Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten lihavuus on yleistynyt, miksi siihen ei puututa tiukemmin?
14.07.2018 |
Yhä enemmän katukuvassa pyörii jopa alle kouluikäisiä selvästi lihavia lapsia.
Ei siinä mitään jos aikuinen ihminen ei liikakiloistaan välitä. Mutta miksi he sallivat ihan pientenkin lastensa siinä sivussa lihoa samaan malliin?
Ymmärrän että teini-ikäisen ruokailuun on jo vaikea puuttua ja siinä kohtaa lapsen lihomiselle ei paljoa voi kuin valistaa ja toivoa parasta, ja toki esimerkkinä syöä itse oikein. Mutta kyllä alle kouluikäisen ja alakouluikäisen syömisten pitäisi olla vielä vanhemman hallittavissa.
Sokeutuvatko vanhemmat lapsensa lihomiselle? Vai eivätkö tosiaan vain välitä lapsensa voinnista?
Mitä mieltä palstalaiset ovat, tulisiko pienten lasten lihavuuteen puuttua terveydenhuollon toimesta tiukemmin?
Kommentit (137)
84 tässä taas. Tuo 102 on siinä kyllä oikeassa, että 300 g viikottaisessa karkkimäärässä on vielä varaa vähentää, täytyy yrittää sitä. Kaverit tosiaan syövät tuotakin enemmän, ehkä meillä on sitten vain sellainen lähipiiri. Jätski kaksi kertaa viikossa tarkoittaa esim. Valion suklaatuuttia, ei niitä jättikokoisia. Ja näinä hellepäivinä monet kaverit syövät jätskin joka päivä. Mietin vain, miten perustelen vähennyksen herkuissa pojalle, koko perheen terveellisyyskampanjalla ja sokerin välttämisellä varmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä 12-vuotiaan ylipainoisen (n. 3 kg) pojan äiti. Syömme normaalia kotiruokaa, kasviksia ja hedelmiä on aina tarjolla. Karkkipäivä on kerran viikossa, 300 g karkkeja saa valita, lisäksi jätski pari kertaa viikossa, kerran kuussa käydään Hesellä. Nämä tietysti voisi kaikki jättää pois, mutta aika ankeaa alkaa sitten jo olla... Kaverit syövät enemmän herkkuja ja ovat silti hoikkia, usein vertaa siihen että x saa puolet enemmän karkkia.
Äiti, isä ja 10 -vuotias pikkuveli ovat kaikki normaalipainoisia. Pojalla on neljä liikuntaharrastusta viikossa, näin kesällä ovat tauolla, mutta vastaavasti täällä mökillä ui ja peuhaa vedessä monta tuntia päivässä. On liikunnallinen ja taitava monessa lajissa ylipainosta huolimatta.
Pojalla on usein nälkä ja ajattelee paljon syömistä, esim. seuraavaa ateriaa tai karkkipäivää. Yritämme suunnata huomiota muualle. Annoskoot ovat samaa luokkaa kuin pikkuveljellä enkä oikein keksi, mitä voisimme tehdä toisin. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen päästänyt pojan lihomaan, mutta todellakaan ei johdu siitä, että jatkuvasti tarjoaisin karkkia, sipsejä, pizzaa jne. tai että ei liikkuisi. Olen myös ollut koko kesän kotona, tiedän että ei käy kaupassa herkkuja ostamassa tai etsi niitä kaapeista. Neuvoja otetaan vastaan.Kun vielä tupakoin niin tuntui ankealta lopettaa ja samaa alkoholisoitunut isäni mietti viinasta. Riippuvuus on huono syy jatkaa terveytensä tuhoamista.
Ruoassa on vain se ikävä puoli muihin riippuvuuksiin verrattuna, että sen lopettamisessakin on huomattavia haittoja. Voi käydä niin kuin romanin hevoselle vitsissä.
