Pienten lasten lihavuus on yleistynyt, miksi siihen ei puututa tiukemmin?

Vierailija kirjoitti:

Kun me keski-ikäiset olimme lapsia ja nuoria, ylipaino oli todella harvinaista. Liikuttiin jatkuvasti, koulumatkat käveltiin/pyöräiltiin, hiihdettiin. Ulkona touhuttiin kaikki vapaa-ajat. Koulun välitunneilla oli pakko liikkua. Kotitöitä/puutarhatöitä oli tehtävä.Ei ollut tietokoneita, kännyköitä. Ruoka oli perus kotiruokaa, pikaruoasta ei oltu kuultukaan. Tässä varmasti on yksi syy nykypäivän lasten ja nuorten ylipainoon.

Kyllä nykyisten keski-ikäisten lapsuudessa oli jo tietokoneita ja niillä pelattiin paljonkin. Samoin pikaruokaloita oli, toki vähemmän kuin nykyään.

Mutta tosiaan silloin leikittiin paljon enemmän ulkona ja mentiin yleensä itse kouluun, ei kyydillä.

Molemmat vanhemmat ovat normipainossa, urheilemme ja syömme virallisten ravintosuositusten mukaisesti. Sipsejä, mehua ja keksejä ei olla koskaan ostettu tähän taloon.

Kaksivuotias sen sijaan on painokäyrällä +2, koska hänellä on oikeasti nälkä ja syö lähes yhtä isoja annoksia kuin me aikuiset. Lounaaksi oli tänään kanasalaattia, välipalaksi kevytviiliä ja illalliseksi kirkasta lohikeittoa ja ruisleipää. Yritin rajoittaa annoskokoa, mutta lapsi aloitti nälkäitkun kun annos loppui eikä lopettanut ennen kuin sai lisää keittoa. Mitä tässä olisi pitänyt tehdä? Antaa lapsen itkeä nälkää ja odottaa iltapuuroa neljä tuntia?

Uskon, että lapsi kerää energiavarastoa kasvua varten. Jalka venähti jo kolme kokoa kesällä, joten pituuskasvu seurannee kohta.

Olin ala-asteiässä 1980-luvulla ja muistan miten vanhempia pidettiin huonoina vanhempina jos lapset söivät muulloin pullaa tai karkkia kuin kerran viikossa eli karkkipäivänä. Tuolloin kouluterveydenhoitajat paasasivat mitä saa syödä ja mitä ei, nykyään lapsille on ihan normaalia syödä päivittäin karkkia ja sipsejä. Olin normaalia pyöreämpi ja muistan miten olin ensimmäistä kertaa "laihdutuskuurilla" noin 10 ikävuoden vaiheilla sillä häpesin pyöreyttäni. Nykypäivän mittakaavassa samanlainen pyöreys on arkipäivää.

Tuolloin kouluun mentiin aina kävellen tai pyörällä, vanhemmat eivät joutaneet kuskaamaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huostaanotto. Puhutaan paljon henkisestä väkivallasta yms. Tämä on minusta pahin väkivallan muoto, mutta sille ei ole vielä keksitty nimeä.

Niin, eihän lasta saa muutenkaan asettaa vaaraan tai vahingoittaa hänen terveyttään, miksi lapsen saisi syöttää lihavaksi? Ylipainohan tutkitusti on terveydelle vaarallista. Neuvolassa, päiväkodissa ja koulussa työskentelevillä on ilmoitusvelvollisuus, mikäli epäilevät, että lapsi ei saa kotona tarpeeksi ruokaa. Miksi ei olisi ilmoitusvelvollisuus myös silloin, kun lapsi saa silminnähden liikaa ruokaa?

Ilmoitetaanko myös heistä jotka eivät ulkoile/liiku päivittäin vähintään kolmea tuntia? Heistä jotka pelaavat tai katsovat telkkaria enemmän kuin olisi suositeltavaa? Eivät anna d-vitamiinia? Entä lukeminen, ilmoitetaanko jos lapselle ei lueta riittävästi, se kun tekee hyvää tunnetaidoille ja sitä kautta mielenterveydelle?

