Miten yleistä on, että 2 v. esikoinen on päivähoidossa äidin ollessa vauvan kanssa kotona?

En tiedä yhtään perhettä, jossa kaksivuotias esikoinen olisi päivähoidossa, kun äiti on kotona vauvan kanssa. 3-5-vuotiaita puolipäiväläisiä jo sitten hiukan. Niitä parjattuja espoolaisperheitäkin tuntemieni ihmisten joukkoon mahtuu, mutta juuri tämä " espoolaiseliitti" hoitaa kyllä kiltisti lapsensa kotona...

Ja sitten hiukan asian vierestä. Itse hoidin molemmat lapset kotona, kunnes kuopus täytti kolme. Ikäeroa lapsilla 1,5 vuotta enkä tullut edes ajatelleeksi, että esikoinen olisi mennyt hoitoon. Joka päivä tavattiin muita ihmisiä ja sekä lapset, että äiti sai ihan tarpeeksi virikkeitä. Vilkkaat lapsemme pitivät kyllä äidin aistit valppaana eikä mökkiytyminen tullut kysymykseen. Helpompi oli lähteä pois kotoa tapaamaan muita. Mutta toisaalta iltapäivisin kotielämäkin maistui. Oikeasti kuopuksen vauva-aika oli ehkä elämäni parasta aikaa. Ehkä en sitä silloin tajunnut, mutta nyt jälkikäteen muistellessa ja valokuvia katsellessa sen tajuaa. Pieni ohikiitävä hetki, mutta niin merkityksellinen. Toivottavasti myös lapsille. Sniif, tulee tippa linssiin...

Vierailija:

Ajattelehan nyt vähän. Kuvittelepa itsesi 12-20 hengen ryhmään oleskelemaan, syömään, pissalle ja kakalle (juu rivissä ollaan ja ovet auki). Tilaa on kaksi huonetta, ulkona ollaan, mutta aitauksessa on myös 50 muiden ryhmien jäsentä. Kaikki tekemisesi ohjaillaan ulkoapäin (no ok, saat itse valita kirjan, jota luet toisten laulaessa karaokea vieressä) ja kiireisessä aikataulussa. Miltä tuntuu?

.

Meillä koko päiväkodissa on 10 lasta, 2 hoitajaa ja 1 harjoittelija eikä mikään esittämistäsi tuntomerkeistä muutenkaan toteudu. Otapa siis huomioon, että hoitopaikkoja on muunkinlaisia kuin niitä Helsingin ylibuukattuja jättilaitoksia.

Terv. 51 kaukana ruuhka-Suomesta

Heh, meidän tyttö on sitten jotenkin omituinen :-) Paras ystävänsä muutti pihapiiristämme ja tyttö on jo kolme viikkoa kysellyt tämän perään... Samoin toinen kaveri oli kuukauden matkoilla ja kun tuli takaisin tyttäremme juoksi riemusta kiljuen kaverin luo ja ei meinannut lopettaa halaamista lainkaan. Niin ja tyttö on 1v11kk.



Mutta tarvitsee sanoa hänelle, ettei hänellä VOI olla Siniä ikävä, kun kerta viisaat AV-mammat niin sanoo ;-) Eli lopeta turhasta kitiseminen...

[/quote]

Meillä koko päiväkodissa on 10 lasta, 2 hoitajaa ja 1 harjoittelija eikä mikään esittämistäsi tuntomerkeistä muutenkaan toteudu. Otapa siis huomioon, että hoitopaikkoja on muunkinlaisia kuin niitä Helsingin ylibuukattuja jättilaitoksia.

Terv. 51 kaukana ruuhka-Suomesta

[/quote]

En ole ruuhkasuomesta päinkään. Kyllä tuo 12-20 lasta on se tavallisempi ryhmäkoko, jopa isompia on. Teillä on kyllä käynyt hyvä tuuri!

viikossa, kun vauva syntynyt. Yhdessäkään tapauksessa vauva ei ole ollut koliikkivauva tai muuten äärimmäisen raskas hoidettava. Ainahan vauva herättelee ja toiset vauvat nukkuvat päivisinkin pienissä pätkissä ja alkuvaihe on siinä mielessä rankkaa. Mutta siltikään en ihan ymmärrä heidän ratkaisujaan.