Ylensyöminen on riippuvuus ei ruoka kohtuullisissa määrin. Logiikallasi voisi todeta, että bulimikon kannattaa olla parantumatta, koska oksentaminen voi pelastaa elämän jos syö jotain myrkyllistä.
Yllä puhutaan terveestä, liikunnallisesta, kohtuullisia annoksia syövästä pojasta, joka odottaa kasvupyrähdystä. Sinä olet se, joka puhuu addiktioista.
Ei syö kohtuullisia jos on ylipainoinen. Kyllä ehtii syömään kasvupyrähdyksen aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä 12-vuotiaan ylipainoisen (n. 3 kg) pojan äiti. Syömme normaalia kotiruokaa, kasviksia ja hedelmiä on aina tarjolla. Karkkipäivä on kerran viikossa, 300 g karkkeja saa valita, lisäksi jätski pari kertaa viikossa, kerran kuussa käydään Hesellä. Nämä tietysti voisi kaikki jättää pois, mutta aika ankeaa alkaa sitten jo olla... Kaverit syövät enemmän herkkuja ja ovat silti hoikkia, usein vertaa siihen että x saa puolet enemmän karkkia.
Äiti, isä ja 10 -vuotias pikkuveli ovat kaikki normaalipainoisia. Pojalla on neljä liikuntaharrastusta viikossa, näin kesällä ovat tauolla, mutta vastaavasti täällä mökillä ui ja peuhaa vedessä monta tuntia päivässä. On liikunnallinen ja taitava monessa lajissa ylipainosta huolimatta.
Pojalla on usein nälkä ja ajattelee paljon syömistä, esim. seuraavaa ateriaa tai karkkipäivää. Yritämme suunnata huomiota muualle. Annoskoot ovat samaa luokkaa kuin pikkuveljellä enkä oikein keksi, mitä voisimme tehdä toisin. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen päästänyt pojan lihomaan, mutta todellakaan ei johdu siitä, että jatkuvasti tarjoaisin karkkia, sipsejä, pizzaa jne. tai että ei liikkuisi. Olen myös ollut koko kesän kotona, tiedän että ei käy kaupassa herkkuja ostamassa tai etsi niitä kaapeista. Neuvoja otetaan vastaan.Kun vielä tupakoin niin tuntui ankealta lopettaa ja samaa alkoholisoitunut isäni mietti viinasta. Riippuvuus on huono syy jatkaa terveytensä tuhoamista.
Ruoassa on vain se ikävä puoli muihin riippuvuuksiin verrattuna, että sen lopettamisessakin on huomattavia haittoja. Voi käydä niin kuin romanin hevoselle vitsissä.
Ylensyöminen on riippuvuus ei ruoka kohtuullisissa määrin. Logiikallasi voisi todeta, että bulimikon kannattaa olla parantumatta, koska oksentaminen voi pelastaa elämän jos syö jotain myrkyllistä.
Yllä puhutaan terveestä, liikunnallisesta, kohtuullisia annoksia syövästä pojasta, joka odottaa kasvupyrähdystä. Sinä olet se, joka puhuu addiktioista.
Ei syö kohtuullisia jos on ylipainoinen. Kyllä ehtii syömään kasvupyrähdyksen aikana.
Ei se kasvupyrähdys välttämättä ihan noin toimi.
Jos ruokatottumukset tai liikunnan määrä eivät muutu kasvupyrähdyksen aikana, on seurauksena armoton lihominen heti kasvupyrähdyksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
84 tässä taas. Tuo 102 on siinä kyllä oikeassa, että 300 g viikottaisessa karkkimäärässä on vielä varaa vähentää, täytyy yrittää sitä. Kaverit tosiaan syövät tuotakin enemmän, ehkä meillä on sitten vain sellainen lähipiiri. Jätski kaksi kertaa viikossa tarkoittaa esim. Valion suklaatuuttia, ei niitä jättikokoisia. Ja näinä hellepäivinä monet kaverit syövät jätskin joka päivä. Mietin vain, miten perustelen vähennyksen herkuissa pojalle, koko perheen terveellisyyskampanjalla ja sokerin välttämisellä varmaan.
