Haluan lapsia perinteisen naisen kanssa

Et ole sopiva isäksi jos et pysty vaihtamaan vaippoja. Kuulostat muutenkin epäkypsältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö suomalaisia naisia, joilla olisi sama tavoite? ap

Aivan varmasti. Minulle riittäisi se, että saisin omaan käyttööni saman rahamäärän mitä nyt saan nettona palkkaa. Sillä tekisin omiin nimiin sijoituksia, joten eläkeiässäkin olisi rahaa. Naimisiin pitäisi mennä ennen lapsia eikä avioehtoa tietenkään tehtäisi. En halua olla viisikymppisenä eronnut tyhjätasku, jolla ei ole töitä ja koulutuskin on vanhentunut.

Aika ahnasta. Noilla vaatimuksilla vaatimuksilla pistät selkeästi itsesi etusijalle. Sijoituksia omiin nimiin ja vielä tahtoessasi puolet omaisuudesta kaupan päälle. Kohtuutonta.

Ei se ole ahneutta vaan tervettä järkeä. Aloittaja ei voi antaa takeita, eikö hän jossain vaiheessa riidellessä sano, että hän maksaa ja omistaa kaiken. Oma äiti oli aikoinaan muutaman vuoden pakosta kotiäitinä ja välillä isä uhkaili, että äiti joutuu lähtemään kotoa tyhjin taskuin, jos hän heittää äidin ulos. Minulle oma palkka ja taloudellinen riippumattomuus on niin iso asia, että en luovu siitä ilmaiseksi. Aloittaja ei voi antaa takeita siitäkään, että hän elää uskollisesti ja kunnolla eikä ikinä halua erota.

Sinä et halua taloudellista riippumattomuutta, vaan etuoikeutettua asemaa mieheen nähden. Sitä paitsi, ilman avioiehtoa ne sinunkin omat sijoituksesi menisivät jakoon. Eli ei tuossa nyt paljon tervettä järkeä ole.

Ne omat sijoitukset turvaa minun elämääni avioliiton aikana. Jos mies rikkoo sopimuksen ja pitää kaikki rahat itsellään, pärjään sijoitusten turvin. Avioeroon ja ositukseen menee aikaa, ei sitäkään kukaan ilman rahaa elä.

Ja mikäs turva miehelle on naisen sopimusrikkeestä?

Mistä sopimusrikkeestä? Aloittaja halusi naisen, joka pitää huolen lapsista ja kodista. Jos hoidan lapset hyvin ja kodin sillä tasolla, mikä minulle on hyvä, niin en ole rikkonut mitään sopimusta. En suostu huonoon sopimukseen, olen mieluummin töissä ja haluan tasa-arvoisen parisuhteen.

Ero on tässä tapauksessa sopimusrike, koska vaadit ylläpitoa loppuiäksi. Joten, miksi eroa halutessasi sinulla tulisi olla oikeus puoleen omaisuudesta miehesi kustantamien säästöjesi lisäksi?

Huomaat varmaan että Suomi naisesta ei ole perinteiseksi vaimoksi? Tuo yksikin aloitti heti kamalan jankkaamisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö suomalaisia naisia, joilla olisi sama tavoite? ap

Aivan varmasti. Minulle riittäisi se, että saisin omaan käyttööni saman rahamäärän mitä nyt saan nettona palkkaa. Sillä tekisin omiin nimiin sijoituksia, joten eläkeiässäkin olisi rahaa. Naimisiin pitäisi mennä ennen lapsia eikä avioehtoa tietenkään tehtäisi. En halua olla viisikymppisenä eronnut tyhjätasku, jolla ei ole töitä ja koulutuskin on vanhentunut.

Aika ahnasta. Noilla vaatimuksilla vaatimuksilla pistät selkeästi itsesi etusijalle. Sijoituksia omiin nimiin ja vielä tahtoessasi puolet omaisuudesta kaupan päälle. Kohtuutonta.

Miten niin kohtuutonta?

Mulle jää palkasta käteen kolme tonnia. Yhden tonnin laitan yhteiselle taloustilille, toisen tonnin omiin sijoituksiini ja kolmannen tuhlaan. En iki kuuna päivänä voisi kuvitellakaan jääväni kotiin ilman samoja "etuja". Totta hitossa jokainen fiksu nainen haluaa turvata oman selustansa säästöillä ja sijoituksilla.. Kahden tonnin kuukausirahalla voisin tuohon suostua jos mies myös hoitaa asumis- ja muut talouskulut.

Ja sen lisäksi saat puolet valitsemasi varakkaan miehen omaisuudesta, kenen? 

Sinulla nyt menee sekaisin kaksi eri asiaa. Avioliiton aikana vaimolla pitää olla omaa rahaa käytössä, siis sellaista, josta mies ei voi nillittää mitään. Avioeron jälkeen elintaso ei saa laskea avioliiton aikaisesta.

Rinnastan vain vaihtoehtoiseen tilanteeseen, missä avioehto tehtäisiin. Sinulta jää kokonaan huomioimatta se, että se on myös riski varakkaalle miehelle, koska nainen voi koska tahansa päättä lähteä puolet miehen omaisuudesta mukanaan miehen kustantamien säästöjen lisäksi (mikä oli alkuperäinen vaatimus).  Jos tälläisia työsopimuksia tehdään, niin työsopimuksen rauetessa myös etuudet (eroon saakka ansaittu eläke kuuluu tietysti naiselle) raukeavat. Vaadit naiselle täyden taloudellisen turvallisuuden miehen kustannuksella. 

