Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka olet luovuttanut kumppanin etsinnässä
...kerro miksi näin kävi?
ps. tämä ei ole teille jotka ette halua kumppania, vaan ihmisille jotka haluaisivat mutta eivät usko löytävänsä/saavansa (oikeanlaista).
Kommentit (569)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 37v mies, ja haluaisin perhettä jonkun naisen kanssa ja muuttaa johonkin kivaan landepaikkaan vaikka Varsinaissuomessa. Voisi kasvattaa vihanneksia kasvihuoneissa myyntiin, ja tehdä lisätienesteiksi omaa alani töitä toiminimellä. Naisenkin tarttis jotain tehdä.
Tällaista haluavia naisia ei kuitenkaan löydy, ei varsinkaan kun en ole mikään pitkä-tumma-komea hurmuri, vaan vaaleatukkainen-tylsännäköinen-keskipituutta lyhyempi ja luonteeltakin nörtti.
Ja minä taas olen 35, asun ja haluan jatjossakin asua ulkomailla miljoonakaupungissa kerrostaloasunnossa. Haluan tehdä päivätöitä, käydä viikonloppuisin joskus matkoilla, nukkua pitkään, nauttia hyvästä ruoasta, vaeltaa jne. Enkä minäkään löydä ketään, koska en ole pitkä ja laiha huippumalli. Eli samat ongelmat kumpaisellakin sukupuolella - on vaikeaa kohdata itselleen sopivin henkilö.
Haluat elää helposti ja hedonistisesti ja silleen että yhteiskunta takaa sinulle miesten selkänahasta kaiken city-pöhinän.
Yhteiskunta takaa miesten selkänahasta city-pöhinän? Haluaisitko vähän avata tätä?
Miten minun pitäisi mielestäsi elää?
Ilman tukia. Kuten kaikki muutkin. Ainakin terveet.
-eri
Niin? Olen koko elämäni tehnyt töitä ja mainitsen sen tuossa viestissänikin. Miksi käyttäisin tukia? Ja sitä paitsi jos tarvitsisin tukea, saisin sitä asuinmaastani sillä en kuulu Suomen järjestelmään. En siis edelleenkään ymmärrä tuota kommenttia.
Koska se ei kosketa sinua henkilökohtaisesti, et ymmärrä sitä? Oletpa itsekeskeinen.
Täh? Minä kerroin omasta elämäntyylistäni, ja minun väitettiin elävän niin "miesten selkänahasta". En elä niin, joten en ymmärrä, miksi minun henkilökohtaista kertomustani kommentoitiin niin.
Tämä ketju menee aina vain absurdimpaan suuntaan :D.
Älä välitä, toi jonne on se 22 v jankkaaja, jonka "tiedot" naisista perustuvat lehtiin, realityihin joita se ei tajua käsikirjoitetuksi ja pehmopornoon. Se oikeasti luulee, että Suomessa on normaalia että mies elättää naista, vaikka näin ei ole. Se jonne ei pysty vastaanottamaan vastoin sen pakkomielteitä olevaa faktaa, että naiset Suomessa käyvät töissä ihan itse, ja että normaalit naiset ylipäätään eivät elä tuilla. Hiton hyvä ettei se jonne löydä ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole miestä löytynyt, kun minussa on se suurin vika, mikä naisessa voi olla, eli olen läski.Ei kuulemma haluta.Hassu juttu, että yhden yön panoksi sitten kelpaisin. Eli nainen on miehille vain esine, jota arvioidaan ulkonäön perusteella eli pitää olla pantava ja lisäksi nostaa miehen egoa. Itkuni olen itkenyt, ja päässyt asian yli ja meinaan olla yksin koko loppuelämän.Ei onnellisuus ole kiinni siitä, että onko miestä.
Tässä näkee useiden miesten typeryyden ja yksinkertaisuuden. Oikeasti pidetään lihavista(kin) naisista ja halutaan olla heidän kanssaan, mutta ei ole itsetuntoa esitellä sellaista rinnallaan julkisesti.
