Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten lihavuus on yleistynyt, miksi siihen ei puututa tiukemmin?
14.07.2018 |
Yhä enemmän katukuvassa pyörii jopa alle kouluikäisiä selvästi lihavia lapsia.
Ei siinä mitään jos aikuinen ihminen ei liikakiloistaan välitä. Mutta miksi he sallivat ihan pientenkin lastensa siinä sivussa lihoa samaan malliin?
Ymmärrän että teini-ikäisen ruokailuun on jo vaikea puuttua ja siinä kohtaa lapsen lihomiselle ei paljoa voi kuin valistaa ja toivoa parasta, ja toki esimerkkinä syöä itse oikein. Mutta kyllä alle kouluikäisen ja alakouluikäisen syömisten pitäisi olla vielä vanhemman hallittavissa.
Sokeutuvatko vanhemmat lapsensa lihomiselle? Vai eivätkö tosiaan vain välitä lapsensa voinnista?
Mitä mieltä palstalaiset ovat, tulisiko pienten lasten lihavuuteen puuttua terveydenhuollon toimesta tiukemmin?
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette, miten sellaista herkkujen kohtuukäyttö lapsille voi opettaa? Tätä olen itse miettinyt paljon, sillä itselläni suhde ruokaan ei ole ihan ok enkä tietenkään halua siirtää tätä lapsille eteenpäin.
Itse olen siis vähän ylipainoinen, lapseni eivät. Oma paino on tullut sipsillä ja karkilla aikuisiällä. Syödään terveellistä kotiruokaa, se ei ole ongelma vaan tuo, että miten herkkuja ”säännöstelisi”. Omassa lapsuudenkodissani oli karkkipäivä, joka omalla kohdallani johti ihan hirveään mättämiseen ja kontrollin puutteeseen silloin kun herkkuja oli tarjolla. Omillani ei nyt ole mitään tiettyä karkkipäivää vaan haluaisin heidän oppivan säännöstelemään kohtuukäyttöä itse ilman ulkopuolista määrittelyä. Samoin meillä lapsiudenkotona tunnesyömiseen ohjattiin aika vahvasti, herkut ja roskaruoka liittyi aina johonkin iloiseen tapahtumaan: loman alkamiseen, ässäarpavoittoon... itse taas olen pyrkinyt juhlistamaan (ja lohduttamaan) muullakin kuin ruualla, ja ohjaamaan siihen, että herkkujen ja roskaruuan syömiseen ei tarvitse mitään syytä, vaan että ihan arkenakin voi joskus herkutella, kunhan ei liian usein.
Mitä mieltä?
Tuo on juuri sitä mitä vanhempien kuuluukin tehdä: herkkuja vain erikoistilanteissa. Mä itse olen kasvanut juuri samanlaisessa perheessä ja olen lihava. Aloin lihoa heti kun muutin omilleni 20-vuotiaana. Hyvin monille käy näin, oli se kotikasvatus mitä tahansa. Tärkeintä on että lapsi ei lihoa! Aikuinen on vastuussa omasta syömisestään. Tiedän minäkin että syön hengenvaarallisesti mutta en vaan pääse herkuista irti... Se on niin vaikeaa kun kukaan ei ole enää pitämässä huolta.
En suoraa kyllä syyttäisi lapsuuden herkkujen säännöstelyä aikuisuuden lihavuudesta. Mun lapsuuden perheessä oli myös erittäin tarkkaa karkkipäivät ja esim. sipsiä sai suunnilleen vain syntymäpäivillä ja vappuna. Mä en koskaan ole reagoinut säännösteltyyn herkutteluun siten, että olisin lopulta herkkuja saadessani ahminut niitä valtoimenaan. Olen normaalivartaloinen/laiha aikuinen edelleen kuten on myös veljeni. Mieheni taas ei voi olla ahmimatta nykyäänkään herkkuja eli karkki/sipsipussi katoaa hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi on n.10 vuotiaana reilu 5kg ylipainoinen, tasaantuuko paino silloin kun hänelle tulee kasvupyrähdys silloin kun pojille se yleensä tulee, onko se siinä 13-15 vuoden paikkeilla?
Voiko hieman pullukasta 10 vuotiaasta tulla vielä hoikka nuori mies?
