Yksinäiset ihmiset, luetelkaa asioita, joita kaipaatte tehdä kaverin kanssa

Vierailija kirjoitti:

Tykkään tehdä monia asioita yksin, esim. pyöräily on just parasta yksin. Tai treenaaminen salilla jonkun kanssa tuntuisi häiritsevältä. Kaipaan keskustelua. Mielellään sellaista, jossa molemmat tuntevat olonsa niin turvalliseksi, että voi olla aito ja teeskentelemätön. Ehkä se on psyykkistä läheisyyttä, mitä kaipaan. En kaipaa small talk-keskusteluja - teen sitä vieraiden ihmisten kanssa päivittäin.

Taas yksi malli esimerkki siitä, että samalla asialla voi olla useita eri -paremman termin puutuessa- sävyä tai puolta. - Puhuminen ja keskustelu. Se on vähän sama kuin kuulla ja kuunnella. Hyvin samanlaisia asioita, mutta silti usein hyvin erilaiset. Itse hieman maailmalla asuneena minulla kesti aikani tottua siihen, että saatoin kohdata ihmisä, jotka saattoivat puhua paskaa anteeksi kansainvälisesti sanonta kuulostanee paremmalta harjoittaa small talkia e. "puhua" sanomatta tai tarkoittamatta oikeastaan yhtään mitään. Osa toki parhaimmillaan saattoi olla sutkauttaa jonkun hyvän huulen tai läpän väliin ja kohtaamisesta jäi hyvä mieli. Mutta sitten oli ihmisä joiden p:n kauhantaa n. kertaa kuunnellessa tuli hyvin vaivautunut olo. Toisaalta vastakkainen kulttuuri sokki iski kun Suomessa seisoi odottaen bussia reilun parikymmenen minuutin ajan ja kukaan ei sanonut tuona aikana yhtään mitään. - Tai jokunen taisi sanoa terve tai kevyesti nyökätä tullessaan bussipysäkille. Sama hiljaisuus sitten jatkui koko bussimatkankin ajan.  

Haluaisin käydä syömässä, baareissa, rannalla näin kesällä, lenkillä, retkillä jne. Kaipaan myös sellaista juttuseuraa että voisi jutella hyvinkin syvällisiä asioita.

Nyt olen monta vuotta ollut yksinäinen ja uusien ystävien hankkiminen on niin vaikeeta nykyään, koska en oikeen osaa tutustua... ei ole oikeen yhteistä kenenkään kanssa koska olen syrjäytynyt, masentunut, työtön ja muuten vähän omanlainen persoona. Ei ole oikeen mitään juttua mistä alkaa keskustelemaan ja tuntuu että olen vaan niin ulkopuolinen. Onneksi tosiaan pari hyvää ystävää löytyy, mutta heitäkin näkee niin harvoin.

Teen yksin kaikenlaista ja se on kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Teen yksin kaikenlaista ja se on kivaa.

- Hyvä niin. Itse pienessä mielessäni uskon tai ainakin luulen, että ihminen joka osaa iloita ja nauttia asioista itsekseen ja yksin on usein helpompi nauttia ja iloita asioista myös yhdessä muiden kanssa. - Eniten minua kuitenkin aatteluttaa hieman ne, joista syntyy mielikuva etteivät osaa tai kykene olemaan lainkaan yksin, vaikkei heillä mitään yleisesti tunnettua erityistä vammaa tai sairautta ole, joka vaatisi tuekseen, jonkun toisen avustamisen tai tuen.

Muutama vuosi sitten havahduin siihen, että niitä ystäviä ei vain enää ole. Huomaan sen näissä tilanteissa:

- haluaisin keskustella jonkun kanssa elämän kriisitilanteista

- terassilla olisi kiva käydä ystävän kanssa

- erilaisiin tapahtumiin olisi kiva mennä jonkun kanssa, kun puoliso ei niin niistä innostu

- uusien asioiden kokeilua, vaikka uusia urheilulajia, harrastuksia ym.

Ilman puolisoa olisin todella, todella yksinäinen. Jos olisin sinkku ja kuolisin kotiini niin sukulaisetkin alkaisivat kaivata joskus parin kuukauden päästä ehkä, viimeistään jouluna.. En vaan näin aikuisena saa uusia ystäviä, en niin läheisiä kuin nuorena. Olen yrittänyt miettiä mistä se johtuu, olinko nuorempana itse jotenkin avoimempi ja heti jakamassa omiakin asioita enemmän vai onko se ystävystyminen nuorille vain helpompaa?

Ap kirjoitti:"Avautua toiselle jonkun teidän kummankin tunteman ihmisen erikoisuuksista"

Eli jauhaa paskaa jostain, joka ei satu olemaan paikalla? Miten joku voi kaivata tuollaista? En ymmärrä. En ole ikinä ymmärtänyt, miksi puhua ihmisestä, joka ei itse ole paikalla. Etenkin jos aihe on sellainen, josta juoruilun kohteen ollessa paikalla, ei puhuttaisi.