Miten yleistä on, että 2 v. esikoinen on päivähoidossa äidin ollessa vauvan kanssa kotona?

Kyse ei tietenkään ole siitä, että lapsensa hoitoon vievät äidit ajattelisivat, että lapsen olisi jotenkin parempi hoidossa kuin kotona. Ei tietenkään, lapsellista edes ajatella tällaista!



Omassa mallissani (hoitoa pari krt/vko, max 3-4 h/kerta) idea on se, että lapsellekin tekee hyvää saada välillä tuulettua ja nähdä muutakin kuin äitiä, isiä ja omaa kotia. Edellä mainitut kolme asiaa ovat tietenkin lapselle ne kaikkein tärkeimmät ja kotona, vanhempien kanssa hänen tulee mielestäni ehdottomasti ja luonnollisesti viettää suurin osa ajastaan, mutta ei se tarkoita sitä, että koko ajan pitäisi olla äidin helmoissa.



Ok, ehtiihän sitä nähdä " muuta maailmaa" myöhemminkin, monet sanovat, ja jokaisella on oikeus mielipiteeseensä; minä en tyrmää lapsensa kotona hoitavia. Omassa 1,5-vuotiaassani olen kuitenkin nähnyt niin paljon positiivisia muutoksia hoitoon menon myötä, etten myöskään suostu uskomaan, että lyhyistä hoitopäivistä olisi hänelle haittaa. Enkä näe mitään syytä sille, että esikoisen elämän pitäisi mullistua ihan päälaelleen vauvan tultua. Vauvan tulo on valtava muutos, miksi samassa rytäkässä pitäisi joutua eroon rakkaista leikkikavereistakin??



15

Näissä keskusteluissa kotiäidit aina toitottavat, että alle 3-/4-vuotias ei kaipaa muuta seuraa kuin vanhempansa. Oletteko koskaan ajatelleet, että omanne ei tietenkään, kun hän ei " paremmasta" tiedä. Jos lapsi on aina kotona, miten hän voisikaan kaivata minnekään muualle. Sen sijaan jo muutama kuukausi hyvässä hoitopaikassa voi aiheuttaa sen, että lapsi oppii tajuamaan, että on muitakin mukavia, turvallisia paikkoja kuin oma koti ja ihan aidosti haluaa joskus viettää aikaa näissä muissakin paikoissa. Ettei tässä hoitoon viemisen verisessä vastustuksessa oliskin osittain kyse omistushalusta ja vaikeudesta hyväksyä sitä, että lapsi saattaa viihtyä (lyhyitä aikoja) muuallakin, kuin äidin kainalossa..?

Kuullostat vastuulliselta ja järkevältä äidiltä. Olen samaa mieltä, noilla tuntimäärillä ja perusteluillasi hoito on ok.



Hyvää kevättä!



.t eräs, joka tässä ketjussa ihmetellyt vanhemman lapsen päiväkotihoitoa.

ja olisi muodostanut heihin pysyvän, turvallisen tunnesuhteen.

äh, jäi caps lock päälle.

Siis mihin sitä hoitoa tarvitaan, kun voi viedä pari kertaa viikossa kolmeksi tunniksi kerhoon?

Eikö tämmöistä vaihtoehtoa tunneta muualla maailmassa?

Lapsi näkee kavereita, kuopus saa huomiota jne...

Sittenkö vasta lapsi saa viettää aikaa kavereidensa kanssa kun heihin on muodostunut niin syvä suhde, ettei ilman heitä voi elää? :D



Ja 46:lle, ainakaan Hgissä ei kerhoihin ole alle 3-vuotiaalla asiaa.

ap harkitsee 2-vuotiaansa hoitoon viemistä, kotona esikoisen ja 2 kk ikäisen kanssa ollut todella rankkaa. Mies auttaa, minkä vaativalta työltään jaksaa, muttei häneltäkään voi vaatia, että alkaisi heti kokoaikaiseksi lastenhoitajaksi kotin tultuaan rankan päivän jälkeen kun äiti makaa zombiena sohvalla.



Olen hirmu pahoillani että minulla on rankkaa, pitääkö mun todella odottaa täydellistä hermoromahdusta tai vakavaa sairautta, jotta saan armon täydellisiltä av-äideiltä luvan laittaa lapsen pariksi päiväksi tarhaan?? Eikö voi ennakoida tietäen oman tilanteensa? ap

Itselläkin on vauva ja kaksivuotias, ja mulla on ollut niin helppoa, että en ole harkinnutkaan vieväni kaksivuotiasta hoitoon. Meillä on kyllä tuttavapiirissä samanikäisiä lapsia, joten kaksivuotiaallamme on leikkiseuraa muutenkin. Ehkä miettisin hoitoonviemistä jos meillä ei olisi kontakteja muihin lapsiin, sillä sanokaa mitä sanotte, mutta minä ajattelen, että kaksivuotiaan on hyvä totutella muiden lastenkin kanssa olemiseen.