Vierailija kirjoitti:
Olen myös huomannut, että lapset ovat aiempaa pyöreämpiä. Paras keino olisi kannustaa perheitä liikkumaan, yksin ja yhdessä. Mulla kolme normaalipainoista lasta, ei syödä niin hyvin ja terveellisesti kuin haluaisin, mutta on pienestä asti kannustettu luontaiseen liikkumiseen, kiipeilköön vaikka kotona.
Ja kohtuus kaikessa, karkissa ja sipsissä ja limuissa. Ja peruskotiruokaa, vaikka einestä, jos ei joka päivä ehdi muuta laittaa. Nakertelunälkään porkkanaa, kurkkua, omppua.
Miksi aina kehoitetaan syömään jotain ihme porkkanaa? Puisevampaa vihannesta ei varmaan löydy. Hyi!
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli lapsena lihava kaveri, jota kiusattiin koulussa. Tämän päivän standardeilla hän tosin olisi vain normaali. Mutta jo silloin, hän kokkaili itselleen koulun jälkeen "välipaloja", jotka saattoivat olla koko paketti kalapuikkoja, 10 munan munakas jne. Minkä pienenä vanhemmiltaan oppii jne. Me ei oltaisi ikinä saatu yksin vetää kokonaista pakettia vaikka lihapullia omaan napaan, vaan piti ajatella muitakin!
Minkä ikäinen hän oli tuolloin? Jos joku 3.-4.-luokkalainen niin silloin kuulostaa aika isolta ruokamäärältä. Mutta jos hän oli kasvavassa teini-iässä niin kuulostaa ihan normisetiltä. 🤔
Mä en tunne yhtään lihavaa lasta. Eikä lapsen luokalla (25 oppilasta) ole ketään lihavaa. Naapureissa ei asu lihavia lapsia. Missä ne lihavat lapset ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten liikkuminen vähentynyt. Autolla kuskataan joka paikkaan. Vaikka olis harrastuksiakin, niin ne harvoin riittävät takamaan riittävän liikunnan määrän. Kerran viikossa jumppatunti on toki parempi kun ei mitään, mutta arkiliikunta vähentynyt etenkin kouluikäisten kohdalla.
Monella kybävuotiaalla on jo rasvamaksa. Vanhemmilla on surkeat elintavat ja tietysti samaa noudatetaan lasten kanssa. Lisäksi tumpelot vanhemmat luulevat lapsen traumatisoituvan, jos lapselle ei aina työnnetä herkkuja nokan eteen kun vähän penska vinkaisee. Myös lasten verensokerin heittely ja kiukkukohtaukset pitävät vanhemmat varpaillaan ja taskussa on jatkuvasti odottamassa rauhoittava suklaapatukka, jos lapsella alkaa keittää yli. Säännölliset ruokailuajat ja itse tehtyä kunnollista ja ravitsevaa ruokaa eikä mitään einespaskaa ja sokerimössöjä. Välipaloille ei ole juurikaan tarvetta, jos lapsi oppii tankkaamaan ruoka-aikana vatsansa täyteen. Mehut pois ja ruokajuomana vesi tai kevytmaito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaha. Lihavuushullu iski jälleen. Kirjoittelee koko ketjun täyteen omia viestejään ja peukuttelee niitä. Ehdottelee fasistista kohtelua lihavia (ja jopa heidän sukuaan!) kohtaan. Uudelleenkasvatusleirit! Ilmeisesti palstalaiset on tosi fiksuja, kun eivät puutu tähän saastakirjoitteluun. Antavat vaan pikku hiljaa unohtua. Hyvä palstalaiset!
Vierailija kirjoitti:
Mä en tunne yhtään lihavaa lasta. Eikä lapsen luokalla (25 oppilasta) ole ketään lihavaa. Naapureissa ei asu lihavia lapsia. Missä ne lihavat lapset ovat?
Missäpäin asut? Maaseudulla lihavuus on yleisempää. Lapset kuskataan joka paikkaan autolla, kun etäisyydet on pitkiä, ei tule hyötyliikuntaa koulumatkojen kulkemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on n.10 vuotiaana reilu 5kg ylipainoinen, tasaantuuko paino silloin kun hänelle tulee kasvupyrähdys silloin kun pojille se yleensä tulee, onko se siinä 13-15 vuoden paikkeilla?
Voiko hieman pullukasta 10 vuotiaasta tulla vielä hoikka nuori mies?
Meillä kävi näin, mutta siinä on sitten sellainen juttu, että sen jälkeen kun se kasvupyrähdys on tullut ja paino tasoittunut, niin sen jälkeen tuleva ylipaino ei sitten enää tasoitukaan mihinkään. Eli viimeistään siinä vaiheessa olis syytä järkevöittää ruokailuja.
