Pienten lasten lihavuus on yleistynyt, miksi siihen ei puututa tiukemmin?

Vierailija kirjoitti:

Mä en tunne yhtään lihavaa lasta. Eikä lapsen luokalla (25 oppilasta) ole ketään lihavaa. Naapureissa ei asu lihavia lapsia. Missä ne lihavat lapset ovat?

Siellä ne on, mutta silmä on tottunut pitämään niitä "normaaleina". Omalle kuopukselle huomautettiin 3-vuotiaana ylipainorajan lähestymisestä kun kylkiluut vielä paistoi ja mulla ei ollut käynyt mielessäkään että lapsi olisi jotenkin pullea, vaikka se on yksi peloistani ja vähän vahdin sillä silmällä. Samoin kaikki kaverini joille asiaa hämmästelin olivat kummissaan. Mutta käyrä kertoo totuuden, siellä rajalla oltiin (ei olla enää), lievästi lihava lapsi vain näyttää normaalilta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tullut sellainen tuntuma palstaa lukiessa että lapsellehan ei missään nimessä voi sanoa tai mitenkään vihjaista että nyt alkaa herkuttelu näkymään tms., koska siitä seuraava syömishäiriöhän johtuu sitten tietenkin vanhemman sanomisista.

Toki ei pitäisi yllyttää syömään liian vähän vaan sopivasti. Janoon voi kuolla, mutta vesipokeri ei silti ole turvallista.

Täällä 12-vuotiaan ylipainoisen (n. 3 kg) pojan äiti. Syömme normaalia kotiruokaa, kasviksia ja hedelmiä on aina tarjolla. Karkkipäivä on kerran viikossa, 300 g karkkeja saa valita, lisäksi jätski pari kertaa viikossa, kerran kuussa käydään Hesellä. Nämä tietysti voisi kaikki jättää pois, mutta aika ankeaa alkaa sitten jo olla... Kaverit syövät enemmän herkkuja ja ovat silti hoikkia, usein vertaa siihen että x saa puolet enemmän karkkia.

Äiti, isä ja 10 -vuotias pikkuveli ovat kaikki normaalipainoisia. Pojalla on neljä liikuntaharrastusta viikossa, näin kesällä ovat tauolla, mutta vastaavasti täällä mökillä ui ja peuhaa vedessä monta tuntia päivässä. On liikunnallinen ja taitava monessa lajissa ylipainosta huolimatta.

Pojalla on usein nälkä ja ajattelee paljon syömistä, esim. seuraavaa ateriaa tai karkkipäivää. Yritämme suunnata huomiota muualle. Annoskoot ovat samaa luokkaa kuin pikkuveljellä enkä oikein keksi, mitä voisimme tehdä toisin. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen päästänyt pojan lihomaan, mutta todellakaan ei johdu siitä, että jatkuvasti tarjoaisin karkkia, sipsejä, pizzaa jne. tai että ei liikkuisi. Olen myös ollut koko kesän kotona, tiedän että ei käy kaupassa herkkuja ostamassa tai etsi niitä kaapeista. Neuvoja otetaan vastaan.

Ehkä lapsi onkin normaalipainoinen, mutta liikunnallisten harrastusten myötä lihasmassaa enemmän kuin keskiverto? Kehonkoostumusmittaus antaisi suuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä 12-vuotiaan ylipainoisen (n. 3 kg) pojan äiti. Syömme normaalia kotiruokaa, kasviksia ja hedelmiä on aina tarjolla. Karkkipäivä on kerran viikossa, 300 g karkkeja saa valita, lisäksi jätski pari kertaa viikossa, kerran kuussa käydään Hesellä. Nämä tietysti voisi kaikki jättää pois, mutta aika ankeaa alkaa sitten jo olla... Kaverit syövät enemmän herkkuja ja ovat silti hoikkia, usein vertaa siihen että x saa puolet enemmän karkkia.