Olen ehdottomasti sitä mieltä että lapsen "lihottamiseen" pitäisi voida puuttua (ja tiedän tilanteen jossa se on ollut yksi lastensuojeluilmoituksen ja lopulta lapsen sijoituspäätöksen peruste, vanhemman kyvyttömyys vastata lapsen ravitsemuksellisiin tarpeisiin, lapsi eli sipsillä ja keksillä), mutta ymmärrän ettei asia käytännössä ole kovin yksinkertainen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette, miten sellaista herkkujen kohtuukäyttö lapsille voi opettaa? Tätä olen itse miettinyt paljon, sillä itselläni suhde ruokaan ei ole ihan ok enkä tietenkään halua siirtää tätä lapsille eteenpäin.

Itse olen siis vähän ylipainoinen, lapseni eivät. Oma paino on tullut sipsillä ja karkilla aikuisiällä. Syödään terveellistä kotiruokaa, se ei ole ongelma vaan tuo, että miten herkkuja ”säännöstelisi”. Omassa lapsuudenkodissani oli karkkipäivä, joka omalla kohdallani johti ihan hirveään mättämiseen ja kontrollin puutteeseen silloin kun herkkuja oli tarjolla. Omillani ei nyt ole mitään tiettyä karkkipäivää vaan haluaisin heidän oppivan säännöstelemään kohtuukäyttöä itse ilman ulkopuolista määrittelyä. Samoin meillä lapsiudenkotona tunnesyömiseen ohjattiin aika vahvasti, herkut ja roskaruoka liittyi aina johonkin iloiseen tapahtumaan: loman alkamiseen, ässäarpavoittoon... itse taas olen pyrkinyt juhlistamaan (ja lohduttamaan) muullakin kuin ruualla, ja ohjaamaan siihen, että herkkujen ja roskaruuan syömiseen ei tarvitse mitään syytä, vaan että ihan arkenakin voi joskus herkutella, kunhan ei liian usein.

Mitä mieltä?

Tuo on juuri sitä mitä vanhempien kuuluukin tehdä: herkkuja vain erikoistilanteissa. Mä itse olen kasvanut juuri samanlaisessa perheessä ja olen lihava. Aloin lihoa heti kun muutin omilleni 20-vuotiaana. Hyvin monille käy näin, oli se kotikasvatus mitä tahansa. Tärkeintä on että lapsi ei lihoa! Aikuinen on vastuussa omasta syömisestään. Tiedän minäkin että syön hengenvaarallisesti mutta en vaan pääse herkuista irti... Se on niin vaikeaa kun kukaan ei ole enää pitämässä huolta. 

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon on rajallisesti resursseja. Perheen elintapojen pysyvä muuttaminen ei onnistu yhdellä käynnillä eikä ole kiinni kokkikurssista, perheitä oikeasti tukevaa palvelua ei ole. Yksilölliselle, syyllistämättömälle ohjaukselle olisi taatusti kysyntää, ja vielä jos aikuisella olisi mahdollisuus puhua ilman lasten korvia niin voisi puhua suoraan siitä miksi jokin on käytännössä vaikeaa tai mitä pelkoja itsellä nykytilanteeseen kuuluu. Neuvolasta annettu lautasmallilomake on edullinen, mutta ei muuta mitään käytännössä. Että jos tarjoaisi kunnon apua ensin edes motivoituneille ennen kuin lähetetään kaikki pakkohoitoon fatcampille?

