Miten yleistä on, että 2 v. esikoinen on päivähoidossa äidin ollessa vauvan kanssa kotona?

Täällä esitetyt veikkaukset nuorista tai tukiverkollisista äideistä eivät pidä meillä paikkaansa. Olen 33-vuotias neljän lapsen kotiäiti, jolla sukulaisia tai muita hoitoapuja ei asu alle 200 km.



Meillä lapset ovat tulleet niin lyhyin välein, että heistä on kivasti seuraa toisilleen! :-) Lisäksi olen alusta alkaen hakenut aktiivisesti heille (ja itselleni) seuraa kerhoista ja netin kautta. Nyt meillä onkin erittäin vilkas sosiaalinen elämä ja paljon puuhaa, mutta se edellyttää kyllä autoa myös minulla. Esikoinen meneekin jo eskariin syksyllä.



Ehkä olemme poikkeuksia, mutta mulla on erittäin seuralliset ja silti rauhallisiin kotirytmeihin tyytyväiset lapset. Enkä voisi kuvitellakaan vieväni alle 2-vuotiasta mihinkään hoitoon. Ai niin, se etu meillä kyllä on, että mies osallistuu aktiivisesti lasten hoitoon illat ja viikonloput.

pitkiä päiviä ja jokakin päivä hoidossa kun itse kotona .

sai olla mukana " porukkaa" (oman äitinsä ja pikkuveljensä kanssa kotona). Oli siis vajaa kaksivuotias, kun pikkuveljensä syntyi, ja minusta olisi tuntunut aivan luonnonvastaiselta kuskata häntä " alta pois" , jotta saan rauhassa olla uuden tulokkaan kanssa.



Ajatelkaa nyt hiukan lapsen näkökulmasta, minkä viestin esikoiselle tuollaisella toiminnalla annat! Eräs lastenlääkäri sen minulle hyvin kiteytti - tilanne on sama, kuin jos aviomiehesi ottaisi kotiin uuden vaimon ja entinen vaimo kuskattaisiin päivittäin johonkin laitokseen huollettevaksi, jotta mies saa olla rauhassa uuden kanssa.



Imetyshetket ja vauvanhoito meni omalla painollaan - esikoinen sai piirtää / katsella videota / kokata leikisti / leikkiä legoilla ne hetket, kun pikkuinen oli tississä kiinni. Uusi tulokas taas opetettiin olemassa olevaan rytmiimme. Välillä oli raskaita päiviä, välillä helpompia. Veljeksistä on joka tapauksessa tullut todella_läheiset toisilleen, kumpikin on lisäksi oppinut toisen huomioonottamista ja kärsivällisyyttä ihan täällä kotona. Ei ole tarvinnut tarhantätien " kouluttaa" .



Kun hankkii lapset 2-v tai alle ikäerolla, niin tottakai hommaa riittää ja oma lepoaika on kortilla. Mutta se on tiedossa jo ETUKÄTEEN, kun sen toisen lapsen päättää hankkia - turha myöhemmin rutista ja sysätä hoitovastuuta yhteiskunnalle ja todella loukata esikoista kuskaamalla häntä 2-vuotiaana tai alle hoitoon.



Minua suoraan sanottuna sapettaa todella paljon nämä äidit. Ei asiat aina ole helppoja ja vanhemman vastuu on joskus painava. Mutta se vastuu on kuitenkin kannettava, jos vanhemmaksi ryhtyy. Palkinto on mahtava - omat ihanat, läheiset lapset. Oma kokonainen perhe - josta ei ketään sysätä sivuun silloin kun on vasta pienenpieni ihmisen taimi.



Ugh - olen puhunut.

esikoinen on ollut päivähoidossa ja sitten jatkaa puolipäiväisenä jakaen yhden lapsen paikan jonkun toisen lapsen kanssa. Hoitoaikaa tulee joka toiselle viikolla 3 päivää ja joka toiselle 2. Yleensä noin 6t/pvä.

esikoinen on ollut päivähoidossa ja sitten PIENEMMÄN SISARUKSEN SYNNYTTYÄ jatkaa puolipäiväisenä jakaen yhden lapsen paikan jonkun toisen SAMASSA RYHMÄSSÄ OLLEEN lapsen kanssa JONKA PERHEESEEN SYNTYY MYÖS TOINEN (KOLMAS) LAPSI.



Hoitoaikaa tulee joka toiselle viikolla 3 päivää ja joka toiselle 2. Yleensä noin 6t/pvä.

