Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka olet luovuttanut kumppanin etsinnässä
...kerro miksi näin kävi?
ps. tämä ei ole teille jotka ette halua kumppania, vaan ihmisille jotka haluaisivat mutta eivät usko löytävänsä/saavansa (oikeanlaista).
Kommentit (569)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan edes sopiva henkilö vastaamaan, sillä en ole tietoisesti tehnyt mitään yksinolopäätöstä enkä luopunut mistään. Jos olisin tehnyt näin, en mielestäni enää edes haluaisi mitään kumppania tarjonnasta huolimatta.
kaunisoululainen kirjoitti:
Olen jo 40 eli tälllä iällä ei kumppania enään voi saada.
Olen 42, enkä usko tähän yksioikoisuuteen. Ihmiset ovat kautta aikojen tavanneet kumppaneita eri elämänvaiheissa. Toki jos on yksin elänyt aina (kuten minä), niin eläminen jonkun kanssa tulee koko ajan vaikeammaksi, koska molemmilla on omat tavat, ehkä hankalat luonteet jne.
Yksi hankaloittava tekijä on sekin, että on vaikeata tuntea nelikymppisenä itsestään jossain määrin huolehtivana naisena (lue: ihmisen näköisenä) vetoa nelikymppisiin setiin, jotka monet tuntuvat todellakin sediltä. Välillä sitä tuntee itsensä ihan tytöksi heidän rinnallaan, mikä on uskomatonta, sillä en todellakaan koita olla mikään ikinuori, vaan toistelen jatkuvasti vanhuuttani. En silti ole vielä valmis elämään, jossa ei tapahdu mitään ja jossa näytetään sediltä ja tädeiltä. Tinderissä tulee usein katseltua nelikymppisiä miehiä siten, että oikeesti, eikä.
Mutta siis joo, en jaksa itse mitään nettijuttuja. Ehkä 5 vuotta sitten jaksoin viimeksi. En jotenkin tunne mitään pakkomiellettä löytää joku (esim. monilla tokalla kierroksella olevilla tuntuu olevan jokin palo asiaan). Baarissa taas ei tule enää oikein törmättyä näin vanhoihin, ei ainakaan itselle mieleisiin tyyppeihin.
Ei minulla toisaalta ole mitään angstia kumppanin suhteen. Olisihan sellainen mukava, jos vielä jokin mukava osuisi kohdalle. Joten ehkä sitä pitäisi vain taas mennä jonnekin nettiin rypemään. Toisaalta miten suuri on todennäköisyys, että löytää vapaan nelikymppisen, joka on luonteeltaan melko unelma ja ulkonäöltään kohtuullinen? Sama kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.
Eivätköhän ne sedät ajattele saman tyylisesti sinusta. Kaikki keski-ikäiset on aina omasta mielestään nuorempia. Ja peilissä näyttävät useimmiten nuoremmilta. Jos haluaa päästä pöksyihin, niin sanotaankin heille että näytät nuoremmalta, enpä olisi arvannut, olet varmaan 30-35, jne.
Mä en ole omasta mielestäni nuorempi kuin 42. Olen siis ihan itseni ikäinen. Jos joku epäilee minua nuoremmaksi, mies tai nainen, hänellä tähän on oikeus, mutta kehotan usein katsomaan tarkemmin tai totean, että no, minä tiedän itse ikäni, joten sikäli jonkun arvelut iästäni ovat se ja sama. Oikeastaan toivoisin välillä, että ihmiset käsittäisivät toisen iän helpommin, koska ainakaan minä en jaksaisi käydä keskustelua siitä, kuka on minkäkin ikäinen ja ikään kuin taivastella, miten väärin tai oikein on arvattu. Pöksyihinhän sillä nyt ei kukaan pääse kuitenkaan.
Mutta sen verran itsevarmuutta on, että en näytä viiskymppiseltä enkä elä viiskymppisen elämää nelikymppisenä. Katsopa nelikymppisten miesten tarjontaa, niin ymmärrät, mitä tarkoitan. Parturissakin voisi käydä säännöllisesti, ostaa joskus kivoja vaatteita sekä myös tehdä elämässä jotain muuta kuin metsästää ja kalastaa. Kyllähän näitä setämiehiä kaveripiirissäkin näkee. Monella on tapahtunut järkky muutos (niin fyysinen kuin henkinen) muutamassa vuodessa.
T. Hlö, jota kommentoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Joku ei näissä jutuissa klikkaa.
Tutkitusti naiset arvioivat miesten ulkonäön epärealistisesti (n. 80% keskivertoa rumemmiksi), mutta yleensä ajatellaan että naiset osaavat arvioida oman ulkonäkönsä melko realistisesti.