Ette nyt vaan ymmärrä miehiä. Ei se tarkoita, että pidetään, vaikka ollaan valmiita panemaan. Panemisen halu on joillakin miehillä niin korkea, että panee mitä vaan. Puuta, jossa on reikä. Tai aasia.
Mies ei ole nainen, yritä ymmärtää se, ja lopeta miesten tekojen tulkitsemisen naisten motiiveilla.
Tuo kommentti kertoo sen, miten pinnallisia kusipäitä suurin osa miehistä on ja miten näistä arvostetaan: esineenä eli hoikka eli kelpaa tyttöystäväksi, läski kelpaa "reiäksi"...... jos naiset arvottaisivat miehiä samalla tavalla, niin vieläkin useampi eli suurin osa miehistä olisi ilman naista....huh huh.Miksi en halua seurustella?Koska miehet on pinnallisia kusipäämlkkuja
Vierailija kirjoitti:
Mistähän tuollaisia hitaammin eteneviä naisia löytyisi, kun ette luultavasti laita itseänne mihinkään esille? Itse olen samalla asenteella liikkeellä, mutta en tiedä miten löytäisi kaltaistasi seuraa.
Tämä. Moni nainen tietää yhden tapaamisen perusteella ettei ole kipinää ja minun puoleltani ei voikaan olla kun toinen on ihan vieras.
sossutohtori kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
perhettä toivova m36 kirjoitti:
Ongelmiin on aina ratkaisu. Ehkä naisten pitäisi vähemmän puhua nykyajan eufemismeilla kuten "haaste", ja myöntää että nyt on ongelma käsillä "Ikisinkkuus on kestänyt ja kestänyt ja viimeinen päiväys lähestyy". Kun ongelma on myönnetty ja määritelty, sitä voidaan analysoida tarkemmin:
"Mitä turhia vaatimuksia olen asettanut miehille?"
"Mistä vaatimuksista en voi luopua?"
"Mitkä vaatimukseni ovat aidosti minun ja elämäni kannalta tärkeitä?"
"Mitkä vaatimukset olen adoptoinut viiteryhmiltäni, esimerkiksi siksi kun kaikkien kaverienikin miehet ovat jotain, tai siksi kun siitä on puhuttu jo teini-ikäisestä lähtien että sellainen ja sellainen mies tarvitaan?"
Tämän jälkeen voidaan alkaa hahmotella toimintakenttää (= tarjolla olevat miehet) sekä miettiä miten parhaiten saavutetaan maksimaalinen vaikutus toimintakentässä.
Viisaasti ajateltu tämäkin. Itse olen ajatellut sen niin, että minulle aidosti tärkeää on se, että toinen on sellainen ihminen, josta vilpittömästi pidän henkilönä, jonka seurassa viihdyn, jonka kanssa on hyvä olla, suurin piirtein vastaavat perusarvot ja jolla ei ole rasitteinaan päihteiden väärinkäyttöä, väkivaltaisuutta, narsismia, suhteeseen vaikuttavia mielenterveydellisiä ongelmia jne. Ja joka tavoittelee samanhenkistä loppuelämää kuin itsekin. Tässä tapauksessa toivottavasti lapsia, kotoisaa onnellista elämää, ajan viettoa myös läheisten ja ystävien seurassa, matkustelua ja mukavia juttuja arkea piristämään silloin tällöin. En voi kuvitella mitään, mikä tekisi minut tällaista tilannetta onnellisemmaksi. Uskon, että joku mukava tavallinen mies olisi myös hyvin onnellinen tällaisessa tilanteessa kanssani. Vielä kun löytyisi. ;)
Kokemus on osoittanut, että ulkonäkö vaikuttaa vain sen aikaa, että ensivaikutelman muodostaa. Vaikka toinen olisi miten "ruma" tms tahansa, siinä vaiheessa kun yhtään tutustuu ja ajatukset osuvatkin kohdalleen, ei sillä ulkonäöllä ole mitään väliä. Mutta se ensivaikutelma onkin nykyään se kriittinen osuus.
