Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten lihavuus on yleistynyt, miksi siihen ei puututa tiukemmin?
14.07.2018 |
Yhä enemmän katukuvassa pyörii jopa alle kouluikäisiä selvästi lihavia lapsia.
Ei siinä mitään jos aikuinen ihminen ei liikakiloistaan välitä. Mutta miksi he sallivat ihan pientenkin lastensa siinä sivussa lihoa samaan malliin?
Ymmärrän että teini-ikäisen ruokailuun on jo vaikea puuttua ja siinä kohtaa lapsen lihomiselle ei paljoa voi kuin valistaa ja toivoa parasta, ja toki esimerkkinä syöä itse oikein. Mutta kyllä alle kouluikäisen ja alakouluikäisen syömisten pitäisi olla vielä vanhemman hallittavissa.
Sokeutuvatko vanhemmat lapsensa lihomiselle? Vai eivätkö tosiaan vain välitä lapsensa voinnista?
Mitä mieltä palstalaiset ovat, tulisiko pienten lasten lihavuuteen puuttua terveydenhuollon toimesta tiukemmin?
Kommentit (137)
Oma äitini, joka eli ja elää kai vieläkin kahvilla ja tupakalla pelkäsi hysteerisesti minun ja siskoni lihovan, muroihin ei saanut laittaa sokeria eikä puuroon hilloa ja mitään ei saanut syödä iltakuuden jälkeen kun yösyönti lihottaa! Kun minulla teini-iässä kasvoi isot rinnat ja lantio leveni, äiti pisti minut juoksemaan rappuja edestakaisin, tekemään vatsalihasliikkeitä ja vahti haukkana mitä lautaselleni pistin, oli tosi kiva kasvavana teininä pärjätä sillä yhdellä lihapullalla ja nokareella muussia...
Opin sitten käymään omilla rahoilla , salaa äidiltä kaupassa, ahmin kylmiä ruiskeläppiä ja munkkipossuja metsässä kaupan takana. Sisko taas piilotteli suklaapatukoita ja mikä huuto, kun äiti kerran löysi ne paperit patjan alta....! Äitini tarkoitti hyvää, mutta vinoutti ruokailukäsityksemme täysin.
Kun muutin omaan asuntoon, saatoin vetää puoli kattilallista pastaa ja sen jälkeen maata maha kipeänä sohvalla, sisko taas erikoistui omilleen muutettuaan elämään Fazerin sinisellä ja kokiksella. Nyt olemme nelikymppisiä, ruokariippuvaisia ja pahasti ylipainoisia. Siskon poika myös ylipainoinen, omaa tytärtäni näyttävät suojaavan isänsä läpipasko-geenit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on muuten asia johon body positive - hullutkaan ei ole tarttuneet. Koska sitä ei voi selitellä millään heidän fraaseillaan, vaan on yksiselitteisesti väärin päästää lapsi lihomaan ylipainoiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini, joka eli ja elää kai vieläkin kahvilla ja tupakalla pelkäsi hysteerisesti minun ja siskoni lihovan, muroihin ei saanut laittaa sokeria eikä puuroon hilloa ja mitään ei saanut syödä iltakuuden jälkeen kun yösyönti lihottaa! Kun minulla teini-iässä kasvoi isot rinnat ja lantio leveni, äiti pisti minut juoksemaan rappuja edestakaisin, tekemään vatsalihasliikkeitä ja vahti haukkana mitä lautaselleni pistin, oli tosi kiva kasvavana teininä pärjätä sillä yhdellä lihapullalla ja nokareella muussia...
Opin sitten käymään omilla rahoilla , salaa äidiltä kaupassa, ahmin kylmiä ruiskeläppiä ja munkkipossuja metsässä kaupan takana. Sisko taas piilotteli suklaapatukoita ja mikä huuto, kun äiti kerran löysi ne paperit patjan alta....! Äitini tarkoitti hyvää, mutta vinoutti ruokailukäsityksemme täysin.
Kun muutin omaan asuntoon, saatoin vetää puoli kattilallista pastaa ja sen jälkeen maata maha kipeänä sohvalla, sisko taas erikoistui omilleen muutettuaan elämään Fazerin sinisellä ja kokiksella. Nyt olemme nelikymppisiä, ruokariippuvaisia ja pahasti ylipainoisia. Siskon poika myös ylipainoinen, omaa tytärtäni näyttävät suojaavan isänsä läpipasko-geenit.