Vaikuttaa siltä että naiset ovat sokeita omalle ikääntymiselleen. Naisen silmissä lapsenpyöreytensä (=seksikkäät muotonsa) menettäneen nelikymppisen naisen korkeat poskipäät ovat upeat, mies katsoo eri asioita.
Ei mene läpi etteikö oikeasti kaunis ja seksikäs kolmekymppinen-nelikymppinen nainen saisi huomiota tasokkailta miehiltä. Naiset eivät vain tunnu ymmärtävän että mittatikku kauneudelle ja seksikkyydelle on parikymppinen nainen. Aina.
Niin tietysti, jos mies (primitiivinen elukka) hakee sitä optimaalisinta parittelukumppania lisääntymisen kannalta. Mitään muuta syytä parikymppisen valitsemiseen ei sitten olekaan.
Kuka hemmetti sitä jaksaa koko ajan jyystää?
Sitäpaitsi itse ainakin koen, että minulla on rutkasti enemmän annettavaa miehelle myös sängyssä näin vanhempana, kuin oli tuolloin ujona ja epävarmana parikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmani on se, että näytän ikäistäni huomattavasti nuoremmalta, vaikka olen jo 45+. Vedän puoleeni itseäni huomattavasti nuorempia miehiä. Nämä miehet haluavat yleensä lapsia, monet ainakin enemmän tai vähemmän varovasti tiedustelevat perheen perustamisesta tai se tulee jotenkin ilmi. Kun ikäni paljastuu, he vetäytyvät. En halua edes tapailla enää ketään tai käydä ulkona, koska aina käy sama. En ole keksinyt ratkaisua asiaan, ei sellaista taida ollakaan? Joten kai tässä mennään yksin tappiin asti sitten.
Ongelmansa kullakin! 😂😂😂
41vmies kirjoitti:
Esitän eriävän mielipiteen siinä etteikö nelikymppinen nainen kelpaisi (olen itse nelikymppinen, en siis viisikymppinen tai kuusikymppinen).
Mutta samaan hengenvetoon tunnustan omaavani tyypillisen naismaun. Mitä vanhempiin mennään, sitä harvempi sytyttää.
Jos tilanne on se että tavallisen näköiset katsovat olevansa ihan eri levelillä koska olivat nuorina pitkiin/komeisiin/menestyviin kaunottaria, niin käsitykset ei kohtaa. Joo, boldaus koska nykyinen aikamuoto vs mennyt aikamuoto. Varmaan huvittaa joo kun tavis yrittää komean sijoituspäällikön exää, mutta se oli silloin ja nyt on nyt.
Mulle kävisi mieluiten oman ikäinen nainen. Mutta jos nelikymppiset rankkaa itsensä entisen "tasonsa" pohjalta ja vähän alle kolmekymppiset nykyisen, nuoremmat on parempi diili. Vähän alle kolmikymppisiä on kuitenkin vielä saatavilla, sitä nuorempia en saisi.
Tämä lienee se isoin ongelma naisten kannalta; miehillä vaihtoehtojen määrä vain kasvaa heidän vanhetessaan, naisilla vähenee. Ellei tosiaan innostu lähtemään isoisä-ikäluokan kelkkaan, jolloin on tietysti nuori heidän silmissään. Mutta ei se kaikille sovi.
Siinä mielessä tämä neljänkymmenen tietämillä olo on vaikeaa, ettei vielä tunne itseään sen vanhemmaksi kuin kolmikymppisenäkään. Kun olin 20, kuvittelin että 40-vuotiaana olisi jotenkin erilainen. Toki on kasvanut henkisesti ja tullut elämänkokemusta eri asioissa, kun on kerinnyt nähdä jo enemmän, mutta se minuus ei ole siitä miksikään muuttunut. Minua kiinnostavat yhä samat asiat, ajatukset ovat suurin piirtein samansuuntaiset. Ei tässä ole vielä mikään mummeli-olo, mutta ympäristö suhtautuu eri tavoin, jos kuulee ikäni.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Joku ei näissä jutuissa klikkaa.
Tutkitusti naiset arvioivat miesten ulkonäön epärealistisesti (n. 80% keskivertoa rumemmiksi), mutta yleensä ajatellaan että naiset osaavat arvioida oman ulkonäkönsä melko realistisesti.
Vaikuttaa siltä että naiset ovat sokeita omalle ikääntymiselleen. Naisen silmissä lapsenpyöreytensä (=seksikkäät muotonsa) menettäneen nelikymppisen naisen korkeat poskipäät ovat upeat, mies katsoo eri asioita.
