Väestöliiton asiantuntija: "naiset väheksyvät miehiä"

Vierailija kirjoitti:

Arvasin jo kuka "asiantuntija" on kyseessä ennenkuin avasin linkkiä, yllätys yllätys, Heli Vaaranenhan se siellä, miesasianainen extraordinaire.

Naiset näemmä väheksyvät myös toisia naisia.

Jos mies on kiinnostava, on minulle ainakin ihan sama, millaiset kengät hänellä on. 

Mutta jos mies ei ole kiinnostava, voisin hyvin ärsyyntyä "vääränlaisista" kengistä. 

Tämä on totuus ns. vääränlaisista kengistä. Hassua, että edelleen jotkut kuvittelevat asian liittyvän jotenkin kenkiin.

Vähän samaan tapaan kuin varmaan joillakin miehillä, joiden mielestä jollain naisella on väärän väriset hiukset. Ei se hiusten väri oikeasti merkitse mitään. Sitä vaan voi käyttää tekosyynä, kun ei muuten kinosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin jo kuka "asiantuntija" on kyseessä ennenkuin avasin linkkiä, yllätys yllätys, Heli Vaaranenhan se siellä, miesasianainen extraordinaire.

XD ihan vain tohtori ja niin edelleen, mutta ehkä ei ole käynyt vielä tarpeeksi monesti EVS:ssa ja Pressiklubissa pätevöitymässä...

Tohtori se oli Mengelekin. Oletko sinä sitä mieltä, että tohtorin tutkinto tekee automaattisesti ihmisestä virheettömän? Suurin osa Vaarasen kommenteista ovat asenteellista ja naisvihamielistä roskaa. 

Ei se lapsi hyvä ole vihaa, kun kerrotaan faktoja.

Kuulun vähemmistöön, meillä mies on se joka nalkuttaa ja väheksyy. Olen aina löytänyt sellaisen miehen itselleni joka vaatii minulta täydellisyyttä. Ehkä nalkutuksen määrä parisuhteissa on vakio?

Vierailija kirjoitti:

Samassa artikkelissa valitetaan sekä siitä, miten kamalia naiset ovat parisuhteessa, että siitä, miten miesten on liian vaikea päästä suhteeseen naisten kanssa... Mikä logiikka tässä on taustalla?

Naiset ovat pettyneitä miehiin parisuhteissa -> naiset eivät enää ryhdy kovin innokkaasti parisuhteisiin eivätkä tahdo tehdä lapsia miesten kanssa ja sinkkujen määrän lisääntymisen + syntyvyyden vähenemisen näkee selkeästi myös tutkimuksissa ja mediassa.

Miehet ovat pettyneitä naisiin parisuhteissa -> miehet valittavat naisenpuutetta kaikissa medioissa, asiantuntijat julkaisevat artikkeleita miesten vastentahtoisesta sinkkuudesta, tohtoritasolla saakka ollaan huolissaan miesten tilanteesta, naisia vaaditaan olemaan parempia kumppaneita, miehet tekevät kaikkensa päästäkseen naisten kanssa parisuhteisiin ja naisia syyllistetään, koska he eivät huoli miehiä ja tee lapsia.

Selkeästi jossain on vikaa, ja missä muuallakaan se voisi olla, kuin naisissa...

Niinpä. Lattanamatokin oppii sokkelossa välttämään käytävää, jossa saa toistuvasti sähköiskun. Miksei siis nainenkin oppisi välttelemään huonoja suhteita ja sitoutumista, joka ei tuo elämään mitään positiivista lisää. Jotkut miehet taas näyttävät luulevan, että kaikki vaiva on ohi kun vaan kotiluolaan saa sen naisen pyydystettyä ja sitten voikin odottaa palvelun pelaavan ja itse voi vaan relata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tohtoristason nainen voi olla näin lähdekritiikitön: " Erään sinkkumiehen tarina oli sydäntä särkevä. Mies menestyi muuten elämässä hyvin, mutta oli deittaillut yli kymmenen vuotta saaden pakit toistamiseen, koska vääränlaiset kengät tai jokin muu mitätön seikka saattoi karkottaa naisen"

Anna mun nauraa. Aivan varmasti syynä pakkeihin oli miehen sisäiset ominaisuudet, joista ahdistavin on, että mies ei itsestään muita "kuin mitättömiä ulkoisia vikoja" löydä.