Äiti, isä ja 10 -vuotias pikkuveli ovat kaikki normaalipainoisia. Pojalla on neljä liikuntaharrastusta viikossa, näin kesällä ovat tauolla, mutta vastaavasti täällä mökillä ui ja peuhaa vedessä monta tuntia päivässä. On liikunnallinen ja taitava monessa lajissa ylipainosta huolimatta.

Pojalla on usein nälkä ja ajattelee paljon syömistä, esim. seuraavaa ateriaa tai karkkipäivää. Yritämme suunnata huomiota muualle. Annoskoot ovat samaa luokkaa kuin pikkuveljellä enkä oikein keksi, mitä voisimme tehdä toisin. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen päästänyt pojan lihomaan, mutta todellakaan ei johdu siitä, että jatkuvasti tarjoaisin karkkia, sipsejä, pizzaa jne. tai että ei liikkuisi. Olen myös ollut koko kesän kotona, tiedän että ei käy kaupassa herkkuja ostamassa tai etsi niitä kaapeista. Neuvoja otetaan vastaan.

Bmi ei huomioi lihasta, joten voi olla siitä kiinni.

84 jatkaa vielä. Ottaa päähän mennä pojan kanssa vaikka uimarannalle ja ajatella, että nyt nuo muut ihmiset katselevat, että hirveä läski lapsi, jonka huono äiti on tahallaan lihottanut tuollaiseksi tunkemalla kaikkia herkkuja sille aamusta iltaan eikä lapsiparka varmaan ole eläissään myöskään liikkunut. Totuus on toinen, ongelma on tiedossa ja varjostaa jokaista päivää, joutuu pohtimaan, voiko grillata makkaraa tai ostaa sen jätskin edes silloin tällöin.

Luonnostaan hoikkien lasten vanhemmat eivät tätä tuskaa tunne, enkä itsekään varmaan ymmärtäisi, jos olisi vain tuo hoikka pikkuveli. Sitten yrittää pojalle vakuutella, että hän on ihana ja arvokas juuri sellaisena kuin on. Hän on fiksu poika ja ymmärtää ongelman itsekin, vaikka en siitä hänen kuullen puhukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsi onkin normaalipainoinen, mutta liikunnallisten harrastusten myötä lihasmassaa enemmän kuin keskiverto? Kehonkoostumusmittaus antaisi suuntaa.

Kenelle tämä oli suunnattu?

84 jatkaa vielä. Silmämääräisesti näkee, että on ylipainoa, kyljistä tursuaa ylimääräistä ja vatsa on pömppö. On kyllä leveäharteinen ja lihastakin löytyy. Kasvaa tasaisesti, mutta melkein kolme vuotta on ollut ylipainon rajalla tai vähän yli. Kasvupyrähdystä odotetaan, on luokkansa lyhyin poika.

Vierailija kirjoitti:

84 jatkaa vielä. Ottaa päähän mennä pojan kanssa vaikka uimarannalle ja ajatella, että nyt nuo muut ihmiset katselevat, että hirveä läski lapsi, jonka huono äiti on tahallaan lihottanut tuollaiseksi tunkemalla kaikkia herkkuja sille aamusta iltaan eikä lapsiparka varmaan ole eläissään myöskään liikkunut. Totuus on toinen, ongelma on tiedossa ja varjostaa jokaista päivää, joutuu pohtimaan, voiko grillata makkaraa tai ostaa sen jätskin edes silloin tällöin.

Luonnostaan hoikkien lasten vanhemmat eivät tätä tuskaa tunne, enkä itsekään varmaan ymmärtäisi, jos olisi vain tuo hoikka pikkuveli. Sitten yrittää pojalle vakuutella, että hän on ihana ja arvokas juuri sellaisena kuin on. Hän on fiksu poika ja ymmärtää ongelman itsekin, vaikka en siitä hänen kuullen puhukaan.

Kaksi kertaa viikossa ei ole silloin tällöin, joten elämäntavoissa se taas oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsi onkin normaalipainoinen, mutta liikunnallisten harrastusten myötä lihasmassaa enemmän kuin keskiverto? Kehonkoostumusmittaus antaisi suuntaa.