Ei mene läpi etteikö oikeasti kaunis ja seksikäs kolmekymppinen-nelikymppinen nainen saisi huomiota tasokkailta miehiltä. Naiset eivät vain tunnu ymmärtävän että mittatikku kauneudelle ja seksikkyydelle on parikymppinen nainen. Aina.Niin tietysti, jos mies (primitiivinen elukka) hakee sitä optimaalisinta parittelukumppania lisääntymisen kannalta. Mitään muuta syytä parikymppisen valitsemiseen ei sitten olekaan.
Kuka hemmetti sitä jaksaa koko ajan jyystää?
Sitäpaitsi itse ainakin koen, että minulla on rutkasti enemmän annettavaa miehelle myös sängyssä näin vanhempana, kuin oli tuolloin ujona ja epävarmana parikymppisenä.
Minäkin koen että olen lyhyenä, hoikkana ja tasa-arvoisena parempi kumppani naiselle kuin pitkä, raamikas ja selkeämmin miehen roolin ottava mies.
Harmi vain kun omaa tasoaan ei voi päättää itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Joku ei näissä jutuissa klikkaa.
Tutkitusti naiset arvioivat miesten ulkonäön epärealistisesti (n. 80% keskivertoa rumemmiksi), mutta yleensä ajatellaan että naiset osaavat arvioida oman ulkonäkönsä melko realistisesti.
Vaikuttaa siltä että naiset ovat sokeita omalle ikääntymiselleen. Naisen silmissä lapsenpyöreytensä (=seksikkäät muotonsa) menettäneen nelikymppisen naisen korkeat poskipäät ovat upeat, mies katsoo eri asioita.
Ei mene läpi etteikö oikeasti kaunis ja seksikäs kolmekymppinen-nelikymppinen nainen saisi huomiota tasokkailta miehiltä. Naiset eivät vain tunnu ymmärtävän että mittatikku kauneudelle ja seksikkyydelle on parikymppinen nainen. Aina.Niin tietysti, jos mies (primitiivinen elukka) hakee sitä optimaalisinta parittelukumppania lisääntymisen kannalta. Mitään muuta syytä parikymppisen valitsemiseen ei sitten olekaan.
Kuka hemmetti sitä jaksaa koko ajan jyystää?
Sitäpaitsi itse ainakin koen, että minulla on rutkasti enemmän annettavaa miehelle myös sängyssä näin vanhempana, kuin oli tuolloin ujona ja epävarmana parikymppisenä.
Itse haluaisin ensisijaisesti itseni ikäisen naisen, mutta juuri niillä tuntuu kaikesta vähiten kiinnostavan.
41vmies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
41vmies kirjoitti:
Esitän eriävän mielipiteen siinä etteikö nelikymppinen nainen kelpaisi (olen itse nelikymppinen, en siis viisikymppinen tai kuusikymppinen).
Mutta samaan hengenvetoon tunnustan omaavani tyypillisen naismaun. Mitä vanhempiin mennään, sitä harvempi sytyttää.
Jos tilanne on se että tavallisen näköiset katsovat olevansa ihan eri levelillä koska olivat nuorina pitkiin/komeisiin/menestyviin kaunottaria, niin käsitykset ei kohtaa. Joo, boldaus koska nykyinen aikamuoto vs mennyt aikamuoto. Varmaan huvittaa joo kun tavis yrittää komean sijoituspäällikön exää, mutta se oli silloin ja nyt on nyt.
Mulle kävisi mieluiten oman ikäinen nainen. Mutta jos nelikymppiset rankkaa itsensä entisen "tasonsa" pohjalta ja vähän alle kolmekymppiset nykyisen, nuoremmat on parempi diili. Vähän alle kolmikymppisiä on kuitenkin vielä saatavilla, sitä nuorempia en saisi.Mukavaa kuulla tällainenkin eriävä mielipide. :)
No sehän on kiva :) Muilta tulee varmaan alapeukkua :D
Mutta joo noin se menee ja on aina mennyt. Naisilla on hierarkiansa, nätit tytöt valkkaa komeita/menestyviä.
Höpönlöpöä on se että 40+ nainen olisi "jätettä" jota kukaan ei halua. Kyllä haluaa. Isoin este tuntuu olevan sen hyväksyminen että nuorena sai kovempitasoisen miehen pienemmällä panostuksella, nyt kun panostaa enemmän voi exän tasoinen mies jäädä silti haaveeksi.
Se on psykologinen juttu. Jos saat harjoittelijana palkkaa neljä tonnia kuussa, vakkarina kolme tonnia pidemmällä työviikolla tuntuu väärältä. No sitten ei auta kuin jäädä ilman duunia, voihan sitä uskotella itselleen että on liian hyvä semmoiseen työhön mitä tarjolla olisi...