Eihän miehen ole mikään pakko tuollaiseen suostua, hyvänen aika. Sen kun ottaa töissä käyvän naisen ja hoitaa lapset ja kodin yhdessä naisen kanssa, niin hyvin menee. Aloittaja haluaa sellaista, mikä on hyvin harvinaista, joten hänen pitää joko ottaa riski tai luopua haaveestaan. Iso riski se on naisellekin jäädä miehen hyväntahtoisuuden varaan, koska eroaminen on miehille helppoa. Ennen ei erottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahalta näyttää...suuntaa katseesi ulkomaille. Sieltä löytyy kunnon perinteisiä naisia. Toivottavasti et juo alkoholia, ainakaan paljoa (max1-2 kertaa vuodessa) . Nämä eivät   ala katsomaan juoppoa tai hulttiota miestä ja vaativat usein myös sinulta paljon enemmän kuin Suomi nainen. Muista opetella hyvät käytöstavat, kohtele naista kuin kukkaa kämmenellä niin eiköhän se löydy...jos ei täältä niin ulkomailta. 

Kannattaa muuten varautua myös elättämään vaimon puolta sukua sinne kotimaahan ja vähintään parin kuukauden välein joko matkustamaan sinne tai maksamaan appivanhemmille ja sisarruksille lentoliput. Luonnollisesti he majailevat sitten teillä, että onko tarpeeksi iso kämppä siihen.

No tuo ei läheskään aina pidä paikkaansa. 

Aika harvoin itse asiassa, en muutamalla karverilla on aasialainen nainen, eikä yksikään mies lähetä rahaa ulkomaille. Muutenkin tämän palstan uskomukset aasialaisista on vähän hakuteillä.

Eihän se mies välttämättä tiedä lähettävänsä, koska se nainen tekee sen hänen puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Huomaat varmaan että Suomi naisesta ei ole perinteiseksi vaimoksi? Tuo yksikin aloitti heti kamalan jankkaamisen.

Tässä taitaa olla minun lisäksi pari muutakin jankkaajaa, kaikki viestit ei ole minun kirjoittamia. Yksikään mies ei suostuisi tekemään sitä, mitä itse vaatii perinteiseltä vaimolta, mutta silti luulette naisten siitä innostuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö suomalaisia naisia, joilla olisi sama tavoite? ap

Aivan varmasti. Minulle riittäisi se, että saisin omaan käyttööni saman rahamäärän mitä nyt saan nettona palkkaa. Sillä tekisin omiin nimiin sijoituksia, joten eläkeiässäkin olisi rahaa. Naimisiin pitäisi mennä ennen lapsia eikä avioehtoa tietenkään tehtäisi. En halua olla viisikymppisenä eronnut tyhjätasku, jolla ei ole töitä ja koulutuskin on vanhentunut.

Aika ahnasta. Noilla vaatimuksilla vaatimuksilla pistät selkeästi itsesi etusijalle. Sijoituksia omiin nimiin ja vielä tahtoessasi puolet omaisuudesta kaupan päälle. Kohtuutonta.

Ei se ole ahneutta vaan tervettä järkeä. Aloittaja ei voi antaa takeita, eikö hän jossain vaiheessa riidellessä sano, että hän maksaa ja omistaa kaiken. Oma äiti oli aikoinaan muutaman vuoden pakosta kotiäitinä ja välillä isä uhkaili, että äiti joutuu lähtemään kotoa tyhjin taskuin, jos hän heittää äidin ulos. Minulle oma palkka ja taloudellinen riippumattomuus on niin iso asia, että en luovu siitä ilmaiseksi. Aloittaja ei voi antaa takeita siitäkään, että hän elää uskollisesti ja kunnolla eikä ikinä halua erota.

Sinä et halua taloudellista riippumattomuutta, vaan etuoikeutettua asemaa mieheen nähden. Sitä paitsi, ilman avioiehtoa ne sinunkin omat sijoituksesi menisivät jakoon. Eli ei tuossa nyt paljon tervettä järkeä ole.

Ne omat sijoitukset turvaa minun elämääni avioliiton aikana. Jos mies rikkoo sopimuksen ja pitää kaikki rahat itsellään, pärjään sijoitusten turvin. Avioeroon ja ositukseen menee aikaa, ei sitäkään kukaan ilman rahaa elä.

Ja mikäs turva miehelle on naisen sopimusrikkeestä?

Mistä sopimusrikkeestä? Aloittaja halusi naisen, joka pitää huolen lapsista ja kodista. Jos hoidan lapset hyvin ja kodin sillä tasolla, mikä minulle on hyvä, niin en ole rikkonut mitään sopimusta. En suostu huonoon sopimukseen, olen mieluummin töissä ja haluan tasa-arvoisen parisuhteen.

Ero on tässä tapauksessa sopimusrike, koska vaadit ylläpitoa loppuiäksi. Joten, miksi eroa halutessasi sinulla tulisi olla oikeus puoleen omaisuudesta miehesi kustantamien säästöjesi lisäksi?