Kenelle tämä oli suunnattu?

84

Vierailija kirjoitti:

Täällä 12-vuotiaan ylipainoisen (n. 3 kg) pojan äiti. Syömme normaalia kotiruokaa, kasviksia ja hedelmiä on aina tarjolla. Karkkipäivä on kerran viikossa, 300 g karkkeja saa valita, lisäksi jätski pari kertaa viikossa, kerran kuussa käydään Hesellä. Nämä tietysti voisi kaikki jättää pois, mutta aika ankeaa alkaa sitten jo olla... Kaverit syövät enemmän herkkuja ja ovat silti hoikkia, usein vertaa siihen että x saa puolet enemmän karkkia.

Äiti, isä ja 10 -vuotias pikkuveli ovat kaikki normaalipainoisia. Pojalla on neljä liikuntaharrastusta viikossa, näin kesällä ovat tauolla, mutta vastaavasti täällä mökillä ui ja peuhaa vedessä monta tuntia päivässä. On liikunnallinen ja taitava monessa lajissa ylipainosta huolimatta.

Pojalla on usein nälkä ja ajattelee paljon syömistä, esim. seuraavaa ateriaa tai karkkipäivää. Yritämme suunnata huomiota muualle. Annoskoot ovat samaa luokkaa kuin pikkuveljellä enkä oikein keksi, mitä voisimme tehdä toisin. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen päästänyt pojan lihomaan, mutta todellakaan ei johdu siitä, että jatkuvasti tarjoaisin karkkia, sipsejä, pizzaa jne. tai että ei liikkuisi. Olen myös ollut koko kesän kotona, tiedän että ei käy kaupassa herkkuja ostamassa tai etsi niitä kaapeista. Neuvoja otetaan vastaan.

Kun vielä tupakoin niin tuntui ankealta lopettaa ja samaa alkoholisoitunut isäni mietti viinasta. Riippuvuus on huono syy jatkaa terveytensä tuhoamista.

Vierailija kirjoitti:

Täällä 12-vuotiaan ylipainoisen (n. 3 kg) pojan äiti. Syömme normaalia kotiruokaa, kasviksia ja hedelmiä on aina tarjolla. Karkkipäivä on kerran viikossa, 300 g karkkeja saa valita, lisäksi jätski pari kertaa viikossa, kerran kuussa käydään Hesellä. Nämä tietysti voisi kaikki jättää pois, mutta aika ankeaa alkaa sitten jo olla... Kaverit syövät enemmän herkkuja ja ovat silti hoikkia, usein vertaa siihen että x saa puolet enemmän karkkia.

Äiti, isä ja 10 -vuotias pikkuveli ovat kaikki normaalipainoisia. Pojalla on neljä liikuntaharrastusta viikossa, näin kesällä ovat tauolla, mutta vastaavasti täällä mökillä ui ja peuhaa vedessä monta tuntia päivässä. On liikunnallinen ja taitava monessa lajissa ylipainosta huolimatta.

Pojalla on usein nälkä ja ajattelee paljon syömistä, esim. seuraavaa ateriaa tai karkkipäivää. Yritämme suunnata huomiota muualle. Annoskoot ovat samaa luokkaa kuin pikkuveljellä enkä oikein keksi, mitä voisimme tehdä toisin. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen päästänyt pojan lihomaan, mutta todellakaan ei johdu siitä, että jatkuvasti tarjoaisin karkkia, sipsejä, pizzaa jne. tai että ei liikkuisi. Olen myös ollut koko kesän kotona, tiedän että ei käy kaupassa herkkuja ostamassa tai etsi niitä kaapeista. Neuvoja otetaan vastaan.

Lapsesi ei vaan välttämättä koskaan voi syödä yhtä paljon kuin muut lihomatta. Aineenvaihdunta voi olla hitaampi kuin muilla, voi olla rauhallisempi luonne (4x viikossa liikuntaa on vähän, kun pitäisi olla 6h päivässä ja joka päivä), suoliston bakteerifloora voi olla erilainen ja yksinkertaisesti lapsellasi voi olla tehokkaampi ruoan sulatus kuin muilla. Koittakaa keksiä parempi tapa saada mielihyvää kuin ruoka.

