

Suurimmalle osalle ihmisistä kuitenkin tuo koko ajatus on jotenkin vieras. Jokaisessa ihmisessä on monta eri puolta ja "tasoa".

Tuollainen ryhmittely saa meidät kuulostamaan joltain tieteisromaanin roboteilta. Itse tapaan paljon ihmisiä ja kaikki, joka ikinen on ollut minun tasoani. Se kuinka sitten kumppani valiintuu, onkin jotain kemian ja mystiikan sekoitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi kuulemma hyväksyä itsensä ja rakastaa itseään ja "olla kunnossa" ennen suhteeseen ryhtymistä. Tällaisista asioista vaan ei mikään taho jakele mitään diplomeja tai todistuksia ja eihän ihminen koskaan mitenkään valmis ole. Maailmassa on valtavasti hyvinkin ongelmaisia ihmisiä joilla on sentään elämässään läheisyyttä ja mahdollisuus jakaa asioita kumppanin kanssa. Yritän kehittää itseäni ja työstää vanhoja traumoja mutta se on hidasta.

Henkilökohtainen käsitykseni omasta arvosta on kyllä ajoittain lähellä nollaa joten synkkinä hetkinä tuntuu että tasapainoiseen suhteeseen ei taida olla toivoa. Mutta kuten eräs tutkija jonka nimeä en tietysti muista, "ei rakkaudetonta elämääkään loputtomiin jaksa". Ja olenpa kuullut myös termin "tervehdyttävä ihmissuhde". Sen ymmärrän hyvin ettei kumppani ole terapeutti, mutta joidenkin harvojen ihmisten kanssa tekemisissä ollessa on jotenkin hurjasti ehjempi olo kuin toisten.

Niin ap:n kysymykseen: en ilmeisesti osaa kommunikoida riittävän rennosti omana itsenäni uusia ihmisiä tavatessa. Vanhat traumat tekevät olon erittäin uhatuksi paikoissa joissa on useampia vieraita ihmisiä, eli juuri niissä joissa esim. treffeillä pitäisi pystyä käymään. Jäykät tokaisut ja refleksinomainen oman persoonan suojaaminen "piiloutumalla" ovat aika huono tapa tutustua tarpeeksi moneen ihmiseen että sieltä joukosta seuloutuisi esiin kumppani.

Jep. Itsetunto on kuulemma kaiken a ja o, mutta kun se on pyöreä 0. Ei ole yhtään positiivista kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta. Olen mielestäni kiva ihminen mutta selvästikin miehille arvoton. Miten siis voisin ensin hankkia sen itsevarmuuden jolla kuulemma varmasti (hah!) mies isketään?

Itsetunto on kaiken a ja o, miehelle joka etsii naista.

Naisilla voi olla huonokin itsetunto, ei se ole niin tärkeä.

Huonoitsetuntoinen nainen joutuu hyväksikäyttäjän, narsistin tai vaimonhakkaajan saaliiksi. Parempi yksin kuin kammottavassa suhteessa.

Paitsi jos on fiksu. Jos on sekä hölmö, että huonoitsetuntoinen, sitten voi mennä köpelösti.

Fiksu vasta vaarassa onkin, jos on huono itsetunto. Hänellä on ehkä hyvä työ ja asunto, mutta huono itsetunto, kotoa saatu. Juuri sitä narsisti osaa käyttää, ja hyppää siivelle imemään verta. Samalla kertoo miten huono kohde on, ja tämä uskoo. Vaikka muuten olisi ihan fiksu ja koulunsa käynyt ihminen.

nainen 28 kirjoitti:

Olen luovuttanut, koska tiedän etsiväni todella harvinaista yhdistelmää miehessä. En halua lapsia, joten miehen pitäisi olla tässä samaa mieltä (ja ettei ole myöskään edellisistä suhteista lapsia), myöskin tupakointi on minulle ehdoton ei-ei. Mutta sitten tilannetta vaikeuttaa se, että viihdyn kotona ja pidän rauhallisesta elämästä, eli en sovi yhteen intohimoisten reissaajien tai biletyyppien kanssa. Usein tuntuu nuo lapsihaavet kulkevan yhdessä juuri koti-ihmisten luonteen kanssa..