Huonoin kuulemani peruste oli. että se on meille melkein ilmaista kun on niin pienet tulot.



Ymmärrän kyllä sen, jos on äidillä masennusta tms.



Itse en veisi 3-vuotiasta esikoista päiväkotiin kuin äärimmäisessä hädässä.

karkasi...tiedän siis ainakin kaksi perhettä jossa esikoinen tarhassa kun äiti vauvan kanssa kotona. Toinen osapäiväisenä ja toinen osan viikosta. Kumpikin siksi että kaipaavat kavereitaan ja haluavat leikkiä ikäistensä kanssa. Eli lapset ovat halunneet itse mennä päiväkotiin.

En siis ole heitä sen perusteella tarkoituksella valinnut vaan se näyttää olevan täällä hyvin yleistä.

" kaipaavat ystäviään" , " tarvitsevat virikkeitä" ,..



Joopa joo - jos pikkasenkin psykologiaa / kasvatustieteitä lukee, niin alle kolmevuotias ei kaipaa ketään mutta niin paljon kuin omia vanhempiaan ja heidän seuraansa. Ja tuossa iässä kaikki tarvittavat virikkeet tulevat kotoa - ihan siitä tavallisesta elämästä. Muu on puppua.



Eri asia sitten, jos lapsi on esim. 5-vuotias tai äiti masentunut/muuten sairas tms. Silloin osapäivähoito isommalle voi olla paikallaan, jotta äiti selviytyy vauvan kanssa.



Terve äiti, jos moiseen puuhaan ryhtyy (vie esikoisen 3-v tai alle hoitoon) on LUSMU, VASTUUTON ja vielä VALEHTELEE itselleen ja ympäristölle.

Meidän esikoisemme on 1,5-vuotias ja päivähoidossa. Syksyllä tulee toinen ja aivan varmaa on, että esikoinen jatkaa hoidossa puolipäiväisenä tms.



Pelkästään jo sen takia esikoinen pysyy " paikassa kiinni" , että täällä on niin vaikea saada hoitopaikkaa ylipäätään. Toinen syy on se, että vauvan kanssa on aluksi sen verran rankkaa, että keskittyminen vauvaan onnistuu paremmin esikoisen ollessa hoidossa, jossa tosiaan saa seuraa ja leikkejä. Meidän päiväkotimme ainakin on sellainen paikka, että siellä lapset saavat JOKAINEN huomiota ja on vaikka mitä aktiviteetteja, joita en itse vastasyntyneen kanssa pystyisi todellakaan tarjoamaan.



En käsitä mikä ihme kuva teillä oikein on päiväkodeista?

Oletteko koskaan edes käyneet sellaisen pihalla??? Ainakin minun tietämissäni päiväkodeissa lapsista pidetään erittäin hyvää huolta ja en tunne lainkaan huonoa omatuntoa viedessäni lapseni sinne.



Tuntuu, että joillekin täällä tämäkin on vain yksi " pyhän äitiyden" pätemisen prenikoista.... Ihan turhaa marttyyrimeininkiä!

Suurin osa näistä äideistä, joilla isompi on hoidossa ei tosiaankaan ole kokenut mitään ultimate-rankkaa vauva-aikaa vauvansa kanssa. Vauvat nukkuneet aluksi päivisin pitkiä pätkiä, monet päiväunet. Aina kun heidän luonaan käy kylässä, koti kiiltää, on ehditty tehdä ties mitkä pähkinä-mozzarella salaatit ja leipoa pullat pöytään. Vauva vetelee kolmatta tuntia unia parvekkeella. Toinen mieluisa aktiviteetti näille mammoille on jousta erilaisissa kahviloissa ja hillua kauppakeskuksissa ainakin muutaman kerran viikossa. Mikäs sen kätevämpää, kun tarhan tädit hoitaa uhmisikäisen esikoisen ja vauva köllöttelee tyytyväisenä vaunuissa. Samalla on hyvä vetää itse lattea naamaan ja hypistellä keväthuiveja. On niiiiiiiin rankka vauva-aika.



Ja vielä - kukaan ei tässä ketjussa ole haukkunut päivähoidon laatua tai sitä mitä lapset tarhassa tekevät. Kyse on syytä, tarvitseeko alle kolmevuotias enemmän äitiään ja kotonahoitoa vai toimintaa ryhmässä ja tarhantätien hoitoa. Vastauksen luulisi olevan päivänselvä jokaiselle rehellisesti ajattelevalle vanhemmalle.



