Psykologia 2019

Hullua ajatella, että neljän viikon päästä me jo odottelemme tuloksia D:

Fiilikset aika luottavaiset. Haen ykkösenä Joensuuhun, jonne on varmasti alhaisimmat pisterajat, joten se rauhoittaa mieltä hieman. Tosin viime keväänä olin Joensuuhun varasija 40, vaikka hakijoita oli vähemmän, joten en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Näitä keskusteluja lukiessa ei kannata stressata muiden hakijoiden puuhista. Se, että lukee vaikka 12 tuntia joka päivä ei tarkoita sitä, ettäkö sisäistäisi mitään lukemastaan. Vuosien tilastomatikan pänttääminen ei tarkoita, ettäkö ihan uusi tehtävä ratkeaisi oikein koetilanteessa.

Vaikka joku nauttisi kovasti tämän vuoden artikkeleista niin ei se tarkoita että ne olennaiset asiat oppisi. Moni tulee varmasti yllättymään siitä, miten pikkutarkkaa nippelitietoa kokeessa kysytään - ei riitä, että suuret linjat ymmärtää ja muistaa. Osa hakijoista on aina liiankin itsevarmoja ja järkyttyy kokeessa kun tarttumapintaa oikein mihinkään ei löydy.

Joka ikinen vuosi koesalista lähtee paljon porukkaa heti kun saa lähteä. Siinä joukossa voi olla myös niitä keskustelupalstojen "artikkelit ovat todella kiinnostavia, opettelin yhden artikkelin sanasta sanaan jo ensimmäisenä päivänä ja onneksi olen lukenut tilastomatikkaa jo kaksi vuotta, joten se on jo hallussa" -tyyppejä, jotka tulivat koepäiväksi kipeiksi. Vatsataudissa ei kauheasti istuta superimukykyisillä vaipoillakaan montaa tuntia pääsykokeessa.

Keskustelupalstoilla on aina myös provosoivia ihmisiä. Joku provosoi huvikseen tai pahaa oloaan, toinen taas provosoi vähentääkseen psykan pääsykokeisiin tulevien määrää. Onhan täälläkin jo muutama abi melkein lyönyt hanskat tiskiin siksi, ettei "ole mitään jakoa noita muita hakijoita vastaan".

Kaikista tärkeintä on kuitenkin se, ettei tarvitse olla paras. On totta, että psykaan hakee ällän papereilla hakevia teho-opiskelijoita, jotka sekä pänttää itsekseen että kalliin yksityisopettajan avulla, mutta esimerkiksi Helsinkiin otetaan 50 opiskelijaa, joten parin huippupänttääjän jälkeenkin jää paikkoja, joista kisata. Ei tarvitse olla paras, Helsinkiin pyrkiessä täytyy vain olla 50 parhaan joukossa. (P.s. Se huippupänttääjäkin voi loppujen lopuksi olla estynyt pääsemästä koesaliin koepäivänä. Ei huippupänttääjäkään ole turvassa taudeilta, onnettomuuksilta ja muilta tapahtumilta.)

Oonko nyt vaan itse erehtynyt ja sekoittanut pääni, mut eikös tuossa matikan korjausmateriaalissa ole vieläkin virhe? 95%:n luottamusvälissä kerroin on mielestäni 1,96. Materiaalin korjatussa versiossa sen on kerrottu olevan 1,98? Kun aikoinaan opettelin luottamusvälin laskemista, niin en missään ole törmännyt kertoimeen 1,98 - se on aina ollut 1,96. Mitenhän on oikeasti?

Tilastossa mul on melko luottavainen fiilis muista jutuista paitsi regressiosta (ja vähän siihen liittyen myös korrelaatiokertoimista..) ja nyt kun tuli vielä noi uudet kaavat päälle niin pelottaa. Yritän panostaa niiden harjoitteluun ja sitten toivottavasti hyvällä osaamisella muilla alueilla voi vähän kompensoida.