Omat kaksi lastani olen hoitanut kotona (vaikka esikoinen todella vilkas tapaus) ja muu ratkaisu olisi tuntunut oudolta ja vaivalloiselta. Lapset ovat toisilleen kaikki kaikessa ja se lujittaa uskoani siihen, että oikean ratkaisun olem tehnyt.

kanssa ja hoitaneet samalla sata ja yksi maatilan työtä...? Ei kai kaikilla mitään piikojakaan ollut apuna vaan itse oli pärjättävä.



Taitaisi tulla poru monelle nykyäidille, kun kahden kanssa ollaan jo " solmussa" ja on einekset ja kuivurit muutenkin helppoa kodinhoitoa helpottamassa (verrattuna siis entisaikaan).



Ja tiedän että tällä palstalla ei saisi ikinä vedota menneeseen aikaan, mutta tuli nyt vaan mieleen, että miten_ihmeessä_äidit ennen pärjäsivät..?

Mulla tosin on tyttö jo 3-vuotias ja ollut päiväkodissa 1,5vuotta. Olen miettinyt,että pitäisinkö tytön 3pvä/vkossa hoidossa,pitäisinkö hoidossa vain aamupäivisin vai ottaisinko hoidosta kokonaan.

Jotenkin tuntuisi hassulta repiä lapsi jo tutuista ympyröistä pois ja alkaa raahaamaan kerhoihin joissa ei olla koskaan aikaisemmin käyty.

Mä olen jutellut hoitajien kanssa ja heidän mielestä tytölle olisi vaikeampaa siirtyä uusiin kuvioihin kuin pysyä tutuissa ja turvallisissa.



Niin päiväkodin rytmikin voi olla tuttu ja turvallinen. Jos siihen on alusta asti tottunut. Lapsia on erilaisia,mutta meillä ainakin ystävät on tärkeitä ja niistä puhutaan kotona ja mietitään mitä niiden kanssa tehdään.

Olen kallistunut niin että tyttö jää aluksi kotiin ja jatkaa sitten 3pvää/vkossa hoidossa. Tunnenhan itseni ja oman lapseni ja osaa kyllä tulkita lapseni hyvinvointia. Jos homma ei toimi,voin aina ottaa lapsen kotihoitoon. Mutta kyllä lastakin täytyy kuunnella.



Sitäpaitsi kaikilla ei ole miestä kotona hoitamassa apuna. Mun mies on keikkatyöläinen ja saattaa olla helposti vkon tai 2 poissa. Silloin hetken helpotus tekee äidillekin hyvää. On se aika rankkaa olla vastasyntyneen lapsen ja aktiivisen 3 vuotiaan kanssa kotona vkonkin ihan yksin. Kaikki kunnioitus yh-äideille!!!

Koska esikoinen jo tottunut käymään päiväkodissa, jatkaa usein parina-kolmena päivänä viikossa, osa-aikaisesti.



Meillä näin, kokopäiväisiä ja joka päivä hoidossa olevia en tiedä ketään.

Kolmas tulossa ja lapsemme ovat 3.5v ja 2v. Ovat olleet hoidossa nyt puoli vuotta, kun itse menin töihin ja jatkavat siellä 2pvä/vko 5h/pvä. Esikoinen ei aikoinaan ollut hoidossa, kun toinen syntyi ja meillä oli kyllä vaikeaa, kun vauva oli tosi itkuisa, sairasteli flunssia yms ja nukkui ekan kerran yli 2h putkeen, kun oli jo lähes 1v. Lisäksi esikoinen jätti pois päiväunensa alle 2v. eli minä en saanut koskaan levätä. Nyt kokeilemme tätä ja jos 2v. näyttää kärsivät niin lopetamme hoidossa käymisen, esikoinen on jo sen verran vanha, että tarvitsee muiden seuraa. Tosin meillä tuo 2v. on sen verran sosiaalinen tapaus, että oikein innolla lähtee nytkin hoitoon - varsinkin, kun isosiskokin menee.

Tunnen yhden perheen, jossa viisivuotias on puolipäivähoidossa, kun äiti on vauvan kanssa kotona.

Oikeastaan harvassa on ne, jotka olisi täysin kotona.

Helppo niiden moralisoida, joilla mummut ja tädit ympärillä. Mekin elämme täällä kaukana kaikesta ilman turvaverkkoa. Päivähoito tarjoaa lapselle kavereita ja leikkejä. Täällä leikkipuistotkin on ihan tyhjiä, ei sieltä seurallinen 2v. mitään kaveria löydä.



Meidän tyttö oli jo 1,5-vuotiaana niin seurankipeä, ettei olisi hoidosta halunnut lainkaan lähteä, jos leikit oli kesken.