Kaikissa ihmisissä on nimittäin vikoja.

Tämä artikkelissa mainittu mies taitaa olla ahkera aaveella kävijä, muistan lukeneeni useamman ketjun juuri noista vääränlaisista kengistä.

:D

”Vaikka mies tekisi kotitöitä, hän ei usein muista korostaa sitä puolisolleen riittävän paljon. Silloin se unohtuu.”

Artikkelin huvittavin kohta. Sehän se juuri onkin ongelma, että nainen UNOHTAA miehensä tehneen KOTITÖITÄ eikä kiitä tästä jalomielisestä uhrauksesta.

Harmi, että tämä asia on miehille näin vaikea hyväksyä, mutta asiat ovat muuttuneet pysyvästi.

Ennen oli likipitäen pakko ottaa mies, jotta pystyi elämään silloisella mittakaavalla normaalia elämää. Silloin miehen ominaisuuksilla ei ollut niin suurta merkitystä, kunhan mies ei ollut väkivaltainen ja pystyi elättämään perhettään. Sinkkuus ei ollut todellinen vaihtoehto monellekaan, joten miehiltä ei ollut varaa vaatia juuri mitään.

Nykyään tilanne on onneksi parantunut, eikä naisten ole enää pakko hyväksyä huonoja miehiä. Nykyään miehen pitää tuoda jotain positiivista naisen elämään, jotta nainen tahtoisi olla parisuhteessa kyseisen miehen kanssa. (Ja sama tietysti myös toisin päin!) Nykyään naisen elämä ei ole tuhoon tuomittu vaikka miestä ei olisikaan, joten nainen voi vaatia asiallista kohtelua elämäänsä pyrkivältä mieheltä. Mikäli mies ei näitä kriteereitä ole kynenevä tai halukas täyttämään, hänen on etsittävä nainen, jolle riittää vähempikin. Näitä epätoivoisia naisia on vaan (onneksi!) maailmassa yhä vähemmän.

Muutos tuntuu radikaalilta miehistä, koska heiltä ei ole ennen vaadittu kovinkaan paljon. Uskokaa tai älkää, mutta vaatimukset miellyttävästä ulkonäöstä ja luonteesta, uskollisuus, päihteettömyys, hyvä hygienia, ahkeruus, sosiaalisuus, kodin ja lasten hoito jne. ovat täysin normaaleita ihmisyyteen kuuluvia vaatimuksia, joita naisilta on vaadittu jo vuosisatoja. Näihin ei ole pakko sopeutua, mutta sitten on turha valittaa, kun naiset eivät enää pakotettuina suostukaan mihin tahansa luokattomaan kohteluun.

Vierailija kirjoitti:

Samassa artikkelissa valitetaan sekä siitä, miten kamalia naiset ovat parisuhteessa, että siitä, miten miesten on liian vaikea päästä suhteeseen naisten kanssa... Mikä logiikka tässä on taustalla?

Naiset ovat pettyneitä miehiin parisuhteissa -> naiset eivät enää ryhdy kovin innokkaasti parisuhteisiin eivätkä tahdo tehdä lapsia miesten kanssa ja sinkkujen määrän lisääntymisen + syntyvyyden vähenemisen näkee selkeästi myös tutkimuksissa ja mediassa.

Miehet ovat pettyneitä naisiin parisuhteissa -> miehet valittavat naisenpuutetta kaikissa medioissa, asiantuntijat julkaisevat artikkeleita miesten vastentahtoisesta sinkkuudesta, tohtoritasolla saakka ollaan huolissaan miesten tilanteesta, naisia vaaditaan olemaan parempia kumppaneita, miehet tekevät kaikkensa päästäkseen naisten kanssa parisuhteisiin ja naisia syyllistetään, koska he eivät huoli miehiä ja tee lapsia.

Selkeästi jossain on vikaa, ja missä muuallakaan se voisi olla, kuin naisissa...

Artikkelissa puhutaan miesten vähennyksästä ja mitätöinnistä, ei naisten pettymyksistä tai lastenteosta.

On se ihmeellistä kuinka ette osaa pysyä aiheessa. Ja katsoa joskus sinne peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin jo kuka "asiantuntija" on kyseessä ennenkuin avasin linkkiä, yllätys yllätys, Heli Vaaranenhan se siellä, miesasianainen extraordinaire.