Meidän tapauksessa siis poika oli pyöreähkö, myönnetään että ruokavalio oli kutakuinkin täysin perseellään eikä meillä harrastettu liikuntaa. Yhtäkkiä poika venähti minua päätä pidemmäksi ja oli hoikka nuorimies, rippipuku roikkui "luurangon" päällä. Noh, nyt ei ole enää niin hoikka, mutta ei lihavakaan, koska ihan itse keksi itselleen liikunnallisen harrastuksen ja alkoi itse kiinnittämään ruokailuihin huomiota. Rippipukukin on saanut täytettä luiden lisäksi. Massaa on siis tullut lisää, mutta silleen hyvällä tavalla. Toivottavasti jatkaa liikunnan parissa eikä sorru mihinkään pahasti epäterveelliseen. Poika täyttää 16 tänä vuonna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tunne yhtään lihavaa lasta. Eikä lapsen luokalla (25 oppilasta) ole ketään lihavaa. Naapureissa ei asu lihavia lapsia. Missä ne lihavat lapset ovat?
Missäpäin asut? Maaseudulla lihavuus on yleisempää. Lapset kuskataan joka paikkaan autolla, kun etäisyydet on pitkiä, ei tule hyötyliikuntaa koulumatkojen kulkemisesta.
Hah. Asun maaseudulla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette, miten sellaista herkkujen kohtuukäyttö lapsille voi opettaa? Tätä olen itse miettinyt paljon, sillä itselläni suhde ruokaan ei ole ihan ok enkä tietenkään halua siirtää tätä lapsille eteenpäin.
Itse olen siis vähän ylipainoinen, lapseni eivät. Oma paino on tullut sipsillä ja karkilla aikuisiällä. Syödään terveellistä kotiruokaa, se ei ole ongelma vaan tuo, että miten herkkuja ”säännöstelisi”. Omassa lapsuudenkodissani oli karkkipäivä, joka omalla kohdallani johti ihan hirveään mättämiseen ja kontrollin puutteeseen silloin kun herkkuja oli tarjolla. Omillani ei nyt ole mitään tiettyä karkkipäivää vaan haluaisin heidän oppivan säännöstelemään kohtuukäyttöä itse ilman ulkopuolista määrittelyä. Samoin meillä lapsiudenkotona tunnesyömiseen ohjattiin aika vahvasti, herkut ja roskaruoka liittyi aina johonkin iloiseen tapahtumaan: loman alkamiseen, ässäarpavoittoon... itse taas olen pyrkinyt juhlistamaan (ja lohduttamaan) muullakin kuin ruualla, ja ohjaamaan siihen, että herkkujen ja roskaruuan syömiseen ei tarvitse mitään syytä, vaan että ihan arkenakin voi joskus herkutella, kunhan ei liian usein.
Mitä mieltä?
Tuo on juuri sitä mitä vanhempien kuuluukin tehdä: herkkuja vain erikoistilanteissa. Mä itse olen kasvanut juuri samanlaisessa perheessä ja olen lihava. Aloin lihoa heti kun muutin omilleni 20-vuotiaana. Hyvin monille käy näin, oli se kotikasvatus mitä tahansa. Tärkeintä on että lapsi ei lihoa! Aikuinen on vastuussa omasta syömisestään. Tiedän minäkin että syön hengenvaarallisesti mutta en vaan pääse herkuista irti... Se on niin vaikeaa kun kukaan ei ole enää pitämässä huolta.
Totta kai aikuinen on vastuussa lapsen syömisistä ja herkuttelun rajoittaminen on lähtökohtaisesti aikuisen vastuulla. Ja painonhallinnan avaintekijä on tietysti terveellinen arkiruoka ja herkut sivuseikka. Mutta siis haluaisin vain omien lasteni pilkuhiljaa itse oppivan kontrolloimaan herkuttelua, ettei käy juuri niin kuin sinulle ja minulle: kun herkuttelu on aina ollut ulkopuolisen määrittelemää ja pääosin aina kiellettyä, niin se ei pysy kontrollista sitten kun se kotoa muuttamisen jälkeen on sallittua ja mahdollista. Tätä siis olen pohdiskellut, että miten tätä voisi opettaa ja harjoitella. Joissakin perheissä tuntuu toimivan sekin, että kun kotona on koko ajan herkkuja, esim. keksejä kaapissa, niin ei tule sellaista ylisyömistä silloin, kun herkkuja saa, vaan lapset oppivat niitä syömään vain silloin tällöin. En tiedä. Itsellä ei ole järkevää vastausta tähän.