Nyt siis pitäisi miettiä, miten "saavuttaisi parhaiten maksimaalisen vaikutuksen toimintakentässä". Kuinka saan yhteyden normaaleihin kunnollisiin miehiin, jotka tavoittelevat samaa kuin minäkin? En usko, että deittisovellukset tai baari-illat siihen vaikuttavat toivotusti. Sanokaapa nyt miehet, miten tässä parhaiten kannattaisi toimia? En kaipaa yhden yön juttuja. Miten saan kontaktin niihin metsästeleviin ja kalasteleviin hiljaisiin miehiin, jotka luulevat, ettei ketään naista kiinnosta, kun eivät ymmärrä etsiä niitä, joita kiinnostaisi? Tai kodeissaan tietokoneella istuskeleviin miehiin, jotka keräilevät Star Wars -hahmoja ja pelaavat iltansa muun tekemisen puutteessa? Niihin, jotka soittelevat itsekseen kitaraa tai nikkaroivat autotalleissaan kauniita huonekaluja, tai rassaavat vintage-autoja? Remontoivat mökkiä, tai leikittävät siskonsa lapsia ja toivovat että olisipa joskus vielä omakin? Ikähaarukaksi käyköön joku 27-53v.
Ja se vielä, että tällaiselle miehelle kelpaisi hyväntuulinen, hymyilevä, lempeä, hassu, suloinen pikku pullukka, ihan sellaisenaan, vaikka voisihan sitä laihtuakin, kenties yhdessä. Ettei tarvitsisi olla mitään muuta kuin se mitä on, kaikkine hyvine kuin huonoinekin puolineen, kumminkin puolin.
Tässä on todella paljon vaatimuksia. Lisäksi kaikki nämä ominaisuudet ovat sellaisia, etä niiden ominaisuuksien ilmeneminen vaatii melko pitkää ja tiivistä yhtäjaksoista yhdessäoloa. Uutuuden viehätys, treffijännitys ja teeskentely pitää karsia pois. Lisäksi korostat että seksiseura on poissuljettu, eli ainakin teeskentelet ja vaadit toisen osapuolen teeskentelevän, että seksi tulisi kuvioon vasta, kun nämä muut vaatimukset on selvitetty. Tämä ei ole mahdollista! Mistä tällainen neuroottinen pelko seksiä kohtaan? Vaikka seksihän voisi juuri olla se ensimmäinen yhdistävä tekijä, johon liittyy pitkäaikainen yhdessäolo jms jonka jälkeen nämä vaatimasi ominaisuudet vasta voivat näyttäytyä aidosti.
No ei kyllä ole liikaa vaadittu seurustelukumppanilta, jos haluaa, että hänen kanssaan on mukava viettää aikaa, joskus matkustella ja elää tavallista perhe-elämää. Ja todellakaan ei ole liikaa vaadittu, että ei saa olla päihde- tai väkivaltaongelmia. Mikä tässä on muka liikaa? Ei parisuhteesta mitään tule, jos kumppanin kanssa ei todella viihdy ja ystävysty.
Ja edelliselle kirjoittelijalle: kyllä ne hiljaiset kalamiehet ja it-nörtit etsivät seuraa juuri netistä. Parhaiten löytää, kun kirjoittaa profiiliin selvästi, mitä asioita itse tykkää tehdä, miten viettää vapaa-aikansa ja millaista tulevaa elämää toivoisi. Hirveä lista siitä, että olen semmoinen, tämmöinen ja tuommoinen, ei kerro mitään. Se, miten aikaansa tykkää viettää ja mitä oikeasti päivillään tekee, kertoo enemmän. Itse löysin oman vaellusta harrastavan tietokonenörttini juuri netistä. Ja tosiaan kuva kannattaa aina laittaa deittiprofiiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo kommentti kertoo sen, miten pinnallisia kusipäitä suurin osa miehistä on ja miten näistä arvostetaan: esineenä eli hoikka eli kelpaa tyttöystäväksi, läski kelpaa "reiäksi"...... jos naiset arvottaisivat miehiä samalla tavalla, niin vieläkin useampi eli suurin osa miehistä olisi ilman naista....huh huh.Miksi en halua seurustella?Koska miehet on pinnallisia kusipäämlkkuja
Paitsi että tuossahan se on toisinpäin. Läski kelpaa esineeksi, hoikka muuhunkin.