Kun olin pieni, oli pullaa, munkkia ja herkkuja tarjolla joka päivä.Maito oli sitä parempaa mitä rasvaisempaa se oli. Vihanneksia oli kesällä, talvella porkkana ja peruna oli käytännössä ainoita juureksia.

Silti pysyin hoikkana kuten lähes koko ikäluokkani. Mutta me emme saaneetkaan samaa määrää rokotuksia kuin nykylapset saavat. Rokotteiden on huomattu vaikuttavan sekä suolistoon että hormonitoimintaan.

Katsokaa rokottamattomia lapsia (jos tuttavapiirissä heitä on) ja huomaatte,että ylipainoinen ei ole kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä 12-vuotiaan ylipainoisen (n. 3 kg) pojan äiti. Syömme normaalia kotiruokaa, kasviksia ja hedelmiä on aina tarjolla. Karkkipäivä on kerran viikossa, 300 g karkkeja saa valita, lisäksi jätski pari kertaa viikossa, kerran kuussa käydään Hesellä. Nämä tietysti voisi kaikki jättää pois, mutta aika ankeaa alkaa sitten jo olla... Kaverit syövät enemmän herkkuja ja ovat silti hoikkia, usein vertaa siihen että x saa puolet enemmän karkkia.

Äiti, isä ja 10 -vuotias pikkuveli ovat kaikki normaalipainoisia. Pojalla on neljä liikuntaharrastusta viikossa, näin kesällä ovat tauolla, mutta vastaavasti täällä mökillä ui ja peuhaa vedessä monta tuntia päivässä. On liikunnallinen ja taitava monessa lajissa ylipainosta huolimatta.

Pojalla on usein nälkä ja ajattelee paljon syömistä, esim. seuraavaa ateriaa tai karkkipäivää. Yritämme suunnata huomiota muualle. Annoskoot ovat samaa luokkaa kuin pikkuveljellä enkä oikein keksi, mitä voisimme tehdä toisin. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen päästänyt pojan lihomaan, mutta todellakaan ei johdu siitä, että jatkuvasti tarjoaisin karkkia, sipsejä, pizzaa jne. tai että ei liikkuisi. Olen myös ollut koko kesän kotona, tiedän että ei käy kaupassa herkkuja ostamassa tai etsi niitä kaapeista. Neuvoja otetaan vastaan.

Kun vielä tupakoin niin tuntui ankealta lopettaa ja samaa alkoholisoitunut isäni mietti viinasta. Riippuvuus on huono syy jatkaa terveytensä tuhoamista.

Ruoassa on vain se ikävä puoli muihin riippuvuuksiin verrattuna, että sen lopettamisessakin on huomattavia haittoja. Voi käydä niin kuin romanin hevoselle vitsissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä 12-vuotiaan ylipainoisen (n. 3 kg) pojan äiti. Syömme normaalia kotiruokaa, kasviksia ja hedelmiä on aina tarjolla. Karkkipäivä on kerran viikossa, 300 g karkkeja saa valita, lisäksi jätski pari kertaa viikossa, kerran kuussa käydään Hesellä. Nämä tietysti voisi kaikki jättää pois, mutta aika ankeaa alkaa sitten jo olla... Kaverit syövät enemmän herkkuja ja ovat silti hoikkia, usein vertaa siihen että x saa puolet enemmän karkkia.

Äiti, isä ja 10 -vuotias pikkuveli ovat kaikki normaalipainoisia. Pojalla on neljä liikuntaharrastusta viikossa, näin kesällä ovat tauolla, mutta vastaavasti täällä mökillä ui ja peuhaa vedessä monta tuntia päivässä. On liikunnallinen ja taitava monessa lajissa ylipainosta huolimatta.