No tuohan on vanha temppu sanoa, että laverot saavat. Jos tuota uskot niin pian kaverit saa pelata yöt ja juoda alkoholia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ruokatottumukset tai liikunnan määrä eivät muutu kasvupyrähdyksen aikana, on seurauksena armoton lihominen heti kasvupyrähdyksen jälkeen.
Niinhän se menee - aikuisilla. Jokainen, jolla on lapsia, tietää että ruokahalu on todella kausittaista, niin kuin pituuskasvukin. Ensin tulee hirveä ahmimiskausi, sitten alkaa uni maittaa ja sitten humahtaa 5 cm pituutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä 12-vuotiaan ylipainoisen (n. 3 kg) pojan äiti. Syömme normaalia kotiruokaa, kasviksia ja hedelmiä on aina tarjolla. Karkkipäivä on kerran viikossa, 300 g karkkeja saa valita, lisäksi jätski pari kertaa viikossa, kerran kuussa käydään Hesellä. Nämä tietysti voisi kaikki jättää pois, mutta aika ankeaa alkaa sitten jo olla... Kaverit syövät enemmän herkkuja ja ovat silti hoikkia, usein vertaa siihen että x saa puolet enemmän karkkia.
Äiti, isä ja 10 -vuotias pikkuveli ovat kaikki normaalipainoisia. Pojalla on neljä liikuntaharrastusta viikossa, näin kesällä ovat tauolla, mutta vastaavasti täällä mökillä ui ja peuhaa vedessä monta tuntia päivässä. On liikunnallinen ja taitava monessa lajissa ylipainosta huolimatta.
Pojalla on usein nälkä ja ajattelee paljon syömistä, esim. seuraavaa ateriaa tai karkkipäivää. Yritämme suunnata huomiota muualle. Annoskoot ovat samaa luokkaa kuin pikkuveljellä enkä oikein keksi, mitä voisimme tehdä toisin. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen päästänyt pojan lihomaan, mutta todellakaan ei johdu siitä, että jatkuvasti tarjoaisin karkkia, sipsejä, pizzaa jne. tai että ei liikkuisi. Olen myös ollut koko kesän kotona, tiedän että ei käy kaupassa herkkuja ostamassa tai etsi niitä kaapeista. Neuvoja otetaan vastaan.Kun vielä tupakoin niin tuntui ankealta lopettaa ja samaa alkoholisoitunut isäni mietti viinasta. Riippuvuus on huono syy jatkaa terveytensä tuhoamista.
Ruoassa on vain se ikävä puoli muihin riippuvuuksiin verrattuna, että sen lopettamisessakin on huomattavia haittoja. Voi käydä niin kuin romanin hevoselle vitsissä.
Ylensyöminen on riippuvuus ei ruoka kohtuullisissa määrin. Logiikallasi voisi todeta, että bulimikon kannattaa olla parantumatta, koska oksentaminen voi pelastaa elämän jos syö jotain myrkyllistä.
Yllä puhutaan terveestä, liikunnallisesta, kohtuullisia annoksia syövästä pojasta, joka odottaa kasvupyrähdystä. Sinä olet se, joka puhuu addiktioista.
Ei syö kohtuullisia jos on ylipainoinen. Kyllä ehtii syömään kasvupyrähdyksen aikana.
Ei se kasvupyrähdys välttämättä ihan noin toimi.