No onneksi ketjussa ei sentään ole alettu viljelemään yleistyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Joku ei näissä jutuissa klikkaa.
Tutkitusti naiset arvioivat miesten ulkonäön epärealistisesti (n. 80% keskivertoa rumemmiksi), mutta yleensä ajatellaan että naiset osaavat arvioida oman ulkonäkönsä melko realistisesti.
Vaikuttaa siltä että naiset ovat sokeita omalle ikääntymiselleen. Naisen silmissä lapsenpyöreytensä (=seksikkäät muotonsa) menettäneen nelikymppisen naisen korkeat poskipäät ovat upeat, mies katsoo eri asioita.
Ei mene läpi etteikö oikeasti kaunis ja seksikäs kolmekymppinen-nelikymppinen nainen saisi huomiota tasokkailta miehiltä. Naiset eivät vain tunnu ymmärtävän että mittatikku kauneudelle ja seksikkyydelle on parikymppinen nainen. Aina.Niin tietysti, jos mies (primitiivinen elukka) hakee sitä optimaalisinta parittelukumppania lisääntymisen kannalta. Mitään muuta syytä parikymppisen valitsemiseen ei sitten olekaan.
Kuka hemmetti sitä jaksaa koko ajan jyystää?
Sitäpaitsi itse ainakin koen, että minulla on rutkasti enemmän annettavaa miehelle myös sängyssä näin vanhempana, kuin oli tuolloin ujona ja epävarmana parikymppisenä.Minäkin koen että olen lyhyenä, hoikkana ja tasa-arvoisena parempi kumppani naiselle kuin pitkä, raamikas ja selkeämmin miehen roolin ottava mies.
Harmi vain kun omaa tasoaan ei voi päättää itse.Täällä joku, tai jotkut jaksaa ja jaksaa jankata näistä hemmetin tasoista. Joo, ymmärrän kyllä, että jääkiekkoulijat ja missit pariutuvat keskenään...
Suurimmalle osalle ihmisistä kuitenkin tuo koko ajatus on jotenkin vieras. Jokaisessa ihmisessä on monta eri puolta ja "tasoa".
Tuollainen ryhmittely saa meidät kuulostamaan joltain tieteisromaanin roboteilta. Itse tapaan paljon ihmisiä ja kaikki, joka ikinen on ollut minun tasoani. Se kuinka sitten kumppani valiintuu, onkin jotain kemian ja mystiikan sekoitusta.
On se aika erikoista magiaa sitten kun lopputulos on aina sama: nainen ihastuu samaan mieheen kuin kaikki muutkin naiset. Ilmeisesti vain yksi loitsu koko maailmassa.
Nuorena rakastutaan ja rakastetaan.
Aikuisena etsitään kumppani joka suht ok..ei kukaan rakastu isomahaiseen ja ryppyiseen ..niin että päässä heittää
se on höpö puhetta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena tuli pantua sitä ihastusta JOKA PÄIVÄ
Ei tuommosta enää jaksaisi...
Vierailija kirjoitti:
Jos löytyisi vielä parempaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovutin, koska miehillä (ja sama varmaan naisilla) tuntuu olevan niin tarkat kriteerit, etten voi niitä kaikkia mitenkään täyttää. Ulkonäkö pitää olla tietynlainen pituuden, painon, hiustyylin jne suhteen, pelkkä normaalipainoinen tai pitkähiuksinen ei riitä. Harrastusten ja kiinnostuksenkohteiden pitää olla prikulleen samat, pyöräily ja uinti ei kelpaa, pitää käydä salilla ja juoksulenkillä. Erilainen musiikkimaku on kauhistus, samoin jos luet erilaisia kirjoja tai tykkäät erilaisista leffoista. Tuntuvat etsivän itsensä peilikuvaa... huoh
Oletko itse ihan samanlainen?