Juuri neuvolassahan tuohon voisi ja mielestäni pitäisikin puuttua. On tutkittu, että jo raskaudenaikainen ylipaino voi vaikuttaa jopa lapsen mielenterveyteen, mutta silti ylipainoon ei puututa kuin korkeintaan sormea heristämällä. Raskaudenaikainen päihteidenkäyttökin on lapsen kehitykselle haitallista ja siitä voidaan tehdä jopa ennakollinen lastensuojeluilmoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon on rajallisesti resursseja. Perheen elintapojen pysyvä muuttaminen ei onnistu yhdellä käynnillä eikä ole kiinni kokkikurssista, perheitä oikeasti tukevaa palvelua ei ole. Yksilölliselle, syyllistämättömälle ohjaukselle olisi taatusti kysyntää, ja vielä jos aikuisella olisi mahdollisuus puhua ilman lasten korvia niin voisi puhua suoraan siitä miksi jokin on käytännössä vaikeaa tai mitä pelkoja itsellä nykytilanteeseen kuuluu. Neuvolasta annettu lautasmallilomake on edullinen, mutta ei muuta mitään käytännössä. Että jos tarjoaisi kunnon apua ensin edes motivoituneille ennen kuin lähetetään kaikki pakkohoitoon fatcampille?

Juuri neuvolassahan tuohon voisi ja mielestäni pitäisikin puuttua. On tutkittu, että jo raskaudenaikainen ylipaino voi vaikuttaa jopa lapsen mielenterveyteen, mutta silti ylipainoon ei puututa kuin korkeintaan sormea heristämällä. Raskaudenaikainen päihteidenkäyttökin on lapsen kehitykselle haitallista ja siitä voidaan tehdä jopa ennakollinen lastensuojeluilmoitus.

Neuvolaterveydenhoutajat ovat laaja-alaisia seulojia ja ainakaan nykyisillä resursseilla ja koulutuksella (kun sitä päivitettävää on joka saralla niin tieto hyvästä lihavuuden hoidosta on harvalla ajan tasalla) vaikuttava elintapaohjaus ei ole mahdollista. Siellä on mahdollisuus sanoa että valitse tätä äläkä tätä margariinia, siihen riittää aika ja osaaminen, mutta se ei riitä jos elintavat on kokonaisuutena retuperällä. Olisi kyllä huikeaa ja kansanterveydellisesti ja taloudellisesti järkevää jos sitä vaikuttavaa ohjausta sinne saisi, juurikin raskausajasta lähtien.

Tiedän monia tällaisia lapsia, jotka olivat pulskia ala-asteelta lähtien, ja se oli kyllä täysin järjetöntä katsella, kun lapsille kärrättiin kotona karkkia ja leivonnaisia eteen ja sitten oltiin sotajalalla koulua vastaan, kun lasta kiusattiin koulussa ja haukuttiin lihapullaksi välitunnilla. Pulskat lapset olivat lähes aina niitä vähiten suosittuja, jotka saivat sorsimista osakseen. Ja sitten koulun pitäisi alkaa tuputtaa jotain kehopositiivisuutta ala-astelaisille, joilla lihavuus ei ole millään muotoa normaalia tai hyvä asia, ellei sitä jokin sairaus (muukin kuin vanhempien vinksahtanut pääkoppa) aiheuta.

Jotkin harvat näistä tapauksista tekivät elämäntaparemontin ja laihtuivat normaalipainoisiksi aikuisina kotoa muutettuaan, mutta suurin osa on vielä 20-30 -vuotiaanakin tasaisen lihava. Voisin jopa sanoa, että harvempi tuttavapiirissäni on lihonut huomattavasti aikuisiällä kuin ollut lihava koko ikänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huostaanotto. Puhutaan paljon henkisestä väkivallasta yms. Tämä on minusta pahin väkivallan muoto, mutta sille ei ole vielä keksitty nimeä.

Niin, eihän lasta saa muutenkaan asettaa vaaraan tai vahingoittaa hänen terveyttään, miksi lapsen saisi syöttää lihavaksi? Ylipainohan tutkitusti on terveydelle vaarallista. Neuvolassa, päiväkodissa ja koulussa työskentelevillä on ilmoitusvelvollisuus, mikäli epäilevät, että lapsi ei saa kotona tarpeeksi ruokaa. Miksi ei olisi ilmoitusvelvollisuus myös silloin, kun lapsi saa silminnähden liikaa ruokaa?