No mites se sitten toimii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseä ainakin näin lapsesta asti lihavana olleena vahingoitti kaikkein eniten se henkisesti, kun joku aikuinen kouluterveydenhoitaja, mummi, koulukaveri tai random ihminen huomautti ylipainosta. Se jäi kummittelemaan päähän että jokin minussa vikana ja sellaista ajatusta ei lapsille saa syöttää. Itse ylipaino ei ole tuonut elämääni ongelmia muutakuin tuolta osin. En esim. Itse usko että ylipaino on itsetunto-ongelmien perusta vaan ne ympärillä olevat ihmiset jotka romuttavat uskon itseen. Äitini onneksi oli erittäin tahdikas asian suhteen ei koskaan painostanut tai luonut mielikuvaa että olisin vääränlainen. Laittoi vain jääkaapin täyteen terveellistä ruokaa jota sitten puputin. Ymmärrän jos puututaan todellatodella obeseiden perheiden ruokatottumuksiin, mutta senkin pitäisi tulla vanhempien kautta ei lapsen.
84 tässä taas. Olen itse jutellut monen eri kaverin vanhempien kanssa herkkumääristä, 500-600 g on tavallinen määrä kuulemma, ja jätski lähes päivittäin kesällä. Mutta tosiaan saattaa olla vain meidän lähipiirissä näin, muualla varmaan sitten syödään vähemmän, hyvä tietää. Pidin tosiaan tuota 300 g aika kohtuullisena, hyvä kun tämä vääristymä nyt korjaantui.
Annoskoosta mietin, että jos kaksi perunaa ja yksi grillattu broilerfilee parilla kourallisella kasviksia ja vesi ruokajuomana / kaksi perunaa ja viisi pientä lihapullaa parilla kourallisella kasviksia olisi tuollainen keskimääräinen lounaan tai päivällisen koko pojalla, aamupalalla ruisleipä juustolla ja kurkulla, hedelmä, iltapalalla sama, lisäksi hedelmiä ja kasviksia välipalana, niin voiko tuosta kovin paljon vähentää ilman että jää nälkäiseksi? Aineenvaihdunta on aika hidas, riittävään veden juomiseen on myös kiinnitetty huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä 12-vuotiaan ylipainoisen (n. 3 kg) pojan äiti. Syömme normaalia kotiruokaa, kasviksia ja hedelmiä on aina tarjolla. Karkkipäivä on kerran viikossa, 300 g karkkeja saa valita, lisäksi jätski pari kertaa viikossa, kerran kuussa käydään Hesellä. Nämä tietysti voisi kaikki jättää pois, mutta aika ankeaa alkaa sitten jo olla... Kaverit syövät enemmän herkkuja ja ovat silti hoikkia, usein vertaa siihen että x saa puolet enemmän karkkia.
Äiti, isä ja 10 -vuotias pikkuveli ovat kaikki normaalipainoisia. Pojalla on neljä liikuntaharrastusta viikossa, näin kesällä ovat tauolla, mutta vastaavasti täällä mökillä ui ja peuhaa vedessä monta tuntia päivässä. On liikunnallinen ja taitava monessa lajissa ylipainosta huolimatta.
Pojalla on usein nälkä ja ajattelee paljon syömistä, esim. seuraavaa ateriaa tai karkkipäivää. Yritämme suunnata huomiota muualle. Annoskoot ovat samaa luokkaa kuin pikkuveljellä enkä oikein keksi, mitä voisimme tehdä toisin. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen päästänyt pojan lihomaan, mutta todellakaan ei johdu siitä, että jatkuvasti tarjoaisin karkkia, sipsejä, pizzaa jne. tai että ei liikkuisi. Olen myös ollut koko kesän kotona, tiedän että ei käy kaupassa herkkuja ostamassa tai etsi niitä kaapeista. Neuvoja otetaan vastaan.Lapsesi ei vaan välttämättä koskaan voi syödä yhtä paljon kuin muut lihomatta. Aineenvaihdunta voi olla hitaampi kuin muilla, voi olla rauhallisempi luonne (4x viikossa liikuntaa on vähän, kun pitäisi olla 6h päivässä ja joka päivä), suoliston bakteerifloora voi olla erilainen ja yksinkertaisesti lapsellasi voi olla tehokkaampi ruoan sulatus kuin muilla. Koittakaa keksiä parempi tapa saada mielihyvää kuin ruoka.
Kai tuo 6h liikuntaa päivässä oli typo? Elämässä pitäisi olla aika paljon muutakin.