Mulle on samantekevää mitä mies harrastaa ja ulkonäön suhteenkin on varsin laaja skaala.
Mitä järkeä on valehdella anonyymina netissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin suhteessa ihanan ja kiltin miehen kanssa, mutta ongelma oli että olimme täysin päinvastasia. Minä olen hirveän aatteellinen ja tykkään tutkiskella kaikenlaista, häntä ei kiinnostanut mikään arkielämästä katsoen epäkäytännöllinen. Minä haluaisin syvää keskusteluyhteyttä, hän fyysistä läheisyyttä. Minä olen hirveän tunteellinen ja räiskyvä, hän oli taas hyvin tasainen ja harmaa. Yhteistä säveltä ei vain löytynyt vaikka kuinka yritimme ja toisiamme rakastimme. Nyt pelkään niin paljon päätyväni uudelleen jonkun kanssa joka on vaan eri maailmasta (tiedän olevani hyvin omalaatuinen) etten jaksa edes viitsiä. Mikä idea on satuttaa tahallaan itseään ja toista ihmistä kun voi oppia olemaan tyytyväinen itsekseen? Läheinen tukeva ystävyyssuhde on paljon helpompi kuin parisuhde.
Mietinpä tuossa sitäkin, että toisaalta 40+:na ja lapsettomana sopivan kumppanin löytäminen voisi olla jopa kipeätä. Pääsisi jossittelemaan sitä, että voi kun olisin löytänyt tämän pari kolme vuotta sitten. Olisipa ollut kiva mennä naimisiinkin nuorempana.
Tietyllä tavalla karua, mutta näen kumppanilla enemmän merkitystä, kun on vieliä mahdollisuus perheeseen. Kun perhe ei ole enää ajankohtainen asia, herää kysymys, mitä pelkästään puoliso voisi tuoda omaan elämään? Antaisiko se jotain niin olennaista, että se tekisi elämästä helpompaa kuin elää yksin? Pitäisikö opportunistisesti ajatella vähemmän yksinäisiä vanhuuspäiviä? Tai sitä, että ei olisi tylsiä viikonloppuja?
Pakko myöntää, että omat kokemukset parisuhteista ovat sellaisia, että ei voi puhua suoranaisesti elämän helpottumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena tuli pantua sitä ihastusta JOKA PÄIVÄ
Ei tuommosta enää jaksaisi...
Niin, kymmenen vuoden avioliiton jälkeen seksiä on enää siinä 5 kertaa viikossa. Aika selvää, että silloin tarvitaan se tunnepuoli myös, se mitä tasojankkaajat eivät tajua.
Jos valitsisi vaan paperilla yhteensopivan tyyliin "ei juo, lyö tai ryssi raha-asioita", niin seksiä olisi ollut ehkä sen 5 kertaa koko vuosikymmenen suhteen ajan. Mitä iloa sellaisesta suhteesta olisi? Joo mies voisi näyttää imbesilleille kavereilleen, että joo, sain naisen. Mutta mitä nainen tuosta saa?
En jaksa tätä miesten vinkumista täällä siitä, että naiset ihastuu samaan mieheen...valivali.No niin se on miehilläkin, jos nyt yleistämään halutaan alkaa.Miehet kaikki ihastuu siihen nuorempaan, hoiikimpaan ja kauniimpaan, ja yrittää sitä, mutta kun eivät sitä saa, niin joutuvat tyytymään "vastimattomampaan", kun mies ei osaa yksikään olla.Miksi en ole kumppania "löytänyt"- en kestä miesten pinnallisuutta ja sitä, että niiden krpä ohjaa niiden elämää.Siksi olen vmäinen muija, jota miehet ei onneksi lähesty..