Lihavasta on tullut normaali. Niin lapsesta kuin aikuisestakin. Trendi on kovaa vauhtia menossa Amerikan malliin. Valtavan monen mielestä tässä ei ole mitään huolestuttavaa. No ok, aikuiset syökööt itsensä vaikka hengiltä mutta lapsen tahallinen lihotus ON väkivaltaa!
Hirveä katsella pientä lasta joka hiki päässä puuskuttaen yrittää pungertaa eteenpäin, äidin katsellessa maireasti hymyillen pullapussi ja limsapullo kourassa puiston penkillä. "tulehan ottamaan välipalaa kulta".
Vähän isompana näitä sitten kiusataan koulussa ja teini-ikä tulee olemaan tuskallista aikaa.
Mikä ihmisiä vaivaa?
Ja kyse ei ole siitä että pitäisi olla anorektisen laiha vaan NORMAALIPAINOSTA joka on BMI 19-24 välillä! Kun se nyt huitoo monilla neljässäkymmenessäkin! Isommistakin olen kuullut. Enkä todellakaan usko, että yli puolella Suomen kansasta on jokin hormoonihäiriö tai vastaava joka lihottaa ja jolle ei mitään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tullut sellainen tuntuma palstaa lukiessa että lapsellehan ei missään nimessä voi sanoa tai mitenkään vihjaista että nyt alkaa herkuttelu näkymään tms., koska siitä seuraava syömishäiriöhän johtuu sitten tietenkin vanhemman sanomisista.
On aikuisten tehtävä ohjata lasta syömään oikein. Mikään kalorivalistus ja laihdutuspuhe ei tule kysymykseenkään. Säännölliset ja hyvin koostetut ateriat, oppi siitä, että juhlissa voi herkutella, liikuntaa ja vanhempien oma esimerkki. Arjen rutiinien kautta. Näin olen nykyisin jo isot lapseni kasvattanut.
Vierailija kirjoitti:
Monella kybävuotiaalla on jo rasvamaksa. Vanhemmilla on surkeat elintavat ja tietysti samaa noudatetaan lasten kanssa. Lisäksi tumpelot vanhemmat luulevat lapsen traumatisoituvan, jos lapselle ei aina työnnetä herkkuja nokan eteen kun vähän penska vinkaisee. Myös lasten verensokerin heittely ja kiukkukohtaukset pitävät vanhemmat varpaillaan ja taskussa on jatkuvasti odottamassa rauhoittava suklaapatukka, jos lapsella alkaa keittää yli. Säännölliset ruokailuajat ja itse tehtyä kunnollista ja ravitsevaa ruokaa eikä mitään einespaskaa ja sokerimössöjä. Välipaloille ei ole juurikaan tarvetta, jos lapsi oppii tankkaamaan ruoka-aikana vatsansa täyteen. Mehut pois ja ruokajuomana vesi tai kevytmaito.
Minusta tuntuu, että moni vanhempi yrittää suojella lastaan ylipainolta ja ahmimiselta sillä, että niitä herkkuja on tarjolla joka päivä rajoittamaton määrä. Perustellaan sillä, että herkuttelusta ei tule pakkomielle, kun karkkia ja sipsiä on aina kaapissa ja vapaasti otettavissa. Tämä ei ikävä kyllä toimi silloin, jos ne alkavat maistua lähes päivittäin ja ylipainoa alkaa kertyä. Sitten ollaankin siinä tilanteessa, että lapsen lihavuuteen ei uskalleta puuttua, ettei hänelle vain puhkea syömishäiriö tai huono itsetunto. Ei kuitenkaan ymmärretä sitä, että joku siihen ylipainoon tulee jossain vaiheessa puuttumaan - viimeistään kouluterveyshuolto. Vanhempien tehtävä olisi tukea lasta laihtumaan, ei hyssytellä ja lakaista paino-ongelmaa maton alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon on rajallisesti resursseja. Perheen elintapojen pysyvä muuttaminen ei onnistu yhdellä käynnillä eikä ole kiinni kokkikurssista, perheitä oikeasti tukevaa palvelua ei ole. Yksilölliselle, syyllistämättömälle ohjaukselle olisi taatusti kysyntää, ja vielä jos aikuisella olisi mahdollisuus puhua ilman lasten korvia niin voisi puhua suoraan siitä miksi jokin on käytännössä vaikeaa tai mitä pelkoja itsellä nykytilanteeseen kuuluu. Neuvolasta annettu lautasmallilomake on edullinen, mutta ei muuta mitään käytännössä. Että jos tarjoaisi kunnon apua ensin edes motivoituneille ennen kuin lähetetään kaikki pakkohoitoon fatcampille?