Pojalla on usein nälkä ja ajattelee paljon syömistä, esim. seuraavaa ateriaa tai karkkipäivää. Yritämme suunnata huomiota muualle. Annoskoot ovat samaa luokkaa kuin pikkuveljellä enkä oikein keksi, mitä voisimme tehdä toisin. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen päästänyt pojan lihomaan, mutta todellakaan ei johdu siitä, että jatkuvasti tarjoaisin karkkia, sipsejä, pizzaa jne. tai että ei liikkuisi. Olen myös ollut koko kesän kotona, tiedän että ei käy kaupassa herkkuja ostamassa tai etsi niitä kaapeista. Neuvoja otetaan vastaan.

Lapsesi ei vaan välttämättä koskaan voi syödä yhtä paljon kuin muut lihomatta. Aineenvaihdunta voi olla hitaampi kuin muilla, voi olla rauhallisempi luonne (4x viikossa liikuntaa on vähän, kun pitäisi olla 6h päivässä ja joka päivä), suoliston bakteerifloora voi olla erilainen ja yksinkertaisesti lapsellasi voi olla tehokkaampi ruoan sulatus kuin muilla. Koittakaa keksiä parempi tapa saada mielihyvää kuin ruoka.

Kai tuo 6h liikuntaa päivässä oli typo? Elämässä pitäisi olla aika paljon muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä 12-vuotiaan ylipainoisen (n. 3 kg) pojan äiti. Syömme normaalia kotiruokaa, kasviksia ja hedelmiä on aina tarjolla. Karkkipäivä on kerran viikossa, 300 g karkkeja saa valita, lisäksi jätski pari kertaa viikossa, kerran kuussa käydään Hesellä. Nämä tietysti voisi kaikki jättää pois, mutta aika ankeaa alkaa sitten jo olla... Kaverit syövät enemmän herkkuja ja ovat silti hoikkia, usein vertaa siihen että x saa puolet enemmän karkkia.

Äiti, isä ja 10 -vuotias pikkuveli ovat kaikki normaalipainoisia. Pojalla on neljä liikuntaharrastusta viikossa, näin kesällä ovat tauolla, mutta vastaavasti täällä mökillä ui ja peuhaa vedessä monta tuntia päivässä. On liikunnallinen ja taitava monessa lajissa ylipainosta huolimatta.

Pojalla on usein nälkä ja ajattelee paljon syömistä, esim. seuraavaa ateriaa tai karkkipäivää. Yritämme suunnata huomiota muualle. Annoskoot ovat samaa luokkaa kuin pikkuveljellä enkä oikein keksi, mitä voisimme tehdä toisin. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen päästänyt pojan lihomaan, mutta todellakaan ei johdu siitä, että jatkuvasti tarjoaisin karkkia, sipsejä, pizzaa jne. tai että ei liikkuisi. Olen myös ollut koko kesän kotona, tiedän että ei käy kaupassa herkkuja ostamassa tai etsi niitä kaapeista. Neuvoja otetaan vastaan.

Lapsesi ei vaan välttämättä koskaan voi syödä yhtä paljon kuin muut lihomatta. Aineenvaihdunta voi olla hitaampi kuin muilla, voi olla rauhallisempi luonne (4x viikossa liikuntaa on vähän, kun pitäisi olla 6h päivässä ja joka päivä), suoliston bakteerifloora voi olla erilainen ja yksinkertaisesti lapsellasi voi olla tehokkaampi ruoan sulatus kuin muilla. Koittakaa keksiä parempi tapa saada mielihyvää kuin ruoka.

Kai tuo 6h liikuntaa päivässä oli typo? Elämässä pitäisi olla aika paljon muutakin.

Ei ollut. Lasten kuuluisi liikkua päivässä todella paljon. Tämän liikkumisen ei tarvitse olla mitään ohjattua liikuntaa vaan kaikki arkinen liikunta käy.

Vierailija kirjoitti:

Miten siihen voitaisiin puuttua tiukemmin?