Eli lopettakaa nyt se paskaperusteiden jauhaminen ja ajatelkaa joskus lapsenne näkökulmasta - hänen parastaan.

Allekirjoitan kaiken, minkä edellä kirjoitit, mutta mielestäni tarkastelemme asiaa hieman eri näkövinkkelistä.



En minäkään voisi kuvitella " sysääväni esikoista alta pois" vauvan tullessa eli laittavani häntä päiväkotiin koko päiväksi viitenä päivänä viikossa. Sitävastoin en ymmärrä, mitä väärää on järjestää erittäin sosiaaliselle parivuotiaalle parina aamupäivänä (esim. 2 x vko klo 9-12) jotain " omaa tekemistä" , etenkin kun motiivina on yksinomaan lapsen etu, ei oma jaksamiseni, josta en ole huolissani.



Lapset ovat erilaisia, ja omani kaipaa jo alle 2-vuotiaana muiden lasten seuraa. En toki epäile, etteikö olisi nelivuotiaitakin, joilla ei tällaista sosiaalista tarvetta ole.



Ja mistäkö tiedän, että näin pieni kaipaa muita lapsia? Siitä, että hän itse pyytää päästä x:n ja y:n kanssa leikkimään (puhuu ikäisekseen, nyt 1,5-vuotias, todella hyvin, 3-4 sanaisia lauseita, vaikutusta varmasti sillä, että on viettänyt aikaa muiden lasten seurassa). Kaverinsa nähdessään ryntää näiden luo riemusta kiljuen ja palaa " leikkituokion" jälkeen kotiin innoissaan, koko loppupäivän hoitopäivän tapahtumista ja muista lapsista höpötellen.



Ja vielä tällainenkin näkökulma: eikö kuopuksellakin ole oikeus joskus saada äidiltä jakamatonta huomiota? Saihan sitä esikoinen aikoinaan runsain mitoin, joten ehkä pari tuntia kerrallaan parina päivänä viikossa tekee ihan hyvää tuoreimmalle tulokkaallekin, etenkin kun se tapahtuu järjestelyin, joista ei ole kenellekään mitään haittaa, päinvastoin.



15

Ei taida olla itsellä edes mahdollisuutta laitta hoitopaikkaan.

Ja minun mielestäni tässä ketjussa on todellakin haukuttu päivähoidon tasoa, kun on vihjailtu siitä, että siellä eivät lapset saa huomiota osakseen ja joutuvat olemaan oman onnensa nojassa - luepa ketju uudestaan läpi!

Vierailija:

Suurin osa näistä äideistä, joilla isompi on hoidossa ei tosiaankaan ole kokenut mitään ultimate-rankkaa vauva-aikaa vauvansa kanssa. Vauvat nukkuneet aluksi päivisin pitkiä pätkiä, monet päiväunet. Aina kun heidän luonaan käy kylässä, koti kiiltää, on ehditty tehdä ties mitkä pähkinä-mozzarella salaatit ja leipoa pullat pöytään. Vauva vetelee kolmatta tuntia unia parvekkeella. Toinen mieluisa aktiviteetti näille mammoille on jousta erilaisissa kahviloissa ja hillua kauppakeskuksissa ainakin muutaman kerran viikossa. Mikäs sen kätevämpää, kun tarhan tädit hoitaa uhmisikäisen esikoisen ja vauva köllöttelee tyytyväisenä vaunuissa. Samalla on hyvä vetää itse lattea naamaan ja hypistellä keväthuiveja. On niiiiiiiin rankka vauva-aika.

Ja vielä - kukaan ei tässä ketjussa ole haukkunut päivähoidon laatua tai sitä mitä lapset tarhassa tekevät. Kyse on syytä, tarvitseeko alle kolmevuotias enemmän äitiään ja kotonahoitoa vai toimintaa ryhmässä ja tarhantätien hoitoa. Vastauksen luulisi olevan päivänselvä jokaiselle rehellisesti ajattelevalle vanhemmalle.

Eli lopettakaa nyt se paskaperusteiden jauhaminen ja ajatelkaa joskus lapsenne näkökulmasta - hänen parastaan.