Äitisi käytös on taasihan toinen ääripää, ei ole tervettä sekään ja yhtä vahingollista lapselle kuin lihavaksi syöttäminenkin, molemmissa tapauksissa opetetaan väärä suhtautuminen ruokaan. Toivottavaa olisi se välimalli, jolloin lapsi oppii syömään terveellisesti ja ravitsevasti, mutta myös nauttimaan ruoasta ja herkuista kohtuudella.
Lapsia pitäisi valistaa jo ekana koulupäivänä lihavuuden haitoista. Täten estettäisiin kiusaaminen vakavasta ongelmasta ja muut lapset voisivat kannustaa lihavia lapsia paremmille tavoille, koska kotoa he eivät saa tarvitsemaansa tukea.
Vierailija kirjoitti:
Miten siihen voitaisiin puuttua tiukemmin?
Lapset huostaan jos vanhemmat eivät tapojaan muuta. Pahoinpitelyä tuo on syöttää lapsi rantapalloksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen lihava, mutta lapseni ei ole, kiinnitän paljon huomiota siihen, ettei pääsisi lihomaan. On hiukan yläkäyrillä välillä neuvolassa, mutta yleensää seuraavalla kerralla tasaantunut, kun tullut lisää pituutta, ei mitenkään huolestuttavasti terveydenhoitajankaan mielestä.
Lapsella on aina pitänyt käyttää hiukan isompia vaatteita mitä neuvolassa on saatu mitaksi, mutten ole huolissani. Osa pienemmistäkin vaatteista mahtuu, vaikka osa taas ei.
Yritän välttää lapsen nähden syömästä mitään epäterveellistä tai herkkuja, ainakaan usein. Ja jos syödään herkkuja, tietysti lapsikin niitä saa. Ei tosin halua syödä montaakaan herkkua, josta olen ihan tyytyväinen. Kaupassakaan ei ikinä pyydä mitään herkkuja, eikä kiukuttele. Olenkin kauhulla katsonut kaupassa, kun selkeästi vuoden, osa jopa alle vuoden ikäisiä, jotka eivät osaa vielä edes puhua, saavat kauhean raivarin karkkihyllyllä, jos heidän ottamansa karkkipussi laitetaan pois.
Meillä lapsi on siis 3v ja olen kyllä nähnyt tämän ikäisiä lihavia lapsia. Surullista katsella leikkipuistossa, kun lapset hengästyvät jo ihan pienen hetken jälkeen ja lyllertävät vanhemmilta hakemaan limsaa tai trippiä ja yleensä sipsejä ollut mukana myös. En tietenkään sano, ettei koskaan saa antaa lapsille trippiä, limsaa tai mitään hyvää, mutta selkeästi näkee suuresta osasta lapsia, että niitä saadaan kotona jatkuvasti. Onneksi näkee paljon myös lapsia, jotka ovat normaalipainoisia.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia pitäisi valistaa jo ekana koulupäivänä lihavuuden haitoista. Täten estettäisiin kiusaaminen vakavasta ongelmasta ja muut lapset voisivat kannustaa lihavia lapsia paremmille tavoille, koska kotoa he eivät saa tarvitsemaansa tukea.
Oikeasti?! Laihat lapset KANNUSTAA (?) pyöreämpiä. Ihan kivasti varmaankin.
Ehkä tärkeämpää olisi kertoa terveellisistä ruoista, kannustaa juuresten, kasvisten ja hedelmien syöntiin. Ja opettaa, että ihmiset ovat erilaisia, silti samanarvoisia. Kenenkään ei tarvitse kannustaa ketään olemaan laihempi, varsinkaan lapsien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös huomannut, että lapset ovat aiempaa pyöreämpiä. Paras keino olisi kannustaa perheitä liikkumaan, yksin ja yhdessä. Mulla kolme normaalipainoista lasta, ei syödä niin hyvin ja terveellisesti kuin haluaisin, mutta on pienestä asti kannustettu luontaiseen liikkumiseen, kiipeilköön vaikka kotona.