Ilmoitetaanko myös heistä jotka eivät ulkoile/liiku päivittäin vähintään kolmea tuntia? Heistä jotka pelaavat tai katsovat telkkaria enemmän kuin olisi suositeltavaa? Eivät anna d-vitamiinia? Entä lukeminen, ilmoitetaanko jos lapselle ei lueta riittävästi, se kun tekee hyvää tunnetaidoille ja sitä kautta mielenterveydelle?

Olen ehdottomasti sitä mieltä että lapsen "lihottamiseen" pitäisi voida puuttua (ja tiedän tilanteen jossa se on ollut yksi lastensuojeluilmoituksen ja lopulta lapsen sijoituspäätöksen peruste, vanhemman kyvyttömyys vastata lapsen ravitsemuksellisiin tarpeisiin, lapsi eli sipsillä ja keksillä), mutta ymmärrän ettei asia käytännössä ole kovin yksinkertainen.

Kyllä noista pitäisi jos alkaa terveyteen negatiivisesti vaikuttamaan.

Tuttava kärrää pojilleen pelkkää cocacolaa, pizzaa ja muita eineksiä joka päivä.

Kotona ei "ehditä" tehdä itse ruokaa, joten lapset syövät vain sokerihiilaripaskaa päivästä toiseen.

Sivusta on vaikeaa katsella sitä touhua, kuinka sokeita voivat vanhemmat olla.... Kaikilla lapsilla diabetes- ja rasvamaksaepäilyä, harrastustoimintaan ei voi osallistua koska kunto ei riitä poikarassukoilla liikkumiseen (iältään ovat kaikki ala-asteelaisia).

Millaisia vanhemmat sitten ovat? Ylilihavia itsekin, tietysti, mutta hymistelevät vain ja lappavat lisää herkkuja lapsille ja itselleen. Aivan halveksittavaa kaltoinkohtelua ja suorastaan lasten pahoinpitelyä, elinikäodote varmaan joku päälle 50 v. tuollaisilla elintasodiabeteslapsilla.

Tässä vanhemmat riistävät lapsiltaan oikeuden terveelliseen, tasapainoiseen ja onnelliseen lapsuuteen.

Itsekään en tosiaan ole täydellinen, painoa löytyy täältäkin. Mutta lasten ruokavaliosta olen ollut tarkka. Ruoka-ajat ovat suht säännöllisen joka päivä, teemme tavallista kotiruokaa ja kasviksia joka aterialla. Herkkupäiviä ei ole, vaan joka päivä voi ottaa pienen makean välipalan tai illalla jotain hyvää. Tämä on pitänyt lapsilla herkuttelun täysin aisoissa, jolloin homma ei lähde lapasesta jos karkkipäivä olisi vaikka vain lauantaisin. Näin kävi itselleni; lapsuudessani herkkuka oli vain kerran viikossa, ja vedinkin sitten aina sellaiset herkkuöverit että olen nyt aikuisena aika ylipainoinen ja sokerikoukussa.. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä moni vanhempi on sokeutunut lapsensa lihavuudelle. Voivotellaan, kun lastenvaatteiden mitoitus on niin pientä että pitää ostaa paria kokoa isompaa. Ja kun lihavia lapsia on valtavasti, niin pidetään sitä omaakin lasta ihan normaalina. Kun ei näe että oma lapsi on lihava, niin ei ole mitään ongelmaa mihin pitäisi puuttua. Paitsi se vaatteiden pieni mitoitus, se on ongelma.

Olen samaa mieltä, mutta vaatteiden mitotus on kyllä täällä hieman eri kuin niissä maissa, joissa vaatteet tehdään. Suomessa on monella tavalla isompia lapsia. Pitkiä ja rotevampia ruumiinrakenteeltaan, ei tarvitse olla paino-ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon on rajallisesti resursseja. Perheen elintapojen pysyvä muuttaminen ei onnistu yhdellä käynnillä eikä ole kiinni kokkikurssista, perheitä oikeasti tukevaa palvelua ei ole. Yksilölliselle, syyllistämättömälle ohjaukselle olisi taatusti kysyntää, ja vielä jos aikuisella olisi mahdollisuus puhua ilman lasten korvia niin voisi puhua suoraan siitä miksi jokin on käytännössä vaikeaa tai mitä pelkoja itsellä nykytilanteeseen kuuluu. Neuvolasta annettu lautasmallilomake on edullinen, mutta ei muuta mitään käytännössä. Että jos tarjoaisi kunnon apua ensin edes motivoituneille ennen kuin lähetetään kaikki pakkohoitoon fatcampille?