No selitetäänpä. Jos olen yli viisikymppinen, koulutus on mennyt vanhaksi eikä työkokemusta ole kymmeniin vuosiin ja mies keksiikin hankkia sivusuhteita tai alkaa juopotella, niin minun olisi pakko pysyä avioliitossa. Ero olisi minulle taloudellinen katastrofi, ei tuossa iässä enää työllisty vaikka hankkisin uuden koulutuksen. Haluan säilyttää sen elintason, mitä mies on minulle luvannut ja missä olen elänyt.

Ymmärrät kai, että tämä on täysin hypoteettinen tilanne. Oikeassa elämässä en suostu jättämään työtäni ja palkkaani vapaaehtoisesti, en myöskään suostu siihen, että mies on perheessä vapaamatkustaja.

Ei muuta kuin varaat matkan Thaikkulaan. Sieltä löytyy perinteisiä vaimoja.

Tämä antaa sinusta hyvin kylmän ja penseän kuvan. Oletko halukas rakastumaan naiseen ja kunnioittamaan häntä? Vai haluatko olla herra jota perhe palvelee? 

Oikea perinteinen perhe koostuu isovanhemmista, vanhemmista ja lapsista. Lasten hoitoon osallistui kaikki talon ihmiset, eivät vain naiset. Tämä tarkoittaa sitä, että sinun tulee elättää myös vanhempasi, ja vaimosi vanhemmat.

Ja jos mennään vuoteen 98 jälkeen ajanlaskun, eli 1920 vuotta sitten Roomalainen virkamies Tacitus kävi Suomessa, ja kuvaili heidän elämäänsä; miehet ja naiset kävivät yhdessä metsästämässä, vanhukset ja lapset jäivät oksista punotun suojan alle. Kaikki olivat tasa-arvoisia ilman mitään luokkajaotteluja. He pukeutuivat nahoista tehtyhin vaatteisiin eivätkä omistaneet maata. 

Miten itse määrittelet "perinteisen"? Nainen kotiorjana? Ota poika imuri käteen ja siivoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö suomalaisia naisia, joilla olisi sama tavoite? ap

Aivan varmasti. Minulle riittäisi se, että saisin omaan käyttööni saman rahamäärän mitä nyt saan nettona palkkaa. Sillä tekisin omiin nimiin sijoituksia, joten eläkeiässäkin olisi rahaa. Naimisiin pitäisi mennä ennen lapsia eikä avioehtoa tietenkään tehtäisi. En halua olla viisikymppisenä eronnut tyhjätasku, jolla ei ole töitä ja koulutuskin on vanhentunut.

Aika ahnasta. Noilla vaatimuksilla vaatimuksilla pistät selkeästi itsesi etusijalle. Sijoituksia omiin nimiin ja vielä tahtoessasi puolet omaisuudesta kaupan päälle. Kohtuutonta.

Ei se ole ahneutta vaan tervettä järkeä. Aloittaja ei voi antaa takeita, eikö hän jossain vaiheessa riidellessä sano, että hän maksaa ja omistaa kaiken. Oma äiti oli aikoinaan muutaman vuoden pakosta kotiäitinä ja välillä isä uhkaili, että äiti joutuu lähtemään kotoa tyhjin taskuin, jos hän heittää äidin ulos. Minulle oma palkka ja taloudellinen riippumattomuus on niin iso asia, että en luovu siitä ilmaiseksi. Aloittaja ei voi antaa takeita siitäkään, että hän elää uskollisesti ja kunnolla eikä ikinä halua erota.

Sinä et halua taloudellista riippumattomuutta, vaan etuoikeutettua asemaa mieheen nähden. Sitä paitsi, ilman avioiehtoa ne sinunkin omat sijoituksesi menisivät jakoon. Eli ei tuossa nyt paljon tervettä järkeä ole.

Ne omat sijoitukset turvaa minun elämääni avioliiton aikana. Jos mies rikkoo sopimuksen ja pitää kaikki rahat itsellään, pärjään sijoitusten turvin. Avioeroon ja ositukseen menee aikaa, ei sitäkään kukaan ilman rahaa elä.

Ja mikäs turva miehelle on naisen sopimusrikkeestä?

Mistä sopimusrikkeestä? Aloittaja halusi naisen, joka pitää huolen lapsista ja kodista. Jos hoidan lapset hyvin ja kodin sillä tasolla, mikä minulle on hyvä, niin en ole rikkonut mitään sopimusta. En suostu huonoon sopimukseen, olen mieluummin töissä ja haluan tasa-arvoisen parisuhteen.

Ero on tässä tapauksessa sopimusrike, koska vaadit ylläpitoa loppuiäksi. Joten, miksi eroa halutessasi sinulla tulisi olla oikeus puoleen omaisuudesta miehesi kustantamien säästöjesi lisäksi?

No selitetäänpä. Jos olen yli viisikymppinen, koulutus on mennyt vanhaksi eikä työkokemusta ole kymmeniin vuosiin ja mies keksiikin hankkia sivusuhteita tai alkaa juopotella, niin minun olisi pakko pysyä avioliitossa. Ero olisi minulle taloudellinen katastrofi, ei tuossa iässä enää työllisty vaikka hankkisin uuden koulutuksen. Haluan säilyttää sen elintason, mitä mies on minulle luvannut ja missä olen elänyt.