Itsekin olen vähän järkyttynyt siitä, miten täällä dissataan abeja, joilla "ei ole mitään mahdollisuutta". Ei kovin kannustavaa.. Itsehän siis en ole abi, enkä hakemassa ekaa kertaa, mutta kyllä kaikilla on tasapuolisesti mahdollisuus päästä sisään, jos vain tekee töitä unelmansa eteen.

Mulla on sellainen muisti, että erityisesti numerot jää tosi hyvin päähän: pikkulukuja ja tarkkoja tuloksia ei tarvi päntätö, mutta tutkijoiden nimet on taas vaikeampia: kun artikkelissa viitataan toiseen artikkeliin, niin pitääköhän kaikki viittauksetkin muistaa :D

Ei abit mitenkään automaattisesti (tietenkään) ole karsiutuneet! Riippuu niin paljon yksilöllisistä tekijöistä, kuten oppimisnopeudesta ja siitä, millainen pohja on tilastomatikasta. Toki se on myös selvää, että useimmille aika on liian lyhyt, jos aivan nollasta aloittaa.

Uskokaa pois, tilaston osaamisen vaatimus EI tule valintakokeessa vähenemään. Vaikka kokeen tehtävät olisivatkin tänä vuonna tai tulevaisuudessa helpompia, ne ovat silloin sitä kaikille tuhansille hakijoille. Näennäisestä helpottumisesta syntyy harha, että olisi helpompi päästä. Näinhän ei ole. Loppuun saakka karsinnassa tulevat edelleenkin pääsemään ne, jotka osaavat parhaiten. Eli mahdollisesti helpotetuista tehtävistä tulee saada joko kaikki tehtävät tehtyä tai ainakin mahdollisimman suuri osa - ja tietysti kaikki oikein. Aiemminhan htt-koe on ollut niin laaja, että harva saa ihan kaikkia tehtäviä tehtyä koeajan puitteissa. Lisäksi joukkoon tulee aivan varmasti niitä erityisen karsivia tehtäviä, joilla jyvät erotellaan akanoista. Näihin kaikkiin auttaa jatkossakin se hemmetin hyvä valmistautuminen (tai sitten synnynnäinen superlahjakkuus). Laskemalla tulee rutiinia, ja rutiinilla suoritus nopeutuu ja on mahdollista saada samassa ajassa enemmän tehtäviä tehtyä. Samoin rutiini ja toisto auttaa niiden kaikkien hankalimpien tehtävien ratkaisussa. Mitä enemmän on asiaa työstänyt, sitä enemmän tilaston logiikka yleistyy ja ratkaisut vaikeimpiin tehtäviin löytyy silloin helpommin ja nopeammin.

Jos kaikki tehtävät olisivat helppoja, moninkertainen määrä sisäänottoon nähden saisi kaikki oikein. Tasapisteissä sitten ratkaisisi arpa - kenen mielestä se nyt sitten olisi hyvä tapa valita opiskelijat?

Jotain voi päätellä siitäkin, että Jyväskylä ja Joensuu lähtivät tänä vuonna htt-kokeen suuntaan, ja luopuivat omasta perinteestään. Tilaston osaamisen merkitys ei tule vähenemään. Jos tämä olisi suunnitelmissa, koetta olisi mitä todennäköisimmin muutettu tänäkin vuonna jo enemmän Jy-Joe -kokeiden suuntaan. Nythän materiaalin perusteella ei siltä ainakaan vaikuta. Varsinainen koe tietysti vasta sen näyttää.

Ei sekään kovin hyvältä btw kuulosta, että ilman mitään alakohtaisia ennakko-osaamisvaatimuksia pääsykokeena alalle kuin alalle voisi olla ihan vaikka älykkyystesti.

Lisäksi metodiopetuksen tulisi tutkinnossa lisääntyä huomattavasti, mikäli juuri minkäänlaista ennakkokarsintaa sen suhteen ei olisi. Se olisi jostain muusta pois, ja psykologin tutkinto on nytkin jo vähän ylikuormitettu, ei kuulosta siltä, että siitä haluttaisiin mitään oleellista jättää pois. Surkea tilanne opiskelijaa kohtaan olisi myös se, ettei selviäisi tutkinnon tilastollisten menetelmien kursseista. Koe on ollut hyvä tapa varmistaa, ettei näin pääse käymään.