Kyllä suurin osa 40v. naisista tajuaa, että ulkonäkö ei riitä enää yksinään yhtään mihinkään, vaikka olisi yhä hoikka ja ns. hyvin säilynyt. Eikä miehenkään ulkonäkö ole naisille enää yhtä tärkeä, vaan sisältöä tajuaa arvostaa enemmän. Mutta ei niitä tarjokkaita vaan juuri ole, etenkin kun huomioi esim. kaikki miesten päihde- ja muut vastaavat ongelmat ja sen, että suurin osa tuonikäisistä miehistä on kuitenkin jo varattu.
Kuitenkin liki kaikki 40v. sinkkumiehet deittipalstoilla etsivät itseään selvästi nuorempia, tästähän oli joku tutkimuskin. Toki ymmärtää, että moni elättelee vielä lapsitoiveita, joten on vähän pakkokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmani on se, että näytän ikäistäni huomattavasti nuoremmalta, vaikka olen jo 45+. Vedän puoleeni itseäni huomattavasti nuorempia miehiä. Nämä miehet haluavat yleensä lapsia, monet ainakin enemmän tai vähemmän varovasti tiedustelevat perheen perustamisesta tai se tulee jotenkin ilmi. Kun ikäni paljastuu, he vetäytyvät. En halua edes tapailla enää ketään tai käydä ulkona, koska aina käy sama. En ole keksinyt ratkaisua asiaan, ei sellaista taida ollakaan? Joten kai tässä mennään yksin tappiin asti sitten.
Ongelmansa kullakin! 😂😂😂
Sinulla on varmaan sitten ratkaisu asiaan? Ei tämä ole yhtään kivaa, tunnen itseni ikään kuin huijariksi.
Vierailija kirjoitti:
41vmies kirjoitti:
Esitän eriävän mielipiteen siinä etteikö nelikymppinen nainen kelpaisi (olen itse nelikymppinen, en siis viisikymppinen tai kuusikymppinen).
Mutta samaan hengenvetoon tunnustan omaavani tyypillisen naismaun. Mitä vanhempiin mennään, sitä harvempi sytyttää.
Jos tilanne on se että tavallisen näköiset katsovat olevansa ihan eri levelillä koska olivat nuorina pitkiin/komeisiin/menestyviin kaunottaria, niin käsitykset ei kohtaa. Joo, boldaus koska nykyinen aikamuoto vs mennyt aikamuoto. Varmaan huvittaa joo kun tavis yrittää komean sijoituspäällikön exää, mutta se oli silloin ja nyt on nyt.
Mulle kävisi mieluiten oman ikäinen nainen. Mutta jos nelikymppiset rankkaa itsensä entisen "tasonsa" pohjalta ja vähän alle kolmekymppiset nykyisen, nuoremmat on parempi diili. Vähän alle kolmikymppisiä on kuitenkin vielä saatavilla, sitä nuorempia en saisi.Tämä lienee se isoin ongelma naisten kannalta; miehillä vaihtoehtojen määrä vain kasvaa heidän vanhetessaan, naisilla vähenee. Ellei tosiaan innostu lähtemään isoisä-ikäluokan kelkkaan, jolloin on tietysti nuori heidän silmissään. Mutta ei se kaikille sovi.
Siinä mielessä tämä neljänkymmenen tietämillä olo on vaikeaa, ettei vielä tunne itseään sen vanhemmaksi kuin kolmikymppisenäkään. Kun olin 20, kuvittelin että 40-vuotiaana olisi jotenkin erilainen. Toki on kasvanut henkisesti ja tullut elämänkokemusta eri asioissa, kun on kerinnyt nähdä jo enemmän, mutta se minuus ei ole siitä miksikään muuttunut. Minua kiinnostavat yhä samat asiat, ajatukset ovat suurin piirtein samansuuntaiset. Ei tässä ole vielä mikään mummeli-olo, mutta ympäristö suhtautuu eri tavoin, jos kuulee ikäni.
No eipä tuo ikääntyminen miehellekään pelkästään mukava asia ole.
Sitä huomaa ettei naismaku muutukaan iän mukana, ainakaan paljoa. Yhä vaan parikymppiset on näteimpiä, ja oman ikäisissä on paljon semmoisia jotka nuorempina sytytti mutta enää ei. Ja nelikymppisenä mahkut parikymppisiin on mennyt, ja vaikkei olisi niin henkinen puoli ei toimisi minkään opiskelijaplikan kanssa.