Ymmärrät kai, että tämä on täysin hypoteettinen tilanne. Oikeassa elämässä en suostu jättämään työtäni ja palkkaani vapaaehtoisesti, en myöskään suostu siihen, että mies on perheessä vapaamatkustaja.

Ongelma on siinä, ettet sinä ole valmis ottamaan mitään riskiä, vaan esimerkissäsi kaikki riskinotto on miehen vastuulla. Ja vielä puhut mihehen asemasta vapaamatkustajana...Te vertaatte tilannetta elämään sinkkuna - tässä puhutaan lasten tekemisestä parisuhteessa! Elämänne helpottuisi, mutta ette ole valmiita tekemään myönnytyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö suomalaisia naisia, joilla olisi sama tavoite? ap

Aivan varmasti. Minulle riittäisi se, että saisin omaan käyttööni saman rahamäärän mitä nyt saan nettona palkkaa. Sillä tekisin omiin nimiin sijoituksia, joten eläkeiässäkin olisi rahaa. Naimisiin pitäisi mennä ennen lapsia eikä avioehtoa tietenkään tehtäisi. En halua olla viisikymppisenä eronnut tyhjätasku, jolla ei ole töitä ja koulutuskin on vanhentunut.

Aika ahnasta. Noilla vaatimuksilla vaatimuksilla pistät selkeästi itsesi etusijalle. Sijoituksia omiin nimiin ja vielä tahtoessasi puolet omaisuudesta kaupan päälle. Kohtuutonta.

Ei se ole ahneutta vaan tervettä järkeä. Aloittaja ei voi antaa takeita, eikö hän jossain vaiheessa riidellessä sano, että hän maksaa ja omistaa kaiken. Oma äiti oli aikoinaan muutaman vuoden pakosta kotiäitinä ja välillä isä uhkaili, että äiti joutuu lähtemään kotoa tyhjin taskuin, jos hän heittää äidin ulos. Minulle oma palkka ja taloudellinen riippumattomuus on niin iso asia, että en luovu siitä ilmaiseksi. Aloittaja ei voi antaa takeita siitäkään, että hän elää uskollisesti ja kunnolla eikä ikinä halua erota.

Sinä et halua taloudellista riippumattomuutta, vaan etuoikeutettua asemaa mieheen nähden. Sitä paitsi, ilman avioiehtoa ne sinunkin omat sijoituksesi menisivät jakoon. Eli ei tuossa nyt paljon tervettä järkeä ole.

Ne omat sijoitukset turvaa minun elämääni avioliiton aikana. Jos mies rikkoo sopimuksen ja pitää kaikki rahat itsellään, pärjään sijoitusten turvin. Avioeroon ja ositukseen menee aikaa, ei sitäkään kukaan ilman rahaa elä.

Ja mikäs turva miehelle on naisen sopimusrikkeestä?

Mistä sopimusrikkeestä? Aloittaja halusi naisen, joka pitää huolen lapsista ja kodista. Jos hoidan lapset hyvin ja kodin sillä tasolla, mikä minulle on hyvä, niin en ole rikkonut mitään sopimusta. En suostu huonoon sopimukseen, olen mieluummin töissä ja haluan tasa-arvoisen parisuhteen.

Ero on tässä tapauksessa sopimusrike, koska vaadit ylläpitoa loppuiäksi. Joten, miksi eroa halutessasi sinulla tulisi olla oikeus puoleen omaisuudesta miehesi kustantamien säästöjesi lisäksi?

No selitetäänpä. Jos olen yli viisikymppinen, koulutus on mennyt vanhaksi eikä työkokemusta ole kymmeniin vuosiin ja mies keksiikin hankkia sivusuhteita tai alkaa juopotella, niin minun olisi pakko pysyä avioliitossa. Ero olisi minulle taloudellinen katastrofi, ei tuossa iässä enää työllisty vaikka hankkisin uuden koulutuksen. Haluan säilyttää sen elintason, mitä mies on minulle luvannut ja missä olen elänyt.

Ymmärrät kai, että tämä on täysin hypoteettinen tilanne. Oikeassa elämässä en suostu jättämään työtäni ja palkkaani vapaaehtoisesti, en myöskään suostu siihen, että mies on perheessä vapaamatkustaja.

Ongelma on siinä, ettet sinä ole valmis ottamaan mitään riskiä, vaan esimerkissäsi kaikki riskinotto on miehen vastuulla. Ja vielä puhut mihehen asemasta vapaamatkustajana...Te vertaatte tilannetta elämään sinkkuna - tässä puhutaan lasten tekemisestä parisuhteessa! Elämänne helpottuisi, mutta ette ole valmiita tekemään myönnytyksiä.