Puhun nyt päiväkoti-ikäisistä, mutta aika kivuttomasti jopa se 6h tulee. Päiväkodissa ulkoillaan yhteensä 2-3 tuntia päivittäin, lisäksi mahdollinen sisäliikunta. Illalla voi olla vaikka tunnin pituinen liikuntaharrastus ja siihen päälle kotona/pihalla liikkuminen. Eihän sen tarvitse mitään urheilua olla, vaan sellaista luontaista liikkumista.
Oma 5-vuotiaani on paikallaan lähinnä silloin, kun katsoo telkkaria, piirtää tai rakentaa legoja. Ja telkkariakin katsoessa pyöritään koko ajan ympäri sohvalla.
Koululaisilla toki tilanne on jo eri, mutta omatoimisesti kuljetut koulumatkat ja välitunneilla liikkuminen ovat jo hyvä juttu.
Miten muuten ihmisiltä häviää se ikiliikkuvuus? Moni liikkuu lapsena koko ajan ja mitä isommaksi tulee, sitä vähäisempää liikkuminen on. Itsekin olen maannut nyt kaksi tuntia sohvalla paikallani ja liikunta on aina oma operaationsa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ruokatottumukset tai liikunnan määrä eivät muutu kasvupyrähdyksen aikana, on seurauksena armoton lihominen heti kasvupyrähdyksen jälkeen.
Jos vaikka poika kasvaa 25 cm, veikkaisin sen jotenkin näkyvän hänen peruskulutuksessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annoskoot tekee paljon. Osa lapsista syö luontaisesti paljon, osa vähän. Esimerkiksi oma 6v lapseni syö kunnon ruokaa kuin hyttynen, normaali ateria saattaa olla puolikas peruna ja yksi kurkkuviipale. Iltapalaksi yksi jogurtti. Jne. En osaa kuvitellakaan, että lapsi söisi vaikkapa kaksi voileipää ja banaanin päälle. Hän söisi yhden hapankorpun ilman päällisiä. Herkkuja meillä syödään viikonloppuisin.
Sitten taas kaverillani samanikäinen lapsi saattaa syödä aamupalaksi lautasellisen puuroa, jogurtin ja hedelmän. Laiha lapsi hänkin on. Mutta noilla syömisillä joku toinen saattaisi jo lihoa, jos aineenvaihdunta on hitaampi ja liikkuminen vähäisempää.
Varmasti myös osa lapsista yksinkertaisesti tykkää syödä ja siksi syövät liikaa. Kyllähän itselläkin tekee mieli ottaa lisää, jos ruoka on hyvää, vaikka maha olisi jo täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä 12-vuotiaan ylipainoisen (n. 3 kg) pojan äiti. Syömme normaalia kotiruokaa, kasviksia ja hedelmiä on aina tarjolla. Karkkipäivä on kerran viikossa, 300 g karkkeja saa valita, lisäksi jätski pari kertaa viikossa, kerran kuussa käydään Hesellä. Nämä tietysti voisi kaikki jättää pois, mutta aika ankeaa alkaa sitten jo olla... Kaverit syövät enemmän herkkuja ja ovat silti hoikkia, usein vertaa siihen että x saa puolet enemmän karkkia.
Äiti, isä ja 10 -vuotias pikkuveli ovat kaikki normaalipainoisia. Pojalla on neljä liikuntaharrastusta viikossa, näin kesällä ovat tauolla, mutta vastaavasti täällä mökillä ui ja peuhaa vedessä monta tuntia päivässä. On liikunnallinen ja taitava monessa lajissa ylipainosta huolimatta.