Ehkä se menee niin kuin sanotaan että parikymppinen mimmi on vahvimmassa asemassa ja joskus kolmen kympin tienoilla homma kääntyy. Mutta ei miehellä koskaan oo vastaavaa etua kuin nuorella naisella...ei sinne päinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ujo, en yksinkertaisesti osaa tehdä aloitetta tai näyttää kiintymystäni toisiin ihmisiin fyysisesti, joten naiset eivät ymmärrä minun olevan kiinnostuneita heistä. Pidän kyllä ihmisistä, minulla on paljon kavereita ja nautin heidän seurastaan, mutta käyttäydyn samalla tavalla sekä miehiä että naisia kohtaan. En ole myöskään tarpeeksi komea, että naiset puolestaan tekisivät aloitteen minua kohtaan. Pari varattua naiskaveria on jopa huomautellut, että miksi en näytä ikinä yrittävän iskeä tai flirttailla kenenkään kanssa.
No miksi se aloite pitäisi tehdä juuri fyysisesti? Paljon tyylikkäämpää on sanallinen lähestyminen. Ei nyt tietty mitkään one-linerit tai ulkonäön kehuminen tms latteudet, mutta kai sitä voi tilanteen mukaan ihan sanoa olevansa kiinnostunut toisesta?
Itse olen nainen ja tehnyt itse kaikki johonkin etenemiseen johtaneet aloittaneet elämässäni - niin miesten kuin töidenkin suhteen. Enkä ole ikinä lähtenyt liikkeelle fyysisyydestä.
Koska olen ujo, niin tuollainen suora toisen ihmisen lähestyminen ei valitettavasti onnistu. Tuo takia pitäisi saada ensin jotain vihreitä valoja kiinnostumisesta, ennen kuin uskallan tehdä sen kriittisen lähestymisen. Kevyt fyysinen kosketus, vartalon asennointi ja katseet ovat mielestäni se helpoin ja luonnollisin keino kiinnostuksen osoittamiseen, mutta itseltäni nuo eivät tule jostain syystä luonnostaan.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmani on se, että näytän ikäistäni huomattavasti nuoremmalta, vaikka olen jo 45+. Vedän puoleeni itseäni huomattavasti nuorempia miehiä. Nämä miehet haluavat yleensä lapsia, monet ainakin enemmän tai vähemmän varovasti tiedustelevat perheen perustamisesta tai se tulee jotenkin ilmi. Kun ikäni paljastuu, he vetäytyvät. En halua edes tapailla enää ketään tai käydä ulkona, koska aina käy sama. En ole keksinyt ratkaisua asiaan, ei sellaista taida ollakaan? Joten kai tässä mennään yksin tappiin asti sitten.
Minä keksin heti yhden. Ihan mikä tahansa nettideitti, jossa voit heti kättelyssä ilmoittaa oikean ikäsi. Voin luvata sulle, että toimii :)
Itsekin näytän vuosiani (41) nuoremmalta. Geenit, elintavat ja täyteaineet :) Ikäni karsii varmasti monia mutta saan kyllä silti runsaasti huomiota miehiltä, kaiken ikäisiltä. Kroppa on kuosissa ja muutenkin elämä hallinnassa. Kaikkein nuorimmat etsivät tietenkin kivoja kyytejä vanhemmalta naiselta, mutta jo 35+ on ihan realistinen ajatus. Ei kaikki sen ikäiset miehet halua lapsia, itsekin olin sellaisen kanssa parisuhteessa monta vuotta. Harmittavasti juttu kaatui kuitenkin siihen, että mies ei kyennyt käsittelemään sitä, että mulla on pari lasta itselläni.
Mulla taas on sellainen olo, että kun en onnistunut hänen kanssaan, en varmaan onnistu kenenkään kanssa. Jätän miehet siis rauhaan. Toistaiseksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
perhettä toivova m36 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen 28 kirjoitti:
Koska pidän eläimistä mutta en koe minkäänlaista halua hankkia lapsia, ja lapsia pitäisi oikeasti toivoa ennen kun niitä alkaa yrittää hankkia.. Ja niin tuo asenteesi kertookin jo kaiken sinusta, etpä taida olla empaattinen millään elämäsi tasolla.
Ei tässä ketjussa ole tarkoitus olla empaattinen, vaan ratkaista ongelmia.
Eipä ollu sekään. Tarkoitus oli kertoa syitä ikisinkkuudelle.
Ikisinkkuus-kerrontaan parempi vastaus on yritys ratkaista ongelmaa, kuin löysä empatisointi jolla ikisinkkuus ei muutu mihinkään.
Ei, vaan oikea vastaus on tosiaan pelkkä kokemuksien vaihto. Tiedän, että teillä miehillä on kiva tarve päästä pätemään ja haluatte jakaa ”varmoja ratkaisuja”, mutta aloitus tosiaan pyysi pelkkiä kertomuksia.