Ongelmahan on siinä, että hän ei ylipäätään halua jäädä kotiin lasten kanssa. Sellaiselle ihmiselle maailmasta ei löydy riittävästi rahaa jalupauksia, että halua löytyisi. Kannattaa katsella sellainen nainen, joka haluaa ylipäätään jäädä kotiin. Itse jäin kotiin, mutta olin ehtinyt olla töissä jo riittämiin haluakseni downshiftailla ja pitää breikkiä. Lapsi siis syntyi nelikymppiselle äidille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö suomalaisia naisia, joilla olisi sama tavoite? ap

Aivan varmasti. Minulle riittäisi se, että saisin omaan käyttööni saman rahamäärän mitä nyt saan nettona palkkaa. Sillä tekisin omiin nimiin sijoituksia, joten eläkeiässäkin olisi rahaa. Naimisiin pitäisi mennä ennen lapsia eikä avioehtoa tietenkään tehtäisi. En halua olla viisikymppisenä eronnut tyhjätasku, jolla ei ole töitä ja koulutuskin on vanhentunut.

Aika ahnasta. Noilla vaatimuksilla vaatimuksilla pistät selkeästi itsesi etusijalle. Sijoituksia omiin nimiin ja vielä tahtoessasi puolet omaisuudesta kaupan päälle. Kohtuutonta.

Ei se ole ahneutta vaan tervettä järkeä. Aloittaja ei voi antaa takeita, eikö hän jossain vaiheessa riidellessä sano, että hän maksaa ja omistaa kaiken. Oma äiti oli aikoinaan muutaman vuoden pakosta kotiäitinä ja välillä isä uhkaili, että äiti joutuu lähtemään kotoa tyhjin taskuin, jos hän heittää äidin ulos. Minulle oma palkka ja taloudellinen riippumattomuus on niin iso asia, että en luovu siitä ilmaiseksi. Aloittaja ei voi antaa takeita siitäkään, että hän elää uskollisesti ja kunnolla eikä ikinä halua erota.

Sinä et halua taloudellista riippumattomuutta, vaan etuoikeutettua asemaa mieheen nähden. Sitä paitsi, ilman avioiehtoa ne sinunkin omat sijoituksesi menisivät jakoon. Eli ei tuossa nyt paljon tervettä järkeä ole.

Ne omat sijoitukset turvaa minun elämääni avioliiton aikana. Jos mies rikkoo sopimuksen ja pitää kaikki rahat itsellään, pärjään sijoitusten turvin. Avioeroon ja ositukseen menee aikaa, ei sitäkään kukaan ilman rahaa elä.

Ja mikäs turva miehelle on naisen sopimusrikkeestä?

Mistä sopimusrikkeestä? Aloittaja halusi naisen, joka pitää huolen lapsista ja kodista. Jos hoidan lapset hyvin ja kodin sillä tasolla, mikä minulle on hyvä, niin en ole rikkonut mitään sopimusta. En suostu huonoon sopimukseen, olen mieluummin töissä ja haluan tasa-arvoisen parisuhteen.

Ero on tässä tapauksessa sopimusrike, koska vaadit ylläpitoa loppuiäksi. Joten, miksi eroa halutessasi sinulla tulisi olla oikeus puoleen omaisuudesta miehesi kustantamien säästöjesi lisäksi?

No selitetäänpä. Jos olen yli viisikymppinen, koulutus on mennyt vanhaksi eikä työkokemusta ole kymmeniin vuosiin ja mies keksiikin hankkia sivusuhteita tai alkaa juopotella, niin minun olisi pakko pysyä avioliitossa. Ero olisi minulle taloudellinen katastrofi, ei tuossa iässä enää työllisty vaikka hankkisin uuden koulutuksen. Haluan säilyttää sen elintason, mitä mies on minulle luvannut ja missä olen elänyt.

Ymmärrät kai, että tämä on täysin hypoteettinen tilanne. Oikeassa elämässä en suostu jättämään työtäni ja palkkaani vapaaehtoisesti, en myöskään suostu siihen, että mies on perheessä vapaamatkustaja.

Ongelma on siinä, ettet sinä ole valmis ottamaan mitään riskiä, vaan esimerkissäsi kaikki riskinotto on miehen vastuulla. Ja vielä puhut mihehen asemasta vapaamatkustajana...Te vertaatte tilannetta elämään sinkkuna - tässä puhutaan lasten tekemisestä parisuhteessa! Elämänne helpottuisi, mutta ette ole valmiita tekemään myönnytyksiä.

Ongelmahan on siinä, että hän ei ylipäätään halua jäädä kotiin lasten kanssa. Sellaiselle ihmiselle maailmasta ei löydy riittävästi rahaa jalupauksia, että halua löytyisi. Kannattaa katsella sellainen nainen, joka haluaa ylipäätään jäädä kotiin. Itse jäin kotiin, mutta olin ehtinyt olla töissä jo riittämiin haluakseni downshiftailla ja pitää breikkiä. Lapsi siis syntyi nelikymppiselle äidille.

No ei sellaista naista tähän hommaan ole haluttukaan, joka ei siihen mielellään ryhtyisi.

Saahan sitä unelmoida. Muista vaan kertoa tapailemillesi naisille ajoissa ja selkeästi toiveesi. Siinä on vaan se, että kukaan ei voi etukäteen tehdä sopimusta, että hoitaa mahdollisen lapsen 100 tai 80-prosenttisesti. Äiti voi sairastua fyysisesti tai henkisesti tai vain tajuta lapsen tultua ettei jaksa hoitaa lasta perinteisellä tyylillä. Jos hankit lapsen, otat aina sen "riskin", että joudutkin perinteiseen äidin rooliin.