Kollektiivinen fantasia siitä, ettei tulevaisuudessa tilastoa tarvitse osata ihan hiton hyvin on kyllä ymmärrettävä, mutta ei realistinen, kun ottaa huomioon psykologiatieteen erittäin voimakkaan nojaamisen tilastollisiin menetelmiin.

Hurjasti tsemppiä kaikille tämän kevään kokelaille!

Stressiperse kirjoitti:

Kiva kun tuossa Pyykönen et al. artikkelissa on virhe, tekstissä sanotaan ettei tarkkaavudessa ollut merkittävää eroa ryhmien välillä ja taulukossa 2 taas näkyy että niillä on merkittävä ero. Toivottavasti eivät päätä kysyä tuosta asiasta kokeessa.

Mitä muuten vastasivat sieltä hakijapalveluista ku ihmettelen samaa? :)

Ite toivoisin että psykalle otettaisiin tulevaisuudessa enemmän opiskelijoita sisään. Se on kuitenkin tärkeä ala, jolla on töitä ja käsittääkseni työvoimapulaakin, joten enemmänkin psykologeja saisi valmistua.

Yks ystävä on psykalla ja mm. sen takia sinne ei oteta paljoa hakijoita sisään, koska halutaan pitää psykologien työllisyystilanne hyvänä. Muuten tulisi ylitarjontaa. Eli ihan ymmärrettävä syy, toki 40-50 opiskelijaa noin 1000 hakijasta on todella vähän.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä fiilis. Vähän kyl jo huolestuttaa, että aika loppuu kesken, koska itse olen melko huono tekemään oikeastaan mitään asiaa nopeassa tahdissa tai hätäisesti. Mutta ehkä siinäkin on omat vahvuutensa, että keskittyy siihen, mitä ehtii tekemään, ja osaa pitää luonnostaan taukoja kun tarvii jne. Pientä jännitystä tunnen mutta oon kuitenkin ihan rauhallinen. Teen vaan parhaani. Jos ei se riitä koulupaikkaan, niin silti seuraavan vuoden aikana koen ja opin joka tapauksessa aina jotakin sellaista ainutlaatuista, mitä ei koskaan tapahtuisi, jos asiat menis toisin.

Mahtava asenne :) oon ihan samaa mieltä!

varasija kirjoitti:

Yks ystävä on psykalla ja mm. sen takia sinne ei oteta paljoa hakijoita sisään, koska halutaan pitää psykologien työllisyystilanne hyvänä. Muuten tulisi ylitarjontaa. Eli ihan ymmärrettävä syy, toki 40-50 opiskelijaa noin 1000 hakijasta on todella vähän.

Noh, sitä odotellessa että vihdoin suomessa herätään siihen että kyllä niitä psykologeja (varsinkin terapeutteja) tarvisi aika perkeleesti enemmän kaikkialle ja viitsitään palkata niitä lisää. Nimittäin esim. se ei ole ok, että jos haluaa kela-korvattuun psykoterapiaan niin se on ihan hirveää säätöä, vaikea ja hidasta päästä, mun mielestä joka ikisen joka terapiaa haluaa tulisi sellaiseen päästä (nyt ei pääse ellei ole törkeästi rahaa). Ja mitään enemmän matalan kynnyksen terapiaa ei edes oikein ole. Nopeammin saatavaa lyhytterapiaa antaa joku psykiatrinen sairaanhoitaja vaikka siihenkin psykologi olisi aika paljon parempi, ja noitakin terapioita saa ehkä 3-5 kertaa kerrallaan eli ei mitään pitkää hoitosuhdetta.

Hyvin hyvin hyvin vaikea kuvitella että psykologeista voisi koskaan olla ylitarjontaa. Kun monet muut ammatit pikkuhiljaa käyvät automaation lisääntyessä tarpeettomaksi, niin psykologin ammatti ei kyllä koskaan, päinvastoin.