Vielä kun tällaisen tyypin löytäisi, niin hänen tulisi hyväksyä minun koirani ja lievä ylipainoni. Että aika kultakimpaletta etsisin..

Kuulostat mahdottoman hyvältä löydöltä, paitsi tuo ylipaino tietenkin. BMI alle 22, niin miehet tulee jonottaa oven taakse. Ellen minä ehdi viedä sinut ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi kuulemma hyväksyä itsensä ja rakastaa itseään ja "olla kunnossa" ennen suhteeseen ryhtymistä. Tällaisista asioista vaan ei mikään taho jakele mitään diplomeja tai todistuksia ja eihän ihminen koskaan mitenkään valmis ole. Maailmassa on valtavasti hyvinkin ongelmaisia ihmisiä joilla on sentään elämässään läheisyyttä ja mahdollisuus jakaa asioita kumppanin kanssa. Yritän kehittää itseäni ja työstää vanhoja traumoja mutta se on hidasta.

Henkilökohtainen käsitykseni omasta arvosta on kyllä ajoittain lähellä nollaa joten synkkinä hetkinä tuntuu että tasapainoiseen suhteeseen ei taida olla toivoa. Mutta kuten eräs tutkija jonka nimeä en tietysti muista, "ei rakkaudetonta elämääkään loputtomiin jaksa". Ja olenpa kuullut myös termin "tervehdyttävä ihmissuhde". Sen ymmärrän hyvin ettei kumppani ole terapeutti, mutta joidenkin harvojen ihmisten kanssa tekemisissä ollessa on jotenkin hurjasti ehjempi olo kuin toisten.

Niin ap:n kysymykseen: en ilmeisesti osaa kommunikoida riittävän rennosti omana itsenäni uusia ihmisiä tavatessa. Vanhat traumat tekevät olon erittäin uhatuksi paikoissa joissa on useampia vieraita ihmisiä, eli juuri niissä joissa esim. treffeillä pitäisi pystyä käymään. Jäykät tokaisut ja refleksinomainen oman persoonan suojaaminen "piiloutumalla" ovat aika huono tapa tutustua tarpeeksi moneen ihmiseen että sieltä joukosta seuloutuisi esiin kumppani.

Jep. Itsetunto on kuulemma kaiken a ja o, mutta kun se on pyöreä 0. Ei ole yhtään positiivista kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta. Olen mielestäni kiva ihminen mutta selvästikin miehille arvoton. Miten siis voisin ensin hankkia sen itsevarmuuden jolla kuulemma varmasti (hah!) mies isketään?

Itsetunto on kaiken a ja o, miehelle joka etsii naista.

Naisilla voi olla huonokin itsetunto, ei se ole niin tärkeä.

Huonoitsetuntoinen nainen joutuu hyväksikäyttäjän, narsistin tai vaimonhakkaajan saaliiksi. Parempi yksin kuin kammottavassa suhteessa.

Paitsi jos on fiksu. Jos on sekä hölmö, että huonoitsetuntoinen, sitten voi mennä köpelösti.

Fiksu vasta vaarassa onkin, jos on huono itsetunto. Hänellä on ehkä hyvä työ ja asunto, mutta huono itsetunto, kotoa saatu. Juuri sitä narsisti osaa käyttää, ja hyppää siivelle imemään verta. Samalla kertoo miten huono kohde on, ja tämä uskoo. Vaikka muuten olisi ihan fiksu ja koulunsa käynyt ihminen.

Fiksuus tarkoittaa selvästi eri asioita sinulle ja minulle. 

Minua on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi (ikävuosina 8-12). Olen käsitellyt asiaa terapeutin kanssa, en siis etsi miehestä ratkaisua menneisyyden ongelmiini.

Haluaisin elämääni miehen, joka on liikkeellä tositarkoituksella, osaa ottaa tunteeni huomioon ja edetä hitaasti, mutta nykyajan nopeatempoinen deittailukulttuuri ei pysty vastaamaan tähän tarpeeseeni.

N24