Vierailija kirjoitti:
En jaksa tätä miesten vinkumista täällä siitä, että naiset ihastuu samaan mieheen...valivali.No niin se on miehilläkin, jos nyt yleistämään halutaan alkaa.Miehet kaikki ihastuu siihen nuorempaan, hoiikimpaan ja kauniimpaan, ja yrittää sitä, mutta kun eivät sitä saa, niin joutuvat tyytymään "vastimattomampaan", kun mies ei osaa yksikään olla.Miksi en ole kumppania "löytänyt"- en kestä miesten pinnallisuutta ja sitä, että niiden krpä ohjaa niiden elämää.Siksi olen vmäinen muija, jota miehet ei onneksi lähesty..
Kyllähän se huomion puute ja kateus tekee ihmisen katkeraksi. Jos oikeasti tahtoisit tuohon muutoksen, niin kehittäisit itseäsi. Todellisuudessa taidat tykätä tuosta katkeruudesta ja itsesäälissä rypemisestä. Itse en ole mikään kaunein, nuorin tai hoikin, mutta aina olen iloisen ja positiivisen luonteeni ansiosta saanut seuraa hyvistä miehistä.
perhettä toivova m36 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
perhettä toivova m36 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
perhettä toivova m36 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen 28 kirjoitti:
Koska pidän eläimistä mutta en koe minkäänlaista halua hankkia lapsia, ja lapsia pitäisi oikeasti toivoa ennen kun niitä alkaa yrittää hankkia.. Ja niin tuo asenteesi kertookin jo kaiken sinusta, etpä taida olla empaattinen millään elämäsi tasolla.
Ei tässä ketjussa ole tarkoitus olla empaattinen, vaan ratkaista ongelmia.
Eipä ollu sekään. Tarkoitus oli kertoa syitä ikisinkkuudelle.
Ikisinkkuus-kerrontaan parempi vastaus on yritys ratkaista ongelmaa, kuin löysä empatisointi jolla ikisinkkuus ei muutu mihinkään.
Ei, vaan oikea vastaus on tosiaan pelkkä kokemuksien vaihto. Tiedän, että teillä miehillä on kiva tarve päästä pätemään ja haluatte jakaa ”varmoja ratkaisuja”, mutta aloitus tosiaan pyysi pelkkiä kertomuksia.
Ongelmiin on aina ratkaisu. Ehkä naisten pitäisi vähemmän puhua nykyajan eufemismeilla kuten "haaste", ja myöntää että nyt on ongelma käsillä "Ikisinkkuus on kestänyt ja kestänyt ja viimeinen päiväys lähestyy". Kun ongelma on myönnetty ja määritelty, sitä voidaan analysoida tarkemmin:
"Mitä turhia vaatimuksia olen asettanut miehille?"
"Mistä vaatimuksista en voi luopua?"
"Mitkä vaatimukseni ovat aidosti minun ja elämäni kannalta tärkeitä?"
"Mitkä vaatimukset olen adoptoinut viiteryhmiltäni, esimerkiksi siksi kun kaikkien kaverienikin miehet ovat jotain, tai siksi kun siitä on puhuttu jo teini-ikäisestä lähtien että sellainen ja sellainen mies tarvitaan?"
Tämän jälkeen voidaan alkaa hahmotella toimintakenttää (= tarjolla olevat miehet) sekä miettiä miten parhaiten saavutetaan maksimaalinen vaikutus toimintakentässä.
Mutta kun tässä ei kaivattu niitä ratkaisuja! Oliko sulla jo koulussa vaikeuksia pysyä tehtävänannossa?