Ja kohtuus kaikessa, karkissa ja sipsissä ja limuissa. Ja peruskotiruokaa, vaikka einestä, jos ei joka päivä ehdi muuta laittaa. Nakertelunälkään porkkanaa, kurkkua, omppua.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös huomannut, että lapset ovat aiempaa pyöreämpiä. Paras keino olisi kannustaa perheitä liikkumaan, yksin ja yhdessä. Mulla kolme normaalipainoista lasta, ei syödä niin hyvin ja terveellisesti kuin haluaisin, mutta on pienestä asti kannustettu luontaiseen liikkumiseen, kiipeilköön vaikka kotona.
Ja kohtuus kaikessa, karkissa ja sipsissä ja limuissa. Ja peruskotiruokaa, vaikka einestä, jos ei joka päivä ehdi muuta laittaa. Nakertelunälkään porkkanaa, kurkkua, omppua.
Noh jaa. Liikunnan osuus on tosi pieni, kun puhutaan oikeasta ylipainosta. Pientä pyöreyttä se ehkäisee, mutta oikeasti saa juossta aika reilusti jo pienen suklaapatukan kuluttaakseen. Saati kun oikeasti ylipainoseksi lapsensa syöttävät vanhemmat ei pelkkää yksittäistä pikkusuklaapatukkaa anna ekstrana, vana paljon enemmän.
Oikean ylipainon kanssa tapellessa ruokavalion merkitys on suurin ja siitä lähtee laihtuminen kun sen saa kuriin. Liikunnan osuus on siinä kohtaa pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli lapsena lihava kaveri, jota kiusattiin koulussa. Tämän päivän standardeilla hän tosin olisi vain normaali. Mutta jo silloin, hän kokkaili itselleen koulun jälkeen "välipaloja", jotka saattoivat olla koko paketti kalapuikkoja, 10 munan munakas jne. Minkä pienenä vanhemmiltaan oppii jne. Me ei oltaisi ikinä saatu yksin vetää kokonaista pakettia vaikka lihapullia omaan napaan, vaan piti ajatella muitakin!
Huostaanotto. Puhutaan paljon henkisestä väkivallasta yms. Tämä on minusta pahin väkivallan muoto, mutta sille ei ole vielä keksitty nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaa, miten lapset saa lihomaan? Omani luuta ja nahkaa. Ruokaa tuputan, rasvaistakin, herkkuja aina tarjolla. Itsekin olen monien mielestä yhä hoikka, vaikka jälkikasvun 10+ v. lihotuskuurin myötä tullut lisäkiloja.
Esim. 9 v. poika syönyt tänään: haukkaus leivästä, puolikas kurkku, kaksi haarukallista munakasta, pari lasia tuoremehua, herneenpalko, yksi merkkari. Kuluttanut taatusti enemmän uidessa, trampalla yms.
Tunninpäästä väännetään mitä on pakko syödä, kun grillaan...
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa, miten lapset saa lihomaan? Omani luuta ja nahkaa. Ruokaa tuputan, rasvaistakin, herkkuja aina tarjolla. Itsekin olen monien mielestä yhä hoikka, vaikka jälkikasvun 10+ v. lihotuskuurin myötä tullut lisäkiloja.
Esim. 9 v. poika syönyt tänään: haukkaus leivästä, puolikas kurkku, kaksi haarukallista munakasta, pari lasia tuoremehua, herneenpalko, yksi merkkari. Kuluttanut taatusti enemmän uidessa, trampalla yms.
Tunninpäästä väännetään mitä on pakko syödä, kun grillaan...
Säännöllinen ateriarytmi on kaiken a ja o. Herkut ja leivät ja muut pois koko ajan saatavilla olemasta. Johan alkaa ruoka maittaa lapselle kun ei voi koko aikaa napostella vaan on oikeat ruoka-ajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huostaanotto. Puhutaan paljon henkisestä väkivallasta yms. Tämä on minusta pahin väkivallan muoto, mutta sille ei ole vielä keksitty nimeä.
Niin, eihän lasta saa muutenkaan asettaa vaaraan tai vahingoittaa hänen terveyttään, miksi lapsen saisi syöttää lihavaksi? Ylipainohan tutkitusti on terveydelle vaarallista. Neuvolassa, päiväkodissa ja koulussa työskentelevillä on ilmoitusvelvollisuus, mikäli epäilevät, että lapsi ei saa kotona tarpeeksi ruokaa. Miksi ei olisi ilmoitusvelvollisuus myös silloin, kun lapsi saa silminnähden liikaa ruokaa?