Kuten moni sanoi, se on ihan tavallista, että vanhempi sisarus on puolipäivähoidossa. Meidän perhekerhossa kaikki käyvät päiväkodissa puolipäiväsinä tai puistossa, jossa hoitaja 9-12.



Eräs ystäväni on kotona kahden kanssa ja käyvät yhdessä avoimessa päiväkodissa ja asukaspuistossa. Itselläni on kokemusta vain yhden lapsen hoidosta eli omaa kokemusta ei ole. Itse olen aina ajatellut, että kyllä hoidan lapseni itse, enkä laita päiväkotiin ennen kuin menen itse töihin. Heh, on ollut muitakin periaatteita, joista on pitänyt luopua. Ei se kuitenkaan tarkoita, että olisi jotenkin heikko tai muuten huono.



Tsemppiä ja jaksamista!

Erittäin harvaan asutulla alueella asutaan. Täällä ei ole kerhoja, tai no se srk:n kerho kerran viikossa 2h ja huoltaja oltava mukana. Ei paljon muitakaan " virikkeitä" sikäli kun sillä nyt jotain muskareita ja vauvauinteja tarkoitetaan. lapsiperheitä vähän ja hajallaan pitkin pitäjää, kovin usein ei tule näillä etäisyyksillä kyläiltyä. Jos leikki-ikäinen on kotona äidin ja vauvan kanssa, se tarkoittaa usein sitä, että perheen ulkopuolisia ihmiskontakteja ei ole. Meidänkin 3-vuotias tulee jatkamaan 3pv/vk hoidossa vauvan synnyttyä.

Vierailija:

äh, jäi caps lock päälle.

Siis mihin sitä hoitoa tarvitaan, kun voi viedä pari kertaa viikossa kolmeksi tunniksi kerhoon?

Eikö tämmöistä vaihtoehtoa tunneta muualla maailmassa?

Lapsi näkee kavereita, kuopus saa huomiota jne...

15 on jo tästä hyvin kirjoittanut. Harkitsen esikoisen 2,5v hoitoon viemistä hoitoon parina päivänä viikossa. Meillä asuu kaikki sukulaiset kaukana, puistoissa on harvoin ketään jne. Lapsi olisi oikeasti liioittelematta AINA vain äidin ja vauvan kanssa.

Meillä on vauva ja 2 v. kotihoidossa, mutta sen verran mustasukkainen ja villi tapaus on kyseessä, että pääsee kyllä hoitoon vauvan alkaessa liikkumaan. Pitäähän sillä vauvalla olla myös jotain oikeuksia, eikä sitä saa koko ajan tyrkkiä kumoon. Ihme voi tietty tapahtua ja esikoinen rauhottuu siihen mennessä, kun vauva opettelee kävelemään. Jotenkin uskallan kuitenkin epäillä.

Meillä kuopus nukkui käytännössä ensimmäisen kaksi kuukautta. JA senkin jälkeen on ollut rauhallinen lapsi. Seuran järjestäminen esikoiselle on niinkin vaikeaa, kuin että lähtee ulos tapaamaan ihmisiä, sieltä ne porukat ja rutiinit muodostuu.



Sanoipa meidän neuvolan tätikin, että hän kauhulla kuuntelee näitä vanhempia, jotka selittää kuinka vanhemmat vie alta 2-vuotiasta hoitoon virikkeitä saamaan. Eikö vanhemmilla ole mitään tajua, mitä ne sopivat virikkeet lapsille sopivan ikäisinä on?

ja sä timit kuten parhaaksi näet. Itse en vie lapsiani hoitoon jos itse olen kotona vauvan kanssa. Se on ihan itsestään selvää.

Miksi pitää hankkia enemmän kuin yksi lapsi, jollei pärjää omiensa kanssa? Kolme-nelivuotias rupeaa tarvitsemaan ystävyyssuhteita, ei kaksivuotias. Kaksivuotias on pieni ja tarvitsee vanhempiaan.