En kyllä myöskään ymmärrä miksi ylipäätään haluat lapsia, sitä kannattaisi ehkä itsesikin miettiä? Ei se ole mikään pakko enää nykyaikana. Toisekseen minusta on väärin hankkia lapsia, ellei aio niitä hoitaa. Lapset tarvitsevat paljon läsnäoloa ja hoivaa molemmilta vanhemmiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö suomalaisia naisia, joilla olisi sama tavoite? ap

Aivan varmasti. Minulle riittäisi se, että saisin omaan käyttööni saman rahamäärän mitä nyt saan nettona palkkaa. Sillä tekisin omiin nimiin sijoituksia, joten eläkeiässäkin olisi rahaa. Naimisiin pitäisi mennä ennen lapsia eikä avioehtoa tietenkään tehtäisi. En halua olla viisikymppisenä eronnut tyhjätasku, jolla ei ole töitä ja koulutuskin on vanhentunut.

Aika ahnasta. Noilla vaatimuksilla vaatimuksilla pistät selkeästi itsesi etusijalle. Sijoituksia omiin nimiin ja vielä tahtoessasi puolet omaisuudesta kaupan päälle. Kohtuutonta.

Ei se ole ahneutta vaan tervettä järkeä. Aloittaja ei voi antaa takeita, eikö hän jossain vaiheessa riidellessä sano, että hän maksaa ja omistaa kaiken. Oma äiti oli aikoinaan muutaman vuoden pakosta kotiäitinä ja välillä isä uhkaili, että äiti joutuu lähtemään kotoa tyhjin taskuin, jos hän heittää äidin ulos. Minulle oma palkka ja taloudellinen riippumattomuus on niin iso asia, että en luovu siitä ilmaiseksi. Aloittaja ei voi antaa takeita siitäkään, että hän elää uskollisesti ja kunnolla eikä ikinä halua erota.

Sinä et halua taloudellista riippumattomuutta, vaan etuoikeutettua asemaa mieheen nähden. Sitä paitsi, ilman avioiehtoa ne sinunkin omat sijoituksesi menisivät jakoon. Eli ei tuossa nyt paljon tervettä järkeä ole.

Ne omat sijoitukset turvaa minun elämääni avioliiton aikana. Jos mies rikkoo sopimuksen ja pitää kaikki rahat itsellään, pärjään sijoitusten turvin. Avioeroon ja ositukseen menee aikaa, ei sitäkään kukaan ilman rahaa elä.

Ja mikäs turva miehelle on naisen sopimusrikkeestä?

Mistä sopimusrikkeestä? Aloittaja halusi naisen, joka pitää huolen lapsista ja kodista. Jos hoidan lapset hyvin ja kodin sillä tasolla, mikä minulle on hyvä, niin en ole rikkonut mitään sopimusta. En suostu huonoon sopimukseen, olen mieluummin töissä ja haluan tasa-arvoisen parisuhteen.

Ero on tässä tapauksessa sopimusrike, koska vaadit ylläpitoa loppuiäksi. Joten, miksi eroa halutessasi sinulla tulisi olla oikeus puoleen omaisuudesta miehesi kustantamien säästöjesi lisäksi?

No selitetäänpä. Jos olen yli viisikymppinen, koulutus on mennyt vanhaksi eikä työkokemusta ole kymmeniin vuosiin ja mies keksiikin hankkia sivusuhteita tai alkaa juopotella, niin minun olisi pakko pysyä avioliitossa. Ero olisi minulle taloudellinen katastrofi, ei tuossa iässä enää työllisty vaikka hankkisin uuden koulutuksen. Haluan säilyttää sen elintason, mitä mies on minulle luvannut ja missä olen elänyt.

Ymmärrät kai, että tämä on täysin hypoteettinen tilanne. Oikeassa elämässä en suostu jättämään työtäni ja palkkaani vapaaehtoisesti, en myöskään suostu siihen, että mies on perheessä vapaamatkustaja.

Ongelma on siinä, ettet sinä ole valmis ottamaan mitään riskiä, vaan esimerkissäsi kaikki riskinotto on miehen vastuulla. Ja vielä puhut mihehen asemasta vapaamatkustajana...Te vertaatte tilannetta elämään sinkkuna - tässä puhutaan lasten tekemisestä parisuhteessa! Elämänne helpottuisi, mutta ette ole valmiita tekemään myönnytyksiä.

Huomaa kyllä, ettei sinulla tosiaan ole kokemusta lapsista. Ei lapsia tekemällä elämä helpotu vaan vaikeutuu ja olet loppuikäsi sidottu niihin. Se, että äiti joutusi vuosikausiksi jäämään kotiin niiden kanssa olisi kyllä heipat omalle uralle. Olen sata kertaa mieluummin töissä kuin tekemässä ja hoitamassa muksuja kotona.

Kun käyn töissä minulle kertyy eläkettä. Jos jään työttömäksi saan ansiosidonnaista päivärahaa ja pärjään hyvin sen jälkeenkin työaikana kertyneiden säästöjen ja sijoitusten turvin. Lisäksi asuisin omistamassani asunnossa jonka ehdin maksaa töissä ollessani.