Ei ylitarjontakaan toki hyvä olisi, mutta asiakkaita voisi olla tulevaisuudessa vielä enemmän, kuin mitä tällä hetkellä näyttää olevan. Osa ei tahdo millään päästä hoitoon, koska sinne on kuukausien jonot, tai kaikkia ei tulkita tarpeeksi sairaiksi saamaan apua ollenkaan. Varmaan moni ei jaksa edes yrittää päästä terapiaan, jos arvelee pärjäävänsä ilmankin.

Ja mun mielestä sellainenkaan maailma, jossa ihmiset oppisivat käyttämään mielenterveyden palveluita jo ennalta ehkäisevästi tai ihan vaan onnellisuutensa lisäämiseksi, ei olisi ollenkaan huono. Että olisi esimerkiksi helppoa ja täysin arkista käydä psykologilla vaikka kerran vuodessa tarkastuttamassa tilanteensa, vaikkei kokisikaan itseään varsinaisesti sairaaksi. Varmaan tosi moni itseään ihan terveenä pitäväkin voisi voida vielä paremmin ja olla tyytyväisempi, jos kaikille olisi helposti tarjolla työkaluja ja ohjausta mielenterveydestä huolehtimiseen ja vaikkapa itselle mieluisan elämän tai hyvien sosiaalisten suhteiden luomiseen.

Vierailija kirjoitti:

Stressiperse kirjoitti:

Kiva kun tuossa Pyykönen et al. artikkelissa on virhe, tekstissä sanotaan ettei tarkkaavudessa ollut merkittävää eroa ryhmien välillä ja taulukossa 2 taas näkyy että niillä on merkittävä ero. Toivottavasti eivät päätä kysyä tuosta asiasta kokeessa.

Mitä muuten vastasivat sieltä hakijapalveluista ku ihmettelen samaa? :)

Vastasivat näin: "Asia on kokeen laatijoiden tiedossa ja huomioidaan kokeen yhteydessä. Julkaistua artikkelia ei korjata."

Kysymys Uupumus artikkeliin liittyen: onko merkitseviä vain ne, jotka tekstissä on sanottu olevan merkitseviä? Hämmennyn, kun välillä (p<0.001 ei ole ilmoitettu merkitseväksi, mutta p<0.01 on)? Onko noilla sulkeissa olevilla merkitsevyystasoilla kuitenkaan mitään tekemistä sen kanssa onko se tietty muuttuja merkitsevä? Olis kiva kuulla miten te ootte pähkäilleet ton?

Esim työn aikapaineiden muutos: onko vähenevä ja lisääntyvä ryhmä merkitseviä kun sanotaan, että näissä ryhmissä ilmeni selkeitä muutoksia? Merk.tasot p<.001 ja .01.. mutta sanaakaan merkitsevyydestä ei kuitenkaan sanota? Hmm... :D

Tilaston s. 37

annetaan kaava summalle (x1*y)

ja sen alla summalle (x1*x2) kuitenkin laskukaava on sama, vaikka käsittääkseni ei pitäisi. Onko tässä virhe? Jos joku viitsii tarkistaa, niin laitan hakijapalveluihin viestin. Lievästi ärsyttää, kun tilastomateriaali on täynnä virheitä.

Toivottavasti nämä artikkelit eivät kerro Suomen tutkimuksen tasosta. Esimerkiksi tuo jossa on joku yksittäinen tilanne nauhoitettu ja äijä itse analysoimassa dataa..

missä vaiheessa ootte artikkelien kaa? :)

Tilastomateriaali luettu, uutena asiana tuli osa regressiokaavoista mutta aika simppeleitä loppujen lopuksi: pitääköhän kokeessa osata ulkoa nuo erilaiset kaavat vai jaetaanko kaavakokoelmaa?

Lisäksi 2 (lyhyehköt) artikkelit osaan aikalailla ulkoa. Tällä viikolla pitäisi saada vielä tuo 46 sivuinen haltuun :p Etenenen yksi kerrallaan