Mitä mieltä olette, miten sellaista herkkujen kohtuukäyttö lapsille voi opettaa? Tätä olen itse miettinyt paljon, sillä itselläni suhde ruokaan ei ole ihan ok enkä tietenkään halua siirtää tätä lapsille eteenpäin.
Itse olen siis vähän ylipainoinen, lapseni eivät. Oma paino on tullut sipsillä ja karkilla aikuisiällä. Syödään terveellistä kotiruokaa, se ei ole ongelma vaan tuo, että miten herkkuja ”säännöstelisi”. Omassa lapsuudenkodissani oli karkkipäivä, joka omalla kohdallani johti ihan hirveään mättämiseen ja kontrollin puutteeseen silloin kun herkkuja oli tarjolla. Omillani ei nyt ole mitään tiettyä karkkipäivää vaan haluaisin heidän oppivan säännöstelemään kohtuukäyttöä itse ilman ulkopuolista määrittelyä. Samoin meillä lapsiudenkotona tunnesyömiseen ohjattiin aika vahvasti, herkut ja roskaruoka liittyi aina johonkin iloiseen tapahtumaan: loman alkamiseen, ässäarpavoittoon... itse taas olen pyrkinyt juhlistamaan (ja lohduttamaan) muullakin kuin ruualla, ja ohjaamaan siihen, että herkkujen ja roskaruuan syömiseen ei tarvitse mitään syytä, vaan että ihan arkenakin voi joskus herkutella, kunhan ei liian usein.
Mitä mieltä?
Kun me keski-ikäiset olimme lapsia ja nuoria, ylipaino oli todella harvinaista. Liikuttiin jatkuvasti, koulumatkat käveltiin/pyöräiltiin, hiihdettiin. Ulkona touhuttiin kaikki vapaa-ajat. Koulun välitunneilla oli pakko liikkua. Kotitöitä/puutarhatöitä oli tehtävä.Ei ollut tietokoneita, kännyköitä. Ruoka oli perus kotiruokaa, pikaruoasta ei oltu kuultukaan. Tässä varmasti on yksi syy nykypäivän lasten ja nuorten ylipainoon.
Colette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten siihen voitaisiin puuttua tiukemmin?
Alotettaisiinko vaikka sillä, ettei laitettaisi lapsen nenän eteen ravintoarvoja, jotka ovat verrattavissa paskaan?!?!!
Eli mitä ehdotan? Jokaisen ylipainoisen lapsen kotiin viranomaiset vahtimaan mitä ruokaa vanhemmat lapselle tarjoavat?
Vierailija kirjoitti:
Mistä se pikkulapsi saa syötävää kodin lisäksi? Ei ne tarhassa/koulussa mässyä anna, koulun näkkäreillä ei kukaan liho.
Jo sillä ettei kotona ole mässyä, pääsee pitkälle. Jos lapsella on yhä nälkä, saa syödä salaattia ja porkkanoita ihan vapaasti.
Vantaalla kaupungin pk:ssa annetaan välipalaksi muroja, kaakaota ym. sontaa. Keksejäkin on tarjolla usein milloin milläkin verukkeella.
Ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon on rajallisesti resursseja. Perheen elintapojen pysyvä muuttaminen ei onnistu yhdellä käynnillä eikä ole kiinni kokkikurssista, perheitä oikeasti tukevaa palvelua ei ole. Yksilölliselle, syyllistämättömälle ohjaukselle olisi taatusti kysyntää, ja vielä jos aikuisella olisi mahdollisuus puhua ilman lasten korvia niin voisi puhua suoraan siitä miksi jokin on käytännössä vaikeaa tai mitä pelkoja itsellä nykytilanteeseen kuuluu. Neuvolasta annettu lautasmallilomake on edullinen, mutta ei muuta mitään käytännössä. Että jos tarjoaisi kunnon apua ensin edes motivoituneille ennen kuin lähetetään kaikki pakkohoitoon fatcampille?
En pysty käsittämään miten joku voi nähdä lapsen ylipainon suloisena vatsapömppänä. Se on surullinen näky kun näkee lapsen, jonka vatsa pömpöttää! Siinä ei ole mitään suloista tai ihanaa.