Ongelmiin on aina ratkaisu. Ehkä naisten pitäisi vähemmän puhua nykyajan eufemismeilla kuten "haaste", ja myöntää että nyt on ongelma käsillä "Ikisinkkuus on kestänyt ja kestänyt ja viimeinen päiväys lähestyy". Kun ongelma on myönnetty ja määritelty, sitä voidaan analysoida tarkemmin:
"Mitä turhia vaatimuksia olen asettanut miehille?"
"Mistä vaatimuksista en voi luopua?"
"Mitkä vaatimukseni ovat aidosti minun ja elämäni kannalta tärkeitä?"
"Mitkä vaatimukset olen adoptoinut viiteryhmiltäni, esimerkiksi siksi kun kaikkien kaverienikin miehet ovat jotain, tai siksi kun siitä on puhuttu jo teini-ikäisestä lähtien että sellainen ja sellainen mies tarvitaan?"
Tämän jälkeen voidaan alkaa hahmotella toimintakenttää (= tarjolla olevat miehet) sekä miettiä miten parhaiten saavutetaan maksimaalinen vaikutus toimintakentässä.
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Joku ei näissä jutuissa klikkaa.
Tutkitusti naiset arvioivat miesten ulkonäön epärealistisesti (n. 80% keskivertoa rumemmiksi), mutta yleensä ajatellaan että naiset osaavat arvioida oman ulkonäkönsä melko realistisesti.
Vaikuttaa siltä että naiset ovat sokeita omalle ikääntymiselleen. Naisen silmissä lapsenpyöreytensä (=seksikkäät muotonsa) menettäneen nelikymppisen naisen korkeat poskipäät ovat upeat, mies katsoo eri asioita.
Ei mene läpi etteikö oikeasti kaunis ja seksikäs kolmekymppinen-nelikymppinen nainen saisi huomiota tasokkailta miehiltä. Naiset eivät vain tunnu ymmärtävän että mittatikku kauneudelle ja seksikkyydelle on parikymppinen nainen. Aina.Niin tietysti, jos mies (primitiivinen elukka) hakee sitä optimaalisinta parittelukumppania lisääntymisen kannalta. Mitään muuta syytä parikymppisen valitsemiseen ei sitten olekaan.
Kuka hemmetti sitä jaksaa koko ajan jyystää?
Sitäpaitsi itse ainakin koen, että minulla on rutkasti enemmän annettavaa miehelle myös sängyssä näin vanhempana, kuin oli tuolloin ujona ja epävarmana parikymppisenä.Itse haluaisin ensisijaisesti itseni ikäisen naisen, mutta juuri niillä tuntuu kaikesta vähiten kiinnostavan.
Viisikymppisenä naisena haluan miehen, jolla on vielä se pilke siellä silmäkulmassa -aivan kuten itsellänikin. Iällä ei ole väliä! Ohis...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu miesten ulkonäkökriteerit täällä pk-seudulla ainakin liian kovilta, ja hoikkuusihanne myös: itse bmi:n rajoissa niin jo pidetään liian lihavana. Lisäksi treffeille ei meinaa edes päästä vaikka tekisi itse kaikki aloitteet! Ja etsin siis ihan ns tavallista miestä, saa olla vähän ylipainoa tms enkä aseta muutenkaan tarkkaan kriteerejä, kunhan juttu luistaisi ja tyyppi ottaisi huomioon. Huomasin 35-veenä että netissä alkoivat lähestyä enimmäkseen 50+ vuotiaat, mistä olin aika järkyttynyt koska haaveilin lapsista. Nyt 40+ ja kukaan ei enää lähesty netissäkään, treffeille ei vaan pääse. Sitä ennen oli ainoastaan näitä 'lapsiluku täynnä' tyyppejä, joihin valitettavasti olin jo tuhlannut parhaat vuoteni sekä tyyppeihin, jotka eivät lapsia halunneet muutenkaan. Ylipäätään lasten saaminen on niin suuri asia ja siitä luopuminen jonkun miehen sanelemana oli vaan itsellä kynnyskysymys. Tosin uskon ettei sitten muutenkaan olisi kolahtanut jos haaveet elämässä noin erilaiset. Ja ennen kuin kukaan keksii sanoa että voi niitä lapsia tehdä yksinkin niin sairaus iski eikä enää voi. Ennen olisi ollut mahdollista mutta ei ollut kumppania. Aika katkeraksi tekee kun perheestä koko elämän haaveillut. Ja eniten ärsyttää tyypit jotka ovat olleet onnekkaita ja löytäneet parisuhteen opiskeluaikoina tai muuten nuorina ja jotka jaksavat hokea että pitää vaan yrittää. No oon tässä yrittänyt huomattavasti useamman vuoden kuin he ja tehnyt enemmän kuin he töitä suhteen löytymiseen mutta kun ei ole vain itsestä kiinni se asia.