Tämä siis vaan asian kääntöpuoli, vaikka tietenkin vanhempien pitäisi ensisijaisesti vastata omista lapsistaan. Meillä tämän pohtiminen ei kyllä ole ajankohtaista, kunnei toista lasta ole kuulunut...

Kokopäivähoidossa en kyllä ole kuullut kenenkään olevan, mutta puolipäiväisesti tai osan viikosta on moni esim. naapuriemme lapsista.



Nuoret äidit tosin esim. perhekerhossa pitävät koko porukan kotona. Oltaisko me vanhemmat äidit sitten jotenkin kädettömämpiä :).



t. yli 30v, jolla itsellä kokemusta vasta yhdestä lapsesta

Perheessä on myös muita lapsia ja todella rankka elämäntilanne tällä hetkellä... Eli ymmärrän täysin... Äidin jaksaminen kuitenkin on erittäin tärkeä asia, niin että perheen tukimuotona tuon hoidon ymmärrän kyllä eri tilanteissa...



Mutta 2-vuotiasta en kyllä itse veisi päiväkotiin " virikkeitä hakemaan" , koska päiväkodissa tuonikäiset joutuvat kuitenkin jakamaan sen hoitajan huomion, eikä siellä lapsi saa joka hetki sitä huomiota hoitajalta, koska yksinkertaisesti hoitajia on liian vähän siihen hommaan.. Muutenkin tuonikäiselle riittävät " virikkeeksi" ihan perusjutut kotona ja äidin huomio ;)



Leikkikavereita lapselle voi sitten hommata muulla tavoin kuin hoidossa... On kerhoja, puistoja jne missä kyllä tapaa muita lapsia ja aikuisia... Tai ihan vaan hankkimalla uusia ystäviä lapsiperheistä..

Naapurikin juuri kertoi, että on hakenut lapselleen paikkaa, kun uusi lapsi syntyy kesällä ja esikoinen täyttää kaksi.



Mä olen myös huomannut sen, että nuo kaksikymppiset duracelpupuäidit :) hoitaa kotonaan vaikka karjalaumaa. Olen tulossa vakaasti siihen tulokseen, että lapset olis pitäny tehdä 15 vuotta sitten. Olis varmasti jaksanut paremmin. Itse olen kohta 35 ja hoidan 1-vuotiasta kotona. Jos toisella lapsella meitä siunataan, niin tällä hetkellä olen sitä mieltä, että lapseni hoidan kotona, kunnes menen töihin, mutta saapi nähdä, miten muijan käy :).



Tiedän toki meitä vanhoja äitejäkin, jotka ovat kotona apinalaumansa kanssa, mutta kyllä nuo nuoret äidit on selvästi tehokkaampia.

Vissiin 3 tapaukseen itse törmännyt, vaikka olen joka viikko 1-3 päiväkodissa töissä.

kiitos samanikäisen naapurintytön ja sukulaislasten! :)



Kotona silti hoidan vaikka meillä on myös pieni vauva.

Nyt vauvakin on jo 1v ja aloittaa hoidon.

Kaikilla ystävilläni on lapsia ja kaikki hoidettu kotona, jos äitikin ollut.

ja kyllä ajattelin järjestää esikoiselle jonkinlaista kodin ulkopuolista hoitoa ainakin pariksi päiväksi viikossa. Parissa tuttavaperheessä sama tilanne ja myöskin aikovat pitää esikoisen hoidossa. Vilkas, sosiaalinen ja puhelias poikamme on jo ollut puolisen vuotta hoidossa ja ihan selvästi kaipaa muiden lasten seuraa. Asumme kaupungin keskustassa kerrostalossa joten ulos lähteminen on vähän eri juttu kuin jos vain loikkaisi omakotitalon pihaan, eikä lähileikkipuistoista tuosta vaan automaattisesti löydä samanikäistä seuraa - ovat suurin osa hoidossa. Joten kuvittelisin että ensimmäiset kuukaudet vauvan tultua eivät ainakaan meillä ole erityisen taaperomyönteistä aikaa, ihan siis siitä näkökulmasta että vanhojen rutiinien ylläpitäminen voi aluksi olla aika haasteellista..



Teiltä esikoiset kotona pitäviltä kysyisinkin, ihanko oikeasti vanhemmat lapsenne ovat ihan tyytyväisiä kotona vaikka suurin osa äidin ajasta menisi vauvan hoivaamiseen - johan imettäminenkin vie tuntikausia joka päivä, eikö esikoinen tylsisty moisessa seurassa?