Hän oli ihan pienenä pph:lla ja sen jälkeen pienessä yksityisessä päiväkodissa. JA vaikka hänellä on ollut kavereita ja hä on tykännyt hoitotädeistä, niin silti hän on aina mieluummin ollut kotona ja touhunnut omiaan /nähnyt vain yhtä kaveria kerrallaan. KAikki lapset eivät viihdy hoidossa, vaikka paikka olisi millainen. JOillekin se koti on aina vaan paras paikka.

T: Äiti ja pojat 3-v ja 8kk Sanomattakin selvää, että esikoinen on kotona.

Vierailija:

Näissä keskusteluissa kotiäidit aina toitottavat, että alle 3-/4-vuotias ei kaipaa muuta seuraa kuin vanhempansa. Oletteko koskaan ajatelleet, että omanne ei tietenkään, kun hän ei " paremmasta" tiedä. Jos lapsi on aina kotona, miten hän voisikaan kaivata minnekään muualle. Sen sijaan jo muutama kuukausi hyvässä hoitopaikassa voi aiheuttaa sen, että lapsi oppii tajuamaan, että on muitakin mukavia, turvallisia paikkoja kuin oma koti ja ihan aidosti haluaa joskus viettää aikaa näissä muissakin paikoissa. Ettei tässä hoitoon viemisen verisessä vastustuksessa oliskin osittain kyse omistushalusta ja vaikeudesta hyväksyä sitä, että lapsi saattaa viihtyä (lyhyitä aikoja) muuallakin, kuin äidin kainalossa..?

Sä olet selväastikin just niitä " vauva ei muuttanut mitään" -ihmisiä, vaikka oikeasti todellakin pitäisi. JA se miten hyvin osaa ja pystyyy pitämään kodista, itsestä ja lapsista huolta on kyllä ihan ihmisestä kiinni, toiset vaan on vähän reppanoita, joilla ohjakset tippuu käsistä jo yhden lapsen kanssa. Toiset pystyy vähän enempäänkin, ja vie lapsensa hoitoon vasta sitten kun itsekin tekee jotain tuottavaa työtä.

Vierailija:

Onko siis niin, että vauva-ajan pitää olla rankkaa ja elämän kurjaa ja kodin paskainen, jotta äiti olisi hyvä äiti? Ehkä sinun mittapuusi mukaan, mutta me ihmiset olemme erilaisia. Kaikki eivät halua pukeutua säkkiin ja ripotella tuhkaa päälleen vaikka talossa olisikin useampi vaippaikäinen.. ;)

Vierailija:

Suurin osa näistä äideistä, joilla isompi on hoidossa ei tosiaankaan ole kokenut mitään ultimate-rankkaa vauva-aikaa vauvansa kanssa. Vauvat nukkuneet aluksi päivisin pitkiä pätkiä, monet päiväunet. Aina kun heidän luonaan käy kylässä, koti kiiltää, on ehditty tehdä ties mitkä pähkinä-mozzarella salaatit ja leipoa pullat pöytään. Vauva vetelee kolmatta tuntia unia parvekkeella. Toinen mieluisa aktiviteetti näille mammoille on jousta erilaisissa kahviloissa ja hillua kauppakeskuksissa ainakin muutaman kerran viikossa. Mikäs sen kätevämpää, kun tarhan tädit hoitaa uhmisikäisen esikoisen ja vauva köllöttelee tyytyväisenä vaunuissa. Samalla on hyvä vetää itse lattea naamaan ja hypistellä keväthuiveja. On niiiiiiiin rankka vauva-aika.

miten niin esim. 6 h päivä lapselle on pitkä? Jos siinä on 2 h päikkäreitä ja loput ulkoilua, leikkiä ja ruokailua? Eikös tuollainen aika mene aika hujauksessa? ap

kun esikoiseni syntyi, ensimmäiset 5 kk olivat vaikeita heräilyn vuoksi, mulla oli myös masennusta, jota en silloin hoitanut. Ennen kuopuksen syntymää menin juttelemaan asioista terveyskeskukseen, jottei masennus uusiutuisi. Muuten koin vauva-ajan esikoisen kanssa helpoksi ja ihmettelin miten muut voivottelee, että onpa tosi rankkaa lapsen kanssa. Ei mulla vaan ollut!! Sitenpä sitten uskallettiin toista yrittää. Mutta nyt on voimat olleet tosi vähissä. Eli ei sitä etukäteen tiedä, miten rankkaa todellisuudessa voi olla. ap

ehdottomasti tekisi valinnan sen suhteen, että äidin on oltava pois sillä hetkellä kun vietetään laatuaikaa frendien kanssa.



Todennäköisesti melkein jokainen pikkulapsi toivoisi molemmat - ne kaverit sekä äidin.