Pääkaupunkiseutu on ainoa paikka joss miehet on vähemmistönä suomessa. Kilpailu miehistä on kovaa 🙂
Mukava lukea, että kyykyttävät teitä naisia oikein kunnolla, samaa tekee naiset muualla suomessa miehille. Eihän tunnu kivalta eihän?
Se on upeaa kun ihmisen omat ongelmat eivät johda myötätuntoiseen suhtautumiseen toisia ihmisiä kohtaan, vaan katkeraan ilkkumiseen toisien ihmisten vaikeuksista.
Ei paljoo ihmetytä että olet jäänyt yksin.
En ole ikinä edes tosissani yrittänyt mitään vakavaa suhdetta. Opin jo lapsena, että naisissa on aina enemmän huonoa kuin hyvää ja niiden kanssa ei kannata alkaa mihinkään. Yksin oleminen ei ole mikään ongelma mulle.
41vmies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
41vmies kirjoitti:
Esitän eriävän mielipiteen siinä etteikö nelikymppinen nainen kelpaisi (olen itse nelikymppinen, en siis viisikymppinen tai kuusikymppinen).
Mutta samaan hengenvetoon tunnustan omaavani tyypillisen naismaun. Mitä vanhempiin mennään, sitä harvempi sytyttää.
Jos tilanne on se että tavallisen näköiset katsovat olevansa ihan eri levelillä koska olivat nuorina pitkiin/komeisiin/menestyviin kaunottaria, niin käsitykset ei kohtaa. Joo, boldaus koska nykyinen aikamuoto vs mennyt aikamuoto. Varmaan huvittaa joo kun tavis yrittää komean sijoituspäällikön exää, mutta se oli silloin ja nyt on nyt.
Mulle kävisi mieluiten oman ikäinen nainen. Mutta jos nelikymppiset rankkaa itsensä entisen "tasonsa" pohjalta ja vähän alle kolmekymppiset nykyisen, nuoremmat on parempi diili. Vähän alle kolmikymppisiä on kuitenkin vielä saatavilla, sitä nuorempia en saisi.Tämä lienee se isoin ongelma naisten kannalta; miehillä vaihtoehtojen määrä vain kasvaa heidän vanhetessaan, naisilla vähenee. Ellei tosiaan innostu lähtemään isoisä-ikäluokan kelkkaan, jolloin on tietysti nuori heidän silmissään. Mutta ei se kaikille sovi.
Siinä mielessä tämä neljänkymmenen tietämillä olo on vaikeaa, ettei vielä tunne itseään sen vanhemmaksi kuin kolmikymppisenäkään. Kun olin 20, kuvittelin että 40-vuotiaana olisi jotenkin erilainen. Toki on kasvanut henkisesti ja tullut elämänkokemusta eri asioissa, kun on kerinnyt nähdä jo enemmän, mutta se minuus ei ole siitä miksikään muuttunut. Minua kiinnostavat yhä samat asiat, ajatukset ovat suurin piirtein samansuuntaiset. Ei tässä ole vielä mikään mummeli-olo, mutta ympäristö suhtautuu eri tavoin, jos kuulee ikäni.
No eipä tuo ikääntyminen miehellekään pelkästään mukava asia ole.
Sitä huomaa ettei naismaku muutukaan iän mukana, ainakaan paljoa. Yhä vaan parikymppiset on näteimpiä, ja oman ikäisissä on paljon semmoisia jotka nuorempina sytytti mutta enää ei. Ja nelikymppisenä mahkut parikymppisiin on mennyt, ja vaikkei olisi niin henkinen puoli ei toimisi minkään opiskelijaplikan kanssa.
Ehkä se menee niin kuin sanotaan että parikymppinen mimmi on vahvimmassa asemassa ja joskus kolmen kympin tienoilla homma kääntyy. Mutta ei miehellä koskaan oo vastaavaa etua kuin nuorella naisella...ei sinne päinkään.
Totta tämäkin. Nuorena se ällötti ihan tosissaan, että "papparaiset" katselivat sillä silmällä. Nyt kun itse on 40, saattaa ihan yhtä lailla kuin miehetkin katsoa vaikkapa elokuvan näyttelijää tai muutenkin ihan vaikka ketä vastaantulijaa, että onpa siinä kivan näköinen mies, ja sitten kun vähän tarkemmin katsoo, niin tajuaa että sehän onkin nuorempi kuin ensin luulikaan. Eikä ole enää niin helppo sanoa, onko joku mies 28 vai 35, kuin oli vaikka kymmenen vuotta sitten. Kuitenkin uskoisin, että nainen katsoo eri mielessä kuin mies, ei varmaan monellakaan käy mielessä yrittää vakavissaan kovin reilusti nuorempaa. Mutta tosiaan, nyt ymmärtää paremmin miehiäkin tässä suhteessa.
