Lue keskustelun säännöt.
Haluan lapsia perinteisen naisen kanssa
16.07.2018 |
Haluan perheen, mutta vierastan ajatusta pehmoisän roolista. Minulle on tärkeää saada jälkikasvua, mutta haluan perheeseen perinteisen roolijaon. Nainen hoitaa kodin ja lapset. Voin tuoda leivän pöytään ja viettää päivittäin aikaa perheen kanssa. Vaippoja minusta ei ole vaihtamaan. Saako tällaisesta tänä päivänä unelmoida?
Kommentit (65)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saahan sitä toivoa. Itse en tosin tunne ketään joka suostuisi. Ja kuten täällä on kysyttykin, niin miksi yleensä haluat niitä lapsia jos ei niiden hoitaminen kiinnosta? Mitä sinulla on isänä antaa lapsille joista et välitä? Millaisia lapsia sinä kuvittelet tuolla asenteella kasvattavasi?
Kyllähän tuohon voi joku alkaa, mutta eri asia kauanko se kestää. Kun perhekerhossa tuleekin sitten vastaan se ihana osallistuva yksinhuoltajaisä niin miten siinä käy? Sulle jää elarit ja lapset ei oikein tunnu edes omilta kun niitä ei ole koskaan hoitanut ja uusi isä hommailee niiden kanssa kaikkea jännää.
Totta kai tuollaisesta saa unelmoida, ja hyvin monille naisillekin tuo kuvio kävisi varmasti hyvin. Mutta kokemukseni mukaan moni suomalainen mies toivoo juuri tuollaista, MUTTA ei ole kykeneväinen tai edes halukas kustantamaan tuota lystiä. Naisen pitäisi siis lisäksi tienata omat (ja lasten!) rahat. Tämä ei ole ok.
Meillä minä hoidan kotityöt ja ruoanlaitot yksin, lapset hoidamme yhdessä, mutta miehen työmatkojen ajan minä hoidan kaiken yksin. Mies kustantaa kaiken, myös kaikki minun tarpeeni, mukaan lukien lomamatkat minulle yksin, kun haluan omaa ainaa. Mies on ulkomaalainen, ja asumme myös ulkomailla.
Yhdellä ystävälläni ja siskollani on vähän noin, ei ihan yhtä karusti kuin ap toivoisi, mutta melkein. Kummankin mies vie lapsia toisinaan harrastuksiin, mutta siinä se. Vaippoja eivät ole koskaan vaihtaneet. Ja ihan ns. nykyajan isiä ovat, kolmekymppisiä.
Tämä kaikki on heillä molemmilla kuitenkin ollut tiedossa jo ennen lasten syntymää, siis että noin tulisi käymään. Ei siskoni eikä ystäväni kumpikaan ole tyytyväinen tilanteeseen (ovat minulle itse niin sanoneet), mutta minkäpä teet. Molemmat käyvät töissä mutta ovat pienipalkkaisia eli taloudellisesti riippuvaisia miehistään. Ovat avoimesti kertoneet välillä kadehtivansa minun mieheni toimintaa, joka on päinvastaista. Tälläkin hetkellä hän on koti-isänä, kun minä töissä hyväpalkkaisessa työssäni. Harmittaa heidän puolestaan vähän, mutta toisaalta he ovat itse miehensä valinneet.