XD ihan vain tohtori ja niin edelleen, mutta ehkä ei ole käynyt vielä tarpeeksi monesti EVS:ssa ja Pressiklubissa pätevöitymässä...

Tohtori se oli Mengelekin. Oletko sinä sitä mieltä, että tohtorin tutkinto tekee automaattisesti ihmisestä virheettömän? Suurin osa Vaarasen kommenteista ovat asenteellista ja naisvihamielistä roskaa. 

Ei se lapsi hyvä ole vihaa, kun kerrotaan faktoja.

Kiitos mukavan alentuvasta kommentistasi, mitään muuta en Vaarasen kiilusilmäiseltä opetuslapselta odottaisikaan. Kun argumentit loppuu, vähättely alkaa.

Vierailija kirjoitti:

”Vaikka mies tekisi kotitöitä, hän ei usein muista korostaa sitä puolisolleen riittävän paljon. Silloin se unohtuu.”

Artikkelin huvittavin kohta. Sehän se juuri onkin ongelma, että nainen UNOHTAA miehensä tehneen KOTITÖITÄ eikä kiitä tästä jalomielisestä uhrauksesta.

Mun mielestä tuossa oli pointtia. Monet naisethan suptastaan rakastavat luetella mitä kaikkea ovat tehneet kotona ja muistuttaa miestä siitä tämän tästä. Jos mies ei toimi samoin, niin voi tosiaan olla, että ne miehen tekemät kotityöt vähän niin kuin unohtuvat, ja hetken päästä nainen kuvittelee, että "Eihän tuo mies tee koskaan mitään täällä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin jo kuka "asiantuntija" on kyseessä ennenkuin avasin linkkiä, yllätys yllätys, Heli Vaaranenhan se siellä, miesasianainen extraordinaire.

Naiset näemmä väheksyvät myös toisia naisia.

Jetsulleen, Vaaranenhan tämänkin väitteen osoittaa todeksi jokaisessa artikkelissaan.

Vierailija kirjoitti:

That koira älächts which kalikka kalachts.

Those bitches who the stick hits, starts to whine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

That koira älächts which kalikka kalachts.

Those bitches who the stick hits, starts to whine.

Heh, miten meni niinku omasta mielestä? :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samassa artikkelissa valitetaan sekä siitä, miten kamalia naiset ovat parisuhteessa, että siitä, miten miesten on liian vaikea päästä suhteeseen naisten kanssa... Mikä logiikka tässä on taustalla?

Naiset ovat pettyneitä miehiin parisuhteissa -> naiset eivät enää ryhdy kovin innokkaasti parisuhteisiin eivätkä tahdo tehdä lapsia miesten kanssa ja sinkkujen määrän lisääntymisen + syntyvyyden vähenemisen näkee selkeästi myös tutkimuksissa ja mediassa.

Miehet ovat pettyneitä naisiin parisuhteissa -> miehet valittavat naisenpuutetta kaikissa medioissa, asiantuntijat julkaisevat artikkeleita miesten vastentahtoisesta sinkkuudesta, tohtoritasolla saakka ollaan huolissaan miesten tilanteesta, naisia vaaditaan olemaan parempia kumppaneita, miehet tekevät kaikkensa päästäkseen naisten kanssa parisuhteisiin ja naisia syyllistetään, koska he eivät huoli miehiä ja tee lapsia.

Selkeästi jossain on vikaa, ja missä muuallakaan se voisi olla, kuin naisissa...

Artikkelissa puhutaan miesten vähennyksästä ja mitätöinnistä, ei naisten pettymyksistä tai lastenteosta.

On se ihmeellistä kuinka ette osaa pysyä aiheessa. Ja katsoa joskus sinne peiliin.

Miksi se on ongelma, jos mies ei pääse parisuhteeseen naisen väheksyttäväksi? Artikkelihan pitää ongelmana myös sitä, etteivät naiset kelpuuta kaikkia miehiä parisuhteeseen eli aiempi kirjoittaja ei mitenkään eksynyt aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Harmi, että tämä asia on miehille näin vaikea hyväksyä, mutta asiat ovat muuttuneet pysyvästi.