Juuri neuvolassahan tuohon voisi ja mielestäni pitäisikin puuttua. On tutkittu, että jo raskaudenaikainen ylipaino voi vaikuttaa jopa lapsen mielenterveyteen, mutta silti ylipainoon ei puututa kuin korkeintaan sormea heristämällä. Raskaudenaikainen päihteidenkäyttökin on lapsen kehitykselle haitallista ja siitä voidaan tehdä jopa ennakollinen lastensuojeluilmoitus.
Neuvolaterveydenhoutajat ovat laaja-alaisia seulojia ja ainakaan nykyisillä resursseilla ja koulutuksella (kun sitä päivitettävää on joka saralla niin tieto hyvästä lihavuuden hoidosta on harvalla ajan tasalla) vaikuttava elintapaohjaus ei ole mahdollista. Siellä on mahdollisuus sanoa että valitse tätä äläkä tätä margariinia, siihen riittää aika ja osaaminen, mutta se ei riitä jos elintavat on kokonaisuutena retuperällä. Olisi kyllä huikeaa ja kansanterveydellisesti ja taloudellisesti järkevää jos sitä vaikuttavaa ohjausta sinne saisi, juurikin raskausajasta lähtien.
Kun ollaan siinä tilanteessa, että suomalaisista naisista 2/3 on ylipainoisia (ja 3/4 miehistä, mutta he harvemmin ovat raskaana...), niin eikö pitäisi jo kehitellä joku oma sosiaali- terveyspalvelunsa ylipainoisille? Minusta sopisi varsin hyvin näiden nykyään lanseerattavien hyvinvointikeskusten toimialueeseen. Kun päihdeäideistä puhuttiin, niin sehän on ihan lakiin kirjattu, että raskaana olevalla päihteiden käyttäjällä on oikeus päästä päihteettömyyttä tukevien palveluiden piiriin. Eikö ylipainoisille odottajille voisi kehittää samanlaisen palvelun ja oikeudet niihin pääsemiseksi?
Raskaus ei ole ylipainoa tai tee ylipainosta yhtään terveellisempää.
Puhuinkin ylipainoisista odottajista, en siitä, että ylipaino johtuisi raskaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Lihavasta on tullut normaali. Niin lapsesta kuin aikuisestakin. Trendi on kovaa vauhtia menossa Amerikan malliin. Valtavan monen mielestä tässä ei ole mitään huolestuttavaa. No ok, aikuiset syökööt itsensä vaikka hengiltä mutta lapsen tahallinen lihotus ON väkivaltaa!
Hirveä katsella pientä lasta joka hiki päässä puuskuttaen yrittää pungertaa eteenpäin, äidin katsellessa maireasti hymyillen pullapussi ja limsapullo kourassa puiston penkillä. "tulehan ottamaan välipalaa kulta".
Vähän isompana näitä sitten kiusataan koulussa ja teini-ikä tulee olemaan tuskallista aikaa.
Mikä ihmisiä vaivaa?
Ja kyse ei ole siitä että pitäisi olla anorektisen laiha vaan NORMAALIPAINOSTA joka on BMI 19-24 välillä! Kun se nyt huitoo monilla neljässäkymmenessäkin! Isommistakin olen kuullut. Enkä todellakaan usko, että yli puolella Suomen kansasta on jokin hormoonihäiriö tai vastaava joka lihottaa ja jolle ei mitään voi.
Ovatko yli puolet sitten ylipainoisia? Musta tuntuu että varsinkin tyttölapset ovat kaikki tosi hoikkia. Pelkkiä ohuita käsiä ja jalkoja vain. Poikalapset taas joko laihoja tai sellaisia vahvarakenteisia, että on vahvat kädet ja jalat (ei lihavia!). Lihavia lapsia näkee aika harvoin.
Surullisinta on db 2: n yleistyminen alle kouluikäisillä!
Tuollaisille idiooteille pitäisi määrätä kastrointi pakolliseksi jo nuorena.