Yksinäiset ihmiset, luetelkaa asioita, joita kaipaatte tehdä kaverin kanssa

Minä jatkan lisäksi noihin:

-kierrellä kirppareilla

-terapiakävelyt

-tyttöin ilta; hemmottelua esim kasvonaamio yms, hyvää ruokaa juomaa ja henkeviä keskusteluja

-terassillakin olisi joskus mukava käydä

Kävisin kahvilla, syömässä tai terassilla ottamassa yhdet ja ruotisin parisuhdetta, lasten asioita ja elämää ylipäänsä. Saisin naisen näkökantaa asioihin. Ja juoruaisin muutoinkin kaikkea tyhjää hömppää.

En oikeastaan tiedä. Omat harrastukset on yksilölajeja. En myöskään tykkää puhua henkilökohtaisista asioistani muille, ellei ole aivan pakko.

Baari-iltaa, illallista, keskustelua elämän huipuista ja kuopista, avautumista molemminpuolin, tukemista, aitoa välittämistä.

Olisi kivaa lähteä vaellusretkelle vaikka kansallispuistoon. Tai nousta junaan ja lähteä tutkiskelemaan jotain molemmille uutta kaupunkia.

Keskustelu ja sanailu enemmän ja vähemmän vakavista ja naurettavista asioisita ja ilmiöistä. - Mutta Kyllä. puhun tai ainakin mutisen toisinaan itsekseni. Olen kai onnekas, kun handsfree laitteiden myötä uskottelen itselleni, ettei ihan jokainen vastaantulija ei pidä minua aivan pipipäänä nähdessään minun höpöttävän itsekseni esimerkiksi autoa ajaessani; vaan uskottelen heidän ajattelevan minun puhuvan handsfreehin. (- jos nyt ylipäätään ajattelevat mitään nähdessään minun höpöttävän).  

En kaipaa kaveria mihinkään muuhun paitsi baareissa käymiseen. Yksin niin kurjaa että olen jättänyt käymättä ollenkaan.

Juttelemiseen, matkustamiseen, tosin ei ole jällimmäiseen rahaakaan.

Sienestys. Sienestän kyllä sujuvasti yksinkin, mutta kaverin kanssa olisi turvallisempaa.

Luontoretket, pyöräretket ja vastaavat.

Konsertit, keikat, messut ja muut tapahtumat.

Vierailija kirjoitti:

En kaipaa kaveria mihinkään muuhun paitsi baareissa käymiseen. Yksin niin kurjaa että olen jättänyt käymättä ollenkaan.

Tämä toi mieleeni, että vaikka tiedän, että seuraa siis muutakin kuin parisuhde mielssä seuraa voi löytää ja kohdata melkein mistä vain. - Niin silti toisinaan tuntuu, että (Suomessa) oikeastaan vain baarit, yökerhot ja ravintolat kenties jotkut kahvilat ovat niitä harvoja paikkoja, joissa on sosiaalisesti hyväksyttävää ja verraten vaivatonta lähestyä ja yrittää kohdata ihmisiä Mutta jollei välitä juomisesta (alkoholin, eikä niin kovin kahvistakaan) niin mitä tai missä ovat ne parhaimmat ja potenttiaalisimmat paikat, joissa kohdata eri tai samaa sukupuolta olevia ihmisiä, ilman että kumpainenkin kokee tai tuntee itsensä vähän vaivautuneeksi tai toisen ensimmäinen ajatus, että mitähän tuo aikoo tai on (/oli9 kaiken takana, kun tuollain yrittää tai yritti  "lähennellä."

-hengailuun vaikka äkkilähdöllä eli soitto onko vartissa valmis.

-vaelluksille. Lappiin olisi superia lähteä.

-päiväkävelylle. Pieniä päivän kestäviä retkiä luontoon.

-autoretkille. Ihan vain ajelemaan pitkin maita ja mantuja.

-matkoille. Ulkomaille tai kotimaahan.

-juoruamaan. Kiva olisi välillä kuulla mitä muut tekevät ja tapahtuu.

-kun on taas paha olo henkisesti, voisi jollekin sanoa asiasta. Nyt oli esimerkiksi kun mies paljasti omaavansa sosiopaattisia piirteitä paljon. Tuli äärettömän paha olo.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu ja sanailu enemmän ja vähemmän vakavista ja naurettavista asioisita ja ilmiöistä. - Mutta Kyllä. puhun tai ainakin mutisen toisinaan itsekseni. Olen kai onnekas, kun handsfree laitteiden myötä uskottelen itselleni, ettei ihan jokainen vastaantulija ei pidä minua aivan pipipäänä nähdessään minun höpöttävän itsekseni esimerkiksi autoa ajaessani; vaan uskottelen heidän ajattelevan minun puhuvan handsfreehin. (- jos nyt ylipäätään ajattelevat mitään nähdessään minun höpöttävän).  

Ihanaa! Minä teen samaa :)

AP:lle ja muillekin tähän keskusteluun ja rakentavia ehdotuksia ja omia kokemuksiaan kirjoittanelle esitääneille kaunis kiitos vertaistuesta(!)