Mielestäni uskomatonta itsepetosta väittää, että kirjoittaa tällaiseen ketjuun, jos ei alitajuntaisesti koe todella isoa ongelmaa ikisinkkuudestaan. Itse voin myöntää täysin että sinkkuuden pitkittyminen on minulle ongelma. Sen sijaan naisilla vaikuttaa ketjussa olevan kova tarve valehdella. Nainen, joka on hyväksynyt ikisinkkuutensa jo parikymppisenä, ei kirjoittele pariutumisensa hankaluuksista vauvapalstalla kolmi-nelikymppisenä. Eikä varsinkaan osallistu ketjuun nimeltä "Sinä joka olet luovuttanut kumppanin etsinnässä". En ymmärrä miten näin päivänselvää asiaa on edes mahdollista valehdella itselleen: nainen, joka on tähän ketjuun kirjoittanut omakohtaisia kokemuksia, ei ole alitajunnassaan ollenkaan sinut sen kanssa mikä on tilanne. Todellisuudessa se raastaa häntä todella paljon, ja aiheuttaa mahdollisesti jotain fyysisiä tai psyykkisiä sivuoireita, jos nainen ei kuitenkaan halua tilannetta ääneen sanoa ja kohdata suoraan.
Tästä syystä, todellisuudessa juuri tuo minun ongelmanratkaisulähtöinen tapa käsitellä menee juuri ketjun ytimeen. Siihen, mikä tämän ketjun todellinen tarkoitus on sen osallistujille.
En tajunnut tätä viestiä lainkaan. Olen siis ihan eri ihminen kuin aiempi/aiemmat. Onhan tähän ketjuun kirjoittanut jopa parikymppiset. Jos jo ketjun otsikossa puhutaan luovuttamisesta, niin eihän silloin kovin aktiivisia ratkaisuja enää edes haeta välttämättä. En ymmärrä lainkaan logiikkaa, miksi tähän ketjuun vastanneilla olisi automaattisesti ongelmia, selvittämättömiä asioita, raastavaa tunnetta jne. yksinelämisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksin, koska naiset haluavat etsiä huippumiehen Helsingistä tai ulkomailta. Ei kelpaa tavis suomijäbä Joensuusta.
Itse olen työn perässä muuttanut Etelä-Suomeen ja täältä tuntuu kyllä olevan varsin vaikeaa löytää tavismiestä, ja sellaisen haluaisin. Olen katsellut pohjoisemmassa asuvien miesten profiileja ja niissä tuntuu olevan paljon enemmän sellaisia miehiä, jotka mua kiinnostais eli ei näitä extreme-vuorikiipeilijöitä ja base-hyppääjiä, joita täällä päin näyttäisi olevan suurin osa. Mutta kun en haluais etäsuhdettakaan ruveta tieten tahtoen etsimään...
Tämä extremeurheilu "hulluus" vaikuttaa kyllä olevan monella pitkään sinkkuna viihtyneellä miehellä ketkä eivät halua lapsia. Eikä siinä mitään, jos toinen ei vaadi että myös harrastat samaa tai muuten ajattelee että et pysty ymmärtämään mitään siitä toisen innostuksesta lajiin...kokemusta on.
Extremeurheilua tyypillisesti aletaan harrastaa, jotta oltaisiin niitä naisten vaatimia meneviä ja statuksekkaita supersankarimiehiä. Sama kuin saliharrastuksen kanssa.
En ole miestä löytänyt, kun miehillä on niin tarkat ulkonäkökriteerit.Olen normaalipainoinen (BMI 25),mutta olen kuulemma liian "tukeva" enkä tarpeeksi kaunis... No eipä siinä mitään, mutta nämä sanojat ovat ovat itse olleet: reilusti ylipainoinen, ylipainoinen, tosi ruma...saahan sitä kriteerejä olla, arvon miehet, mutta entä jos ette vaatisi naiselta enempää ,kuin mitä itse olette!
Ketju on lukittu.
Mistähän tuollaisia hitaammin eteneviä naisia löytyisi, kun ette luultavasti laita itseänne mihinkään esille? Itse olen samalla asenteella liikkeellä, mutta en tiedä miten löytäisi kaltaistasi seuraa.