Juuri neuvolassahan tuohon voisi ja mielestäni pitäisikin puuttua. On tutkittu, että jo raskaudenaikainen ylipaino voi vaikuttaa jopa lapsen mielenterveyteen, mutta silti ylipainoon ei puututa kuin korkeintaan sormea heristämällä. Raskaudenaikainen päihteidenkäyttökin on lapsen kehitykselle haitallista ja siitä voidaan tehdä jopa ennakollinen lastensuojeluilmoitus.

Neuvolaterveydenhoutajat ovat laaja-alaisia seulojia ja ainakaan nykyisillä resursseilla ja koulutuksella (kun sitä päivitettävää on joka saralla niin tieto hyvästä lihavuuden hoidosta on harvalla ajan tasalla) vaikuttava elintapaohjaus ei ole mahdollista. Siellä on mahdollisuus sanoa että valitse tätä äläkä tätä margariinia, siihen riittää aika ja osaaminen, mutta se ei riitä jos elintavat on kokonaisuutena retuperällä. Olisi kyllä huikeaa ja kansanterveydellisesti ja taloudellisesti järkevää jos sitä vaikuttavaa ohjausta sinne saisi, juurikin raskausajasta lähtien.

Kun ollaan siinä tilanteessa, että suomalaisista naisista 2/3 on ylipainoisia  (ja 3/4 miehistä, mutta he harvemmin ovat raskaana...), niin eikö pitäisi jo kehitellä joku oma sosiaali- terveyspalvelunsa ylipainoisille? Minusta sopisi varsin hyvin näiden nykyään lanseerattavien hyvinvointikeskusten toimialueeseen. Kun päihdeäideistä puhuttiin, niin sehän on ihan lakiin kirjattu, että raskaana olevalla päihteiden käyttäjällä on oikeus päästä päihteettömyyttä tukevien palveluiden piiriin. Eikö ylipainoisille odottajille voisi kehittää samanlaisen palvelun ja oikeudet niihin pääsemiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten siihen voitaisiin puuttua tiukemmin?

Lapset huostaan jos vanhemmat eivät tapojaan muuta. Pahoinpitelyä tuo on syöttää lapsi rantapalloksi.

Alapeukuttajat läskien lasten vanhempia.

Lapset syö päiväkodissa sekä aamupalan että lounaan. Hiilihydraattihöttöä tulee sen verran, että illalla ei oikeastaan saisi syödä enää mitään, koska energiatarve on tyydytetty.

Colette kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Colette kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten siihen voitaisiin puuttua tiukemmin?

Alotettaisiinko vaikka sillä, ettei laitettaisi lapsen nenän eteen ravintoarvoja, jotka ovat verrattavissa paskaan?!?!!

Sinä haluaisit että kaikki sairastaisivat anoreksiaa ja bulimiaa, joten et taida olla oikea henkilö kommentoimaan.

Olen enemmän kuin oikea ihminen kommentoimaan aihetta. Mikään, korostan MIKÄÄN, ei saa minua vihaisemmaksi kuin ylipainoinen pikkulapsi liikalihavien vanhempien seurassa. Lapsi on TÄYSIN viaton tilaansa ja kärsii siitä 100%. Väärien ruokailutottumuksien siirtäminen jälkikasvuun tulisi lain nimissä täyttää heitteillejätön kriteerit.