Ennen oli likipitäen pakko ottaa mies, jotta pystyi elämään silloisella mittakaavalla normaalia elämää. Silloin miehen ominaisuuksilla ei ollut niin suurta merkitystä, kunhan mies ei ollut väkivaltainen ja pystyi elättämään perhettään. Sinkkuus ei ollut todellinen vaihtoehto monellekaan, joten miehiltä ei ollut varaa vaatia juuri mitään.

Nykyään tilanne on onneksi parantunut, eikä naisten ole enää pakko hyväksyä huonoja miehiä. Nykyään miehen pitää tuoda jotain positiivista naisen elämään, jotta nainen tahtoisi olla parisuhteessa kyseisen miehen kanssa. (Ja sama tietysti myös toisin päin!) Nykyään naisen elämä ei ole tuhoon tuomittu vaikka miestä ei olisikaan, joten nainen voi vaatia asiallista kohtelua elämäänsä pyrkivältä mieheltä. Mikäli mies ei näitä kriteereitä ole kynenevä tai halukas täyttämään, hänen on etsittävä nainen, jolle riittää vähempikin. Näitä epätoivoisia naisia on vaan (onneksi!) maailmassa yhä vähemmän.

Muutos tuntuu radikaalilta miehistä, koska heiltä ei ole ennen vaadittu kovinkaan paljon. Uskokaa tai älkää, mutta vaatimukset miellyttävästä ulkonäöstä ja luonteesta, uskollisuus, päihteettömyys, hyvä hygienia, ahkeruus, sosiaalisuus, kodin ja lasten hoito jne. ovat täysin normaaleita ihmisyyteen kuuluvia vaatimuksia, joita naisilta on vaadittu jo vuosisatoja. Näihin ei ole pakko sopeutua, mutta sitten on turha valittaa, kun naiset eivät enää pakotettuina suostukaan mihin tahansa luokattomaan kohteluun.

Heh. Ei ole ennen vaadittu mieheltä paljon on riittänyt vain, että elättämään perheensä... Mutta joo. On jännää ajatella, kuinka paljon se, miten olla hyvä ja hyväksyttävä nainen on muuttunut vaikka vain viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana, verrattuna siihen miten vähän se, miten vähän miehen mallit ja rooli on muuttunut.

Tuntuu, kuin osa miehistä edelleen kuvittelee, että ollakseen hyvä ja uskottava ja siten erinomainen kumppani naiselle riittäisi se, kun on vain ja ainoastaan mies... 

Toisaalta edelleen on naisia, jotka voivat kertoa uskottavasti ja silmiään räpäyttämättä, että he haaveilevat ja unelmoivat siitä, että voisivat olla ja elää kotiäiteinä omistautuen perheelle ja kodin ja lasten hoidolle, jotta mies voisi tehdä ns. uraa. Vaan kuinka moni mies voi sanoa saman ilman ettei, kenenkään kulmat vähän kohoaisi ja ilmaan kohoaisi kysymys, että mitäh?        

Vierailija kirjoitti:

”Vaikka mies tekisi kotitöitä, hän ei usein muista korostaa sitä puolisolleen riittävän paljon. Silloin se unohtuu.”

Artikkelin huvittavin kohta. Sehän se juuri onkin ongelma, että nainen UNOHTAA miehensä tehneen KOTITÖITÄ eikä kiitä tästä jalomielisestä uhrauksesta.

Niinpä. Lähtökohtahan on, että nainen on perheen äiti , jonka kuuluu huolehtia kaikesta. Muiden tehtävä on autella äiskää ja joka kerta pitää antaa kunniamerkki kun niin tapahtuu.

Miehet eivät ole samanarvoisia kuin naiset. Heitä pitääkin väheksyä. Häkki heilumaan vaan. 

Asetun silti naisten puolelle tässä. Nettiaika on ehkä saanut meidät naiset yhteen sieltä kyökin perukoilta. Tunnen suurta sympatiaa esim afrikkalaisnaisia kohtaan, jotka jossain dokumentissa näyttävät kyllääntyneiltä jossakin haastattelussa ruoanteon ja lastenhoidon lomassa kun miehet vain lampsivat ympäriinsä ja pelaavat puiden alla pelejä. Me naiset olemme aika samanlaisia ympäri maailmaa. Jokainen nainen osaa samaistua kanssasisariinsa miesten veemäisyydestä ja typeryydestä.