Pojalla on usein nälkä ja ajattelee paljon syömistä, esim. seuraavaa ateriaa tai karkkipäivää. Yritämme suunnata huomiota muualle. Annoskoot ovat samaa luokkaa kuin pikkuveljellä enkä oikein keksi, mitä voisimme tehdä toisin. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen päästänyt pojan lihomaan, mutta todellakaan ei johdu siitä, että jatkuvasti tarjoaisin karkkia, sipsejä, pizzaa jne. tai että ei liikkuisi. Olen myös ollut koko kesän kotona, tiedän että ei käy kaupassa herkkuja ostamassa tai etsi niitä kaapeista. Neuvoja otetaan vastaan.Lapsesi ei vaan välttämättä koskaan voi syödä yhtä paljon kuin muut lihomatta. Aineenvaihdunta voi olla hitaampi kuin muilla, voi olla rauhallisempi luonne (4x viikossa liikuntaa on vähän, kun pitäisi olla 6h päivässä ja joka päivä), suoliston bakteerifloora voi olla erilainen ja yksinkertaisesti lapsellasi voi olla tehokkaampi ruoan sulatus kuin muilla. Koittakaa keksiä parempi tapa saada mielihyvää kuin ruoka.
Kai tuo 6h liikuntaa päivässä oli typo? Elämässä pitäisi olla aika paljon muutakin.
Ei ollut. Lasten kuuluisi liikkua päivässä todella paljon. Tämän liikkumisen ei tarvitse olla mitään ohjattua liikuntaa vaan kaikki arkinen liikunta käy.
Lasten kuuluisi myös lukea, piirtää, maalata, soittaa jotain instrumenttia, osallistua varhaiskasvatukseen/käydä koulua, osallistua kotitöihin, ylläpitää sosiaalisia suhteita, hoitaa hygieniaansa, syödä viisi terveellistä ateriaa ja ennen kaikkea harrastaa paljon vapaata leikkiä ja aivoja kehittävää joutilaisuutta.
Tietysti ihannetilanteessa liikkuminen nivoutuu leikkiin, mutta jos vanhempi alkaa käskyttää lasta liikkumaan 6 h päivässä, se on täsmälleen yhtä tervettä kuin jos lapsi käskytettäisiin soittamaan viulua 6 h päivässä.
Se liikunta voi olla pihaleikkejä, pyöräilyä, uimarannalla oleilua ja uimista... Eikä mitään hikipäässä järjestettyä urheilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä 12-vuotiaan ylipainoisen (n. 3 kg) pojan äiti. Syömme normaalia kotiruokaa, kasviksia ja hedelmiä on aina tarjolla. Karkkipäivä on kerran viikossa, 300 g karkkeja saa valita, lisäksi jätski pari kertaa viikossa, kerran kuussa käydään Hesellä. Nämä tietysti voisi kaikki jättää pois, mutta aika ankeaa alkaa sitten jo olla... Kaverit syövät enemmän herkkuja ja ovat silti hoikkia, usein vertaa siihen että x saa puolet enemmän karkkia.
Äiti, isä ja 10 -vuotias pikkuveli ovat kaikki normaalipainoisia. Pojalla on neljä liikuntaharrastusta viikossa, näin kesällä ovat tauolla, mutta vastaavasti täällä mökillä ui ja peuhaa vedessä monta tuntia päivässä. On liikunnallinen ja taitava monessa lajissa ylipainosta huolimatta.
Pojalla on usein nälkä ja ajattelee paljon syömistä, esim. seuraavaa ateriaa tai karkkipäivää. Yritämme suunnata huomiota muualle. Annoskoot ovat samaa luokkaa kuin pikkuveljellä enkä oikein keksi, mitä voisimme tehdä toisin. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen päästänyt pojan lihomaan, mutta todellakaan ei johdu siitä, että jatkuvasti tarjoaisin karkkia, sipsejä, pizzaa jne. tai että ei liikkuisi. Olen myös ollut koko kesän kotona, tiedän että ei käy kaupassa herkkuja ostamassa tai etsi niitä kaapeista. Neuvoja otetaan vastaan.Lapsesi ei vaan välttämättä koskaan voi syödä yhtä paljon kuin muut lihomatta. Aineenvaihdunta voi olla hitaampi kuin muilla, voi olla rauhallisempi luonne (4x viikossa liikuntaa on vähän, kun pitäisi olla 6h päivässä ja joka päivä), suoliston bakteerifloora voi olla erilainen ja yksinkertaisesti lapsellasi voi olla tehokkaampi ruoan sulatus kuin muilla. Koittakaa keksiä parempi tapa saada mielihyvää kuin ruoka.