Pullukoille lapsille vähemmän ruokaa päiväkodissa/eskarissa/koulussa/lastenkodissa/koulukodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä 12-vuotiaan ylipainoisen (n. 3 kg) pojan äiti. Syömme normaalia kotiruokaa, kasviksia ja hedelmiä on aina tarjolla. Karkkipäivä on kerran viikossa, 300 g karkkeja saa valita, lisäksi jätski pari kertaa viikossa, kerran kuussa käydään Hesellä. Nämä tietysti voisi kaikki jättää pois, mutta aika ankeaa alkaa sitten jo olla... Kaverit syövät enemmän herkkuja ja ovat silti hoikkia, usein vertaa siihen että x saa puolet enemmän karkkia.

Äiti, isä ja 10 -vuotias pikkuveli ovat kaikki normaalipainoisia. Pojalla on neljä liikuntaharrastusta viikossa, näin kesällä ovat tauolla, mutta vastaavasti täällä mökillä ui ja peuhaa vedessä monta tuntia päivässä. On liikunnallinen ja taitava monessa lajissa ylipainosta huolimatta.

Pojalla on usein nälkä ja ajattelee paljon syömistä, esim. seuraavaa ateriaa tai karkkipäivää. Yritämme suunnata huomiota muualle. Annoskoot ovat samaa luokkaa kuin pikkuveljellä enkä oikein keksi, mitä voisimme tehdä toisin. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen päästänyt pojan lihomaan, mutta todellakaan ei johdu siitä, että jatkuvasti tarjoaisin karkkia, sipsejä, pizzaa jne. tai että ei liikkuisi. Olen myös ollut koko kesän kotona, tiedän että ei käy kaupassa herkkuja ostamassa tai etsi niitä kaapeista. Neuvoja otetaan vastaan.

Kun vielä tupakoin niin tuntui ankealta lopettaa ja samaa alkoholisoitunut isäni mietti viinasta. Riippuvuus on huono syy jatkaa terveytensä tuhoamista.

Ruoassa on vain se ikävä puoli muihin riippuvuuksiin verrattuna, että sen lopettamisessakin on huomattavia haittoja. Voi käydä niin kuin romanin hevoselle vitsissä.

Ylensyöminen on riippuvuus ei ruoka kohtuullisissa määrin. Logiikallasi voisi todeta, että bulimikon kannattaa olla parantumatta, koska oksentaminen voi pelastaa elämän jos syö jotain myrkyllistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä 12-vuotiaan ylipainoisen (n. 3 kg) pojan äiti. Syömme normaalia kotiruokaa, kasviksia ja hedelmiä on aina tarjolla. Karkkipäivä on kerran viikossa, 300 g karkkeja saa valita, lisäksi jätski pari kertaa viikossa, kerran kuussa käydään Hesellä. Nämä tietysti voisi kaikki jättää pois, mutta aika ankeaa alkaa sitten jo olla... Kaverit syövät enemmän herkkuja ja ovat silti hoikkia, usein vertaa siihen että x saa puolet enemmän karkkia.

Äiti, isä ja 10 -vuotias pikkuveli ovat kaikki normaalipainoisia. Pojalla on neljä liikuntaharrastusta viikossa, näin kesällä ovat tauolla, mutta vastaavasti täällä mökillä ui ja peuhaa vedessä monta tuntia päivässä. On liikunnallinen ja taitava monessa lajissa ylipainosta huolimatta.

Pojalla on usein nälkä ja ajattelee paljon syömistä, esim. seuraavaa ateriaa tai karkkipäivää. Yritämme suunnata huomiota muualle. Annoskoot ovat samaa luokkaa kuin pikkuveljellä enkä oikein keksi, mitä voisimme tehdä toisin. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen päästänyt pojan lihomaan, mutta todellakaan ei johdu siitä, että jatkuvasti tarjoaisin karkkia, sipsejä, pizzaa jne. tai että ei liikkuisi. Olen myös ollut koko kesän kotona, tiedän että ei käy kaupassa herkkuja ostamassa tai etsi niitä kaapeista. Neuvoja otetaan vastaan.