Enkä oikein ymmärrä mitä tässä haetaan. Mikä olisi sitten se ideaali? Ikinä ei saa kritisoida ansaitusti koska toinen on mies vaan sekin pitäisi rakentavasti pukea korrektiin muotoon jos lapsi meinataan pukea kuselta haiseviin vaatteisiin tai ei vaivauduta miettimään yhtään asioita lapsen kannalta. Miehet ovat monesti tahallaan tyhmiä ettei tarttis mitään vaan tehä. Taatusti saa kuulla kunniansa jos pitää valita miehen mimosahipiän ja lapsen henkisen tai fyysisen turvallisuuden väliltä. Ja kaikenlaiset hampuusitko pitäisi kelpuuttaa ettei joku vain tunne oloaan väheksytyksi? Neuvo (hampuuseille) miehille: elämä helpottuu jos ajattelee asioita joskus laajemmin kuin oman navan ympäriltä. Valitettavan monet miehet eivät kohdista itseensä minkäänlaista itsekritiikkiä. Kuljetaan paskaisissa vaatteissa ja käyttäydytään moukkamaisesti. Kyllä tasan loppuu treffit siihen kun suojatietä ylittävälle vanhalle mummolle huudetaan autosta että vauhtia. Ai niin sehän on vanha nainen ei siitä ole enää kotitalouskoneeksi saati seksinukeksi.

Minävaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa, minä tunnustan. Vähättelen miestäni, kun olen vihainen. Ja vihaiseksi minut saa vaikka miehen syyttely, et koskaan tee täällä kotona mitään (juuri hinkannut vessan kaakelit puhtaaksi, käynyt kaappeja läpi ja heittänyt tavaraa pois, pessyt pyykkiä, hoitanut perusjärjestystä. Tehnyt sellaisia asioita, joihin puoliso ei kiinnitä huomiota.

Vihaiseksi mut saa myös se, ettei puoliso huomioi mulle tärkeitä asioita, ei lähde esim hääpäivänä syömään vaikka minä maksan - ja munä tienasn paremmin. Hän ei kuuntele mun juttuani viittä minuuttia, sitä mulle tärkeää juttua.

Niin ja se sinkkumies, häntä on vain suojeltu, jättämisen syy on asia, jolla naiset eivät halua häntä loukata, esim pieni penis, ja syyksi sanotaan sitten vaikka väärän väriset kengät.

Vaatimukset naisille ovat vuosia olleet epäinhimilliset (ulkonäkö, kotityöt, työt, lastenhoito jne), tervetuloa miehet samaan porukkaan.

Minäkin kyllä ajattelen , että jos pakkien syyksi sanotaan vääränlaiset kengät, niin todellinen syy on jotain ikävämpää, jolla ei haluta loukata. Miltä se kuulostaisi, jos niiden kenkien sijaan mennään henkilökohtaisuuksiin. Ja joskushan ei oikein ole muuta syytä kuin se, ettei tunnu miltään.

Onko nykyisin ainoa mahdollisuus tutustua jonkinlaisten pikadeittien kautta... kahvihetken perusteella päätetään ei sytytä? Itse tutustuin mieheeni yhteisten opiskelukaveriporukan kautta, eikä kyseessä ollut mikään instant ihastuminen, vaan ensin ystävystyttiin ja sitten rakastuttiin... aikajänne ensimmäisestä tapaamisesta rakastumiseen noin vuosi. Yhdessä 31 vuotta.

Kyllä se on yksi ainoista keinoista. Ei miehet noin vaan ala naisille juttelemaan. Pitää muistaa osan opiskelevan täysin miesvaltaista tai naisvaltaista alaa. Sillon mahdollisuus tavata kumppani on pieni. Usein myös vähäinen alkoholinkäyttö vaikuttaa siihen miten paljon tutustuu vastakkaiseen sukupuoleen.

Itse naisena opiskelin miesvaltaista alaa ja tutuistuin opiskeluiden parissa mieheeni. Toisaalta miespuoliset opiskelukaverini löysivät vaimonsa joko DI-, lääkäri-, opettaja-, lastentarhanopettaja- tai sairaanhoitajaopiskelijoiden joukosta. Ei siellä baarissa kukaan pakota juomaan yhtään mitään, tanssimme paljon lähes vesilinjalla.