Kai tuo 6h liikuntaa päivässä oli typo? Elämässä pitäisi olla aika paljon muutakin.
Ei ollut. Lasten kuuluisi liikkua päivässä todella paljon. Tämän liikkumisen ei tarvitse olla mitään ohjattua liikuntaa vaan kaikki arkinen liikunta käy.
Milloin kahden tunnin suositus on muuttunut kuudeksi tunniksi? 😲
Kyllähän siihen jo nyt alan ammattilaiset puuttuvat kouluterv.hoidossa. Ehkä vanhemmilla eikä yhteiskunnalla ole siihen oikeita eväitä, kun emme elä kommunistisessa järjestelmässä tai jonkun diktaattorin alla, joka määrää yksilön säännöt.
Ihan samalla tavalla, kuin lasta koskevissa muissakin asioissa. Koulu ja yhteiskunta on voimattomia, oli sitten lasten tai aikuisten käytöstavoita, opiskelu- tai työmotivastosta ja moraalista jne.
Eikä tämä ole ainoastaan Suomen ongelma, vaan maailman laajuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä 12-vuotiaan ylipainoisen (n. 3 kg) pojan äiti. Syömme normaalia kotiruokaa, kasviksia ja hedelmiä on aina tarjolla. Karkkipäivä on kerran viikossa, 300 g karkkeja saa valita, lisäksi jätski pari kertaa viikossa, kerran kuussa käydään Hesellä. Nämä tietysti voisi kaikki jättää pois, mutta aika ankeaa alkaa sitten jo olla... Kaverit syövät enemmän herkkuja ja ovat silti hoikkia, usein vertaa siihen että x saa puolet enemmän karkkia.
Äiti, isä ja 10 -vuotias pikkuveli ovat kaikki normaalipainoisia. Pojalla on neljä liikuntaharrastusta viikossa, näin kesällä ovat tauolla, mutta vastaavasti täällä mökillä ui ja peuhaa vedessä monta tuntia päivässä. On liikunnallinen ja taitava monessa lajissa ylipainosta huolimatta.
Pojalla on usein nälkä ja ajattelee paljon syömistä, esim. seuraavaa ateriaa tai karkkipäivää. Yritämme suunnata huomiota muualle. Annoskoot ovat samaa luokkaa kuin pikkuveljellä enkä oikein keksi, mitä voisimme tehdä toisin. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen päästänyt pojan lihomaan, mutta todellakaan ei johdu siitä, että jatkuvasti tarjoaisin karkkia, sipsejä, pizzaa jne. tai että ei liikkuisi. Olen myös ollut koko kesän kotona, tiedän että ei käy kaupassa herkkuja ostamassa tai etsi niitä kaapeista. Neuvoja otetaan vastaan.Lapsesi ei vaan välttämättä koskaan voi syödä yhtä paljon kuin muut lihomatta. Aineenvaihdunta voi olla hitaampi kuin muilla, voi olla rauhallisempi luonne (4x viikossa liikuntaa on vähän, kun pitäisi olla 6h päivässä ja joka päivä), suoliston bakteerifloora voi olla erilainen ja yksinkertaisesti lapsellasi voi olla tehokkaampi ruoan sulatus kuin muilla. Koittakaa keksiä parempi tapa saada mielihyvää kuin ruoka.
Kai tuo 6h liikuntaa päivässä oli typo? Elämässä pitäisi olla aika paljon muutakin.
Ei ollut. Lasten kuuluisi liikkua päivässä todella paljon. Tämän liikkumisen ei tarvitse olla mitään ohjattua liikuntaa vaan kaikki arkinen liikunta käy.