Entäpä täydellisen liikalihava 8- vuotias fitnes äidin seurassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon on rajallisesti resursseja. Perheen elintapojen pysyvä muuttaminen ei onnistu yhdellä käynnillä eikä ole kiinni kokkikurssista, perheitä oikeasti tukevaa palvelua ei ole. Yksilölliselle, syyllistämättömälle ohjaukselle olisi taatusti kysyntää, ja vielä jos aikuisella olisi mahdollisuus puhua ilman lasten korvia niin voisi puhua suoraan siitä miksi jokin on käytännössä vaikeaa tai mitä pelkoja itsellä nykytilanteeseen kuuluu. Neuvolasta annettu lautasmallilomake on edullinen, mutta ei muuta mitään käytännössä. Että jos tarjoaisi kunnon apua ensin edes motivoituneille ennen kuin lähetetään kaikki pakkohoitoon fatcampille?

Juuri neuvolassahan tuohon voisi ja mielestäni pitäisikin puuttua. On tutkittu, että jo raskaudenaikainen ylipaino voi vaikuttaa jopa lapsen mielenterveyteen, mutta silti ylipainoon ei puututa kuin korkeintaan sormea heristämällä. Raskaudenaikainen päihteidenkäyttökin on lapsen kehitykselle haitallista ja siitä voidaan tehdä jopa ennakollinen lastensuojeluilmoitus.

Neuvolaterveydenhoutajat ovat laaja-alaisia seulojia ja ainakaan nykyisillä resursseilla ja koulutuksella (kun sitä päivitettävää on joka saralla niin tieto hyvästä lihavuuden hoidosta on harvalla ajan tasalla) vaikuttava elintapaohjaus ei ole mahdollista. Siellä on mahdollisuus sanoa että valitse tätä äläkä tätä margariinia, siihen riittää aika ja osaaminen, mutta se ei riitä jos elintavat on kokonaisuutena retuperällä. Olisi kyllä huikeaa ja kansanterveydellisesti ja taloudellisesti järkevää jos sitä vaikuttavaa ohjausta sinne saisi, juurikin raskausajasta lähtien.

Kun ollaan siinä tilanteessa, että suomalaisista naisista 2/3 on ylipainoisia  (ja 3/4 miehistä, mutta he harvemmin ovat raskaana...), niin eikö pitäisi jo kehitellä joku oma sosiaali- terveyspalvelunsa ylipainoisille? Minusta sopisi varsin hyvin näiden nykyään lanseerattavien hyvinvointikeskusten toimialueeseen. Kun päihdeäideistä puhuttiin, niin sehän on ihan lakiin kirjattu, että raskaana olevalla päihteiden käyttäjällä on oikeus päästä päihteettömyyttä tukevien palveluiden piiriin. Eikö ylipainoisille odottajille voisi kehittää samanlaisen palvelun ja oikeudet niihin pääsemiseksi?

Raskaus ei ole ylipainoa tai tee ylipainosta yhtään terveellisempää.

Neuvolaikäisten lihavuus on Suomessa vielä vähäistä. 

Jotain kuitenkin tapahtuu kouluiässä, jolloin lihavuus lisääntyy lasten keskuudessa huomattavasti. 

Ei se ainakaan kouluruuan syy ole. Mutta mitä tapahtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös huomannut, että lapset ovat aiempaa pyöreämpiä. Paras keino olisi kannustaa perheitä liikkumaan, yksin ja yhdessä. Mulla kolme normaalipainoista lasta, ei syödä niin hyvin ja terveellisesti kuin haluaisin, mutta on pienestä asti kannustettu luontaiseen liikkumiseen, kiipeilköön vaikka kotona. 

Ja kohtuus kaikessa, karkissa ja sipsissä ja limuissa. Ja peruskotiruokaa, vaikka einestä, jos ei joka päivä ehdi muuta laittaa. Nakertelunälkään porkkanaa, kurkkua, omppua. 

Noh jaa. Liikunnan osuus on tosi pieni, kun puhutaan oikeasta ylipainosta. Pientä pyöreyttä se ehkäisee, mutta oikeasti saa juossta aika reilusti jo pienen suklaapatukan kuluttaakseen. Saati kun oikeasti ylipainoseksi lapsensa syöttävät vanhemmat ei pelkkää yksittäistä pikkusuklaapatukkaa anna ekstrana,  vana paljon enemmän.