Onko siis niin, että vauva-ajan pitää olla rankkaa ja elämän kurjaa ja kodin paskainen, jotta äiti olisi hyvä äiti? Ehkä sinun mittapuusi mukaan, mutta me ihmiset olemme erilaisia. Kaikki eivät halua pukeutua säkkiin ja ripotella tuhkaa päälleen vaikka talossa olisikin useampi vaippaikäinen.. ;)

Vierailija:

Suurin osa näistä äideistä, joilla isompi on hoidossa ei tosiaankaan ole kokenut mitään ultimate-rankkaa vauva-aikaa vauvansa kanssa. Vauvat nukkuneet aluksi päivisin pitkiä pätkiä, monet päiväunet. Aina kun heidän luonaan käy kylässä, koti kiiltää, on ehditty tehdä ties mitkä pähkinä-mozzarella salaatit ja leipoa pullat pöytään. Vauva vetelee kolmatta tuntia unia parvekkeella. Toinen mieluisa aktiviteetti näille mammoille on jousta erilaisissa kahviloissa ja hillua kauppakeskuksissa ainakin muutaman kerran viikossa. Mikäs sen kätevämpää, kun tarhan tädit hoitaa uhmisikäisen esikoisen ja vauva köllöttelee tyytyväisenä vaunuissa. Samalla on hyvä vetää itse lattea naamaan ja hypistellä keväthuiveja. On niiiiiiiin rankka vauva-aika.

hoitoa on aivan eri kuin jos isompaa pidetään kokonaisia päiviä tai kuutta tuntia usean kerran viikossa hoidossa. Olen siitä aivan samaa mieltä.



Useimmat tuntemani äidit, joissa isompi kotona, valitettavasti kuitenkin pitävät isomman hoitopäivät jopa 7 tuntisina (2-3 krt viikossa), joka on minusta liikaa. Purkaukseni oli suunnattu enemmän heille.



Muistuipa mieleeni vielä erään lastentarhanopen kanssa käymäni keskustelu aiheesta. Hän sanoi, että vaikka olisi kuinka hyvä päiväkoti ja hyvät hoitajat, niin päiväkoti ON stressaava paikka pienelle lapselle. Stressin aiheuttaa se ympärillä oleva häly, ihmisten määrä, yhdessä ja samassa rytmissä kaikille lapsille toteutettava toiminta. Tämä ope sanoi, että kun jo he aikuiset ovat työpäivän jälkeen henkisesti väsyneitä kaikesta vilskeestä ja metelistä, niin miltä mahtaa 1-3 vuotiaan lapsen hermostossa tuntua, joka on vasta kehitysvaiheessa. Hän siis piti rauhallista kotiympäristöä ehdottomasti parempana pienelle ihmiselle kuin 6-8 tuntisia päiviä päiväkodissa.

Eiväthän nämä hipokraatit edes tajua kuinka fiksautuneita ovat tähän pyhän äidin -malliin, joka tarkoittaa sitä, että kaikesta pitää tehdä mahdollisimman vaikeaa ja rankkaa, jos pääset hiukankin helpommalla, et ole " oikea" äiti vaan LUSMU! Kylläpä naurut antoivat, onneksi oma itsetuntoni rakentuu muun kuin äitiyden sädekehän varaan...

ratkaisuaan niin, että kertoisi " meille marttyyreille" (juu koti on kunnossa ja tämä mammakin freesi, vaikka kotona 1 ja 3-v), miksi lapselle on parempi olla päiväkodin ryhmässä kuin että olisi oman äitinsä kanssa kotona? Miksi? Mitä teissä on vikana, että ette pysty omaa lastanne hoitamaan?



Kiitos vastauksista.

olen kotona hoitanut. Päinvastoin. Onnellisia ja iloisia hetkiä on moninverroin enemmän kuin rankkoja hetkiä.



Ja olen ylpeä itsestäni. Kutsukoon sitä sitten joku äitiyden sädekehäksi, jos haluaa. Jos toinen on ylpeä urastaan, miksi en saisi olla ylpeä äitiydestäni?!

Minkäs sille omalle luonteelleen voi. Laiska mikä laiska.

Vierailija:

Eiväthän nämä hipokraatit edes tajua kuinka fiksautuneita ovat tähän pyhän äidin -malliin, joka tarkoittaa sitä, että kaikesta pitää tehdä mahdollisimman vaikeaa ja rankkaa, jos pääset hiukankin helpommalla, et ole " oikea" äiti vaan LUSMU! Kylläpä naurut antoivat, onneksi oma itsetuntoni rakentuu muun kuin äitiyden sädekehän varaan...

Vierailija:

Tiedätkö - viestisi kuullostaa rakkikoiran räksytykseltä. Taisi kalikka kalahtaa.

Minkäs sille omalle luonteelleen voi. Laiska mikä laiska.