Lapsesi ei vaan välttämättä koskaan voi syödä yhtä paljon kuin muut lihomatta. Aineenvaihdunta voi olla hitaampi kuin muilla, voi olla rauhallisempi luonne (4x viikossa liikuntaa on vähän, kun pitäisi olla 6h päivässä ja joka päivä), suoliston bakteerifloora voi olla erilainen ja yksinkertaisesti lapsellasi voi olla tehokkaampi ruoan sulatus kuin muilla. Koittakaa keksiä parempi tapa saada mielihyvää kuin ruoka.

Kai tuo 6h liikuntaa päivässä oli typo? Elämässä pitäisi olla aika paljon muutakin.

Ei ollut. Lasten kuuluisi liikkua päivässä todella paljon. Tämän liikkumisen ei tarvitse olla mitään ohjattua liikuntaa vaan kaikki arkinen liikunta käy.

Lasten kuuluisi myös lukea, piirtää, maalata, soittaa jotain instrumenttia, osallistua varhaiskasvatukseen/käydä koulua, osallistua kotitöihin, ylläpitää sosiaalisia suhteita, hoitaa hygieniaansa, syödä viisi terveellistä ateriaa ja ennen kaikkea harrastaa paljon vapaata leikkiä ja aivoja kehittävää joutilaisuutta.

Tietysti ihannetilanteessa liikkuminen nivoutuu leikkiin, mutta jos vanhempi alkaa käskyttää lasta liikkumaan 6 h päivässä, se on täsmälleen yhtä tervettä kuin jos lapsi käskytettäisiin soittamaan viulua 6 h päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä 12-vuotiaan ylipainoisen (n. 3 kg) pojan äiti. Syömme normaalia kotiruokaa, kasviksia ja hedelmiä on aina tarjolla. Karkkipäivä on kerran viikossa, 300 g karkkeja saa valita, lisäksi jätski pari kertaa viikossa, kerran kuussa käydään Hesellä. Nämä tietysti voisi kaikki jättää pois, mutta aika ankeaa alkaa sitten jo olla... Kaverit syövät enemmän herkkuja ja ovat silti hoikkia, usein vertaa siihen että x saa puolet enemmän karkkia.

Äiti, isä ja 10 -vuotias pikkuveli ovat kaikki normaalipainoisia. Pojalla on neljä liikuntaharrastusta viikossa, näin kesällä ovat tauolla, mutta vastaavasti täällä mökillä ui ja peuhaa vedessä monta tuntia päivässä. On liikunnallinen ja taitava monessa lajissa ylipainosta huolimatta.

Pojalla on usein nälkä ja ajattelee paljon syömistä, esim. seuraavaa ateriaa tai karkkipäivää. Yritämme suunnata huomiota muualle. Annoskoot ovat samaa luokkaa kuin pikkuveljellä enkä oikein keksi, mitä voisimme tehdä toisin. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen päästänyt pojan lihomaan, mutta todellakaan ei johdu siitä, että jatkuvasti tarjoaisin karkkia, sipsejä, pizzaa jne. tai että ei liikkuisi. Olen myös ollut koko kesän kotona, tiedän että ei käy kaupassa herkkuja ostamassa tai etsi niitä kaapeista. Neuvoja otetaan vastaan.

Kun vielä tupakoin niin tuntui ankealta lopettaa ja samaa alkoholisoitunut isäni mietti viinasta. Riippuvuus on huono syy jatkaa terveytensä tuhoamista.

Ruoassa on vain se ikävä puoli muihin riippuvuuksiin verrattuna, että sen lopettamisessakin on huomattavia haittoja. Voi käydä niin kuin romanin hevoselle vitsissä.

Ylensyöminen on riippuvuus ei ruoka kohtuullisissa määrin. Logiikallasi voisi todeta, että bulimikon kannattaa olla parantumatta, koska oksentaminen voi pelastaa elämän jos syö jotain myrkyllistä.

Yllä puhutaan terveestä, liikunnallisesta, kohtuullisia annoksia syövästä pojasta, joka odottaa kasvupyrähdystä. Sinä olet se, joka puhuu addiktioista.