Elämä on kieltämättä vähän epäreilua.
Se on outoa kun näin kokemattomana neljääkymmentä lähestyvänä pitäisi olla mies, no ei kyllä siltä tunnu vaan tunnen itseni aivan pojaksi vieläkin. Tätäkö se naisenpuute teettää, ei pojasta tule miestä. Sitten joku päivä sitä järkyttyy, kun peilistä katsoo pappa.
Vierailija kirjoitti:
41vmies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
41vmies kirjoitti:
Esitän eriävän mielipiteen siinä etteikö nelikymppinen nainen kelpaisi (olen itse nelikymppinen, en siis viisikymppinen tai kuusikymppinen).
Mutta samaan hengenvetoon tunnustan omaavani tyypillisen naismaun. Mitä vanhempiin mennään, sitä harvempi sytyttää.
Jos tilanne on se että tavallisen näköiset katsovat olevansa ihan eri levelillä koska olivat nuorina pitkiin/komeisiin/menestyviin kaunottaria, niin käsitykset ei kohtaa. Joo, boldaus koska nykyinen aikamuoto vs mennyt aikamuoto. Varmaan huvittaa joo kun tavis yrittää komean sijoituspäällikön exää, mutta se oli silloin ja nyt on nyt.
Mulle kävisi mieluiten oman ikäinen nainen. Mutta jos nelikymppiset rankkaa itsensä entisen "tasonsa" pohjalta ja vähän alle kolmekymppiset nykyisen, nuoremmat on parempi diili. Vähän alle kolmikymppisiä on kuitenkin vielä saatavilla, sitä nuorempia en saisi.Mukavaa kuulla tällainenkin eriävä mielipide. :)
No sehän on kiva :) Muilta tulee varmaan alapeukkua :D
Mutta joo noin se menee ja on aina mennyt. Naisilla on hierarkiansa, nätit tytöt valkkaa komeita/menestyviä.
Höpönlöpöä on se että 40+ nainen olisi "jätettä" jota kukaan ei halua. Kyllä haluaa. Isoin este tuntuu olevan sen hyväksyminen että nuorena sai kovempitasoisen miehen pienemmällä panostuksella, nyt kun panostaa enemmän voi exän tasoinen mies jäädä silti haaveeksi.
Se on psykologinen juttu. Jos saat harjoittelijana palkkaa neljä tonnia kuussa, vakkarina kolme tonnia pidemmällä työviikolla tuntuu väärältä. No sitten ei auta kuin jäädä ilman duunia, voihan sitä uskotella itselleen että on liian hyvä semmoiseen työhön mitä tarjolla olisi...
Kyllä suurin osa 40v. naisista tajuaa, että ulkonäkö ei riitä enää yksinään yhtään mihinkään, vaikka olisi yhä hoikka ja ns. hyvin säilynyt. Eikä miehenkään ulkonäkö ole naisille enää yhtä tärkeä, vaan sisältöä tajuaa arvostaa enemmän. Mutta ei niitä tarjokkaita vaan juuri ole, etenkin kun huomioi esim. kaikki miesten päihde- ja muut vastaavat ongelmat ja sen, että suurin osa tuonikäisistä miehistä on kuitenkin jo varattu.
Kuitenkin liki kaikki 40v. sinkkumiehet deittipalstoilla etsivät itseään selvästi nuorempia, tästähän oli joku tutkimuskin. Toki ymmärtää, että moni elättelee vielä lapsitoiveita, joten on vähän pakkokin.
No enpä ole tuota huomannut. Yhäkin naisilla on pituusvaatimukset, pitää olla nallekalhu eikä mikään kukkakeppi, akateemisuus on must, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urologille pääsee yksityiselle ihan ottamalla puhelimen käteen ja varaamalla ajan, ja iskemällä taalat tiskiin. :)
Ei ainakaan Mehiläisessä päässyt, piti olla lähete.
Nyt täytyy olla joku väärinkäsitys. Lähete tarvitaan jos haluaa hoidon korvatuksi julkiselta puolelta tai työterveydestä. Jos maksaa itse, vastaanotosta vaan kysytään että kenelle haluatte ja moneltako. Se on bisnestä.
"Miehen pitää olla mies" eli jotain Arnoltti Svartsinikkaria etsitään.
Ketju on lukittu.
Ikisinkkuus-kerrontaan parempi vastaus on yritys ratkaista ongelmaa, kuin löysä empatisointi jolla ikisinkkuus ei muutu mihinkään.