Oikean ylipainon kanssa tapellessa ruokavalion merkitys on suurin ja siitä lähtee laihtuminen kun sen saa kuriin. Liikunnan osuus on siinä kohtaa pieni.

Lapsen kohdalla merkitys ei ole pieni. Terve lapsi on lähes koko päivän liikunnallisesti aktiivinen: hyppii, kiipeilee, ui, juoksee, pyöräilee. 

Energiankulutuksessa tulee huima ero ruudun äärellä kököttäjään. 

Toki muna vai kana -ilmiö. Lihava lapsi alkaa suosia passiivista elämäntapaa, koska liikunta on tukalaa. 

Vierailija kirjoitti:

Colette kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Colette kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten siihen voitaisiin puuttua tiukemmin?

Alotettaisiinko vaikka sillä, ettei laitettaisi lapsen nenän eteen ravintoarvoja, jotka ovat verrattavissa paskaan?!?!!

Sinä haluaisit että kaikki sairastaisivat anoreksiaa ja bulimiaa, joten et taida olla oikea henkilö kommentoimaan.

Olen enemmän kuin oikea ihminen kommentoimaan aihetta. Mikään, korostan MIKÄÄN, ei saa minua vihaisemmaksi kuin ylipainoinen pikkulapsi liikalihavien vanhempien seurassa. Lapsi on TÄYSIN viaton tilaansa ja kärsii siitä 100%. Väärien ruokailutottumuksien siirtäminen jälkikasvuun tulisi lain nimissä täyttää heitteillejätön kriteerit.

Entäpä täydellisen liikalihava 8- vuotias fitnes äidin seurassa?

Enpä ole tällaista nähnyt. 

Ja vaikka näkisinkin, niin tietysti se on 8-vuotiaan kohdalla täysin kodin vika. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt samaa kavereiden/tuttavien perheissä. Itse kärsitään kiloistaan monin tavoin ja silti sen kaiken annetaan tapahtua lapsille. Siitä ne "lihavat suvut" kehittyy, eikä geeneistä. Joskus toki on geeneilläkin vaikutus, eritoten sairauksien liitännäisenä kilot kertyy, mutta on melkoisen harvinainen tilanne. Enkä puhu tässä niistä pikkuisen lapsenpyöreistä muksuista, joiden paino tasaantuu kasvupyrähdyksessä, vaan ihan selkeästi lihavien. Painoindeksit samoissa kuin vanhemmillaan 40+

Mun tuttavaperhe on juuri tällainen. Molemmat vanhemmat on tehneet suuriakin elämäntaparemontteja ja ovat yhdessä pudottaneet lähes 100kg painoaan yhdessä vaiheessa. Ovat edelleen molemmat lihavia mutta on sen remontin vaikutukset edelleen kuitenkin nähtävissä molemmissa vanhemmissa. Kun vanhemmat on joutuneet tällaisen "rääkin" käymään läpi, jotta elämänlaatu parantuisi, niin ihmettelen edelleen miten eivät osaa edelleenkään ohjata lapsiaan kohti parempia elämäntapoja. Vanhemmat kehuskelevat Facebookissa, kun valmistavat "terveysherkkuja" esim pitsapohja kukkakaalista tai mustikkabanaanikanamunalettuja tms. itselleen mutta lapsilleen antavat ja tarjoavat edelleen oikeaa pitsaa, sipsiä, munkkia ja muuta herkkua ilmeisesti niin paljon kuin lapset vain haluavat. Molemmat lapset on koko elämänsä ajan olleet pyöreitä ja nyt jo oikeasti myös lihavia. Juuri lähiaikoina äiti suureen ääneen ihmetteli kuinka pieniä vaatteet nykyään ovat, kun hänen tyttärelleen 12v joutuu ostamaan naisten M-kokoa kaupoista.