Jos suostuisin ap:n tarjoamaan työsopimukseen ja se syystä tai toisesta päättyisi, jäisin täysin varattomaksi ja saisin vielä lapsilauman kontolleni... Ap:han piti eläkemaksuja ja vaimon omia sijoituksia kohtuuttomina ja itsekkäinä ratkaisuina. Kummankohan elämän sitä itselleen valitsisi?

Mutta kyllä sinä ap tuollaisenkin naisen voit Suomesta löytää, joku vähemmin koulutettu ja matalapalkkatyössä oleva suostuisi tuollaiseen varmaan mennen tullen. Ja jos naisen lapset aiemmasta liutosta ei haittaa, nousee mahdollisuutesi vielä enemmän, Suomi on pullollaan epätoivoisia yh-naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö suomalaisia naisia, joilla olisi sama tavoite? ap

Aivan varmasti. Minulle riittäisi se, että saisin omaan käyttööni saman rahamäärän mitä nyt saan nettona palkkaa. Sillä tekisin omiin nimiin sijoituksia, joten eläkeiässäkin olisi rahaa. Naimisiin pitäisi mennä ennen lapsia eikä avioehtoa tietenkään tehtäisi. En halua olla viisikymppisenä eronnut tyhjätasku, jolla ei ole töitä ja koulutuskin on vanhentunut.

Aika ahnasta. Noilla vaatimuksilla vaatimuksilla pistät selkeästi itsesi etusijalle. Sijoituksia omiin nimiin ja vielä tahtoessasi puolet omaisuudesta kaupan päälle. Kohtuutonta.

Ei se ole ahneutta vaan tervettä järkeä. Aloittaja ei voi antaa takeita, eikö hän jossain vaiheessa riidellessä sano, että hän maksaa ja omistaa kaiken. Oma äiti oli aikoinaan muutaman vuoden pakosta kotiäitinä ja välillä isä uhkaili, että äiti joutuu lähtemään kotoa tyhjin taskuin, jos hän heittää äidin ulos. Minulle oma palkka ja taloudellinen riippumattomuus on niin iso asia, että en luovu siitä ilmaiseksi. Aloittaja ei voi antaa takeita siitäkään, että hän elää uskollisesti ja kunnolla eikä ikinä halua erota.

Sinä et halua taloudellista riippumattomuutta, vaan etuoikeutettua asemaa mieheen nähden. Sitä paitsi, ilman avioiehtoa ne sinunkin omat sijoituksesi menisivät jakoon. Eli ei tuossa nyt paljon tervettä järkeä ole.

Ne omat sijoitukset turvaa minun elämääni avioliiton aikana. Jos mies rikkoo sopimuksen ja pitää kaikki rahat itsellään, pärjään sijoitusten turvin. Avioeroon ja ositukseen menee aikaa, ei sitäkään kukaan ilman rahaa elä.

Ja mikäs turva miehelle on naisen sopimusrikkeestä?

Mistä sopimusrikkeestä? Aloittaja halusi naisen, joka pitää huolen lapsista ja kodista. Jos hoidan lapset hyvin ja kodin sillä tasolla, mikä minulle on hyvä, niin en ole rikkonut mitään sopimusta. En suostu huonoon sopimukseen, olen mieluummin töissä ja haluan tasa-arvoisen parisuhteen.

Ero on tässä tapauksessa sopimusrike, koska vaadit ylläpitoa loppuiäksi. Joten, miksi eroa halutessasi sinulla tulisi olla oikeus puoleen omaisuudesta miehesi kustantamien säästöjesi lisäksi?

No selitetäänpä. Jos olen yli viisikymppinen, koulutus on mennyt vanhaksi eikä työkokemusta ole kymmeniin vuosiin ja mies keksiikin hankkia sivusuhteita tai alkaa juopotella, niin minun olisi pakko pysyä avioliitossa. Ero olisi minulle taloudellinen katastrofi, ei tuossa iässä enää työllisty vaikka hankkisin uuden koulutuksen. Haluan säilyttää sen elintason, mitä mies on minulle luvannut ja missä olen elänyt.

Ymmärrät kai, että tämä on täysin hypoteettinen tilanne. Oikeassa elämässä en suostu jättämään työtäni ja palkkaani vapaaehtoisesti, en myöskään suostu siihen, että mies on perheessä vapaamatkustaja.

Ongelma on siinä, ettet sinä ole valmis ottamaan mitään riskiä, vaan esimerkissäsi kaikki riskinotto on miehen vastuulla. Ja vielä puhut mihehen asemasta vapaamatkustajana...Te vertaatte tilannetta elämään sinkkuna - tässä puhutaan lasten tekemisestä parisuhteessa! Elämänne helpottuisi, mutta ette ole valmiita tekemään myönnytyksiä.