Lasten kuuluisi myös lukea, piirtää, maalata, soittaa jotain instrumenttia, osallistua varhaiskasvatukseen/käydä koulua, osallistua kotitöihin, ylläpitää sosiaalisia suhteita, hoitaa hygieniaansa, syödä viisi terveellistä ateriaa ja ennen kaikkea harrastaa paljon vapaata leikkiä ja aivoja kehittävää joutilaisuutta.
Tietysti ihannetilanteessa liikkuminen nivoutuu leikkiin, mutta jos vanhempi alkaa käskyttää lasta liikkumaan 6 h päivässä, se on täsmälleen yhtä tervettä kuin jos lapsi käskytettäisiin soittamaan viulua 6 h päivässä.
Se liikunta voi olla pihaleikkejä, pyöräilyä, uimarannalla oleilua ja uimista... Eikä mitään hikipäässä järjestettyä urheilua.
Aika kylmä tulee, jos meinaa ympäri vuoden liikkua 6 h päivässä.
Jos uimarannalla oleilu on liikuntaa, niin kai sisälläkin oleilu on liikuntaa. Terveellisempää ainakin, kun ei uv-säteily uhkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä 12-vuotiaan ylipainoisen (n. 3 kg) pojan äiti. Syömme normaalia kotiruokaa, kasviksia ja hedelmiä on aina tarjolla. Karkkipäivä on kerran viikossa, 300 g karkkeja saa valita, lisäksi jätski pari kertaa viikossa, kerran kuussa käydään Hesellä. Nämä tietysti voisi kaikki jättää pois, mutta aika ankeaa alkaa sitten jo olla... Kaverit syövät enemmän herkkuja ja ovat silti hoikkia, usein vertaa siihen että x saa puolet enemmän karkkia.
Äiti, isä ja 10 -vuotias pikkuveli ovat kaikki normaalipainoisia. Pojalla on neljä liikuntaharrastusta viikossa, näin kesällä ovat tauolla, mutta vastaavasti täällä mökillä ui ja peuhaa vedessä monta tuntia päivässä. On liikunnallinen ja taitava monessa lajissa ylipainosta huolimatta.
Pojalla on usein nälkä ja ajattelee paljon syömistä, esim. seuraavaa ateriaa tai karkkipäivää. Yritämme suunnata huomiota muualle. Annoskoot ovat samaa luokkaa kuin pikkuveljellä enkä oikein keksi, mitä voisimme tehdä toisin. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen päästänyt pojan lihomaan, mutta todellakaan ei johdu siitä, että jatkuvasti tarjoaisin karkkia, sipsejä, pizzaa jne. tai että ei liikkuisi. Olen myös ollut koko kesän kotona, tiedän että ei käy kaupassa herkkuja ostamassa tai etsi niitä kaapeista. Neuvoja otetaan vastaan.Lapsesi ei vaan välttämättä koskaan voi syödä yhtä paljon kuin muut lihomatta. Aineenvaihdunta voi olla hitaampi kuin muilla, voi olla rauhallisempi luonne (4x viikossa liikuntaa on vähän, kun pitäisi olla 6h päivässä ja joka päivä), suoliston bakteerifloora voi olla erilainen ja yksinkertaisesti lapsellasi voi olla tehokkaampi ruoan sulatus kuin muilla. Koittakaa keksiä parempi tapa saada mielihyvää kuin ruoka.
Missä ihmeen välissä 12v pitäisi liikkua 6h/pv?
Jos yöunet 10h, koulu 6-8h, läksyt 1h, pesut ja lepo 2h ollaan jo 20h ja vuorokaudessa 24h
Siis 300 grammaa karkkia? Mielestäni kohtuus myös herkkujen määrässä on jotenkin lähtenyt käsistä. Meillä ollaan pidetty periaatteena, että irtokarkkeja ostetaan max. 100 grammaa. Ja kuinka isoja ne jätskiannokset ovat?