Vierailija kirjoitti:

Baari-iltaa, illallista, keskustelua elämän huipuista ja kuopista, avautumista molemminpuolin, tukemista, aitoa välittämistä.

Peukut tälle! Omat lisäykseni: yleistä maailmanparantamista (jossa oikeastaan lähinnä tutkaillaan omia arvoja ja kerrotaan niistä, ja hyvä olo syntyy niiden jakamisesta), vaelluksia joita vielä takavuosina pystyi tekemään kun kaikki kaverit eivät olleet vielä hankkineet lapsia.

Kesällä kun tuntuu että "kaikki" ovat pariskuntina, perheinä tai kaveriporukkoina nauttimassa kesästä, on kyllä välillä ahdistavaa kun sitä seuraa ei ole.

Tulipa mieleen: minkälaisia porukoita/yhdistyksiä/kohtaamispaikkoja meille olisi jo olemassa ja mitä voisi perustaa? Seurakunnilla on kuulemma jotain sinkkutoimintaa mutta tuntuisi hölmöltä lähteä uskonnottomana seurakunnan toimintaan. Suomen Ladulla on jäsenyhdistyksiä jotka ovat useimmilla paikkakunnilla vähän ikääntyneitä jäsenistöltään, tehdäänkö sinne "rynnäkkö"? :D

Olen vähän aikaa sitten eronnut ja huomasin, että enpä ole tullut pitäneeksi huolta ystävyyssuhteistani, vaan ne ovat vuosien vieriessä kadonneet. Lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa. Tuntuu todella yksinäiseltä, enkä tiedä miten sosiaalistuisin uudelleen, kun työnikin on yksinäistä puurtamista ja asiat hoidetaan netissä.

Mutta jos olisi kaveri, niin voisi tehdä vaikka mitä; aluksi olisi ihan mukavaa vaikka vaan jutella jonkun muun kuin kaupan kassan kanssa. Aloittaminen on hankalaa, kun jotenkin hävettää olla eronnut.

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän aikaa sitten eronnut ja huomasin, että enpä ole tullut pitäneeksi huolta ystävyyssuhteistani, vaan ne ovat vuosien vieriessä kadonneet. Lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa. Tuntuu todella yksinäiseltä, enkä tiedä miten sosiaalistuisin uudelleen, kun työnikin on yksinäistä puurtamista ja asiat hoidetaan netissä.

Mutta jos olisi kaveri, niin voisi tehdä vaikka mitä; aluksi olisi ihan mukavaa vaikka vaan jutella jonkun muun kuin kaupan kassan kanssa. Aloittaminen on hankalaa, kun jotenkin hävettää olla eronnut.

No. jos lohduttaa nii eronneita on Suomessa verraten  hyvin paljon. Toiseksi ei se, että on eronnut näy yleensä päälle päin.

Itse olen pian 40 vuotta, enkä ole eläessäni asunut tai ollut parisuhteessa niin, että olisimme eläneet yhdessä ja esimerkiksi asuneet saman katon alla ja muodostaneet yhteistalouden.

Toisinaan kirpasee, kun saan kuulla kuiskutteluja ja epäilyjä siihen, että miksi elän ikisinkun elämää. En ole vuosiin ollut minkäänlaisessa parisuhteessa. - Ja osan mielestä en varmasti koskaan. Miten sitä ylipäätään osaa vastata kun joku kysyy, että miksi en ole parisuhteessa tai miksi en ole ollut parisuhteessa? - Kyllä. Kyllä olen varmasti nirso, jos tarkoittaa samaa kuin se, ttä en kelpuuta tai halua ruveta kenen tahansa kanssa parisuhteeseen. Täydellistä ja virheetöntä en vaadi tai hae; enhän ole itsekään. Mutta onneksi -elän toiveissa ja unelmissa tähän kelvottoman ja täydellisen väliin mahtuu aika monta vaihtoehtoa ja varmasti joku on saattanut mennä ohitseni huomaamattani ja tiedostamattanikin.  

Keskustelut, kahvittelut, lounaat. Pitkät kävelyt.

<3

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän aikaa sitten eronnut ja huomasin, että enpä ole tullut pitäneeksi huolta ystävyyssuhteistani, vaan ne ovat vuosien vieriessä kadonneet. Lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa. Tuntuu todella yksinäiseltä, enkä tiedä miten sosiaalistuisin uudelleen, kun työnikin on yksinäistä puurtamista ja asiat hoidetaan netissä.

Mutta jos olisi kaveri, niin voisi tehdä vaikka mitä; aluksi olisi ihan mukavaa vaikka vaan jutella jonkun muun kuin kaupan kassan kanssa. Aloittaminen on hankalaa, kun jotenkin hävettää olla eronnut.

Juu, monesti menee päiväkausia niin, että kaupan kassa on ainoa ihminen, jonka kanssa puhuu!

Tyttöjen iltaa kaipaisin. Hauskanpitoa vaan naisseurassa. 46v, enkä ole koskaan ollut moisessa.