En vertaa sinkkuelämään vaan tavalliseen perheellisen elämään. Lasten syntymä vaikuttaa miehenkin elämään, joten haluan sellaisen miehen, joka hoitaa oman osansa. Se, että nainen hoitaa yksin lapset ja kodin, on helppoa vain miehelle. Eihän miehellä ole muuta kuin käydä töissä ja leikkiä halutessaan lasten kanssa, kaikki ikävät velvollisuudet jää naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö suomalaisia naisia, joilla olisi sama tavoite? ap

Aivan varmasti. Minulle riittäisi se, että saisin omaan käyttööni saman rahamäärän mitä nyt saan nettona palkkaa. Sillä tekisin omiin nimiin sijoituksia, joten eläkeiässäkin olisi rahaa. Naimisiin pitäisi mennä ennen lapsia eikä avioehtoa tietenkään tehtäisi. En halua olla viisikymppisenä eronnut tyhjätasku, jolla ei ole töitä ja koulutuskin on vanhentunut.

Aika ahnasta. Noilla vaatimuksilla vaatimuksilla pistät selkeästi itsesi etusijalle. Sijoituksia omiin nimiin ja vielä tahtoessasi puolet omaisuudesta kaupan päälle. Kohtuutonta.

Ahha.. Eli haluat vaimon joka suostuu olemaan "palvelijasi" ruokapalkalla ja kun kyllästyt häneen hän ei saisi edes hoitamastaan omaisuudesta osaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako tällaisesta tänä päivänä unelmoida?

Ihan vapaasti voit unelmoida , mutta kannattaa varautua siihen, että vaimosi ja lapsesi ei ole sitten suomalaisia.

Näin. Kiina esimerkiksi. Vaikea nähdä, että kukaan suomalainen nainen alistuisi tuollaiseen rooliin.

Kiinalainen vaimoni on alkanut viime aikoina tunnustellen puhua, että hän haluaisi tähän rooliin! Olen jonkinlainen perinteisen naisen magneetti, ennen vaimoani minulla oli suomalainen tyttöystävä, jolle tämä roolijako olisi ollut täysin ok. Ehkä eri asia nykyisillä nuorilla naisilla, me olemme melkein nelikymppisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako tällaisesta tänä päivänä unelmoida?

Ihan vapaasti voit unelmoida , mutta kannattaa varautua siihen, että vaimosi ja lapsesi ei ole sitten suomalaisia.

Näin. Kiina esimerkiksi. Vaikea nähdä, että kukaan suomalainen nainen alistuisi tuollaiseen rooliin.

Kiinalaiset naiset ovat kyllä tiukasti työelämässä. Toki sielläkin on leidejä jotka lounastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö suomalaisia naisia, joilla olisi sama tavoite? ap

Aivan varmasti. Minulle riittäisi se, että saisin omaan käyttööni saman rahamäärän mitä nyt saan nettona palkkaa. Sillä tekisin omiin nimiin sijoituksia, joten eläkeiässäkin olisi rahaa. Naimisiin pitäisi mennä ennen lapsia eikä avioehtoa tietenkään tehtäisi. En halua olla viisikymppisenä eronnut tyhjätasku, jolla ei ole töitä ja koulutuskin on vanhentunut.

Aika ahnasta. Noilla vaatimuksilla vaatimuksilla pistät selkeästi itsesi etusijalle. Sijoituksia omiin nimiin ja vielä tahtoessasi puolet omaisuudesta kaupan päälle. Kohtuutonta.

Ei se ole ahneutta vaan tervettä järkeä. Aloittaja ei voi antaa takeita, eikö hän jossain vaiheessa riidellessä sano, että hän maksaa ja omistaa kaiken. Oma äiti oli aikoinaan muutaman vuoden pakosta kotiäitinä ja välillä isä uhkaili, että äiti joutuu lähtemään kotoa tyhjin taskuin, jos hän heittää äidin ulos. Minulle oma palkka ja taloudellinen riippumattomuus on niin iso asia, että en luovu siitä ilmaiseksi. Aloittaja ei voi antaa takeita siitäkään, että hän elää uskollisesti ja kunnolla eikä ikinä halua erota.

Sinä et halua taloudellista riippumattomuutta, vaan etuoikeutettua asemaa mieheen nähden. Sitä paitsi, ilman avioiehtoa ne sinunkin omat sijoituksesi menisivät jakoon. Eli ei tuossa nyt paljon tervettä järkeä ole.

Ne omat sijoitukset turvaa minun elämääni avioliiton aikana. Jos mies rikkoo sopimuksen ja pitää kaikki rahat itsellään, pärjään sijoitusten turvin. Avioeroon ja ositukseen menee aikaa, ei sitäkään kukaan ilman rahaa elä.

Ja mikäs turva miehelle on naisen sopimusrikkeestä?

Mistä sopimusrikkeestä? Aloittaja halusi naisen, joka pitää huolen lapsista ja kodista. Jos hoidan lapset hyvin ja kodin sillä tasolla, mikä minulle on hyvä, niin en ole rikkonut mitään sopimusta. En suostu huonoon sopimukseen, olen mieluummin töissä ja haluan tasa-arvoisen parisuhteen.

Ero on tässä tapauksessa sopimusrike, koska vaadit ylläpitoa loppuiäksi. Joten, miksi eroa halutessasi sinulla tulisi olla oikeus puoleen omaisuudesta miehesi kustantamien säästöjesi lisäksi?

Tässä varmaan ajateltiin, että miehellä ei ole aluksi omaisuutta vaan vain hyvät tulot. Jos miehellä on valtava omaisuus, niin enemmän käyttörahaa ja avioehto on varmaan ok